Hautajaishaukkojen käytös ahdistaa

[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 23:52"]

[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 23:43"]

[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 23:31"]

[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 22:00"]

[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 21:46"]

Kyllä taas av-mammoissa löytyy ymmärtäjää... Kellä on kiire, kellä on vuorotyö, kellä sitä, tätä ja tota, ja sen vuoksi ei ole käyty.

Vanhusten parissa työskentelevänä, ja nimenomaan kotihoidossa olen aloittajan kanssa samaa mieltä. Itse näen päivittäin näitä vanhuksia joiden luona ei koskaan käydä. Ja minä tasan tiedän, käykö siellä joku vai eikö käy, tai onko jonkun omainen hoitajiin yhteydessä - harvemmin. Joitakin kutsuja hautajaisiin työhön liittyen olen saanut ja kyllä on ihan samat fiilikset kuin ap:lla. Väkeä on kuin pipoja (jonottamassa mahdollista perintöä). Turha tätä on pyhistellä. Valtaosa vanhuksista on yksinäisiä ja sosiaalisesti heitteillä, se ainoa kontakti on kotihoitajaan 1-3 kertaa vuorokaudessa. Pahimmillaan viiden minuutin ajan. Se ei muuksi muutu, vaikka av-mammat kuinka selittävät, kuinka hautajaisiin mennään muistelemaan "sitä mummoa, joka oli 50 vuotta sitten".

[/quote]

Ja nyt kun pääsin paasaamaan, niin jatkan. Monesti h ä v e t t ä ä omaisten puolesta. Mikä ihme siinä on, että ei voi edes kerran-kaksi vuodessa käydä huonokuntoista omaista katsomassa? Läheisten kaipuu ei katoa edes siinä vaiheessa, kun äly ja muisti alkavat heiketä.

Toki monet myös unohtavat, että omainen on soittanut tai käynyt, mutta on oikeasti sitten niitäkin muistipotilaita, jotka sitten taas viikkokausia toistelevat sitä, miten kävi vieraita (ja viikkokausia, joka kerta kun asia tulee taas mieleen, tulee vanhus hyvälle tuulelle, mikä sen hienompaa?).

Ottakaapa tavoitteeksenne tekosyiden sijaan käydä jokainen vanhan sukulaisenne luona loppukesän aikana. Teillä kaikilla lienee niitä sosiaalisia kissan- ja lapsenristiäisiä, illanviettoja, häitä ja hautajaisia, työpaikan saunailtoja, puuhamaareissuja ja mitä vielä niin paljon, ettei siinä yksi vierailu tunnu enää missään.

Minä sitten ihan mielikseni teen vähän palkatonta ylityötä kuuntelemalla jokaisen luona pikku hetkisen siitä, miten mukavaa oli kun joku kävi.

[/quote]

Tämä on hienosti kirjoitettu ja kiitän siitä, että joku käytännössä asian nähnyt tuo kokemuksensa esiin! Minun isäni kuoli tänä kesänä ja hän oli viimeiset pari vuotta äitini hoidettavana todella huonossa kunnossa. Samalla paikkakunnalla asuvat lapset ja lapsenlapset jättivät äitini todella yksin hoitamaan isää. Itse kävin noin 1,5 kk välein ja lähetin myös teinin joskus junalla vanhempieni seuraksi ja avuksi kun joskus meni kuukausikin etteivät sisarukseni sinne ehtineet. Yksi sisaristani muisti kyllä soittaa ja haukkua minut kun teinini söi siellä liikaa.

Kaikki tämä oli tosi rankkaa, kun on aivan selvää, että välimatkan takia ei voi joka vkonloppu vanhempiensa luona käydä, vaikka huoli on kova. Silloin on vaikea ymmärtää ihmisiä jotka käyvät kaupassa vanhusten talon takana, mutta eivät ehdi sinne kahville tai muuten vaan naamaansa näyttämään.

Nämä minunkin sukulaiseni haudalle kyllä kiiruhtivat. Se tuntui pahalta. Joten ymmärrän aloittajaa hyvin. Tämä vanhusten yksinäisyys ja omaisten välinpitämättömyys on asia, josta pitäisi keskustella enemmän. Kylmää poskea on turha enää käydä silittämässä, niin se vain on.

[/quote]

Kai tiedät, että sinulla olisi ollut oikeus palkattomaan vapaaseen tai omaishoitajuuteen? Jos oikeasti olisit halunnut, olisit voinut olla äitisi apuna, mutta jostain syystä et niin halunnut tehdä. Outoa.

[/quote]

Toden totta, mutta mitäpä jos nuo paikkakunnalla asuvat sukulaiset olivat käyneet kukin vaikka kerran viikossa niin sitten kun minä kävin ja olin kolme yötä aina käydessäni, niin silloinhan niitä yksinäisiä viikkoja ei olisi edes tullut!

[/quote]

Miksi vaadit muilta, mutta et ole itse valmis antamaan enempää? Jos asia olisi oikeasti ollut sinulle tärkeä, olisit ollut äitisi apuna. Jostain syystä et niin halunnut tehdä.

[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 23:49"]

Tiedän eräät hautajaiset, joissa järjestäjä toimi kuin ap eli ilmoitti suunnilleen etukäteen, kenellä on oikeus suruun. Niinpä vainajan naapurit, ystävät ja iso osa sukua pitivät yhdessä oman muistotilaisuutensa. Vainajan tytär (kuin ap) sai ihan rauhassa itkeä sitä, että kahviin kuluu rahaa. Siellä varjomuistotilaisuudessa muisteltiin vainajaa, oltiin kiitollisia siitä, että oli tunnettu. Siellä puhuivat ne, jotka olivat olleet läheisiä eikä vain ahneita, kuten ap.

[/quote]

Minu pointtini tässä ketjussa on ollut se, että miksi sellaiset ihmiset tulevat hautajaisiin, jos viimeksi on nähty jommankumman yo-juhlissa 20v sitten. Ja sitä ennen nähtiin rippijuhlissa. 

Ei-ap

[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 23:55"]

[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 23:49"]

Olen ap:n kanssa samaa mieltä, Äitini kuoli syöpään keväällä ja hautajaisissa oli sellaista väkeä jota en olisi halunnut sinne. Sellaisia ihmisiä jotka eivät käyneet äitiä katsomassa kun oli sairaalassa tai kotona saattohoidossa, ei edes soittoa. Nämä olivat äidin sukulaisia, Isän sukulaiset kävivät ja heistä oli tukeakin. Ilmeisen selvää, että äidin sukuun katkeaa välit vaikka eivät he äidistä välittäneet eläessään, miksi siis soittelisivat.

Aika kipeä asia vieläkin, mutta olen katkera syystäkin

[/quote]

Ja pointtisi oli?

Aika moni läheinen tekee suvulle selväksi, että saattohoitopotilasta ei tulla katsomaan, koska vieraista on vaivaa. Tunnusta pois: jos jokainen listaamasi omainen olisi käynyt, montako kymmentä kuppia kahvia olisit joutunut tarjoamaan?

[/quote]

Totta. Minultakin kuoli läheinen syöpään ja hän ei olisi jaksanut ottaa vastaan vieraita viimeisinä kuukausinaan. Minusta on aivan ymmärrettävää, että kaikki eivät tuppautuneet kylään, kun läheinen oli kovin sairas ja tarvitsi lepoa ja nukkui paljon.

Onpa taas tekopyhää lässytystä tämäkin ketju. Miksei ap saa olla vihainen/surullinen siitä, että mummu(?) kuoli yksinäisenä? Kun hautajaisiin kerran päästään, niin miksei päästy katsomaan silloin, kun mummu vielä eli? Koin itse aivan samanlaisia tuntemuksia, kun oma sukulaiseni kuoli, ja pystyn samastumaan ap:n tunnelmiin. Tuntuu vaan jotenkin niin turhalta, että juuri mitään yhteyttä ei pidetä, mutta sitten hautajaisiin kyllä tullaan. Itse surun murtamana kokee tuollaisen lähes oman surunsa häpäisyksi. Kieltämättä kyyniselle voi tulla mieleen, että hautajaisiin on tultu juhlimaan perintöä pikemmin kuin suremaan vainajaa.

Kovasti te puolustelette sukulaisten oikeutta "surra tavallaan", mutta yhtä lailla ap:lla on oikeus surra ja purkaa oloaan omalla tavallaan. Hänellä on kaksinkertainen suru, sillä hän paitsi suree kuollutta, niin myös sitä, että tämä kuoli yksin.

[quote author="Vierailija" time="11.08.2013 klo 00:55"]

Onpa taas tekopyhää lässytystä tämäkin ketju. Miksei ap saa olla vihainen/surullinen siitä, että mummu(?) kuoli yksinäisenä? Kun hautajaisiin kerran päästään, niin miksei päästy katsomaan silloin, kun mummu vielä eli? Koin itse aivan samanlaisia tuntemuksia, kun oma sukulaiseni kuoli, ja pystyn samastumaan ap:n tunnelmiin. Tuntuu vaan jotenkin niin turhalta, että juuri mitään yhteyttä ei pidetä, mutta sitten hautajaisiin kyllä tullaan. Itse surun murtamana kokee tuollaisen lähes oman surunsa häpäisyksi. Kieltämättä kyyniselle voi tulla mieleen, että hautajaisiin on tultu juhlimaan perintöä pikemmin kuin suremaan vainajaa.

Kovasti te puolustelette sukulaisten oikeutta "surra tavallaan", mutta yhtä lailla ap:lla on oikeus surra ja purkaa oloaan omalla tavallaan. Hänellä on kaksinkertainen suru, sillä hän paitsi suree kuollutta, niin myös sitä, että tämä kuoli yksin.

[/quote]

Varmasti juurikin näin!

Sulla on oikeus olla antamatta anteeksi, mutta en tiedä mitä se muuttaa. Läheinen on kuollut, sitä ei muuta mikään.

Käy äidillä kylässä silloin, kun äitisi elossa on.
Hän odottaa sinua aina, on sinusta levoton.
Ei moiti, jos käyt harvoin, vain hiljaa huoahtaa.
Hän lahjaa ei muuta kaipaa, kun sinut vain nähdä saa.
Ei iloaan ilmi tuo sanoin, mut silmistään huomaat sen.
Kun sinua kestitsee herkuin, hän hellästi hymyillen.
Ei utele sinulta mitään, hän sydämin käsittää.
Nyt riemuko paisuttaa rintaa, vai kipuko kirveltää.
Hän ovelle saatta sinut ja kuuntelee huoahtain, 
miten etääntyy askeleet rakkaat ja istuu odottamaan…
Ja taas hänen ikkunassaan valo lepattaa levoton…
Käy Äitisi luona silloin, kun Äitisi elossa on

[quote author="Vierailija" time="13.08.2013 klo 08:41"]

Kun hautajaisiin kerran päästään, niin miksei päästy katsomaan silloin, kun mummu vielä eli? 

Siinä koko ketjun pointti jonkun viisan kirjoittamana! Miettikääpä tätä. 

Ja kyllä, on vanhuksia jotka eivät oikeasti muista että lapsenlapset kävivät eilen ja on vanhuksia, jotka valittavat että kukaan ei käy vaikka moni käy ja usein. Mutta ap ei tainnut puhua tällaisista tapauksista. Jotenkin arvasin aloituksen luettuani, millaisia vastauksia ap saa. Selittelyä, ymmärrystä sukulaisille mutta ei ap:lle eikä kuolleelle vanhukselle. Nykyään kaikki ymmärtävät, miksi kukaan ei kerkeä käymään (ja asenne on, että miksi pitäisi?) mutta harva tuntuu edes haluavan ymmärtää miten paljon yksinäisiä vanhuksia on.

Itse vuodeosastoilla työskennelleenä tiedä enemmän. Ja SPR:n ystäväpalvelussa mukana olevana tiedä vielä enemmän. Ihmiset ovat yksin! Vanhukset, nuoret, lapset, lapsiperheet, syystä tai toisesta sairastuneet iästä riippumatta. Aina on läheisillä ja sukulaisilla tekosyitä, mutta ap:n havainto on totisinta totta:

Hautajaisiin kyllä keritään, vaikka elinaikana ei viitsitä vastata mummun soittoihin (kätevää kun kännykästä näkee kuka soittaa, voi painaa mykistä-nappia kun ei kiinnosta nyt kuunnella valitusta yksinäisyydestä). 

Tietäisittepä, miten moni tuore äiti on yksin. Tai miten moni nuori. Heruuko sympatiaa heille? Miksi ei sitten vanhuksille? Suomalaiset saisivat hävetä.

t: sellainen, joka ottaa isänsä asumaan luokseen kun sen aika on ja varmasti hoitaa myös appivanhempansakin koska se on ihmisen työtä.

[/quote]

Siksi, että olen itsekin vanha ja raihnainen. Siksi, että näimme harrastuspiirissä, en koskaan käynyt ystäväni kotona. Siksi, että emme varsinaisesti olleet ystäviä vaan hyvänpäiväntuttuja. Siksi, että on vaikea mennä sairaan ihmisen kotiin, kun siellä hyörii lauma kotisairaanhoitajia ja omaisia, jotka hoputtavat, että vanhuksen pitää päästä lepäämään.

Suurin osa ei käy tutun vanhuksen luona siksi, että siellä istuu omaiskotka, joka vahtii jokaista tekemistä, jokaista dominokeksiä ja kahvikupillista. Hän tietää, mitä pitää tehdä. Hän on laittanut eteiseen vihon, johon pitää kuitata jokainen käynti. Hän soittaa perään ja varmistaa, ettei yksikään hopealusikka lähtenyt vieraiden matkaan.

Kannattaisi ymmärtää, että ei hautajaisiin tulla sen vihaisen Pariisissa asuneen tyttären vuoksi vaan kunnioittamaan muistoa. Se muisto voi olla 40-luvun lottavuosilta. Siinä muistellaan naista, josta omilla lapsilla ei ole aavistustakaan!

[quote author="Vierailija" time="13.08.2013 klo 09:18"]

[quote author="Vierailija" time="13.08.2013 klo 08:47"]

[quote author="Vierailija" time="11.08.2013 klo 20:47"]

Nykyhautajaiset ovat itsekkäiden minä-minä-minä -ihmisten juhla. Suurin osa kuolinilmoituksista kertoo, että vainaja on siunattu hiljaisuudessa vain läheisten ollessa paikalla. Näin säästetään rahaa! Ei tarvitse tarjota kahvia vainajan sisaruksille, surkoot surunsa keskenään, mutta meidän äidin hautajaisin heillä ei ole tulemista!

Nykymaailmassa kuolema halutaan kieltää ja se käy kätevästi sivuuttamalla hautajaiset tai tekemällä niistä oikein pienet. Samaan syssyyn voidaan vastasyntyneen syntymäjuhlaa, nimiäisiä ja tervetulojuhlaa perheeseen juhlia päivätolkulla ja mukaan kutsutaan kavereita ja ystäviä vuosienkin takaa. Sen sijaan äidin hautajaisista sanotaan kysyjille, että ne ovat perheen oma juhla, älkää tunkeutuko mukaan.

Surua voi työstää muutenkin kuin menemällä siunaustilaisuuteen. Valitettavasti se on se siirtymäriitti, jossa konkreettisesti jätetään jäähyväiset. Istuttamalla kukka lapsuudenystävän haudalle kerrotaan vain se, että lapset eivät vaivautuneet tekemään edes haudanhoitosopimusta, joten vanhojen ystävien muistokukat ovat ainoat, jotka siellä kukkivat.

[/quote]

Juu anteeksi vain, mutta minulla EI OLE RAHAA kestittää viittäkymmentä tai enempääkin vierasta sitten kun äidistäni aika jättää (se on ihan pian). Äiti oli pienituloinen eläkeläinen ja minä vasta opiskelen ja meillä on miehen kanssa kaksi pientä lasta. 

Tuntuu todella pahalta ajatella, että jotkut ihmiset sitten seläntakana näin puhuvat minusta. Olisi kiva, jos joku rahan säästöä paheksuva astuisi esiin ja vaikka antaisi sitä rahaa sitten pitopalveluun tai tulee itse keittämään kahvit ja leipomaan pullat sadalle ihmiselle. Sopisiko tällainen järjestely?

[/quote]

Äitisi asuu tyhjässä asunnossa?

[/quote]

Vuokralla. Miten se mihinkään liittyy? Luuletko, että hänen kuolinpesästään revitään sadalle vieraalle kunnon hautajaiset + kivet + ja muut kulut? 

Ja juu kiva ajatus hei. Myydään äidin irtaimisto että saadaan tarjottavat sukulaisille ja uteliaille, jotka eivät käy nytkään äidin luona tai pidä yhteyttä. 

Tämä minun omaiseni oli tavallinen suomalainen, ikänsä raskasta ruumiillista työtä tehnyt ihminen, joka ei hirveesti tunteillut eläessään, mutta jonka luona aikuistuneet lapset ja lapsenlapset kyllä kävivät suht säännöllisesti, kun tämä asui omakotitalossa. Sitten voimien vähetessä kun hän muutti pieneen kerrostaloasuntoon ja kun apua ja seuraa olisi tarvittu enemmän, lähisukulaiset eivät siis korvaansa lotkauttaneet. Ei siis ollut mistään julmasta kriminaalista kyse, vaan tavallisesta isovanhemmasta, joka muisti lastenlasten merkkipäivät ja laittoi siellä käydessä mukaan mustikat ja puolukat, siis silloin kun aktiivisina vuosinaan niitä vielä jaksoi poimia.

Jotenkin minusta tuntuu, että tämä ei ole ihan tavallista, näin yksin vanhusta harvoin jätetään. Mutta sitten toisaalta kun näitäkin kirjoituksia lukee, niin todellisuus on varmasti yhtä karu monella muullakin vanhuksella.

Hautajaisten kustannuksista en osaa sanoa, eikä se ollut minun huoleni missään vaiheessa. Toisaalta ymmärrän senkin ongelman. Ylipäätään koko hautajaishärdelli on mielestäni turhaa. Uskovaisille ihmisille sillä voi olla merkitystä, mutta kun nämä minun sukulaiseni eivät ole edes mitään Jumalan lapsia todellakaan. Tai yksi sisarukseni on vähän olevinaan harras seurakunnan jäsen. Mutta eipä siellä hänenkään kirkossa mitään siitä ole kerrottu, että kuollut ei kukkasista piittaa, mutta elävä niistä voisi ilahtuakin. Tai että sen kesän ainoan visiitin ajankohta vanhuksen luona olisi voinut olla paremminkin valittu kuin hänen hautajaispäivänsä.

Ap

[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 21:46"]

Vanhusten parissa työskentelevänä, ja nimenomaan kotihoidossa olen aloittajan kanssa samaa mieltä. Itse näen päivittäin näitä vanhuksia joiden luona ei koskaan käydä. Ja minä tasan tiedän, käykö siellä joku vai eikö käy, tai onko jonkun omainen hoitajiin yhteydessä - harvemmin. Joitakin kutsuja hautajaisiin työhön liittyen olen saanut ja kyllä on ihan samat fiilikset kuin ap:lla. Väkeä on kuin pipoja (jonottamassa mahdollista perintöä). Turha tätä on pyhistellä.

....

[/quote]

Herää nyt jo.

Kuka pölvästi enää siinä vaiheessa mihinkään menee, jos on perinnön perässä.

Tyhmempikin tietää, että perintöä ei jaeta sen perusteella, kuka on osallistunut hautajaisiin.

[quote author="Vierailija" time="13.08.2013 klo 10:48"]

Tämä minun omaiseni oli tavallinen suomalainen, ikänsä raskasta ruumiillista työtä tehnyt ihminen, joka ei hirveesti tunteillut eläessään, mutta jonka luona aikuistuneet lapset ja lapsenlapset kyllä kävivät suht säännöllisesti, kun tämä asui omakotitalossa. Sitten voimien vähetessä kun hän muutti pieneen kerrostaloasuntoon ja kun apua ja seuraa olisi tarvittu enemmän, lähisukulaiset eivät siis korvaansa lotkauttaneet. Ei siis ollut mistään julmasta kriminaalista kyse, vaan tavallisesta isovanhemmasta, joka muisti lastenlasten merkkipäivät ja laittoi siellä käydessä mukaan mustikat ja puolukat, siis silloin kun aktiivisina vuosinaan niitä vielä jaksoi poimia.

Jotenkin minusta tuntuu, että tämä ei ole ihan tavallista, näin yksin vanhusta harvoin jätetään. Mutta sitten toisaalta kun näitäkin kirjoituksia lukee, niin todellisuus on varmasti yhtä karu monella muullakin vanhuksella.

Hautajaisten kustannuksista en osaa sanoa, eikä se ollut minun huoleni missään vaiheessa. Toisaalta ymmärrän senkin ongelman. Ylipäätään koko hautajaishärdelli on mielestäni turhaa. Uskovaisille ihmisille sillä voi olla merkitystä, mutta kun nämä minun sukulaiseni eivät ole edes mitään Jumalan lapsia todellakaan. Tai yksi sisarukseni on vähän olevinaan harras seurakunnan jäsen. Mutta eipä siellä hänenkään kirkossa mitään siitä ole kerrottu, että kuollut ei kukkasista piittaa, mutta elävä niistä voisi ilahtuakin. Tai että sen kesän ainoan visiitin ajankohta vanhuksen luona olisi voinut olla paremminkin valittu kuin hänen hautajaispäivänsä.

Ap

[/quote]

Vaikutat ihmiseltä, joka ei tajua siirtymäriittien merkitystä. Lapsiasi ei ole kastettu, ei ole ollut syntymäpäiviä, rippijuhlia tai vastaavia, avioliittoon ei ole vihitty kuin korkeintaan maistraatissa. Ei tupaantuliaisia, ei kihlajaisia, ei mitään.

Et taida ymmärtää, että yhden jäsenen kuolema muuttaa koko yhteisöä samoin kuin syntymäkin. Marisemalla sitä, että ei käyty elävänä katsomassa kertoo vain sinusta ja elämäsi kapeudesta. Hautajaisiin ei saa tulla, jos ei käynyt vaihtamassa vaippoja ja jakamassa lääkkeitä. Surra ei sovi, jos ei joka päivä soitellut.

Ymmärrän kirjoitustesi jälkeen, miksi niin moni vanhus suree etukäteen puolisonsa hautajaisia, kun sinne  ei kukaan tule. Lapset eivä halua 80-luvun kuorokavereiden tai 90-luvun lukupiiriläisten tietävän, että yksi on poissa. Eihän niitä ole vanhuksen luona vuosiin näkynyt, toisia vanhuksia! Miksi ihmeessä tulisivat hautajaisiin, kun ap:n kaltaiset omaiset ilmoittavat, että kiitos ei, tänne ei ole tulemista, koska suru kuuluu minulle, ja kunnioitus ja kauniit puheet.

Jo nyt on hautajaisia, jonne omat lapset eivät tule. Eivät yksinkertaisesti jaksa sitä yhtä, joka on marttyyrina ominut viimeiset viikot ja päivät. Haudatkoon vainajansa yksin!

Hautajaisiin mennään siksi, että pelätään, mitä suku sanoo, ellei mene. Se on oikea syy ja on turha hurskastella, että mennään suremaan jotain 40-luvun nuorta naista.

Moni tekee nykyään hautajaistestamentin ja haluaa pienet hautajaiset läheisten kesken, juuri siksi, ettei haukat tule heidän haudalle paskantamaan ja häpäisemään muistoa.

Paljon on tuttuja nyt kuollut, joilla oli toiveena tuhkaus ja tuhkien siroittelu lasten ja puolison kesken. Ei hautajaisia.  Ja juuri ei siksi, että koska elinainaikana ei ollut aikaa, ei tarvitse kakkua tulla kerjäämään ja meheviä juoruja hautajaisiin.

Toi hautajaisiin meneminen tarkoitaa kai jotenkin sitä että sydämessään menijä arvosti ja kunnioitti vainajaa jonka kanssa oli tai oli ollut jotain yhteistä. Ja halusi siksi tulla "edes hautajaisiin". Eli onhan se totta että ei hautajaisiin menemällä mitään väärää tee vaikka viime vuosina ei yhteyksiä olisi ollut.

Periaatteessa ap:n kanssa samoilla linjoilla että elävät on aina tärkeempiä kuin kuolleet. On tärkeempi käydä vanhusta katsomassa edes joskus kun mennä hautajaisiin. Mua saa paheksua, en käy jouluna haudoilla. Mutta yritän kuitenkin käydä dementiakodissa jossa tätini asuu 2 km  päässä hautausmaasta.

Kummeksuttaa jouidenkin vastaajien kiukkuiset viestit...se koira älähtää johon kalikka kalahtaa. Joskus taisi olla "Soita mummolle" -viikko.

Mulla on sukulaisia joita en arvosta enkä kunnioita, enkä ole sellaisten hautajaisiin mennyt. Sitävastoin olen käynyt mieheni kanssa joissain itselleni outojen ihmisten hautajausussa....viimeisin mieheni serkun äiti, johon tilaisuuteen tuo serkku meitä eriseen kutsui. eli onhan ne hautajaiset kuten myös häät, myös yhteisön juhla ja kokoontuminen.  

[quote author="Vierailija" time="12.08.2013 klo 17:21"]Käy äidillä kylässä silloin, kun äitisi elossa on. Hän odottaa sinua aina, on sinusta levoton. Ei moiti, jos käyt harvoin, vain hiljaa huoahtaa. Hän lahjaa ei muuta kaipaa, kun sinut vain nähdä saa. Ei iloaan ilmi tuo sanoin, mut silmistään huomaat sen. Kun sinua kestitsee herkuin, hän hellästi hymyillen. Ei utele sinulta mitään, hän sydämin käsittää. Nyt riemuko paisuttaa rintaa, vai kipuko kirveltää. Hän ovelle saatta sinut ja kuuntelee huoahtain,  miten etääntyy askeleet rakkaat ja istuu odottamaan… Ja taas hänen ikkunassaan valo lepattaa levoton… Käy Äitisi luona silloin, kun Äitisi elossa on [/quote]

Äitni valittaa aina että käyn liian harvoin ja olen liian vähän aikaa. käyn useita kertoja viikossa. Äitini on 80 vuotta. Lisäksi käy todella paljon muuta porukkaaa.

Ap, tiedän niin tarkalleen, mistä puhut. Ja sieppaa kovasti vieläkin...

Mummoni oli maailman hyväsydämisin ihminen mitä voi olla, olisi antanut viimeisen leivänmurunsa jos joku olisi kehdannut pyytää. Ja kehtasihan nuo, "armaat" sukulaiseni. Koskaan ei ehditty tulla käymään, ei ehditty hakemaan, joskus aina kortti jossa lukee "rakasihanahanimaailmanparasmummo" -paskaa ja selitykset miksei nyt joulunakaan ehditä tulla käymään. Ja tietysti itkuvirsi kun rahat on lopussa.

Ja mummo lähetti rahaa, antoi vähistä eläkkeistään, itse kituutti kuten oli kituuttanut liki vuosisadan. Ja nämä paskiashaaskat veivät kaikki rahat. Mutta kuten sanottu, ikinä eivät auttaneet.

Minä ja minun vanhempani hoidimme kaiken, kaupassa käynnit, laskut, lääkkeet, sairaalareissut, nurmikon leikkuut ja lumityöt. Rahankuittaajia ei näkynyt missään.

Kun mummo kuoli, siellä nämä nyyhkivät ja olivat niin kaipaavinaan. Että minua oksetti, olisin voinut heittää heidät ulos jos olisin suinkin voinut. Ja turha kai kertoa, että he eivät osallistuneet hautajaisten järjestelyihin.

Jo ennen hautajaisia mummon kotiin oli viety keltaisia post-it lappuja, joissa luki "varattu". He kävivät varaamassa tavaroita itselleen ja sitten myöhemmin veivät ne pois. Pesän tyhjennykseen tai siivoukseen eivät osallistuneet.

Ja nyt kun kuolemasta on 10 vuotta, he alkoivat syyttää meitä muita joidenkin esineiden viemisestä. Joku koru on kuulemma viety ilman heidän lupaansa, kellokin on kuulemma otettu. Minä en kuolinpesästä saanut mitään muuta kuin mummon käsilaukun, sukulaisille tiedoksi, se on halpa ja arvoton, mutta minulle tärkeä.

Näihin sukulaisiin en halua päinkään katsoa, kuvottaa edelleen tuo. Hautajaisiinsa en tule menemään. Ei itketä.

Minua ihmetyttää tässä keskustelussa se, että selvästi Ap:tä syyllistetään siitä, että hän julkeaa moisesta asiasta valittaa, epäillään hänen motiivejaan ja halveksitaan hänen suruaan. Eikö yksinkertaisempaa olisi kysyä, että miksi nämä lähisukulaisensa eivät osallistuneet vanhuksen elämään enemmän tämän eläessä? Mikä siinä on niin vaikeaa.

Jäin miettimään tuota termiä "hautajaishaukka". Miellän sen sisällön eri tavalla kuin ap. Muistan lapsuudestani, kuinka tietyt kirkonkylän akat olivat aina uteliaina kirkon parvella, kun kirkossa oli siunaustilaisuus (tai häät). Voi sitä uteliaisuuden määrää! Totta, totta, kirkko on julkinen paikka, jonne kaikki saavat mennä, jos siellä on joku tilaisuus - ja vaikkeit tilaisuutta olisikaan. Mutta joku tolkku uteliaisuuteenkin. Näitä uteliaisuudesta kihiseviä akkoja minä nimittäisin hautajais- tai häähaukoiksi, en niitä, jotka haluavat kunnioittaa vainajan muistoa osallistumalla siunaus- ja muistotilaisuuteen. Me jälkeenjääneet emme suinkaan aina tiedä, millainen suhde vainajalla ja tietyllä hautajaisvieraalla oli keskenään.

Ap, ihmissuhteet ovat aina kahden kauppa. Olet oikeastaan vastenmielinen, kun nostat itsesi jalustalle ja mollaat muita.