Hautajaishaukkojen käytös ahdistaa

[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 21:34"]

[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 20:51"]

[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 20:10"]

[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 17:57"]

Voi sitä nuorempaakin ihmistä muistaa eläessään. Nuorehkon tuttavani hautajaisiin tunki väkeä jota ei ollut näkynyt sitten lapsuuden. Se on kumma, miten pitää tulla haudalle itkemään ja kaipaamaan, mutta eläessään ei oltu missään yhteydessä. 

[/quote]

Siskoni oli kuollessaan 33v. Häneltä jäi mies ja 3 lasta. Syöpä vei nuoren äidin alle kahdessa kuukaudessa.

Hänen hautajaisissaan oli lähes 200 ihmistä ja muistotilaisuudessakin yli sata. Kertaakaan en miettinyt, että siskoni haudalle ei saa tulla muistamaan ja kaipaamaan tai että vain minulla on etuoikeus suruun.

Hautajaiset ovat hyvästijättötilaisuus, jonne saapumalla kunnioittaa sitä ihmistä, jota ei enää ole. Ei sillä ole merkitystä, oltiinko peruskoulussa luokkakavereita tai samaan aikaan sytostaattihoidossa. Järkyttävää ajatella, että nykyisin muiden surua halveksitaan ja luokitellaan sen mukaan, miten usein itse on sattunut ko. henkilön näkemään.

[/quote]

Mutta onhan se jotenkin kummallista, että mennään hautajaisiin, vaikka ei olla nähty sitten peruskoulun. Miksi sinne arkun äärelle pitää mennä suremaan ihmistä, jota ei oikeasti edes tunne. Niille kaikille pitää viedä keittää kahvit. Ja siinä on eroa, jos itse kuvittelee järjestävänsä pienet 10-15 hengen hautajaiset ja paikalle tuleekin tuplamäärä ihmisiä. 

Ja minun on aika vaikea uskoa, että joku surisi kovin pitkään ihmistä jota ei ole nähnyt sen peruskoulun jälkeen. 

[/quote]

Missä ihmeessä kirjoitin, että ei ole nähty peruskoulun jälkeen? Ymmärrätkö: minä en elänyt siskoni elämää, hän eli sen ihan itse. Hautajaisissaan kohtasin ihmsiä, joiden kanssa tiesin siskoni käyneen peruskoulua, mutta minulla ei ollut aavistustakaan myöhemmistä vaiheistaan. Eivät he olleet tilivelvollisia minulle siitä, miten usein ja missä olivat myöhemmin tavanneet (kenen kanssa kävivät samassa jumpassa, kenellä oli lapsi samassa tarhassa jne.). Se, että MINÄ en heitä tuntenut, ei tehnyt heistä vääriä vieraita.

Ja jos ei tiedä, tarjotaanko hautajaisissa ruokaa 10 vai 100 hautajaisvieraalle, niin ei ole tuntenut vainajaa itse lainkaan! Olen ollut noin 30 muistotilaisuudessa ja joka kerta on osattu 10 vieraan tarkkuudella sanoa, miten moni tulee muistotilaisuuteen. Haudalla on voinut olla enemmänkin väkeä, mutta osa on todella hyvästelemässä, ei tunkeutumassa keittämillesi "pakkokahveille".

[/quote]

Minä en omassa tekstissäni tarkoittanut siskosi hautajaisia, puhuin yleisemmin. Ja toki moni ilmoittautuu hautajaisiin, tai siis muistotilaisuuteen, mutta kyllähän se yllättää jos on ajatellut että sinne tulee 10 ihmistä ja sitten alkaa puhelin soida ja kaikki ne kummin kaimat ilmoittautuvat. Aika paha mennä sanomaan että olette toki tervetulleita kirkkoon mutta ei seurakuntasaliin kahville. 

[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 21:37"]

[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 21:09"]

[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 20:40"]

Tämä on NIIN tätä. Av-palstan mammerot ja itsensä pahoittajat ovat haukkumassa kaikkien juhlat häistä hautajaisiin ja ajattelevat, että heillä on jumalainen yksinoikeus päättää, miten juhlat on juhlittava! Tai miten omaisia on hoidettava ja muistettava.

[/quote]

Minä kommentoin vainajan läheisimpänä miten minusta oli tekopyhää joidenkin vieraiden tulla kukkapuskan kanssa suremaan ihmistä jota eivät olleet tavanneet yli kymmeneen vuoteen eivätkä koskaan olleet läheisiä. Ei tulisi minulle mieleen. Mutta näillekin piti kahvi keittää ja istumapaikka löytää. Eikä muuten puhuttu hautajaisissa alku- ja lopputervehdyksen lisäksi mitään. Mutta ehkä he saivat hautajaisista jotain. Minä sain vain lisäkuluja.

[/quote]

Mitä ihmeen lisäkuluja? Muistotilaisuus maksetaan vainajan varoista.

[/quote]

Maksetaan, jos vainajalta jäi jotain millä maksaa.

[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 21:40"]

[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 21:34"]

[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 21:26"]

[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 21:04"]

[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 20:56"]

[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 20:51"]

[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 20:10"]

[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 17:57"]

Voi sitä nuorempaakin ihmistä muistaa eläessään. Nuorehkon tuttavani hautajaisiin tunki väkeä jota ei ollut näkynyt sitten lapsuuden. Se on kumma, miten pitää tulla haudalle itkemään ja kaipaamaan, mutta eläessään ei oltu missään yhteydessä. 

[/quote]

Siskoni oli kuollessaan 33v. Häneltä jäi mies ja 3 lasta. Syöpä vei nuoren äidin alle kahdessa kuukaudessa.

Hänen hautajaisissaan oli lähes 200 ihmistä ja muistotilaisuudessakin yli sata. Kertaakaan en miettinyt, että siskoni haudalle ei saa tulla muistamaan ja kaipaamaan tai että vain minulla on etuoikeus suruun.

Hautajaiset ovat hyvästijättötilaisuus, jonne saapumalla kunnioittaa sitä ihmistä, jota ei enää ole. Ei sillä ole merkitystä, oltiinko peruskoulussa luokkakavereita tai samaan aikaan sytostaattihoidossa. Järkyttävää ajatella, että nykyisin muiden surua halveksitaan ja luokitellaan sen mukaan, miten usein itse on sattunut ko. henkilön näkemään.

[/quote]

Mutta onhan se jotenkin kummallista, että mennään hautajaisiin, vaikka ei olla nähty sitten peruskoulun. Miksi sinne arkun äärelle pitää mennä suremaan ihmistä, jota ei oikeasti edes tunne. Niille kaikille pitää viedä keittää kahvit. Ja siinä on eroa, jos itse kuvittelee järjestävänsä pienet 10-15 hengen hautajaiset ja paikalle tuleekin tuplamäärä ihmisiä. 

Ja minun on aika vaikea uskoa, että joku surisi kovin pitkään ihmistä jota ei ole nähnyt sen peruskoulun jälkeen. 

[/quote]

Voi sua. Tekisi mieli taputtaa näin virtuaalisesti päälaelle ja sanoa, että kyllä sä tän ehkä joskus aikuisena sitten ymmärrät. Kun sinne mennään osoittamaan myötäelämistä sille perheelle. Koeta nyt ymmärtää...

Ja samalla surraan sitä teiniaikaista ystävää, sellaisena kuin hän silloin aikoinaan oli.

[/quote]

Taputa ihan rauhassa. Sen verran olen läheisiä haudannut että puhun omasta kokemuksesta. Ikääkin aikuisen verran. Mutta pikkasen nyppi kun ne kummin kaimat tulivat paikalle. Heistä ei ollut kuulunut mitään ennen hautajaisia eikä niiden jälkeen. Ei se minua yllätä eikä haittaa, mutta aika tekopyhää tulla hautajaisiin. En kokenut sitä mitenkään myötäelämisenä. 

[/quote]

Se, että sulla on asennevamma, ei tarkoita että sinä tiedät, miksi joku tulee hautajaisiin. Etkä myöskään voi tietää, että ne eivät tulleet sinne hyvässä tarkoituksessa. Hautajaiskutsut on muuten tapana rajata, jos ei haluta sinne koko kylää...

[/quote]

Mikä on asennevamma? Minua saa nyppiä ihan niin paljon kuin halutaa, ei ole sinulta pois. Sana kuolemasta kulki, kuten tapana on, mutta ei tullut mieleenkään että niin moni lähes ventovieras tulee paikalle eikä niitä voinut poiskaan kääntää. 

[/quote]

Totta kai sua saa kyrsiä ihan niin paljon kuin huvittaa, ja veikkaan, että aika moni asia kyrsii ja kybällä. Mutta sulla on asennevamma suhtautumisessasi muihin ihmisiin siitä huolimatta. Mieti sitä - jos et epäilisi muiden motiiveja noin herkästi pahoiksi ja negatiivisiksi, sulla olisi paljon positiivisempi ja mukavampi elämä ja suhde muihin ihmisiin.

[/quote]

Itse asiassa mua kyrsii aika harva asia. Tekopyhyys on yksi niistä. Oman itsensä takia he niihin hautajaisiin tulivat, eivät omaisten (eli minun). Kuolema pääsi yllättämään ja tuli ehkä huono omatunto ettei ollut missään yhteydessä vuosiin. Eikä siinä mitään, ei ollut pakko pitää yhteyttä, mutta ei olisi myöskään mikään pakko tulla hautajaisiin. Eiköhän jokaisella meistä ole ihmisiä joihin ei pidä yhteyttä, mutta monenko hautajaisiin sitä menisi. Osanoton voi ilmaista kortillakin. 

[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 21:46"]

Kyllä taas av-mammoissa löytyy ymmärtäjää... Kellä on kiire, kellä on vuorotyö, kellä sitä, tätä ja tota, ja sen vuoksi ei ole käyty.

Vanhusten parissa työskentelevänä, ja nimenomaan kotihoidossa olen aloittajan kanssa samaa mieltä. Itse näen päivittäin näitä vanhuksia joiden luona ei koskaan käydä. Ja minä tasan tiedän, käykö siellä joku vai eikö käy, tai onko jonkun omainen hoitajiin yhteydessä - harvemmin. Joitakin kutsuja hautajaisiin työhön liittyen olen saanut ja kyllä on ihan samat fiilikset kuin ap:lla. Väkeä on kuin pipoja (jonottamassa mahdollista perintöä). Turha tätä on pyhistellä. Valtaosa vanhuksista on yksinäisiä ja sosiaalisesti heitteillä, se ainoa kontakti on kotihoitajaan 1-3 kertaa vuorokaudessa. Pahimmillaan viiden minuutin ajan. Se ei muuksi muutu, vaikka av-mammat kuinka selittävät, kuinka hautajaisiin mennään muistelemaan "sitä mummoa, joka oli 50 vuotta sitten".

[/quote]

Ja nyt kun pääsin paasaamaan, niin jatkan. Monesti h ä v e t t ä ä omaisten puolesta. Mikä ihme siinä on, että ei voi edes kerran-kaksi vuodessa käydä huonokuntoista omaista katsomassa? Läheisten kaipuu ei katoa edes siinä vaiheessa, kun äly ja muisti alkavat heiketä.

Toki monet myös unohtavat, että omainen on soittanut tai käynyt, mutta on oikeasti sitten niitäkin muistipotilaita, jotka sitten taas viikkokausia toistelevat sitä, miten kävi vieraita (ja viikkokausia, joka kerta kun asia tulee taas mieleen, tulee vanhus hyvälle tuulelle, mikä sen hienompaa?).

Ottakaapa tavoitteeksenne tekosyiden sijaan käydä jokainen vanhan sukulaisenne luona loppukesän aikana. Teillä kaikilla lienee niitä sosiaalisia kissan- ja lapsenristiäisiä, illanviettoja, häitä ja hautajaisia, työpaikan saunailtoja, puuhamaareissuja ja mitä vielä niin paljon, ettei siinä yksi vierailu tunnu enää missään.

Minä sitten ihan mielikseni teen vähän palkatonta ylityötä kuuntelemalla jokaisen luona pikku hetkisen siitä, miten mukavaa oli kun joku kävi.

Hautajaisiinhan saapuu jus ne jotka ei ole vitt..un pätkää välittäny. Tulevat kattoon et meneekö nyt multiin.

Ap tässä

Monitahoinen keskustelu on aloituksestani syntynyt. Haluaisin sanoa, että tässä minun perheeni tapauksessa ei ollut kyse siitä, että vanhus olisi puhunut o

miaan, että omaiset muka kävivät ja vanhus olisikin sen unohtanut. Ihan itse minulle nimittäin sisarukseni kertoivat, että ei sinne työpäivän jälkeen jaksa mennä ja ei nyt tulisi kuuloonkaan, että vielä jotain ikkunoitakin pesisi. No, minä menin ja pesin ne ikkunat.

Kaikilla meillä todellakin on kiireinen elämämme, mutta kun siihen kiireiseen elämään vielä lisää yhteensä 6 tuntia ajomatkaa viikonlopun aikana, niin sitten Se vaan menee toisilla kiireisemmäksi kuin samalla paikkakunnalla asuville.

Ja vaikka miten päin kommenttejanne ja piikikkäitä huomautuaksianne luin, en ymmärrä, onko sellaisella ihmisellä minkäänlaista sydämensivistystä, jonka mielestä on mitenkään puolusteltavissa, että oikeasti KUUDEN lähisukulaisen joukosta KUKAAN ei vanhusta kotiinsa kahden viimeisen yksinäisen vuoden aikana kutsunut. Mutta silti kaipaus oli suuri siellä hautajaisissa ja mitä kaikkea pyhää ja arvokasta.

Mun mielestä se on väärin. Minä en anna anteeksi. Ja vaikka itse siis vanhuksen elämään huomattavasti paljon enemmän osallistuinkin, minuakin itkettää, että en vielä siellä yhdessä kahvilassa häntä käyttänyt ja vielä sitä yhtä lempiruokaansa valmistanut.

Eipä mulla muuta kysymästä niille hautajaishaukoille ole kuin Miksi?

Ap, ymmärrän pahan mielesi ja ärtymyksesi, mutta aiemmasta käytöksestään huolimatta kyseiset ihmiset voivat ihan aidosti surra ja kaivata vainajaa. Voisiko olla, että sulla on menossa se surutyön väistämätön vaihe, jossa tunnetaan vihaa ja etsitään syyllisiä..?

Osanottoni, ja voimia! 

[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 21:09"]

[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 20:40"]

Tämä on NIIN tätä. Av-palstan mammerot ja itsensä pahoittajat ovat haukkumassa kaikkien juhlat häistä hautajaisiin ja ajattelevat, että heillä on jumalainen yksinoikeus päättää, miten juhlat on juhlittava! Tai miten omaisia on hoidettava ja muistettava.

[/quote]

Minä kommentoin vainajan läheisimpänä miten minusta oli tekopyhää joidenkin vieraiden tulla kukkapuskan kanssa suremaan ihmistä jota eivät olleet tavanneet yli kymmeneen vuoteen eivätkä koskaan olleet läheisiä. Ei tulisi minulle mieleen. Mutta näillekin piti kahvi keittää ja istumapaikka löytää. Eikä muuten puhuttu hautajaisissa alku- ja lopputervehdyksen lisäksi mitään. Mutta ehkä he saivat hautajaisista jotain. Minä sain vain lisäkuluja.

[/quote]

Ajattelutapasi on aika kyyninen ja kylmä.

Minusta kaikkein koskettavinta ja mielenkiintoisinta läheisten ihmisten hautajaissa on ollut ne pienet kertomukset, joita muut ihmiset ovat kertoneet edesmenneestä läheisestä. Esim jotain kymmenien vuosien takaisia pieniä sattumuksia. Muistotilaisuudessa ihmiset muistelevat vainajaa hyvin eri näkökulmista ja kaikesta tuosta voi rakentaa mielessään palapeliä ja tutustuu uudelleen ja eri tavalla siihen ihmiseen, jonka luuli tunteneensa täysin.

[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 22:00"]

[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 21:46"]

Kyllä taas av-mammoissa löytyy ymmärtäjää... Kellä on kiire, kellä on vuorotyö, kellä sitä, tätä ja tota, ja sen vuoksi ei ole käyty.

Vanhusten parissa työskentelevänä, ja nimenomaan kotihoidossa olen aloittajan kanssa samaa mieltä. Itse näen päivittäin näitä vanhuksia joiden luona ei koskaan käydä. Ja minä tasan tiedän, käykö siellä joku vai eikö käy, tai onko jonkun omainen hoitajiin yhteydessä - harvemmin. Joitakin kutsuja hautajaisiin työhön liittyen olen saanut ja kyllä on ihan samat fiilikset kuin ap:lla. Väkeä on kuin pipoja (jonottamassa mahdollista perintöä). Turha tätä on pyhistellä. Valtaosa vanhuksista on yksinäisiä ja sosiaalisesti heitteillä, se ainoa kontakti on kotihoitajaan 1-3 kertaa vuorokaudessa. Pahimmillaan viiden minuutin ajan. Se ei muuksi muutu, vaikka av-mammat kuinka selittävät, kuinka hautajaisiin mennään muistelemaan "sitä mummoa, joka oli 50 vuotta sitten".

[/quote]

Ja nyt kun pääsin paasaamaan, niin jatkan. Monesti h ä v e t t ä ä omaisten puolesta. Mikä ihme siinä on, että ei voi edes kerran-kaksi vuodessa käydä huonokuntoista omaista katsomassa? Läheisten kaipuu ei katoa edes siinä vaiheessa, kun äly ja muisti alkavat heiketä.

Toki monet myös unohtavat, että omainen on soittanut tai käynyt, mutta on oikeasti sitten niitäkin muistipotilaita, jotka sitten taas viikkokausia toistelevat sitä, miten kävi vieraita (ja viikkokausia, joka kerta kun asia tulee taas mieleen, tulee vanhus hyvälle tuulelle, mikä sen hienompaa?).

Ottakaapa tavoitteeksenne tekosyiden sijaan käydä jokainen vanhan sukulaisenne luona loppukesän aikana. Teillä kaikilla lienee niitä sosiaalisia kissan- ja lapsenristiäisiä, illanviettoja, häitä ja hautajaisia, työpaikan saunailtoja, puuhamaareissuja ja mitä vielä niin paljon, ettei siinä yksi vierailu tunnu enää missään.

Minä sitten ihan mielikseni teen vähän palkatonta ylityötä kuuntelemalla jokaisen luona pikku hetkisen siitä, miten mukavaa oli kun joku kävi.

[/quote]

Tämä on hienosti kirjoitettu ja kiitän siitä, että joku käytännössä asian nähnyt tuo kokemuksensa esiin! Minun isäni kuoli tänä kesänä ja hän oli viimeiset pari vuotta äitini hoidettavana todella huonossa kunnossa. Samalla paikkakunnalla asuvat lapset ja lapsenlapset jättivät äitini todella yksin hoitamaan isää. Itse kävin noin 1,5 kk välein ja lähetin myös teinin joskus junalla vanhempieni seuraksi ja avuksi kun joskus meni kuukausikin etteivät sisarukseni sinne ehtineet. Yksi sisaristani muisti kyllä soittaa ja haukkua minut kun teinini söi siellä liikaa.

Kaikki tämä oli tosi rankkaa, kun on aivan selvää, että välimatkan takia ei voi joka vkonloppu vanhempiensa luona käydä, vaikka huoli on kova. Silloin on vaikea ymmärtää ihmisiä jotka käyvät kaupassa vanhusten talon takana, mutta eivät ehdi sinne kahville tai muuten vaan naamaansa näyttämään.

Nämä minunkin sukulaiseni haudalle kyllä kiiruhtivat. Se tuntui pahalta. Joten ymmärrän aloittajaa hyvin. Tämä vanhusten yksinäisyys ja omaisten välinpitämättömyys on asia, josta pitäisi keskustella enemmän. Kylmää poskea on turha enää käydä silittämässä, niin se vain on.

[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 22:00"]

[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 21:46"]

Kyllä taas av-mammoissa löytyy ymmärtäjää... Kellä on kiire, kellä on vuorotyö, kellä sitä, tätä ja tota, ja sen vuoksi ei ole käyty.

Vanhusten parissa työskentelevänä, ja nimenomaan kotihoidossa olen aloittajan kanssa samaa mieltä. Itse näen päivittäin näitä vanhuksia joiden luona ei koskaan käydä. Ja minä tasan tiedän, käykö siellä joku vai eikö käy, tai onko jonkun omainen hoitajiin yhteydessä - harvemmin. Joitakin kutsuja hautajaisiin työhön liittyen olen saanut ja kyllä on ihan samat fiilikset kuin ap:lla. Väkeä on kuin pipoja (jonottamassa mahdollista perintöä). Turha tätä on pyhistellä. Valtaosa vanhuksista on yksinäisiä ja sosiaalisesti heitteillä, se ainoa kontakti on kotihoitajaan 1-3 kertaa vuorokaudessa. Pahimmillaan viiden minuutin ajan. Se ei muuksi muutu, vaikka av-mammat kuinka selittävät, kuinka hautajaisiin mennään muistelemaan "sitä mummoa, joka oli 50 vuotta sitten".

[/quote]

Ja nyt kun pääsin paasaamaan, niin jatkan. Monesti h ä v e t t ä ä omaisten puolesta. Mikä ihme siinä on, että ei voi edes kerran-kaksi vuodessa käydä huonokuntoista omaista katsomassa? Läheisten kaipuu ei katoa edes siinä vaiheessa, kun äly ja muisti alkavat heiketä.

Toki monet myös unohtavat, että omainen on soittanut tai käynyt, mutta on oikeasti sitten niitäkin muistipotilaita, jotka sitten taas viikkokausia toistelevat sitä, miten kävi vieraita (ja viikkokausia, joka kerta kun asia tulee taas mieleen, tulee vanhus hyvälle tuulelle, mikä sen hienompaa?).

Ottakaapa tavoitteeksenne tekosyiden sijaan käydä jokainen vanhan sukulaisenne luona loppukesän aikana. Teillä kaikilla lienee niitä sosiaalisia kissan- ja lapsenristiäisiä, illanviettoja, häitä ja hautajaisia, työpaikan saunailtoja, puuhamaareissuja ja mitä vielä niin paljon, ettei siinä yksi vierailu tunnu enää missään.

Minä sitten ihan mielikseni teen vähän palkatonta ylityötä kuuntelemalla jokaisen luona pikku hetkisen siitä, miten mukavaa oli kun joku kävi.

[/quote]

Se mummo on haettu ristiäisiin, rippijuhliin, valmistujaisiin, häihin ja hautajaisiin. Puettu nätisti, käyty kampaajalla jne.

Ja seuraavana tiistaina (kun juhlat olivat sunnuntaina) soi puhelin, että kun ei ole kukaan käynyt viikkoihin katsomassa ja on niin yksinäistä. Ei auta yhtään tieto siitä, että serkku tulossa illalla ja tytär seuraavana päivänä.

Parhaiten vanhusten asiat tietävät aina ne omaiset, jotka asuvat kaukana ja osaavat varsin hyvin moittia niitä sukulaisia, jotka asuvat lähellä. Sieltä kaukaa ei päästä kesälomalla pariksi viikoksi asumaan mummon kanssa, vaikka lähellä asuville ehdotetaan, että ottamaa mummo kesäksi palvelutalosta kotiin.

[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 23:31"]

[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 22:00"]

[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 21:46"]

Kyllä taas av-mammoissa löytyy ymmärtäjää... Kellä on kiire, kellä on vuorotyö, kellä sitä, tätä ja tota, ja sen vuoksi ei ole käyty.

Vanhusten parissa työskentelevänä, ja nimenomaan kotihoidossa olen aloittajan kanssa samaa mieltä. Itse näen päivittäin näitä vanhuksia joiden luona ei koskaan käydä. Ja minä tasan tiedän, käykö siellä joku vai eikö käy, tai onko jonkun omainen hoitajiin yhteydessä - harvemmin. Joitakin kutsuja hautajaisiin työhön liittyen olen saanut ja kyllä on ihan samat fiilikset kuin ap:lla. Väkeä on kuin pipoja (jonottamassa mahdollista perintöä). Turha tätä on pyhistellä. Valtaosa vanhuksista on yksinäisiä ja sosiaalisesti heitteillä, se ainoa kontakti on kotihoitajaan 1-3 kertaa vuorokaudessa. Pahimmillaan viiden minuutin ajan. Se ei muuksi muutu, vaikka av-mammat kuinka selittävät, kuinka hautajaisiin mennään muistelemaan "sitä mummoa, joka oli 50 vuotta sitten".

[/quote]

Ja nyt kun pääsin paasaamaan, niin jatkan. Monesti h ä v e t t ä ä omaisten puolesta. Mikä ihme siinä on, että ei voi edes kerran-kaksi vuodessa käydä huonokuntoista omaista katsomassa? Läheisten kaipuu ei katoa edes siinä vaiheessa, kun äly ja muisti alkavat heiketä.

Toki monet myös unohtavat, että omainen on soittanut tai käynyt, mutta on oikeasti sitten niitäkin muistipotilaita, jotka sitten taas viikkokausia toistelevat sitä, miten kävi vieraita (ja viikkokausia, joka kerta kun asia tulee taas mieleen, tulee vanhus hyvälle tuulelle, mikä sen hienompaa?).

Ottakaapa tavoitteeksenne tekosyiden sijaan käydä jokainen vanhan sukulaisenne luona loppukesän aikana. Teillä kaikilla lienee niitä sosiaalisia kissan- ja lapsenristiäisiä, illanviettoja, häitä ja hautajaisia, työpaikan saunailtoja, puuhamaareissuja ja mitä vielä niin paljon, ettei siinä yksi vierailu tunnu enää missään.

Minä sitten ihan mielikseni teen vähän palkatonta ylityötä kuuntelemalla jokaisen luona pikku hetkisen siitä, miten mukavaa oli kun joku kävi.

[/quote]

Tämä on hienosti kirjoitettu ja kiitän siitä, että joku käytännössä asian nähnyt tuo kokemuksensa esiin! Minun isäni kuoli tänä kesänä ja hän oli viimeiset pari vuotta äitini hoidettavana todella huonossa kunnossa. Samalla paikkakunnalla asuvat lapset ja lapsenlapset jättivät äitini todella yksin hoitamaan isää. Itse kävin noin 1,5 kk välein ja lähetin myös teinin joskus junalla vanhempieni seuraksi ja avuksi kun joskus meni kuukausikin etteivät sisarukseni sinne ehtineet. Yksi sisaristani muisti kyllä soittaa ja haukkua minut kun teinini söi siellä liikaa.

Kaikki tämä oli tosi rankkaa, kun on aivan selvää, että välimatkan takia ei voi joka vkonloppu vanhempiensa luona käydä, vaikka huoli on kova. Silloin on vaikea ymmärtää ihmisiä jotka käyvät kaupassa vanhusten talon takana, mutta eivät ehdi sinne kahville tai muuten vaan naamaansa näyttämään.

Nämä minunkin sukulaiseni haudalle kyllä kiiruhtivat. Se tuntui pahalta. Joten ymmärrän aloittajaa hyvin. Tämä vanhusten yksinäisyys ja omaisten välinpitämättömyys on asia, josta pitäisi keskustella enemmän. Kylmää poskea on turha enää käydä silittämässä, niin se vain on.

[/quote]

Kai tiedät, että sinulla olisi ollut oikeus palkattomaan vapaaseen tai omaishoitajuuteen? Jos oikeasti olisit halunnut, olisit voinut olla äitisi apuna, mutta jostain syystä et niin halunnut tehdä. Outoa.

[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 23:20"]

[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 21:09"]

[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 20:40"]

Tämä on NIIN tätä. Av-palstan mammerot ja itsensä pahoittajat ovat haukkumassa kaikkien juhlat häistä hautajaisiin ja ajattelevat, että heillä on jumalainen yksinoikeus päättää, miten juhlat on juhlittava! Tai miten omaisia on hoidettava ja muistettava.

[/quote]

Minä kommentoin vainajan läheisimpänä miten minusta oli tekopyhää joidenkin vieraiden tulla kukkapuskan kanssa suremaan ihmistä jota eivät olleet tavanneet yli kymmeneen vuoteen eivätkä koskaan olleet läheisiä. Ei tulisi minulle mieleen. Mutta näillekin piti kahvi keittää ja istumapaikka löytää. Eikä muuten puhuttu hautajaisissa alku- ja lopputervehdyksen lisäksi mitään. Mutta ehkä he saivat hautajaisista jotain. Minä sain vain lisäkuluja.

[/quote]

Ajattelutapasi on aika kyyninen ja kylmä.

[/quote]

Entän niiden, jotka eivät muuten pidä mitään yhteyttä, mutta menevät hautajaisiin? 

[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 23:42"]

[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 22:00"]

[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 21:46"]

Kyllä taas av-mammoissa löytyy ymmärtäjää... Kellä on kiire, kellä on vuorotyö, kellä sitä, tätä ja tota, ja sen vuoksi ei ole käyty.

Vanhusten parissa työskentelevänä, ja nimenomaan kotihoidossa olen aloittajan kanssa samaa mieltä. Itse näen päivittäin näitä vanhuksia joiden luona ei koskaan käydä. Ja minä tasan tiedän, käykö siellä joku vai eikö käy, tai onko jonkun omainen hoitajiin yhteydessä - harvemmin. Joitakin kutsuja hautajaisiin työhön liittyen olen saanut ja kyllä on ihan samat fiilikset kuin ap:lla. Väkeä on kuin pipoja (jonottamassa mahdollista perintöä). Turha tätä on pyhistellä. Valtaosa vanhuksista on yksinäisiä ja sosiaalisesti heitteillä, se ainoa kontakti on kotihoitajaan 1-3 kertaa vuorokaudessa. Pahimmillaan viiden minuutin ajan. Se ei muuksi muutu, vaikka av-mammat kuinka selittävät, kuinka hautajaisiin mennään muistelemaan "sitä mummoa, joka oli 50 vuotta sitten".

[/quote]

Ja nyt kun pääsin paasaamaan, niin jatkan. Monesti h ä v e t t ä ä omaisten puolesta. Mikä ihme siinä on, että ei voi edes kerran-kaksi vuodessa käydä huonokuntoista omaista katsomassa? Läheisten kaipuu ei katoa edes siinä vaiheessa, kun äly ja muisti alkavat heiketä.

Toki monet myös unohtavat, että omainen on soittanut tai käynyt, mutta on oikeasti sitten niitäkin muistipotilaita, jotka sitten taas viikkokausia toistelevat sitä, miten kävi vieraita (ja viikkokausia, joka kerta kun asia tulee taas mieleen, tulee vanhus hyvälle tuulelle, mikä sen hienompaa?).

Ottakaapa tavoitteeksenne tekosyiden sijaan käydä jokainen vanhan sukulaisenne luona loppukesän aikana. Teillä kaikilla lienee niitä sosiaalisia kissan- ja lapsenristiäisiä, illanviettoja, häitä ja hautajaisia, työpaikan saunailtoja, puuhamaareissuja ja mitä vielä niin paljon, ettei siinä yksi vierailu tunnu enää missään.

Minä sitten ihan mielikseni teen vähän palkatonta ylityötä kuuntelemalla jokaisen luona pikku hetkisen siitä, miten mukavaa oli kun joku kävi.

[/quote]

Se mummo on haettu ristiäisiin, rippijuhliin, valmistujaisiin, häihin ja hautajaisiin. Puettu nätisti, käyty kampaajalla jne.

Ja seuraavana tiistaina (kun juhlat olivat sunnuntaina) soi puhelin, että kun ei ole kukaan käynyt viikkoihin katsomassa ja on niin yksinäistä. Ei auta yhtään tieto siitä, että serkku tulossa illalla ja tytär seuraavana päivänä.

Parhaiten vanhusten asiat tietävät aina ne omaiset, jotka asuvat kaukana ja osaavat varsin hyvin moittia niitä sukulaisia, jotka asuvat lähellä. Sieltä kaukaa ei päästä kesälomalla pariksi viikoksi asumaan mummon kanssa, vaikka lähellä asuville ehdotetaan, että ottamaa mummo kesäksi palvelutalosta kotiin.

[/quote]

No sittenhän sulla ei ole mitään hätää, kun kaikkesi olet tehnyt. Hallelujah.

Olen ap:n kanssa samaa mieltä, Äitini kuoli syöpään keväällä ja hautajaisissa oli sellaista väkeä jota en olisi halunnut sinne. Sellaisia ihmisiä jotka eivät käyneet äitiä katsomassa kun oli sairaalassa tai kotona saattohoidossa, ei edes soittoa. Nämä olivat äidin sukulaisia, Isän sukulaiset kävivät ja heistä oli tukeakin. Ilmeisen selvää, että äidin sukuun katkeaa välit vaikka eivät he äidistä välittäneet eläessään, miksi siis soittelisivat.

Aika kipeä asia vieläkin, mutta olen katkera syystäkin

Tiedän eräät hautajaiset, joissa järjestäjä toimi kuin ap eli ilmoitti suunnilleen etukäteen, kenellä on oikeus suruun. Niinpä vainajan naapurit, ystävät ja iso osa sukua pitivät yhdessä oman muistotilaisuutensa. Vainajan tytär (kuin ap) sai ihan rauhassa itkeä sitä, että kahviin kuluu rahaa. Siellä varjomuistotilaisuudessa muisteltiin vainajaa, oltiin kiitollisia siitä, että oli tunnettu. Siellä puhuivat ne, jotka olivat olleet läheisiä eikä vain ahneita, kuten ap.

[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 21:46"]

Kyllä taas av-mammoissa löytyy ymmärtäjää... Kellä on kiire, kellä on vuorotyö, kellä sitä, tätä ja tota, ja sen vuoksi ei ole käyty.

Vanhusten parissa työskentelevänä, ja nimenomaan kotihoidossa olen aloittajan kanssa samaa mieltä. Itse näen päivittäin näitä vanhuksia joiden luona ei koskaan käydä. Ja minä tasan tiedän, käykö siellä joku vai eikö käy, tai onko jonkun omainen hoitajiin yhteydessä - harvemmin. Joitakin kutsuja hautajaisiin työhön liittyen olen saanut ja kyllä on ihan samat fiilikset kuin ap:lla. Väkeä on kuin pipoja (jonottamassa mahdollista perintöä). Turha tätä on pyhistellä. Valtaosa vanhuksista on yksinäisiä ja sosiaalisesti heitteillä, se ainoa kontakti on kotihoitajaan 1-3 kertaa vuorokaudessa. Pahimmillaan viiden minuutin ajan. Se ei muuksi muutu, vaikka av-mammat kuinka selittävät, kuinka hautajaisiin mennään muistelemaan "sitä mummoa, joka oli 50 vuotta sitten".

[/quote]

Niin, ajatella. Ja monella niistä on niitä lapsiakin, jotka tehtiin juuri sen takia, jotta olisi joku, joka tulisi katsomaan vanhainkotiin! Ei niitä vain näy, ei kuulu...

(erästä toista ketjua muistelee tässä muuan vapaaehtoisesti lapseton)

[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 23:43"]

[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 23:31"]

[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 22:00"]

[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 21:46"]

Kyllä taas av-mammoissa löytyy ymmärtäjää... Kellä on kiire, kellä on vuorotyö, kellä sitä, tätä ja tota, ja sen vuoksi ei ole käyty.

Vanhusten parissa työskentelevänä, ja nimenomaan kotihoidossa olen aloittajan kanssa samaa mieltä. Itse näen päivittäin näitä vanhuksia joiden luona ei koskaan käydä. Ja minä tasan tiedän, käykö siellä joku vai eikö käy, tai onko jonkun omainen hoitajiin yhteydessä - harvemmin. Joitakin kutsuja hautajaisiin työhön liittyen olen saanut ja kyllä on ihan samat fiilikset kuin ap:lla. Väkeä on kuin pipoja (jonottamassa mahdollista perintöä). Turha tätä on pyhistellä. Valtaosa vanhuksista on yksinäisiä ja sosiaalisesti heitteillä, se ainoa kontakti on kotihoitajaan 1-3 kertaa vuorokaudessa. Pahimmillaan viiden minuutin ajan. Se ei muuksi muutu, vaikka av-mammat kuinka selittävät, kuinka hautajaisiin mennään muistelemaan "sitä mummoa, joka oli 50 vuotta sitten".

[/quote]

Ja nyt kun pääsin paasaamaan, niin jatkan. Monesti h ä v e t t ä ä omaisten puolesta. Mikä ihme siinä on, että ei voi edes kerran-kaksi vuodessa käydä huonokuntoista omaista katsomassa? Läheisten kaipuu ei katoa edes siinä vaiheessa, kun äly ja muisti alkavat heiketä.

Toki monet myös unohtavat, että omainen on soittanut tai käynyt, mutta on oikeasti sitten niitäkin muistipotilaita, jotka sitten taas viikkokausia toistelevat sitä, miten kävi vieraita (ja viikkokausia, joka kerta kun asia tulee taas mieleen, tulee vanhus hyvälle tuulelle, mikä sen hienompaa?).

Ottakaapa tavoitteeksenne tekosyiden sijaan käydä jokainen vanhan sukulaisenne luona loppukesän aikana. Teillä kaikilla lienee niitä sosiaalisia kissan- ja lapsenristiäisiä, illanviettoja, häitä ja hautajaisia, työpaikan saunailtoja, puuhamaareissuja ja mitä vielä niin paljon, ettei siinä yksi vierailu tunnu enää missään.

Minä sitten ihan mielikseni teen vähän palkatonta ylityötä kuuntelemalla jokaisen luona pikku hetkisen siitä, miten mukavaa oli kun joku kävi.

[/quote]

Tämä on hienosti kirjoitettu ja kiitän siitä, että joku käytännössä asian nähnyt tuo kokemuksensa esiin! Minun isäni kuoli tänä kesänä ja hän oli viimeiset pari vuotta äitini hoidettavana todella huonossa kunnossa. Samalla paikkakunnalla asuvat lapset ja lapsenlapset jättivät äitini todella yksin hoitamaan isää. Itse kävin noin 1,5 kk välein ja lähetin myös teinin joskus junalla vanhempieni seuraksi ja avuksi kun joskus meni kuukausikin etteivät sisarukseni sinne ehtineet. Yksi sisaristani muisti kyllä soittaa ja haukkua minut kun teinini söi siellä liikaa.

Kaikki tämä oli tosi rankkaa, kun on aivan selvää, että välimatkan takia ei voi joka vkonloppu vanhempiensa luona käydä, vaikka huoli on kova. Silloin on vaikea ymmärtää ihmisiä jotka käyvät kaupassa vanhusten talon takana, mutta eivät ehdi sinne kahville tai muuten vaan naamaansa näyttämään.

Nämä minunkin sukulaiseni haudalle kyllä kiiruhtivat. Se tuntui pahalta. Joten ymmärrän aloittajaa hyvin. Tämä vanhusten yksinäisyys ja omaisten välinpitämättömyys on asia, josta pitäisi keskustella enemmän. Kylmää poskea on turha enää käydä silittämässä, niin se vain on.

[/quote]

Kai tiedät, että sinulla olisi ollut oikeus palkattomaan vapaaseen tai omaishoitajuuteen? Jos oikeasti olisit halunnut, olisit voinut olla äitisi apuna, mutta jostain syystä et niin halunnut tehdä. Outoa.

[/quote]

Toden totta, mutta mitäpä jos nuo paikkakunnalla asuvat sukulaiset olivat käyneet kukin vaikka kerran viikossa niin sitten kun minä kävin ja olin kolme yötä aina käydessäni, niin silloinhan niitä yksinäisiä viikkoja ei olisi edes tullut!

[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 23:49"]

Olen ap:n kanssa samaa mieltä, Äitini kuoli syöpään keväällä ja hautajaisissa oli sellaista väkeä jota en olisi halunnut sinne. Sellaisia ihmisiä jotka eivät käyneet äitiä katsomassa kun oli sairaalassa tai kotona saattohoidossa, ei edes soittoa. Nämä olivat äidin sukulaisia, Isän sukulaiset kävivät ja heistä oli tukeakin. Ilmeisen selvää, että äidin sukuun katkeaa välit vaikka eivät he äidistä välittäneet eläessään, miksi siis soittelisivat.

Aika kipeä asia vieläkin, mutta olen katkera syystäkin

[/quote]

Ja pointtisi oli?

Aika moni läheinen tekee suvulle selväksi, että saattohoitopotilasta ei tulla katsomaan, koska vieraista on vaivaa. Tunnusta pois: jos jokainen listaamasi omainen olisi käynyt, montako kymmentä kuppia kahvia olisit joutunut tarjoamaan?

[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 23:55"]

[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 23:49"]

Olen ap:n kanssa samaa mieltä, Äitini kuoli syöpään keväällä ja hautajaisissa oli sellaista väkeä jota en olisi halunnut sinne. Sellaisia ihmisiä jotka eivät käyneet äitiä katsomassa kun oli sairaalassa tai kotona saattohoidossa, ei edes soittoa. Nämä olivat äidin sukulaisia, Isän sukulaiset kävivät ja heistä oli tukeakin. Ilmeisen selvää, että äidin sukuun katkeaa välit vaikka eivät he äidistä välittäneet eläessään, miksi siis soittelisivat.

Aika kipeä asia vieläkin, mutta olen katkera syystäkin

[/quote]

Ja pointtisi oli?

Aika moni läheinen tekee suvulle selväksi, että saattohoitopotilasta ei tulla katsomaan, koska vieraista on vaivaa. Tunnusta pois: jos jokainen listaamasi omainen olisi käynyt, montako kymmentä kuppia kahvia olisit joutunut tarjoamaan?

[/quote]

Noin vastaa täysin kusipäinen ihminen, joka ei ymmärrä toisen surusta mitään. Sairaus ja vanhuus ovat niin kammottavia asioita, että niitä ei kaikki vaan kestä. Siellä arkun äärellä on helpompi itkeä, siinä ei vanhus enää vaipoissaan haise eikä jankuta ja ole vaivoiksi.