Hautajaishaukkojen käytös ahdistaa

[quote author="Vierailija" time="11.08.2013 klo 17:59"]

Olen vasta nuori ja toivottavasti elonpäiviä vielä paljon jäljellä. Silti toivon, että kun minusta aika jättää, niin muutkin uskaltaa tulla mun kuoppajuhliin kuin täydelliset ihmiset ja ne jotka ovat pitäneen jatkuvaa ja säännöllistä yhteyttä. On nimittäin olemassa paljon mulla tärkeitä ihmisiä,joiden kanssa nähdään todella harvoin tai ollaan muussa yhteydessä; myös minusta johtuvista syistä.

Ja jos hautajaisvieraaksi ei saa tulla kuin täydellinen ihminen, niin kannattaako niitä hautajaisia pitää myöskään muille kuin täydellisille henkilöille..?

[/quote]

NÄIN-PÄ.

Esitin jossain aiemmin vertauksen häihin. Osa tykkää pienistä häistä, joissa on vain itselle kaikkein läheisimmät henkilöt, ne joiden kanssa ollaan tiiviissä tekemisissä. Osa taas tykkää kutsua myös niitä, joita harvemmin tapaa - the more the merrier.

Sama pätee hautajaisiin. Jonkun mielestä nimenomaan se vierasjoukon laajuus ja kirjavuus tekee hautajaisista hyvät - kuullaan muistoja vainajasta myös niiltä, jotka ovat tunteneet hänet nuorena, kauan sitten.

Joka alkaa tuomita toisten tunnereaktioita teeskentelyksi, on itse tunnevammainen.

[quote author="Vierailija" time="13.08.2013 klo 21:58"]

[quote author="Vierailija" time="13.08.2013 klo 21:40"]

[quote author="Vierailija" time="13.08.2013 klo 12:17"]

[quote author="Vierailija" time="13.08.2013 klo 10:48"]

Tämä minun omaiseni oli tavallinen suomalainen, ikänsä raskasta ruumiillista työtä tehnyt ihminen, joka ei hirveesti tunteillut eläessään, mutta jonka luona aikuistuneet lapset ja lapsenlapset kyllä kävivät suht säännöllisesti, kun tämä asui omakotitalossa. Sitten voimien vähetessä kun hän muutti pieneen kerrostaloasuntoon ja kun apua ja seuraa olisi tarvittu enemmän, lähisukulaiset eivät siis korvaansa lotkauttaneet. Ei siis ollut mistään julmasta kriminaalista kyse, vaan tavallisesta isovanhemmasta, joka muisti lastenlasten merkkipäivät ja laittoi siellä käydessä mukaan mustikat ja puolukat, siis silloin kun aktiivisina vuosinaan niitä vielä jaksoi poimia.

Jotenkin minusta tuntuu, että tämä ei ole ihan tavallista, näin yksin vanhusta harvoin jätetään. Mutta sitten toisaalta kun näitäkin kirjoituksia lukee, niin todellisuus on varmasti yhtä karu monella muullakin vanhuksella.

Hautajaisten kustannuksista en osaa sanoa, eikä se ollut minun huoleni missään vaiheessa. Toisaalta ymmärrän senkin ongelman. Ylipäätään koko hautajaishärdelli on mielestäni turhaa. Uskovaisille ihmisille sillä voi olla merkitystä, mutta kun nämä minun sukulaiseni eivät ole edes mitään Jumalan lapsia todellakaan. Tai yksi sisarukseni on vähän olevinaan harras seurakunnan jäsen. Mutta eipä siellä hänenkään kirkossa mitään siitä ole kerrottu, että kuollut ei kukkasista piittaa, mutta elävä niistä voisi ilahtuakin. Tai että sen kesän ainoan visiitin ajankohta vanhuksen luona olisi voinut olla paremminkin valittu kuin hänen hautajaispäivänsä.

Ap

[/quote]

Vaikutat ihmiseltä, joka ei tajua siirtymäriittien merkitystä. Lapsiasi ei ole kastettu, ei ole ollut syntymäpäiviä, rippijuhlia tai vastaavia, avioliittoon ei ole vihitty kuin korkeintaan maistraatissa. Ei tupaantuliaisia, ei kihlajaisia, ei mitään.

Et taida ymmärtää, että yhden jäsenen kuolema muuttaa koko yhteisöä samoin kuin syntymäkin. Marisemalla sitä, että ei käyty elävänä katsomassa kertoo vain sinusta ja elämäsi kapeudesta. Hautajaisiin ei saa tulla, jos ei käynyt vaihtamassa vaippoja ja jakamassa lääkkeitä. Surra ei sovi, jos ei joka päivä soitellut.

Ymmärrän kirjoitustesi jälkeen, miksi niin moni vanhus suree etukäteen puolisonsa hautajaisia, kun sinne  ei kukaan tule. Lapset eivä halua 80-luvun kuorokavereiden tai 90-luvun lukupiiriläisten tietävän, että yksi on poissa. Eihän niitä ole vanhuksen luona vuosiin näkynyt, toisia vanhuksia! Miksi ihmeessä tulisivat hautajaisiin, kun ap:n kaltaiset omaiset ilmoittavat, että kiitos ei, tänne ei ole tulemista, koska suru kuuluu minulle, ja kunnioitus ja kauniit puheet.

Jo nyt on hautajaisia, jonne omat lapset eivät tule. Eivät yksinkertaisesti jaksa sitä yhtä, joka on marttyyrina ominut viimeiset viikot ja päivät. Haudatkoon vainajansa yksin!

[/quote]

Kiitos mielipiteestäsi, jotenkin se avasi silmiäni; kaksi vuotta ahdistuneena aamuyöt usein ahdistuneena valvoin, kun vanhuksen kunto huononi ja lähisukulaisten osallistuminen ja auttaminen oli todella vähäistä/olematonta. Siitä huolimatta heillä oli siis mielestäsi moraalinen oikeus niihin hautajaisiin, siirtymäriittiin, sillä sukulainenhan se hylätty sukulainenkin on!!! Ai haista kuule paska lässytyksinesi. Sukulaisuus ja sydämensivistys todellakin mitataan siinä, miten pitää huolta heikoimmasta ja avuttomimmasta. Käykö kävelyttämässä, kun yksin vanhus tahtoi eksyä, mutta mieli teki ulos. Auttoiko saunan jälkeen paidan päälle, ohjasiko yöllä pöntölle nukahtaneen takaisin sänkyyn, kun oma koti tuntui jo vieraalta, lohduttiko hätääntynyttä, kun vaipoista oli valahtanut ulostetta kylppärin lattialle. Minä en koskaan kieltänyt näitä sukulaisiani viettämästä aikaa vanhuksen luona, en koskaan. Mutta koskaan heistä kukaan ei siellä yöpymään ehtinyt. Enkä myöskään heitä kieltänyt hautajaisiin tulemasta. Odotin vain, että ymmärtäisivät vähän nöyremmällä asenteella sitä, nyt ymmärrän, s i i r t y m ä r i i t t i ä, viettää. Toivottavasti siitä jäi heille hyvä mieli. Minun suruani heidän käytöksensä ennen ja jälkeen vanhuksen kuoleman teki kyllä vaikeammaksi kantaa.

Ap

[/quote]

Ymmärrän niitä sukulaisia: he eivät yksinkertaisesti jaksaneet kaltaistasi ihmistä. Syyttää osaat ja syyllistää, mutta mitään muuta et. Siksi osasi on olla yksin.

[/quote]

Eihän ap ole yksin, yksin oli se kuollut sukulainen, jota ei koskaan ehditty katsomaan. Mitä väliä ap:n luonteella on kuollen mummun ja niiden läheisten väleihin, jotka eivät koskaan ehtineet käymään? Vai eikö mummua voi käydä katsomassa, kun ei pidä yhdestä sukulaisesta..?

Ap, ymmärrän sinua täysin.

Mä oon aina ajatellut, että hautajaiset ei ole pelkästään sitä varten, että ulvotaan suurta surua ja kaipausta (huolimatta siitä, että värssyissä tavataan jotain kaihoisaa sanoa) vaan myös kunnioitetaan ja juhlistetaan vainajan elämää ja hänen elämäntyötään. Ollaan porukalla kiitollisia siitä, että hän on ollut olemassa.

Tämän vuoksi mun mielestä hautajaisiin on oikeus tulla niidenkin, jotka ei ole olleet viimeisinä kuukausina kädestä pitämässä.

[quote author="Vierailija" time="11.08.2013 klo 18:06"]

[quote author="Vierailija" time="11.08.2013 klo 17:43"]

[quote author="Vierailija" time="11.08.2013 klo 16:39"]

Ymmärrän tietysti, että ap tekee yhä omaa surutyötään, mutta hänellä ei silti ole oikeutta tuollaiseen mollaamiseen ja määräilyyn

[/quote]

Miksei ole? Kai jokaisella on oikeus omiin tunteisiin. Ja mikä sen parempi paikka tuoda ne ilmi kuin nimetön av-palsta. On tällä palstalla pahempaakin puhuttu. 

[/quote]

No, sitten minäkin voin haukkua sua ja ap:ta naiiveiksi, ilkeiksi ja itsekkäiksi marttyyrin leikkijöiksi. Ihan ok tämä tällainen, minä korotan itseni nyt siihen asemaan, että voin sanoa, kuka on mitä. Ja kun kerta kaikki kommentointi on ymmärrettävää ja hyväksyttävää, niin sinä et saa tästä mun kommentoinnistanikaan sitten hermostua, jos me muut emme teidän.

Eiks juu ;-)

[/quote]

Sen verran olen elämää nähnyt, että jos joku asia harmittaa, niin paras sanoa se ääneen, vaikka sitten vauvapalstalla. Kukaanhan meistä ei ole ikinä esim kaveriporukassaan ruotinut, jopa haukkunut, puolisoaan, äitiään, anoppia jne..?

[quote author="Vierailija" time="11.08.2013 klo 18:21"]

[quote author="Vierailija" time="11.08.2013 klo 18:06"]

[quote author="Vierailija" time="11.08.2013 klo 17:43"]

[quote author="Vierailija" time="11.08.2013 klo 16:39"]

Ymmärrän tietysti, että ap tekee yhä omaa surutyötään, mutta hänellä ei silti ole oikeutta tuollaiseen mollaamiseen ja määräilyyn

[/quote]

Miksei ole? Kai jokaisella on oikeus omiin tunteisiin. Ja mikä sen parempi paikka tuoda ne ilmi kuin nimetön av-palsta. On tällä palstalla pahempaakin puhuttu. 

[/quote]

No, sitten minäkin voin haukkua sua ja ap:ta naiiveiksi, ilkeiksi ja itsekkäiksi marttyyrin leikkijöiksi. Ihan ok tämä tällainen, minä korotan itseni nyt siihen asemaan, että voin sanoa, kuka on mitä. Ja kun kerta kaikki kommentointi on ymmärrettävää ja hyväksyttävää, niin sinä et saa tästä mun kommentoinnistanikaan sitten hermostua, jos me muut emme teidän.

Eiks juu ;-)

[/quote]

Sen verran olen elämää nähnyt, että jos joku asia harmittaa, niin paras sanoa se ääneen, vaikka sitten vauvapalstalla. Kukaanhan meistä ei ole ikinä esim kaveriporukassaan ruotinut, jopa haukkunut, puolisoaan, äitiään, anoppia jne..?

[/quote]

Totta kai. Sen sanomisensa voi vaan muotoilla niin monella tavalla, eiksjuu.

Jotenkin uuvuttaa se av-tyyli teilata kaikki muut ja asettaa itsensä jalustalle. Oikeassa elämässä on niiiiiiiiin hemmetinmoinen valikoima valkoisen ja mustan välissä olevia sävyjä, että en kehtaisi alkaa muita tuomitsemaan. Kun harvoin läheisenkään ihmisen elämää kovin tarkkaan tuntee.

Enkä sitä paitsi oikeasti usko, että katkeruus auttaa kenenkään surutyötä, ap:nkaan.

[quote author="Vierailija" time="11.08.2013 klo 15:29"]

Minä toisena käytännön vanhusten hoitoa toteuttavana sanoisin, että aika karmeaa tekstiä suoltaa nro 63.

Tosi on, että on kylmiä ja itsekkäitä lapsia, mutta niin on vanhuksiakin. Joka tapauksessa kenenkään halukkuutta tavata omaisiaan EI lisätä syyllistämällä ja haukkumalla, muistapa tämä nro 63.

Jos lapset ja lapsenlapset asuvat kaukana (mehän emme kotisairaanhoidossa edes välttämättä tiedä, missä asti), ja heillä on omat vastuunsa lapsiensa hoidossa ja työnsä kanssa, ei ole oikein meidän alkaa moittia heitä heidän suhteestaan vanhuksiinsa.

Nykyaika nyt on tätä: ihminen puurtaa ja on tunnollinen oman perheensä suhteen, mutta kaikilla ei voimavarat riitä enää kantamaan huolta muista. Eikä ole meidän rootelissa alkaa moralisoida.

Paljon on myös hyvinkin lämpimiä lapsi-vanhus -suhteita ja huolta kantavia omaisia. Mehän näemme heitä harvoin, koska omaiset eivät tule kylään juuri kotisairaanhoidon käydessä.

Mikä ap tai nro 63 on analysoimaan, mistä syistä ihmiset käyvät hautajaisissa ja haukkumaan ketään tekopyhäksi? Ihmiset voivat katua tekemättä jättämisiään aika laillakin kun omainen kuolee, siis "hyvätkin lapset". Eikä ole kenelläkään oikeutta kieltää toisia tekemästä surutyötä omalla lailaan, ihan saman tekevää onko ko. ihminen osallistunut vastuunjakoon samassa mitassa kuin hän itse.

Hautajaiset hyvin harvoin jos koskaan ovat niin mukavia tilaisuuksia, että sinne tultaisiin vain huvin vuoksi, saati nyt herranen aika "perintöä kärkkymään" - perinnönjakoon kun siinä vaiheessa ei enää voi millään mielistelyllä tai näyttäytymisellä vaikuttaa!

[/quote]

Vanhustenhuolto tulee kaatumaan tulevaisuudessa yhä enemmän omaisten harteille. Omalla toiminnalla näytetään parhain esimerkki lapsillemme, kuinka iäkkäistä omaisista on pidettävä huolta.

Meilläkin on aivan ihania omaisia, omaishoitajista puhumattakaan, mutta ihan liikaa myös toisenlaisia tarinoita. Joidenkin "lähiomainen" on edunvalvoja, ja liian usein jo huonokuntoinen omaishoitaja on yksin vastuussa omaisesta.

Minä saan puhua ihan ihmisenä anonyymillä palstalla huolimatta siitä, että olen hoitaja. Ei tulisi mieleenikään soitella kenenkään omaisille saarnaamismielessä, silti minä näen lähinnä tekosyinä nämä nykyajan kiireet. Ei ketään voida velvoittaa (paitsi valtion toimesta) omaishoitajaksi tai hoitotyöhön osallistumaan mitenkään muutenkaan, eikä ole (vielä) tarvekaan, mutta Suomessa niin pitkää matkaa ole, etteikö sieltä pari kertaa vuodessa voisi ajaa iäkästä sukulaista tapaamaan. On hyvä jakaa näitä vierailuvuoroja, niin omassa perheessäni on tehty, jotta käynnit ei rasita kenenkään aikatauluja liikaa.

Olen yksityisellä puolella, joka tarkoittaa että raha-asiat liittyvät kiinteästi työhön. Monenlaista esimerkkiä on. Joillakin vanhuksilla lapset tai muut omaiset itse kustantavat vanhukselle lisäapua, toisilla perilliset yrittävät kieltää täysissä sielunvoimissa olevan vanhuksen palvelut siitä syystä, että perintö kuluu (näin on ihan suoraan kehdattu sanoa!). Joillakin lapset käyvät usein seuraamassa omaishoitajan vointia, toisilla alkavat perintötappelut omaisen kuoleman jälkeen, yritetään savustaa leski ulos asunnostaan ja niin edelleen. Ei siinä tunnu surulla paljon sijaa olevan.

[quote author="Vierailija" time="13.08.2013 klo 22:34"]

[quote author="Vierailija" time="13.08.2013 klo 21:58"]

[quote author="Vierailija" time="13.08.2013 klo 21:40"]

[quote author="Vierailija" time="13.08.2013 klo 12:17"]

[quote author="Vierailija" time="13.08.2013 klo 10:48"]

Tämä minun omaiseni oli tavallinen suomalainen, ikänsä raskasta ruumiillista työtä tehnyt ihminen, joka ei hirveesti tunteillut eläessään, mutta jonka luona aikuistuneet lapset ja lapsenlapset kyllä kävivät suht säännöllisesti, kun tämä asui omakotitalossa. Sitten voimien vähetessä kun hän muutti pieneen kerrostaloasuntoon ja kun apua ja seuraa olisi tarvittu enemmän, lähisukulaiset eivät siis korvaansa lotkauttaneet. Ei siis ollut mistään julmasta kriminaalista kyse, vaan tavallisesta isovanhemmasta, joka muisti lastenlasten merkkipäivät ja laittoi siellä käydessä mukaan mustikat ja puolukat, siis silloin kun aktiivisina vuosinaan niitä vielä jaksoi poimia.

Jotenkin minusta tuntuu, että tämä ei ole ihan tavallista, näin yksin vanhusta harvoin jätetään. Mutta sitten toisaalta kun näitäkin kirjoituksia lukee, niin todellisuus on varmasti yhtä karu monella muullakin vanhuksella.

Hautajaisten kustannuksista en osaa sanoa, eikä se ollut minun huoleni missään vaiheessa. Toisaalta ymmärrän senkin ongelman. Ylipäätään koko hautajaishärdelli on mielestäni turhaa. Uskovaisille ihmisille sillä voi olla merkitystä, mutta kun nämä minun sukulaiseni eivät ole edes mitään Jumalan lapsia todellakaan. Tai yksi sisarukseni on vähän olevinaan harras seurakunnan jäsen. Mutta eipä siellä hänenkään kirkossa mitään siitä ole kerrottu, että kuollut ei kukkasista piittaa, mutta elävä niistä voisi ilahtuakin. Tai että sen kesän ainoan visiitin ajankohta vanhuksen luona olisi voinut olla paremminkin valittu kuin hänen hautajaispäivänsä.

Ap

[/quote]

Vaikutat ihmiseltä, joka ei tajua siirtymäriittien merkitystä. Lapsiasi ei ole kastettu, ei ole ollut syntymäpäiviä, rippijuhlia tai vastaavia, avioliittoon ei ole vihitty kuin korkeintaan maistraatissa. Ei tupaantuliaisia, ei kihlajaisia, ei mitään.

Et taida ymmärtää, että yhden jäsenen kuolema muuttaa koko yhteisöä samoin kuin syntymäkin. Marisemalla sitä, että ei käyty elävänä katsomassa kertoo vain sinusta ja elämäsi kapeudesta. Hautajaisiin ei saa tulla, jos ei käynyt vaihtamassa vaippoja ja jakamassa lääkkeitä. Surra ei sovi, jos ei joka päivä soitellut.

Ymmärrän kirjoitustesi jälkeen, miksi niin moni vanhus suree etukäteen puolisonsa hautajaisia, kun sinne  ei kukaan tule. Lapset eivä halua 80-luvun kuorokavereiden tai 90-luvun lukupiiriläisten tietävän, että yksi on poissa. Eihän niitä ole vanhuksen luona vuosiin näkynyt, toisia vanhuksia! Miksi ihmeessä tulisivat hautajaisiin, kun ap:n kaltaiset omaiset ilmoittavat, että kiitos ei, tänne ei ole tulemista, koska suru kuuluu minulle, ja kunnioitus ja kauniit puheet.

Jo nyt on hautajaisia, jonne omat lapset eivät tule. Eivät yksinkertaisesti jaksa sitä yhtä, joka on marttyyrina ominut viimeiset viikot ja päivät. Haudatkoon vainajansa yksin!

[/quote]

Kiitos mielipiteestäsi, jotenkin se avasi silmiäni; kaksi vuotta ahdistuneena aamuyöt usein ahdistuneena valvoin, kun vanhuksen kunto huononi ja lähisukulaisten osallistuminen ja auttaminen oli todella vähäistä/olematonta. Siitä huolimatta heillä oli siis mielestäsi moraalinen oikeus niihin hautajaisiin, siirtymäriittiin, sillä sukulainenhan se hylätty sukulainenkin on!!! Ai haista kuule paska lässytyksinesi. Sukulaisuus ja sydämensivistys todellakin mitataan siinä, miten pitää huolta heikoimmasta ja avuttomimmasta. Käykö kävelyttämässä, kun yksin vanhus tahtoi eksyä, mutta mieli teki ulos. Auttoiko saunan jälkeen paidan päälle, ohjasiko yöllä pöntölle nukahtaneen takaisin sänkyyn, kun oma koti tuntui jo vieraalta, lohduttiko hätääntynyttä, kun vaipoista oli valahtanut ulostetta kylppärin lattialle. Minä en koskaan kieltänyt näitä sukulaisiani viettämästä aikaa vanhuksen luona, en koskaan. Mutta koskaan heistä kukaan ei siellä yöpymään ehtinyt. Enkä myöskään heitä kieltänyt hautajaisiin tulemasta. Odotin vain, että ymmärtäisivät vähän nöyremmällä asenteella sitä, nyt ymmärrän, s i i r t y m ä r i i t t i ä, viettää. Toivottavasti siitä jäi heille hyvä mieli. Minun suruani heidän käytöksensä ennen ja jälkeen vanhuksen kuoleman teki kyllä vaikeammaksi kantaa.

Ap

[/quote]

Ymmärrän niitä sukulaisia: he eivät yksinkertaisesti jaksaneet kaltaistasi ihmistä. Syyttää osaat ja syyllistää, mutta mitään muuta et. Siksi osasi on olla yksin.

[/quote]

Eihän ap ole yksin, yksin oli se kuollut sukulainen, jota ei koskaan ehditty katsomaan. Mitä väliä ap:n luonteella on kuollen mummun ja niiden läheisten väleihin, jotka eivät koskaan ehtineet käymään? Vai eikö mummua voi käydä katsomassa, kun ei pidä yhdestä sukulaisesta..?

Ap, ymmärrän sinua täysin.

[/quote]

Ap:tä lohduttaa ymmärrys. Tuo minullekin tuli mieleen, että entäs jos se onkin minun syyni, ja epätoivoissani ehdotin, että käyttekö sitten enemmän, jos minä en käy ollenkaan. Vastauksena oli vain välinpitämätöntä hiljaisuutta. Mitä ihmettä sille omalle avuttomalle vanhemmalle kostamaan, jos minun elämänasenteeni tai naamani ei miellytä. Ihan hyvin olisi voinut edes KERRAN viikonlopuksi pyytää vanhuksen luokseen, mutta ei. Kuten tällä palstalla joku ehdottikin, minun olisi pitänyt jättää työni ja perheeni toiselle paikkakunnalle ja alkaa omaiseni hoitajaksi. Muuten ei ole täällä oikeutta mielipahaansa itkeä.

Hei ap! Olen täysin samaa mieltä kanssasi. Voin ehkä kuitenkin lohduttaa sinua sillä, että kokemasi kaltaisia tarinoita on paljon! Vanhusten yksinäisyys ja omaisten välinpitämättömyys on enemmän sääntö kuin poikkeus, sen varmaan jokainen ja varsinkin vanhustenhoidossa työskentelevä tietää. Monissa muissa maissa vanhuksia arvostetaan ja heistä halutaan pitää huolta ja käydä katsomassa, vaikka mummo tai vaari asuisikin vanhainkodissa tms. Suomi taitaa olla tässä asiassa sieltä kylmimmästä päästä...

Yksi muukin kirjoittikin tuossa vastaavasta tilanteesta, kun omaiset eivät käy ja kuitenkin perinnöt ja tavarat kelpaa. Omassa suvussa ihan samanlainen juttu! Yhdeksän lapsen äiti, isoäitini, sairastui Alzheimerin tautiin ja joutui palvelutaloon. Yhdeksästä lapsesta puolet asuu max. tunnin ajomatkan päässä, loputkin noin parin tunnin. IKINÄ eivät lapset tai lapsenlapset käyneet palvelutalossa katsomassa mammaa, ennen sairastumistakin suht harvoin, mutta silloin vielä viikkojen ilmaiset "kesäleirit" joillekin lastenlapsille mummolassa, kestitykset, raha, varastopalvelut omakotitalossa ym. kivat palvelut kelpasivat! Itsekin olin tosin hoidossa mammalla joskus lapsena, mutta en ikinä viikkokaupalla ilmaisessa pöydässä, vaan päivisin jos hoitotäti sattui olemaan sairaana (lastentarvikkeet ja ruuat otettiin mukaan). Äitini oli ainoita, joka ei halunnut hyötyä mammasta mitenkään, ainakaan taloudellisesti. Eräät kyllä kuppasivat eläessäkin rahaa senkin edestä! Äiti hoiti mamman sairastuttua pääosin mamman raha-asiat (haki toimeentulotukea ym., kun muut kupanneet rahat), kävi kaupassa, vahti sairauksien hoitoa jne... No, kun mamma sitten kuoli, näille hyeenoille kelpasivat kyllä perinnöt ja irtaimistot, varsinkin huonekalut ja arvotavarat. Itse sain lähinnä muutamia kirjoja ja koriste-esineitä, mutta en olisi muuta kaivannutkaan. Muistot mammasta ja siellä vietetystä ajasta lapsuudessa ovat paljon tärkeämpiä!

PS. Perheeni hoitaa myös haudalle talvisin kanervat ja kesäisin orvokit, muutenkin käydään usein ja aina jouluisin, syntymä- ja kuolinpäivinä ja muina juhlapyhinä. Luuletteko, että nämä haukat käyvät ikinä? Ei ainakaan muita kukkia tai merkkejä käymisestä näy koskaan. Hautajaisiin kyllä jostain kumman syystä nämä ihmiset tuntuvat aina pääsevän.

Näitä puistattavia tarinoita luettuani en enää ihmettele sitä, että vanhusten masennus räjähtää käsiin.

Ja miten paljon näitä hiljaa huokaavia äitejä Suomen maassa onkaan.

Miksi te ilmoitatte hautajaisista, jos olette niitä järjestämässä.

En ole koskaan tavannut hautajaisissa ihmisiä, joille ei ole niistä ilnoitettu.

Ymmärrän ap:n tunteen. Päätin itsekin olla menemättä tätini hautajaisiin, koska se olisi ollut todella tekopyhän oloista. Hädin tuskin tunsin tätiä, enkä ollut ollut missään tekemisissä hänen kanssaan ainakaan viiteen vuoteen. Mielestäni hautajaiset kuuluvat niille, jotka olivat oikeasti läheisiä vainajalle.

Kun hautajaisiin kerran päästään, niin miksei päästy katsomaan silloin, kun mummu vielä eli? 

Siinä koko ketjun pointti jonkun viisan kirjoittamana! Miettikääpä tätä. 

Ja kyllä, on vanhuksia jotka eivät oikeasti muista että lapsenlapset kävivät eilen ja on vanhuksia, jotka valittavat että kukaan ei käy vaikka moni käy ja usein. Mutta ap ei tainnut puhua tällaisista tapauksista. Jotenkin arvasin aloituksen luettuani, millaisia vastauksia ap saa. Selittelyä, ymmärrystä sukulaisille mutta ei ap:lle eikä kuolleelle vanhukselle. Nykyään kaikki ymmärtävät, miksi kukaan ei kerkeä käymään (ja asenne on, että miksi pitäisi?) mutta harva tuntuu edes haluavan ymmärtää miten paljon yksinäisiä vanhuksia on.

Itse vuodeosastoilla työskennelleenä tiedä enemmän. Ja SPR:n ystäväpalvelussa mukana olevana tiedä vielä enemmän. Ihmiset ovat yksin! Vanhukset, nuoret, lapset, lapsiperheet, syystä tai toisesta sairastuneet iästä riippumatta. Aina on läheisillä ja sukulaisilla tekosyitä, mutta ap:n havainto on totisinta totta:

Hautajaisiin kyllä keritään, vaikka elinaikana ei viitsitä vastata mummun soittoihin (kätevää kun kännykästä näkee kuka soittaa, voi painaa mykistä-nappia kun ei kiinnosta nyt kuunnella valitusta yksinäisyydestä). 

Tietäisittepä, miten moni tuore äiti on yksin. Tai miten moni nuori. Heruuko sympatiaa heille? Miksi ei sitten vanhuksille? Suomalaiset saisivat hävetä.

t: sellainen, joka ottaa isänsä asumaan luokseen kun sen aika on ja varmasti hoitaa myös appivanhempansakin koska se on ihmisen työtä.

[quote author="Vierailija" time="11.08.2013 klo 20:47"]

Nykyhautajaiset ovat itsekkäiden minä-minä-minä -ihmisten juhla. Suurin osa kuolinilmoituksista kertoo, että vainaja on siunattu hiljaisuudessa vain läheisten ollessa paikalla. Näin säästetään rahaa! Ei tarvitse tarjota kahvia vainajan sisaruksille, surkoot surunsa keskenään, mutta meidän äidin hautajaisin heillä ei ole tulemista!

Nykymaailmassa kuolema halutaan kieltää ja se käy kätevästi sivuuttamalla hautajaiset tai tekemällä niistä oikein pienet. Samaan syssyyn voidaan vastasyntyneen syntymäjuhlaa, nimiäisiä ja tervetulojuhlaa perheeseen juhlia päivätolkulla ja mukaan kutsutaan kavereita ja ystäviä vuosienkin takaa. Sen sijaan äidin hautajaisista sanotaan kysyjille, että ne ovat perheen oma juhla, älkää tunkeutuko mukaan.

Surua voi työstää muutenkin kuin menemällä siunaustilaisuuteen. Valitettavasti se on se siirtymäriitti, jossa konkreettisesti jätetään jäähyväiset. Istuttamalla kukka lapsuudenystävän haudalle kerrotaan vain se, että lapset eivät vaivautuneet tekemään edes haudanhoitosopimusta, joten vanhojen ystävien muistokukat ovat ainoat, jotka siellä kukkivat.

[/quote]

Juu anteeksi vain, mutta minulla EI OLE RAHAA kestittää viittäkymmentä tai enempääkin vierasta sitten kun äidistäni aika jättää (se on ihan pian). Äiti oli pienituloinen eläkeläinen ja minä vasta opiskelen ja meillä on miehen kanssa kaksi pientä lasta. 

Tuntuu todella pahalta ajatella, että jotkut ihmiset sitten seläntakana näin puhuvat minusta. Olisi kiva, jos joku rahan säästöä paheksuva astuisi esiin ja vaikka antaisi sitä rahaa sitten pitopalveluun tai tulee itse keittämään kahvit ja leipomaan pullat sadalle ihmiselle. Sopisiko tällainen järjestely?

Ymmärrän ap:n pointin hyvin, jos vanhus oli ns. tavallinen ihminen, ei mikään kriminaali. Muistakaa, että korkea ikä ei sinällään tuo ihmiselle ylimääräistä gloriaa. Työssäni joudun hoitamaan iäkästä ihmistä, joka on raiskannut lastaan. Lapset eivät tule käymään, eikä lapsenlapset. Tämä "herttainen" ikäihminen on siis jätetty yksin. Itseäkin inhottaa hoitaa kyseistä vanhusta. Korkeasta iästä huolimatta tämä rupinen kusipää jaksaa edelleen puhua perverssejä. En puhu hänelle mitään ylimääräistä, vaan teen hommani ja häivyn.

[quote author="Vierailija" time="13.08.2013 klo 08:41"]

Kun hautajaisiin kerran päästään, niin miksei päästy katsomaan silloin, kun mummu vielä eli? 

Siinä koko ketjun pointti jonkun viisan kirjoittamana! Miettikääpä tätä. 

Ja kyllä, on vanhuksia jotka eivät oikeasti muista että lapsenlapset kävivät eilen ja on vanhuksia, jotka valittavat että kukaan ei käy vaikka moni käy ja usein. Mutta ap ei tainnut puhua tällaisista tapauksista. Jotenkin arvasin aloituksen luettuani, millaisia vastauksia ap saa. Selittelyä, ymmärrystä sukulaisille mutta ei ap:lle eikä kuolleelle vanhukselle. Nykyään kaikki ymmärtävät, miksi kukaan ei kerkeä käymään (ja asenne on, että miksi pitäisi?) mutta harva tuntuu edes haluavan ymmärtää miten paljon yksinäisiä vanhuksia on.

Itse vuodeosastoilla työskennelleenä tiedä enemmän. Ja SPR:n ystäväpalvelussa mukana olevana tiedä vielä enemmän. Ihmiset ovat yksin! Vanhukset, nuoret, lapset, lapsiperheet, syystä tai toisesta sairastuneet iästä riippumatta. Aina on läheisillä ja sukulaisilla tekosyitä, mutta ap:n havainto on totisinta totta:

Hautajaisiin kyllä keritään, vaikka elinaikana ei viitsitä vastata mummun soittoihin (kätevää kun kännykästä näkee kuka soittaa, voi painaa mykistä-nappia kun ei kiinnosta nyt kuunnella valitusta yksinäisyydestä). 

Tietäisittepä, miten moni tuore äiti on yksin. Tai miten moni nuori. Heruuko sympatiaa heille? Miksi ei sitten vanhuksille? Suomalaiset saisivat hävetä.

t: sellainen, joka ottaa isänsä asumaan luokseen kun sen aika on ja varmasti hoitaa myös appivanhempansakin koska se on ihmisen työtä.

[/quote]

No varo vaan, kohta sullekin syöksyy moralisoimaan joku sisar. Onhan se fakta, että hoitajilla ei voi olla negatiivista asennetta omaisista, jotka viis veisaavat muun kuin perinnön perään. Muutamiinkysymyksiin menetät oikeuden omata mielipiteesi, kun ryhdyt hoitamaan :)

t, kotihoidossa 63

[quote author="Vierailija" time="13.08.2013 klo 08:47"]

[quote author="Vierailija" time="11.08.2013 klo 20:47"]

Nykyhautajaiset ovat itsekkäiden minä-minä-minä -ihmisten juhla. Suurin osa kuolinilmoituksista kertoo, että vainaja on siunattu hiljaisuudessa vain läheisten ollessa paikalla. Näin säästetään rahaa! Ei tarvitse tarjota kahvia vainajan sisaruksille, surkoot surunsa keskenään, mutta meidän äidin hautajaisin heillä ei ole tulemista!

Nykymaailmassa kuolema halutaan kieltää ja se käy kätevästi sivuuttamalla hautajaiset tai tekemällä niistä oikein pienet. Samaan syssyyn voidaan vastasyntyneen syntymäjuhlaa, nimiäisiä ja tervetulojuhlaa perheeseen juhlia päivätolkulla ja mukaan kutsutaan kavereita ja ystäviä vuosienkin takaa. Sen sijaan äidin hautajaisista sanotaan kysyjille, että ne ovat perheen oma juhla, älkää tunkeutuko mukaan.

Surua voi työstää muutenkin kuin menemällä siunaustilaisuuteen. Valitettavasti se on se siirtymäriitti, jossa konkreettisesti jätetään jäähyväiset. Istuttamalla kukka lapsuudenystävän haudalle kerrotaan vain se, että lapset eivät vaivautuneet tekemään edes haudanhoitosopimusta, joten vanhojen ystävien muistokukat ovat ainoat, jotka siellä kukkivat.

[/quote]

Juu anteeksi vain, mutta minulla EI OLE RAHAA kestittää viittäkymmentä tai enempääkin vierasta sitten kun äidistäni aika jättää (se on ihan pian). Äiti oli pienituloinen eläkeläinen ja minä vasta opiskelen ja meillä on miehen kanssa kaksi pientä lasta. 

Tuntuu todella pahalta ajatella, että jotkut ihmiset sitten seläntakana näin puhuvat minusta. Olisi kiva, jos joku rahan säästöä paheksuva astuisi esiin ja vaikka antaisi sitä rahaa sitten pitopalveluun tai tulee itse keittämään kahvit ja leipomaan pullat sadalle ihmiselle. Sopisiko tällainen järjestely?

[/quote]

Äitisi asuu tyhjässä asunnossa?