Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hautajaishaukkojen käytös ahdistaa
10.08.2013 |
Tähän asiaan ei nyt varsinaisesti ole ratkaisua, kun eihän lähisukulaisille kai voi sanoakaan, että painuisivat jittoon kukkaseppeleineen vanhan ihmisen haudalta. Ai miksikö? Kahteen vuoteen heitä ei näkynyt auttamassa vanhaa sukulaista, joka meni koko ajan huonompaan kuntoon. Ei ajeluttamista, että vanhus olisi päässyt hetkeksi pois kodistaan, vaikka kaikilla omat autot. Ei kertaakaan kutsua kahvittelemaan. Ei apua kaupassakäynnissä. Ei yhteisiä jouluja tai juhannuksia. Ei mitään. Vaikka asuivat samalla paikkakunnalla. Ja älkää kysykö mitä itse tein. Kävin 400 kilometrin päästä niin usein kuin perheen ja työn kanssa sovittelemalla pystyin.
Minua kuvotti lukea näiden sukulaisten hautajaisvärssyjä: kaipaus on suuri ja loppumaton. Voi helvetti sentään. Muistakaahan kaikki että vanhukset tarvitsevat meitä eläessään, vainajan ympärillä on turha häärätä.
Kommentit (137)
[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 20:54"]
[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 20:04"]
[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 20:00"]
[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 19:55"]
Ot, ap, ethän sinä varmuudella edes tiedä, miten tuo kuollut on läheisiään kohdellut, oikeasti. Voit luulla tietäväsi. NÄitäkin vanhuksia on, jotka ovat olleet täysiä ...!
[/quote] Jos nain on niin miksi kuitenkin tullaan hautajaisiin kukkien kanssa "suremaan". Kaksinaismoralistit.
[/quote]Ei se ole kaksinaismoralismia, tietäsit, jos olisit sen kokenut... Se on äärimmäisen ristiriitaista kyllä, mutta ei siinä elossa olevat tee mitään väärää.
[/quote]
Kyllä se aika tekopyhän on mennä 100e kukkavihon kanssa "suremaan" vainajaa hautajaisiin. Aikaa ei ole muka ollut käydä, mutta yllättäen hautajaisiin kyllä riittää aikaa.
[/quote]
Koskas sitten jollei silloin? Viimeinen mahdollisuus ja hyvä hetki muistaa sitä, mikä oli joskus. Kunnioittaa omaisia, jotka ehkä ovat ihan mukavia ihmisiä, vaikka vainaja ei viime vuosinaan enää ollutkaan. Dementoituminen teettää vanhuksilla monenlaista, harvemman luonne siitä ainakaan jalostuu mukavammaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Järjestin äitini hautajaiset aika vasta ja meille hautajaisia edeltävä aika oli niin uuvuttavaa ja sekavaa ja pelko siitä kuinka hautajaispäivästä selviämme täysjärkisinä, että tulimme muiden sisarusteni ja isäni kanssa siihen tulokseen, että kutsumme paikalle vain lähimmät: poisnukkuneen puoliso ja lapset perheineen sekä poisnukkuneen ja puolison sisarukset sekä heidän lapset perheineen, lisäksi pari ystäväpariskuntaa. Saattojoukko ja siunaustilaisuus oli hyvin lämminhenkinen ja tunnelma meille omaisille voimaannuttava.
Hautajaisia suunniteltaessa asiaa pohdittiin ja vatvottiin pitkään ja mielipidettä saattojoukosta kysyttiin myös äidin sisaruksilta (heidän vanhemmat ovat jo kuolleet). Pelättiin tietenkin, että mitä äidin vanhat tädit ja serkut yms. sanovat, kun heitä ei kutsuta hautajaisiin.
No sitten aloimme miettiä asiaa sitäkin kautta, että ketkä äitiä tukivat viimeisinä aikoina ja keneen hän itse sairastaessaan halusi pitää yhteyttä, kenen kanssa hän jakoi tuntemuksiaan. Ystävistä ja ihmisistä ylipäänsä olivat sairauden aikana erottuneet ne, ketkä olivat lämmöllä mukana tukien loppuun asti, heistä jotka halusivat vain soitella "tilannepäivityksiä".
Toimimme sitten niin, että ennen hautajaisia kerroimme kaukaisemmillekin sukulaisille ja naapureille jne. kuolemasta ja myös siitä, että hautajaiset pidetään lähipiirissä. He ymmärsivät ja kunnioittivat päätöstämme, muistivat kortein tai adressein ja toivat kotiin kukkia. Heidän värssyjä ja muistamisia sitten luettiin tilaisuudessa.
Kun hautajaisista on kulunut tovi, niin moni on soittanut isälleni ja tiedustellut tämän vointia ja jaksamista puhelimitse. Siunauspäivänä ja usein sen jälkeen, olen nähnyt haudalle tuodun kynttilöitä ja kukkia, mikä on lämmittänyt mieltä kovasti. Vanhempi rouva, joka oli äidin kanssa samassa sairaalahuoneessa, antoi rahan ja väritoiveen ja pyysi puolestaan istuttamaan haudalle häneltä kukkasen.
On monenlaisia tapoja ja mahdollisuuksia kunnioittaa vainajaa ja osoittaa omaisille tukensa läheisen nukkuessa pois. Me emme olisi jaksaneet yllätysvieraita siunauspäivänä ja tämä järjestely sopi meille hyvin ja onneksi sitä kunnioitettiin.
Ymmärrän myös vasta hautajaiset järjestäneenä, että omaiset voivat haluta supistaa saattoväen minimiin kulujenkin takia. Ja sitäkin ratkaisua pitäisi osata ymmärtää ja kunnioittaa. Kaikilla ei ole pankkitilillä varattuna useita tuhansia euroja, jotka voidaan yhtäkkiä sijoittaa hautajaisiin. Kulujen määrä yllätti ja jopa hirvitti. Jo pelkkä hautaus ja hautapaikka maksaa satoja euroja ja hautakivi maksaa puolestaan yli 2000 euroa (ihan perinteinen kivi), arkku on n. 800 euroa ja kuolinilmoituskin yli 700 euroa. Pitopalvelu siihen päälle, esim. reilu 30 euroa/henkilö. Itse emme olisi jaksaneet mitään laittaa/leipoa, eikä olisi ollut tiloja mihin saattojoukko mahtuisikaan. Tähän päälle perunkirjoitus- ja asiakirjakulut (esim. kiinteistövälittäjän arvio) ja mahdollinen lakimiehen palkkio jne. -kuolinpesiä on monenlaisia. Loppusumma on sellainen, että tuli mieleeni, että varaan itse tililleni omat hautajaiskulut valmiiksi.
Mitä tulee "oikeuteen" surra/mennä hautajaisiin.. suruaan voi osoittaa ja työstää ja vainajaa kunnioittaa muutenkin kuin menemällä siunaustilaisuuteen. Ja hienovaraisesti voi mutkan kautta tiedustella olisiko omaisilla joku toive siunaustilaisuuteen liittyen, halutaanko rakas haudata hiljaisuudessa vai suuren saattojoukon kera.
Ymmärrän ap:ta siinä, että on voinut tuntua tekopyhältä nähdä saattojoukossa itkemässä ihmisiä, jotka eivät ole vainajaa tämän viimeisinä vuosina juuri nähneet. Itse näin, että mitä lähempänä kuolema oli, sitä kriittisemmin äiti suhtautui uteluihin voinnista, mitä kyseltiin meidän kauttamme, ei suoraan häneltä itseltään. Saattoi vastata, että: "olisit sanonut, että tule itse katsomaan". Kysyjä saattoi olla henkilö, joka oli nähnyt äidin 10 v sitten ja oli "niiiin huolestunut ja järkyttynyt". Joskus ihmiset itkevät hautajaisissa ihan sitä surullista tunnelmaa ja musiikkia ja omia itkemättömiä itkuja ja pahaa oloaan. On surullista, että ihmisillä on toisilleen usein aikaa liian vähän. Sekin voi myöhemmin kaduttaa ja purkautua itkuna..vaikka sitten haudalla.
[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 20:56"]
[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 20:51"]
[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 20:10"]
[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 17:57"]
Voi sitä nuorempaakin ihmistä muistaa eläessään. Nuorehkon tuttavani hautajaisiin tunki väkeä jota ei ollut näkynyt sitten lapsuuden. Se on kumma, miten pitää tulla haudalle itkemään ja kaipaamaan, mutta eläessään ei oltu missään yhteydessä.
[/quote]
Siskoni oli kuollessaan 33v. Häneltä jäi mies ja 3 lasta. Syöpä vei nuoren äidin alle kahdessa kuukaudessa.
Hänen hautajaisissaan oli lähes 200 ihmistä ja muistotilaisuudessakin yli sata. Kertaakaan en miettinyt, että siskoni haudalle ei saa tulla muistamaan ja kaipaamaan tai että vain minulla on etuoikeus suruun.
Hautajaiset ovat hyvästijättötilaisuus, jonne saapumalla kunnioittaa sitä ihmistä, jota ei enää ole. Ei sillä ole merkitystä, oltiinko peruskoulussa luokkakavereita tai samaan aikaan sytostaattihoidossa. Järkyttävää ajatella, että nykyisin muiden surua halveksitaan ja luokitellaan sen mukaan, miten usein itse on sattunut ko. henkilön näkemään.
[/quote]
Mutta onhan se jotenkin kummallista, että mennään hautajaisiin, vaikka ei olla nähty sitten peruskoulun. Miksi sinne arkun äärelle pitää mennä suremaan ihmistä, jota ei oikeasti edes tunne. Niille kaikille pitää viedä keittää kahvit. Ja siinä on eroa, jos itse kuvittelee järjestävänsä pienet 10-15 hengen hautajaiset ja paikalle tuleekin tuplamäärä ihmisiä.
Ja minun on aika vaikea uskoa, että joku surisi kovin pitkään ihmistä jota ei ole nähnyt sen peruskoulun jälkeen.
[/quote]
Voi sua. Tekisi mieli taputtaa näin virtuaalisesti päälaelle ja sanoa, että kyllä sä tän ehkä joskus aikuisena sitten ymmärrät. Kun sinne mennään osoittamaan myötäelämistä sille perheelle. Koeta nyt ymmärtää...
Ja samalla surraan sitä teiniaikaista ystävää, sellaisena kuin hän silloin aikoinaan oli.
[/quote]
Taputa ihan rauhassa. Sen verran olen läheisiä haudannut että puhun omasta kokemuksesta. Ikääkin aikuisen verran. Mutta pikkasen nyppi kun ne kummin kaimat tulivat paikalle. Heistä ei ollut kuulunut mitään ennen hautajaisia eikä niiden jälkeen. Ei se minua yllätä eikä haittaa, mutta aika tekopyhää tulla hautajaisiin. En kokenut sitä mitenkään myötäelämisenä.
[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 20:40"]
Tämä on NIIN tätä. Av-palstan mammerot ja itsensä pahoittajat ovat haukkumassa kaikkien juhlat häistä hautajaisiin ja ajattelevat, että heillä on jumalainen yksinoikeus päättää, miten juhlat on juhlittava! Tai miten omaisia on hoidettava ja muistettava.
[/quote]
Minä kommentoin vainajan läheisimpänä miten minusta oli tekopyhää joidenkin vieraiden tulla kukkapuskan kanssa suremaan ihmistä jota eivät olleet tavanneet yli kymmeneen vuoteen eivätkä koskaan olleet läheisiä. Ei tulisi minulle mieleen. Mutta näillekin piti kahvi keittää ja istumapaikka löytää. Eikä muuten puhuttu hautajaisissa alku- ja lopputervehdyksen lisäksi mitään. Mutta ehkä he saivat hautajaisista jotain. Minä sain vain lisäkuluja.
Minullakin tuli mieleen, että kuinka totta se oli, että eivät sukulaiset käyneet. Oma mummoni oli hyvin sosiaalinen, mutta aina ensimmäiseksi käydessä sanoi, ettei ole kukaan käynyt. Kun vähän aikaa jutusteli, kävi kuitenkin ilmi, että se ja se oli poikennut. Yksinäisyyttä en silti yhtään väheksy. Onhan se varmasti yksinäistä, että olet joskus ollut perheenäiti ja yhtäkkä ei ole enää edes sitä miestä arkea jakamassa. Pitkiä ovat päivät varmasti, varsinkin, jos ei pääse liikkumaan kuin ennen.
Oma isäni kuoli kohta kaksi vuotta sitten ja kyllä minusta oli tosi koskettavaa miten monet ihmiset tulivat hautajaisiin. Koin sen juuri kunnioituksen osoituksena isääni kohtaan sekä myötäelämisenä minun suruuni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyhautajaiset ovat itsekkäiden minä-minä-minä -ihmisten juhla. Suurin osa kuolinilmoituksista kertoo, että vainaja on siunattu hiljaisuudessa vain läheisten ollessa paikalla. Näin säästetään rahaa! Ei tarvitse tarjota kahvia vainajan sisaruksille, surkoot surunsa keskenään, mutta meidän äidin hautajaisin heillä ei ole tulemista!
Nykymaailmassa kuolema halutaan kieltää ja se käy kätevästi sivuuttamalla hautajaiset tai tekemällä niistä oikein pienet. Samaan syssyyn voidaan vastasyntyneen syntymäjuhlaa, nimiäisiä ja tervetulojuhlaa perheeseen juhlia päivätolkulla ja mukaan kutsutaan kavereita ja ystäviä vuosienkin takaa. Sen sijaan äidin hautajaisista sanotaan kysyjille, että ne ovat perheen oma juhla, älkää tunkeutuko mukaan.
Surua voi työstää muutenkin kuin menemällä siunaustilaisuuteen. Valitettavasti se on se siirtymäriitti, jossa konkreettisesti jätetään jäähyväiset. Istuttamalla kukka lapsuudenystävän haudalle kerrotaan vain se, että lapset eivät vaivautuneet tekemään edes haudanhoitosopimusta, joten vanhojen ystävien muistokukat ovat ainoat, jotka siellä kukkivat.
Ihmisillä on nykyään niin kauhea kiire. Täytyy säntäillä ympäriinsä ja vielä raportoida facebookiin. Ei vanhuksen tai muun ei-hyödyllisen ihmisen tapaaminen kannata. Juhlissa näyttäytyminen taas antaa muille hyvän kuvan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surusi saa varmaankin sinut reagoimaan nyt voimakkaasti tähän asiaan.
Meillä mummo vielä suht hyvässä kunnossa ollessaan kielsi meitä (lapsenlapsia) menemästä katsomaan enää sitten kun olisi huonossa kunnossa. Ei halunnut että muistetaan hänet siinä kunnossa mihin hän meni, vaan sellaisena millainen hän oli parhaina hetkinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 21:04"]
[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 20:56"]
[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 20:51"]
[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 20:10"]
[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 17:57"]
Voi sitä nuorempaakin ihmistä muistaa eläessään. Nuorehkon tuttavani hautajaisiin tunki väkeä jota ei ollut näkynyt sitten lapsuuden. Se on kumma, miten pitää tulla haudalle itkemään ja kaipaamaan, mutta eläessään ei oltu missään yhteydessä.
[/quote]
Siskoni oli kuollessaan 33v. Häneltä jäi mies ja 3 lasta. Syöpä vei nuoren äidin alle kahdessa kuukaudessa.
Hänen hautajaisissaan oli lähes 200 ihmistä ja muistotilaisuudessakin yli sata. Kertaakaan en miettinyt, että siskoni haudalle ei saa tulla muistamaan ja kaipaamaan tai että vain minulla on etuoikeus suruun.
Hautajaiset ovat hyvästijättötilaisuus, jonne saapumalla kunnioittaa sitä ihmistä, jota ei enää ole. Ei sillä ole merkitystä, oltiinko peruskoulussa luokkakavereita tai samaan aikaan sytostaattihoidossa. Järkyttävää ajatella, että nykyisin muiden surua halveksitaan ja luokitellaan sen mukaan, miten usein itse on sattunut ko. henkilön näkemään.
[/quote]
Mutta onhan se jotenkin kummallista, että mennään hautajaisiin, vaikka ei olla nähty sitten peruskoulun. Miksi sinne arkun äärelle pitää mennä suremaan ihmistä, jota ei oikeasti edes tunne. Niille kaikille pitää viedä keittää kahvit. Ja siinä on eroa, jos itse kuvittelee järjestävänsä pienet 10-15 hengen hautajaiset ja paikalle tuleekin tuplamäärä ihmisiä.
Ja minun on aika vaikea uskoa, että joku surisi kovin pitkään ihmistä jota ei ole nähnyt sen peruskoulun jälkeen.
[/quote]
Voi sua. Tekisi mieli taputtaa näin virtuaalisesti päälaelle ja sanoa, että kyllä sä tän ehkä joskus aikuisena sitten ymmärrät. Kun sinne mennään osoittamaan myötäelämistä sille perheelle. Koeta nyt ymmärtää...
Ja samalla surraan sitä teiniaikaista ystävää, sellaisena kuin hän silloin aikoinaan oli.
[/quote]
Taputa ihan rauhassa. Sen verran olen läheisiä haudannut että puhun omasta kokemuksesta. Ikääkin aikuisen verran. Mutta pikkasen nyppi kun ne kummin kaimat tulivat paikalle. Heistä ei ollut kuulunut mitään ennen hautajaisia eikä niiden jälkeen. Ei se minua yllätä eikä haittaa, mutta aika tekopyhää tulla hautajaisiin. En kokenut sitä mitenkään myötäelämisenä.
[/quote]
Se, että sulla on asennevamma, ei tarkoita että sinä tiedät, miksi joku tulee hautajaisiin. Etkä myöskään voi tietää, että ne eivät tulleet sinne hyvässä tarkoituksessa. Hautajaiskutsut on muuten tapana rajata, jos ei haluta sinne koko kylää...
[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 21:09"]
[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 20:40"]
Tämä on NIIN tätä. Av-palstan mammerot ja itsensä pahoittajat ovat haukkumassa kaikkien juhlat häistä hautajaisiin ja ajattelevat, että heillä on jumalainen yksinoikeus päättää, miten juhlat on juhlittava! Tai miten omaisia on hoidettava ja muistettava.
[/quote]
Minä kommentoin vainajan läheisimpänä miten minusta oli tekopyhää joidenkin vieraiden tulla kukkapuskan kanssa suremaan ihmistä jota eivät olleet tavanneet yli kymmeneen vuoteen eivätkä koskaan olleet läheisiä. Ei tulisi minulle mieleen. Mutta näillekin piti kahvi keittää ja istumapaikka löytää. Eikä muuten puhuttu hautajaisissa alku- ja lopputervehdyksen lisäksi mitään. Mutta ehkä he saivat hautajaisista jotain. Minä sain vain lisäkuluja.
[/quote]
Voi sua, on se niin karmeeta, jäi perintöhyöty liian vähäiseksi. Miten ahne voi ihminen olla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 21:19"]
Ihmisillä on nykyään niin kauhea kiire. Täytyy säntäillä ympäriinsä ja vielä raportoida facebookiin. Ei vanhuksen tai muun ei-hyödyllisen ihmisen tapaaminen kannata. Juhlissa näyttäytyminen taas antaa muille hyvän kuvan.
[/quote]
keille? Muille sukulaisille? Mitä ihmeen hyötyä?
[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 21:26"]
[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 21:04"]
[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 20:56"]
[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 20:51"]
[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 20:10"]
[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 17:57"]
Voi sitä nuorempaakin ihmistä muistaa eläessään. Nuorehkon tuttavani hautajaisiin tunki väkeä jota ei ollut näkynyt sitten lapsuuden. Se on kumma, miten pitää tulla haudalle itkemään ja kaipaamaan, mutta eläessään ei oltu missään yhteydessä.
[/quote]
Siskoni oli kuollessaan 33v. Häneltä jäi mies ja 3 lasta. Syöpä vei nuoren äidin alle kahdessa kuukaudessa.
Hänen hautajaisissaan oli lähes 200 ihmistä ja muistotilaisuudessakin yli sata. Kertaakaan en miettinyt, että siskoni haudalle ei saa tulla muistamaan ja kaipaamaan tai että vain minulla on etuoikeus suruun.
Hautajaiset ovat hyvästijättötilaisuus, jonne saapumalla kunnioittaa sitä ihmistä, jota ei enää ole. Ei sillä ole merkitystä, oltiinko peruskoulussa luokkakavereita tai samaan aikaan sytostaattihoidossa. Järkyttävää ajatella, että nykyisin muiden surua halveksitaan ja luokitellaan sen mukaan, miten usein itse on sattunut ko. henkilön näkemään.
[/quote]
Mutta onhan se jotenkin kummallista, että mennään hautajaisiin, vaikka ei olla nähty sitten peruskoulun. Miksi sinne arkun äärelle pitää mennä suremaan ihmistä, jota ei oikeasti edes tunne. Niille kaikille pitää viedä keittää kahvit. Ja siinä on eroa, jos itse kuvittelee järjestävänsä pienet 10-15 hengen hautajaiset ja paikalle tuleekin tuplamäärä ihmisiä.
Ja minun on aika vaikea uskoa, että joku surisi kovin pitkään ihmistä jota ei ole nähnyt sen peruskoulun jälkeen.
[/quote]
Voi sua. Tekisi mieli taputtaa näin virtuaalisesti päälaelle ja sanoa, että kyllä sä tän ehkä joskus aikuisena sitten ymmärrät. Kun sinne mennään osoittamaan myötäelämistä sille perheelle. Koeta nyt ymmärtää...
Ja samalla surraan sitä teiniaikaista ystävää, sellaisena kuin hän silloin aikoinaan oli.
[/quote]
Taputa ihan rauhassa. Sen verran olen läheisiä haudannut että puhun omasta kokemuksesta. Ikääkin aikuisen verran. Mutta pikkasen nyppi kun ne kummin kaimat tulivat paikalle. Heistä ei ollut kuulunut mitään ennen hautajaisia eikä niiden jälkeen. Ei se minua yllätä eikä haittaa, mutta aika tekopyhää tulla hautajaisiin. En kokenut sitä mitenkään myötäelämisenä.
[/quote]
Se, että sulla on asennevamma, ei tarkoita että sinä tiedät, miksi joku tulee hautajaisiin. Etkä myöskään voi tietää, että ne eivät tulleet sinne hyvässä tarkoituksessa. Hautajaiskutsut on muuten tapana rajata, jos ei haluta sinne koko kylää...
[/quote]
Mikä on asennevamma? Minua saa nyppiä ihan niin paljon kuin halutaa, ei ole sinulta pois. Sana kuolemasta kulki, kuten tapana on, mutta ei tullut mieleenkään että niin moni lähes ventovieras tulee paikalle eikä niitä voinut poiskaan kääntää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 20:51"]
[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 20:10"]
[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 17:57"]
Voi sitä nuorempaakin ihmistä muistaa eläessään. Nuorehkon tuttavani hautajaisiin tunki väkeä jota ei ollut näkynyt sitten lapsuuden. Se on kumma, miten pitää tulla haudalle itkemään ja kaipaamaan, mutta eläessään ei oltu missään yhteydessä.
[/quote]
Siskoni oli kuollessaan 33v. Häneltä jäi mies ja 3 lasta. Syöpä vei nuoren äidin alle kahdessa kuukaudessa.
Hänen hautajaisissaan oli lähes 200 ihmistä ja muistotilaisuudessakin yli sata. Kertaakaan en miettinyt, että siskoni haudalle ei saa tulla muistamaan ja kaipaamaan tai että vain minulla on etuoikeus suruun.
Hautajaiset ovat hyvästijättötilaisuus, jonne saapumalla kunnioittaa sitä ihmistä, jota ei enää ole. Ei sillä ole merkitystä, oltiinko peruskoulussa luokkakavereita tai samaan aikaan sytostaattihoidossa. Järkyttävää ajatella, että nykyisin muiden surua halveksitaan ja luokitellaan sen mukaan, miten usein itse on sattunut ko. henkilön näkemään.
[/quote]
Mutta onhan se jotenkin kummallista, että mennään hautajaisiin, vaikka ei olla nähty sitten peruskoulun. Miksi sinne arkun äärelle pitää mennä suremaan ihmistä, jota ei oikeasti edes tunne. Niille kaikille pitää viedä keittää kahvit. Ja siinä on eroa, jos itse kuvittelee järjestävänsä pienet 10-15 hengen hautajaiset ja paikalle tuleekin tuplamäärä ihmisiä.
Ja minun on aika vaikea uskoa, että joku surisi kovin pitkään ihmistä jota ei ole nähnyt sen peruskoulun jälkeen.
[/quote]
Missä ihmeessä kirjoitin, että ei ole nähty peruskoulun jälkeen? Ymmärrätkö: minä en elänyt siskoni elämää, hän eli sen ihan itse. Hautajaisissaan kohtasin ihmsiä, joiden kanssa tiesin siskoni käyneen peruskoulua, mutta minulla ei ollut aavistustakaan myöhemmistä vaiheistaan. Eivät he olleet tilivelvollisia minulle siitä, miten usein ja missä olivat myöhemmin tavanneet (kenen kanssa kävivät samassa jumpassa, kenellä oli lapsi samassa tarhassa jne.). Se, että MINÄ en heitä tuntenut, ei tehnyt heistä vääriä vieraita.
Ja jos ei tiedä, tarjotaanko hautajaisissa ruokaa 10 vai 100 hautajaisvieraalle, niin ei ole tuntenut vainajaa itse lainkaan! Olen ollut noin 30 muistotilaisuudessa ja joka kerta on osattu 10 vieraan tarkkuudella sanoa, miten moni tulee muistotilaisuuteen. Haudalla on voinut olla enemmänkin väkeä, mutta osa on todella hyvästelemässä, ei tunkeutumassa keittämillesi "pakkokahveille".
[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 21:09"]
[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 20:40"]
Tämä on NIIN tätä. Av-palstan mammerot ja itsensä pahoittajat ovat haukkumassa kaikkien juhlat häistä hautajaisiin ja ajattelevat, että heillä on jumalainen yksinoikeus päättää, miten juhlat on juhlittava! Tai miten omaisia on hoidettava ja muistettava.
[/quote]
Minä kommentoin vainajan läheisimpänä miten minusta oli tekopyhää joidenkin vieraiden tulla kukkapuskan kanssa suremaan ihmistä jota eivät olleet tavanneet yli kymmeneen vuoteen eivätkä koskaan olleet läheisiä. Ei tulisi minulle mieleen. Mutta näillekin piti kahvi keittää ja istumapaikka löytää. Eikä muuten puhuttu hautajaisissa alku- ja lopputervehdyksen lisäksi mitään. Mutta ehkä he saivat hautajaisista jotain. Minä sain vain lisäkuluja.
[/quote]
Mitä ihmeen lisäkuluja? Muistotilaisuus maksetaan vainajan varoista.
[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 21:34"]
[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 21:26"]
[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 21:04"]
[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 20:56"]
[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 20:51"]
[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 20:10"]
[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 17:57"]
Voi sitä nuorempaakin ihmistä muistaa eläessään. Nuorehkon tuttavani hautajaisiin tunki väkeä jota ei ollut näkynyt sitten lapsuuden. Se on kumma, miten pitää tulla haudalle itkemään ja kaipaamaan, mutta eläessään ei oltu missään yhteydessä.
[/quote]
Siskoni oli kuollessaan 33v. Häneltä jäi mies ja 3 lasta. Syöpä vei nuoren äidin alle kahdessa kuukaudessa.
Hänen hautajaisissaan oli lähes 200 ihmistä ja muistotilaisuudessakin yli sata. Kertaakaan en miettinyt, että siskoni haudalle ei saa tulla muistamaan ja kaipaamaan tai että vain minulla on etuoikeus suruun.
Hautajaiset ovat hyvästijättötilaisuus, jonne saapumalla kunnioittaa sitä ihmistä, jota ei enää ole. Ei sillä ole merkitystä, oltiinko peruskoulussa luokkakavereita tai samaan aikaan sytostaattihoidossa. Järkyttävää ajatella, että nykyisin muiden surua halveksitaan ja luokitellaan sen mukaan, miten usein itse on sattunut ko. henkilön näkemään.
[/quote]
Mutta onhan se jotenkin kummallista, että mennään hautajaisiin, vaikka ei olla nähty sitten peruskoulun. Miksi sinne arkun äärelle pitää mennä suremaan ihmistä, jota ei oikeasti edes tunne. Niille kaikille pitää viedä keittää kahvit. Ja siinä on eroa, jos itse kuvittelee järjestävänsä pienet 10-15 hengen hautajaiset ja paikalle tuleekin tuplamäärä ihmisiä.
Ja minun on aika vaikea uskoa, että joku surisi kovin pitkään ihmistä jota ei ole nähnyt sen peruskoulun jälkeen.
[/quote]
Voi sua. Tekisi mieli taputtaa näin virtuaalisesti päälaelle ja sanoa, että kyllä sä tän ehkä joskus aikuisena sitten ymmärrät. Kun sinne mennään osoittamaan myötäelämistä sille perheelle. Koeta nyt ymmärtää...
Ja samalla surraan sitä teiniaikaista ystävää, sellaisena kuin hän silloin aikoinaan oli.
[/quote]
Taputa ihan rauhassa. Sen verran olen läheisiä haudannut että puhun omasta kokemuksesta. Ikääkin aikuisen verran. Mutta pikkasen nyppi kun ne kummin kaimat tulivat paikalle. Heistä ei ollut kuulunut mitään ennen hautajaisia eikä niiden jälkeen. Ei se minua yllätä eikä haittaa, mutta aika tekopyhää tulla hautajaisiin. En kokenut sitä mitenkään myötäelämisenä.
[/quote]
Se, että sulla on asennevamma, ei tarkoita että sinä tiedät, miksi joku tulee hautajaisiin. Etkä myöskään voi tietää, että ne eivät tulleet sinne hyvässä tarkoituksessa. Hautajaiskutsut on muuten tapana rajata, jos ei haluta sinne koko kylää...
[/quote]
Mikä on asennevamma? Minua saa nyppiä ihan niin paljon kuin halutaa, ei ole sinulta pois. Sana kuolemasta kulki, kuten tapana on, mutta ei tullut mieleenkään että niin moni lähes ventovieras tulee paikalle eikä niitä voinut poiskaan kääntää.
[/quote]
Totta kai sua saa kyrsiä ihan niin paljon kuin huvittaa, ja veikkaan, että aika moni asia kyrsii ja kybällä. Mutta sulla on asennevamma suhtautumisessasi muihin ihmisiin siitä huolimatta. Mieti sitä - jos et epäilisi muiden motiiveja noin herkästi pahoiksi ja negatiivisiksi, sulla olisi paljon positiivisempi ja mukavampi elämä ja suhde muihin ihmisiin.
[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 21:04"]
[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 20:56"]
Voi sitä nuorempaakin ihmistä muistaa eläessään. Nuorehkon tuttavani hautajaisiin tunki väkeä jota ei ollut näkynyt sitten lapsuuden. Se on kumma, miten pitää tulla haudalle itkemään ja kaipaamaan, mutta eläessään ei oltu missään yhteydessä.
[/quote]
Siskoni oli kuollessaan 33v. Häneltä jäi mies ja 3 lasta. Syöpä vei nuoren äidin alle kahdessa kuukaudessa.
Hänen hautajaisissaan oli lähes 200 ihmistä ja muistotilaisuudessakin yli sata. Kertaakaan en miettinyt, että siskoni haudalle ei saa tulla muistamaan ja kaipaamaan tai että vain minulla on etuoikeus suruun.
Hautajaiset ovat hyvästijättötilaisuus, jonne saapumalla kunnioittaa sitä ihmistä, jota ei enää ole. Ei sillä ole merkitystä, oltiinko peruskoulussa luokkakavereita tai samaan aikaan sytostaattihoidossa. Järkyttävää ajatella, että nykyisin muiden surua halveksitaan ja luokitellaan sen mukaan, miten usein itse on sattunut ko. henkilön näkemään.
[/quote]
Mutta onhan se jotenkin kummallista, että mennään hautajaisiin, vaikka ei olla nähty sitten peruskoulun. Miksi sinne arkun äärelle pitää mennä suremaan ihmistä, jota ei oikeasti edes tunne. Niille kaikille pitää viedä keittää kahvit. Ja siinä on eroa, jos itse kuvittelee järjestävänsä pienet 10-15 hengen hautajaiset ja paikalle tuleekin tuplamäärä ihmisiä.
Ja minun on aika vaikea uskoa, että joku surisi kovin pitkään ihmistä jota ei ole nähnyt sen peruskoulun jälkeen.
[/quote]
Voi sua. Tekisi mieli taputtaa näin virtuaalisesti päälaelle ja sanoa, että kyllä sä tän ehkä joskus aikuisena sitten ymmärrät. Kun sinne mennään osoittamaan myötäelämistä sille perheelle. Koeta nyt ymmärtää...
Ja samalla surraan sitä teiniaikaista ystävää, sellaisena kuin hän silloin aikoinaan oli.
[/quote]
Taputa ihan rauhassa. Sen verran olen läheisiä haudannut että puhun omasta kokemuksesta. Ikääkin aikuisen verran. Mutta pikkasen nyppi kun ne kummin kaimat tulivat paikalle. Heistä ei ollut kuulunut mitään ennen hautajaisia eikä niiden jälkeen. Ei se minua yllätä eikä haittaa, mutta aika tekopyhää tulla hautajaisiin. En kokenut sitä mitenkään myötäelämisenä.
[/quote]
Miksi niiden vainajan läheisten tulisi olla kanssasi tekemisissä hautajaisten jälkeen? Eivät he ole sinun tuttujasi.
[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 21:40"]
[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 21:04"]
[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 20:56"]
Voi sitä nuorempaakin ihmistä muistaa eläessään. Nuorehkon tuttavani hautajaisiin tunki väkeä jota ei ollut näkynyt sitten lapsuuden. Se on kumma, miten pitää tulla haudalle itkemään ja kaipaamaan, mutta eläessään ei oltu missään yhteydessä.
[/quote]
Siskoni oli kuollessaan 33v. Häneltä jäi mies ja 3 lasta. Syöpä vei nuoren äidin alle kahdessa kuukaudessa.
Hänen hautajaisissaan oli lähes 200 ihmistä ja muistotilaisuudessakin yli sata. Kertaakaan en miettinyt, että siskoni haudalle ei saa tulla muistamaan ja kaipaamaan tai että vain minulla on etuoikeus suruun.
Hautajaiset ovat hyvästijättötilaisuus, jonne saapumalla kunnioittaa sitä ihmistä, jota ei enää ole. Ei sillä ole merkitystä, oltiinko peruskoulussa luokkakavereita tai samaan aikaan sytostaattihoidossa. Järkyttävää ajatella, että nykyisin muiden surua halveksitaan ja luokitellaan sen mukaan, miten usein itse on sattunut ko. henkilön näkemään.
[/quote]
Mutta onhan se jotenkin kummallista, että mennään hautajaisiin, vaikka ei olla nähty sitten peruskoulun. Miksi sinne arkun äärelle pitää mennä suremaan ihmistä, jota ei oikeasti edes tunne. Niille kaikille pitää viedä keittää kahvit. Ja siinä on eroa, jos itse kuvittelee järjestävänsä pienet 10-15 hengen hautajaiset ja paikalle tuleekin tuplamäärä ihmisiä.
Ja minun on aika vaikea uskoa, että joku surisi kovin pitkään ihmistä jota ei ole nähnyt sen peruskoulun jälkeen.
[/quote]
Voi sua. Tekisi mieli taputtaa näin virtuaalisesti päälaelle ja sanoa, että kyllä sä tän ehkä joskus aikuisena sitten ymmärrät. Kun sinne mennään osoittamaan myötäelämistä sille perheelle. Koeta nyt ymmärtää...
Ja samalla surraan sitä teiniaikaista ystävää, sellaisena kuin hän silloin aikoinaan oli.
[/quote]
Taputa ihan rauhassa. Sen verran olen läheisiä haudannut että puhun omasta kokemuksesta. Ikääkin aikuisen verran. Mutta pikkasen nyppi kun ne kummin kaimat tulivat paikalle. Heistä ei ollut kuulunut mitään ennen hautajaisia eikä niiden jälkeen. Ei se minua yllätä eikä haittaa, mutta aika tekopyhää tulla hautajaisiin. En kokenut sitä mitenkään myötäelämisenä.
[/quote]
Miksi niiden vainajan läheisten tulisi olla kanssasi tekemisissä hautajaisten jälkeen? Eivät he ole sinun tuttujasi.
[/quote]
Mutta kun eivät olleet vainajankaan kanssa missään tekemisissä vuosikausiin!
Kyllä taas av-mammoissa löytyy ymmärtäjää... Kellä on kiire, kellä on vuorotyö, kellä sitä, tätä ja tota, ja sen vuoksi ei ole käyty.
Vanhusten parissa työskentelevänä, ja nimenomaan kotihoidossa olen aloittajan kanssa samaa mieltä. Itse näen päivittäin näitä vanhuksia joiden luona ei koskaan käydä. Ja minä tasan tiedän, käykö siellä joku vai eikö käy, tai onko jonkun omainen hoitajiin yhteydessä - harvemmin. Joitakin kutsuja hautajaisiin työhön liittyen olen saanut ja kyllä on ihan samat fiilikset kuin ap:lla. Väkeä on kuin pipoja (jonottamassa mahdollista perintöä). Turha tätä on pyhistellä. Valtaosa vanhuksista on yksinäisiä ja sosiaalisesti heitteillä, se ainoa kontakti on kotihoitajaan 1-3 kertaa vuorokaudessa. Pahimmillaan viiden minuutin ajan. Se ei muuksi muutu, vaikka av-mammat kuinka selittävät, kuinka hautajaisiin mennään muistelemaan "sitä mummoa, joka oli 50 vuotta sitten".
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 20:51"]
[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 20:10"]
[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 17:57"]
Voi sitä nuorempaakin ihmistä muistaa eläessään. Nuorehkon tuttavani hautajaisiin tunki väkeä jota ei ollut näkynyt sitten lapsuuden. Se on kumma, miten pitää tulla haudalle itkemään ja kaipaamaan, mutta eläessään ei oltu missään yhteydessä.
[/quote]
Siskoni oli kuollessaan 33v. Häneltä jäi mies ja 3 lasta. Syöpä vei nuoren äidin alle kahdessa kuukaudessa.
Hänen hautajaisissaan oli lähes 200 ihmistä ja muistotilaisuudessakin yli sata. Kertaakaan en miettinyt, että siskoni haudalle ei saa tulla muistamaan ja kaipaamaan tai että vain minulla on etuoikeus suruun.
Hautajaiset ovat hyvästijättötilaisuus, jonne saapumalla kunnioittaa sitä ihmistä, jota ei enää ole. Ei sillä ole merkitystä, oltiinko peruskoulussa luokkakavereita tai samaan aikaan sytostaattihoidossa. Järkyttävää ajatella, että nykyisin muiden surua halveksitaan ja luokitellaan sen mukaan, miten usein itse on sattunut ko. henkilön näkemään.
[/quote]
Mutta onhan se jotenkin kummallista, että mennään hautajaisiin, vaikka ei olla nähty sitten peruskoulun. Miksi sinne arkun äärelle pitää mennä suremaan ihmistä, jota ei oikeasti edes tunne. Niille kaikille pitää viedä keittää kahvit. Ja siinä on eroa, jos itse kuvittelee järjestävänsä pienet 10-15 hengen hautajaiset ja paikalle tuleekin tuplamäärä ihmisiä.
Ja minun on aika vaikea uskoa, että joku surisi kovin pitkään ihmistä jota ei ole nähnyt sen peruskoulun jälkeen.
[/quote]
Voi sua. Tekisi mieli taputtaa näin virtuaalisesti päälaelle ja sanoa, että kyllä sä tän ehkä joskus aikuisena sitten ymmärrät. Kun sinne mennään osoittamaan myötäelämistä sille perheelle. Koeta nyt ymmärtää...
Ja samalla surraan sitä teiniaikaista ystävää, sellaisena kuin hän silloin aikoinaan oli.