Lue keskustelun säännöt.
Hautajaishaukkojen käytös ahdistaa
10.08.2013 |
Tähän asiaan ei nyt varsinaisesti ole ratkaisua, kun eihän lähisukulaisille kai voi sanoakaan, että painuisivat jittoon kukkaseppeleineen vanhan ihmisen haudalta. Ai miksikö? Kahteen vuoteen heitä ei näkynyt auttamassa vanhaa sukulaista, joka meni koko ajan huonompaan kuntoon. Ei ajeluttamista, että vanhus olisi päässyt hetkeksi pois kodistaan, vaikka kaikilla omat autot. Ei kertaakaan kutsua kahvittelemaan. Ei apua kaupassakäynnissä. Ei yhteisiä jouluja tai juhannuksia. Ei mitään. Vaikka asuivat samalla paikkakunnalla. Ja älkää kysykö mitä itse tein. Kävin 400 kilometrin päästä niin usein kuin perheen ja työn kanssa sovittelemalla pystyin.
Minua kuvotti lukea näiden sukulaisten hautajaisvärssyjä: kaipaus on suuri ja loppumaton. Voi helvetti sentään. Muistakaahan kaikki että vanhukset tarvitsevat meitä eläessään, vainajan ympärillä on turha häärätä.
Kommentit (137)
Minä toisena käytännön vanhusten hoitoa toteuttavana sanoisin, että aika karmeaa tekstiä suoltaa nro 63.
Tosi on, että on kylmiä ja itsekkäitä lapsia, mutta niin on vanhuksiakin. Joka tapauksessa kenenkään halukkuutta tavata omaisiaan EI lisätä syyllistämällä ja haukkumalla, muistapa tämä nro 63.
Jos lapset ja lapsenlapset asuvat kaukana (mehän emme kotisairaanhoidossa edes välttämättä tiedä, missä asti), ja heillä on omat vastuunsa lapsiensa hoidossa ja työnsä kanssa, ei ole oikein meidän alkaa moittia heitä heidän suhteestaan vanhuksiinsa.
Nykyaika nyt on tätä: ihminen puurtaa ja on tunnollinen oman perheensä suhteen, mutta kaikilla ei voimavarat riitä enää kantamaan huolta muista. Eikä ole meidän rootelissa alkaa moralisoida.
Paljon on myös hyvinkin lämpimiä lapsi-vanhus -suhteita ja huolta kantavia omaisia. Mehän näemme heitä harvoin, koska omaiset eivät tule kylään juuri kotisairaanhoidon käydessä.
Mikä ap tai nro 63 on analysoimaan, mistä syistä ihmiset käyvät hautajaisissa ja haukkumaan ketään tekopyhäksi? Ihmiset voivat katua tekemättä jättämisiään aika laillakin kun omainen kuolee, siis "hyvätkin lapset". Eikä ole kenelläkään oikeutta kieltää toisia tekemästä surutyötä omalla lailaan, ihan saman tekevää onko ko. ihminen osallistunut vastuunjakoon samassa mitassa kuin hän itse.
Hautajaiset hyvin harvoin jos koskaan ovat niin mukavia tilaisuuksia, että sinne tultaisiin vain huvin vuoksi, saati nyt herranen aika "perintöä kärkkymään" - perinnönjakoon kun siinä vaiheessa ei enää voi millään mielistelyllä tai näyttäytymisellä vaikuttaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.08.2013 klo 12:17"]
[quote author="Vierailija" time="13.08.2013 klo 10:48"]
Tämä minun omaiseni oli tavallinen suomalainen, ikänsä raskasta ruumiillista työtä tehnyt ihminen, joka ei hirveesti tunteillut eläessään, mutta jonka luona aikuistuneet lapset ja lapsenlapset kyllä kävivät suht säännöllisesti, kun tämä asui omakotitalossa. Sitten voimien vähetessä kun hän muutti pieneen kerrostaloasuntoon ja kun apua ja seuraa olisi tarvittu enemmän, lähisukulaiset eivät siis korvaansa lotkauttaneet. Ei siis ollut mistään julmasta kriminaalista kyse, vaan tavallisesta isovanhemmasta, joka muisti lastenlasten merkkipäivät ja laittoi siellä käydessä mukaan mustikat ja puolukat, siis silloin kun aktiivisina vuosinaan niitä vielä jaksoi poimia.
Jotenkin minusta tuntuu, että tämä ei ole ihan tavallista, näin yksin vanhusta harvoin jätetään. Mutta sitten toisaalta kun näitäkin kirjoituksia lukee, niin todellisuus on varmasti yhtä karu monella muullakin vanhuksella.
Hautajaisten kustannuksista en osaa sanoa, eikä se ollut minun huoleni missään vaiheessa. Toisaalta ymmärrän senkin ongelman. Ylipäätään koko hautajaishärdelli on mielestäni turhaa. Uskovaisille ihmisille sillä voi olla merkitystä, mutta kun nämä minun sukulaiseni eivät ole edes mitään Jumalan lapsia todellakaan. Tai yksi sisarukseni on vähän olevinaan harras seurakunnan jäsen. Mutta eipä siellä hänenkään kirkossa mitään siitä ole kerrottu, että kuollut ei kukkasista piittaa, mutta elävä niistä voisi ilahtuakin. Tai että sen kesän ainoan visiitin ajankohta vanhuksen luona olisi voinut olla paremminkin valittu kuin hänen hautajaispäivänsä.
Ap
[/quote]
Vaikutat ihmiseltä, joka ei tajua siirtymäriittien merkitystä. Lapsiasi ei ole kastettu, ei ole ollut syntymäpäiviä, rippijuhlia tai vastaavia, avioliittoon ei ole vihitty kuin korkeintaan maistraatissa. Ei tupaantuliaisia, ei kihlajaisia, ei mitään.
Et taida ymmärtää, että yhden jäsenen kuolema muuttaa koko yhteisöä samoin kuin syntymäkin. Marisemalla sitä, että ei käyty elävänä katsomassa kertoo vain sinusta ja elämäsi kapeudesta. Hautajaisiin ei saa tulla, jos ei käynyt vaihtamassa vaippoja ja jakamassa lääkkeitä. Surra ei sovi, jos ei joka päivä soitellut.
Ymmärrän kirjoitustesi jälkeen, miksi niin moni vanhus suree etukäteen puolisonsa hautajaisia, kun sinne ei kukaan tule. Lapset eivä halua 80-luvun kuorokavereiden tai 90-luvun lukupiiriläisten tietävän, että yksi on poissa. Eihän niitä ole vanhuksen luona vuosiin näkynyt, toisia vanhuksia! Miksi ihmeessä tulisivat hautajaisiin, kun ap:n kaltaiset omaiset ilmoittavat, että kiitos ei, tänne ei ole tulemista, koska suru kuuluu minulle, ja kunnioitus ja kauniit puheet.
Jo nyt on hautajaisia, jonne omat lapset eivät tule. Eivät yksinkertaisesti jaksa sitä yhtä, joka on marttyyrina ominut viimeiset viikot ja päivät. Haudatkoon vainajansa yksin!
[/quote]
Kiitos mielipiteestäsi, jotenkin se avasi silmiäni; kaksi vuotta ahdistuneena aamuyöt usein ahdistuneena valvoin, kun vanhuksen kunto huononi ja lähisukulaisten osallistuminen ja auttaminen oli todella vähäistä/olematonta. Siitä huolimatta heillä oli siis mielestäsi moraalinen oikeus niihin hautajaisiin, siirtymäriittiin, sillä sukulainenhan se hylätty sukulainenkin on!!! Ai haista kuule paska lässytyksinesi. Sukulaisuus ja sydämensivistys todellakin mitataan siinä, miten pitää huolta heikoimmasta ja avuttomimmasta. Käykö kävelyttämässä, kun yksin vanhus tahtoi eksyä, mutta mieli teki ulos. Auttoiko saunan jälkeen paidan päälle, ohjasiko yöllä pöntölle nukahtaneen takaisin sänkyyn, kun oma koti tuntui jo vieraalta, lohduttiko hätääntynyttä, kun vaipoista oli valahtanut ulostetta kylppärin lattialle. Minä en koskaan kieltänyt näitä sukulaisiani viettämästä aikaa vanhuksen luona, en koskaan. Mutta koskaan heistä kukaan ei siellä yöpymään ehtinyt. Enkä myöskään heitä kieltänyt hautajaisiin tulemasta. Odotin vain, että ymmärtäisivät vähän nöyremmällä asenteella sitä, nyt ymmärrän, s i i r t y m ä r i i t t i ä, viettää. Toivottavasti siitä jäi heille hyvä mieli. Minun suruani heidän käytöksensä ennen ja jälkeen vanhuksen kuoleman teki kyllä vaikeammaksi kantaa.
Ap
[quote author="Vierailija" time="11.08.2013 klo 00:55"]
Onpa taas tekopyhää lässytystä tämäkin ketju. Miksei ap saa olla vihainen/surullinen siitä, että mummu(?) kuoli yksinäisenä? Kun hautajaisiin kerran päästään, niin miksei päästy katsomaan silloin, kun mummu vielä eli? Koin itse aivan samanlaisia tuntemuksia, kun oma sukulaiseni kuoli, ja pystyn samastumaan ap:n tunnelmiin. Tuntuu vaan jotenkin niin turhalta, että juuri mitään yhteyttä ei pidetä, mutta sitten hautajaisiin kyllä tullaan. Itse surun murtamana kokee tuollaisen lähes oman surunsa häpäisyksi. Kieltämättä kyyniselle voi tulla mieleen, että hautajaisiin on tultu juhlimaan perintöä pikemmin kuin suremaan vainajaa.
Kovasti te puolustelette sukulaisten oikeutta "surra tavallaan", mutta yhtä lailla ap:lla on oikeus surra ja purkaa oloaan omalla tavallaan. Hänellä on kaksinkertainen suru, sillä hän paitsi suree kuollutta, niin myös sitä, että tämä kuoli yksin.
[/quote]
Kuulehan. Kukaan ei kiellä keneltäkään tässä tunteita, paitsi sinä, ap ja muutama muu tunne-diktaattori tässä ketjussa.
Tuntea saa, muttei haukkua itsekkääksi ja tekopyhäksi yms. Eikä kenelläkään ole oikeutta alkaa määräillä, miten muut saavat surra ja kuka saa osallistua muiden hautajaisiin. Omien hautajaistensa kanssa saa esittää toiveita, mutta pitäkää suunne supussa muiden hautajaisista.
Minä olen se, joka aemmin ketjussa myönsin käyneeni joidenkin etäisten miehen suvun sukulaisten hautajaisissa vain ns. tavan vuoksi ja ilmaistakseni myötäelämistä omaisille.
Ja keneltä se on poissa? Omaiset, esim. viime esimerkissäni mieheni sedän vaimo ilahtuivat todella, että kutsutut sukulaiset (myös etäiset) tulivat, vaikkei heillä nyt omakohtaista tunnesidettä vainajaan olekaan.
Ei häihinkään kaikki kutsu pelkästään lähimpiä sukulaisiaan ja paria läheisintä lapsuudenystäväänsä, miksi pitäisi ajatella, että surujuhlakaan olisi vain yhdentyyppisten vieraiden juhla?
Ymmärrän tietysti, että ap tekee yhä omaa surutyötään, mutta hänellä ei silti ole oikeutta tuollaiseen mollaamiseen ja määräilyyn.
[quote author="Vierailija" time="13.08.2013 klo 21:40"]
[quote author="Vierailija" time="13.08.2013 klo 12:17"]
[quote author="Vierailija" time="13.08.2013 klo 10:48"]
Tämä minun omaiseni oli tavallinen suomalainen, ikänsä raskasta ruumiillista työtä tehnyt ihminen, joka ei hirveesti tunteillut eläessään, mutta jonka luona aikuistuneet lapset ja lapsenlapset kyllä kävivät suht säännöllisesti, kun tämä asui omakotitalossa. Sitten voimien vähetessä kun hän muutti pieneen kerrostaloasuntoon ja kun apua ja seuraa olisi tarvittu enemmän, lähisukulaiset eivät siis korvaansa lotkauttaneet. Ei siis ollut mistään julmasta kriminaalista kyse, vaan tavallisesta isovanhemmasta, joka muisti lastenlasten merkkipäivät ja laittoi siellä käydessä mukaan mustikat ja puolukat, siis silloin kun aktiivisina vuosinaan niitä vielä jaksoi poimia.
Jotenkin minusta tuntuu, että tämä ei ole ihan tavallista, näin yksin vanhusta harvoin jätetään. Mutta sitten toisaalta kun näitäkin kirjoituksia lukee, niin todellisuus on varmasti yhtä karu monella muullakin vanhuksella.
Hautajaisten kustannuksista en osaa sanoa, eikä se ollut minun huoleni missään vaiheessa. Toisaalta ymmärrän senkin ongelman. Ylipäätään koko hautajaishärdelli on mielestäni turhaa. Uskovaisille ihmisille sillä voi olla merkitystä, mutta kun nämä minun sukulaiseni eivät ole edes mitään Jumalan lapsia todellakaan. Tai yksi sisarukseni on vähän olevinaan harras seurakunnan jäsen. Mutta eipä siellä hänenkään kirkossa mitään siitä ole kerrottu, että kuollut ei kukkasista piittaa, mutta elävä niistä voisi ilahtuakin. Tai että sen kesän ainoan visiitin ajankohta vanhuksen luona olisi voinut olla paremminkin valittu kuin hänen hautajaispäivänsä.
Ap
[/quote]
Vaikutat ihmiseltä, joka ei tajua siirtymäriittien merkitystä. Lapsiasi ei ole kastettu, ei ole ollut syntymäpäiviä, rippijuhlia tai vastaavia, avioliittoon ei ole vihitty kuin korkeintaan maistraatissa. Ei tupaantuliaisia, ei kihlajaisia, ei mitään.
Et taida ymmärtää, että yhden jäsenen kuolema muuttaa koko yhteisöä samoin kuin syntymäkin. Marisemalla sitä, että ei käyty elävänä katsomassa kertoo vain sinusta ja elämäsi kapeudesta. Hautajaisiin ei saa tulla, jos ei käynyt vaihtamassa vaippoja ja jakamassa lääkkeitä. Surra ei sovi, jos ei joka päivä soitellut.
Ymmärrän kirjoitustesi jälkeen, miksi niin moni vanhus suree etukäteen puolisonsa hautajaisia, kun sinne ei kukaan tule. Lapset eivä halua 80-luvun kuorokavereiden tai 90-luvun lukupiiriläisten tietävän, että yksi on poissa. Eihän niitä ole vanhuksen luona vuosiin näkynyt, toisia vanhuksia! Miksi ihmeessä tulisivat hautajaisiin, kun ap:n kaltaiset omaiset ilmoittavat, että kiitos ei, tänne ei ole tulemista, koska suru kuuluu minulle, ja kunnioitus ja kauniit puheet.
Jo nyt on hautajaisia, jonne omat lapset eivät tule. Eivät yksinkertaisesti jaksa sitä yhtä, joka on marttyyrina ominut viimeiset viikot ja päivät. Haudatkoon vainajansa yksin!
[/quote]
Kiitos mielipiteestäsi, jotenkin se avasi silmiäni; kaksi vuotta ahdistuneena aamuyöt usein ahdistuneena valvoin, kun vanhuksen kunto huononi ja lähisukulaisten osallistuminen ja auttaminen oli todella vähäistä/olematonta. Siitä huolimatta heillä oli siis mielestäsi moraalinen oikeus niihin hautajaisiin, siirtymäriittiin, sillä sukulainenhan se hylätty sukulainenkin on!!! Ai haista kuule paska lässytyksinesi. Sukulaisuus ja sydämensivistys todellakin mitataan siinä, miten pitää huolta heikoimmasta ja avuttomimmasta. Käykö kävelyttämässä, kun yksin vanhus tahtoi eksyä, mutta mieli teki ulos. Auttoiko saunan jälkeen paidan päälle, ohjasiko yöllä pöntölle nukahtaneen takaisin sänkyyn, kun oma koti tuntui jo vieraalta, lohduttiko hätääntynyttä, kun vaipoista oli valahtanut ulostetta kylppärin lattialle. Minä en koskaan kieltänyt näitä sukulaisiani viettämästä aikaa vanhuksen luona, en koskaan. Mutta koskaan heistä kukaan ei siellä yöpymään ehtinyt. Enkä myöskään heitä kieltänyt hautajaisiin tulemasta. Odotin vain, että ymmärtäisivät vähän nöyremmällä asenteella sitä, nyt ymmärrän, s i i r t y m ä r i i t t i ä, viettää. Toivottavasti siitä jäi heille hyvä mieli. Minun suruani heidän käytöksensä ennen ja jälkeen vanhuksen kuoleman teki kyllä vaikeammaksi kantaa.
Ap
[/quote]
Ymmärrän niitä sukulaisia: he eivät yksinkertaisesti jaksaneet kaltaistasi ihmistä. Syyttää osaat ja syyllistää, mutta mitään muuta et. Siksi osasi on olla yksin.
[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 19:55"]
Ot, ap, ethän sinä varmuudella edes tiedä, miten tuo kuollut on läheisiään kohdellut, oikeasti. Voit luulla tietäväsi. NÄitäkin vanhuksia on, jotka ovat olleet täysiä ...!
[/quote]
Vanhus ei varmaan toiminut ilmaisena lapsenvahtina tarpeeksi ja tyttö ja miniät päätti, että siellä ämmä määtkööt yksin vaipoissaan ja paskassaan. Hautajaisissa itketään siksi, että pelätään, mitä muut sukulaiset sanoo, ellei ulvo näytiksi surusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.08.2013 klo 00:02"]
[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 23:52"]
[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 23:43"]
[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 23:31"]
[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 22:00"]
[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 21:46"]
Kyllä taas av-mammoissa löytyy ymmärtäjää... Kellä on kiire, kellä on vuorotyö, kellä sitä, tätä ja tota, ja sen vuoksi ei ole käyty.
Vanhusten parissa työskentelevänä, ja nimenomaan kotihoidossa olen aloittajan kanssa samaa mieltä. Itse näen päivittäin näitä vanhuksia joiden luona ei koskaan käydä. Ja minä tasan tiedän, käykö siellä joku vai eikö käy, tai onko jonkun omainen hoitajiin yhteydessä - harvemmin. Joitakin kutsuja hautajaisiin työhön liittyen olen saanut ja kyllä on ihan samat fiilikset kuin ap:lla. Väkeä on kuin pipoja (jonottamassa mahdollista perintöä). Turha tätä on pyhistellä. Valtaosa vanhuksista on yksinäisiä ja sosiaalisesti heitteillä, se ainoa kontakti on kotihoitajaan 1-3 kertaa vuorokaudessa. Pahimmillaan viiden minuutin ajan. Se ei muuksi muutu, vaikka av-mammat kuinka selittävät, kuinka hautajaisiin mennään muistelemaan "sitä mummoa, joka oli 50 vuotta sitten".
[/quote]
Ja nyt kun pääsin paasaamaan, niin jatkan. Monesti h ä v e t t ä ä omaisten puolesta. Mikä ihme siinä on, että ei voi edes kerran-kaksi vuodessa käydä huonokuntoista omaista katsomassa? Läheisten kaipuu ei katoa edes siinä vaiheessa, kun äly ja muisti alkavat heiketä.
Toki monet myös unohtavat, että omainen on soittanut tai käynyt, mutta on oikeasti sitten niitäkin muistipotilaita, jotka sitten taas viikkokausia toistelevat sitä, miten kävi vieraita (ja viikkokausia, joka kerta kun asia tulee taas mieleen, tulee vanhus hyvälle tuulelle, mikä sen hienompaa?).
Ottakaapa tavoitteeksenne tekosyiden sijaan käydä jokainen vanhan sukulaisenne luona loppukesän aikana. Teillä kaikilla lienee niitä sosiaalisia kissan- ja lapsenristiäisiä, illanviettoja, häitä ja hautajaisia, työpaikan saunailtoja, puuhamaareissuja ja mitä vielä niin paljon, ettei siinä yksi vierailu tunnu enää missään.
Minä sitten ihan mielikseni teen vähän palkatonta ylityötä kuuntelemalla jokaisen luona pikku hetkisen siitä, miten mukavaa oli kun joku kävi.
[/quote]
Tämä on hienosti kirjoitettu ja kiitän siitä, että joku käytännössä asian nähnyt tuo kokemuksensa esiin! Minun isäni kuoli tänä kesänä ja hän oli viimeiset pari vuotta äitini hoidettavana todella huonossa kunnossa. Samalla paikkakunnalla asuvat lapset ja lapsenlapset jättivät äitini todella yksin hoitamaan isää. Itse kävin noin 1,5 kk välein ja lähetin myös teinin joskus junalla vanhempieni seuraksi ja avuksi kun joskus meni kuukausikin etteivät sisarukseni sinne ehtineet. Yksi sisaristani muisti kyllä soittaa ja haukkua minut kun teinini söi siellä liikaa.
Kaikki tämä oli tosi rankkaa, kun on aivan selvää, että välimatkan takia ei voi joka vkonloppu vanhempiensa luona käydä, vaikka huoli on kova. Silloin on vaikea ymmärtää ihmisiä jotka käyvät kaupassa vanhusten talon takana, mutta eivät ehdi sinne kahville tai muuten vaan naamaansa näyttämään.
Nämä minunkin sukulaiseni haudalle kyllä kiiruhtivat. Se tuntui pahalta. Joten ymmärrän aloittajaa hyvin. Tämä vanhusten yksinäisyys ja omaisten välinpitämättömyys on asia, josta pitäisi keskustella enemmän. Kylmää poskea on turha enää käydä silittämässä, niin se vain on.
[/quote]
Kai tiedät, että sinulla olisi ollut oikeus palkattomaan vapaaseen tai omaishoitajuuteen? Jos oikeasti olisit halunnut, olisit voinut olla äitisi apuna, mutta jostain syystä et niin halunnut tehdä. Outoa.
[/quote]
Toden totta, mutta mitäpä jos nuo paikkakunnalla asuvat sukulaiset olivat käyneet kukin vaikka kerran viikossa niin sitten kun minä kävin ja olin kolme yötä aina käydessäni, niin silloinhan niitä yksinäisiä viikkoja ei olisi edes tullut!
[/quote]
Miksi vaadit muilta, mutta et ole itse valmis antamaan enempää? Jos asia olisi oikeasti ollut sinulle tärkeä, olisit ollut äitisi apuna. Jostain syystä et niin halunnut tehdä.
[/quote]
Oletkohan siskoni. Me hoidamme äitiämme ja teemme kaikki käytännön työt, mitä omakotitalossa asuminen vaatii. Siskoni käy muutaman kuukauden välein ja laittaa jotkut verhot ikkunaan tai kerran kesässä ajaa nurmikon. Sitten huutaa, että joutuu ainoana äitiä hoitamaan ja me muut emme tee mitään.
Paiti veljeni käytti äitiä viime viikolla kaksi kertaa kaupassa. Minä kävin tekemässä puut ja siivoamassa. Ensi viikolla vien äidin lääkäriin ja käytän apteekissa ja täytän dosetin uusilla lääkkeillä jne..
Voin kuvitella, että siskoni ulvoo hautajaisissa suurimpaan ääneen ja vaatii isoa osaa perinnöstä, kun hän on niin paljon tehnyt.
Sieltä kaukaa ei näe, mitä arjen työtä ne lähelle tekevät sisarukset päivittäin tekevät. He tekevät sitä pientä työtä joka päivä, mikä mahdollistaa selviytymisen.Sitten sieltä kaukaa tullaan parin kuukauden välein herkkukorin kanssa ja ajetaan nurmikko ja valitetaan kaikille, että kukaan meistä ei tee mitään, hän vain joutuu raatamaan.
91, ihan turhaan olet huolissasi perinnöstäsi. Siihen kun ei äitisi hautajaisissa enää voi vaikuttaa.... Tämä tosiseikka näyttää osalta muitakin kommentoijia unohtuneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.08.2013 klo 13:09"]
Toi hautajaisiin meneminen tarkoitaa kai jotenkin sitä että sydämessään menijä arvosti ja kunnioitti vainajaa jonka kanssa oli tai oli ollut jotain yhteistä. Ja halusi siksi tulla "edes hautajaisiin". Eli onhan se totta että ei hautajaisiin menemällä mitään väärää tee vaikka viime vuosina ei yhteyksiä olisi ollut.
Periaatteessa ap:n kanssa samoilla linjoilla että elävät on aina tärkeempiä kuin kuolleet. On tärkeempi käydä vanhusta katsomassa edes joskus kun mennä hautajaisiin. Mua saa paheksua, en käy jouluna haudoilla. Mutta yritän kuitenkin käydä dementiakodissa jossa tätini asuu 2 km päässä hautausmaasta.
Kummeksuttaa jouidenkin vastaajien kiukkuiset viestit...se koira älähtää johon kalikka kalahtaa. Joskus taisi olla "Soita mummolle" -viikko.
Mulla on sukulaisia joita en arvosta enkä kunnioita, enkä ole sellaisten hautajaisiin mennyt. Sitävastoin olen käynyt mieheni kanssa joissain itselleni outojen ihmisten hautajausussa....viimeisin mieheni serkun äiti, johon tilaisuuteen tuo serkku meitä eriseen kutsui. eli onhan ne hautajaiset kuten myös häät, myös yhteisön juhla ja kokoontuminen.
[/quote]
Minä kyllä menen hautajaisiin velvollisuudesta. Vainaja ei enää kunnioituksista välitä. Olen tuttuja tavannut ja kunnioittanut elinaikana. Naurettavaa hurskastelua tulla kunnioittamaan,kun toinen on jo kuollut.
[quote author="Vierailija" time="13.08.2013 klo 21:58"]
[quote author="Vierailija" time="13.08.2013 klo 21:40"]
[quote author="Vierailija" time="13.08.2013 klo 12:17"]
[quote author="Vierailija" time="13.08.2013 klo 10:48"]
Tämä minun omaiseni oli tavallinen suomalainen, ikänsä raskasta ruumiillista työtä tehnyt ihminen, joka ei hirveesti tunteillut eläessään, mutta jonka luona aikuistuneet lapset ja lapsenlapset kyllä kävivät suht säännöllisesti, kun tämä asui omakotitalossa. Sitten voimien vähetessä kun hän muutti pieneen kerrostaloasuntoon ja kun apua ja seuraa olisi tarvittu enemmän, lähisukulaiset eivät siis korvaansa lotkauttaneet. Ei siis ollut mistään julmasta kriminaalista kyse, vaan tavallisesta isovanhemmasta, joka muisti lastenlasten merkkipäivät ja laittoi siellä käydessä mukaan mustikat ja puolukat, siis silloin kun aktiivisina vuosinaan niitä vielä jaksoi poimia.
Jotenkin minusta tuntuu, että tämä ei ole ihan tavallista, näin yksin vanhusta harvoin jätetään. Mutta sitten toisaalta kun näitäkin kirjoituksia lukee, niin todellisuus on varmasti yhtä karu monella muullakin vanhuksella.
Hautajaisten kustannuksista en osaa sanoa, eikä se ollut minun huoleni missään vaiheessa. Toisaalta ymmärrän senkin ongelman. Ylipäätään koko hautajaishärdelli on mielestäni turhaa. Uskovaisille ihmisille sillä voi olla merkitystä, mutta kun nämä minun sukulaiseni eivät ole edes mitään Jumalan lapsia todellakaan. Tai yksi sisarukseni on vähän olevinaan harras seurakunnan jäsen. Mutta eipä siellä hänenkään kirkossa mitään siitä ole kerrottu, että kuollut ei kukkasista piittaa, mutta elävä niistä voisi ilahtuakin. Tai että sen kesän ainoan visiitin ajankohta vanhuksen luona olisi voinut olla paremminkin valittu kuin hänen hautajaispäivänsä.
Ap
[/quote]
Vaikutat ihmiseltä, joka ei tajua siirtymäriittien merkitystä. Lapsiasi ei ole kastettu, ei ole ollut syntymäpäiviä, rippijuhlia tai vastaavia, avioliittoon ei ole vihitty kuin korkeintaan maistraatissa. Ei tupaantuliaisia, ei kihlajaisia, ei mitään.
Et taida ymmärtää, että yhden jäsenen kuolema muuttaa koko yhteisöä samoin kuin syntymäkin. Marisemalla sitä, että ei käyty elävänä katsomassa kertoo vain sinusta ja elämäsi kapeudesta. Hautajaisiin ei saa tulla, jos ei käynyt vaihtamassa vaippoja ja jakamassa lääkkeitä. Surra ei sovi, jos ei joka päivä soitellut.
Ymmärrän kirjoitustesi jälkeen, miksi niin moni vanhus suree etukäteen puolisonsa hautajaisia, kun sinne ei kukaan tule. Lapset eivä halua 80-luvun kuorokavereiden tai 90-luvun lukupiiriläisten tietävän, että yksi on poissa. Eihän niitä ole vanhuksen luona vuosiin näkynyt, toisia vanhuksia! Miksi ihmeessä tulisivat hautajaisiin, kun ap:n kaltaiset omaiset ilmoittavat, että kiitos ei, tänne ei ole tulemista, koska suru kuuluu minulle, ja kunnioitus ja kauniit puheet.
Jo nyt on hautajaisia, jonne omat lapset eivät tule. Eivät yksinkertaisesti jaksa sitä yhtä, joka on marttyyrina ominut viimeiset viikot ja päivät. Haudatkoon vainajansa yksin!
[/quote]
Kiitos mielipiteestäsi, jotenkin se avasi silmiäni; kaksi vuotta ahdistuneena aamuyöt usein ahdistuneena valvoin, kun vanhuksen kunto huononi ja lähisukulaisten osallistuminen ja auttaminen oli todella vähäistä/olematonta. Siitä huolimatta heillä oli siis mielestäsi moraalinen oikeus niihin hautajaisiin, siirtymäriittiin, sillä sukulainenhan se hylätty sukulainenkin on!!! Ai haista kuule paska lässytyksinesi. Sukulaisuus ja sydämensivistys todellakin mitataan siinä, miten pitää huolta heikoimmasta ja avuttomimmasta. Käykö kävelyttämässä, kun yksin vanhus tahtoi eksyä, mutta mieli teki ulos. Auttoiko saunan jälkeen paidan päälle, ohjasiko yöllä pöntölle nukahtaneen takaisin sänkyyn, kun oma koti tuntui jo vieraalta, lohduttiko hätääntynyttä, kun vaipoista oli valahtanut ulostetta kylppärin lattialle. Minä en koskaan kieltänyt näitä sukulaisiani viettämästä aikaa vanhuksen luona, en koskaan. Mutta koskaan heistä kukaan ei siellä yöpymään ehtinyt. Enkä myöskään heitä kieltänyt hautajaisiin tulemasta. Odotin vain, että ymmärtäisivät vähän nöyremmällä asenteella sitä, nyt ymmärrän, s i i r t y m ä r i i t t i ä, viettää. Toivottavasti siitä jäi heille hyvä mieli. Minun suruani heidän käytöksensä ennen ja jälkeen vanhuksen kuoleman teki kyllä vaikeammaksi kantaa.
Ap
[/quote]
Ymmärrän niitä sukulaisia: he eivät yksinkertaisesti jaksaneet kaltaistasi ihmistä. Syyttää osaat ja syyllistää, mutta mitään muuta et. Siksi osasi on olla yksin.
[/quote]
Okei. Kertoisitko vielä, miksi he jättivät tuon vanhuksenkin yksin...
Itse en elä yksin. On muitakin sukulaisia, on lapsuudenystäviä, on opiskelu- ja työkavereita, naapureita ja tietenkin puoliso ja lapset.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.08.2013 klo 16:20"]
[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 19:55"]
Ot, ap, ethän sinä varmuudella edes tiedä, miten tuo kuollut on läheisiään kohdellut, oikeasti. Voit luulla tietäväsi. NÄitäkin vanhuksia on, jotka ovat olleet täysiä ...!
[/quote]
Vanhus ei varmaan toiminut ilmaisena lapsenvahtina tarpeeksi ja tyttö ja miniät päätti, että siellä ämmä määtkööt yksin vaipoissaan ja paskassaan. Hautajaisissa itketään siksi, että pelätään, mitä muut sukulaiset sanoo, ellei ulvo näytiksi surusta.
[/quote]
Siksipä kannattaakin elää puolison kanssa omaa elämää ja hommata pariskuntakavereita, niin ei tarvitse vanhuuttaan viettää yksin.
Eniten yksinäisiä ovat ne mummot, jotka uhrasivat eläkevuotensa hoitamalla lapsenlapsia. Nyt ei kukaan heistä välitä, kun ei enää lapset pysty hyötymään muuten kuin odottamalla perintöä.
Vanhus, kuka satsasi kavereihin, saa viettää myös virikkeellisen vanhuuden ja hänellä riittää sosiaalista elämää silloinkin.
[quote author="Vierailija" time="11.08.2013 klo 16:39"]
91, ihan turhaan olet huolissasi perinnöstäsi. Siihen kun ei äitisi hautajaisissa enää voi vaikuttaa.... Tämä tosiseikka näyttää osalta muitakin kommentoijia unohtuneen.
[/quote]
Kyllä sitä perintöä yleensä on vailla se kaukana asuva sisarus, joka pitää suurinta meteliä siitä, että käy kerran kahdessa kuukaudessa ja vaihtaa verhot ja huutaa kaikille, että lähellä asuvat sisarukset eivät tee mitään, vaikka he juuri huolehtivat arjen sujumisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.08.2013 klo 17:20"]
[quote author="Vierailija" time="11.08.2013 klo 16:39"]
91, ihan turhaan olet huolissasi perinnöstäsi. Siihen kun ei äitisi hautajaisissa enää voi vaikuttaa.... Tämä tosiseikka näyttää osalta muitakin kommentoijia unohtuneen.
[/quote]
Kyllä sitä perintöä yleensä on vailla se kaukana asuva sisarus, joka pitää suurinta meteliä siitä, että käy kerran kahdessa kuukaudessa ja vaihtaa verhot ja huutaa kaikille, että lähellä asuvat sisarukset eivät tee mitään, vaikka he juuri huolehtivat arjen sujumisesta.
[/quote]
ja meinaat, että se hautajisissa olo vaikuttaa vielä asiaan ;-DDD
[quote author="Vierailija" time="11.08.2013 klo 17:35"]
[quote author="Vierailija" time="11.08.2013 klo 17:20"]
[quote author="Vierailija" time="11.08.2013 klo 16:39"]
91, ihan turhaan olet huolissasi perinnöstäsi. Siihen kun ei äitisi hautajaisissa enää voi vaikuttaa.... Tämä tosiseikka näyttää osalta muitakin kommentoijia unohtuneen.
[/quote]
Kyllä sitä perintöä yleensä on vailla se kaukana asuva sisarus, joka pitää suurinta meteliä siitä, että käy kerran kahdessa kuukaudessa ja vaihtaa verhot ja huutaa kaikille, että lähellä asuvat sisarukset eivät tee mitään, vaikka he juuri huolehtivat arjen sujumisesta.
[/quote]
ja meinaat, että se hautajisissa olo vaikuttaa vielä asiaan ;-DDD
[/quote]
No sen jälkeenhän mennään vainajan taloon tyhjentämään kaikki irtaimisto.Tätä on kuule niin monta kertaa nähty, että ahnein on yleensä se, joka ei arjesta vastaa, mutta eniten pitää ääntä itsestään. On haukkana hautajaisten jälkeen penkomassa kaapeista käytetyt räsytkin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.08.2013 klo 17:41"]
[quote author="Vierailija" time="11.08.2013 klo 17:35"]
[quote author="Vierailija" time="11.08.2013 klo 17:20"]
[quote author="Vierailija" time="11.08.2013 klo 16:39"]
91, ihan turhaan olet huolissasi perinnöstäsi. Siihen kun ei äitisi hautajaisissa enää voi vaikuttaa.... Tämä tosiseikka näyttää osalta muitakin kommentoijia unohtuneen.
[/quote]
Kyllä sitä perintöä yleensä on vailla se kaukana asuva sisarus, joka pitää suurinta meteliä siitä, että käy kerran kahdessa kuukaudessa ja vaihtaa verhot ja huutaa kaikille, että lähellä asuvat sisarukset eivät tee mitään, vaikka he juuri huolehtivat arjen sujumisesta.
[/quote]
ja meinaat, että se hautajisissa olo vaikuttaa vielä asiaan ;-DDD
[/quote]
No sen jälkeenhän mennään vainajan taloon tyhjentämään kaikki irtaimisto.Tätä on kuule niin monta kertaa nähty, että ahnein on yleensä se, joka ei arjesta vastaa, mutta eniten pitää ääntä itsestään. On haukkana hautajaisten jälkeen penkomassa kaapeista käytetyt räsytkin
[/quote]
Tiedän erään naisen, joka äidiltään vei vihkisormukset sormesta itselleen salaa, kun kävi vainajaa katsomassa. Muuten ei äidistään elossaoloaikana välittänyt.
[quote author="Vierailija" time="11.08.2013 klo 16:39"]
Ymmärrän tietysti, että ap tekee yhä omaa surutyötään, mutta hänellä ei silti ole oikeutta tuollaiseen mollaamiseen ja määräilyyn
[/quote]
Miksei ole? Kai jokaisella on oikeus omiin tunteisiin. Ja mikä sen parempi paikka tuoda ne ilmi kuin nimetön av-palsta. On tällä palstalla pahempaakin puhuttu.
Olen vasta nuori ja toivottavasti elonpäiviä vielä paljon jäljellä. Silti toivon, että kun minusta aika jättää, niin muutkin uskaltaa tulla mun kuoppajuhliin kuin täydelliset ihmiset ja ne jotka ovat pitäneen jatkuvaa ja säännöllistä yhteyttä. On nimittäin olemassa paljon mulla tärkeitä ihmisiä,joiden kanssa nähdään todella harvoin tai ollaan muussa yhteydessä; myös minusta johtuvista syistä.
Ja jos hautajaisvieraaksi ei saa tulla kuin täydellinen ihminen, niin kannattaako niitä hautajaisia pitää myöskään muille kuin täydellisille henkilöille..?
[quote author="Vierailija" time="11.08.2013 klo 17:41"]
[quote author="Vierailija" time="11.08.2013 klo 17:35"]
[quote author="Vierailija" time="11.08.2013 klo 17:20"]
[quote author="Vierailija" time="11.08.2013 klo 16:39"]
91, ihan turhaan olet huolissasi perinnöstäsi. Siihen kun ei äitisi hautajaisissa enää voi vaikuttaa.... Tämä tosiseikka näyttää osalta muitakin kommentoijia unohtuneen.
[/quote]
Kyllä sitä perintöä yleensä on vailla se kaukana asuva sisarus, joka pitää suurinta meteliä siitä, että käy kerran kahdessa kuukaudessa ja vaihtaa verhot ja huutaa kaikille, että lähellä asuvat sisarukset eivät tee mitään, vaikka he juuri huolehtivat arjen sujumisesta.
[/quote]
ja meinaat, että se hautajisissa olo vaikuttaa vielä asiaan ;-DDD
[/quote]
No sen jälkeenhän mennään vainajan taloon tyhjentämään kaikki irtaimisto.Tätä on kuule niin monta kertaa nähty, että ahnein on yleensä se, joka ei arjesta vastaa, mutta eniten pitää ääntä itsestään. On haukkana hautajaisten jälkeen penkomassa kaapeista käytetyt räsytkin
[/quote]
Ai että hautajaisten jälkeen... no en ole tosiaankaan moista nähnyt. Joka tapauksessa se tyhjennys tapahtuu, ollaan hautajaisissa tai ei, jos on ahneesta ihmisestä kyse.
Joka tapauksessa sinä voit nyt kuule tarjoilla omaa versiotasi ap:lle, joka puolestaan juuri on tuo kaukaa kulkeva sukulainen, joka mielestään on tehnyt kaiken, kun lähellä olevat eivät ole saaneet persettään penkistä.
Tuleeko ollenkaan pieneen mieleesi, että sillä sun siskollasi saattaa olla ihan ymmärrettävät syyt luulolleen siitä, että te ette tee mitään?
Ja että hänellä voi olla hyvä syy sille, ettei viikottain pääse kotiin hoitamaan äitiänne?
[quote author="Vierailija" time="11.08.2013 klo 17:43"]
[quote author="Vierailija" time="11.08.2013 klo 16:39"]
Ymmärrän tietysti, että ap tekee yhä omaa surutyötään, mutta hänellä ei silti ole oikeutta tuollaiseen mollaamiseen ja määräilyyn
[/quote]
Miksei ole? Kai jokaisella on oikeus omiin tunteisiin. Ja mikä sen parempi paikka tuoda ne ilmi kuin nimetön av-palsta. On tällä palstalla pahempaakin puhuttu.
[/quote]
No, sitten minäkin voin haukkua sua ja ap:ta naiiveiksi, ilkeiksi ja itsekkäiksi marttyyrin leikkijöiksi. Ihan ok tämä tällainen, minä korotan itseni nyt siihen asemaan, että voin sanoa, kuka on mitä. Ja kun kerta kaikki kommentointi on ymmärrettävää ja hyväksyttävää, niin sinä et saa tästä mun kommentoinnistanikaan sitten hermostua, jos me muut emme teidän.
Eiks juu ;-)
[quote author="Vierailija" time="11.08.2013 klo 17:59"]
Olen vasta nuori ja toivottavasti elonpäiviä vielä paljon jäljellä. Silti toivon, että kun minusta aika jättää, niin muutkin uskaltaa tulla mun kuoppajuhliin kuin täydelliset ihmiset ja ne jotka ovat pitäneen jatkuvaa ja säännöllistä yhteyttä. On nimittäin olemassa paljon mulla tärkeitä ihmisiä,joiden kanssa nähdään todella harvoin tai ollaan muussa yhteydessä; myös minusta johtuvista syistä.
Ja jos hautajaisvieraaksi ei saa tulla kuin täydellinen ihminen, niin kannattaako niitä hautajaisia pitää myöskään muille kuin täydellisille henkilöille..?
[/quote]
Ihminen voi olla läheinen vaikkei nähdäkään juuri koskaan. Yhteyttä voi pitää monin keinon. Minä en halua hautajaisiini niitä ns pakkosurijoita jotka eivät tiedä elämästäni yhtään mitään. Pitääkin tehdä kirjalliset ohjeet.
[quote author="Vierailija" time="11.08.2013 klo 13:01"]
Minua ihmetyttää tässä keskustelussa se, että selvästi Ap:tä syyllistetään siitä, että hän julkeaa moisesta asiasta valittaa, epäillään hänen motiivejaan ja halveksitaan hänen suruaan. Eikö yksinkertaisempaa olisi kysyä, että miksi nämä lähisukulaisensa eivät osallistuneet vanhuksen elämään enemmän tämän eläessä? Mikä siinä on niin vaikeaa.
[/quote]
Vielä yksinkertaisempaa on kysyä, mistä ap tietää, minkä verran osallistuivat. Kirjoituksensa perusteella ap ei asunut sen henkilön kanssa, jonka hautajaisista nyt kirjoittaa.