Hautajaishaukkojen käytös ahdistaa

[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 19:29"]

[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 19:00"]

Ap, onko sydämessäsi sijaa armolle ja anteeksiannolle? Saako tuhlaajapoika tai -tyttö palata kotiin?

[/quote]

Mitä on armo? Ymmärtäisin armon, jos sillä olisi jotain merkitystä.

Nämä sukulaiseni varmaan tuntevat itsensä armahdetuiksi järjestäessään hautajaiskahvit kotiinsa, jossa tämä vanhus ei KOSKAAN ollut kutsuttu. Tai kantaessaan kukkansa haudalle, kun koskaan eivät kukkia vieneet vanhukselle hänen syntymäpäivänään.

Joten en oikein ymmärrä armon käsitettä. Ja jos jotain Jumalan armoa tarkoitat niin ymmärräthän sinä että Jumalaa ei ole o

Aplemassa.

[/quote]

Katkeruus myrkyttää sydäntäsi. Luovu siitä.

Ot, ap, ethän sinä varmuudella edes tiedä, miten tuo kuollut on läheisiään kohdellut, oikeasti. Voit luulla tietäväsi. NÄitäkin vanhuksia on, jotka ovat olleet täysiä ...!

[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 19:55"]

Ot, ap, ethän sinä varmuudella edes tiedä, miten tuo kuollut on läheisiään kohdellut, oikeasti. Voit luulla tietäväsi. NÄitäkin vanhuksia on, jotka ovat olleet täysiä ...!

[/quote] Jos nain on niin miksi kuitenkin tullaan hautajaisiin kukkien kanssa "suremaan". Kaksinaismoralistit.

[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 20:00"]

[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 19:55"]

Ot, ap, ethän sinä varmuudella edes tiedä, miten tuo kuollut on läheisiään kohdellut, oikeasti. Voit luulla tietäväsi. NÄitäkin vanhuksia on, jotka ovat olleet täysiä ...!

[/quote] Jos nain on niin miksi kuitenkin tullaan hautajaisiin kukkien kanssa "suremaan". Kaksinaismoralistit.

[/quote]

Ei se vainaja varmaan aina ole ollut samanlainen. Ihmiset surevat sitä ihmistä, jollainen vainaja on joskus ennen ollut. Mistäpä sinä tiedät? Aika hiton omahyväistä sinulta mennä tuomitsemaan muita ihmisiä.

[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 20:00"]

[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 19:55"]

Ot, ap, ethän sinä varmuudella edes tiedä, miten tuo kuollut on läheisiään kohdellut, oikeasti. Voit luulla tietäväsi. NÄitäkin vanhuksia on, jotka ovat olleet täysiä ...!

[/quote] Jos nain on niin miksi kuitenkin tullaan hautajaisiin kukkien kanssa "suremaan". Kaksinaismoralistit.

[/quote]Ei se ole kaksinaismoralismia, tietäsit, jos olisit sen kokenut... Se on äärimmäisen ristiriitaista kyllä, mutta ei siinä elossa olevat tee mitään väärää.

[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 17:57"]

Voi sitä nuorempaakin ihmistä muistaa eläessään. Nuorehkon tuttavani hautajaisiin tunki väkeä jota ei ollut näkynyt sitten lapsuuden. Se on kumma, miten pitää tulla haudalle itkemään ja kaipaamaan, mutta eläessään ei oltu missään yhteydessä. 

[/quote]

Siskoni oli kuollessaan 33v. Häneltä jäi mies ja 3 lasta. Syöpä vei nuoren äidin alle kahdessa kuukaudessa.

Hänen hautajaisissaan oli lähes 200 ihmistä ja muistotilaisuudessakin yli sata. Kertaakaan en miettinyt, että siskoni haudalle ei saa tulla muistamaan ja kaipaamaan tai että vain minulla on etuoikeus suruun.

Hautajaiset ovat hyvästijättötilaisuus, jonne saapumalla kunnioittaa sitä ihmistä, jota ei enää ole. Ei sillä ole merkitystä, oltiinko peruskoulussa luokkakavereita tai samaan aikaan sytostaattihoidossa. Järkyttävää ajatella, että nykyisin muiden surua halveksitaan ja luokitellaan sen mukaan, miten usein itse on sattunut ko. henkilön näkemään.

[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 18:01"]

Sairas vanhus ei pyydä apua. Hän itkee puhelimessa, kun taas meni viikonloppu eikä samalla paikkakunnalla asuvat lapset (2) ja lapsenlapset (4) käyneet. Jääkaappiin oli tarjottavaakin varattu. Hän keksii selityksiä. Taas ei ole tytär moneen viikkoon käynyt, vaikka työpaikkansa on samalla suunnalla, koska talon takaa ajavaan bussiin pitäisi sitten ostaa uusi lippu (4 €).

Minä en ole katkera. Mutta mun sisuskaluissa velloo inhosta näitä ihmisiä ajatellessani ja heidän puistattavia löperryksiään lukiessani.

Vanhuksen elämä voi olla todella karua. Ja jos läheiset ovat vähällä järjellä varustettuja välinpitämättömiä p****ja, vanhuksen elämä on vielä hyvin paljon karumpaa.

Ap

[/quote]

Tai sitten vanhus ei muista, että joku kävi.

Aikoinaan kävin tätini luona kahdesti kuukaudessa. Vein aina tarjoilut mukanani, joten jääkaappiin ei jäänyt käynnistäni jälkiä. Muutaman kerran samaan aikaan soitti 200 km päässä asuva tytär, jolle kummitätini (viereisessä huoneessa puhuen) kertoi, että kukaan ei ole käynyt, yksinäistä on, tulisit edes joskus. Ja tytär lupasi tulla seuraavana päivänä. Jos soitin illalla hänelle, että olin ollut kummitädillä, sain kuulla olevani valehtelija. Mummo itse kertoi olevansa yksin, kun ei kukaan käy.

MInunkin suruni kummitädin haudalla oli siis väärin?

[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 19:29"]

[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 19:00"]

Ap, onko sydämessäsi sijaa armolle ja anteeksiannolle? Saako tuhlaajapoika tai -tyttö palata kotiin?

[/quote]

Mitä on armo? Ymmärtäisin armon, jos sillä olisi jotain merkitystä.

Nämä sukulaiseni varmaan tuntevat itsensä armahdetuiksi järjestäessään hautajaiskahvit kotiinsa, jossa tämä vanhus ei KOSKAAN ollut kutsuttu. Tai kantaessaan kukkansa haudalle, kun koskaan eivät kukkia vieneet vanhukselle hänen syntymäpäivänään.

Joten en oikein ymmärrä armon käsitettä. Ja jos jotain Jumalan armoa tarkoitat niin ymmärräthän sinä että Jumalaa ei ole o

Aplemassa.

[/quote]

Minä järjestin kotonani muistotilaisuuden ihmiselle, jonka kanssa olen ollut viimeisen 20 vuoden aikana muutaman kerran tekemisissä.

En tuntenut itseäni mitenkään armahdetuksi tai korskeaksi. Halusin tehdä sen lähinnä ehkä hänen vanhan äitinsä vuoksi. Koin myös, että myös vainaja on muistotilaisuutensa ansainnut. Siispä siivosin, silitin valkoiset pöytäliinat, katoin pöydät ja tein kukka-asetelmat. Tiedän, että varmasti joku vainajan sukulaisista tai tuttavista pitää minua tekopyhänä hurskastelijana, mutta olisiko esimerkiksi kunnan järjestämä hautaus ilman muistotilaisuutta ollut kuitenkaan parempi?

25, niin ja ehkä myös surraan sitä, että suhde oli mitä oli. Ihmiset yleensä sitä paitsi ajattelee, että kuolema sovittaa asiat, eli halutaan tavallaan lähiomaiselle antaa anteeksi silloin kuoleman hetkellä.

Ai mutta kun se ei nyt vaan sovi ap:n käsityksiin maailmasta, niin se tietysti on väärin ja kiellettävää.

Oikeesti...

Minä tunnustan, että olen joidenkin miehen etäisempien sukulaisten hautajaisissa käynyt vain tavan vuoksi. On tapana kunnioittaa sukulaisia menemällä heidän omaisensa hautajaisiin. Ei, en ollut tiheästi yhteydessä esim. viimeisimpään vainajaan, mieheni iäkkääseen setään, enkä koe, että laiminlöin häntä sen takia (naimisissa, vaimo vielä elossa, ainoa lapsi perheineen samassa kaupungissa - miksi minun olisi 200 km päästä pitänytkään tuntea mitään huonoa omaatuntoa!). Kun oltiin tavattu sukulaisjuhlissa, oltiin aina vaihdettu muutama sana ystävällisessä hengessä, mukava setähän hän oli.

Mutta koska se hautajaisten järjestäminen on omaisille surutyötä ja sukulaisia haluaa kunnioittaa menemällä paikalle, niin tottahan menimme. Kukkineen kaikkineen. Ja itseäni kyllä jopa itketti hautajaisissa, omaisten suru ja ylipäätään kuoleminen ja surulliset virret. Olisiko sitäkin pitänyt minun hävetä ja tulkita tekopyhäksi, en ymmärrä miksi.

Meillä oli pari vuotta sitten miehen tädin hautajaiset. Olin tavannut hänet kaksi kertaa. Silti olin sitä mieltä, että kotimme oli paras mahdollinen paikka muistotilaisuudelle. En ajatellut, että olen tekopyhä tai pröystäilevä tilatessani pitopalvelun, hankkiessani lisätuoleja ja kukkalaitteita jne. Ajattelin, että tädin läheisille oli helpointa tulla meille ja minulle helpointa, kun joku toinen hoitaa käytännössä tarjoilut, vaikka meitä oli vain noin 30.

Miehen tädin arkulle kävimme yhdessä mieheni kanssa jättämässä kukkalaitteen. Ehkä olisi pitänyt ymmärtää jäädä pois, jotta ei olisi tullut nimitettyä hautajaishaukaksi. Enhän minä mitään surrut, mutta kunnioitin elämäntyötään. Näköjään se on nykypäivänä väärin.

Tämä on NIIN tätä. Av-palstan mammerot ja itsensä pahoittajat ovat haukkumassa kaikkien juhlat häistä hautajaisiin ja ajattelevat, että heillä on jumalainen yksinoikeus päättää, miten juhlat on juhlittava! Tai miten omaisia on hoidettava ja muistettava.

Minun vanhempani ovat jo vanhoja, liki 90-vuotiaita. Kolme vuotta sitten halusivat muuttaa sadan kilsan päästä kauemmas, syntymäkuntaansa 400 kilsan päähän, josta muuttivat pois yli 50 vuotta sitten. Yritin sanoa, että ei päästä sitten montaa kertaa vuodessa sinne ja entä, jos kunto heikkenee niin, että olisi tarvetta avulle...

Ei paljon painanut. Asumme siis kaikki lapset täällä noin viiden tunnin matkan päässä.

En tiedä. Kyllä minä syyllisyyttä kannan, etten vuorotyön, erityislapsen ja toisen lapsen hoidon ohella ehdi sinne useammin. Mutta toisaalta, olisihan heillä itselläänkin voinut olla enemmän harkintaa. Onneksi ovat vielä hyväkuntoisia, mutta pian tulee sekin päivä, jolloin eivät ole.

Silti meinaan kyllä mennä hautajaisiin, vaikka joudunkin ulkoistamaan arkisen hoitovastuun viime vaiheessa palkatuille hoitajille.

Olen samaa mieltä kuin 28: ikäihmisellä usein muisti pettää ja hän sanoo, ettei ketään ole käynyt pitkiin aikoihin, vaikka olisit käynyt eilispäivänä. AP, sinä asuit monen sadan kilometrin päässä ja kävit tapaamassa sukulaistasi silloin kun sinulle sopi. Oletko varma, että samalla paikkakunnalla asuvat sukulaiset eivät käyneet vanhuksen luona ja auttaneet häntä?

Olin itse vähän aikaa sitten pikkuserkkuni hautajaisissa. Olimme lapsudessa hyvin läheisiä leikkikavereita ja saman vuoden lapsia. Välillä oli aika, että tapasimme vain harvoin, koska asuin kaukana, mutta viime vuosina uudistimme ystävyytemme. Hautajaisissa tunsin itseni aika ulkopuoliseksi, sillä pikkuserkkuni ja suuri osa hänen sukulaisistaan kuuluu uskonnolliseeseen yhteisöön ja minä olen tavallinen ev.lut. Hautajaiset olivat kaunis ja harras tilaisuus, mutta muutamien vieraiden suhtautuminen meihin "ulkopuolisiin" (en siis ollut ainut) oli vähän outo. Jotkut tututkin olivat kuin eivät olisi tunteneet. On aika outoa ruveta hautajaisissa arvioimaan, millainen suhde jollakin vieraalla oli vainajaan. Kaikki me olimme tilaisuudessa kutsuttuina vieraina. 

Kaikilla teillä on toki oikeus mielipiteeseenne, mutta edelleen kehotan kaikkia joilla on vanhoja, sairaita sukulaisia, keittämään niitä kahvejanne ja roudaamaan niitä kukkianne hänelle silloin kun se vanhus on elossa ja siitä saa seuraa ja iloa.

Hautajaisissa pällistely on irvoikkain tapa osoittaa olevansa osa vainajan elämää. Mutta ihan kivaahan se voi olla pukeutua kauniisti, loilottaa virsiä ja lukea niitä värssyjä. Totuus ja sivistys siitä on kuitenkin kaukana.

En arvostele sitä, miten muut surevat. Sanoin vain, että oli erittäin ahdistavaa, kun mm. siskontytär, joka työttömänä asuu kymmenen minuutin ajomatkan päässä vanhuksesta, ei sitten pariin vuoteen saa sitä pyllyään sinne raahattua. Mutta hautajaisissa kahvi ja kakku maistuu.

Lopetan keskustelun tähän. Ja kyllä. kerran vuodessa mm. ennen joulua näitä lapsenlapsia muistuttelin, että jospa olisitte vanhukseen yhteydessä. Eipä niin käynyt.

[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 20:49"]

Kaikilla teillä on toki oikeus mielipiteeseenne, mutta edelleen kehotan kaikkia joilla on vanhoja, sairaita sukulaisia, keittämään niitä kahvejanne ja roudaamaan niitä kukkianne hänelle silloin kun se vanhus on elossa ja siitä saa seuraa ja iloa.

Hautajaisissa pällistely on irvoikkain tapa osoittaa olevansa osa vainajan elämää. Mutta ihan kivaahan se voi olla pukeutua kauniisti, loilottaa virsiä ja lukea niitä värssyjä. Totuus ja sivistys siitä on kuitenkin kaukana.

En arvostele sitä, miten muut surevat. Sanoin vain, että oli erittäin ahdistavaa, kun mm. siskontytär, joka työttömänä asuu kymmenen minuutin ajomatkan päässä vanhuksesta, ei sitten pariin vuoteen saa sitä pyllyään sinne raahattua. Mutta hautajaisissa kahvi ja kakku maistuu.

Lopetan keskustelun tähän. Ja kyllä. kerran vuodessa mm. ennen joulua näitä lapsenlapsia muistuttelin, että jospa olisitte vanhukseen yhteydessä. Eipä niin käynyt.

[/quote]

tämä siis Ap

[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 20:10"]

[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 17:57"]

Voi sitä nuorempaakin ihmistä muistaa eläessään. Nuorehkon tuttavani hautajaisiin tunki väkeä jota ei ollut näkynyt sitten lapsuuden. Se on kumma, miten pitää tulla haudalle itkemään ja kaipaamaan, mutta eläessään ei oltu missään yhteydessä. 

[/quote]

Siskoni oli kuollessaan 33v. Häneltä jäi mies ja 3 lasta. Syöpä vei nuoren äidin alle kahdessa kuukaudessa.

Hänen hautajaisissaan oli lähes 200 ihmistä ja muistotilaisuudessakin yli sata. Kertaakaan en miettinyt, että siskoni haudalle ei saa tulla muistamaan ja kaipaamaan tai että vain minulla on etuoikeus suruun.

Hautajaiset ovat hyvästijättötilaisuus, jonne saapumalla kunnioittaa sitä ihmistä, jota ei enää ole. Ei sillä ole merkitystä, oltiinko peruskoulussa luokkakavereita tai samaan aikaan sytostaattihoidossa. Järkyttävää ajatella, että nykyisin muiden surua halveksitaan ja luokitellaan sen mukaan, miten usein itse on sattunut ko. henkilön näkemään.

[/quote]

Mutta onhan se jotenkin kummallista, että mennään hautajaisiin, vaikka ei olla nähty sitten peruskoulun. Miksi sinne arkun äärelle pitää mennä suremaan ihmistä, jota ei oikeasti edes tunne. Niille kaikille pitää viedä keittää kahvit. Ja siinä on eroa, jos itse kuvittelee järjestävänsä pienet 10-15 hengen hautajaiset ja paikalle tuleekin tuplamäärä ihmisiä. 

Ja minun on aika vaikea uskoa, että joku surisi kovin pitkään ihmistä jota ei ole nähnyt sen peruskoulun jälkeen. 

[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 20:49"]

Kaikilla teillä on toki oikeus mielipiteeseenne, mutta edelleen kehotan kaikkia joilla on vanhoja, sairaita sukulaisia, keittämään niitä kahvejanne ja roudaamaan niitä kukkianne hänelle silloin kun se vanhus on elossa ja siitä saa seuraa ja iloa.

Hautajaisissa pällistely on irvoikkain tapa osoittaa olevansa osa vainajan elämää. Mutta ihan kivaahan se voi olla pukeutua kauniisti, loilottaa virsiä ja lukea niitä värssyjä. Totuus ja sivistys siitä on kuitenkin kaukana.

En arvostele sitä, miten muut surevat. Sanoin vain, että oli erittäin ahdistavaa, kun mm. siskontytär, joka työttömänä asuu kymmenen minuutin ajomatkan päässä vanhuksesta, ei sitten pariin vuoteen saa sitä pyllyään sinne raahattua. Mutta hautajaisissa kahvi ja kakku maistuu.

Lopetan keskustelun tähän. Ja kyllä. kerran vuodessa mm. ennen joulua näitä lapsenlapsia muistuttelin, että jospa olisitte vanhukseen yhteydessä. Eipä niin käynyt.

[/quote]

Ja sinähän tiedät sitten totuuden siitä, kävivätkö vai eivät? Valvontakamerasta? Mistä tiesit, kun vanhuksen omiin sanoihin ei ehkä ihan ole luottamista. Ja selvännäkijänä tiesit senkin, että vanhus itse oli noille sukulaisilleen hyvä ja hellä ja läheinen ihminen, niinkö?

Sitä paitsi, sinähän et muuta TEEKÄÄN kuin arvostele, miten muut surevat. Luepa tosta sun toinen kappale....

Ap, entä jos se vainaja on etäinen, eikö silloinkaan saa mennä hautajaisiin, kun ei ole siellä rampannut kahvittamassa vanhusta? Pitää jäädä kotiin ruoskimaan itseään?

Sekin on irvokasta teennäisyyttä mennä hautajaisiin kunnioituksenosoituksena omaisille?

[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 20:04"]

[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 20:00"]

[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 19:55"]

Ot, ap, ethän sinä varmuudella edes tiedä, miten tuo kuollut on läheisiään kohdellut, oikeasti. Voit luulla tietäväsi. NÄitäkin vanhuksia on, jotka ovat olleet täysiä ...!

[/quote] Jos nain on niin miksi kuitenkin tullaan hautajaisiin kukkien kanssa "suremaan". Kaksinaismoralistit.

[/quote]Ei se ole kaksinaismoralismia, tietäsit, jos olisit sen kokenut... Se on äärimmäisen ristiriitaista kyllä, mutta ei siinä elossa olevat tee mitään väärää.

[/quote]

Kyllä se aika tekopyhän on mennä 100e kukkavihon kanssa "suremaan" vainajaa hautajaisiin. Aikaa ei ole muka ollut käydä, mutta yllättäen hautajaisiin kyllä riittää aikaa.