Hautajaishaukkojen käytös ahdistaa

Noh. Pyysikö vainaja eläessään apua? Kieltäytyivätkö sukulaiset selvästä pyynnöstä?

Ja olennaisempi: miten se olisi PAREMPI, että eivät edes kuollessa kunnioittaisi vainajan muistoa? Että hei vaan sun heiluvillesi, Martti-pappa, hyvä että susta vihdoinkin päästiin!

SINÄ olet nyt katkera. Sinä. Vainaja on kuollut, ei hän sure tai ole katkera. Antaa muiden surra ja muistaa omalla tavallaan.

Voi sitä nuorempaakin ihmistä muistaa eläessään. Nuorehkon tuttavani hautajaisiin tunki väkeä jota ei ollut näkynyt sitten lapsuuden. Se on kumma, miten pitää tulla haudalle itkemään ja kaipaamaan, mutta eläessään ei oltu missään yhteydessä. 

[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 17:57"]

Voi sitä nuorempaakin ihmistä muistaa eläessään. Nuorehkon tuttavani hautajaisiin tunki väkeä jota ei ollut näkynyt sitten lapsuuden. Se on kumma, miten pitää tulla haudalle itkemään ja kaipaamaan, mutta eläessään ei oltu missään yhteydessä. 

[/quote]

Varmaan siinä surraan myös sitä, ettei enää ole tilaisuutta nähdä ja korjata sitä ystävyyssuhdetta ennalleen.

Ihmisillä on kovin kiireinen elämä. Eikä - jos se vainaja ei ole itse pitänyt yhteyttä - välttämättä tiedetä avuntarpeesta mitään.

Ihan turhaan olet vainajien puolesta katkera, se hautajaisiin osallistuminen on kumminkin henkisen tuen osoitus omaisille ja oman surutyön tekemistä.

[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 17:51"]

Noh. Pyysikö vainaja eläessään apua? Kieltäytyivätkö sukulaiset selvästä pyynnöstä?

Ja olennaisempi: miten se olisi PAREMPI, että eivät edes kuollessa kunnioittaisi vainajan muistoa? Että hei vaan sun heiluvillesi, Martti-pappa, hyvä että susta vihdoinkin päästiin!

SINÄ olet nyt katkera. Sinä. Vainaja on kuollut, ei hän sure tai ole katkera. Antaa muiden surra ja muistaa omalla tavallaan.

[/quote]

aika epäinhimillinen pitää olla jos ei ottaisi aivoon mokoma hurskastelu. elossa ollessaan ei voisi vähempää kiinnostaa, mutta hautajaisiin tullaan itkemään dramaattisesti ja esittelemään kalliita kukkaseppeleitä. kahvittelun lomassa pidetään korskeita puheita joissa ollaankin yhtäkkiä vainajan parhaita ystäviä. se väsynyt joka oikeasti piti vanhuspolosta huolta lähetetään keittiöön leikkaamaan lisää pullaa ja pesemään kaffekuppeja.

Sairas vanhus ei pyydä apua. Hän itkee puhelimessa, kun taas meni viikonloppu eikä samalla paikkakunnalla asuvat lapset (2) ja lapsenlapset (4) käyneet. Jääkaappiin oli tarjottavaakin varattu. Hän keksii selityksiä. Taas ei ole tytär moneen viikkoon käynyt, vaikka työpaikkansa on samalla suunnalla, koska talon takaa ajavaan bussiin pitäisi sitten ostaa uusi lippu (4 €).

Minä en ole katkera. Mutta mun sisuskaluissa velloo inhosta näitä ihmisiä ajatellessani ja heidän puistattavia löperryksiään lukiessani.

Vanhuksen elämä voi olla todella karua. Ja jos läheiset ovat vähällä järjellä varustettuja välinpitämättömiä p****ja, vanhuksen elämä on vielä hyvin paljon karumpaa.

Ap

Ap, ei siinä varmaan nyt kuitenkaan kannata ajatella, että vanhuksen ja tyttären huono suhde on pelkästään kiinni tyttären itsekkyydestä.

Tai vaikka olisikin, miksi sitä ei voisi katua ja surra hautajaisissa?

Oikeasti, kuulostat vähän naiivilta nyt.

Tietysti olisi ihanne, että välittämistä olisi enemmän vanhusten elinaikana, mutta ei se hautajaisissa osoitettu suru silti välttämättä ole mitään tekopyhyyttä. Tai näyttämistä.

[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 18:00"]

[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 17:57"]

Voi sitä nuorempaakin ihmistä muistaa eläessään. Nuorehkon tuttavani hautajaisiin tunki väkeä jota ei ollut näkynyt sitten lapsuuden. Se on kumma, miten pitää tulla haudalle itkemään ja kaipaamaan, mutta eläessään ei oltu missään yhteydessä. 

[/quote]

Varmaan siinä surraan myös sitä, ettei enää ole tilaisuutta nähdä ja korjata sitä ystävyyssuhdetta ennalleen.

Ihmisillä on kovin kiireinen elämä. Eikä - jos se vainaja ei ole itse pitänyt yhteyttä - välttämättä tiedetä avuntarpeesta mitään.

Ihan turhaan olet vainajien puolesta katkera, se hautajaisiin osallistuminen on kumminkin henkisen tuen osoitus omaisille ja oman surutyön tekemistä.

[/quote]

No sitähän se juuri oli, surraan sitä ettei nyt ole edes mahdollisuutta pyytää toista kahville tai lisätä joulukorttilistalle. Avuntarvetta ei vainajalla ollut, kun kyseessä oli nuorehko ihminen. Ja kuten kuvaan sopii, heistä ei ole kuulunut mitään hautajaisten jälkeen. 

Varmaan aika pitkä aika noista hautajaisista, sillä seppeleitä ei ole ollut käytössä kymmeniin vuosiin. Kukkalaitteita on tapana käyttää.

[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 18:30"]

Varmaan aika pitkä aika noista hautajaisista, sillä seppeleitä ei ole ollut käytössä kymmeniin vuosiin. Kukkalaitteita on tapana käyttää.

[/quote]

Osa vie nykyäänkin seppeleen. Ovat toki harvinaisempia.

[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 18:33"]

[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 18:30"]

Varmaan aika pitkä aika noista hautajaisista, sillä seppeleitä ei ole ollut käytössä kymmeniin vuosiin. Kukkalaitteita on tapana käyttää.

[/quote]

Juuri tuo on varmaan tämän keskustelun pointti.

Osa vie nykyäänkin seppeleen. Ovat toki harvinaisempia.

[/

Ap, onko sydämessäsi sijaa armolle ja anteeksiannolle? Saako tuhlaajapoika tai -tyttö palata kotiin?

Mina ole ilmoittanut jo elaessani etta mitaan hautajaisia en halua. Tulee suvulle yllatyksena kun ei paasta valittamaan etta sinnekin piti matkustaa ja maksoi niin paljon!

13, ei niitä hautajaisia vainajan vuoksi järjestetä, eikä ne oikeastaan kamalasti hänelle kuulukaan, kuolleelle.... Vaan omaisten ja ystävien surutyötä se on.

Mikä tuntuu unohtuneen myös ap:lta.

[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 19:00"]

Ap, onko sydämessäsi sijaa armolle ja anteeksiannolle? Saako tuhlaajapoika tai -tyttö palata kotiin?

[/quote]

Mitä on armo? Ymmärtäisin armon, jos sillä olisi jotain merkitystä.

Nämä sukulaiseni varmaan tuntevat itsensä armahdetuiksi järjestäessään hautajaiskahvit kotiinsa, jossa tämä vanhus ei KOSKAAN ollut kutsuttu. Tai kantaessaan kukkansa haudalle, kun koskaan eivät kukkia vieneet vanhukselle hänen syntymäpäivänään.

Joten en oikein ymmärrä armon käsitettä. Ja jos jotain Jumalan armoa tarkoitat niin ymmärräthän sinä että Jumalaa ei ole o

Aplemassa.

[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 19:28"]

13, ei niitä hautajaisia vainajan vuoksi järjestetä, eikä ne oikeastaan kamalasti hänelle kuulukaan, kuolleelle.... Vaan omaisten ja ystävien surutyötä se on.

Mikä tuntuu unohtuneen myös ap:lta.

[/quote]

Eikö sukulaisuuden pitäisi velvoittaa silloin kun vanhus on elossa eikä silloin olla niin kamalasti oikeus surutyöhön, kun vanhus makaa kylmänä arkussaan =hänestä ei ole vaivaa

Ap

[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 19:28"]

13, ei niitä hautajaisia vainajan vuoksi järjestetä, eikä ne oikeastaan kamalasti hänelle kuulukaan, kuolleelle.... Vaan omaisten ja ystävien surutyötä se on.

Mikä tuntuu unohtuneen myös ap:lta.

[/quote] Ai siella hautajaisissa suremalla tulee parempi olo kun ei mitaan tehnyt kun olin viela elossa? Minua ei siina vaiheessa enaa kiinnosta milta teista tuntuu ja mita naapurit sanoo.

[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 19:33"]

[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 19:28"]

13, ei niitä hautajaisia vainajan vuoksi järjestetä, eikä ne oikeastaan kamalasti hänelle kuulukaan, kuolleelle.... Vaan omaisten ja ystävien surutyötä se on.

Mikä tuntuu unohtuneen myös ap:lta.

[/quote]

Eikö sukulaisuuden pitäisi velvoittaa silloin kun vanhus on elossa eikä silloin olla niin kamalasti oikeus surutyöhön, kun vanhus makaa kylmänä arkussaan =hänestä ei ole vaivaa

Ap

[/quote]

Ap, ei ole sinun vallassasi päättää, kuka on mihinkin oikeutettu ja korottaa itseäsi Työn sankariksi ja Hyväksi ihmiseksi. Jo se, että kuvittelet tietäväsi kaiken vanhuksesta ja hänen omasta käytöksestään lapsiaan ja lapsenlapsiaan kohtaan kertoo aika paljon....

Ihmisillä on taipumus vastata samalla lailla kuin heitä itseään lähestytään. Jos joku ei pyydä apua eikä osoita kaipaavansa seuraa, ei hänelle hoksata välttämättä soitella ja kutsua kylään.

Mikä ei poista sitä, että samaiset tyypit voivat kaivata vainajaa sellaisena, kuin hän aikoinaan on heidän elämässään ollut. Et sinä tai minä tai kukaan mukaan voi sitä kieltää.

Ymmärrän, että sinua vituttaa, että hoito jäi yksin sinun kontollesi ja ahdistuit siitä, mitä vanhus sinulle kertoi yksinäisyydestään jne.  Mitä teit asialle, soititko hänen lapsilleen ja lapsenlapsilleen ja kerroit, että mummonne kaipaa nyt teitä ja itki juuri minulle puhelimessa? Miten he vastasivat.

En epäile, etteikö oikeasti julmia ja kylmiä lapsia ja lapsenlapsia olisi heitäkin olemassa. Siinä tapauksessa on varmaan sinun paras jäädä hautajaisista pois ja muistaa vainajaa omalla hiljaisella hetkellä.

Pointti oli, että hautajaiset on omaisia varten. Eikä vainajaa loukkaa tai ilahduta siinä yhtikäs mikään.

Eikä muut ihmiset voi tietää, mikä on totuus ihmisten väleissa, kuka on tehnyt mitäkin ja miksi. Tai miksi joku tulee hautajaisiin.

Minä en puhuisi kenestäkään ihmisestä noin rumasti, sillä oikeasti et voi tietää syytä, miksi he eivät käyneet katsomassa vanhusta. Syy voi olla laiskuus tai itsekkyys, mutta syy voi olla myös jotain muuta. Joku voi olla esim masentunut, mutta ei halua kertoa sitä muille. Ei ole kenellekään hyötyä siitä, että kannat kaunaa ja katkeruutta menneestä. Sinullakin olisi parempi mieli, jos vilpittömästi uskoisit, että hekin voivat surra. He ovat kuitenkin kulkeneet yhteistä taivalta jossain aiemmassa elämänvaiheessa.

[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 19:33"]

[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 19:28"]

13, ei niitä hautajaisia vainajan vuoksi järjestetä, eikä ne oikeastaan kamalasti hänelle kuulukaan, kuolleelle.... Vaan omaisten ja ystävien surutyötä se on.

Mikä tuntuu unohtuneen myös ap:lta.

[/quote]

Eikö sukulaisuuden pitäisi velvoittaa silloin kun vanhus on elossa eikä silloin olla niin kamalasti oikeus surutyöhön, kun vanhus makaa kylmänä arkussaan =hänestä ei ole vaivaa

Ap

[/quote]

Asiat eivät aina ole niin yksinkertaisia. Minä tiedän vanhuksen, joka viimeisinä vuosinaan on karkoittanut käytöksellään lähipiiristään monia ystäviä. Hänen auttamisensa ei ole helppoa ja ymmärrän, että moni väsyy. En halua syyllistää ketään siitä, että he eivät enää jaksa käydä. Tuo ihminen ei ole enää se sama ihminen, jonka he silloin tunsivat. He varmasti tekevät jo nyt surutyötä, kun ovat joutuneet luopumaan siitä ystävyyssuhteesta, joka heillä joskus oli.

Karultahan tuo tuntuu, mutta silti olen sitä mieltä, että ap olet kovin itsekäs asiassasi nyt. Tiedän, mitä ajattelet ja miten tunnet, mutta en tajua, mitä se sinua nyt hyödyttää olla katkera niitä muita ihmisiä kohtaan.

Jokainen elää tavallaan, jokainen suree tavallaan yms.

Onnekseni en ajattele kuten sinä ap, olisin täynnä katkeruutta juuri nyt, mutta en ole, olen iloinen siitä, että viimeiselle matkalle tuli kuolleen läheisiä, kuka mistäkin syistä ja millaisin historioin... TIlaisuus oli erittäin mukava, kuulin aivan uusia asioita, joista en aiemmin tiennytkään, vaikka erittäin lähellä olin, loppuun asti.