Ero - ex-puoliso ei anna tavata lapsia

Myös mun mielestä on huvittavaa, että jotkut täälläkin leimaavat naiset irrationaalisiksi ja ylitunteellisiksi, kun alkuperäinen postaaja sanoo sellaisia asioita kuin "en ole jättänyt vaimoani toisen naisen takia. Minulla oli suhde, jota en kyennyt lopettamaan ja jonka tunnustin, jolloin vaimo halusi eron.". Kukahan tässä käyttäytyy lapsellisesti ja irrationaalisesti: alkuperäiselle postaajalle tuntuu olevan yllätys, että avioliitossa ei pidetä rakastajia ellei lupaa avoimeen suhteeseen saada. Jos nykyinen naisesi pitäisi sinua aisankannattajana, et varmaankaan ajattelisi mitään sellaista kuin että tämä laittaa itsensä ja oman mielihyvänsä teidän suhteen edelle, ethän? Ja varmaan haluaisit jatkaa tämän naisen kanssa seurustelua vaikka ei jättäisi toista miestä?

Joka tapauksessa, musta tuntuu että tässä vedätetään kaikkia ihan täysillä ja joku vaan kehittelee tätä tarinaa nähdäkseen miten palstalaiset reagoi.

[quote author="Vierailija" time="09.08.2013 klo 18:01"]

Tulin tänne kysymään neuvoja tapaamisasiaan, mutta näköjään tämä pettäminen aiheuttaa enemmän keskustelua. Aika moni on tuominnut minut ja ymmärrän sen hyvin. Niinkuin olen jo kirjoittanut, ryven edelleen syyllisyydessä joka ikinen päivä.

Silti haluaisin vielä tietää mitä minun olisi ihan oikeasti pitänyt tehdä. Olisiko ollut oikein jatkaa avioliitossa lasten takia, vaikka rakastan toista naista ja vielä syvemmin ja voimakkaammin kuin ikinä ketään? Olisiko se ollut oikein vaimolleni? Olisiko se ollut hyvä kasvuympäristö lapsille?

Ja vaikka olisin pystynyt lopettamaan tuon suhteen ja salaamaan sen lopun ikääni, olisihan avioliittomme perustunut siitä eteenpäin pelkälle valheelle. Ja vaikka suhde olisi loppunut, ei se rakkaus olisi minnekään kadonnut, ehkä ikinä.

[/quote]

lässyn lässyn ap. 

Kysyt mitä sun olisi pitänyt tehdä?

a) olla aloittamatta suhdetta

b) olla syventämättä suhdetta

c) erota reilusti ennen suhdetta, jos kerran oli koko ajan paskaa

d) hoitaa ero kunnialla, ja puhua asiat selviksi ennen kuin ryntäävät pois kotoasi

e) oikeasti keskittyä lapsiisi, eikä uuden horon panemiseen. Äläkä väitä että teit niin, koska jos olisit niin tehnyt, et olisi tuossa tilanteessa.

Mikä on lasten paras?

Onko lasten parasta mies, joka pettää ja salaa, valehtelee ja huijaa, jolla ei ole selkärankaa ensin ottaa ero ja ruveta sitten vasta suhteeseen ja joka jätti jopa eropäätöksen vaimolle, kun ei nyt vain voi tehdä päätöksiä suuntaan tai toiseen? Onko moraaliltaan heikko, vätysmäinen, valehtelija, huijaaja ja omista virheistään puolisoaan (ja takuulla aina muita paitsi itseään) syyttävä nahjus lasten parasta?

Eikö lapsille olisi ollut parasta vanhemmat, jotka yhdessä pyrkivät pitämään perheen kasassa? Eikö lasten parasta ole rehelliset vanhemmat, jotka eivät vuosikausia kehittele salaisia suhteita, salaisia tapaamisia ja lopulta suoraa pettämistä, josta vierittää syyt taas muiden niskoille?

Lapset ansaitsevat vanhemman, joka osaa olla rehellinen ja reilu, ottaa vastuun tekemisistään ja huolehtii siitä, että lasten perusta, ne omat vanhemmat, voivat hyvin ja kykenevät kommunikoimaan keskenään.

Lasten parasta ei ole vanhempi, joka juoksee omien viettiensä ja omien itsekkäiden motiiviensa perässä.

Mitäkö, ap, olisit voinut tehdä toisin?

Olisit voinut kunnioittaa perhettäsi niin paljon, että olisit todellakin tehnyt kaikkesi perheesi eteen etkä olisi antanut kolmansien osapuolien tunkea väliin. Olisit voinut kunnioittaa vaimoasi niin paljon, että kun olet täysin varma, ettet voi elää hänen kanssaan kauempaa, olisit keskustellut aikuismaisesti ja fiksusti vaihtoehdoista, olisit pyrkinyt toteuttamaan myös vaimosi toiveita ja olisit rauhalliseen tahtiin edennyt siihen, että muutat lähelle toiseen asuntoon ja tapaat lapsia usein, autat exää arjessa etkä missään vaiheessa olisi tullut kyseeseenkään mitkään muut osapuolet. Se ei tarkoita, ettetkö olisi mahdollisesti rakastunut tähän uuteen naiseen, mutta se tarkoittaa sitä, ettet ole toiminut tämän asian suhteen niin, että se vaikeuttaisi avioeroasi tai suhdettasi exään. Kun erosta on sopivasti aikaa, voit lämmitellä suhdetta tähän uuteen. Hiljalleen kuukausien aikana kerrot exällesikin, että olet tavannut jonkun. Et kuitenkaan kerro mitään tunteiden syvyydestä tai muustakaan sellaisesta. Annat exällesi aikaa tottua siihen, että tapailet, sitten että seurustelet ja lopulta, että sinulla on vakava uusi suhde. Missään vaiheessa et nujerra exäsi itsetuntoa vaan osoitat arvostusta häntä kohtaan. Näin se mahdollisuus, että sinulla olisi lapset yhtä paljon tai jopa enemmän, olisi ollut ihan realistista, välit exään olisivat hyvät, eikä hänen olisi koskaan tarvinnut ihmetellä, minkälaiseen heikkoon luuseriin on mennyt rakastumaan.

Ihmisiä voi kohdella kunnioittavasti, ja omista valinnoista pitää kyetä ottamaan vastuu. Exän raivoaminen on täysin seurausta sinun omasta toiminnastasi, jolla osoitit, ettet kunnoittanut avioliittoanne, perhettänne etkä edes lastesi parasta. Toki exällä on oma vastuunsa siinä, miten hän raivollaan vieraannuttaa lapset isästään, mutta ehkä hän on ikään kuin havahtunut tajuamaan, että sen näennäisen hyvän isäkuoren alla on ollut itsekäs, moraaliton ja valehteleva narsisti. Haluaisitko sellaisen isän tavata lapsiaan kovin usein?

Miten sitten saat exän tajuamaan, ettet ole itsekäs narsisti? Ööh, ne teot kun puhuvat puolestaan niin... Se juna jo meni.

Ja sitten vielä naiset kehtaa vaahdota tasa-arvosta.

Aikuisten välit eivät kuulu lapsille. Vaikka jompikumpi pettää, ei se tarkoita sitä että lasten pitäisi menettää välit jompaan kumpaan aikuiseen. 

Vaikkapetetty olisi miten vihainen tahansa, ei hän voi lasten avulla kostaa.

Hmm. Kirjoitus haiskahtaa minusta oudolle. 

Miksikö? Mietin, että oma exänikö se täällä loistaa hieman muunnetulla tarinallaan. Ja ymmärrettävistä syistä, sillä hän tuskin haluaisi että kukaan häntä tunnistaa. 

Lasten ikiä tämä isä ei ole sanonut ääneen ja miksi ei? Jos noin avoimesti voi muuten kertoa asioistaan niin läheiset takuulla tietävät kenestä on kyse. Muut ovat voivat kommentoida täysin anonyymisti ja puolueetta  isän kirjoituksia. 

Kerronpa siis oman tarinani tähän väliin. Minulla on oikeasti kolme lasta, joista vain nuorin on tuoreen ex-kumppanin. Hän on alle vuoden ikäinen. Oma exäni ei suostunut missään vaiheessa edes muuttamaan saman katon alle, jotta ei joutuisi elättämään minua ja MINUN lapsiani. Ei osallistunut arkeemme vaikka tyytyväisenä hengaili mukana ja kuori vain rusinat pullasta eli yritti omia äitiä lasten kustannuksella. Kun en antanut vaan yritin tasapainoilla kaikkien välillä, huomasin ettei tuota miestä kiinnostanut lapseni sen vertaa että edes hyvää yötä olisi näille vaivautunut sanomaan. Lisäksi tämä exä haukkuu ympäri kyliä minun lapsiani häiriintyneiksi. Minulla äitinä on mielestäni vastuu suojella lasteni yksityisyyttä ja hyvinvointia ja jos enää koskaan tulee missään vastaan jotain täysin perätöntä lasteni osalta, aion nostaa kunnianloukkaussyytteen. Sanottakoon tähän vielä että ystävilleen mies on haukkunut ja mustamaalannut minua jo vuosien ajan hulluksi, vainoharhaiseksi ja psykoottiseksi. Ja miksikö? Itse on jäänyt toisiin naisiin liittyvistä valheista kiinni useasti ja riitatilanteissa mm. tunnustanut haluavansa peuhata muiden kanssa (haukkuen minut huoraksi ja vaikka miksi ilman mitään totuuspohjaa ja kehottanut lopuksi tappamaan itseni). 

Joo ja raskausaikana mies hylkäsi minut täysin. En enempää lähde asiaa täällä nyt ruotimaan, mutta emme tosiaankaan ole elelleet saman katon alla sopuisasti. Itse asiassa mies ei ole kertaakaan käynyt katsomassa tätä lastaan meidän kotonamme vaikka työnsä puolesta on paikkakunnalla lähes joka päivä. Lapsen isä ei ole missään vaiheessa ottanut vastuuta, ei lapsen ollessa kipeä, ei minun sairastaessani, ei missään. Minulla on kaikkien lasteni yksinhuoltajuus ja hyvästä syystä. Exä tosin on yrittänyt vääntää minusta mielenterveysongelmaista jo pitkään vaikka on itse empatiakyvytön ja tunnekylmä, asettanut työnsä ja rahan aina kaiken edelle ja väittää kaikille samaa kuin tämä arvoisa ap - että on ns. se parempi vanhempi ja vain koska tulot ovat paremmat. 

Oli miten oli. En voi ymmärtää miestä joka on halunnut perheen ja täysin itsekkäästi sen hylkää. Pettäminen on hylkäämistä. Toisen naisen kanssa vehtaaminen on hylkäämistä. Muillakin tavoin luottamuksen pettäminen on hylkäämistä. Ja jos olet jättänyt tämän äidin yksin huolehtimaan lapsista sillä välin kun SINÄ olet takonut rahaa ja ilmeisesti sitten käyttänyt aikaasi ja rahaasi tähän rakastajattareen lasten ja vaimon sijaan, niin en viitsisi täällä huudella että olen parempi vanhempi ja huolehtivaisempi. 

Kyllä se äiti ansaitsee surra surunsa rauhassa ja toivottavasti ammattiauttajien kanssa. Se ei tee hänestä mielenterveysongelmaista. Toivottavasti sinä osaat antaa arvoa äidille että on jaksanut huolehtia lapsista vaikka on tullut täysin hylätyksi ja jätetyksi. En lähtisi viemään pieniä lapsia äidiltä muutenkaan. Jos tarinasi on totta, niin tulet varmasti saamaan oikeuden tavata lapsiasi. Pienten lasten kohdalla jopa kuulostaa siltä että tapaamiskuvio on järkevä. Miksi pieniä lapsia pitäisi riepottaa jos ette kykene asiallisiin väleihin. Eikö sinun itsekkäiden toiveidesi ja tarpeidesi edelle mene lasten etu? Pienten lasten kohdalla se on varmasti turvallinen ja rauhallinen arki juuri sen vanhemman kanssa, joka on heitä enemmän hoitanut. Se et voi olla omien kirjoitustesi perusteella ainakaan sinä. Ei se että käytät lasta lääkärissä tee sinusta vielä huippuvanhempaa, ikävä kyllä. Eikö sinun olisi lasten kannalta parasta turvata se arki heidän äitinsä luona ja ottaa se joka toinen viikonloppu? Ilmaisisit äidille olevasi pahoillasi ja tukevasi häntä jos vain mitenkään pystyt ja pyytäisit että lasten asioissa voitaisiin joustaa myös lasten toiveiden mukaisesti. Kyllä äiti varmasti jossain vaiheessa alkaa ymmärtää että hyvät välit helpottavat myös lasten olotilaa ja elämää. On kuitenkin kohtuutonta vaatia lasten kustannuksella järjestelyitä jotka vahingoittaisivat heitä vielä enemmän. 

Mistä me tiedämme kuinka tunnekylmä tämä isä osaa olla? Vaikka niin sanotusti lapsiaan rakastaisi, niin olisiko sellainen isä ajautunut pitkäaikaiseen suhteeseen toisen kanssa ja sen jälkeen alkanut moittimaan vaimonsa mielenterveyttä? Hei haloo! Kuka ihminen ei masentuisi jos itse luottaisi avioliittoonsa ja mieheensä sekä yhteiseen tulevaisuuteen ja elämään ja saisi sen jälkeen kuulla että miehellä onkin toinen rakkaus ja ei kykene tästä luopumaan. Voisi olla aika kova paikka itse kullekin. Yrittäkää vaikka kuvitella itsenne noihin saappaisiin. 

Minun kokemukseni lastenvalvojista on se, että he ovat neutraaleja ja reiluja. Ainakin yrittävät olla. Jopa siihen pisteeseen että aina edes se lähivanhempi ei tule huolineen kuulluksi kun niin lojaaleja halutaan olla myös isälle. Toisaalta kunnioitan sitä, etteivät ammattilaiset automaattisesti ota puolia vaan pyrkivät selvittämään lasten etua ja olemaan puolueettomia. Kyllä totuus aina ajanmyötä paljastuu joka tapauksessa jos ja kun joku valehtelee. On taipumus sellaisella puhua itsensä pussiin. Koettu on. Ja lastenvalvojilla on valtaa, koska eivät he itsekään allekirjoita sopimuksia tai hyväksy niitä jos ne ovat lasten etujen vastaiset. 

Ap suosittelisin sulle uutta uraa ajankäyttöguruna, voisit kirjoittaa aiheesta kirjan ja monet yritykset ja yhteisöt varmasti kutsuisivat sinut luennoimaan aiheesta, sen verran tehokas olet. Itse hyötyisin tällaisista opeista arjessani. Minun tilanteeni on tämä: lasten kuljetukset kodin ja päiväkodin välillä hoidetaan puoliksi, työni ei ole vaativa, joten 7,5h/pv riittää sen hoitamiseen ( + ruokatunnit ja matkoihin kuluva aika), hoidan kaikki kaupassa käynnit ja ruuan valmistukset, hoidan kodin ( pyykit, siivous ja lähes kokonaan tiskit), puolisoni hoitaa kaikki neuvolat ja sellaiset. Koen kuitenkin, etten arkipäivinä ehdi olla tarpeeksi läsnä lapsille ja mietinkin miten olet onnistunut organisoimaan ajankäyttösi niin, että olet ehtinyt hoitaa sen toisen naisenkin ( jota en siis tietenkään pidä hyväksyttävänä, mutta ei paneuduta siihen nyt sen enempää)?

Pitkässä juoksussa toimintasi vaikuttaa myös tehokkaalta, olet lasten vielä ollessa pieniä ehtinyt jo pidemmän aikaa pitää yllä suhdetta, käydä pitkään pariterapiassa ja olla jonkin aikaa eronneena ja yhä lapsesi ovat pieniä. Minusta tuntuu tässäkin aika valuvaan sormien välistä kuin hiekka ja lapset kasvavat ihan pelottavaa tahtia.

Jaa salaisuutesi ajankäytössä ja voit parantaa monen ihmisen elämää ja mahdollisesti itse samalla tienata sievoisen summan. Tässä on ainesta ihan kansainväliseen menestykseenkin, koska ajankäyttö pikkulapsiperheissä on monille vanhemmille ympäri maailman vaikeaa.

Huolimatta aikuisten väleistä, lapsella on oikeus kumpaankin vanhempaansa. 

Tuskin näin nopeasti pääset mitenkään väleihin ja etenkään saamaan häntä mitään ymmärtämään, mutta onneksi teillä on se aika varattuna siellä lastenvalvojan luona. Mikäli et ole narkkari, hakkaaja tms ei sulla ole mitään hätää tapaamisten suhteen. Nykyään hyviä isiejä arvostetaan tuolla puolella enemmän kuin koskaan. Eli asiallisesti kerrot toiveesi tapaamisten ja elatusmaksujen suhteen.

Itse olen kuullut, että viikko-viikko-systeemi järjestyy vain silloin, kun ex-puolisoiden välit ovat hyvät. Näin minulle sosiaaliviranomaiset sanoivat. Jos vanhemmat eivät ole puheväleissä ja riitelevät, on täysin mahdotonta saada viikko-viikko-järjestelmä toimimaan, sillä se edellyttää paljon kommunikaatiota lasten asioista, neuvoloista, lääkäristä, koulutarvikkeista, koulunkäynnistä, harrastuksista, kavereista, ihan kaikesta.

Mitä riitaisammat välit, sitä tarkemmin tapaamisista sovitaan kellon tarkkuudella. Pidä vain kiinni oikeuksistasi, pyri saamaan mahdollisimman paljon aikaa lasten kanssa.

En todellakaan ole narkkari, enkä hakkaaja. Toivottavasti olet oikeassa siinä, että minulla ei olisi hätää tässä asiassa. Olen vain kuullut nin paljon päinvastaisia kokemuksia.

Ja loppujen lopuksihan tilanne kai on, että jos ex ei suostu tapaamissopimusta allekirjoittamaan, ei lastenvalvojakaan pysty tekemään mitään? Eli siis loppujen lopuksi lapset ovat nyt ex-vaimon "hallussa" ja hänellä on päätösvalta sen suhteen tapaanko heitä vai en.

Ikävä kyllä riippuu ihan täysin siitä lastenvalvojasta. Ja ex-vaimosta.

Olen seurannut vierestä samankaltaista tilannetta kuin sinulla on ja se ei ole mennyt hyvin. Kaukana siitä. Ex-vaimo ei noudata tapaamissopimuksiakaan, vie lapset pois paikkakunnalta, kun näiden pitäisi mennä isälleen yms.

Ja ei ole ainutlaatuinen tapaus.

Oikeastaan ainoa, miten pääset lasten elämään mukaan, on yrittää saada se ex-vaimosi leppymään ja aikuistumaan. Äideillä on ihan järkyttävä valta edelleen ja he kyllä saavat isän pois lasten elämästä, jos haluavat (eräs kaverini poltti lasten isän niin loppuun muutoilla, perättömillä ilmoituksilla, estämisillä yms yms yms, että tämä loppujen lopuksi antoi äidin uuden miehen adoptoida lapsensa, kun äiti oli kolme vuotta onnistunut pitää isän poissa)  eikä se oikeastaan edes vaadi ponnisteluita. Liian monta kertaa nähty.

Mitkään oikeudenpäätökset ynnä muut eivät vaikuta, koska ei se poliisi ja lastenvalvoja (vai mikä sossu nyt onkaan) oikeasti niitä lapsia lähde sieltä äidiltä tapaamisiin hakemaan.

Paras neuvoni siis on, että pysy rauhallisena, äläkä ala tapella liikaa, saatat menettää lapset kokonaan. Jos ex-vaimo on aivan raivona ja ehdoton, että saat tavata lapsia vain joka toinen viikonloppu, niin ota edes se.

Kun tilanne rauhoittuu (toivon mukaan), saatatte voida sitten sopia paremmat tapaamisoikeudet.

Pahoittelut, että sanomani on lohduton, mutta näitä tarinoita riittää aivan liikaa.

Tsemppiä!

Lapsilla on oikeus tavata etävanhempaa. Joku kompromissi täytyy tehdä jotta lasten oikeus toteutuu. Vaikka sitten joka toinen vkl. Jos ei muuta mahdollisuutta. Myös lasten ikä vaikuttaa.

Olen kyllä valmis tinkimään vuoroasumistoiveesta, jos asiantuntijat ovat sitä mieltä, ettei se ole sopiva tässä tilanteessa. Lapset ovat tosiaan vielä hyvin pieniä ja meillä on riitaisat välit. Mutta haluaisin kyllä mahdollisimman laajat tapaamiset - pidennetyt viikonloput ja ainakin yhden arkitapaamisen yön yli joka toinen viikko.

Tapaamisasia ja huoltajuusasia ratkaistaan viime kädessä oikeudessa. Eli kyllä asialle voi paljonkin tehdä, mutta lastenvalvoja ei tietenkään asioista päätä, hän voi vain neuvoa ja kertoa teille teidän oikeuksista ja velvollisuuksista. Oikeus voi myös antaa väliaikaispäätöksen lasten huoltajuudesta ja tapaamisista, jos ette pääse sopuun. Lopullisesti asia ratkaistaan sitten käräjäoikeudessa, mutta siihen voi mennä vuosikin aikaa. Siksi olisi parempi, että pääsisitte sopuun lastenvalvojan kanssa.

Toivottavasti ero ei ole sinun tekemisten vuoksi...

Tapaamisoikeutta voidaan myös tehostaa uhkasakoilla. Eli joka kerta, kun äiti ei anna lasten tavata isäänsä, mätkähtää sakko.

Sinuna olisin kyllä jo ajat sitten ottanut yhteyttä perheoikeuteen erikoistuneeseen asianajajaan. Miksi et ole niin jo tehnyt?

[quote author="Vierailija" time="09.08.2013 klo 12:07"]

Tapaamisoikeutta voidaan myös tehostaa uhkasakoilla. Eli joka kerta, kun äiti ei anna lasten tavata isäänsä, mätkähtää sakko.

[/quote]

Kunhan pystyy todistamaan, että äiti on tapaamisen estänyt. On muuten yllättävän hankalaa.

No jos välinne ovat noin tulehtuneet niin siihen on joku syy. Vaimo siis minun logiikallani haluaa vain kostaa lasten kautta sinulle, mikä on täysin väärin. Jos sinä esim. petit vaimoa ja lähdit toisen naisen matkaan niin se selittäisi vaimosi käyttäytymisen. Vai oletko alkoholisti/narkki/muuten väkivaltainen ja vaimo lapsia suojellakseen ei voi antaa heitä luoksesi?

Kerro vähän eron syitä.

Vaimo ilmeisesti ei olisi halunnut erota?

Mun tuttavaparinkunta erosi erittäin riitaisasti lapsen ollessa alle vuoden ikäinen. Tapaamissopimuksessa määriteltiin tarkkaan kellonaikoja myöten lapsen haku- ja palautusajat. Lapsi siis oli isällään joka toinen viikoloppu pe-su, puolet lomista ja joka toinen vuosi juhlat isällä ja joka toinen vuosi äidillä (joulu, juhannus, lapsen syntymäpäivä jne). Jouluisin vaihto toiselle vanhemmalle oli joulupäivänä klo 10.00 aamulla. Tosi rankkaa tuollainen. Vuosien varrella ex-vaimo järkiintyi ja kiukku laantui. Nykyään asuvat joka samalla asuinalueella ja lapsi kulkee ilman kellontuijotusta sen vanhemman luona missä haluaa olla ja kummalle hoito sopii paremmin eli vanhempien välit ovat nyt oikein hyvät ja istuvat jopa kahvilla yhdessä nyxien kanssa.

Toivottavasti löydätte ratkaisun ja ajan myötä tilanne helpottaa.

Voittehan yrittää selvittää lastensuojelussa, millaiset tapaamiset olisivat lastenne kanssa parhaita, mutta koska lapsesi ovat pieniä, parempi on että he ovat mahdollisimman paljon kotonaan.

Voisitko tapailla lapsiasi heidän kodissaan niin että lasten äiti saisi omaa aikaa?

Miksi muuten erositte, vaikka lapset ovat noin pieniä?