Lue keskustelun säännöt.
Ero - ex-puoliso ei anna tavata lapsia
09.08.2013 |
Apua ja mielipiteitä kaipasin. Olen kolmen pienen lapsen isä, joka on vaimonsa kanssa eroamassa. Olen asunut toisessa osoitteessa nyt keväästä saakka ja ex-vaimo jäi lasten kanssa entiseen yhteiseen asuntoomme asumaan. Meillä on nyt erittäin riitaisat välit, ex-vaimo ei itse asiassa edes suostu puhumaan kanssani. Siispä emme ole pystyneet sopimaan yhtään mistään - asuminen, omaisuuden jako, elatusmaksut ovat kaikki edelleen auki. Isoin ongelma on, että myöskään tapaamissopimusta ei ole.
Itse haluaisin mieluiten vuoroasumisjärjestelyn puolet ja puolet -periaatteella. Ex-vaimo taas edustaa ihan toista ääripäätä. Hän ei suostu mihinkään muuhun kuin minimitapaamisiin joka toinen viikonloppu. Olen ollut lasten syntymästä saakka heidän elämässään aktiivisesti mukana ja mielestäni ihan tasa-arvoinen vanhempi ja lapsille tärkeä. Tämä tilanne on ihan toivoton. Minulle olisi todella raskasta etten saisi enää tavata lapsiani.
Olemme menossa parin viikon päästä lastenvalvojan luo, jossa keskustellaan tästä tapaamisasiasta. Niinpä ajattelin tulla tänne palstalle kysymään mielipiteitä ja ehkä neuvojakin - mitä minun kannattaisi tehdä? Onko mitään toivoa, jos emme pääse sopuun? Tiedän, että tällä palstalla on pääosin naisia ja voi olla, että täältä ei löydy ketään, joka olisi ollut vastaavassa tilanteessa, mutta siltikin. Olisiko jotain ajatuksia tästä tilanteesta? Onko mitään keinoa, jolla saisin ex-vaimon ymmärtämään, että myös lasten etu on, että säilyttävät läheisen yhteyden isäänsä?
Kommentit (117)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No joka tapauksessa olisi kiinnostavaa kuulla ap:n rehellinen versio lastenhoitamisestaan. Esim. oikeasti vei ja haki lapset lähes aina päiväkotiin? Eihän kukaan tee noin, lapsille tulee niin pitkä päivä (etenkin, jos ap on selkeästi paremmin palkatussa = vaativammassa työssä kuin vaimonsa). Tai sitten vaimo olikin ehkä vuorotöissä mahdollisti lasten kotonaolon vapaapäivinään? Ei ap:n tarvitse siis näitä meille kertoa (vaikka mua kiinnostaakin), mutta kannattaa ehkä miettiä myös oman muistin luotettavuutta tuossa tilanteessa.
Edelleen, on vaikea sanoa, mikä lasten etu olisi. Alla siihen liittyviä pointteja:
-On mahdotonta sanoa, kumpi on vanhemmista on lapsille läheisempi ja turvallisempi. Todennäköisesti molemmat ovat normaaleja vanhempia joihin lapset ovat kiintyneet. Siksi olisi todella tärkeää, että lapsille ei tulisi pitkiä eroja kummastkaan vanhemmasta ja että kumpikin vanhemmista pysyisi ns. järjissään ja elämässä kiinni.
-Jonkinlainen vuorottelu (esim. lapset toisella vanhemmalla joka toinen viikko to-su ja joka toinen viikko ke-to tms.) olisi varmaan paras ratkaisu, lasten ikä huomioiden.
-mitä vähemmän muita muutoksia lapsille, sen parempi (päiväkoti, asuinympäristö ym. pitäisi pysyä samana)
-Jos toisella vanhemmalla on mt-ongelmia, niin voi olla parempi, että toinen ottaa isomman vastuun arjesta tavalla tai toisella
-vanhempien pitäisi asua lähekkäin
-Isä voi haluta lähivanhemmuutta ihan ilman, että se on sodanjulistus äidille. Se kannattaa ottaa esiin lv:lla.
-viimeiseen saakka kannattaa pyrkiä sopuun ja kompromissiin, mutta joka-toinen-vkl-tapaamisiin ei kannata suostua.
[quote author="Vierailija" time="09.08.2013 klo 14:22"]
[quote author="Vierailija" time="09.08.2013 klo 14:12"]
[quote author="Vierailija" time="09.08.2013 klo 14:08"]
Ja todella alhaista sinulta kyseenalaistaa ex-puolisosi mielenterveys!
[/quote]
Missä ap kyseenalaisti ex-puolisonsa mielenterveyden?
Lisäksi ex-vaimo selkeästi on nyt jossain lukkotilanteessa eli kyseessä on luultavasti jokin tilapäinen mielenhäiriö. Ei se nyt niin ihmeellistä ole tuollaisessa tilanteessa.
Ikävää vain on se, että koska se on päällä nyt, ei sitä voi sääliä, koska tehdään päätöksiä, jotka vaikuttavat pitkälle tulevaisuuteen, myös sinne, kun tuo mielenhäiriö on toivon mukaan poistunut.
[/quote]
Viestissä nro 43 aloittaja antaa jo viitteitä siihen suuntaan, että mielenterveyskorttia väläytellään tulevaisuudessa muka huolestumisen ja huolenpidon varjolla.
Päätöksissä auttavat viranomaiset. Heillä on asiaan objektiivista näkemystä. Aloittaja maalaa täällä nyt aika puhtoista kuvaa itsestään. Ex-vaimolla olisi varmasti hyvin toisenlainen tarina kerrottavanaan. Totuus löytynee jostain puolesta välistä.
Mielestäni turha hurskastella lasten hyvinvoinnilla. Lapsille on huomattavasti parempi olla erolapsia kuin kasvaa rikkinäisessä perheessä. Todellinen teko, joka rikkoi tämän perheen oli miehen avioliittolupauksen pettäminen. Nyt on isän vuoro kertoa lapsille miksi hän ei pitänyt lupaustaan äidille ja että tuollaisia ihmisiä on olemassa.
[/quote]
Ihan tosissasiko meinaat, että lapsille kuuluu selittää pettämiset? Voi hyvää päivää. Lapset ovat liian pieniä sellaista käsittelemään.
Itse olen sopuisasti eronnut, kun lapset olivat hyvin pieniä. Huoltajuus toimii ja kaikilla on suhteellisen hyvä olla.
Miksi helv. SÄ ET VOINUT PITÄÄ SEPALUSTASI KIINNI?! Etkä sä tajua että miten hirveän asian olet mennyt tekemään. Tajuatko sä että vain SINUN takiasi lapsesi joutuvat kärsimään monen monta vuotta elämästään. Miksi ihmeessä et voinut olla ilman toista naista? Olisit nyt yrittänyt edes olla pettämättä. Edes lastesi takia! Mikä ihme siinä on kun tehdään lapsia ja sitten aletaan juosta vieraissa?! Ollaan niin sitä mieltä ettei meidän liitto olisi muutenkaan kestänyt ja sitä rataa...
Itse elän vaikeassa suhteessa mutta tajuan sen että en todellakaan ala pettämään puolisoani. Ja tajuan sen että niin kauan aikaa kun lapsemme eivät joudu kulkemaan kahden kodin väliä niin heidän asiansa on kunnossa. Kyllä minä vielä kerkeän uudenkin suhteen etsiä, vuosien päästä, jos siihen nyt on edes tarvettakaan. Parisuhde kun on sitä ylä ja alamäkeä. Sitä ei vaan porukka tunnu tajuavan.
Jostain syystä mulle tuli kyllä sellanen tunne että tämä aloittaja on narsistinen tapaus, sairas mahdollisesti mieleltään? Niin samanlainen tapa kertoa asioistaan tms. kun näissä tapauksissa yleensä on. Sori, jos olen väärässä.
[quote author="Vierailija" time="09.08.2013 klo 12:22"]
Kiitos kaikille vastauksista. Lopputulema taitaa olla, että hirveästi toivoa ei ole, jos ex ei muutu sovinnolliseksi, mutta siitä taas ei taida olla suuremmin toivoa.
[/quote]
Minä hymähdän tuolle, että sinä odotat exän muuttuvan sovinnolliseksi. Itse sanoit pettäneesi avioliitossa. Millä tavalla sinä olit siinä kohdin sovinnollinen? Kun exäsi toivoi parisuhdeterapianne tuovan perheeseenne sovinnollisuutta, niin sinä ilmoitit, ettet voi kuvitella elämääsi ilman tuota toista naista. Se tuskin tuntui exästä millään tavalla sovinnolliselta.
Mutta nyt kun sinulle olisi edullista, että oltaisi sovinnollisia, niin kyllähän sinä nyt sitä sovinnollisuutta odotat exältäsi! Mitä olet tehnyt sen eteen, että exäsi olisi sovinnollinen? Sanot nöyristelleesi exän edessä nyt, kun se on liian myöhäistä. Sovinnollisuus ei ole sinun puoleltasi niin helppoa. Sun on mentävä paljon syvemmälle itseesi ja sinun ja exän väleihin.
Ja sen vielä sanon, että jos mun mies pettäisi, niin mun mielestä lapsille ei ole hyväksi olla sellaisessa seurassa, missä on heikot moraalikäsitykset ja missä asioita ei käsitellä ja selvitellä ennen eroa / sen aikana. Kasvatuksellisista syistä on aivan perusteltua antaa lasten viettää aikaa noin kyseenalaisen isän seurassa mahdollisimman vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap täällä taas. Kyllä minä vein ja hain lapset joka päivä. Silloin tällöin vaimo haki, jos minulla oli työreissuja tms.
Tällä uudella naisellani on myös lapsia ja on eronnut. MInun takiani. Mutta mitään uusperhettä emme tosiaan ole suunnittelemassa, emmekä ainakaan yhteisiä lapsia, kuten joku täällä vihjaisi. Olemme sitäpaitsi jo yli nelikymppisiä kumpikin. Olen ajatellut, että haluan hoitaa ensin tämän eron. Sen jälkeen kun olen saanut itseni kasattua ja lasteni kanssa asiat kuntoon voin alkaa miettiä mihin suuntaan suhteemme kehittyy. Tässä iässä voi olla aika avoin erilaisille tavoille olla suhteessa. En usko, että meidän on pakko esim. muuttaa yhteen koskaan, jos se on lasten kannalta hankalaa. Haluaisin kyllä, mutta voi olla, että se osoittautuu mahdottomaksi.
Eli siis itse näen, etten ole jättänyt vaimoani toisen naisen takia. Minulla oli suhde, jota en kyennyt lopettamaan ja jonka tunnustin, jolloin vaimo halusi eron.
Minusta pitäisi olla mahdollista erota vaimostaan ilman että eroaa lapsistaan. Mutta ilmeisestikään se ei ole aina mahdollista.
Olet niin itseäsi täynnä. Että yököttääääääää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.08.2013 klo 17:44"]
Minusta pitäisi olla mahdollista erota vaimostaan ilman että eroaa lapsistaan. Mutta ilmeisestikään se ei ole aina mahdollista.
[/quote]
Sopuisa ero on taitolaji. Sinä et oikein anna sellaista kuvaa, että olisit mikään ihmissuhdetaituri. Siitä sitten luonnollisesti seuraa tuollaisia turhia kriisejä. Taitavampi tyyppi hoitaa tuon saman tilanteen tyylikkäästi, jolloin lapsetkaan eivät turhia kärsi.
Kurjaa sulle, kun olet sössinyt asiasi.
Tulin tänne kysymään neuvoja tapaamisasiaan, mutta näköjään tämä pettäminen aiheuttaa enemmän keskustelua. Aika moni on tuominnut minut ja ymmärrän sen hyvin. Niinkuin olen jo kirjoittanut, ryven edelleen syyllisyydessä joka ikinen päivä.
Silti haluaisin vielä tietää mitä minun olisi ihan oikeasti pitänyt tehdä. Olisiko ollut oikein jatkaa avioliitossa lasten takia, vaikka rakastan toista naista ja vielä syvemmin ja voimakkaammin kuin ikinä ketään? Olisiko se ollut oikein vaimolleni? Olisiko se ollut hyvä kasvuympäristö lapsille?
Ja vaikka olisin pystynyt lopettamaan tuon suhteen ja salaamaan sen lopun ikääni, olisihan avioliittomme perustunut siitä eteenpäin pelkälle valheelle. Ja vaikka suhde olisi loppunut, ei se rakkaus olisi minnekään kadonnut, ehkä ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Eli siis itse näen, etten ole jättänyt vaimoani toisen naisen takia. Minulla oli suhde, jota en kyennyt lopettamaan ja jonka tunnustin, jolloin vaimo halusi eron".
Tässä viisaan ja ihanan aviomiehen sanoja ;)
[quote author="Vierailija" time="09.08.2013 klo 17:55"]
Olet niin itseäsi täynnä. Että yököttääääääää!
[/quote]
Kieltämättä olen kyllä samaa mieltä. Ap puhuu vain miten hänellä pitää olla oikeus tavata lapsia. Ja miten hänellä oli huono olla avioliitossaan. Ja miten hän ei pystynyt pysymään erossa siitä toisesta naisesta. Ja miten hän on hoitanut kaikki lasten päiväkotikuljetukset. Hän sitä ja hän tätä.
Kun sen sijaan hänen olisi pitänyt miettiä miten he yhdessä vaimonsa kanssa olisivat voineet lujittaa suhdettaan. Hän olisi voinut miettiä mitä arvosti vaimossaan. Hän olisi voinut miettiä enemmän sitä miten toiseen naiseen rakastuminen vaikuttaa hänen perheenjäseniinsä. Hän voisi korostaa enemmän kokonaisuutta ja vähemmän omaa napaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.08.2013 klo 17:44"]
Eli siis itse näen, etten ole jättänyt vaimoani toisen naisen takia. Minulla oli suhde, jota en kyennyt lopettamaan ja jonka tunnustin, jolloin vaimo halusi eron.
[/quote]
Olisko sen vaimon sitten pitänyt jatkaa avioliittoa sun kanssasi? Siitä huolimatta, että tietäisi sinulla olevan suhteen toisen naisen kanssa? Nytkö tää koko avioero olikin vaimon syy, kun kerran kehtasi heittää sut pihalle ja hakea eroa? Siitä huolimatta että sä olet omasta mielestäsi huippuaviomies ja -isä.
Kyllä sä nyt vaan sen vaimosi ja ne lapset jätit toisen naisen takia. Mitä sä siis ruikutat, sähän sait sen minkä halusit? Kyllä sä lähtiessäsi tiesit, ettei ne lapset mitä todennäköisimmin sun luokse muuta asumaan. Sä tiesit, että susta tulee viikonloppuisä. Tiesit sen jo aloittaessasi suhteen ja viimeistään silloin kun valitsit uuden naisen perheen sijasta. Aikuinen ihminen tekee valintansa ja elää niiden mukaan. Sä otit ja lähdit. Nauti nyt siitä suuresta rakkaudestasi, siitä joka oli suurempi asia kuin ne lapset.
Mulla ei ole kokemusta kuin että vanhempi saa olla mikä hullu tahansa ja oikeudet pysyy.
Lastenvalvojat ei kykene tekemään mitään,ei ole oikeuksia,jopa lastensuojelu on ihan täyttä skeidaa.Itse erosin yli 6v sitten.Apua olen yrittänyt saada siitä asti.
Lastensuojelu ei kyennyt kuulema tekemään mitään,lopulta kävi niin että sekopää iskä hakkasi lapsen tapaamisella ja onneksi tuomio tuli vaikka uusi lapsivaimo oli yrittämässä puhua tekoja tekemättömiksi oikeudessa.Uusi perhe siis jo kierrossa ja paineet kovat,joten ei auta kuin molempien valehdella.
Ihan järkyttävää touhua Suomessa!!Kukaan ei auta,ei ainakaan lapsia!!Vielä parempi jos isä on esim ulkomaalainen sillä silloin ei aupua tule ex puolisolle eikä lapsellekaan sillä pelätään rasismikorttia :S Ihan oikeesti,mediassa puhutaan että ulkomaalaiset ei saa apua huoltajuus asioissa niin se menee niin ettei suomalainen saa apua mistään koska meidän täytyy nöyristellä muualta tulevia hinnalla millä hyvänsä.Myöskään karkotuksia ei irtoa vaikka olisi mikä rikosrekisteri tehtailtu..
Itse en tunne yhtäkään ero isää joka ei olisi itse kussu asioitaan juomalla ja muiden naisten kanssa olemalla,elatuksia ei kuulu ja näin edespäin.Tiedän että kunnon isejäkin on,en vaan tunne yhtäkään joka oikeasti laittaisi eron jälkeen LAPSET ensin,niin kuin äidin on ainakin tehtävä jossei halua huostaanottoa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuule ap, ero- ja huoltajuusasioiden kanssa töitä tekevänä voin kertoa sinulle, että lastenvalvojalla sovitaan vain sopuisat elatus- , huolto- ja tapaamisasiat. Jos asiasta on erimielisyyttä, sitten asia viedään oikeuteen. Eli jos esimerkiksi sinä haluat lähihuoltajuuden tai vuoroviikkosysteemin. Tämä prosessi voi olla hyvinkin pitkä ja ensin tehdään lastensuojelussa olosuhdeselvitykset. Se, että olet lähtenyt ja muuttanut pienten lasten luota kotoa pois ei ole sinulle asiassa mitenkään eduksi, koska äiti pystyy tarjoamaan vakaammat olosuhteet. Siinä ei vaikuta se, kuinka usein olet vienyt hoitoon tai et. Vaan nykytilanne ja uusi naisystäväsi eron syynä ei vaikuta kovinkaan myönteisesti. Valitan, tämä on pahan olosi korjaamisen hinta.
Minäpä kerron ap, miten sinun olisi pitänyt toimia. Useimmat naiset tietävät, miten se tehdään.
Sinun olisi pitänyt valmistella kaikessa hiljaisuudessa kotoa muutto ja ottaa lapset mukaan. Osoitteesi ja lasten osoitteet olisit merkinnyt salaiseksi. Olisit hakenut käräjäoikeudelta avioeroa ja lasten yksinhuoltajuutta (siis ilman mitään neuvottelua esimerkiksi lastenvalvojalla) sekä mahdollisesti myös häätöä äidille ja yhteisen kodin osoittamista sinun ja lasten kodiksi, koska lasten pääasiallisena huoltajana olet enemmän tarvitseva osapuoli. Äidin ja lasten tapaamisia olisit tietenkin alussa säännöstellyt rankasti.
Kun lasten asuminen olisi oikeudenkäyntiä odotellessa vakiintunut sinun luoksesi, olisit helposti saanut lähihuoltajuuden ja olisit lopulta oikeuden päätöksen jäkeen voinut antaa äidin pitää lapsia esimerkiksi puolet ajasta. Oikeudessahan voi aina antaa periksi - sillä tavalla näyttää sovinnolliselta.
Tällä tavoin ovat lukemattomat naiset varmistaneet, että saavat pitää lapset erotessaan väkivaltaisesta, juoposta tai epävakaasta miehestä. Mutta kun miehelle sattuu epävakaa tai muuten mieleterveysongelmainen vaimo, useimmat vain yhtyvät kuoroon toistelemaan, miten onneton liitto on miehen oma vika.
96 lisää vielä, että miehet eivät juuri koskaan toimi noin, koska he eivät pysty uskomaan, että nainen ja äiti voi olla erotilanteessa omille lapsilleen julma. Miehen uskovat, että äidinrakkaus on niin luja, että erotilanteessakin äiti pystyisi asettamaan lasten hyvinvoinnin oman etunsa edelle ja erottamaan omat ja lasten tunteet toisistaan. Mutta jos naisella on mitään mielenterveysongelmaa, näin ei yleensä käy, vaan erotilanteessa repeää täysi helvetti. Hyvin vähän on enää tehtävissä, kun mies on nössöillyt ratkaisevasssa vaiheessa ja jättänyt lapset äidille.
Lastenvalvoja on väärä osoite, kun olette eri mieltä. Teidän tulee pyytää perheasioiden sovittelua. Joissakin käräjäoikeuksissakin on tarjolla ammattiavusteista sovittelua, josta itselläni on hyviä kokemuksia.
Vuoroasuminen vaatii tosiaan hyvää ja toimivaa yhteistyösuhdetta vanhempien kesken. Se ei ole realistinen.
Sinuna harkitsisin myös lainopillista apua.
Muista, että kaikista tärkeintä on, että olet läsnä lapsille sen verran kuin voit. Älä sotke heitä riitoihin.
Lastenvalvoja on väärä osoite, kun olette eri mieltä. Teidän tulee pyytää perheasioiden sovittelua. Joissakin käräjäoikeuksissakin on tarjolla ammattiavusteista sovittelua, josta itselläni on hyviä kokemuksia.
Vuoroasuminen vaatii tosiaan hyvää ja toimivaa yhteistyösuhdetta vanhempien kesken. Se ei ole realistinen.
Sinuna harkitsisin myös lainopillista apua.
Muista, että kaikista tärkeintä on, että olet läsnä lapsille sen verran kuin voit. Älä sotke heitä riitoihin.
Pakko oli lukea koko visetiketju, en meinannut millään ymmärtää eikö KUKAAN ala puolustamaan tätä ex-vaimoa ja menetettyä ydinperhettä?? OIkeasti, mies kyselee vain omien oikeuksiensa perään, vaikka mielestäni tulevalla ex-vaimolla on kaikki syy olla aivan helvetin vihainen ja juu- katkera.
Jos minua olisi petetty TIETOISESTI pidemmän aikaa, suhteessa toiseen naiseen olisin ihan vitun vihainen ja katkera ja mitä vaan. En saatana päästäisi tätä perhenrikkojaa helpolla, vaan tulisi todellakin kärsimään tekosistaan. NO, valitettavasti ei voitaisi leikkiä mitään sopuisaa perhettä ja hoitaa lapsia yhdessä jonkun uuden äippäpuolen kera.
Voin kuvitella vain mielessäni tuon vaimoparan tuskan, kaikki vietiin ja iskä siellä huutelee uuden ämmän vierestä tapaamisaikoja...kuule minä olen sitä mieltä että sinä "mies" et ANSAITSE lastesi tapaamisia, sinä PETIT heidät ja heidän tulevaisuuden. Veit heiltä mahdollisuuden ehjään perheeseen. MInusta se on synneistä isoimman, ja elät sen kanssa loppuelämäsi.
Toivon, toivon että elämäsi tulee olemaan yhtä paskaa tästä eteenpäin.
Kiitos.
Veikkaan työpaikkaromanssia, ap sanoi, että suhde kehittyi vuosien myötä hitaasti.
Työmatkoilla, konttorilla ja edustusillallisillahan ne hoitaa suhteitaan. Meillä on työpaikalla yksi pari (pomo ja sen suora alainen), molemmat naimisissa, mutta koko toimisto tietää, että ne on yhdessä. 8 tuntia päivässä on ihan tarpeeksi romanssin hoitamiseen.
[quote author="Vierailija" time="09.08.2013 klo 16:29"]
[quote author="Vierailija" time="09.08.2013 klo 13:13"]
Tiedän kyllä, että lasten arjesta huolehtiminen on monessa perheessä jäänyt äidin vastuulle. Meillä se ei ole mielestäni niin mennyt. On totta, että vaimo piti vanhempainvapaat, mutta ei tosiaan yhtään hoitovapaata, itse olin isäkuukaudella jokaisesta lapsesta.
Lääkäri- ja neuvolareissuja minä olen huolehtinut enemmän kuin vaimo. Olen hoitanut päiväkotiin viennit ja haut. Olen vastannut kaikista ruokaostoksista ja ruoanlaitosta, vaimo ei ollut varsinaista kodin hengetär -tyyppiä.
Ja tällä hetkellä tosiaan ex on pahasti pois tasapainosta ja ihan aidosti olen ollut jonkin verran huolissani miten kykenee huolehtimaan lapsista. Hänellä on taustalla myös mielenterveyden ongelmia, aika lieviä, mutta kumminkin. Ehkä osin tästäkin syystä olen aina tuntenut olevani vastuussa lapsista ja hiukan vaimostakin ehkä enemmän kuin isät yleensä. Ja siksi syyllisyys nyt erotilanteessa on hirveä. Luulen, että ilman tätä uutta naista en olisi ikinä pystynytkään jättämään häntä vaikka olisin halunnut.
[/quote]
Sopii kyllä ihmetellä, että missä välissä sä sen rakastajattaren hommasit ja sen tarpeet tyydytit. Pientä valehteluahan tuossa sun kertomuksessasi on on, vaimo ei tehnyt mitään, mies hoiti kaiken ja vielä rakastjattaren siinä sivussa. Luuletko että tää stoori menee läpi? No, uppoaahan se av-mammaan jolle mies on Jumalaakin isompi idoli. Muihin se ei uppoa.
[/quote]