Lue keskustelun säännöt.
Ero - ex-puoliso ei anna tavata lapsia
09.08.2013 |
Apua ja mielipiteitä kaipasin. Olen kolmen pienen lapsen isä, joka on vaimonsa kanssa eroamassa. Olen asunut toisessa osoitteessa nyt keväästä saakka ja ex-vaimo jäi lasten kanssa entiseen yhteiseen asuntoomme asumaan. Meillä on nyt erittäin riitaisat välit, ex-vaimo ei itse asiassa edes suostu puhumaan kanssani. Siispä emme ole pystyneet sopimaan yhtään mistään - asuminen, omaisuuden jako, elatusmaksut ovat kaikki edelleen auki. Isoin ongelma on, että myöskään tapaamissopimusta ei ole.
Itse haluaisin mieluiten vuoroasumisjärjestelyn puolet ja puolet -periaatteella. Ex-vaimo taas edustaa ihan toista ääripäätä. Hän ei suostu mihinkään muuhun kuin minimitapaamisiin joka toinen viikonloppu. Olen ollut lasten syntymästä saakka heidän elämässään aktiivisesti mukana ja mielestäni ihan tasa-arvoinen vanhempi ja lapsille tärkeä. Tämä tilanne on ihan toivoton. Minulle olisi todella raskasta etten saisi enää tavata lapsiani.
Olemme menossa parin viikon päästä lastenvalvojan luo, jossa keskustellaan tästä tapaamisasiasta. Niinpä ajattelin tulla tänne palstalle kysymään mielipiteitä ja ehkä neuvojakin - mitä minun kannattaisi tehdä? Onko mitään toivoa, jos emme pääse sopuun? Tiedän, että tällä palstalla on pääosin naisia ja voi olla, että täältä ei löydy ketään, joka olisi ollut vastaavassa tilanteessa, mutta siltikin. Olisiko jotain ajatuksia tästä tilanteesta? Onko mitään keinoa, jolla saisin ex-vaimon ymmärtämään, että myös lasten etu on, että säilyttävät läheisen yhteyden isäänsä?
Kommentit (117)
Nykyään ei ole mahdotonta isän saada lähihuoltajuutta. Sinuna esittäisin lastenvalvojalla, että haluaisit lähihuoltajuuden (ei uhkaillen, ei aggressiivisesti, vaan ihan asiallisesti. Haluaahan äitikin sen, miksi et sinä). Ehkä sitten ex suostuu viikko-viikkoon, kun vaihtoehtona on etä-äitiys.
Ai, sinä petit (huomasin vasta kun olin kirjoittanut ylläolevan). No, lasten oikeuteen isäänsä tämän ei pidä vaikuttaa, mutta on täysin ymmärrettävää, että exäsi on "seonnut". Sun täytyy nyt ymmärtää häntä ja antaa hänelle aikaa. Olet loukannut häntä todella pahasti ja vetänyt pohjan hänen elämältään. Voi hyvin olla, että hän rauhoittuu jonkin ajan kuluttua. Mutta ei ole reilua vaatia häneltä aikuista käytöstä nyt, miksi sinä et ollut aikuinen ja yrittänyt parantaa suhdettanne tai edes eronnut ennen pettämistä? Sinä olet vastuussa hänen tämänhetkisestä tilastaan (jos hän on vielä vuoden kuluttua tuollainen, niin se menee hänen omaan piikkiinsä). En hirveästi lähtisi vaatimaan exältäsi nyt mitään.
Sitten jos lapset ovat kovin pieniä, niin viikko-viikko ei ole mielestäbi hyvä vaihtoehto. Isompienkin lasten kanssa se vaatii, että asutaan lähekkäin (siis jos ajatellaan lasten etua). Ja toivottavasti et harkitse, että viet lapset joka toiseksi viikoksi asumaan uuden naisen kanssa. En sinuna esittelisi lapsia vielä aikoihin tälle naiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hae sitä lähivanhemmuutta.
Jos ex-vaimosi on ihan hermokimppu ja raivohullu, niin tuurilla hän repeää siellä lastenvalvojalla ja sinulla on oikeasti mahdollisuus siihen lähivanhemmuuteen.
Tai edes sitten laajaan tapaamisoikeuteen.
Jos kerta ex-vaimosi on valmis satuttamaan lapsiaan, koska sinä satutit häntä, ei hän ansaitse sääliä. Käytä hyväksesi hänen tilaansa.
Älä kuitenkaan lähde tappelemaan, jos ex-vaimosi kykeneekin jostain syystä käyttäytymään asiallisesti lastenvalvojalla.
Älä kerro exällesi etukäteen, että haet lähivanhemmuutta vaan pudota pommi siellä lastenvalvojalla, silloin on paras toivo saada häneltä reaktio, joka auttaa sinua.
Lastesi tähden älä sääli ex-vaimoasi vaikka varmasti tekeekin pahaa, kun olet omalla toiminnallasi aiheuttanut hänelle pahaa mieltä. Muista, että et ole pettänyt kuitenkaan lapsiasi!!
En tunne valinneeni uutta suhdetta perheeni edelle. Minulla oli rinnakkaissuhde, se on totta. Erosimme. Nyt olen edelleen tapaillut tätä samaa naista, mutta mitään kiirettä meillä ei ole rynnätä mihinkään uusperhekuvioihin tai edes esitellä toisiamme lapsillemme. Minulle tärkeintä on nyt lapset ja se miten saisin säilytettyä yhteyden heihin.
Olen myös sitä mieltä, että ilman tätä uutta naista meille olisi joka tapauksessa tullut ero ennen pitkää. Ehkä olisi ollut viisasta erota jo kauan sitten, ennen lapsia. Muistan silloin jo miettineeni, että suhteemme ei toimi. Mutta kun kuitenkin elämä yhdessä oli suhteellisen siedettävää, ajauduimme tähän ja tässä nyt ollaan.
Ex luonnollisesti näkee asian toisin, tuntee tulleensa petetyksi ja on raivoissaan. Ymmärrän sen. Olen kaikissa mahdollisissa asioissa pyrkinyt olemaan mahdollisimman sovinnollinen, mutta mikään ei auta. Tuntuu, että raivo vain pahenee viikko viikolta ja syytökset menevät jo aivan asiattomiksi.
Olen kerran ottanut esille, että haluaisin lähivanhemmuuden. Siitä nousi silmitön raivo, ex uhkaili saman tien käräjäoikeudella jne. Pelkään, että jos lähtisin sen puolesta taistelemaan menettäisin lopulta kaikki mahdollisuudet saada edes tavata lapsia.
Elintason puolesta olen ns. "parempi" vanhempi. Työaikojen suhteen olemme tasoissa. Ex ei myöskään ole ollut yhdenkään lapsen kanssa kotona hoitovapaalla, joten ei voi mitenkään väittää hoitaneensa lapsia merkittävästi minua enemmän. Olisin halunnut hänen pitävän hoitovapaata tai olisin jopa itse voinut jäädä kotiin. Minun kotiin jäämiseni olisi kuitenkin ikävä kyllä ollut taloudellisesti mahdotonta
En tunne valinneeni uutta suhdetta perheeni edelle. Minulla oli rinnakkaissuhde, se on totta. Erosimme. Nyt olen edelleen tapaillut tätä samaa naista, mutta mitään kiirettä meillä ei ole rynnätä mihinkään uusperhekuvioihin tai edes esitellä toisiamme lapsillemme. Minulle tärkeintä on nyt lapset ja se miten saisin säilytettyä yhteyden heihin.
Olen myös sitä mieltä, että ilman tätä uutta naista meille olisi joka tapauksessa tullut ero ennen pitkää. Ehkä olisi ollut viisasta erota jo kauan sitten, ennen lapsia. Muistan silloin jo miettineeni, että suhteemme ei toimi. Mutta kun kuitenkin elämä yhdessä oli suhteellisen siedettävää, ajauduimme tähän ja tässä nyt ollaan.
Ex luonnollisesti näkee asian toisin, tuntee tulleensa petetyksi ja on raivoissaan. Ymmärrän sen. Olen kaikissa mahdollisissa asioissa pyrkinyt olemaan mahdollisimman sovinnollinen, mutta mikään ei auta. Tuntuu, että raivo vain pahenee viikko viikolta ja syytökset menevät jo aivan asiattomiksi.
Olen kerran ottanut esille, että haluaisin lähivanhemmuuden. Siitä nousi silmitön raivo, ex uhkaili saman tien käräjäoikeudella jne. Pelkään, että jos lähtisin sen puolesta taistelemaan menettäisin lopulta kaikki mahdollisuudet saada edes tavata lapsia.
Elintason puolesta olen ns. "parempi" vanhempi. Työaikojen suhteen olemme tasoissa. Ex ei myöskään ole ollut yhdenkään lapsen kanssa kotona hoitovapaalla, joten ei voi mitenkään väittää hoitaneensa lapsia merkittävästi minua enemmän. Olisin halunnut hänen pitävän hoitovapaata tai olisin jopa itse voinut jäädä kotiin. Minun kotiin jäämiseni olisi kuitenkin ikävä kyllä ollut taloudellisesti mahdotonta
[quote author="Vierailija" time="09.08.2013 klo 12:49"]
Olen kerran ottanut esille, että haluaisin lähivanhemmuuden. Siitä nousi silmitön raivo, ex uhkaili saman tien käräjäoikeudella jne.
[/quote]
Eli EHDOTTOMASTI ehdota siellä lastenvalvojalla sitä lähihuoltajuutta!!
Voi vain toivoa, että ex-vaimosi raivostuu myös siellä.
Taistele lapsistasi, kun sinulla poikkeuksellisesti on kortit, joilla taistella!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina vain paremmin ymmärtää exääsi. Olet harvinaisen typerästi esitellyt asiasi tälle vaatimalla lähihuoltajuutta. Eli perheensä luota muuttanut, vaimoaan pettänyt jättäjä vaatii vielä lapsetkin itselleen. Mieti, miltä se kuulostaa. Ei ihme, että ex uhkasi käräjäoikeudella, kuka tahansa jätetty vaimo olisi siinä tilanteessa tehnyt niin.
Koska exäsi kiukkuaa koko ajan enemmän ja enemmän, raivostuu lähivanhemmuudesta ja jopa uhkailee, hän lienee jotenkin nyt jossain mielenhäiriössä, joka ei ole terveellistä lapsillekaan.
Ja ennen kaikkea, on hienoa, että olet ollut sovitteleva, mutta nyt siellä lastenvalvojalla ole rauhallinen, mutta pidä myös tiukasti kiinni oikeuksistasi vai luuletko, että ex-vaimosi tuossa tilassa kykenee mihinkään älylliseen toimintaan vai olisiko kuitenkin ennemminkin puukottamassa sinua selkään minkä ehtii?
Nainen osaa olla kauhea. Katkera ja vihainen nainen vielä kauheampi. Nyt ei ole hetki olla se sovinnollinen, koska nyt puhutaan lastesi tulevaisuudesta. Syyllisyys siis nurkkaan ja seiso selkä suorana lastesi tähden.
Ehkä et saa lähihuoltajuutta, mutta tuurilla kuitenkin tuossa kohtaa enemmän kuin ne pari viikonloppua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeudessa nykyään kuulemma isillä on ihan hyvät mahdollisuudet. Eli voit sanoa exällesi, että mennään vaan oikeuteen. Toisaalta sen jälkeen välit voivat kyllä tulehtua tosi pahasti.
Olen vapaaehtoisesti muuttanut pois, kun ex käski. Jätin hänelle kaiken - kodin, lapset. Olen pyydellyt anteeksi ja pyrkinyt sopuun, tukenut taloudellisesti, täysin vapaaehtoisesti ilman mitään elatussopimuksia.
Ainoa mitä haluaisin itselleni on säilyttää yhteys lapsiin. He ovat vielä niin pieniä, että viikonkin erossaolo on heidän elämässään ikuisuus. Jos tapaisin heitä jatkossa kahden viikon välein, menettäisin väkisinkin sen läheisen suhteen mikä meillä on ollut. Ja ei minulla tässä tilanteessa ole aikaa jäädä vuodeksi odottamaan exän leppymistä. Lapset kasvavat koko ajan ja aika nopeasti etääntyvät minusta.
Jos kaikkien myönnytysteni jälkeen ex ei suostu tulemaan vastaan sen vertaa, että en menetä lapsia elämästäni, ei lähivanhemmuuden vaatiminen minusta enää ole kovin väärin. Ainakin se voisi olla pelote. Eli kiitos sinulle, joka ehdotit, että ottais asian esille lastenvalvojan luona. Harkitsen sitä. Mutta tosiaan, edelleen pelottaa, että viimeistään sen jälkeen emme ole exän kanssa enää koskaan puheväleissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kumpi on teillä pitänyt vanhempainvapaat? Kuka on hoitanut lasten neuvolat, lääkärit, hammaslääkärit? Kuka on huolehtinut heidän vaateostoksensa, kaverisynttärilahjat, syntymäpäivien järjestelyt, parturissa käynnit? Kuka on pitänyt yhteyttä kummeihin, mummeihin, lasten kavereiden vanhempiin? Kuka on sopinut lasten kyläilyistä, järjestänyt lomat ja huvipuistokäynnit? Kuka on vastuussa lasten harrastuksista ja niihin tarvittavista välineistä? Kuka tietää, mitkä ovat lasten lempiruokia ja osaa niitä valmistaa? Kuka on kuunnellut lasten murheet ja osaa lohduttaa? Kuka tietää lasten lääkitykset, sairaudet ja niiden hoitohistorian? Kuka tietää, milloin on seuraava neuvolakäynti?
Vierailija kirjoitti:
Ei ap.n vaimolta ole viety kaikkea, vaikka jotkut niin väittävät. Hänellä on lapset ja koti. Kun nainen tekee saman kuin ap eli lähtee toisen miehen matkaan, silloin mieheltä menee ihan kaikki, myös lapset ja koti. Tasa-arvosta ei silloin paljon huudella.
Hyvin sanottu. Jos mies pettää, hän saa lähteä ilman lapsia. Jos nainen pettää, hän lähtee lasten kanssa. Nainen voittaa huoltajuuden joka tapauksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli samanlainen tilanne. Haastoin käräjäoikeuteen missä oli hyvä tuomari ja sain tapaamiset ja paljon muuta mistä en edes tiennyt että minulla on oikeuksia. Nyt sama rumba edessä kun muuttivat 400kmpäähän enkä ole saanut yhteyttä 10 päivään. Eli aamulla soitto lastensuojeluun ja oikeusaputoimistoon. Sen jälkeen kun käräjäoikeus on päättänyt asian on äidin annettava uhkasakon uhalla lapsi minulle niinkuin on sovittu. Voimia sinulle ja taistele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen vapaaehtoisesti muuttanut pois, kun ex käski. Jätin hänelle kaiken - kodin, lapset. Olen pyydellyt anteeksi ja pyrkinyt sopuun, tukenut taloudellisesti, täysin vapaaehtoisesti ilman mitään elatussopimuksia.
Ainoa mitä haluaisin itselleni on säilyttää yhteys lapsiin. He ovat vielä niin pieniä, että viikonkin erossaolo on heidän elämässään ikuisuus. Jos tapaisin heitä jatkossa kahden viikon välein, menettäisin väkisinkin sen läheisen suhteen mikä meillä on ollut. Ja ei minulla tässä tilanteessa ole aikaa jäädä vuodeksi odottamaan exän leppymistä. Lapset kasvavat koko ajan ja aika nopeasti etääntyvät minusta.
Jos kaikkien myönnytysteni jälkeen ex ei suostu tulemaan vastaan sen vertaa, että en menetä lapsia elämästäni, ei lähivanhemmuuden vaatiminen minusta enää ole kovin väärin. Ainakin se voisi olla pelote. Eli kiitos sinulle, joka ehdotit, että ottais asian esille lastenvalvojan luona. Harkitsen sitä. Mutta tosiaan, edelleen pelottaa, että viimeistään sen jälkeen emme ole exän kanssa enää koskaan puheväleissä.
Taidat olla höpöhöpömies, jaarittelet vain, muttet kuitenkaan tosissai halua viedä asiaa eteenpäin. Ketaakaan et ole edes mainininnut, kuinka olet ollut lasten kanssa aviossa ollessasi, vain kertonut kuinka et ole jäänyt hoitovapaalle taloudellisista syistä tai ettei vaimo jäänyt hoitovapaalle, taloudelliset syyt hänelläkin lienevät olleen. 3 äitiysvapaata on muutenkin valtavasti vaikuttanut vaimosi tuleviin ansioihin, esim.eläke. Rinnakkaissuhde on jatkuvaa pettämistä. Eiköhän siellä lastenvalvojalla olla ammattitaitoisia ja päätetä asioista LASTEN parhaaksi.
Lastenvalvoja ei ratkaise mitään, kuittaa vain sen mitä vanhemmat sopivat. Äiti joka tuollaista valtapeliä pelaa omilla lapsillaan, on luonnehäiriöinen suurella todennäköisyydellä. Vaikka olisi kuinka vihainen, ei oikea äiti ryhdy sabotoimaan lasten ja isän välejä vaan hakee itselleen apua, jotta pääsisi eteenpäin. Minun mieheni jaksoi 3v pomppia exänsä pillin mukaan erilaisissa sovittelutilaisuuksissa, mutta lopputulos oli, ettei ex halunnut sopia mitään. Ilmeisesti tykkäsi siitä pompottamisesta. Nykyään kun lapset tulevat meille, he ovat usein likaisia, jopa haisevat. Joskus rikkinäisissä ja likaisissa vaatteissa. En tiedä onko kyseessä mielenosoitus, välinpitämättömyys, mielenterveysongelmat vai ihan vaan vilpitön kiinnostumattomuus sellaisesta pikkuseikasta kuin lasten puhtaus. Tasan eivät mene äidit. Kukaan tervepäinen, oikea äiti ei pelaa mitään peliä lapsillaan, vaan lapset ovat syy päästä isoistakin loukkauksista yli.
Miksi ap et kerro lasten ikää? Pienet lapset ei todellakaan kuulu mihinkään vuoroviikko-systeemin vaan ihan sen äidin kanssa.
Vuoroviikko-systeemi ei välttämättä ole lapsen kannalta myöskään se paras. Itse en lapsena olisi halunnut sellaiseen ryhtyä, vaan on hyvä jos etävanhempi tapaisi lasta vaikkapa juuri sen joka toinen viikonloppu ja sen lisäksi vaikkapa kerran viikolla.
Pienet vauvat (alle 1 vuotta) eivät todellakaan voi olla äidistään erosta edes vuorokautta.
Mielenterveysongelmat ja taloustilanne eivät myöskään vaikuta huoltajuuteen. Ei se sairastuminen aseta ketään huonompaan asemaan vanhempana. Lasten huoltajuudessa ei vanhempien diagnoosilla ole väliä vaan sillä, miten lapsista huolehditaan. Eli vaikka vanhemmalla olisi mt-dg, niin sillä ei ole vaikutusta, vaan sillä, miten vanhempi hoitaa lastaa. Jos lapsen tarpeisiin vastataan, ei dg:llä ole väliä. Hoidossa oleva mt-ongelma ei ole este vanhemmuudelle. Moni voi luulla, että voi lyödä ex-puolisoa tämän mt-ongelmalle, niin ei kuitenkaan ole. Ihmisiä ei myöskään laiteta epätasa-arvoiseen asemaan talouden takia. Turha siis luulla, että parempituloinen ja "terve" osapuoli olisi yhtään sen vahvemmilla. Terve lainausmerkeissä sen takia, että moni "terve" ei vain ole saanut vielä diagnoosia. Se joka on saanut diagnoosin, on kuitenkin hakenut apua ja hänen ongelmansa tiedetään.
Miksi ihmeessä ap haluat riistää lapset äidiltään? Noinko vähän arvostat äitiyttä? Tapaamisoikeuden varmasti saat, mutta on eri asia, onko vuoroviikko-systeemi todella lasten edun mukaista. Vauvoilla ei missään nimessä ja pienilläkään lapsilla ei välttämättä. Isommatkaan eivät välttämättä haluaisi joka viikko muuttaa.
Todennäköisesti exäsi leppyy ajan kanssa. Näin käy varmaan useimmissä eroissa, varsinkin jos tulet vähän vastaan. Pian hän huomaa kuinka kätevää on laittaa lapset sinulle ja lähetä esim. työmatkalle tai bilettämään ilman huolta lapsista.