Päikkytädin terveiset (vilkas lapsi)

Vierailija kirjoitti:

Järkkäisin tosiaan jotain erityisen väsyttävää harrastusta. Se vauhdikas energia on hyvä kanavoida johonkin.

Tuon ikäinen mitään harrastusta tartte,isä vaan pallon kanssa pihalle ja laps matkaan,väsyvät kumpikin siinä.

Hei niin kuulkaas,ne kirjainmystreerit jäävät unholaan eli unohtakaa ne! 

https://www.autismiliitto.fi/autismikirjo

"Autismikirjon diagnoosit muuttuvat tämänhetkisen tiedon valossa vuonna 2022, jolloin erilliset diagnoosit poistuvat ja tilalle tulee yksi sateenvarjodiagnoosi "autismikirjon häiriö". Näiltä sivuilta voit lukea lisää diagnoosimuutoksesta. "

Oma lapsi oli kanssa touhukas pienenä ja aina sai kuulla sen negatiivisessä sävyssä päiväkodilla. Olihan siellä niitä touhukkaita poikiakin mutta ilmeisesti tyttöjen ei sovi kiipeillä tms. No nyt lapsi on 12 ja hyvin on jaksanut keskittyä asioihin jo monta vuotta. Koulussa ja kaverisuhteissa menee hyvin vaikka niin olivat huolissaan päiväkodissa vilkkaudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saattaa rauhoittua ajan kanssa. Kannattaa kuitenkin myös pitää mielessä että tyttöjen erityisyys jää yleensä ilman diagnoosia ja tukea/hoitoa. T. Adhd lapsen äiti

Kannattaa pitää myös mielestä että motorisesta, energisestä ja liikunnallisesta lapsesta voidaan yrittää väkisin leipoa ADHD:ta.

Moni ajattelee että diagnoosin saa helposti. Kyllä meillä ainakin on ollut mukana päiväkoti, eskari, koulu, koululääkäri, terveydenhoitaja, lastenneurologi, lastenpsykiatri ja koulupsykologi. Ei ole väkisin leivottu. On ihan aito Adhd 😂

Sanonpahan vaan, että kyllä niitä väkisinkin leivotaan. Jää vanhempien vastuulle huolehtia ettei energisyys ja liikunnallisuus leimata ADHD:ksi.

Leimaus ja diagnosointi ovat eri asioita.

Minusta lapsi kuulostaa ikäisekseen ihan tavalliselta! Ehkä ne "huokailut" johtuvat siitä, että käytännössä tällainen lapsi vie resursseja tarhantädeiltä enemmän kuin rauhalliset lapset, mutta ei se ole kenenkään vika. Oma esikoispoikani puhui puolitoistavuotiaana pitkiä virkkeitä ja oli kaikin puolin rauhallinen ja erittäin keskittymiskykyinen. Hänestä tuli se erityislapsi, on Asperger :) Nykyisin on jo teini ja hyvin menee. Mutta kun muistelen taaperoaikoja, olin vähän ahdistunut, kun kaikki muut lapset tuntuivat olevan vilkkaita ja meneväisiä! Me nyt vaan ollaan kaikki erilaisia. Hyvää jatkoa teille :)

Lapsi voi vanhempien mielestä olla vilkas, muiden lasten mielestä jopa pelottava. Meillä lapsen ekoille kaverisynttäreille (4v) ei kutsuttu sitä päiväkotiryhmän rempseää koheltajaa, koska synttärisankari ei halunnut kotiinsa seinille kiipeilevää ja joka paikassa hyppivää päiväkotikaveria. Tästä tuli luonnollisesti kaverin äidiltä noottia, että kaikki pitää kutsua. No ei pidä! Jos aivotoiminta on kaikki jaloissa, niin muut ihmiset jäävät huomiotta.

Eloisan pikkuneidin äiti kirjoitti:

Kiitos vastauksista! Osa oli ihanan lohduttavia.

Harrastuksia olen itsekin miettinyt, mutta eivät taida monet näin pieniä vielä huolia. Täytyy kuitenkin pitää silmät auki ja googlettaa, jos jotain tulisi eteen. Kotona ulkoillaan kyllä paljon päivittäin ja koitetaan pitää huoli, että lapsi pääsee juoksemaan sekä leikkimään. Silti tuntuu, että energiaa vaan löytyy.

Erilaiset diagnoosit luonnollisesti käyneet mielessä, mutta tiedän, ettei tämän ikäiselle vielä tutkimuksia tehdä. Ja varmaan hyvä niin. Lapsi on kuitenkin kiltti ja ymmärtää puhetta hienosti, osaa leikkiä (tosin leikit ja mielenkiinnon kohteet vaihtuvat tiheään) ja on empaattinen, vaikkakin aika tulinen luonne. Toivottavasti tämä vilkkaus olisi vain luonne-/temperamenttikysymys.

-ap

Meidän lapsi ei ollut tuollainen touhupakkaus, vaan rauhallinen introvertti. Mutta ostettiin hänelle kuitenkin Ikeasta sellaiset kattoon kiinnitettävät köysitikkaat vähän sillä ajatuksella, että voi sisälläkin kiipeillä ja viihdyttää itseään. Kaksivuotiaana hän hädin tuskin pystyi seisomaan niillä tikkailla, tärisi ja heilui siinä. Mutta ajan kanssa taito kehittyi ja keksi niissä vaikka mitä puuhaa ihan itsekseen. Teilläkin voisi kotona olla vaikka puolapuut seinässä tai tuollaiset köysitikkaat. Ne toimittavat hyvin myös keinun virkaa kiipeilyn ja temppuilun ohella. Vaikka ulkoilette paljon, niin väkisinkin pitää olla myös sisällä laittamassa ruokaa ja tekemässä kotitöitä. Kun lapsella on paljon energiaa, niin hän saisi purettua sitä sisätiloissakin.

Nuo Ikean köysitikkaat on tosi tukevat ja turvalliset, kunhan kattokoukut on asialliset. Ne kestivät meidän satakiloisten vanhempienkin painon. Siksi tulin tuon ostopaikan maininneeksi, vaikken muuten mikään Ikea-fani ole.

No mulla on rauhallinen ja varovainen 2-vuotias ja kyllä hänellekin annettiin tavoitteeksi rohkaistua ja uskaltaa enemmän. Nykyään vain pitää olla jotain tavoitteita jo 1,5-vuotiaana, koska hullu maailma.

Meillä myös aktiivinen, motorisesti nopeasti kehittynyt tyttö, joka juuri aloittaa koulun. Aloitti kaiken talviurheilun tosi aikaisin, mm. luistelukoulussa vanhemman kanssa jo 2-vuotiaana. Valtavan kekseliäs, mutta aktiviteettia pitää olla paljon. En osaa sanoa onko teidän tyttö ns. normaalin rajoissa, mutta kannattaa purkaa kovasti energiaa vapaa-ajalla ja toisaalta keskittyä esim. kirjoihin ja palapeleihin.

Mun lapseni oli liian rauhallinen... Ja toinen liian vilkas.

Nyt ne on Ressun lukiossa molemmat, eikä kummassakaan ole pitkässä juoksussa enää mitään vikaa. Luonteelleen ei ihminen mitään voi.

t. vilkas ihminen jolla rauhallinen mies

Kuulostaa siltä, että lapsi on motorisesti taitava. Voisi olla hyvä idea aloittaa joku harrastus, jos noin pienille niitä löytyy, tai ainakin tarjota turvallinen ympäristö jossa hyppiä, kiipeillä jne. Vasukeskustelussa voit esittää toiveen siitä, että tyttö saisi olla fyysisesti aktiivinen. Se tekee lapsen kehitykselle hyvää ja petaa myös aktiivista elämäntapaa aikuisuuteenkin.

Vierailija kirjoitti:

Eloisan pikkuneidin äiti kirjoitti:

Kiitos vastauksista! Osa oli ihanan lohduttavia.

Harrastuksia olen itsekin miettinyt, mutta eivät taida monet näin pieniä vielä huolia. Täytyy kuitenkin pitää silmät auki ja googlettaa, jos jotain tulisi eteen. Kotona ulkoillaan kyllä paljon päivittäin ja koitetaan pitää huoli, että lapsi pääsee juoksemaan sekä leikkimään. Silti tuntuu, että energiaa vaan löytyy.

Erilaiset diagnoosit luonnollisesti käyneet mielessä, mutta tiedän, ettei tämän ikäiselle vielä tutkimuksia tehdä. Ja varmaan hyvä niin. Lapsi on kuitenkin kiltti ja ymmärtää puhetta hienosti, osaa leikkiä (tosin leikit ja mielenkiinnon kohteet vaihtuvat tiheään) ja on empaattinen, vaikkakin aika tulinen luonne. Toivottavasti tämä vilkkaus olisi vain luonne-/temperamenttikysymys.

-ap

Meidän lapsi ei ollut tuollainen touhupakkaus, vaan rauhallinen introvertti. Mutta ostettiin hänelle kuitenkin Ikeasta sellaiset kattoon kiinnitettävät köysitikkaat vähän sillä ajatuksella, että voi sisälläkin kiipeillä ja viihdyttää itseään. Kaksivuotiaana hän hädin tuskin pystyi seisomaan niillä tikkailla, tärisi ja heilui siinä. Mutta ajan kanssa taito kehittyi ja keksi niissä vaikka mitä puuhaa ihan itsekseen. Teilläkin voisi kotona olla vaikka puolapuut seinässä tai tuollaiset köysitikkaat. Ne toimittavat hyvin myös keinun virkaa kiipeilyn ja temppuilun ohella. Vaikka ulkoilette paljon, niin väkisinkin pitää olla myös sisällä laittamassa ruokaa ja tekemässä kotitöitä. Kun lapsella on paljon energiaa, niin hän saisi purettua sitä sisätiloissakin.

Nuo Ikean köysitikkaat on tosi tukevat ja turvalliset, kunhan kattokoukut on asialliset. Ne kestivät meidän satakiloisten vanhempienkin painon. Siksi tulin tuon ostopaikan maininneeksi, vaikken muuten mikään Ikea-fani ole.

Pelkät asialliset kattokoukut ei riitä, katossa pitää myös olla tuollaisen kiinnittämiseen sopiva rakenne.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi voi vanhempien mielestä olla vilkas, muiden lasten mielestä jopa pelottava. Meillä lapsen ekoille kaverisynttäreille (4v) ei kutsuttu sitä päiväkotiryhmän rempseää koheltajaa, koska synttärisankari ei halunnut kotiinsa seinille kiipeilevää ja joka paikassa hyppivää päiväkotikaveria. Tästä tuli luonnollisesti kaverin äidiltä noottia, että kaikki pitää kutsua. No ei pidä! Jos aivotoiminta on kaikki jaloissa, niin muut ihmiset jäävät huomiotta.

Onhan se ihan junttia, suorastaan sadistista, jos kutsuu yhtä lukuun ottamatta ryhmän kaikki lapset.

T. Rauhallisten lasten äiti, jonka lapset ovat kutsuneet aina vain ne parhaat kaverit. Jos oltaisiin kutsuttu enemmän porukkaa, niin todellakin oltaisiin kutsuttu kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi voi vanhempien mielestä olla vilkas, muiden lasten mielestä jopa pelottava. Meillä lapsen ekoille kaverisynttäreille (4v) ei kutsuttu sitä päiväkotiryhmän rempseää koheltajaa, koska synttärisankari ei halunnut kotiinsa seinille kiipeilevää ja joka paikassa hyppivää päiväkotikaveria. Tästä tuli luonnollisesti kaverin äidiltä noottia, että kaikki pitää kutsua. No ei pidä! Jos aivotoiminta on kaikki jaloissa, niin muut ihmiset jäävät huomiotta.

Onhan se ihan junttia, suorastaan sadistista, jos kutsuu yhtä lukuun ottamatta ryhmän kaikki lapset.

T. Rauhallisten lasten äiti, jonka lapset ovat kutsuneet aina vain ne parhaat kaverit. Jos oltaisiin kutsuttu enemmän porukkaa, niin todellakin oltaisiin kutsuttu kaikki.

Kyllähän se joo jostain kertoo. Meillä myös vilkas lapsi, joka jätettiin päiväkotiryhmässä aina ulkopuoliseksi. Vilkkaalla lapsellakin on tunteet. Lapsi oli surullinen päiväkotiin menemisestä ja kertoi esimerkiksi että kukaan ei koskaan pyydä häneltä anteeksi jos häntä tönäistään.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että lapsi on motorisesti taitava. Voisi olla hyvä idea aloittaa joku harrastus, jos noin pienille niitä löytyy, tai ainakin tarjota turvallinen ympäristö jossa hyppiä, kiipeillä jne. Vasukeskustelussa voit esittää toiveen siitä, että tyttö saisi olla fyysisesti aktiivinen. Se tekee lapsen kehitykselle hyvää ja petaa myös aktiivista elämäntapaa aikuisuuteenkin.

1,5-vuotias lapsi, joka on päiväkodissa, ei missään nimessä tarvitse minkäänlaista harrastusta. Tuon ikäisen lapsen fyysinen aktiivisuus löytyy ihan niistä normaaleista leikeistä.

1,5 vuotiaan pitäisi osata keskittyä? Hmm. Meillä on myös lapsi joka on alusta asti ollut ihan älyttömän aktiivinen fyysisesti. Todellakin muut lapset ovat rauhallisempia ja varovaisempia. Lapsi kiipeili ja riekkui ihan systemaattisesti joka ainoassa ulokkeessa, juoksi vaikka koko päivän, koko ajan liikkeessä. Meni kylläkin päikkyyn vasta 4-vuotiaana jolloin pahin päätön kohellus oli tasoittunut. Varmasti olisi taaperona työllistänyt päiväkodissa yhden tädin kokonaan.

Poika on kuitenkin hurjan fiksu ja nyt koululaisena paukuttaa pelkkää kymppiä arvosanoiksi. Ei kyllä edelleenkään ole paikoillaan useinmiten, mutta osaa kyllä keskittyä vaikka tuntikausiksi nykyään.

Eli turha alkaa heti miettimään jotain kirjainyhdistelmiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi voi vanhempien mielestä olla vilkas, muiden lasten mielestä jopa pelottava. Meillä lapsen ekoille kaverisynttäreille (4v) ei kutsuttu sitä päiväkotiryhmän rempseää koheltajaa, koska synttärisankari ei halunnut kotiinsa seinille kiipeilevää ja joka paikassa hyppivää päiväkotikaveria. Tästä tuli luonnollisesti kaverin äidiltä noottia, että kaikki pitää kutsua. No ei pidä! Jos aivotoiminta on kaikki jaloissa, niin muut ihmiset jäävät huomiotta.

Onhan se ihan junttia, suorastaan sadistista, jos kutsuu yhtä lukuun ottamatta ryhmän kaikki lapset.

T. Rauhallisten lasten äiti, jonka lapset ovat kutsuneet aina vain ne parhaat kaverit. Jos oltaisiin kutsuttu enemmän porukkaa, niin todellakin oltaisiin kutsuttu kaikki.

Ei, se on pelkästään helpottavaa ja päivänsankaria kunnioittavaa, että aikuisen ei tarvitse koko aikaa juosta yhden synttärivieraan perässä, koska tämä on vilkas ja eloisa. Jatkuva kieltäminen ja estäminen tekee muidenkin juhlimisesta ikävää, mutta jos yksi on tottunut riekkumaan, niin milläpä estät. Jokainen lapsi ansaitsee mukavat synttärijuhlat eikä niihin kuulu se, että joku vieraista saa kaiken huomion siksi, että ei kykene keskittymään eikä kykene ottamaan muita huomioon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi voi vanhempien mielestä olla vilkas, muiden lasten mielestä jopa pelottava. Meillä lapsen ekoille kaverisynttäreille (4v) ei kutsuttu sitä päiväkotiryhmän rempseää koheltajaa, koska synttärisankari ei halunnut kotiinsa seinille kiipeilevää ja joka paikassa hyppivää päiväkotikaveria. Tästä tuli luonnollisesti kaverin äidiltä noottia, että kaikki pitää kutsua. No ei pidä! Jos aivotoiminta on kaikki jaloissa, niin muut ihmiset jäävät huomiotta.

Onhan se ihan junttia, suorastaan sadistista, jos kutsuu yhtä lukuun ottamatta ryhmän kaikki lapset.

T. Rauhallisten lasten äiti, jonka lapset ovat kutsuneet aina vain ne parhaat kaverit. Jos oltaisiin kutsuttu enemmän porukkaa, niin todellakin oltaisiin kutsuttu kaikki.

Ei, se on pelkästään helpottavaa ja päivänsankaria kunnioittavaa, että aikuisen ei tarvitse koko aikaa juosta yhden synttärivieraan perässä, koska tämä on vilkas ja eloisa. Jatkuva kieltäminen ja estäminen tekee muidenkin juhlimisesta ikävää, mutta jos yksi on tottunut riekkumaan, niin milläpä estät. Jokainen lapsi ansaitsee mukavat synttärijuhlat eikä niihin kuulu se, että joku vieraista saa kaiken huomion siksi, että ei kykene keskittymään eikä kykene ottamaan muita huomioon.

En ihmettele yhtään että mistä jotkut lapset oppii sen asenteen, että kaikkia ei tarvitse ottaa mukaan leikkiin.

Omasta kokemuksesta voin sanoa ettei me vanhempina oltaisi katsottu että meidän vilkas lapsi voisi mennä synttäreille. Lasta kohtaan olisi silti ollut kohteliasta että hänetkin olisi kutsuttu eikä aikuisten taholtakin kannustettu jättämään häntä ulkopuolelle.

Noh, osalla ihmisistä on kauniit käytöstavat ja osalla...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi voi vanhempien mielestä olla vilkas, muiden lasten mielestä jopa pelottava. Meillä lapsen ekoille kaverisynttäreille (4v) ei kutsuttu sitä päiväkotiryhmän rempseää koheltajaa, koska synttärisankari ei halunnut kotiinsa seinille kiipeilevää ja joka paikassa hyppivää päiväkotikaveria. Tästä tuli luonnollisesti kaverin äidiltä noottia, että kaikki pitää kutsua. No ei pidä! Jos aivotoiminta on kaikki jaloissa, niin muut ihmiset jäävät huomiotta.

Onhan se ihan junttia, suorastaan sadistista, jos kutsuu yhtä lukuun ottamatta ryhmän kaikki lapset.

T. Rauhallisten lasten äiti, jonka lapset ovat kutsuneet aina vain ne parhaat kaverit. Jos oltaisiin kutsuttu enemmän porukkaa, niin todellakin oltaisiin kutsuttu kaikki.

Ei, se on pelkästään helpottavaa ja päivänsankaria kunnioittavaa, että aikuisen ei tarvitse koko aikaa juosta yhden synttärivieraan perässä, koska tämä on vilkas ja eloisa. Jatkuva kieltäminen ja estäminen tekee muidenkin juhlimisesta ikävää, mutta jos yksi on tottunut riekkumaan, niin milläpä estät. Jokainen lapsi ansaitsee mukavat synttärijuhlat eikä niihin kuulu se, että joku vieraista saa kaiken huomion siksi, että ei kykene keskittymään eikä kykene ottamaan muita huomioon.

Tätä oli tietysti alapeukutettu, mutta itse myönnän ymmärtäväni hyvin tämän näkökannan. Oma lapseni oli tosi rauhallinen ja arkakin, jopa pelkäsi joitain hyvin vilkkaita lapsia ja vähintäänkin väsyi heidän seurassaan ihan liikaa. Tietysti jossain hoitopaikassa täytyy vain sietää erilaisia ihmisiä, sitähän se elämä on, mutta omille synttäreille ei todellakaan tarvitse kutsua ketään, jonka seurassa ei viihdy! Tietysti olisi paljon parempi, jos olisi joku muukin, jonka jättää sitten kutsumatta, ettei kukaan olisi ainoa, mutta jos tilanne on se, että ryhmän kaikki muut lapset yhtä lukuunottamatta ovat tosi kivoja, miksi ketään tosi kivaa pitäisi jättää ulkopuolelle? On omillekin lapsilleni tullut tilanteita, joissa ei ole kutsuttu synttäreille, joilla "kaikki muut" ovat, mutta ei niistä ole mitään hampaankoloon jäänyt. Joskus kutsutaan jonnekin ja joskus ei. Ketään ei saa kiusata, systemaattisesti syrjiä tms., mutta kyllä nyt herranen aika jossain määrin lapset voivat ihan itse valita, kenen kanssa leikkivät. Äideillä on joskus ihan ylimitoitetut vaatimukset lapsiaan kohtaan siihen verrattuna, ettei itse kuitenkaan haluta kaikkien kanssa jutella jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi voi vanhempien mielestä olla vilkas, muiden lasten mielestä jopa pelottava. Meillä lapsen ekoille kaverisynttäreille (4v) ei kutsuttu sitä päiväkotiryhmän rempseää koheltajaa, koska synttärisankari ei halunnut kotiinsa seinille kiipeilevää ja joka paikassa hyppivää päiväkotikaveria. Tästä tuli luonnollisesti kaverin äidiltä noottia, että kaikki pitää kutsua. No ei pidä! Jos aivotoiminta on kaikki jaloissa, niin muut ihmiset jäävät huomiotta.

Onhan se ihan junttia, suorastaan sadistista, jos kutsuu yhtä lukuun ottamatta ryhmän kaikki lapset.

T. Rauhallisten lasten äiti, jonka lapset ovat kutsuneet aina vain ne parhaat kaverit. Jos oltaisiin kutsuttu enemmän porukkaa, niin todellakin oltaisiin kutsuttu kaikki.

Ei, se on pelkästään helpottavaa ja päivänsankaria kunnioittavaa, että aikuisen ei tarvitse koko aikaa juosta yhden synttärivieraan perässä, koska tämä on vilkas ja eloisa. Jatkuva kieltäminen ja estäminen tekee muidenkin juhlimisesta ikävää, mutta jos yksi on tottunut riekkumaan, niin milläpä estät. Jokainen lapsi ansaitsee mukavat synttärijuhlat eikä niihin kuulu se, että joku vieraista saa kaiken huomion siksi, että ei kykene keskittymään eikä kykene ottamaan muita huomioon.

Tätä oli tietysti alapeukutettu, mutta itse myönnän ymmärtäväni hyvin tämän näkökannan. Oma lapseni oli tosi rauhallinen ja arkakin, jopa pelkäsi joitain hyvin vilkkaita lapsia ja vähintäänkin väsyi heidän seurassaan ihan liikaa. Tietysti jossain hoitopaikassa täytyy vain sietää erilaisia ihmisiä, sitähän se elämä on, mutta omille synttäreille ei todellakaan tarvitse kutsua ketään, jonka seurassa ei viihdy! Tietysti olisi paljon parempi, jos olisi joku muukin, jonka jättää sitten kutsumatta, ettei kukaan olisi ainoa, mutta jos tilanne on se, että ryhmän kaikki muut lapset yhtä lukuunottamatta ovat tosi kivoja, miksi ketään tosi kivaa pitäisi jättää ulkopuolelle? On omillekin lapsilleni tullut tilanteita, joissa ei ole kutsuttu synttäreille, joilla "kaikki muut" ovat, mutta ei niistä ole mitään hampaankoloon jäänyt. Joskus kutsutaan jonnekin ja joskus ei. Ketään ei saa kiusata, systemaattisesti syrjiä tms., mutta kyllä nyt herranen aika jossain määrin lapset voivat ihan itse valita, kenen kanssa leikkivät. Äideillä on joskus ihan ylimitoitetut vaatimukset lapsiaan kohtaan siihen verrattuna, ettei itse kuitenkaan haluta kaikkien kanssa jutella jne.

Systemaattista syrjimistä on juuri se, että lapset haluavat jättää yhden aina ulkopuolelle.