Päikkytädin terveiset (vilkas lapsi)

1,5-vuotiaasta ei paljoa vielä voi sanoa, ja mitä tulee puheeseen ja motoriikkaan, niin alle kouluikäiset lapset ylipäätään kehittyvät niin yksilöllisesti, ettei kukaan voi heidän tulevaisuuttaan määritellä. Joku jatkuvasti liikkeessä oleva saattaa olla hyvinkin fiksu kouluvuosina - aivan niin kuin hiljainen ja mielikuvituksellinen ikätoverinsakin. Yhtä hyvin kumpi tahansa heistä saattaa olla se lapsi, jolla ei matematiikka tai lukeminen luista. Pointti on ihan näihin kommentteihin, että lasta ei pidä eikä saa määritellä sen suhteen mitä hänestä voi tulla isona. Ette te tiedä. Ette te tiedä yhdestäkään lapsesta mitä hänestä tulee ja mihin hän pystyy.

Mitä ADHD:n niin yksi asia mitä kannattaa pitää silmällä on lapsen kyky ymmärtää vaaraa. Aikalailla 2-vuotiaasta alkaa olla nähtävissä, osaako hän varoa sellaisia asioita mitä pitää varoa. Autotielle kuka tahansa lapsi saattaa uhmassaan juosta 2-3-vuotiaana, mutta esimerkiksi kiipeilytelineellä näkee kyllä yrittääkö lapsi kiivetä jatkuvasti niin korkealle ettei enää pärjää siellä, ymmärtääkö hän kuinka korkealta voi hypätä alas jne. Tällaiset asiat "normaali" 2-vuotiaskin alkaa ymmärtää, vaikka ei vielä autotien vaaraa ymmärtäisi. Isompi lapsi voi yrittää jotain liian vaikeaa temppua, tai pyöräillä liian kovaa omaan ikätasoon nähden autotien vieressä. Eli pelkästään se vilkkaus ei ole huolestuttavaa, vaan enemmänkin vilkkaus yhdistettynä puutteelliseen vaarantajuun. 4-5-vuotiaan pitäisi jo aika kattavastikin ymmärtää varoa autoja yms., mutta luonnollisesti sen ikäinen tarvitsee vielä autotien vieressä vahtimista. Tällainen aina liikkeessä oleva lapsi on yleensä motorisesti taitava (koska luonnostaan saa harjoittelua paljon), joten mitä vanhemmaksi lapsi kasvaa niin sen vaikeampaa on huomata lapsen kyvyttömyys huomata ja havaita ikätasoisesti vaaran paikka. Lapsi saattaa vaikuttaa todella taitavalta ja aikuiseltakin alkaa hämärtyä, kuinka korkealle lapsen voi antaa kiivetä tai kuinka pitkän matkan päässä pyöräillä aikuisesta.

Kannattaa siis jo puolen vuoden päästä aktiivisesti seurata ymmärtääkö lapsi ikätasoisesti vaaratilanteita ja myös sitä, että pystyykö lapsi ikätasoisesti keskittymään leikkiin. Eli ei se itse vilkkaus sinänsä, vaan ne muut asiat ohella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ne muut ole varovaisia, niillä on enemmän järkeä päässä. Luonnonvalinta teki ennen tehtävänsä, nyt päikkytädit yrittää estää kohtalon toteutumisen.

Voi että, mikä kommentti. Ennen juurikin se ketterä olisi varmaan pärjännyt. Useinhan hyvä motoriikka päinvastoin viittaa aivojen nopeaan ja tehokkaaseen toimintaan.

Ap:lle: älä välitä näistä, lapset ovat erilaisia.

Olin itse taaperona oikein hulivili ikiliikkuja ja ikäisekseni taitava motorisesti. Kuitenkin koulut sujuneet ala-asteesta asti huippuarvosanoin ja valmistun lääkäriksi, eli järkeä löytyy varmaan ihan tarpeeksi.

Minun lapseni oli se, joka ei ensimmäisenä rynnännyt minnekään eikä tarvinnut koko ajan yhtä aikuista peräänkatsojaksi. Koulussa hän ei päätynyt jälki-istuntoon, koska ei tehnyt typeryyksiä, mutta eipä toisaalta tullut huippuarvosanojakaan.

Nykyisin hän on lakimies, menestyy varsin mukavasti, vaikka ei ole motorisesti ylivertainen. Kaikille meille löytyy paikkamme, vaikka ei aivojen nopea ja tehokas toiminta näykään ulospäin tarpeettomana riekkumisena.

Olen kyllä saattanut sanoa, että on vauhdikas kaveri, mutta ihan hymyillen/nauren olen sen tehnyt, vaikka toki pakko myöntää, että kyllä ne todella vauhdikkaat tapaukset ovat suuri rasite päiväkotiryhmässä, jossa on muutenkin paljon pieniä lapsia. Lapsen vikahan se ei tietenkään ole, eikä sitä kuulu vanhemmille sanoa.

Olen myös huomannut, että joillakin työntekijlöillä valitettavasti tulee tuota huokailu/ikävää kommenttia sanottua sellaista villimpien lasten kuullen, se on todella epäammattimaista ja sitä ei saisi missään nimessä tietenkään tehdä.

T: Lastenhoita

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ne muut ole varovaisia, niillä on enemmän järkeä päässä. Luonnonvalinta teki ennen tehtävänsä, nyt päikkytädit yrittää estää kohtalon toteutumisen.

Voi että, mikä kommentti. Ennen juurikin se ketterä olisi varmaan pärjännyt. Useinhan hyvä motoriikka päinvastoin viittaa aivojen nopeaan ja tehokkaaseen toimintaan.

Ap:lle: älä välitä näistä, lapset ovat erilaisia.

Olin itse taaperona oikein hulivili ikiliikkuja ja ikäisekseni taitava motorisesti. Kuitenkin koulut sujuneet ala-asteesta asti huippuarvosanoin ja valmistun lääkäriksi, eli järkeä löytyy varmaan ihan tarpeeksi.

Riekkuminen ei ole synonyymi hyvälle motoriikalle, sen nyt luulisi lääkärinkin tietävän.

Missä se ketterä olisi ennen pärjännyt, sitä on hankala sanoa, mutta ne varovaiset jäävät useammin henkiin. Vikkelät jalat ei kerro mitään aivotoiminnasta.

Kiipeileminen nimenomaan on motorisesti kaikista kehittävintä. Aikaisin liikkumaan lähteminen korreloi joissain tutkimuksissa älykkyyden kanssa. Keho on kokonaisuus, joten fyysisesti hyvin kehittynyt voi olla sitä samaa henkisesti.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen näitä, jotka sanovat täysin tunteematta, että lapsessa ei ole vikaa. Voi olla tai sitten ei. Ei sitä voi tietää.

On täysin varmaa, että yhdessäkään lapsessa ei ole vikaa. Vikaa voi olla auton moottorissa tms., mutta ei lapsessa. Ei, vaikka hänellä olisi sata diagnoosia. Diagnoosit eivät ole vikoja. 

Vierailija kirjoitti:

Vie johonkin kehittävään liikuntaan,  Esim temppukouluun ja sitä kautta vaikka telinevoimisteluun, jos energiaa on ja luontaisia lahjoja.

Älä vie! Tuttuni on opettanut lasten sirkusryhmiä ja oli melko uupunut keskittymishäiriöisiin lapsiin, joille oli varmaan sanottu, että "sinähän sopisit sirkukseen".

Vierailija kirjoitti:

Vai että adhd, voi elämä teitä! Kyse on lähes vauvasta! Tuon ikäiset touhuavat päättömänä menemään. Meidän pojat rauhoittuivat noin nelivuotiaina enemmän, taaperoina oli melkoista menoa. Ja ihan ilman kirjainyhdistelmiä.

Hienoa, että edes yksi järjenääni osui tähän ketjuun. Nykisin heitellään heti diagnooseja, kun lapsi tekee muutakin kuin nököttää paikallaan. Ja jos nököttää liikaa, sittenkin on varmaan autisti tms. Minne on kadonnut terve järki ja ymmärrys siitä, että lapset ovat erilaisia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ne muut ole varovaisia, niillä on enemmän järkeä päässä. Luonnonvalinta teki ennen tehtävänsä, nyt päikkytädit yrittää estää kohtalon toteutumisen.

Voi että, mikä kommentti. Ennen juurikin se ketterä olisi varmaan pärjännyt. Useinhan hyvä motoriikka päinvastoin viittaa aivojen nopeaan ja tehokkaaseen toimintaan.

Ap:lle: älä välitä näistä, lapset ovat erilaisia.

Olin itse taaperona oikein hulivili ikiliikkuja ja ikäisekseni taitava motorisesti. Kuitenkin koulut sujuneet ala-asteesta asti huippuarvosanoin ja valmistun lääkäriksi, eli järkeä löytyy varmaan ihan tarpeeksi.

Riekkuminen ei ole synonyymi hyvälle motoriikalle, sen nyt luulisi lääkärinkin tietävän.

Missä se ketterä olisi ennen pärjännyt, sitä on hankala sanoa, mutta ne varovaiset jäävät useammin henkiin. Vikkelät jalat ei kerro mitään aivotoiminnasta.

Kiipeileminen nimenomaan on motorisesti kaikista kehittävintä. Aikaisin liikkumaan lähteminen korreloi joissain tutkimuksissa älykkyyden kanssa. Keho on kokonaisuus, joten fyysisesti hyvin kehittynyt voi olla sitä samaa henkisesti.

-eri

Kiipeäminen on eri asia kuin päätön kohkaaminen! Paras kombinaatio on lapsi, jolla on päässä niin paljon järkeä, että tajuaa, mitä kannattaa milloinkin tehdä. Iso osa 1v 6 kk ikäisistä on tämän jo huomannut, osa vielä kasvattaa aivojaan, vaikka jalat vievät mihin sattuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vie johonkin kehittävään liikuntaan,  Esim temppukouluun ja sitä kautta vaikka telinevoimisteluun, jos energiaa on ja luontaisia lahjoja.

Älä vie! Tuttuni on opettanut lasten sirkusryhmiä ja oli melko uupunut keskittymishäiriöisiin lapsiin, joille oli varmaan sanottu, että "sinähän sopisit sirkukseen".

Ei kannata ohjata lapsiryhmiä, jos ei kestä menoa ja meininkiä. 1,5-vuotiaalle on täysin normaalia koohottaa menemään miten sattuu. Ei siihen useinkaan liity mitään keskittymishäiriöitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ne muut ole varovaisia, niillä on enemmän järkeä päässä. Luonnonvalinta teki ennen tehtävänsä, nyt päikkytädit yrittää estää kohtalon toteutumisen.

Voi että, mikä kommentti. Ennen juurikin se ketterä olisi varmaan pärjännyt. Useinhan hyvä motoriikka päinvastoin viittaa aivojen nopeaan ja tehokkaaseen toimintaan.

Ap:lle: älä välitä näistä, lapset ovat erilaisia.

Olin itse taaperona oikein hulivili ikiliikkuja ja ikäisekseni taitava motorisesti. Kuitenkin koulut sujuneet ala-asteesta asti huippuarvosanoin ja valmistun lääkäriksi, eli järkeä löytyy varmaan ihan tarpeeksi.

Riekkuminen ei ole synonyymi hyvälle motoriikalle, sen nyt luulisi lääkärinkin tietävän.

Missä se ketterä olisi ennen pärjännyt, sitä on hankala sanoa, mutta ne varovaiset jäävät useammin henkiin. Vikkelät jalat ei kerro mitään aivotoiminnasta.

En sanonut viestissäni lapseni olevan "riekkuja". Hän ei huuda, metelöi tai tee ilkeyksiä. Taitoja ottaa muut huomioon on. Hän vain tuntuu näkevän joka puolella mahdollisuuksia kiivetä, juosta, hyppiä jne. Näitä pyrimme sitten ulkona toteuttamaan, mutta virtaa riittää vielä sisälläkin vastaavaan touhuun.

Ja tavoitteena ei ole laittaa vilkkaita ja rauhallisempia vastakkain tai asettaa näitä paremmuusjärjestykseen. Lähinnä itseäni mietityttää, mikä tämän ikäiselle lapselle on normaalia ja mikä ei, ja millaisia kokemuksia ihmisiltä löytyy omasta takaa/lähipiiristä.

-ap

Ei helkkari mitä kommentteja! 1,5-vuotiaalle päiväkodissa käyvälle lapselle harrastus! Se on ihan normaslia, että jotkut lapset ovat vilkkaampua kuin toiset. Omista lapsistani esikoinen oli pienenä tosi rauhallinen, kuopus vilkas, mutta lopulta vilkas kuopus on parempi keskittyjä ja hänellä on pitkäjänteisyyttä erilaisten asioiden oppimiseen. En olisi uskonut, kun taaperona meni pää kolmantena jalkana.

Mihin on ihmisten maailaisjärki kadonnut?

Eloisan pikkuneidin äiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ne muut ole varovaisia, niillä on enemmän järkeä päässä. Luonnonvalinta teki ennen tehtävänsä, nyt päikkytädit yrittää estää kohtalon toteutumisen.

Voi että, mikä kommentti. Ennen juurikin se ketterä olisi varmaan pärjännyt. Useinhan hyvä motoriikka päinvastoin viittaa aivojen nopeaan ja tehokkaaseen toimintaan.

Ap:lle: älä välitä näistä, lapset ovat erilaisia.

Olin itse taaperona oikein hulivili ikiliikkuja ja ikäisekseni taitava motorisesti. Kuitenkin koulut sujuneet ala-asteesta asti huippuarvosanoin ja valmistun lääkäriksi, eli järkeä löytyy varmaan ihan tarpeeksi.

Riekkuminen ei ole synonyymi hyvälle motoriikalle, sen nyt luulisi lääkärinkin tietävän.

Missä se ketterä olisi ennen pärjännyt, sitä on hankala sanoa, mutta ne varovaiset jäävät useammin henkiin. Vikkelät jalat ei kerro mitään aivotoiminnasta.

En sanonut viestissäni lapseni olevan "riekkuja". Hän ei huuda, metelöi tai tee ilkeyksiä. Taitoja ottaa muut huomioon on. Hän vain tuntuu näkevän joka puolella mahdollisuuksia kiivetä, juosta, hyppiä jne. Näitä pyrimme sitten ulkona toteuttamaan, mutta virtaa riittää vielä sisälläkin vastaavaan touhuun.

Ja tavoitteena ei ole laittaa vilkkaita ja rauhallisempia vastakkain tai asettaa näitä paremmuusjärjestykseen. Lähinnä itseäni mietityttää, mikä tämän ikäiselle lapselle on normaalia ja mikä ei, ja millaisia kokemuksia ihmisiltä löytyy omasta takaa/lähipiiristä.

-ap

Melko lailla kaikki on tuon ikäiselle normaalia (mitä se normaali sitten ikinä onkaan). Hän on melkein vauva vielä ja etenkin noin pienenä lapset kehittyvä todella eri tahtiin. Ei siis mitään syytä huoleen. Anna lapsesi olla lapsi. 

Nykyään vaikuttaa siltä, että kaikille energisille lapsille pyritään saamaan ADHD leima ennen koulun alkua jotta sitten jouhevasti saadaan tukitoimia, koska opettajat ovat keinottomia jos lapsi ei tottele. Nurkkaankaan ei saa enää laittaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei helkkari mitä kommentteja! 1,5-vuotiaalle päiväkodissa käyvälle lapselle harrastus! Se on ihan normaslia, että jotkut lapset ovat vilkkaampua kuin toiset. Omista lapsistani esikoinen oli pienenä tosi rauhallinen, kuopus vilkas, mutta lopulta vilkas kuopus on parempi keskittyjä ja hänellä on pitkäjänteisyyttä erilaisten asioiden oppimiseen. En olisi uskonut, kun taaperona meni pää kolmantena jalkana.

Mihin on ihmisten maailaisjärki kadonnut?

Adhd diagnoosikiimassa ei ole maalaisjärkeä näkynyt pitkään aikaan.

Miksi joku haluamalla haluaisi tuollaisen diagnoosin? Surullista Han tuo on lapsen ja perheen kannalta.

Ap ymmärrän että on raskasta kuunnella huonoja uutisia päikystä päivä toisensa jälkeen. Se rasittaa vanhempia tarpeettoman paljon ja siitä todellakin kannattaa sanoa jossain vaiheessa. Juurikin nätisti, mutta mahdollisimman avoimesti. Tärkeää on että sinulla on semmoinen olo että lapsesi on turvassa ja pystyt luottamaan päiväkotiin.

Vierailija kirjoitti:

Miksi joku haluamalla haluaisi tuollaisen diagnoosin? Surullista Han tuo on lapsen ja perheen kannalta.

Jos diagnoosi on aiheellinen, siinä ei ole mitään surullista. Päinvastoin. On helpotus, kun saadaan selvyys sille, mikä lapsella on ja osataan antaa hänelle tarvittavat tukitoimet. 

terveisin "diagnoosilapsen" äiti

P.S. 1,5v on ihan liian pieni, jotta voi vetää mitään johtopäätöksiä yhtään mihinkään suuntaan. Älä ole ap huolissasi. 

Vierailija kirjoitti:

1,5-vuotiaasta ei paljoa vielä voi sanoa, ja mitä tulee puheeseen ja motoriikkaan, niin alle kouluikäiset lapset ylipäätään kehittyvät niin yksilöllisesti, ettei kukaan voi heidän tulevaisuuttaan määritellä. Joku jatkuvasti liikkeessä oleva saattaa olla hyvinkin fiksu kouluvuosina - aivan niin kuin hiljainen ja mielikuvituksellinen ikätoverinsakin. Yhtä hyvin kumpi tahansa heistä saattaa olla se lapsi, jolla ei matematiikka tai lukeminen luista. Pointti on ihan näihin kommentteihin, että lasta ei pidä eikä saa määritellä sen suhteen mitä hänestä voi tulla isona. Ette te tiedä. Ette te tiedä yhdestäkään lapsesta mitä hänestä tulee ja mihin hän pystyy.

Mitä ADHD:n niin yksi asia mitä kannattaa pitää silmällä on lapsen kyky ymmärtää vaaraa. Aikalailla 2-vuotiaasta alkaa olla nähtävissä, osaako hän varoa sellaisia asioita mitä pitää varoa. Autotielle kuka tahansa lapsi saattaa uhmassaan juosta 2-3-vuotiaana, mutta esimerkiksi kiipeilytelineellä näkee kyllä yrittääkö lapsi kiivetä jatkuvasti niin korkealle ettei enää pärjää siellä, ymmärtääkö hän kuinka korkealta voi hypätä alas jne. Tällaiset asiat "normaali" 2-vuotiaskin alkaa ymmärtää, vaikka ei vielä autotien vaaraa ymmärtäisi. Isompi lapsi voi yrittää jotain liian vaikeaa temppua, tai pyöräillä liian kovaa omaan ikätasoon nähden autotien vieressä. Eli pelkästään se vilkkaus ei ole huolestuttavaa, vaan enemmänkin vilkkaus yhdistettynä puutteelliseen vaarantajuun. 4-5-vuotiaan pitäisi jo aika kattavastikin ymmärtää varoa autoja yms., mutta luonnollisesti sen ikäinen tarvitsee vielä autotien vieressä vahtimista. Tällainen aina liikkeessä oleva lapsi on yleensä motorisesti taitava (koska luonnostaan saa harjoittelua paljon), joten mitä vanhemmaksi lapsi kasvaa niin sen vaikeampaa on huomata lapsen kyvyttömyys huomata ja havaita ikätasoisesti vaaran paikka. Lapsi saattaa vaikuttaa todella taitavalta ja aikuiseltakin alkaa hämärtyä, kuinka korkealle lapsen voi antaa kiivetä tai kuinka pitkän matkan päässä pyöräillä aikuisesta.

Kannattaa siis jo puolen vuoden päästä aktiivisesti seurata ymmärtääkö lapsi ikätasoisesti vaaratilanteita ja myös sitä, että pystyykö lapsi ikätasoisesti keskittymään leikkiin. Eli ei se itse vilkkaus sinänsä, vaan ne muut asiat ohella.

Kiitos, pidän tämän mielessä! :) -ap

Mulla on kolme lasta, jotka olivat taaperoina juuri tuollaisia. Vanhin pärjää lukiossa kohtalaisesti, mutta nuoremmilla koulunkäynti on aika takkuista, tehtäviin keskittymisestä ei tunnu oikein tulevan mitään. Diagnooseista ei ole ollut mitään puhetta (tyttöjä ovat). Sanoisin että voi olla merkki tulevista ongelmista, mutta toisaalta moni tässä ketjussa kertoi myös iän myötä tulevasta rauhoittumisesta.

Heipä hei, 1,5-vuotias lapsi on vilkas ja eloisa ja voi olla myös arka ja syrjäänvetäytyvä, tempperamentista riippuen. Vilkkaus ja syrjäänvetäytyvyys voivat molemmat viitata jonkin sortin neurologisiin ongelmiin, mutta pienestä lapsesta ei kukaan pysty kertomaan, onko hänellä jokin ongelma kehityksessä!

Tuo rauhoittumisen ja keskittymisen tavoite, on hyvä tavoite. Mutta kannattaa ymmärtää se niin, että se ei ole asia, joka lapsen tulisi nyt heti viikossa oppia! Tuo tavoite voi kulkea hänen matkassaan useamman vuoden.

Moni motorisesti vilkas lapsi rauhoittuu pikku hiljaa. Mutta siihen voidaan myös aikuisjohtoisesti ohjata ja näin auttaa lasta löytämään konstit keskittymään.

Ja näin lopuksi kannattaa muistaa esim se, että erittäin moni 7-vuotiaskin on vielä vilkas menijä ja koulussakin harjoitellaan vielä sitä paikallaan rauhassa oloa.