Lue keskustelun säännöt.
Miksi ei kokemattomalle anneta edes mahdollisuutta parisuhdemarkkinoilla?
11.08.2020 |
Kokemattomuus on näköjään suuri turn off naisille. En tiedä miten on toisin päin mutta näin ainakin miehen näkökulmassa. Ikää on jo 28v enkä ole vielä koskaan seurustellut. Syistä nyt ei sen enemää, sen jokainen nyt jo varmaan arvaakin: lyhyys, rumuus, ujous ja nämä klassikot.
Tuntuu vähän siltä, että tuo kokemattomuus on kuitenkin se suurin riippakivi joka pitäisi saada karistettua pois jotta olisi edes vähäiset mahdollisuudet parisuhteeseen. Mikä siinä kokemattomuudessa on niin iso kirous? Muutenkin noilla ominaisuuksilla vaikea päästä parisuhteeseen niin miksi siitä kokemattomuudesta vielä rangaistaan, kun ei ole edes oma valinta olla ikisinkku.
Vähän sama kuin työttömillä: joka paikassa vaaditaan työkokemusta, mutta kun ei pääse töihin, ei saa kokemusta. Ja kun ei ole kokemusta, ei pääse töihin.
Kommentit (378)
Vierailija kirjoitti:
Mulle taas olisi kokemattomuus iso plussa. Ei tarvitsisi miettiä toisen eksiä tai mahdollisia lapsia yms. Mutta haittana sitten taas voisi olla se ettei miehellä ole kokemusta naisen kanssa olemisesta ja lähinnä tässä tarkoitan nyt sitä ettei ole asunut sellaisen kanssa ja koska itsellä on kokemusta pitkästä parisuhteesta olisi raskasta aloittaa koulimaan jostakusta toisesta kelvollista kanssaeläjää...tai siis näin mä kuvittelen että siinä kävisi.
Hyvä asenne tuo, että miehestä pitää koulia jotakin. Taitaa kuitenkin olla monelle nykyaikaiselle, voimaantuneelle ja etuoikeutetulle naiselle ihan normaali lähtökohta. Miksi koskaan ei kuule, että mies koulisi naisesta kelvollista kanssaeläjää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi kenenkään ylipäätään pitäisi antaa kellekään mahdollisuus vain hyvää hyvyyttään? Jos ei kiinnosta, oli syy mikä oli, niin sillon ei kiinnosta. Minkäs teet. Ei sitä voi pakottaa, joskus ei edes löydy mitään erityistä syytä, miksi toinen ihminen ei kiinnosta.
Jos mahdollisuuden antaminen on se juttu, miksi ap sinä et anna edes mahdollisuutta niille tankeille? Jotka siis rajasit kiinnostuksesi ulkopuolelle. Vai onko näissä katkeroituneissa tyypeissä juuri se yhtenäinen piirre, että pitäisi saada juuri se mitä haluaa, mutta kuitenkaan itse ei suostuta niistä omista turn offeista tinkimään. Vähän ristiriitaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä muuta olet kuin nuo jo tiedossa olevat? Onko muuta elämää kuin neljän seinän sisällä kyhjötys? Perushygienia kunnossa? Käyt ystävien luona viettämässä aikaa? Harrastat jotain? Olet iloinen ja mukaansatempaava ja helposti lähestyttävä? Käytkö töissä vai opiskeletko? Miten kehität itseäsi? Onko millaiset perhesuhteet?
Onko sillä merkitystä, jos nuo aloituksessa mainitut ovat niitä isoimpia red flageja joiden perusteella tehdään ns. pre-selection jonka jälkeen vasta tutustutaan paremmin? Se oli koko keskustelun aloituksen pointti, että saisin tähän kysymykseen vastauksen.
Mutta mikäs siinä, voin kertoa hieman lisää: opiskelen yliopistossa, opinnot loppusuoralla ja työelämä kutsunee pian. Harrastuksena satunnainen kuntosaleilu ja vaeltaminen (tiedän, yksinäisiä hommia). Perushygienia? No käyn kyllä päivittäin suihkussa, pesen hampaat, ajan parran, ja aamulla kampaan hiukset siistiksi jos nyt näitä ajat takaa. En ole todellakaan se suosituin tyyppi mutta on pieni kaveriporukka (miehiä kaikki) joiden kanssa satunnaisesti käydään terassilla istumassa tai nyt korona-aikana kämpällä iltaa istumassa. En ole mikään kova bilehile mutta opiskeluiden alussa tuli jonkun verran käytyä kemuissa. Perhesuhteet? No ihan hyvät välit vanhempiin ja muutaman kerran vuodessa käyn jonkun viikonlopun verran porukoilla. En asu mamman kellarissa jos sitä vihjaat. Itseni kehittmisestä en oikein osaa sanoa, mitäköhän tällä haetaan? Juuri tuo saliharrastus on sitä varten etten olisi ihan mikään ruipelo, mutta tuskin ihan ammattibodariksi kuitenkaan onnistuisin itseäni kehittämään, se vaatisi jo niin kovaa omistautumista.
AP
Harrastuksena vaeltaminen ja se on mielestäsi yksinäistä hommaa? Etkö ole huomannut, mitä kuluneena kesänä on tapahtunut? Harrastuksen suosio on räjähtänyt käsistä! Luontopolut ovat täynnä ihmisiä, myös naisia.
En suosittele iskeytymään silti siellä heidän seuraansa, mutta kai kuulut FB-ryhmiin, joissa keskustellaan vaeltamisesta? Partioaitta järjestää erilaisia aiheeseen liittyviä tilaisuuksia, Suomen Ladulla on paikallisjärjestöjä joissa pääsee vaeltamaan porukalla ja varmasti löytyy paljon muitakin yhteisöllisiä kohtaamisia vaellusharrastuksen merkeissä - ainakin, jos joskus vielä palataan normaaliin.
Mutta red flag ja preselection -termien käyttö paljastaa jo sen, että ihan perinteinen MA-teoreetikko siellä jälleen mieluummin uhriutuu ja syyttää naisia kuin yrittää tutustua siihen. Jonkun naisen pitäisi antaa sinulle mahdollisuus, vaikka mitä ilmeisimmin et ole edes kenestäkään kiinnostunut etkä edes tutustu uusiin naisiin tai tapaa naisia missään.
Tämä on totta. Vaellus on harrastuksena kasvattanut suosiotaan viime vuosina ja ainakin oman kokemukseni mukaan sen kautta on myös aika helppoa löytää samanhenkisiä kavereita. Ja siinä porukassa ei ulkonäön perusteella hirveästi arvostella.
Tietenkään vaellus ei ole harrastuksena sellainen, että sieltä kannattaa parisuhde-/seksimielessä alkaa seuraa etsimään, mutta yleensä uusiin ihmisiin tutustuminen avaa uusia mahdollisuuksia ja uusia ympyröitä, joita kautta kaiketi romanttistakin seuraa voisi löytää. Käsittääkseni moni parisuhteessa oleva on kuitenkin tutustunut kumppaniinsa yhteisten tuttujen kautta, kuten itsekin olen. Ja vaelluspiireistä luulisi uusia tuttavuuksia saavan, jos haluaa.
Toisaalta tällä palstalla olen usein huomannut, kuinka jotkut "ikisinkut" miehet lähestulkoon ylenkatsovat harrastuksia, joiden kautta ei suoraan pääse sänkyyn tai löydä mukavannäköistä potentiaalista seurustelukumppania. Ja pelkkä kaveruus/toveruus naisten kanssa on joidenkin mielestään turhaa, jollei vähintään pildeä ole luvassa. Monet heistä ovat suoraan sanoneet etteivät näe naisella ja parisuhteella juurikaan muuta arvoa kuin seksin saamisen, koska kuulemma kaikki ystävyyteen liittyvät ei-seksuaaliset asiat hoituvat miespuolisten kavereiden kanssa.
En nyt tietenkään sitä sano että ap olisi tällainen! Minusta ap on vaikuttanut ihan ok tyypiltä sen perusteella mitä selvästi hänen viesteikseen olen huomannut. Ja suosittelen lämpimästi että ap yrittää tutustua uusiin ihmisiin, sukupuolesta riippumatta, sen vaellusharrastuksen kautta!
T: Vaeltajanainen
Asiallinen teksti. En ole tosiaan missään porukoissa vaellellut, enimmäkseen itsekseni ja ihan itseoppineena. Mutta voisihan tuota harkita jos sen kautta vaikka tutustuisi uusiin ihmisiin ja sitä kautta potentiaalisia kumppaniehdokkaita löytyisi. Toki pitäis yrittää "ilman taka-ajatuksia" mentaliteetilla, koska se paistaisi minusta heti läpi jos tarkoituksella olisin siellä seuranhakumielessä. Perineiset sosiaaliset pariutumisympäristöt eivät kun ole tuottaneet tulosta. En kertakaikkiaan hallitse mitään iskujuttuja baareissa kun en niissä edes niin viihdy, saati mitään keskustelunavauksia Tinderissä tuntemattomille. Ne eivät ujolta vaan luonnistu.
AP
Jos olet mukava ihminen ja pääset sisään johonkin porukkaan, siinä voi olla paljonkin mahdollisuuksia. Ikinä ei pidä myöskään väheksyä vastakkaista sukupuolta olevia "vain ystäviä". Joskus voi käydä niin, että kaveripiiri laajenee heidän kauttaan ja he voivat joskus ottaa yhteisiin juttuihin mukaan jonkun naispuolisen ystävän tai vaikka siskonsa, joka kiinnostuu hyvästä miehestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä muuta olet kuin nuo jo tiedossa olevat? Onko muuta elämää kuin neljän seinän sisällä kyhjötys? Perushygienia kunnossa? Käyt ystävien luona viettämässä aikaa? Harrastat jotain? Olet iloinen ja mukaansatempaava ja helposti lähestyttävä? Käytkö töissä vai opiskeletko? Miten kehität itseäsi? Onko millaiset perhesuhteet?
Onko sillä merkitystä, jos nuo aloituksessa mainitut ovat niitä isoimpia red flageja joiden perusteella tehdään ns. pre-selection jonka jälkeen vasta tutustutaan paremmin? Se oli koko keskustelun aloituksen pointti, että saisin tähän kysymykseen vastauksen.
Mutta mikäs siinä, voin kertoa hieman lisää: opiskelen yliopistossa, opinnot loppusuoralla ja työelämä kutsunee pian. Harrastuksena satunnainen kuntosaleilu ja vaeltaminen (tiedän, yksinäisiä hommia). Perushygienia? No käyn kyllä päivittäin suihkussa, pesen hampaat, ajan parran, ja aamulla kampaan hiukset siistiksi jos nyt näitä ajat takaa. En ole todellakaan se suosituin tyyppi mutta on pieni kaveriporukka (miehiä kaikki) joiden kanssa satunnaisesti käydään terassilla istumassa tai nyt korona-aikana kämpällä iltaa istumassa. En ole mikään kova bilehile mutta opiskeluiden alussa tuli jonkun verran käytyä kemuissa. Perhesuhteet? No ihan hyvät välit vanhempiin ja muutaman kerran vuodessa käyn jonkun viikonlopun verran porukoilla. En asu mamman kellarissa jos sitä vihjaat. Itseni kehittmisestä en oikein osaa sanoa, mitäköhän tällä haetaan? Juuri tuo saliharrastus on sitä varten etten olisi ihan mikään ruipelo, mutta tuskin ihan ammattibodariksi kuitenkaan onnistuisin itseäni kehittämään, se vaatisi jo niin kovaa omistautumista.
AP
Harrastuksena vaeltaminen ja se on mielestäsi yksinäistä hommaa? Etkö ole huomannut, mitä kuluneena kesänä on tapahtunut? Harrastuksen suosio on räjähtänyt käsistä! Luontopolut ovat täynnä ihmisiä, myös naisia.
En suosittele iskeytymään silti siellä heidän seuraansa, mutta kai kuulut FB-ryhmiin, joissa keskustellaan vaeltamisesta? Partioaitta järjestää erilaisia aiheeseen liittyviä tilaisuuksia, Suomen Ladulla on paikallisjärjestöjä joissa pääsee vaeltamaan porukalla ja varmasti löytyy paljon muitakin yhteisöllisiä kohtaamisia vaellusharrastuksen merkeissä - ainakin, jos joskus vielä palataan normaaliin.
Mutta red flag ja preselection -termien käyttö paljastaa jo sen, että ihan perinteinen MA-teoreetikko siellä jälleen mieluummin uhriutuu ja syyttää naisia kuin yrittää tutustua siihen. Jonkun naisen pitäisi antaa sinulle mahdollisuus, vaikka mitä ilmeisimmin et ole edes kenestäkään kiinnostunut etkä edes tutustu uusiin naisiin tai tapaa naisia missään.
Tämä on totta. Vaellus on harrastuksena kasvattanut suosiotaan viime vuosina ja ainakin oman kokemukseni mukaan sen kautta on myös aika helppoa löytää samanhenkisiä kavereita. Ja siinä porukassa ei ulkonäön perusteella hirveästi arvostella.
Tietenkään vaellus ei ole harrastuksena sellainen, että sieltä kannattaa parisuhde-/seksimielessä alkaa seuraa etsimään, mutta yleensä uusiin ihmisiin tutustuminen avaa uusia mahdollisuuksia ja uusia ympyröitä, joita kautta kaiketi romanttistakin seuraa voisi löytää. Käsittääkseni moni parisuhteessa oleva on kuitenkin tutustunut kumppaniinsa yhteisten tuttujen kautta, kuten itsekin olen. Ja vaelluspiireistä luulisi uusia tuttavuuksia saavan, jos haluaa.
Toisaalta tällä palstalla olen usein huomannut, kuinka jotkut "ikisinkut" miehet lähestulkoon ylenkatsovat harrastuksia, joiden kautta ei suoraan pääse sänkyyn tai löydä mukavannäköistä potentiaalista seurustelukumppania. Ja pelkkä kaveruus/toveruus naisten kanssa on joidenkin mielestään turhaa, jollei vähintään pildeä ole luvassa. Monet heistä ovat suoraan sanoneet etteivät näe naisella ja parisuhteella juurikaan muuta arvoa kuin seksin saamisen, koska kuulemma kaikki ystävyyteen liittyvät ei-seksuaaliset asiat hoituvat miespuolisten kavereiden kanssa.
En nyt tietenkään sitä sano että ap olisi tällainen! Minusta ap on vaikuttanut ihan ok tyypiltä sen perusteella mitä selvästi hänen viesteikseen olen huomannut. Ja suosittelen lämpimästi että ap yrittää tutustua uusiin ihmisiin, sukupuolesta riippumatta, sen vaellusharrastuksen kautta!
T: Vaeltajanainen
Asiallinen teksti. En ole tosiaan missään porukoissa vaellellut, enimmäkseen itsekseni ja ihan itseoppineena. Mutta voisihan tuota harkita jos sen kautta vaikka tutustuisi uusiin ihmisiin ja sitä kautta potentiaalisia kumppaniehdokkaita löytyisi. Toki pitäis yrittää "ilman taka-ajatuksia" mentaliteetilla, koska se paistaisi minusta heti läpi jos tarkoituksella olisin siellä seuranhakumielessä. Perineiset sosiaaliset pariutumisympäristöt eivät kun ole tuottaneet tulosta. En kertakaikkiaan hallitse mitään iskujuttuja baareissa kun en niissä edes niin viihdy, saati mitään keskustelunavauksia Tinderissä tuntemattomille. Ne eivät ujolta vaan luonnistu.
AP
Jos olet mukava ihminen ja pääset sisään johonkin porukkaan, siinä voi olla paljonkin mahdollisuuksia. Ikinä ei pidä myöskään väheksyä vastakkaista sukupuolta olevia "vain ystäviä". Joskus voi käydä niin, että kaveripiiri laajenee heidän kauttaan ja he voivat joskus ottaa yhteisiin juttuihin mukaan jonkun naispuolisen ystävän tai vaikka siskonsa, joka kiinnostuu hyvästä miehestä.
Juuri näin! "Kaverivyöhykkeelle" joutumista ei pitäisi nähdä sellaisena mörkönä kuin monet miehet näkevät. Kaverinaisista voi olla hyötyä juurikin noin, tai sitten he voivat tarjota apua mm. Tinder-kuvien valintaan naisen näkökulmasta tai vinkkejä pukeutumiseen yms. Äijäporukoissa jaetut iskuvinkit ja äijien toisistaan ottamat paidattomat pullistelukuvat ei ole yleensä niitä parhaimpia. Ei siis kannata alkaa räyhäämään ja pistämään välejä poikki jos pakit romanttiselle suhteelle antanut nainen sanoo haluavansa olla vain kaveri.
Olen antanut kokemattomalle miehelle mahdollisuuden ja mitä seurasikaan alle vuodessa: miehen itsetunto vahvistui niin, että hän ylpistyi ja jätti minut. En halua olla kenenkään egon puustaaja, joten ei kiitos enää. Vaikka olen nainen, samanlaisia tunteita mulla on kuin miehillä, enkä halua tulla satutetuksi enää. Naiset eivät ole velvollisia pitämään seuraa miehille siksi, että nämä ovat kokemattomia tai yleensä, jos he eivät tunne vetoa miestä kohtaan. Itse etsin eniten henkistä yhteensopivuutta, en syty erityisemmin lihaksista tai pituudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä muuta olet kuin nuo jo tiedossa olevat? Onko muuta elämää kuin neljän seinän sisällä kyhjötys? Perushygienia kunnossa? Käyt ystävien luona viettämässä aikaa? Harrastat jotain? Olet iloinen ja mukaansatempaava ja helposti lähestyttävä? Käytkö töissä vai opiskeletko? Miten kehität itseäsi? Onko millaiset perhesuhteet?
Onko sillä merkitystä, jos nuo aloituksessa mainitut ovat niitä isoimpia red flageja joiden perusteella tehdään ns. pre-selection jonka jälkeen vasta tutustutaan paremmin? Se oli koko keskustelun aloituksen pointti, että saisin tähän kysymykseen vastauksen.
Mutta mikäs siinä, voin kertoa hieman lisää: opiskelen yliopistossa, opinnot loppusuoralla ja työelämä kutsunee pian. Harrastuksena satunnainen kuntosaleilu ja vaeltaminen (tiedän, yksinäisiä hommia). Perushygienia? No käyn kyllä päivittäin suihkussa, pesen hampaat, ajan parran, ja aamulla kampaan hiukset siistiksi jos nyt näitä ajat takaa. En ole todellakaan se suosituin tyyppi mutta on pieni kaveriporukka (miehiä kaikki) joiden kanssa satunnaisesti käydään terassilla istumassa tai nyt korona-aikana kämpällä iltaa istumassa. En ole mikään kova bilehile mutta opiskeluiden alussa tuli jonkun verran käytyä kemuissa. Perhesuhteet? No ihan hyvät välit vanhempiin ja muutaman kerran vuodessa käyn jonkun viikonlopun verran porukoilla. En asu mamman kellarissa jos sitä vihjaat. Itseni kehittmisestä en oikein osaa sanoa, mitäköhän tällä haetaan? Juuri tuo saliharrastus on sitä varten etten olisi ihan mikään ruipelo, mutta tuskin ihan ammattibodariksi kuitenkaan onnistuisin itseäni kehittämään, se vaatisi jo niin kovaa omistautumista.
AP
Harrastuksena vaeltaminen ja se on mielestäsi yksinäistä hommaa? Etkö ole huomannut, mitä kuluneena kesänä on tapahtunut? Harrastuksen suosio on räjähtänyt käsistä! Luontopolut ovat täynnä ihmisiä, myös naisia.
En suosittele iskeytymään silti siellä heidän seuraansa, mutta kai kuulut FB-ryhmiin, joissa keskustellaan vaeltamisesta? Partioaitta järjestää erilaisia aiheeseen liittyviä tilaisuuksia, Suomen Ladulla on paikallisjärjestöjä joissa pääsee vaeltamaan porukalla ja varmasti löytyy paljon muitakin yhteisöllisiä kohtaamisia vaellusharrastuksen merkeissä - ainakin, jos joskus vielä palataan normaaliin.
Mutta red flag ja preselection -termien käyttö paljastaa jo sen, että ihan perinteinen MA-teoreetikko siellä jälleen mieluummin uhriutuu ja syyttää naisia kuin yrittää tutustua siihen. Jonkun naisen pitäisi antaa sinulle mahdollisuus, vaikka mitä ilmeisimmin et ole edes kenestäkään kiinnostunut etkä edes tutustu uusiin naisiin tai tapaa naisia missään.
Tämä on totta. Vaellus on harrastuksena kasvattanut suosiotaan viime vuosina ja ainakin oman kokemukseni mukaan sen kautta on myös aika helppoa löytää samanhenkisiä kavereita. Ja siinä porukassa ei ulkonäön perusteella hirveästi arvostella.
Tietenkään vaellus ei ole harrastuksena sellainen, että sieltä kannattaa parisuhde-/seksimielessä alkaa seuraa etsimään, mutta yleensä uusiin ihmisiin tutustuminen avaa uusia mahdollisuuksia ja uusia ympyröitä, joita kautta kaiketi romanttistakin seuraa voisi löytää. Käsittääkseni moni parisuhteessa oleva on kuitenkin tutustunut kumppaniinsa yhteisten tuttujen kautta, kuten itsekin olen. Ja vaelluspiireistä luulisi uusia tuttavuuksia saavan, jos haluaa.
Toisaalta tällä palstalla olen usein huomannut, kuinka jotkut "ikisinkut" miehet lähestulkoon ylenkatsovat harrastuksia, joiden kautta ei suoraan pääse sänkyyn tai löydä mukavannäköistä potentiaalista seurustelukumppania. Ja pelkkä kaveruus/toveruus naisten kanssa on joidenkin mielestään turhaa, jollei vähintään pildeä ole luvassa. Monet heistä ovat suoraan sanoneet etteivät näe naisella ja parisuhteella juurikaan muuta arvoa kuin seksin saamisen, koska kuulemma kaikki ystävyyteen liittyvät ei-seksuaaliset asiat hoituvat miespuolisten kavereiden kanssa.
En nyt tietenkään sitä sano että ap olisi tällainen! Minusta ap on vaikuttanut ihan ok tyypiltä sen perusteella mitä selvästi hänen viesteikseen olen huomannut. Ja suosittelen lämpimästi että ap yrittää tutustua uusiin ihmisiin, sukupuolesta riippumatta, sen vaellusharrastuksen kautta!
T: Vaeltajanainen
Asiallinen teksti. En ole tosiaan missään porukoissa vaellellut, enimmäkseen itsekseni ja ihan itseoppineena. Mutta voisihan tuota harkita jos sen kautta vaikka tutustuisi uusiin ihmisiin ja sitä kautta potentiaalisia kumppaniehdokkaita löytyisi. Toki pitäis yrittää "ilman taka-ajatuksia" mentaliteetilla, koska se paistaisi minusta heti läpi jos tarkoituksella olisin siellä seuranhakumielessä. Perineiset sosiaaliset pariutumisympäristöt eivät kun ole tuottaneet tulosta. En kertakaikkiaan hallitse mitään iskujuttuja baareissa kun en niissä edes niin viihdy, saati mitään keskustelunavauksia Tinderissä tuntemattomille. Ne eivät ujolta vaan luonnistu.
AP
Kiitos ap tästä vastauksesta. FB:ssä on sellainen ryhmä kuin Vaellussinkut, siihen kannattaa liittyä!
Ja nyt takerrun hieman tuohon asenteeseesi, joka paistaa läpi teksteistäsi. "En kertakaikkiaan hallitse mitään iskujuttuja baareissa kun en niissä edes niin viihdy, saati mitään keskustelunavauksia Tinderissä tuntemattomille. Ne eivät ujolta vaan luonnistu." Tämä on sinun olettamuksesi ja ajatuksesi. Olet todennäköisesti oikeassa siinä, että jos et viihdy baareissa, ei kommunikointisi siellä ole luontevaa eikä sinun kannatakaan etsiä kumppania baarista, koska siellä liikkuvat ne ihmiset, jotka baarielämästä pitävät. Mutta olet väärässä siinä, ettei ujolta muka luonnistu keskustelunavaukset. Yritä päästä eroon tästä sosiaalista elämääsi haittaavasta ajatuksesta ja ymmärrä, että tekemällä itsestäsi tämän oletuksen, et todellakaan onnistu. Mene Tinderiin ja selaile sitä pari päivää. Saat kymmeniä matcheja ja sitten vain aloittamaan keskustelu. Keskustelun voi aloittaa vaikkapa tervehtimällä ja kysymällä jotain mätsisi profiilista. "Hei! Onko noi sun kuvat jostain ulkomailta? Reissaatko paljonkin?" "Moikka! Kerroit profiilissa, että patikoit. Mäkin harrastan vaeltamista. Mikä on hienoin vaelluskohde, jossa olet ollut?" Kas näin. Eli ole kiinnostunut siitä ihmisestä, josta olet kiinnostunut!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt kun kaikki naisten pariutumistoimintaan kohdistuva kritiikki on palstalaisten mielestä näemmä "naisen vaatimista" (vaikka yhtäkään "vaadin"-sanaa en ole havainnut miesoletettujen viesteissä), niin mitä näiden vähemmän suosittujen miesten pitäisi sitten teidän mielestä tehdä? Istua hiljaa ja hyväksyä kohtalonsa? Minusta on ihan oikein, niin tässä kuin missä tahansa muussakin epäoikeudenmukaisessa asiassa, että epäkohdista nostetaan meteliä ja niitä kritisoidaan.
Täällä on jo aiemminkin verrattu köyhiin ja rikkaisiin, ja se on mielestäni aika osuva vertaus: rikkaatkin suuttuvat aina kun heille puhutaan köyhyydestä. Samalla tavalla näitä romanttisiin illuusioihin uskovia jurppii kun joku mainitsee tasoteorian ja pariutumismarkkinoiden räikeän epätasa-arvon, koska sellaistahan ei ole olemassa. Tai siis on, mutta siitä ei saa puhua ääneen.
Kyllä saa keskustella ja myös kritisoida. Toki jos ja kun haluaa kritisoida asiaa, joka liikkuu hyvin henkilö- ja yksilökohtaisella alueella, kuten esimerkiksi pariutuminen, kannattaa huomioida kuinka hyödyllistä on sen enempää syyllistää muita, yleistää kuin vedota epäoikeudenmukaisuuteen. Pariutuminen tapahtuu nykyisin länsimaisessa yhteiskunnassa lähes yksinomaan vetovoima- ja tunnetasolla perustuen nimenomaan niiden pariutujien yksilöllisiin ja henkilökohtaisiin toiveisiin ja haluihin. Se ei ole aina oikeudenmukaista, mutta ei sellaista ole luvattukaan eikä sellaista oikeastaan ole realistista odottaa. Epäoikeudenmukaisuuden tunne on tietenkin todellinen ja ymmärrettävä, mutta jos siihen haluaa vedota, tulisi pyrkiä avoimeen dialogiin "naiset sitä ja miehet tätä" -tason sijasta. Lisäksi tulisi oikeasti huomioida se, että pariutuminen tuskin muuttuu oikeudenmukaiseksi, vaikka mitä tekisi.
Juuri tämä. Kun ei sen parinvalinnan ole tarkoituskaan olla hyväntekeväisyyttä eikä niitä naisia jaeta kuin palkintoja hyvästä käytöksestä. Oikeudenmukaisuudesta tai reiluudesta puhuminen tuntuu tässä yhteydessä absurdilta. Oikeudenmukaisuutta on nimenomaan se, että jokaisella on mahdollisuus pariutua vapaasti valitsemansa vapaaehtoisen kumppanin kanssa. Joillakin näitä potentiaalisia vapaaehtoisia kumppaneita on enemmän kuin toisilla, mikä nyt on vaan suora seuraus siitä että valinnanvapaudesta. Vaikka ihmisten preferenssit ovat yksilökohtaisia niin tietyt piirteet herättävät kiinnostusta useammin kuin toiset. Kyllä miehetkin tämän ymmärtää - korkeintaan omanikäinen normaalipainoinen nainen kiinnostaa lähes kaikkia miehiä enemmän kuin vanhempi ylipainoinen nainen.
Taas tämä klassikkoargumentti, kuinka kenelläkään ei ole velvollisuutta huolia mitään jämämiestä ja niin edelleen. Löydän tästä aika hyvän vertauksen yhteiskunnalliseen kapitalismi vs sosialismi argumentointiin. Köyhiä kyllä yleisesti sympataan ja puhutaan tuloerojen tasaamisesta reiluuden ja oikeudenmukaisuuden nimissä, ja yrittäjäpuoli puolestaan korostaa yksilön vastuuta omasta elämästään. Pariutumismarkkinoilla sen sijaan vallitsee täysin vapaa kapitalismi, jossa "köyhille" ei heru ymmärrystä eikä sympatiaa yhtään vaan se on täysin heidän oma vikansa että ovat siinä asemassa. Mitäs jos yhteiskunnassakin sanottaisi vaan, että mitäs ootte köyhiä, ootte itse vastuussa omasta asemastanne, ei ole hyväosaisilla mitään velvoitetta teitä auttaa? Nousisi varmasti aikamoinen haloo.
Se on jännä huomata, miten voittajien puolella oleva kannattaa aina "kapitalismia" eli juuri tuota "kukin on vastuussa omasta elämästään eikä kenelläkään ole mitään velvollisuutta sua auttaa" mentaliteettiä. Eli yrittäjät yms. hyväosaiset yhteiskunnassa, ja naiset (sekä komeat miehet) pariutumismarkkinoilla. Ja häviäjien puolella oleva kannattaa "sosialismia" eli köyhät yhteiskunnassa ja vähemmän suositut miehet pariutumismarkkinoilla.
Ihan tällaista vertailua ja pohdintaa.
Jos käytät tuollaista rinnastusta niin se indikoi, että sinun mielestäsi jollakin on velvollisuus huolia "jämämies" ja auttaa häntä/heitä. Edelleen odotan vastausta kysymykseeni kenellä nimenomaan se on ja miksi juuri hänellä.
Suomessa on paljonvanhoja yksinäisiä naisia. Jos kerran muilla on velvoite auttaa heitä, niin kenellä se sitten on? Voisiko naisettomat miehet velvoittaa pariutumaan heidän kanssaan?
Vastaus kysymykseen kenellä: sillä naisella, josta tämä "jämämies" sattuu kiinnostumaan. Yleensä siis nuorella, kauniilla ja hoikalla sinkkunaisella, jolla olisi muitakin ottajia. Hänen olisi huolittava hyvää hyvyyttään mies vain siksi, koska mies haluaisi hänet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se, mitä ihminen itsestään ajattelee, näkyy ulospäin. Jos ap:n ajatusmaailma on se, että "olen lyhyt, ruma ja liian ujo, mutta voisiko joku silti antaa mulle mahdollisuuden", niin et anna itsestäsi kovin hyvää vaikutelmaa ja saatat vaikuttaa siltä, että sinulla on huono itsetunto. Se ei koskaan houkuta seurustelumielessä.
Miksi et ajattele, että "olet mukava, rehti, reipas, huumorintajuinen mies, joka tykkää patikoinnista ja ulkoilusta ja huolehtii kunnostaan, varmasti on olemassa samanhenkisiä naisia, jotka tykkäävät samoista asioista ja pitävät seurastani"?
Jokainen on "riittävän komea", kun huolehtii hieman ulkonäöstään, on käynyt vaate kaupassa parin viime vuoden sisään, pesee vaatteensa, käy säännöllisesti parturissa ja huolehtii hygieniastaan eikä kasvata hirveää risupartaa. Monelle naiselle se riittää. Ei kaikki naisetkaan ole sadun lumoavia prinsessoja.
Tähän pitää kommentoida, että opiskeluaikoina porukassa oli mukana eräs mies, jolla oli todella silmiinpistävä ja poikkeava ulkonäöllinen vika (tai vamma). Hän oli selvästi sinut sen kanssa eikä selvästikään määritellyt itseään puutteensa mukaan. Sosiaalisesti hän oli varmasti meistä taitavin ja jutut olivat fiksuimmasta päästä. Kuitenkin vuosien varrella tyyppi oli ainoa, joka jäi paitsi naisten kiinnostuksesta. Ei juuri kukaan varsinaisesti ilkeillyt, mutta ei myöskään halunnut kaveruutta kummempaa. Mun on todella vaikea uskoa, että mikään muu olisi selittänyt lopputulosta.
Vierailija kirjoitti:
Olen antanut kokemattomalle miehelle mahdollisuuden ja mitä seurasikaan alle vuodessa: miehen itsetunto vahvistui niin, että hän ylpistyi ja jätti minut. En halua olla kenenkään egon puustaaja, joten ei kiitos enää. Vaikka olen nainen, samanlaisia tunteita mulla on kuin miehillä, enkä halua tulla satutetuksi enää. Naiset eivät ole velvollisia pitämään seuraa miehille siksi, että nämä ovat kokemattomia tai yleensä, jos he eivät tunne vetoa miestä kohtaan. Itse etsin eniten henkistä yhteensopivuutta, en syty erityisemmin lihaksista tai pituudesta.
Pitäisikö naisten olla henkisesti ja fyysisesti hyväksikäytettävissä kaikille miehille? En ole sitä mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, mitä ihminen itsestään ajattelee, näkyy ulospäin. Jos ap:n ajatusmaailma on se, että "olen lyhyt, ruma ja liian ujo, mutta voisiko joku silti antaa mulle mahdollisuuden", niin et anna itsestäsi kovin hyvää vaikutelmaa ja saatat vaikuttaa siltä, että sinulla on huono itsetunto. Se ei koskaan houkuta seurustelumielessä.
Miksi et ajattele, että "olet mukava, rehti, reipas, huumorintajuinen mies, joka tykkää patikoinnista ja ulkoilusta ja huolehtii kunnostaan, varmasti on olemassa samanhenkisiä naisia, jotka tykkäävät samoista asioista ja pitävät seurastani"?
Jokainen on "riittävän komea", kun huolehtii hieman ulkonäöstään, on käynyt vaate kaupassa parin viime vuoden sisään, pesee vaatteensa, käy säännöllisesti parturissa ja huolehtii hygieniastaan eikä kasvata hirveää risupartaa. Monelle naiselle se riittää. Ei kaikki naisetkaan ole sadun lumoavia prinsessoja.
Tähän pitää kommentoida, että opiskeluaikoina porukassa oli mukana eräs mies, jolla oli todella silmiinpistävä ja poikkeava ulkonäöllinen vika (tai vamma). Hän oli selvästi sinut sen kanssa eikä selvästikään määritellyt itseään puutteensa mukaan. Sosiaalisesti hän oli varmasti meistä taitavin ja jutut olivat fiksuimmasta päästä. Kuitenkin vuosien varrella tyyppi oli ainoa, joka jäi paitsi naisten kiinnostuksesta. Ei juuri kukaan varsinaisesti ilkeillyt, mutta ei myöskään halunnut kaveruutta kummempaa. Mun on todella vaikea uskoa, että mikään muu olisi selittänyt lopputulosta.
Tuomalla esiin tällaisen ääripään ulkonäöllisellä kentällä, et tuo keskusteluun mitään lisää. Ei samanlaisen ulkonäön omaava nainenkaan suhdetta helpommin saa.
Merkittävä poikkeus ulkonäössä on haittaa suhteen saamista, koska ihmisen biologia tulkitsee sen mahdollisena kehitysvammana, eikä kemiaa synny.
Rumuus ja lyhyys ei ole ääripään vikoja ulkonäössä.
Vierailija kirjoitti:
Älä kerro, että olet kokematon. Jos kysyvät entisistä suhteista niin sano vaan, että et ole ollut pitkäaikaisissa suhteissa ja et halua puhua mistään vanhoista säädöistä, koska ne ei oo tärkeitä. Fake it till you make it. Itseä ei ainakaan kiinnosta kenenkään parisuhdehistoria ja eksät pätkääkään.
T. Suht kokematon 22v nainen :D
Täyttä asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensiksi, kokemattomuus. Tässä ketjussa on nyt jo useita vastauksia naisilta, joista osalle kokemattomuus on hyvä asia, osalle huono, osalle ei mitään väliä. Tästä päästään siihen, että naiset on erilaisia, ja naisilla on erilaisia mieltymyksiä. Mikään ei ole ärsyttävämpää, kuin sellainen asenne, että koska olet nainen ajattelet varmasti näin. Mulle on tullut treffeillä vastaan miehiä, jotka hekottelee että "te naiset ootte aina sellasia ja tällasia". Ei olla, ja jokainen haluaa tulla kohdattua yksilönä, ei osana kollektiivisa naiset-ryhmää.
Toiseksi, mahdollisuuden antaminen. Treffailussa ei ole kyse mahdollisuuksien jakamisesta. Treffailussa on kyse siitä, että tavataan henkilö, jonka seurassa on mukavaa ja johon halutaan tutustua lisää. Ja kun molemmat haluaa tutustua toisiinsa, niin saadaan mahdollisuus tapailuun. Yleisesti voi sanoa, että mukavat, huumorintajuset ja muutenki sosiaalisesti taitavat on monen mielestä hauskaa seuraa, ja nää onki niitä ominaisuuksia mitä ns "suosituilta" ihmisiltä usein löytyy.
Eli lyhyesti, kun oot mukava, kohtelet muita yksilöinä, ja teet niitä alotteita (ilman et voi päästä treffeille) ni varmasti jossain vaiheessa onnistuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä varmasti kokemattomille annetaan mahdollisuuksia, mutta ovat jo vuosien kokemattomuuden jälkeen niin syvällä siinä kokemattomuudessaan, että jänistävät itse tilaisuuden edessä ja vierittävät syyn sitten siihen "ei anneta mahdollisuutta".
Kerro ihmeessä miten jänistin kun kerroin miehelle olevani kiinnostunut ja mies vastasi ettei halua alkaa mun kanssa mihinkään kokemattomuuteni takia? Juuri tuo litania ettei jaksa "opettaa" jne.
Tuo oli taatusti tekosyy! Ihan oikeasti jos mies löytää ihanan naisen, joka vaikuttaa ihanalta ja mukavalta seurustelukumppanilta hänelle, niin jättääkö mies naisen kuin nallin kalliolle, koska tällä ei ole aiempia seurustelukokemuksia? Minä en usko tuohon. Sinä et vaan ollut miehen mielestä riittävän hyvä, että hän olisi vaivautunut panostamaan teidän suhteeseenne. Sitten tilanne olisi eri, jos sinä olisit kasvanut yksin autiolla saarella, eikä sinulla olisi perustaitoja ihmissuhteista. Siinä vasta olisi "opettamista".
Minä olin itse 36-v., kun löysin tämän ensimmäisen ja ainokaisen mieheni, eikä meillä ollut mitään ongelmia sen suhteen, että miehellä oli takanaan muutama pidempi (useamman vuoden) seurustelusuhde ja minä en ollut koskaan seurustellut. Osasin käyttäytyä alusta asti:D Semmoisen kuvan sain, että miehestäni oli myös hauskaa perehdyttää hiukan ujoa, mutta hyvin innokkasta naista seksielämän saloihin;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unohda se Tinder. Tuo deittipalvelu on niin raadollinen itsetunnon tappaja muille kuin niille parhaimman näköisimmille, sukupuoleen katsomatta. Siellä pärjää vain hyvännäköinen mies, totta, mutta vastaavasti jos nainen on ylipainoinen tai muuten vähemmän viehättävä niin turha luulla että mitään viestitulvaa satelee miehiltäkään. Tinder perustuu enimmäkseen pinnallisuuteen ja sieltä saa vain paskan fiiliksen jos et ole se komein mies tai kaunein nainen.
Ujolle miehelle Tinder ei todellakaan ole se paikka mistä seuraa parhaiten löytää. Sosiaalisissa ympäristöissä kuten harrastuksissa parempi tutustua uusiin ihmisiin ja sitä kautta joku voi ehkä nähdä sen ruman ulkokuoren läpi kun ensin tutustuu.
Asia on siitä harmillinen, että homma ei vaan toimi "reilusti".
Ei ole mitään tahoa, joka järjestäisi niitä kokemuksia vaan parisuhteessa ollaan toisen ihmisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Olen antanut kokemattomalle miehelle mahdollisuuden ja mitä seurasikaan alle vuodessa: miehen itsetunto vahvistui niin, että hän ylpistyi ja jätti minut. En halua olla kenenkään egon puustaaja, joten ei kiitos enää. Vaikka olen nainen, samanlaisia tunteita mulla on kuin miehillä, enkä halua tulla satutetuksi enää. Naiset eivät ole velvollisia pitämään seuraa miehille siksi, että nämä ovat kokemattomia tai yleensä, jos he eivät tunne vetoa miestä kohtaan. Itse etsin eniten henkistä yhteensopivuutta, en syty erityisemmin lihaksista tai pituudesta.
Tässä sen näemme! Sinä "annoit mahdollisuuden" (kenties säälistä) ja mies lähti mukaan, koska sinä olit hänen ensimmäinen ja ainoa oljenkortensa. Sinä et ollut se, jonka hän olisi oikeasti halunnut vaan hän otti sinut, kun ei muitakaan saanut tuossa vaiheessa. Olet oikeassa siinä, että säälistä ei kannata ruveta. Muuten suosittelen, ettet vetäisi sen kummemmin kokemattomuuteen liittyviä johtopäätöksiä yhdestä miehestä, kun ollenkaan kaikki miehet eivät ole samanlaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen antanut kokemattomalle miehelle mahdollisuuden ja mitä seurasikaan alle vuodessa: miehen itsetunto vahvistui niin, että hän ylpistyi ja jätti minut. En halua olla kenenkään egon puustaaja, joten ei kiitos enää. Vaikka olen nainen, samanlaisia tunteita mulla on kuin miehillä, enkä halua tulla satutetuksi enää. Naiset eivät ole velvollisia pitämään seuraa miehille siksi, että nämä ovat kokemattomia tai yleensä, jos he eivät tunne vetoa miestä kohtaan. Itse etsin eniten henkistä yhteensopivuutta, en syty erityisemmin lihaksista tai pituudesta.
Tässä sen näemme! Sinä "annoit mahdollisuuden" (kenties säälistä) ja mies lähti mukaan, koska sinä olit hänen ensimmäinen ja ainoa oljenkortensa. Sinä et ollut se, jonka hän olisi oikeasti halunnut vaan hän otti sinut, kun ei muitakaan saanut tuossa vaiheessa. Olet oikeassa siinä, että säälistä ei kannata ruveta. Muuten suosittelen, ettet vetäisi sen kummemmin kokemattomuuteen liittyviä johtopäätöksiä yhdestä miehestä, kun ollenkaan kaikki miehet eivät ole samanlaisia.
Niin siis minkä näemme? Sen, että kokematon mies on epäluotettava, koska on vain epätoivoinen ja jättää heti kun rohkaistuu? Säälistä ei kukaan lisäksesi ole puhunut, joten älä vääristele toisten sanomisia. Sivusta.
Mitä jos minä naisena täällä valittaisin, että mulle kuuluu parisuhde. Yhyy, miehet on ilkeitä ja sanoneet ilkeästi mun isoista jaloista, pituudesta, isoista rinnoista, leveistä hartioista, isoista luista, ylipainosta (mulla oikeasti on noita ominaisuuksia), mutta kun mulle kuuluu parisuhde miehen kanssa, koska haluan ja maailmanjärjestys on niin. Mulle jonkun miehen on pakko uhrauduttava, kuuluu miesten velvollisuuksiin. Miehet katsovat, kaikki miehet, vain laihoja ja siroja naisia, koska kaikki miehet on samanlaisia. Miltä kuulostaa?
Mitä se mahdollisuuden antaminen oikeastaan tarkoittaa?
Olet siis yrittänyt lähestyä vain yhdenlaisia naisia?
-eri