Miksi ei kokemattomalle anneta edes mahdollisuutta parisuhdemarkkinoilla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen antanut kokemattomalle miehelle mahdollisuuden ja mitä seurasikaan alle vuodessa: miehen itsetunto vahvistui niin, että hän ylpistyi ja jätti minut. En halua olla kenenkään egon puustaaja, joten ei kiitos enää. Vaikka olen nainen, samanlaisia tunteita mulla on kuin miehillä, enkä halua tulla satutetuksi enää. Naiset eivät ole velvollisia pitämään seuraa miehille siksi, että nämä ovat kokemattomia tai yleensä, jos he eivät tunne vetoa miestä kohtaan. Itse etsin eniten henkistä yhteensopivuutta, en syty erityisemmin lihaksista tai pituudesta.

Tässä sen näemme! Sinä "annoit mahdollisuuden" (kenties säälistä) ja mies lähti mukaan, koska sinä olit hänen ensimmäinen ja ainoa oljenkortensa. Sinä et ollut se, jonka hän olisi oikeasti halunnut vaan hän otti sinut, kun ei muitakaan saanut tuossa vaiheessa. Olet oikeassa siinä, että säälistä ei kannata ruveta. Muuten suosittelen, ettet vetäisi sen kummemmin kokemattomuuteen liittyviä johtopäätöksiä yhdestä miehestä, kun ollenkaan kaikki miehet eivät ole samanlaisia.

En säälistä lähtenyt matkaan, kiinnostuin itse. Muuten olen tavannut parikin miestä, jotka ovat nostattaneet egoaan minun kustannuksella, sitten alkaneet iskeä muita naisia ja toivon tulevaisuudessa erottavani sellaiset miehet. Se ei ole ok. Säälistä en todellakaan ala kenenkään kanssa, ei siitä mitään tule.

Kyllä mua tänäkin kesänä vonkasi yksi kokematon mies, tarjosin kaveruutta ja juttuseuraa (oli yksinäinen mies, jolle halusin olla ystävällinen. Muuten ei sytyttänyt mua, vaikka oli pitkä ja aika hyvännäköinenkin mies). Eipä kelvannut. Sanoi vain, etsi sitten parempaa seuraa. Olen 48-vuotias nainen ja olipa lapsellinen noin samoja ikiä oleva mies. Kyllä nyt ihmisessä pitää jotain yritystä olla, muttei tuollaista sokeaa vänkäämistä ja kiukuttelua. Oli vongannut pitkään ja kun aina sanoin ei, suuttui. Sitten parin kuukauden päästä taas maanittelua ja saunaseuran vonkaamista.

Olen tehnyt aloitteita miesten suhteen. Vai olisiko miehestä kivaa, jos nainen buustaisi egoaan hänen kustannuksellaan ja alkaisi sitten yrittää muita miehiä, kunhan olisi nauttinut miehen ihailusta tarpeekseen.

Kun täällä puhutaan kokemuksesta, mitä sillä tarkoitetaan? Seksikumppanien lukumäärää vai seurusteluun käytetyn ajan pituutta vai jotain muuta? Jos joku on seurustellut koko pienen ikänsä yhden ja saman ihmisen kanssa ja joku ei ole koskaan seurustellut pitkään vaan tapaillut eri ihmisiä hyvin lyhyitä aikoja, niin kumpi on kokeneempi? Toki ymmärrän, että kokematon ei ehkä ole seurustellut eikä tapaillut yhtään ketään. Itseäni naisena ei hirveästi nappaa miehet, jotka joka viikonloppu iskevät baarista uuden yhden yön naisen - ei, vaikka olisivat minun kohdallani valmiita sitoutumaan pidemmäksi aikaa. Siinä mielessä naisena en näe seksikumppanien määrään liittyvää kokemattomuutta minään ongelmana.

Lähinnä kokemattomuus ylipäänsä sosiaalisista tilanteista voi olla turn off. Itseäni on ihmetyttänyt miehet, joiden ensimmäinen kiinnostuksen osoitus on kysymys, alatko seurustella mun kanssa. Ja kyse ihan aikuisista miehistä, ei teineistä. Itse odottaisin vaikkapa kutsua kävelylle/syömään/leffaan/kahville ja halua jutella ja tutustua. Seurustelua voi sitten miettiä, kun on tutustuttu ja nähty, onko jotain yhteistä vai ei. En tiedä, mitä nämä miehet seurustelulla tarkoittavat, mutta minulle se tarkoittaa sitoutumista siten, että muita ei tapailla ja myös seksiä. En ole valmis sitoutumaan sillä tavalla tutustumatta ensin. Kokemattomuus ehkä näkyy siten, että ei osaa kysäistä puolihuolimattomasti, mennäänkö kahville ja jättää vähän auki sitä, onko tässä kyse kiinnostuksesta vai ihan kaveruudesta. Jos kiinnostus on molemminpuolista, niin kyllä se siitä lähtee etenemään muuksikin kuin kaveruudeksi.

Vierailija kirjoitti:

Mitä se mahdollisuuden antaminen oikeastaan tarkoittaa? 

Minä ajattelen, että se voisi tarkoittaa sitä, että ei heti pelkän ulkonäön perusteella hylkää ajatusta siitä, että tuo voisi olla mukava tyyppi. Että juttelee hetken ja antaa mahdollisuuden sille, että henkilö on tosi mukava ja samalla alltopituudella kanssasi. Tiedän, että on niitäkin naisia, jotka katsovat ulkonäköä ja hylkäävät heti juttelematta, jos ei ole lihaksikas, pitkä ja muodikkaasti pukeutunut. Mutta kyllä suurin osa naisista on valmiita hetkisen juttelemaan. Jos sitten juttu ei luista tai ei yhteistä säveltä löydy, niin ei asialle ole mitään tehtävissä. Ei sen kummempaa mahdollisuutta voi antaa.

Tässä ketjussa on kuvaavasti ja kärsivällisesti kumottu tasoteoriaa lukuisin viestein. Hienoa, jos ap sai tästä ajateltavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se mahdollisuuden antaminen oikeastaan tarkoittaa? 

Minä ajattelen, että se voisi tarkoittaa sitä, että ei heti pelkän ulkonäön perusteella hylkää ajatusta siitä, että tuo voisi olla mukava tyyppi. Että juttelee hetken ja antaa mahdollisuuden sille, että henkilö on tosi mukava ja samalla alltopituudella kanssasi. Tiedän, että on niitäkin naisia, jotka katsovat ulkonäköä ja hylkäävät heti juttelematta, jos ei ole lihaksikas, pitkä ja muodikkaasti pukeutunut. Mutta kyllä suurin osa naisista on valmiita hetkisen juttelemaan. Jos sitten juttu ei luista tai ei yhteistä säveltä löydy, niin ei asialle ole mitään tehtävissä. Ei sen kummempaa mahdollisuutta voi antaa.

Miksei mies voisi itse toimia naisten kohdalla noin? Antaa mahdollisuuden niille, jotka eivät fyysisesti viehätä. Esimerkiksi niille "tankeille", kuten joku tässä keskustelussa kuvasi. Jos se nätein nainen kadulla ei lähestymisestäsi innostu, senkun siirryt sitten seuraavaan vastaantulijaan, vaikka olisikin sitten vähemmän nätti. Ei pitäisi olla ongelma, kun ulkonäöllähän ei ole väliä. Vai miten se menikään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se mahdollisuuden antaminen oikeastaan tarkoittaa? 

Minä ajattelen, että se voisi tarkoittaa sitä, että ei heti pelkän ulkonäön perusteella hylkää ajatusta siitä, että tuo voisi olla mukava tyyppi. Että juttelee hetken ja antaa mahdollisuuden sille, että henkilö on tosi mukava ja samalla alltopituudella kanssasi. Tiedän, että on niitäkin naisia, jotka katsovat ulkonäköä ja hylkäävät heti juttelematta, jos ei ole lihaksikas, pitkä ja muodikkaasti pukeutunut. Mutta kyllä suurin osa naisista on valmiita hetkisen juttelemaan. Jos sitten juttu ei luista tai ei yhteistä säveltä löydy, niin ei asialle ole mitään tehtävissä. Ei sen kummempaa mahdollisuutta voi antaa.

Tiedän todella paljon mukavia miehiä, joista osa on jopa hyvinkin puoleensavetäviä ulkonäöltään. En kuitenkaan koskaan voisi kuvitella suhdetta heidän kanssaan, sillä jokaisella on myös ominaisuuksia, jotka ovat minulle turn-off. Esimerkiksi työkaverit menevät automaattisesti tähän kategoriaan. Toki juttelen heidän kanssaan ihan normaalisti kuten naispuolisten työkaverien kanssa. Mutta jos etsisin suhdetta, en esim. lähtisi näiden miesten kanssa treffeille, koska se olisi periaatteideni vastaista (työkaveriin ei sotkeuduta!) enkä näin ollen ns. antaisi mahdollisuutta näille tyypeille. Jokaisella on omat periaatteet ja mieltymykset, eikä ketään voi pakottaa ns. antamaan mahdollisuutta kenellekään niin kauan, kuin ihmiset saavat pariutua ilman järjestettyjä avioliittoja tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se mahdollisuuden antaminen oikeastaan tarkoittaa? 

Minä ajattelen, että se voisi tarkoittaa sitä, että ei heti pelkän ulkonäön perusteella hylkää ajatusta siitä, että tuo voisi olla mukava tyyppi. Että juttelee hetken ja antaa mahdollisuuden sille, että henkilö on tosi mukava ja samalla alltopituudella kanssasi. Tiedän, että on niitäkin naisia, jotka katsovat ulkonäköä ja hylkäävät heti juttelematta, jos ei ole lihaksikas, pitkä ja muodikkaasti pukeutunut. Mutta kyllä suurin osa naisista on valmiita hetkisen juttelemaan. Jos sitten juttu ei luista tai ei yhteistä säveltä löydy, niin ei asialle ole mitään tehtävissä. Ei sen kummempaa mahdollisuutta voi antaa.

Sitten jos erehdyt juttelemaan sellaisen miehen kanssa, olettaa heti että se on suunnilleen lupaus avioliitosta. Suuttuu tai saat pahimmillaan itsellesi riesan, kun sitten tavalla tai toisella ilmaiset ettei kiinnosta. Ei suostu uskomaan, sillä suostuithan ystävällisesti vaihtamaan hänen kanssaan muutaman sanankin. Joskus olen erehtynyt juttelemaan ei-puoleensavetävälle miehelle ja sitä virhettä en enää tee. Jos lähestyjä ei miellytä silmää, torppaan heti, vaikka minua pinnallisena p*skana siitä hyvästä pidettäisiinkin.

Vierailija kirjoitti:

Älä kerro, että olet kokematon. Jos kysyvät entisistä suhteista niin sano vaan, että et ole ollut pitkäaikaisissa suhteissa ja et halua puhua mistään vanhoista säädöistä, koska ne ei oo tärkeitä. Fake it till you make it. Itseä ei ainakaan kiinnosta kenenkään parisuhdehistoria ja eksät pätkääkään.

T. Suht kokematon 22v nainen :D

Ihmettelen miksi tämä saa näin paljon tykkäyksiä? Rehellisyys kunniaan!

Vierailija kirjoitti:

Eivät halua ottaa riskiä. Siksihän miehen haluttavuus nousee heti jos paljastuu että sillä onkin vaimo. Eräänlainen laatutakuu. Tai siis, olettavat sen olevan.

Itselläni kiinnostus mieheen loppuu saman tien, jos saan tietää, että hänellä onkin vaimo tai tyttöystävä. En jaksa sen jälkeen yrittää yhtään mitään, vaikka kuinka pitäisi miehestä. Masentavaa edes ajatella niitä hetkiä, kun olen ollut ihastunut mieheen ja sitten hän kertoo olevansa varattu. Osa miehistä on jatkanut flirttailua tämän jälkeenkin, vaikka mies on minulle täysin ilmaa tuon tiedon jälkeen. Jos mies jatkaa vielä pidempään flirttailua, alan suorastaan inhoamaan pettävää/flirttailevaa miestä ja en voisi kuvitella yhtään mitään hänen kanssaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se mahdollisuuden antaminen oikeastaan tarkoittaa? 

Minä ajattelen, että se voisi tarkoittaa sitä, että ei heti pelkän ulkonäön perusteella hylkää ajatusta siitä, että tuo voisi olla mukava tyyppi. Että juttelee hetken ja antaa mahdollisuuden sille, että henkilö on tosi mukava ja samalla alltopituudella kanssasi. Tiedän, että on niitäkin naisia, jotka katsovat ulkonäköä ja hylkäävät heti juttelematta, jos ei ole lihaksikas, pitkä ja muodikkaasti pukeutunut. Mutta kyllä suurin osa naisista on valmiita hetkisen juttelemaan. Jos sitten juttu ei luista tai ei yhteistä säveltä löydy, niin ei asialle ole mitään tehtävissä. Ei sen kummempaa mahdollisuutta voi antaa.

Miksei mies voisi itse toimia naisten kohdalla noin? Antaa mahdollisuuden niille, jotka eivät fyysisesti viehätä. Esimerkiksi niille "tankeille", kuten joku tässä keskustelussa kuvasi. Jos se nätein nainen kadulla ei lähestymisestäsi innostu, senkun siirryt sitten seuraavaan vastaantulijaan, vaikka olisikin sitten vähemmän nätti. Ei pitäisi olla ongelma, kun ulkonäöllähän ei ole väliä. Vai miten se menikään?

Ylipaino kertoo huonoista elintavoista ja olemattomasta liikunnallisuudesta. Itse olen liikunnallinen mies, syön terveellisesti, juoksen ja käyn salilla usein joten näin ollen minulla ei elämäntavat sovi yhteen lihavan kanssa ellei sitten ole juuri kunnon laihdutuskuuria aloittamassa. Mutta pituus on geenien määräämä asia joten sitä ei voi perustella muulla kuin pinnallisuudella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se mahdollisuuden antaminen oikeastaan tarkoittaa? 

Minä ajattelen, että se voisi tarkoittaa sitä, että ei heti pelkän ulkonäön perusteella hylkää ajatusta siitä, että tuo voisi olla mukava tyyppi. Että juttelee hetken ja antaa mahdollisuuden sille, että henkilö on tosi mukava ja samalla alltopituudella kanssasi. Tiedän, että on niitäkin naisia, jotka katsovat ulkonäköä ja hylkäävät heti juttelematta, jos ei ole lihaksikas, pitkä ja muodikkaasti pukeutunut. Mutta kyllä suurin osa naisista on valmiita hetkisen juttelemaan. Jos sitten juttu ei luista tai ei yhteistä säveltä löydy, niin ei asialle ole mitään tehtävissä. Ei sen kummempaa mahdollisuutta voi antaa.

Miksei mies voisi itse toimia naisten kohdalla noin? Antaa mahdollisuuden niille, jotka eivät fyysisesti viehätä. Esimerkiksi niille "tankeille", kuten joku tässä keskustelussa kuvasi. Jos se nätein nainen kadulla ei lähestymisestäsi innostu, senkun siirryt sitten seuraavaan vastaantulijaan, vaikka olisikin sitten vähemmän nätti. Ei pitäisi olla ongelma, kun ulkonäöllähän ei ole väliä. Vai miten se menikään?

Ylipaino kertoo huonoista elintavoista ja olemattomasta liikunnallisuudesta. Itse olen liikunnallinen mies, syön terveellisesti, juoksen ja käyn salilla usein joten näin ollen minulla ei elämäntavat sovi yhteen lihavan kanssa ellei sitten ole juuri kunnon laihdutuskuuria aloittamassa. Mutta pituus on geenien määräämä asia joten sitä ei voi perustella muulla kuin pinnallisuudella.

Etkö tiennyt että ylipainoinenkin voi olla liikunnallinen, jopa varsin aktiivinen liikkuja? Jos et edes anna mahdollisuutta ja tutustu, et voi tietää. Eikä hoikka välttämättä ole ollenkaan liikunnallinen.

Kyllä tuo vahvasti pinnallisuudelta kuulostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se mahdollisuuden antaminen oikeastaan tarkoittaa? 

Minä ajattelen, että se voisi tarkoittaa sitä, että ei heti pelkän ulkonäön perusteella hylkää ajatusta siitä, että tuo voisi olla mukava tyyppi. Että juttelee hetken ja antaa mahdollisuuden sille, että henkilö on tosi mukava ja samalla alltopituudella kanssasi. Tiedän, että on niitäkin naisia, jotka katsovat ulkonäköä ja hylkäävät heti juttelematta, jos ei ole lihaksikas, pitkä ja muodikkaasti pukeutunut. Mutta kyllä suurin osa naisista on valmiita hetkisen juttelemaan. Jos sitten juttu ei luista tai ei yhteistä säveltä löydy, niin ei asialle ole mitään tehtävissä. Ei sen kummempaa mahdollisuutta voi antaa.

Miksei mies voisi itse toimia naisten kohdalla noin? Antaa mahdollisuuden niille, jotka eivät fyysisesti viehätä. Esimerkiksi niille "tankeille", kuten joku tässä keskustelussa kuvasi. Jos se nätein nainen kadulla ei lähestymisestäsi innostu, senkun siirryt sitten seuraavaan vastaantulijaan, vaikka olisikin sitten vähemmän nätti. Ei pitäisi olla ongelma, kun ulkonäöllähän ei ole väliä. Vai miten se menikään?

Ylipaino kertoo huonoista elintavoista ja olemattomasta liikunnallisuudesta. Itse olen liikunnallinen mies, syön terveellisesti, juoksen ja käyn salilla usein joten näin ollen minulla ei elämäntavat sovi yhteen lihavan kanssa ellei sitten ole juuri kunnon laihdutuskuuria aloittamassa. Mutta pituus on geenien määräämä asia joten sitä ei voi perustella muulla kuin pinnallisuudella.

Päivä päivältä alkaa tulee yhä vastenmielisempi kuva nykyajan miehistä varsinkin näin netissä. Tiedän tuolla olevan kivojakin miehiä, vaan täällä olevista voi joku muodostaa äkkiseltään synkemmän kokonaiskuvan.

Kaikin mokomin jokainen pystyy asettamaan kriteerejä tulevalle kumppanille, mutta miksi kriteerien asettelu menee miltein joka kerta ”rumien” naisten haukkumiseksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se mahdollisuuden antaminen oikeastaan tarkoittaa? 

Minä ajattelen, että se voisi tarkoittaa sitä, että ei heti pelkän ulkonäön perusteella hylkää ajatusta siitä, että tuo voisi olla mukava tyyppi. Että juttelee hetken ja antaa mahdollisuuden sille, että henkilö on tosi mukava ja samalla alltopituudella kanssasi. Tiedän, että on niitäkin naisia, jotka katsovat ulkonäköä ja hylkäävät heti juttelematta, jos ei ole lihaksikas, pitkä ja muodikkaasti pukeutunut. Mutta kyllä suurin osa naisista on valmiita hetkisen juttelemaan. Jos sitten juttu ei luista tai ei yhteistä säveltä löydy, niin ei asialle ole mitään tehtävissä. Ei sen kummempaa mahdollisuutta voi antaa.

Miksei mies voisi itse toimia naisten kohdalla noin? Antaa mahdollisuuden niille, jotka eivät fyysisesti viehätä. Esimerkiksi niille "tankeille", kuten joku tässä keskustelussa kuvasi. Jos se nätein nainen kadulla ei lähestymisestäsi innostu, senkun siirryt sitten seuraavaan vastaantulijaan, vaikka olisikin sitten vähemmän nätti. Ei pitäisi olla ongelma, kun ulkonäöllähän ei ole väliä. Vai miten se menikään?

Ylipaino kertoo huonoista elintavoista ja olemattomasta liikunnallisuudesta. Itse olen liikunnallinen mies, syön terveellisesti, juoksen ja käyn salilla usein joten näin ollen minulla ei elämäntavat sovi yhteen lihavan kanssa ellei sitten ole juuri kunnon laihdutuskuuria aloittamassa. Mutta pituus on geenien määräämä asia joten sitä ei voi perustella muulla kuin pinnallisuudella.

Kyllä ylipainoinenkin voi syödä terveellistä ruokaa, mutta ongelma on ehkä annoskoossa ja liian vähäisessä liikunnassa. Olen itse liikunnallinen, mutta mieheni ei oikeastaan ollenkaan. Ei minua haittaa. Käyn salilla mieluiten yksin kuitenkin ja lenkillä ystävän kanssa. Minusta parisuhteessa ei ole mikään pakko olla kaikki samat harrastukset, kunhan nyt jotain yhteistäkin löytyy.

Eivätkä kaikki lihavuutta karsastavat miehet mitään terveellisten elintapojen noudattajia ole itsekään. Silti "tankeille" naisille ei voida antaa edes mahdollisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle taas olisi kokemattomuus iso plussa. Ei tarvitsisi miettiä toisen eksiä tai mahdollisia lapsia yms. Mutta haittana sitten taas voisi olla se ettei miehellä ole kokemusta naisen kanssa olemisesta ja lähinnä tässä tarkoitan nyt sitä ettei ole asunut sellaisen kanssa ja koska itsellä on kokemusta pitkästä parisuhteesta olisi raskasta aloittaa koulimaan jostakusta toisesta kelvollista kanssaeläjää...tai siis näin mä kuvittelen että siinä kävisi.

Hyvä asenne tuo, että miehestä pitää koulia jotakin. Taitaa kuitenkin olla monelle nykyaikaiselle, voimaantuneelle ja etuoikeutetulle naiselle ihan normaali lähtökohta. Miksi koskaan ei kuule, että mies koulisi naisesta kelvollista kanssaeläjää?

No onhan siinä tavallaan samasta asiasta kyse, että setämiehet haluavat nuoren naisen. Vähän kuin hankittaisi koiranpentu mieluummin kuin aikuinen koira, jonka joku muu on kouluttanut, tai on kokonaan jäänyt koulimatta. 

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä kokemattomuus ylipäänsä sosiaalisista tilanteista voi olla turn off. Itseäni on ihmetyttänyt miehet, joiden ensimmäinen kiinnostuksen osoitus on kysymys, alatko seurustella mun kanssa. Ja kyse ihan aikuisista miehistä, ei teineistä. Itse odottaisin vaikkapa kutsua kävelylle/syömään/leffaan/kahville ja halua jutella ja tutustua. Seurustelua voi sitten miettiä, kun on tutustuttu ja nähty, onko jotain yhteistä vai ei. En tiedä, mitä nämä miehet seurustelulla tarkoittavat, mutta minulle se tarkoittaa sitoutumista siten, että muita ei tapailla ja myös seksiä. En ole valmis sitoutumaan sillä tavalla tutustumatta ensin. Kokemattomuus ehkä näkyy siten, että ei osaa kysäistä puolihuolimattomasti, mennäänkö kahville ja jättää vähän auki sitä, onko tässä kyse kiinnostuksesta vai ihan kaveruudesta. Jos kiinnostus on molemminpuolista, niin kyllä se siitä lähtee etenemään muuksikin kuin kaveruudeksi.

Minä olen sosiaalisesti vammainen mies, muttei koskaan tulisi mieleen kysyä naiselta noin typeriä heti alkuun. Vaikea uskoa, että miehet muka tuollaisia kyselee.

Miksikö? Koska heikkojen on tarkoitus karsiutua pois evoluution tikkailta. Elämä on toisille helvettiä alusta asti eikä se muuksi muutu milloinkaan ellei ota kohtaloa omiin käsiinsä kovin ottein. Ei kannata jäädä odottelemaan tarjoilua pöytään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun oma mieheni kertoi olevansa kokematon, olin jo niin ihastunut, ettei kokemattomuudella ollut väliä. Olimme tapailleet muutaman kuukauden, kun asia tuli puheeksi. Olin vähän yllättynyt, koska mikään hänen ulkonäössään tai käytöksessään ei viitannut siihen, että hän olisi neitsyt. Olin ollut suhteen alussa aktiivinen: minä pyysin häntä treffeille ja kysyin parien treffien jälkeen, haluaako hän suudella.

Ensimmäiset seksikerrat olivat vähän sähläystä ja hätäilyä, mutta aika pian homma alkoi sujua.

Missä tuollaisia naisia on, jotka ei heti luovuta kun mies kokemattomuuttaan häpeillen hermoilee epäitsevarmasti naisen seurassa? Moni kun näyttää välittömästi liikahtavan etäämmälle jos mies ei ole jatkuvasti se itsevarma naistennaurattaja.

Olet siis yrittänyt lähestyä vain yhdenlaisia naisia?

-eri

Hiljaisia, äänekkäitä, kaikenlaisia. Kaikille tuntuu olevan myrkkyä miehen epävarmuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, mitä ihminen itsestään ajattelee, näkyy ulospäin. Jos ap:n ajatusmaailma on se, että "olen lyhyt, ruma ja liian ujo, mutta voisiko joku silti antaa mulle mahdollisuuden", niin et anna itsestäsi kovin hyvää vaikutelmaa ja saatat vaikuttaa siltä, että sinulla on huono itsetunto. Se ei koskaan houkuta seurustelumielessä.

Miksi et ajattele, että "olet mukava, rehti, reipas, huumorintajuinen mies, joka tykkää patikoinnista ja ulkoilusta ja huolehtii kunnostaan, varmasti on olemassa samanhenkisiä naisia, jotka tykkäävät samoista asioista ja pitävät seurastani"?

Jokainen on "riittävän komea", kun huolehtii hieman ulkonäöstään, on käynyt vaate kaupassa parin viime vuoden sisään, pesee vaatteensa, käy säännöllisesti parturissa ja huolehtii hygieniastaan eikä kasvata hirveää risupartaa. Monelle naiselle se riittää. Ei kaikki naisetkaan ole sadun lumoavia prinsessoja.

Tähän pitää kommentoida, että opiskeluaikoina porukassa oli mukana eräs mies, jolla oli todella silmiinpistävä ja poikkeava ulkonäöllinen vika (tai vamma). Hän oli selvästi sinut sen kanssa eikä selvästikään määritellyt itseään puutteensa mukaan. Sosiaalisesti hän oli varmasti meistä taitavin ja jutut olivat fiksuimmasta päästä. Kuitenkin vuosien varrella tyyppi oli ainoa, joka jäi paitsi naisten kiinnostuksesta. Ei juuri kukaan varsinaisesti ilkeillyt, mutta ei myöskään halunnut kaveruutta kummempaa. Mun on todella vaikea uskoa, että mikään muu olisi selittänyt lopputulosta.

Tunnen miehen jonka toinen puoli kasvoista on luomea, toisen jolla on olkapäästä alkava käsiproteesi - ja kummallakin on vaimo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mitä muuta olet kuin nuo jo tiedossa olevat? Onko muuta elämää kuin neljän seinän sisällä kyhjötys? Perushygienia kunnossa? Käyt ystävien luona viettämässä aikaa? Harrastat jotain? Olet iloinen ja mukaansatempaava ja helposti lähestyttävä? Käytkö töissä vai opiskeletko? Miten kehität itseäsi? Onko millaiset perhesuhteet?

Onko sillä merkitystä, jos nuo aloituksessa mainitut ovat niitä isoimpia red flageja joiden perusteella tehdään ns. pre-selection jonka jälkeen vasta tutustutaan paremmin? Se oli koko keskustelun aloituksen pointti, että saisin tähän kysymykseen vastauksen.

Mutta mikäs siinä, voin kertoa hieman lisää: opiskelen yliopistossa, opinnot loppusuoralla ja työelämä kutsunee pian. Harrastuksena satunnainen kuntosaleilu ja vaeltaminen (tiedän, yksinäisiä hommia). Perushygienia? No käyn kyllä päivittäin suihkussa, pesen hampaat, ajan parran, ja aamulla kampaan hiukset siistiksi jos nyt näitä ajat takaa. En ole todellakaan se suosituin tyyppi mutta on pieni kaveriporukka (miehiä kaikki) joiden kanssa satunnaisesti käydään terassilla istumassa tai nyt korona-aikana kämpällä iltaa istumassa. En ole mikään kova bilehile mutta opiskeluiden alussa tuli jonkun verran käytyä kemuissa. Perhesuhteet? No ihan hyvät välit vanhempiin ja muutaman kerran vuodessa käyn jonkun viikonlopun verran porukoilla. En asu mamman kellarissa jos sitä vihjaat. Itseni kehittmisestä en oikein osaa sanoa, mitäköhän tällä haetaan? Juuri tuo saliharrastus on sitä varten etten olisi ihan mikään ruipelo, mutta tuskin ihan ammattibodariksi kuitenkaan onnistuisin itseäni kehittämään, se vaatisi jo niin kovaa omistautumista.

AP

Harrastuksena vaeltaminen ja se on mielestäsi yksinäistä hommaa? Etkö ole huomannut, mitä kuluneena kesänä on tapahtunut? Harrastuksen suosio on räjähtänyt käsistä! Luontopolut ovat täynnä ihmisiä, myös naisia.

En suosittele iskeytymään silti siellä heidän seuraansa, mutta kai kuulut FB-ryhmiin, joissa keskustellaan vaeltamisesta? Partioaitta järjestää erilaisia aiheeseen liittyviä tilaisuuksia, Suomen Ladulla on paikallisjärjestöjä joissa pääsee vaeltamaan porukalla ja varmasti löytyy paljon muitakin yhteisöllisiä kohtaamisia vaellusharrastuksen merkeissä - ainakin, jos joskus vielä palataan normaaliin.

Mutta red flag  ja preselection -termien käyttö paljastaa jo sen, että ihan perinteinen MA-teoreetikko siellä jälleen mieluummin uhriutuu ja syyttää naisia kuin yrittää tutustua siihen. Jonkun naisen pitäisi antaa sinulle mahdollisuus, vaikka mitä ilmeisimmin et ole edes kenestäkään kiinnostunut etkä edes tutustu uusiin naisiin tai tapaa naisia missään.

Tämä on totta. Vaellus on harrastuksena kasvattanut suosiotaan viime vuosina ja ainakin oman kokemukseni mukaan sen kautta on myös aika helppoa löytää samanhenkisiä kavereita. Ja siinä porukassa ei ulkonäön perusteella hirveästi arvostella.

Tietenkään vaellus ei ole harrastuksena sellainen, että sieltä kannattaa parisuhde-/seksimielessä alkaa seuraa etsimään, mutta yleensä uusiin ihmisiin tutustuminen avaa uusia mahdollisuuksia ja uusia ympyröitä, joita kautta kaiketi romanttistakin seuraa voisi löytää. Käsittääkseni moni parisuhteessa oleva on kuitenkin tutustunut kumppaniinsa yhteisten tuttujen kautta, kuten itsekin olen. Ja vaelluspiireistä luulisi uusia tuttavuuksia saavan, jos haluaa.

Toisaalta tällä palstalla olen usein huomannut, kuinka jotkut "ikisinkut" miehet lähestulkoon ylenkatsovat harrastuksia, joiden kautta ei suoraan pääse sänkyyn tai löydä mukavannäköistä potentiaalista seurustelukumppania. Ja pelkkä kaveruus/toveruus naisten kanssa on joidenkin mielestään turhaa, jollei vähintään pildeä ole luvassa. Monet heistä ovat suoraan sanoneet etteivät näe naisella ja parisuhteella juurikaan muuta arvoa kuin seksin saamisen, koska kuulemma kaikki ystävyyteen liittyvät ei-seksuaaliset asiat hoituvat miespuolisten kavereiden kanssa.

En nyt tietenkään sitä sano että ap olisi tällainen! Minusta ap on vaikuttanut ihan ok tyypiltä sen perusteella mitä selvästi hänen viesteikseen olen huomannut. Ja suosittelen lämpimästi että ap yrittää tutustua uusiin ihmisiin, sukupuolesta riippumatta, sen vaellusharrastuksen kautta!

T: Vaeltajanainen

Asiallinen teksti. En ole tosiaan missään porukoissa vaellellut, enimmäkseen itsekseni ja ihan itseoppineena. Mutta voisihan tuota harkita jos sen kautta vaikka tutustuisi uusiin ihmisiin ja sitä kautta potentiaalisia kumppaniehdokkaita löytyisi. Toki pitäis yrittää "ilman taka-ajatuksia" mentaliteetilla, koska se paistaisi minusta heti läpi jos tarkoituksella olisin siellä seuranhakumielessä. Perineiset sosiaaliset pariutumisympäristöt eivät kun ole tuottaneet tulosta. En kertakaikkiaan hallitse mitään iskujuttuja baareissa kun en niissä edes niin viihdy, saati mitään keskustelunavauksia Tinderissä tuntemattomille. Ne eivät ujolta vaan luonnistu.

AP

Jos olet mukava ihminen ja pääset sisään johonkin porukkaan, siinä voi olla paljonkin mahdollisuuksia. Ikinä ei pidä myöskään väheksyä vastakkaista sukupuolta olevia "vain ystäviä". Joskus voi käydä niin, että kaveripiiri laajenee heidän kauttaan ja he voivat joskus ottaa yhteisiin juttuihin mukaan jonkun naispuolisen ystävän tai vaikka siskonsa, joka kiinnostuu hyvästä miehestä.

Juuri näin! "Kaverivyöhykkeelle" joutumista ei pitäisi nähdä sellaisena mörkönä kuin monet miehet näkevät. Kaverinaisista voi olla hyötyä juurikin noin, tai sitten he voivat tarjota apua mm. Tinder-kuvien valintaan naisen näkökulmasta tai vinkkejä pukeutumiseen yms. Äijäporukoissa jaetut iskuvinkit ja äijien toisistaan ottamat paidattomat pullistelukuvat ei ole yleensä niitä parhaimpia. Ei siis kannata alkaa räyhäämään ja pistämään välejä poikki jos pakit romanttiselle suhteelle antanut nainen sanoo haluavansa olla vain kaveri.

Yleensä nämä muualla kuin kaveriporukoissa muodostuneet kaverinaisjutut menee miehen vinkkelistä siihen tyyliin, että sovitaan "mut voidaanhan me olla kavereita? -ok!". Naista ei kuitenkaan kiinnosta pitää yhteyttä ja hetken kuluttua poistaa miehen FB:stä. Ei naisia kiinnosta pitää ainakaan puolituttuja miehiä kavereina, koska pitävät kuitenkin jollain tasolla miestä uhkaavana hyypiönä josta pitää päästä eroon.

Vierailija kirjoitti:

Eli lyhyesti, kun oot mukava, kohtelet muita yksilöinä, ja teet niitä alotteita (ilman et voi päästä treffeille) ni varmasti jossain vaiheessa onnistuu.

Eli naiset ei tee aloitteita, niin vähän arvelinkin.