Lue keskustelun säännöt.
Oletteko huomaanneet tämän? Silloin kun joku erikseen sanoo olevansa jotain - yleensä ei juuri ole
11.08.2020 |
Olen huomannut tämän yritysten mainospuheissa ja treffikumppaneissa eritoten. Se joka erikseen sanoo, että on vaikka rehellinen, herkkä, kunnioittaa toisia jne... on valehteleva, kovatunteinen, ei kunnioita toisia. Yleensä tämä verbaalinen ilmaisu nimenomaan meinaa sitä, että olisi paljonkin parannettavaa kyseisellä osa-alueella. Ja käyhän se järkeenkin. Jos mä esimerkiksi olen ystävällinen ihminen, ei kai mun tarvitse sitä erikseen mainostaa, koska jos sitä olen, niin eikö se tule ilmi muutenkin hyvin pian. Jos EN ole ystävällinen, mutta haluan, että joku ajattelisi musta niin, niin yrittäisin ehkä päästä helpolla ja yrittää vakuuttaa, että ei tarvitse sentään omaa käytöstä muuttaa.
Mielipiteitä?
Kommentit (129)
Ilmankos mun on niin vaikeaa sanoa itsestäni mitään positiivista kun olen sitä ylenpalttisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terveydenhuoltotöitä tehdessä olen huomannut että jos joku päivystyspotilas väittää että hänellä on korkea kipukynnys (joten hänen masupipiä tms pitää nyt heti tutkia kaikilla laitteilla ja jättää sydäninfarktipotilaat jonoon) niin eipä sieltä sen kertaisen kivun taustalta yleensä mitään akuuttia löydy ja potilaskertomus on täynnä vastaavia turhia valituskäyntejä. Kipukynnyksestä en tietenkään voi sanoa mitään, onko se totta vai ei, mutta ihmettelen, miten potilaskaan osaa, kun ei hän ole koskaan kehenkään muuhun päässyt vertailemaan. Sori jos kuulostan hirveältä työntekijältä. Yritän kyllä kohdella kaikkia empaattisesti ja antaa myös kipukynnyspotilaille tunteen, että otan masupipin todesta ja yritän auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joku sanoo olevansa superempaattinen ihminen, hän on yleensä narsisti, joka ei kestä toisen mielentiloja ollenkaan. Esim. ahdistuu kun olet ahdistunut, ja vaatii lohduttamista. Toisen pitää olla hyvällä tuulella, muuten hänelle tulee paha olo. Seurasin sivusta kun kaveri seurusteli tällaisen miehen kanssa, joka oli nimenomaan toitottanut miten empaattinen ja lämmin on. Onneksi kaveri lopetti suhteen.
Osa meistä valitettavasti on juuri näin empaattisia, ihottomia suorastaan. Itse koin todella vaikeaksi kun ystävällä oli aivan hirveitä suruja, enkä meinannut saada pidettyä itseäni kasassa kyyneliltä vaikka kaveri oli se, joka tarvitsee tukea. En ole narsisti, kaikki tehfään parhaamme mutta osa ollaan vaan pehmeitä.
Toki en mielelläni itsekään sano tuota muuta kuin jo hyvin tutulle, ja ne tutut tietää sanomattakin. Oikeesti herkkyys on parempi piilottaa, sillä ikävämmät ihmiset käyttää sitä helposti hyväksi.
Sen on varma, että jos deittiprofiilissa on sanat "ei draamaa" kannattaa juosta ja kovaa, sillä mitään muuta ei oo luvassa. Sen lisäksi on todennäköisimmin vastassa täysin itsekritiikitön ihminen.
"Ei draamaa" tarkoittaa, että kun tyyppi perseilee ja asian ottaa puheeksi, niin siihen ei olisi oikeus ja siitä sheimataan, koska hänhän ei halunnut mitään ylimääräistä draamaa elämäänsä.
Voin vahvistaa. Tapailin miestä, joka oli varsinainen draamakuningatar itse. Se meni joskus niin överiksi että huomautin asiasta rakentavasti. Ei olisi saanut huomauttaa, koska se huomauttaminen oli miehen mielestä draamanhakuista! :D Lopetin suhteen. Missään muissa suhteissani minua ei ole kumppani pitänyt draamanhakuisena.
Vierailija kirjoitti:
Olen rehellinen tarkoittaa yleensä toista seuraavista: 1) todella epärehellinen ihminen tai 2) laukoo röyhkeitä ja hyvin subjektiivisia mielipiteitään kovaan ääneen mukatotuuksina.
Tunnistan nämä ilmiöt, mutta olen toisaalta eri mieltä.
Itse sanon esim. treffaillessa (ja joskus jo profiilitekstissä) olevani poikkeuksellisen rehellinen. Tämä siksi, että monen mielestä yltiörehellisyys on kielteinen ominaisuus, ja haluan antaa ihmisille mahdollisuuden olla tutustumatta minuun, jos eivät tykkää siitä. Ja todellakin myös olen tällainen. Tulen parhaiten toimeen muiden kaltaisteni kanssa, ja siksi mainitsen asiasta, jotta ns. vakka löytäisi kantensa.
Kyllä, olen huomannut.
"En ole rasisti, mutta (tähän rasistinen kommentti)".
"Olen hyvä kuuntelija". Puhui taukoamatta itsestään suunvuoroa antamatta.
"En ikinä lyö naisia." Henkisesti väkivaltainen, en jäänyt selvittämään olisiko jossain pisteessä edennyt myös fyysiseksi.
"Olen aina rehellinen ja rehellisyys on ainoa asia, joka on minulle parisuhteessa ohittamaton kynnyskysymys." Kahden vuoden suhteen jälkeen selvisi, että oli valehdellut kaikista isoista asioista, liittyen uraan, asuinpaikkaa koskeviin toiveisiin, lapsihaaveisiin jne. Jos olisi puhunut totta, en olisi aloittanut suhdetta ollenkaan, koska minun olisi pitänyt luopua kaikista omista isoista haaveista tätä miestä miellyttääkseni.
Treffi-ilmoituksissa ne, jotka erikseen väittävät olevansa huumorintajuisia, kirjoittavat kuitenkin haudanvakavaa, tylsää tekstiä. Oikeasti huumorintajuisilla se huumori sisältyy kirjoitustyyliin, eikä siitä tarvitse erikseen mainita.
Jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen huomannut! Kovanluokan kiusaaja ja ilkeilijä jakaa instagramissa kokoajan tämän tyylisiä tarinoita: "be kind" , "kindess costs you nothing" , "I choose kindness" , "kindess is cool"
Lähinnä huvittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Treffikumppaneissa olen huomannut. Jos joku väittää että on/ei ole jotakin, pääasiassa luonteenpiirteistä, voi sen melkeinpä suoraan kääntää tarkoittamaan päinvastaista. Osuu lähemmäs oikeaan. Yksi selkeä esimerkki oli mies, joka väitti ettei ole pelimies, mutta juuri sellaiseksi paljastui. Monilla ihmisillä on selvästi suuria vaikeuksia hahmottaa itseään realistisesti, tai sitten hahmottavat mutta sanovat vain sen, mistä kulloinkin ajattelevat olevan itselleen eniten hyötyä.
Samoin mua on hakannut vain yksi miesystävä. Se joka sanoi heti tapailun alussa, ettei hakkaa koskaan naisia. Jos kuulette tämän lauseen jonkun miehen suusta, juoskaa, heti ja lujaa.
Sama. Kaikki väkivaltaiset miehet ovat jo suhteen alussa sanoneet, etteivät ikinä voisi lyödä naista. Ei-väkivaltaisen tuskin tarvitsee asiaa mitenkään mainostaa. Sama esim. rehellisyyden ja ”kohtuukäytön” kanssa. On kyllä jännä, kuinka epärehellisiä jotkut ihmiset ovat itselleen, aina jaksaa sama ihmetyttää.
Ne miehet, joiden pitää erikseen vakuutella etteivät muka koskaan löisi naista ovat juuri näitä hakkaajia, jotka toivovat kai vihdoin löytäneensä täydellisen naisen, joka tietäisi automaattisesti paikkansa eikä sitä olisi siis "pakko" alkaa "kouluttamaan". Jossain vaiheessa käy kuitenkin ilmi, että hakattuja exiä onkin melkoinen joukko ja jännää miten se hakatuksi tuleminen oli AINA näiden naisten oma vika, JOKA IKISEN. Ei niin totaalisen alistuvaa ihmistä olekaan, etteikö aina jostain saisi "syytä" akan ojentamiseen väkivalloin.
Summa summarum: jos ko. asia pitää oikein erikseen ottaa treffeillä puheeksi, niin JUOKSE ja lujaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entinen kollega mainosti itseään organisointikykyisenä multitaskaajana, pikkutarkkana perfektionistina ja itsenäisenä työskentelijänä....not, ei ollu, edelleen myy näin itseään ja vaihtaa usein työpaikkaa...miksiköhän.....
Jokainen meistä huijaa itseään jossain asiassa. Voi olla että sitä haluaa uskotella itselleen huonoja piirteitään paremmaksi. Esimerkiksi minä haluaisin kuvitella olevani kohtelias - todellisuudessa olen möläyttelevä ääliö joka saa hävetä itseään vähän väliä kun taas on loukannut jotakuta. Mutta tarina jota kertoo itselleen mahdollistaa sen, ettei tarvitse muuttaa omaa toimintaansa, että voi kuvitella ettei ole virheellinen. Ei tarvitse kohdata omaa itseään, vaan voi kulkea laput silmillä loppuun saakka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Julkkiksissa on ainakin niitä Jutta Larmeja ym. jotka mainostavat olevansa henkistyneitä ja totuus on usein jotain ihan muuta.
Eksäni kuvailee tinderissä itseään herkäksi (juu, on äärimmäisen herkkä jos hänen kontroloivaa ja alistavaa sekä törkeää käytöstään arvostelee :D), empaattiseksi, hyväksi kuuntelijaksi ja juttuseuraksi. Toki, jos loppumaton monologi tyypin tekemisistä ja ylivertaisesta älykkyydestä täyttää edellä mainitut kriteerit. Rakastaa puhua itsestään ja kääntää kaikki puheet itseensä jopa niin, että psykologiksi opiskellut ystäväni ajatteli alkuun, että mies on autisti, kun käyttäytyy niin oudolla ja epäsopivalla tavalla tavalla sosiaalisissa tilanteissa. On myös huumorintajuinen ja haluaa, että nainen omaa samanlaisen huumorintajun=naureskelee muille ja pilkkaa muita ihmisiä surutta.
Nauroin aika tavalla kun näin tuon tekstin. Siihen pätee juuri se, että kun kääntää kaikki päinvastaiseksi, niin saa tietää totuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen kiinnittänyt huomioni erityisesti niihin, jotka julistavat olevansa hyviä ihmistuntijoita. Tälläiset tuppaavat omaavaan vain vahvan jyrä-asenteen, ja jos ovat päättäneet mielipiteensä jostakin ihmisestä, se mielipide pysyy vaikka totuus olisi mikä. Esimerkiksi nyt vaikka että "Maija on ylimielinen ja itseriittoinen", ja todellisuudessa Maija onkin vain tosi arka eikä siksi ota kontaktia muihin ihmisiin.
Juu ja jostain syystä tietyt ihmiset osuvat aina tilanteisiin, joissa joku puhuu ja käyttäytyy ”ylimielisesti” tai ”alentuvasti” tai ”katsoo pahasti” tai ”katsoo pitkään” tai ”katsoo kuin halpaa makkaraa” tai ”katsoo nenänvarttaan pitkin” tai ”katsoo päästä varpaisiin”, tai tiuskii ja tuhahtelee ja huokailee ja pyörittelee silmiään... Kumma, kun minä en koskaan näe tällaista käytöstä sanotaanpa vaikka työpaikalla tai asiakaspalvelijoilta (varsinkin jälkimmäiset kuuleman mukaan harrastavat tällaista jatkuvasti oikein urakalla!)
Nämä ovat kyllä oikeasti hämmentäviä tilanteita. Näiden takia ihmettelen, olenko itse osaamaton tunnistamaan muiden todellisia tarkoitusperiä. Arvioin ihmisiä käytöksen ja puheen, mutta toki myös äänensävyn ja ilmeiden perusteella sen verran kuin nähtävissä on. Näkevätkö muut ilmeissä jotain syvällisempää, vai kuvittelevatko vain omiaan?
Olen kyllä sitä mieltä, että jos se ihmisen oletettu ikävä asenne (ylimielisyys tms.) ei näy käytännössä mitenkään, esim. muiden huonona kohteluna, niin sillä ei pitäisi olla mitään merkitystä. Jos se ihminen on johdonmukaisestu osoittanut olevansa esim. luotettava ja avulias, niin miksi jollakin "piiloasenteella" on väliä? Ihmettelen miksi jotkut antavat niin paljon painoarvoa jollekin mikä ei vaikuta mihinkään. Ja ovat siitä niin varmoja, että puhuvat niistä selän takana totuutena muille, samalla keksien selityksiä miksi sen ihmisen hyvätkin puolet ovat oikeasti pahoja (paremman esittämistä tmv.).
Näin se nimenomaan on. Työpaikkaa etsiessäni törmäsin isoon firmaan, joku kehui panostavansa paljon työilmapiiriin, työntekijöiden viihtyvyyteen, palkkaukseen jne. Olivat saaneet tästä jonkun kunniamaininnankin. Hetken googlettelun jälkeen löytyi kymmenittäin juuri päinvastaisia kokemuksia järkyttävästä ja syrjivästä ilmapiiristä ja kohtuuttomasta työkuormasta, minkä vuoksi henkilöstö vaihtuu koko ajan. Jätin sitten hakematta. Nykyinen työpaikkani on näillä osa-alueilla hyvä ja työntekijät viihtyvät täällä pitkään, vaikka ei tätä missään erikseen mainosteta.
Koiraa etsiessäni löytämäni kasvattaja vaikutti alusta asti liian hyvältä ollakseen totta. Ei mennyt kauaa, kun paljastui asioiden olevan juuri päinvastoin, mitä hän oli meille kertonut ja erikseen painottanut, vaikka en ollut osannut näitä asioita edes kysyä. Onneksi hyppäsimme siitä junasta ja löysimme aivan ihanan kasvattajan ja ihanan koiran.
Halusin hiljaisen hiustenkuivaajan, joten ostin kuivaimen, jonka pakkauksessa näin mainostetiin. Ääni olikin niin järkyttävä, että vanha kuivaimeni tuntui sen rinnalla äänettömältä. Onneksi sain palauttaa tuotteen. Tilalle ostamani kuivain ei mainosta olevansa hiljainen, vaikka sitä onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin on.
Oma puoliso puhuu miten pitää olla rehellinen aina ja joka asiassa.
No tänään sitten tuli ilmi että pelkkää puhetta sekin oli.
Kyllä, olen huomannut, että usein se on juuri noin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen kiinnittänyt huomioni erityisesti niihin, jotka julistavat olevansa hyviä ihmistuntijoita. Tälläiset tuppaavat omaavaan vain vahvan jyrä-asenteen, ja jos ovat päättäneet mielipiteensä jostakin ihmisestä, se mielipide pysyy vaikka totuus olisi mikä. Esimerkiksi nyt vaikka että "Maija on ylimielinen ja itseriittoinen", ja todellisuudessa Maija onkin vain tosi arka eikä siksi ota kontaktia muihin ihmisiin.
Juu ja jostain syystä tietyt ihmiset osuvat aina tilanteisiin, joissa joku puhuu ja käyttäytyy ”ylimielisesti” tai ”alentuvasti” tai ”katsoo pahasti” tai ”katsoo pitkään” tai ”katsoo kuin halpaa makkaraa” tai ”katsoo nenänvarttaan pitkin” tai ”katsoo päästä varpaisiin”, tai tiuskii ja tuhahtelee ja huokailee ja pyörittelee silmiään... Kumma, kun minä en koskaan näe tällaista käytöstä sanotaanpa vaikka työpaikalla tai asiakaspalvelijoilta (varsinkin jälkimmäiset kuuleman mukaan harrastavat tällaista jatkuvasti oikein urakalla!)
Nämä ovat kyllä oikeasti hämmentäviä tilanteita. Näiden takia ihmettelen, olenko itse osaamaton tunnistamaan muiden todellisia tarkoitusperiä. Arvioin ihmisiä käytöksen ja puheen, mutta toki myös äänensävyn ja ilmeiden perusteella sen verran kuin nähtävissä on. Näkevätkö muut ilmeissä jotain syvällisempää, vai kuvittelevatko vain omiaan?
Olen kyllä sitä mieltä, että jos se ihmisen oletettu ikävä asenne (ylimielisyys tms.) ei näy käytännössä mitenkään, esim. muiden huonona kohteluna, niin sillä ei pitäisi olla mitään merkitystä. Jos se ihminen on johdonmukaisestu osoittanut olevansa esim. luotettava ja avulias, niin miksi jollakin "piiloasenteella" on väliä? Ihmettelen miksi jotkut antavat niin paljon painoarvoa jollekin mikä ei vaikuta mihinkään. Ja ovat siitä niin varmoja, että puhuvat niistä selän takana totuutena muille, samalla keksien selityksiä miksi sen ihmisen hyvätkin puolet ovat oikeasti pahoja (paremman esittämistä tmv.).
Juuri näin. Äitini kanssa on koko elämäni ollut tätä. Hän näkee kaikissa ihmisissä jotakin, mitä muut ei näe eikä noteeraa. Puhuu vuosien päästäkin, kuinka se ihmine katsoi niin kummallisesti ja kuinka se ja se on ollut ylimielinen ym. Erityisesti se on korostunut, kun ollaan oltu yhdessä matkoilla. Tavataan siellä joku ihan satunnainen ihminen, istutaan samassa pöydässä tai muuten vaihdetaan muutama sana. Äiti kääntää kaikki päinvastaiseksi myöhemmin. Sekin ihminen sanoi niin ylimielisesti tai sekin ihminen siellä ei halunnut meitä edes nähdä jne jne. Tai joku sanoi jotain ihan tavallista tavallisella äänellä, niin johan se myöhemmin onkin sanonut niin pirullisesti. Kun on käyty jossain sukulaisvierailulla, jo tulomatkalla alkaa ruotiminen, kuinka sekin Tyyne oli niin lipevä kuinka se Veikko naureskeli eikä kuunnellut mitä sanoin jne. Itse en ole huomannut mitään, ihan normaalia sukulaisten välistä jutustelua vain.
Niin, en tiedä miten tämä nyt liittyyy aiheeseen, mutta totta on, että on ihmisiä, jotka näkee mörköjä joka puolella ja tekee niistä ison numeron. Nuorempana ajattelin, että äiti on hirveän tarkkanäköinen, kunnes huomasin, että itse asiassa hän vain on niin negatiivisesti ajatteleva ja ilmeisesti jotenkin nauttii "huomioistaan." Oikeasti ne ei edes ole totta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen kiinnittänyt huomioni erityisesti niihin, jotka julistavat olevansa hyviä ihmistuntijoita. Tälläiset tuppaavat omaavaan vain vahvan jyrä-asenteen, ja jos ovat päättäneet mielipiteensä jostakin ihmisestä, se mielipide pysyy vaikka totuus olisi mikä. Esimerkiksi nyt vaikka että "Maija on ylimielinen ja itseriittoinen", ja todellisuudessa Maija onkin vain tosi arka eikä siksi ota kontaktia muihin ihmisiin.
Juu ja jostain syystä tietyt ihmiset osuvat aina tilanteisiin, joissa joku puhuu ja käyttäytyy ”ylimielisesti” tai ”alentuvasti” tai ”katsoo pahasti” tai ”katsoo pitkään” tai ”katsoo kuin halpaa makkaraa” tai ”katsoo nenänvarttaan pitkin” tai ”katsoo päästä varpaisiin”, tai tiuskii ja tuhahtelee ja huokailee ja pyörittelee silmiään... Kumma, kun minä en koskaan näe tällaista käytöstä sanotaanpa vaikka työpaikalla tai asiakaspalvelijoilta (varsinkin jälkimmäiset kuuleman mukaan harrastavat tällaista jatkuvasti oikein urakalla!)
Nämä ovat kyllä oikeasti hämmentäviä tilanteita. Näiden takia ihmettelen, olenko itse osaamaton tunnistamaan muiden todellisia tarkoitusperiä. Arvioin ihmisiä käytöksen ja puheen, mutta toki myös äänensävyn ja ilmeiden perusteella sen verran kuin nähtävissä on. Näkevätkö muut ilmeissä jotain syvällisempää, vai kuvittelevatko vain omiaan?
Olen kyllä sitä mieltä, että jos se ihmisen oletettu ikävä asenne (ylimielisyys tms.) ei näy käytännössä mitenkään, esim. muiden huonona kohteluna, niin sillä ei pitäisi olla mitään merkitystä. Jos se ihminen on johdonmukaisestu osoittanut olevansa esim. luotettava ja avulias, niin miksi jollakin "piiloasenteella" on väliä? Ihmettelen miksi jotkut antavat niin paljon painoarvoa jollekin mikä ei vaikuta mihinkään. Ja ovat siitä niin varmoja, että puhuvat niistä selän takana totuutena muille, samalla keksien selityksiä miksi sen ihmisen hyvätkin puolet ovat oikeasti pahoja (paremman esittämistä tmv.).
No kun se on se ylimielinen SÄVY. Kun kaupan myyjä tulee sanomaan ”Mitä saisi olla” NIIN YLIMIELISEEN SÄVYYN, niin onhan se ihan järkyttävä kokemus. (Ja oikeastihan kaikki oli katsojan silmässä - eiköhän se kerro jotain näistä kokijoista?)
Jälkeenpäin tarinaa tietysti vähän väritetään, kuinka se myyjä mulkoili ja huokaili, ja sanoi kauhean epäkohteliaasti että ”hmph, ja mitäs sulle nytten sitten muka sais olla???!!!”
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen kiinnittänyt huomioni erityisesti niihin, jotka julistavat olevansa hyviä ihmistuntijoita. Tälläiset tuppaavat omaavaan vain vahvan jyrä-asenteen, ja jos ovat päättäneet mielipiteensä jostakin ihmisestä, se mielipide pysyy vaikka totuus olisi mikä. Esimerkiksi nyt vaikka että "Maija on ylimielinen ja itseriittoinen", ja todellisuudessa Maija onkin vain tosi arka eikä siksi ota kontaktia muihin ihmisiin.
Juu ja jostain syystä tietyt ihmiset osuvat aina tilanteisiin, joissa joku puhuu ja käyttäytyy ”ylimielisesti” tai ”alentuvasti” tai ”katsoo pahasti” tai ”katsoo pitkään” tai ”katsoo kuin halpaa makkaraa” tai ”katsoo nenänvarttaan pitkin” tai ”katsoo päästä varpaisiin”, tai tiuskii ja tuhahtelee ja huokailee ja pyörittelee silmiään... Kumma, kun minä en koskaan näe tällaista käytöstä sanotaanpa vaikka työpaikalla tai asiakaspalvelijoilta (varsinkin jälkimmäiset kuuleman mukaan harrastavat tällaista jatkuvasti oikein urakalla!)
Nämä ovat kyllä oikeasti hämmentäviä tilanteita. Näiden takia ihmettelen, olenko itse osaamaton tunnistamaan muiden todellisia tarkoitusperiä. Arvioin ihmisiä käytöksen ja puheen, mutta toki myös äänensävyn ja ilmeiden perusteella sen verran kuin nähtävissä on. Näkevätkö muut ilmeissä jotain syvällisempää, vai kuvittelevatko vain omiaan?
Olen kyllä sitä mieltä, että jos se ihmisen oletettu ikävä asenne (ylimielisyys tms.) ei näy käytännössä mitenkään, esim. muiden huonona kohteluna, niin sillä ei pitäisi olla mitään merkitystä. Jos se ihminen on johdonmukaisestu osoittanut olevansa esim. luotettava ja avulias, niin miksi jollakin "piiloasenteella" on väliä? Ihmettelen miksi jotkut antavat niin paljon painoarvoa jollekin mikä ei vaikuta mihinkään. Ja ovat siitä niin varmoja, että puhuvat niistä selän takana totuutena muille, samalla keksien selityksiä miksi sen ihmisen hyvätkin puolet ovat oikeasti pahoja (paremman esittämistä tmv.).
Minä olen naimisissa pers. häiriöisen ihmisen kanssa (narsisti, ihan diagnosoitu) ja hänelle on hyvin tyypillistä, että hän kuvittelee tietävänsä muiden ajatukset. Kun hän kertakaikkiaan näkee maailman muut ihmiset heijasteina itsestään (projektio) eikä osaa ajatella, että he ovat omia erillisiä persooniaan (empatiakyvyn puute). Pitkään minäkin luulin, että hän on hyvin tarkkanäköinen ja sosiaalisesti taitava, kunnes ymmärsin mistä on kyse. Eikä hän siis kuvittele vain näitä negatiivisia juttuja (joku katsoi pahasti) vaan yhtälailla heijastaa niitä positiivisia asioita ihmisiin, joihin haluaa niitä laittaa.
Olisiko kyse jostain tällaisesta?
Ja projisoi omat vikansa muihin. Jos on riidanhaastaja, väittää muita riidanhaastajiksi. Jos mokaa, syyttää muita. Peili ei toimi.
Tämä on aivan totta. Ei kannata liikaa uskoa, jos joku oikein korostaa tiettyä piirrettä itsessään. Erityisesti hälytyskellot soi, kun joku korostaa olevansa sarkastisen huumorin ystävä, älykäs, suorapuheinen, empaattinen, erityisherkkä, rehellinen, kiltti tai jotenkin vahva ihminen. Joskus ovat tietty oikeassa, mutta usein eivät.
Moni myös ajattelee olevansa huonompi kuin onkaan. Joskus ihan äärimmäisyyksiin asti. Yksi ystäväni sanoisi olevansa ilkeä ja sitämätön ihminen, mutta oikeasti on ihan liiankin kiltti ja pelkää sanoa mitään poikkipuolista kenellekään. On myös niin ujo, ettei mitään pahaa edes uskaltaisi tehdä. Miettii vaan vieläkin jotain lapsena tehtyjä juttuja. Ne ei edes mitään pahoja olleet. Sanoo olevansa huono kaikessa, mutta oikeasti on älykäs, taiteellisesti lahjakas ja hyvin taitava eläinten kanssa. Nuorempana oli myös aika atleettinen suorastaan, mutta piti itseään jostain syystä huonokuntoisena.
Tällä palstallakin säännöllisesti näkee aloituksia ihmisiltä, jotka pitävät itseään liian tyhminä mihinkään. Suorastaan heikkolahjaisina. Osaavat kuitenkin kirjoittaa tosi hyvin ja vaikuttavat ennemminkin älykkäiltä. Ehkä eivät vaan ole löytäneet paikkaansa yhteiskunnasta, mutta ei se heidän vikansa ole. Samaa olen huomannut, kun olen keskustellut joidenkin itsetuhoisten ihmisten kanssa netissä.
Tämä sinänsä lohduttaa mua itseäni jollain tavalla (vaikka olisi ihan hiton hienoa, jos tuo ystäväni ja moni nuukin voisi katsoa itseään peilistä, joka näyttäisi pelkän totuuden). Ihminen ei vaan osaa arvioida itse itseään, joten ei kai koko asiaa kannata niin miettiä, vaan ottaa elämän tilanteet vastaan yhden kerrallaan ja koittaa vaan tehdä parhaansa. Lopullinen arvio tehdään vasta sitten, kun makaat jo mullan alla.
On tosi vaikeaa vastata, kun kysytään "millainen ihminen olet?". Psykologit kysyvät tätä usein, mutta heitä kiinnostanee kai lähinnä, miten asian esittää. Mummoni sanoi aina, että ihmisen lähimmistä ystävistä voi päätellä, millainen hän itse on.