Oletteko huomaanneet tämän? Silloin kun joku erikseen sanoo olevansa jotain - yleensä ei juuri ole
Olen huomannut tämän yritysten mainospuheissa ja treffikumppaneissa eritoten. Se joka erikseen sanoo, että on vaikka rehellinen, herkkä, kunnioittaa toisia jne... on valehteleva, kovatunteinen, ei kunnioita toisia. Yleensä tämä verbaalinen ilmaisu nimenomaan meinaa sitä, että olisi paljonkin parannettavaa kyseisellä osa-alueella. Ja käyhän se järkeenkin. Jos mä esimerkiksi olen ystävällinen ihminen, ei kai mun tarvitse sitä erikseen mainostaa, koska jos sitä olen, niin eikö se tule ilmi muutenkin hyvin pian. Jos EN ole ystävällinen, mutta haluan, että joku ajattelisi musta niin, niin yrittäisin ehkä päästä helpolla ja yrittää vakuuttaa, että ei tarvitse sentään omaa käytöstä muuttaa.
Mielipiteitä?
Kommentit (129)
Kyllä ja ei. Jotkut kyllä osaavat ihan realistisesti kuvailla millainen on, jotkut taas kuvailevat jonkun haaveminänsä joka ei pidä paikkaansa. Deittimaailmassa jollain tavalla pitää itseään kuvailla, mutta työelämässä jos joku kovasti kehuu itseään niin aika usein ne ominaisuudet eivät pidä paikkaansa ollenkaan. Olen samaa mieltä siitä että teot puhuu, ei sanat, mutta osaan nuo kehut uppoaa.
Eräs tuttu kertoi melko alkuvaiheessa olevansa hyvä manipuloimaan. Piti kyllä paikkaansa, mutta en tiedä miten tämä on hänen mielestään hyvä ominaisuus. Tai kehuskellen hän tämä kertoi. Olen melko varovainen ko. ihmisen kanssa sen mitä tarvitsee olla tekemisissä, ymmärrettävästi mietin koko ajan mikä tarkoitusperä on jollain mitä hän sanoo, vihjaa tai tekee, kun muutaman kerran on käynyt ilmi miten on manipuloinut tilanteita. Vaikea luottaa mutta itse hän kokee tämän ominaisuutena, jolla kehua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata uskoa jos joku varta vasten mainostaa itseään herkäksi.
Totta. Herkkyys tuo mukanaan epämukavia lieveilmiöitä, jotka aiheuttavat kärsimystä. Aidosti herkkä ihminen saattaa siis kärsiä herkkyydestään ja jopa häpeää sitä eikä liiemmin mainosta tätä ominaisuutta.
Juuri näin. Näillä kovismuikuilla jotka mainostavat olevansa herkkiä on joko somessa tai työpaikan työpöydällä aforismeja herkkyydestä.
Tämä on juuri nykypäivän herkkyydellä elvistelyä, tekoitkuja, suuria tunteita ja seinätkin täynnä home-tauluja. Kaikkia rakastetaan ylitsepursuavasti. Valitettavasti näiden rakkaus voi lopahtaa hyvinkin oudosti ja äkkiä. Todelliset suuret tunteet ovat aika hiljaisia ja nöyriä eikä niitä tarvitse koko ajan kuuluttaa. Ainakaan meillä Suomessa.
Muuten, mies, joka mainostaa, ettei koskaan lyö naista, on jo tehnyt niin tai ainakin aikoo.
Nyt ymmärrän myös heikon menestykseni nettideiteillä. Tai ainakin osasyy lienee rehellisyyteni. Ihmettelin vallankin sitä, että kaikki kuusikymppiset ukot ovat niin sporttisia, se oli minulle turn off. Eivät he siis olleetkaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut. Ihan sama pätee siihen, kun ihmiset puhuvat lapsistaan. Jos joku yrittää puhumalla vakuuttaa, että lapsi on erityisen lahjakas jossain tai muuta vastaavaa, niin ei nimenomaan ole. Kyse on vaan siitä, että lasta ei voi faktojen valossa havaita sellaiseksi, niin pitää yrittää selittää.
Mun lapsi on poikkeuksellisen lahjakas musiikillisesti. Tämän voi havaita ihan jokainen joka kuulee lapseni soittavan.
Vierailija kirjoitti:
Olen!
Paras esimerkki tästä on treffit nuorena kauan kauan sitten. Yhtäkkiä siinä istuttuani terassilla nuorukainen alkoi oudon fanaattisesti selittää että hän ei ikinä löisi tai satuttaisi naista. Enpä ollut edes ajatellut että tällaista pitäisi epäillä tai hänen mulle heti selitellä.
Muutama olut niin tyyppi tivasi minulta jotain, en enää muista mitä asiaa, ja jotenkin kiertelin vastausta niin alkoi heitellä tuoleja.
En treffailut toiste selvittääkseni puhuiko totta satuttamisesta.
Huh, tulikin mieleen yksi vähän oudon oloinen tyyppi, joka piti pitkän saarnan p-ed-ofiileistä ja miten niiden rangaistukset ei ole tarpeeksi kovia. Olin periaatteessa samaa mieltä, mutta miehellä tuntui olevan erittän paljon vihaa ja saarnasi kovalla äänellä että itse hakkaisi semmoisen ihmisen kuoliaaksi.
Olikohan hänellä sitten itsellä jotain salaista kiinnostusta lapsiin, vai oliko muuten vaan vihainen ihminen? En halunnut uusille treffeille, koska en saanut sanaa väliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen!
Paras esimerkki tästä on treffit nuorena kauan kauan sitten. Yhtäkkiä siinä istuttuani terassilla nuorukainen alkoi oudon fanaattisesti selittää että hän ei ikinä löisi tai satuttaisi naista. Enpä ollut edes ajatellut että tällaista pitäisi epäillä tai hänen mulle heti selitellä.
Muutama olut niin tyyppi tivasi minulta jotain, en enää muista mitä asiaa, ja jotenkin kiertelin vastausta niin alkoi heitellä tuoleja.
En treffailut toiste selvittääkseni puhuiko totta satuttamisesta.
Huh, tulikin mieleen yksi vähän oudon oloinen tyyppi, joka piti pitkän saarnan p-ed-ofiileistä ja miten niiden rangaistukset ei ole tarpeeksi kovia. Olin periaatteessa samaa mieltä, mutta miehellä tuntui olevan erittän paljon vihaa ja saarnasi kovalla äänellä että itse hakkaisi semmoisen ihmisen kuoliaaksi.
Olikohan hänellä sitten itsellä jotain salaista kiinnostusta lapsiin, vai oliko muuten vaan vihainen ihminen? En halunnut uusille treffeille, koska en saanut sanaa väliin.
Tai joutunut itse lapsena pedofiilin hyväksikäyttämäksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen!
Paras esimerkki tästä on treffit nuorena kauan kauan sitten. Yhtäkkiä siinä istuttuani terassilla nuorukainen alkoi oudon fanaattisesti selittää että hän ei ikinä löisi tai satuttaisi naista. Enpä ollut edes ajatellut että tällaista pitäisi epäillä tai hänen mulle heti selitellä.
Muutama olut niin tyyppi tivasi minulta jotain, en enää muista mitä asiaa, ja jotenkin kiertelin vastausta niin alkoi heitellä tuoleja.
En treffailut toiste selvittääkseni puhuiko totta satuttamisesta.
Huh, tulikin mieleen yksi vähän oudon oloinen tyyppi, joka piti pitkän saarnan p-ed-ofiileistä ja miten niiden rangaistukset ei ole tarpeeksi kovia. Olin periaatteessa samaa mieltä, mutta miehellä tuntui olevan erittän paljon vihaa ja saarnasi kovalla äänellä että itse hakkaisi semmoisen ihmisen kuoliaaksi.
Olikohan hänellä sitten itsellä jotain salaista kiinnostusta lapsiin, vai oliko muuten vaan vihainen ihminen? En halunnut uusille treffeille, koska en saanut sanaa väliin.
Tai joutunut itse lapsena pedofiilin hyväksikäyttämäksi?
Totta, hyvin mahdollista. Jotain ongelmia ilmeisesti oli asian suhteen.
Ihan miehille vinkiksi, ettei kannata mennä noin rankkoihin aiheisiin heti ensitreffeillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joku sanoo olevansa superempaattinen ihminen, hän on yleensä narsisti, joka ei kestä toisen mielentiloja ollenkaan. Esim. ahdistuu kun olet ahdistunut, ja vaatii lohduttamista. Toisen pitää olla hyvällä tuulella, muuten hänelle tulee paha olo. Seurasin sivusta kun kaveri seurusteli tällaisen miehen kanssa, joka oli nimenomaan toitottanut miten empaattinen ja lämmin on. Onneksi kaveri lopetti suhteen.
Osa meistä valitettavasti on juuri näin empaattisia, ihottomia suorastaan. Itse koin todella vaikeaksi kun ystävällä oli aivan hirveitä suruja, enkä meinannut saada pidettyä itseäni kasassa kyyneliltä vaikka kaveri oli se, joka tarvitsee tukea. En ole narsisti, kaikki tehfään parhaamme mutta osa ollaan vaan pehmeitä.
Toki en mielelläni itsekään sano tuota muuta kuin jo hyvin tutulle, ja ne tutut tietää sanomattakin. Oikeesti herkkyys on parempi piilottaa, sillä ikävämmät ihmiset käyttää sitä helposti hyväksi.
Sen on varma, että jos deittiprofiilissa on sanat "ei draamaa" kannattaa juosta ja kovaa, sillä mitään muuta ei oo luvassa. Sen lisäksi on todennäköisimmin vastassa täysin itsekritiikitön ihminen.
No kaverini mies oli sellainen, että jos kaveri oli surullinen tai ahdistunut, mies väitti että kokee syyllisyyttä siitä, ikään kuin olisi aiheuttanut sen. Kaverin piti oppia piilottamaan tunteensa, ettei joutuisi lohduttelemaan miestä. Tukea mieheltä ei saanut koskaan, sen sijaan suuttui pienistäkin asioista ja syyllisti kaveria jatkuvasti omista mielialoistaan.
Oletko itse samanlainen ystäviesi kanssa? Toivottavasti et.
Mun miehellä on kans tätä, syynä tosi huono itsetunto, oikeasti aattelee että kaikki on sen vika ja siispä minä hänen mielestään syytän häntä kaikesta. Oikeasti en syytä, manailen ihan vaan tilannetta, huonoa onnea tms. On myös vainoharhainen muiden kommenttien suhteen jotka itse tulkitsisin huumoriksi.
Itse olen kiinnittänyt huomioni erityisesti niihin, jotka julistavat olevansa hyviä ihmistuntijoita. Tälläiset tuppaavat omaavaan vain vahvan jyrä-asenteen, ja jos ovat päättäneet mielipiteensä jostakin ihmisestä, se mielipide pysyy vaikka totuus olisi mikä. Esimerkiksi nyt vaikka että "Maija on ylimielinen ja itseriittoinen", ja todellisuudessa Maija onkin vain tosi arka eikä siksi ota kontaktia muihin ihmisiin.
Tai jos korostaa, että ei ole mitään salaisuuksia, saattaa hyvinkin olla ...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut, työkaveri mainostaa olevansa empaattinen ja rakastava ihminen, todellisuudessa piilokettuilee minkä ehtii ja arvostelee toisia törkeästi. Jos joku loukkaantuu niin perustelee sillä että hän on vähän tällänen, suusta puuttuu suodatin mutku ei hän koskaan pahalla joten ei saa suuttua.
Itse kyllä loukkaantuu pienestäkin ja on pitkävihainen.Tunnistan niin tämän ihmistyypin. Oman muka vilpittömän persoonan takia muista laukoo mitä sattuu, mutta ei kestä itse pienintäkään edes asiallisesti esitettyä aiheellista kritiikin murua.
Aivan kuin ex-kaverini. Oli tämän lisäksi myös omien sanojensa mukaan herkkä. Oli todellisuudessa yksi kieroimpia ja julmimpia ihmisiä, keitä tunnen. Kaveruutemme perustui siihen mitä hän tarvitsi ja halusi.
Kyllä. Ne henkilöt, jotka kovaan ääneen julistavat olevansa paksunahkaisia individualisteja ja oman tiensä kulkijoita, jotka eivät kumartele ketään eivät käytännössä kestä pienintäkään kritiikkiä ja kilahtavat kuvitelluista loukkauksista.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen kiinnittänyt huomioni erityisesti niihin, jotka julistavat olevansa hyviä ihmistuntijoita. Tälläiset tuppaavat omaavaan vain vahvan jyrä-asenteen, ja jos ovat päättäneet mielipiteensä jostakin ihmisestä, se mielipide pysyy vaikka totuus olisi mikä. Esimerkiksi nyt vaikka että "Maija on ylimielinen ja itseriittoinen", ja todellisuudessa Maija onkin vain tosi arka eikä siksi ota kontaktia muihin ihmisiin.
Juu ja jostain syystä tietyt ihmiset osuvat aina tilanteisiin, joissa joku puhuu ja käyttäytyy ”ylimielisesti” tai ”alentuvasti” tai ”katsoo pahasti” tai ”katsoo pitkään” tai ”katsoo kuin halpaa makkaraa” tai ”katsoo nenänvarttaan pitkin” tai ”katsoo päästä varpaisiin”, tai tiuskii ja tuhahtelee ja huokailee ja pyörittelee silmiään... Kumma, kun minä en koskaan näe tällaista käytöstä sanotaanpa vaikka työpaikalla tai asiakaspalvelijoilta (varsinkin jälkimmäiset kuuleman mukaan harrastavat tällaista jatkuvasti oikein urakalla!)
"Juu ei niin, että olisin kateellinen vammaisille, mutta kyllähän ne ihan hirveän paljon saavat kaikkea."
Sanoi asumisyksikön työntekijä kehitysvammaisista henkilöistä. Just joo. Olen satavarma, että nimenomaan on kateellinen heille - ja muillekin.
Kyllä olen huomannut, varsinkin juuri persoonallisuuden piirteistä puhuttaessa.
Vierailija kirjoitti:
Treffikumppaneissa olen huomannut. Jos joku väittää että on/ei ole jotakin, pääasiassa luonteenpiirteistä, voi sen melkeinpä suoraan kääntää tarkoittamaan päinvastaista. Osuu lähemmäs oikeaan. Yksi selkeä esimerkki oli mies, joka väitti ettei ole pelimies, mutta juuri sellaiseksi paljastui. Monilla ihmisillä on selvästi suuria vaikeuksia hahmottaa itseään realistisesti, tai sitten hahmottavat mutta sanovat vain sen, mistä kulloinkin ajattelevat olevan itselleen eniten hyötyä.
Samoin mua on hakannut vain yksi miesystävä. Se joka sanoi heti tapailun alussa, ettei hakkaa koskaan naisia. Jos kuulette tämän lauseen jonkun miehen suusta, juoskaa, heti ja lujaa.
Yhdessä asiassa ainakin olen huomannut, että pitää paikkansa. Jos joku sanoo olevansa hyvä ihmistuntija, hän ei ole sitä. Hyväksi ihmistuntijaksi itseään väittävä on yleensä sellainen, joka vetää nopeita johtopäätöksiä toisista ensisilmäyksellä ja pitää niistä kiinni. Yritän itsekin muistaa että ensivaikutelma ei aina pidä paikkaansa ja ihmisistä paljastuu uusia piirteitä pitkänkin tuntemisen jälkeen. Pitää antaa heille aikaa näyttää millaisia he oikeasti ovat. Monet jännittävät uusia ihmisiä aluksi ja ilmaisevat, sen eri tavoin.
20 vuotta parisuhteessa olleena en nyt puhu deittailusta vaan vaikkapa kun työpaikalle tulee uusi ihminen. Kai tämä deittailuunkin sopii, tosin jos nyt joku osoittaa eka treffeillä ihan järkyttävää moukkamaisuutta niin en ehkä kuitenkaan haluaisi tutustua enempää...
98 vielä. En lukenut koko ketjua ja kappas, joku muukin oli kirjoittanut jo näistä hyvistä ihmistuntijoista. No niinpä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Treffikumppaneissa olen huomannut. Jos joku väittää että on/ei ole jotakin, pääasiassa luonteenpiirteistä, voi sen melkeinpä suoraan kääntää tarkoittamaan päinvastaista. Osuu lähemmäs oikeaan. Yksi selkeä esimerkki oli mies, joka väitti ettei ole pelimies, mutta juuri sellaiseksi paljastui. Monilla ihmisillä on selvästi suuria vaikeuksia hahmottaa itseään realistisesti, tai sitten hahmottavat mutta sanovat vain sen, mistä kulloinkin ajattelevat olevan itselleen eniten hyötyä.
Samoin mua on hakannut vain yksi miesystävä. Se joka sanoi heti tapailun alussa, ettei hakkaa koskaan naisia. Jos kuulette tämän lauseen jonkun miehen suusta, juoskaa, heti ja lujaa.
Sama. Kaikki väkivaltaiset miehet ovat jo suhteen alussa sanoneet, etteivät ikinä voisi lyödä naista. Ei-väkivaltaisen tuskin tarvitsee asiaa mitenkään mainostaa. Sama esim. rehellisyyden ja ”kohtuukäytön” kanssa. On kyllä jännä, kuinka epärehellisiä jotkut ihmiset ovat itselleen, aina jaksaa sama ihmetyttää.
Joo, tää on vähän samantyyppinen sääntö kuin se "mitä vihaa muissa, sitä vihaa itsessään". Joskus totta, mutta tuota teoriaa käytetään myös täysin aiheettomaan syyllistämiseen.