Lue keskustelun säännöt.
Oletteko huomaanneet tämän? Silloin kun joku erikseen sanoo olevansa jotain - yleensä ei juuri ole
11.08.2020 |
Olen huomannut tämän yritysten mainospuheissa ja treffikumppaneissa eritoten. Se joka erikseen sanoo, että on vaikka rehellinen, herkkä, kunnioittaa toisia jne... on valehteleva, kovatunteinen, ei kunnioita toisia. Yleensä tämä verbaalinen ilmaisu nimenomaan meinaa sitä, että olisi paljonkin parannettavaa kyseisellä osa-alueella. Ja käyhän se järkeenkin. Jos mä esimerkiksi olen ystävällinen ihminen, ei kai mun tarvitse sitä erikseen mainostaa, koska jos sitä olen, niin eikö se tule ilmi muutenkin hyvin pian. Jos EN ole ystävällinen, mutta haluan, että joku ajattelisi musta niin, niin yrittäisin ehkä päästä helpolla ja yrittää vakuuttaa, että ei tarvitse sentään omaa käytöstä muuttaa.
Mielipiteitä?
Kommentit (129)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen kiinnittänyt huomioni erityisesti niihin, jotka julistavat olevansa hyviä ihmistuntijoita. Tälläiset tuppaavat omaavaan vain vahvan jyrä-asenteen, ja jos ovat päättäneet mielipiteensä jostakin ihmisestä, se mielipide pysyy vaikka totuus olisi mikä. Esimerkiksi nyt vaikka että "Maija on ylimielinen ja itseriittoinen", ja todellisuudessa Maija onkin vain tosi arka eikä siksi ota kontaktia muihin ihmisiin.
Juu ja jostain syystä tietyt ihmiset osuvat aina tilanteisiin, joissa joku puhuu ja käyttäytyy ”ylimielisesti” tai ”alentuvasti” tai ”katsoo pahasti” tai ”katsoo pitkään” tai ”katsoo kuin halpaa makkaraa” tai ”katsoo nenänvarttaan pitkin” tai ”katsoo päästä varpaisiin”, tai tiuskii ja tuhahtelee ja huokailee ja pyörittelee silmiään... Kumma, kun minä en koskaan näe tällaista käytöstä sanotaanpa vaikka työpaikalla tai asiakaspalvelijoilta (varsinkin jälkimmäiset kuuleman mukaan harrastavat tällaista jatkuvasti oikein urakalla!)
Nämä ovat kyllä oikeasti hämmentäviä tilanteita. Näiden takia ihmettelen, olenko itse osaamaton tunnistamaan muiden todellisia tarkoitusperiä. Arvioin ihmisiä käytöksen ja puheen, mutta toki myös äänensävyn ja ilmeiden perusteella sen verran kuin nähtävissä on. Näkevätkö muut ilmeissä jotain syvällisempää, vai kuvittelevatko vain omiaan?
Olen kyllä sitä mieltä, että jos se ihmisen oletettu ikävä asenne (ylimielisyys tms.) ei näy käytännössä mitenkään, esim. muiden huonona kohteluna, niin sillä ei pitäisi olla mitään merkitystä. Jos se ihminen on johdonmukaisestu osoittanut olevansa esim. luotettava ja avulias, niin miksi jollakin "piiloasenteella" on väliä? Ihmettelen miksi jotkut antavat niin paljon painoarvoa jollekin mikä ei vaikuta mihinkään. Ja ovat siitä niin varmoja, että puhuvat niistä selän takana totuutena muille, samalla keksien selityksiä miksi sen ihmisen hyvätkin puolet ovat oikeasti pahoja (paremman esittämistä tmv.).
Puolisoni mielestä hän on erinomainen ihmistuntija, ja saattaa siksi loukkaantua hyvin herkästi lukiessaan rivien välistä, mitä ihminen "todella tarkoitti". Joskus tästä on saatu riitaakin aikaiseksi, kun olemme tulkinneet saman tilanteen täysin eri tavoin. Yleensä vielä niin, että minusta toinen oli aivan mukava tai asiallinen, mutta puolisoni aivan puhisee raivosta, kun toinen oli niin veemäinen. Olen jossain määrin ärsyyntynyt tästä rivien välistä lukemisesta, sillä saatanhan itsekin antaa signaaleja esimerkiksi oman väsymyksen tai muiden murheiden vuoksi, ja sitten vastapuoli tulkitsee mikroeleiden johtuvan nimenomaan hänestä. Ottakaa pää pois p:stä, kaikki ei pyöri teidän ympärillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nii mitä siihe treffiprofiiliin pitää kirjottaa? Kaikki päinvastaset mitä suunnitteli laittavansa? Eli jos tuntee olevansa kiltti, niin se ei voi pitää paikkaansa, vaan suoraan kirjoittaa olevansa kusipää. Näinkö?
Eli kun minä sanon olevani epäluotettava, olenkin oikeasti luotettava? Hmm...
Vierailija kirjoitti:
Nii mitä siihe treffiprofiiliin pitää kirjottaa? Kaikki päinvastaset mitä suunnitteli laittavansa? Eli jos tuntee olevansa kiltti, niin se ei voi pitää paikkaansa, vaan suoraan kirjoittaa olevansa kusipää. Näinkö?
Hyvä kysymys.
Tuskin tässä sentään tarkoitetaan, että pitäisi sanoa itsestään päinvastaisia asioita.
Ehkä on parempi kuvailla asioita, jotka eivät ole niin epämääräisiä ja vaihtelevia kuin luonteenpiirteet. Kaikissa ihmisissä on vaihtelua, jota voi olla vaikea tuoda esiin sanallisesti. Vahingossa antaa itsestään yksipuolisen kuvan, jos luettelee henkisiä ominaisuuksia. Jos sanoo olevansa vaikkapa puhelias tai fiksu, niin sitten joutuu myös lunastamaan nämä "lupaukset". Jos ensitapaamisella jännittää eikä olekaan sellainen minkä kuvan antoi, niin kuva kääntyy negatiiviseksi. Ei siis kannata lupailla liikoja antamalla itsestään liian ehdottomia tietoja.
Voi kertoa mielenkiinnonkohteistaan, harrastuksistaan ja siitä mitä toivoo treffikumppanilta. Näistä on vaikea antaa väärää kuvaa.
Perusasioita (esim. rehellisyys, luotettavuus) ei välttämättä ole syytä mainita. Luottamus ansaitaan, sitä ei pyydetä tai mainosteta. Kuka tahansa voi sanoa olevansa luotettava, joten sen sanominen ei merkitse mitään.
Luonnettaan voi tuoda esiin epäsuorasti. Huumorintajua voi tuoda esiin kertomalla jotain hauskaa, ja lukija voi siitä päätellä miten hauskana kirjoittajaa pitää.
"Huumorintajuisista" ihmisistä yksi kokemus:Kävin joskus treffeillä miehen kanssa joka kuvaili itseään juurikin huumorintajuiseksi,hauskaksi ja itseironiseksi. Kuuntelin pari tuntia "en tarvi kuittia kun ei sitä saa verotukseen höhhöö"-tasoisia puujalkavitsejä ja mies väänsi joka lauseestani jonkun mukahauskan sutkautuksen.
Minun juttuni eivät häntä naurattaneet ja loukkaantui kun aloin sutkauttelemaan takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Treffikumppaneissa olen huomannut. Jos joku väittää että on/ei ole jotakin, pääasiassa luonteenpiirteistä, voi sen melkeinpä suoraan kääntää tarkoittamaan päinvastaista. Osuu lähemmäs oikeaan. Yksi selkeä esimerkki oli mies, joka väitti ettei ole pelimies, mutta juuri sellaiseksi paljastui. Monilla ihmisillä on selvästi suuria vaikeuksia hahmottaa itseään realistisesti, tai sitten hahmottavat mutta sanovat vain sen, mistä kulloinkin ajattelevat olevan itselleen eniten hyötyä.
Samoin mua on hakannut vain yksi miesystävä. Se joka sanoi heti tapailun alussa, ettei hakkaa koskaan naisia. Jos kuulette tämän lauseen jonkun miehen suusta, juoskaa, heti ja lujaa.
Sama. Kaikki väkivaltaiset miehet ovat jo suhteen alussa sanoneet, etteivät ikinä voisi lyödä naista. Ei-väkivaltaisen tuskin tarvitsee asiaa mitenkään mainostaa. Sama esim. rehellisyyden ja ”kohtuukäytön” kanssa. On kyllä jännä, kuinka epärehellisiä jotkut ihmiset ovat itselleen, aina jaksaa sama ihmetyttää.
Minulla ei ole väkivaltakokemuksia, mutta tämä vaikuttaa kyllä mielenkiintoiselta havainnolta. Keskivertomiehelle, jolla ei ole ongelmia omien aggressioidensa kanssa, ei varmaan tule mieleenkään tuollaiset asiat. Toimiikohan sama havainto esim. pettämisen suhteen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nii mitä siihe treffiprofiiliin pitää kirjottaa? Kaikki päinvastaset mitä suunnitteli laittavansa? Eli jos tuntee olevansa kiltti, niin se ei voi pitää paikkaansa, vaan suoraan kirjoittaa olevansa kusipää. Näinkö?
Hyvä kysymys.
Tuskin tässä sentään tarkoitetaan, että pitäisi sanoa itsestään päinvastaisia asioita.
Ehkä on parempi kuvailla asioita, jotka eivät ole niin epämääräisiä ja vaihtelevia kuin luonteenpiirteet. Kaikissa ihmisissä on vaihtelua, jota voi olla vaikea tuoda esiin sanallisesti. Vahingossa antaa itsestään yksipuolisen kuvan, jos luettelee henkisiä ominaisuuksia. Jos sanoo olevansa vaikkapa puhelias tai fiksu, niin sitten joutuu myös lunastamaan nämä "lupaukset". Jos ensitapaamisella jännittää eikä olekaan sellainen minkä kuvan antoi, niin kuva kääntyy negatiiviseksi. Ei siis kannata lupailla liikoja antamalla itsestään liian ehdottomia tietoja.
Voi kertoa mielenkiinnonkohteistaan, harrastuksistaan ja siitä mitä toivoo treffikumppanilta. Näistä on vaikea antaa väärää kuvaa.
Perusasioita (esim. rehellisyys, luotettavuus) ei välttämättä ole syytä mainita. Luottamus ansaitaan, sitä ei pyydetä tai mainosteta. Kuka tahansa voi sanoa olevansa luotettava, joten sen sanominen ei merkitse mitään.
Luonnettaan voi tuoda esiin epäsuorasti. Huumorintajua voi tuoda esiin kertomalla jotain hauskaa, ja lukija voi siitä päätellä miten hauskana kirjoittajaa pitää.
Hyviä neuvoja! Minusta ylenpalttinen itsensä kehuminen on luotaantyöntävää, mutta en tiedä, tykkäävätkö jotkut naiset siitä. Menee sitä paitsi epäuskottavaksi, jos kerta kaikkiaan aivan täydellinen mies joutuu etsimään elämänkumppania jostain nettitreffisysteemistä :D Se ei oikein puhu niiden täydellisten sosiaalisten taitojen, hyvän ulkonäön ym. puolesta... Minä olen pitkässä ja hyvässä parisuhteessa sellaisen miehen kanssa, joka ei kehunut ollenkaan itseään nettideitti-ilmoituksessaan vaan pohdiskeli siinä maailmanmenoa. Hän oli virkistävä poikkeus. Älykkyys onkin yksi hänen parhaimmista ominaisuuksistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Huumorintajuisista" ihmisistä yksi kokemus:Kävin joskus treffeillä miehen kanssa joka kuvaili itseään juurikin huumorintajuiseksi,hauskaksi ja itseironiseksi. Kuuntelin pari tuntia "en tarvi kuittia kun ei sitä saa verotukseen höhhöö"-tasoisia puujalkavitsejä ja mies väänsi joka lauseestani jonkun mukahauskan sutkautuksen.
Minun juttuni eivät häntä naurattaneet ja loukkaantui kun aloin sutkauttelemaan takaisin.
Joo, varminta on varmaan skipata ihmiset, jotka aivan erityisesti mainostavat huumorintajuaan. En voisi olla täydellisen tosikon kanssa, mutta aika harvoin sellaisiin kuitenkin törmää. Riski törmätä täydelliseen pelleen ja tyhjän jänkyttäjään on suurempi. Erityisesti sarkasmi ja itseironia voivat olla hyvinkin rasittavia. Mieluummin sellainen ihminen, joka pystyy joskus yllättämäänkin, eikä reaktiot asioihin ja tilanteisiin ole aina valmiiksi lukkoonlyötyjä. Minua naurattaa ehdottomasti eniten se, kun joku sanoo jotain täysin yllättävää.
"Mä en kyllä sitten ikinä voisi pettää sua!" Huokaisten ja paatoksella sanottu. No, arvatkaa huviksenne, miten sekin liitto päättyi :D