Ovatko pariskunnat, joilla on 100 % yhteiset rahat

[quote author="Vierailija" time="07.08.2013 klo 11:10"]

Tottakai jokaisella on oma tapansa elää ja ei siihen ole kenelläkään mitään sanomista. Silti asioista voi keskustella ja erilaisia näkemyksiä voi tuoda esiin. Niistä voi kummalle tahansa osapuolelle löytyä joskus näkökulma, jota ei ole tullut ajatelleeksi. Tosin nyt tämä keskustelu on jo monelta osin mennyt niin kärjistetyksi, että toisen näkökulmissa ei näy mitään positiivista.

Lisäksi tässä on monella mennyt sekaisin kaksi eri asiaa. Voi olla omat tilit, mutta se ei silti tarkoita, että olisi omat erilliset rahat.

Minä itse en olisi mennyt naimisiin ihmisen kanssa, johon voin luottaa 100% ja hän luottaa minuun. Meillä on siis yhteiset rahat. Tosin pankissa suositeltiin aikanaan, että tilit on erit, joten käytännössä se toimii sitten niin, että molempien tilit näkyy molempien pankkitunnusten alla. No, meille aivan sama.

Minä hoidan kaikki laskut. Joskus parisuhteen alkuaikoina, ennen avioliittoa, meillä oli linjaus siitä, mitkä laskut menee kenenkin tililtä. Noudatan pääsääntöisesti tuota kaavaa nykyisinkin. Tosin maksan laskut aina niin, että molempien tilille jää rahaa. Tai sitten siirtelen tasaiseksi. Pääasia, ettei kummankaan tarvitse kaupassa miettiä, että saanko nämä maksetuksi vai en.

Meillä ei riidellä rahasta koskaan. Vuositulot menee johonkin vähän päälle 100 000, en tiedä tarkkaan, eli ei mitään huimaa, mutta ei ihan köyhääkään. Tulot eivät tule tasaisesti, mutta kumpikin tekee työtä yhtä paljon. Toisen alalla työpanoksesta vaan saa paremman korvauksen. Koulutus molemmilla on samantasoinen. Perhevapaiden ja lasten takia työtunnit eivät tietenkään aina ole menneet tasan, mutta tulot on jaettu silloinkin yhteiseen käyttöön.

Miehellä on aina ollut harrastus, jota jatkaa edelleen. Siitä tulee ne kulut, mitä tulee. Minä harrastan epäsäännöllisemmin, mutta niistä tulee sitten ne kulut, mitä niistä tulee. Kumpikaan ei harrasta mitään luksuslaukkuja ja merkkien perässä kiertelyä (ei ole kummankaan arvomaailman mukaista), emmekä muutenkaan ihaile mitään materiaa. Tarpeeseen ostetaan eikä niistä omistaan tarvitse neuvotella, tosin keskustelemme yleensä joka tapauksessa – kuten kaikesta muustakin.

Mutta nyt ne minun kärjistetyt mietteeni:

Tuntemissani omien rahojen talouksissa on käynyt esimerkiksi tällaisia.

Samassa pöydässä mies syö eri ruokaa kuin vaimo ja lapset. Tai vastaavanlaisesti eron jälkeen mies syönyt hirmuisen tasokasta ruokaa kun aiemmin joutui köyhän vaimon kanssa syömään halpaa ruokaa ja jopa tarjouksesta ostettua lihaa.

Vaimo ei ole jaksanut jokaisesta lasten vaippapaketista, alushousuista, kintaista, ruuasta laittaa sitä puolittamislaskua miehelleen, joten lasten kulut jää kuin huomaamatta pelkästään vaimon harteille, mikä kasvattaa tuloeroa entisestään. Vain haalarit ja sitä isommat on ehkä puolitettu. Silloin mies kokee osallistuneensa, eikä näe tilanteessa mitään väärää, mutta hän ei tajua, että oikeasti lapsista tulee kuluja päivittäin.

Lapsilta on jäänyt harrastamatta, koska äidillä ei ole varaa, vaikka kuinka haluaisi. Hyvätuloinen isä taas on sitä mieltä, että lapset saavat harrastaa vasta sitten, kun itse tienaavat rahan siihen.

No, ehkä nämä esimerkit riittää, mutta näistä ei minun silmääni aina paista se lähimmäisen rakkaus ja toisen kunnioittaminen, vaikka onneksi useimmissa tapauksissa huonommalle jäävä ei itse sitä tajua, joten homma toimii.

[/quote]

Todellakin kärjistit. =D

Meillä on tulot suurin piirtein samalla tasolla ja molemmilla siis omat rahat. Olemme molemmat aika suurpiirteisiä, joten mitään ei lasketa hampaat irvessä tasan.

Vierastan myöskin ajatusta siitä, että toinen puolisoista (oli se sitten mies tahi nainen) hallinnoisi perheen rahoja ja toinen olisi sivustakatsojana OMIEN rahojensa käytössä. Tai ettei edes tietäisi, mikä oma + perheen rahatilanne on. En myöskään ymmärrä käytäntöä, että esim. asunto/yhteinen koti olisi vain toisen puolison nimissä.

Jos omistan asunnon, maksan kuluista puolet ja tuo puolikas omaisuus on nimissäni. Muuhun en suostuisi.

[quote author="Vierailija" time="07.08.2013 klo 11:08"]

On se vaikeaa tuo elämä joillakin, kun pitää niin tarkkaan varoa, mitä puhuu. Ei saa etukäteen varsinkaan sanoa, että "ajattelin käydä tänään ostamassa uuden läppärin" tai vielä pahempi jos kysyy, että " kannattaiskohan mun ostaa tässä kuussa uus läppäri". Siihen toinen oman tilin omaava alkaisi kirkumaan, että älä kysele ja yritä alistaa minua, minä haluan olla itsenäinen, enkä halua tietää sinun ostoksista mitään. Kyllä minä huomaan joku päivä, että läppäri on ilmestynyt taloon.

[/quote]

Johan on käsittämätön olkiukko.

Minä vastasin aiemmin jo näin:

En jaksanut lukea muita vastauksia mutta meillä on omat tilit ja yhteiset laskut poislukien asunnon laina, jonka maksaa mies. Muut laskut (vesi, sähkö, vakuutukset ym laitetaan puoliksi. Mies tienaa monta kertaa enemmän kuin minä, joten hän maksaa asunnon lainan ja vastaa isommista hankinnoista, minä taas ostan enemmän esim. vaatteita lapselle, ruokaa kotiin jne. Hyvin on toiminut 15v.

Sille joka väitti että hankinnoista ei voi puhua, niin iahn höpönpöpöä. Juuri olen laittamassa pojille uusia potkulautoja, rahaa menee 500€ ja miehelle olen tämän kertonut. Mies laittoin lapsille iPadit ja kertoi asian minulle. Miksi omien tilien pitäminen estäisi tällaisten asioiden kertomisen? En ihan ymmärtänyt.

[quote author="Vierailija" time="07.08.2013 klo 11:19"]

Meillä on 100% yhteiset rahat, minä tienaan noin kolme kertaa enemmän kuin mieheni. Asumme minun omistamassani asunnossa. Omat tilit meillä on kyllä, mutta niiden tuloja menoja ei mitenkään erityisesti lasketa ja eritellä. Olemme asuneet yhdessä ja eläneet yhteisellä taloudella (minun tuloillani) seurustelumme ensimmäisestä päivästä asti, koska ilman yhteisen talouden perustamista minun rahoillani emme olisi koskaan voineet ollakaan yhdessä (mies oli silloin työtön ja täysin ilman tuloja, ja asui eri paikkakunnalla monen sadan kilometrin päässä).

Ruokaostokset, laskut jne menevät sen tililtä kenen tilillä sattuu olemaan rahaa. Yhteiset ostopäätökset tehdään tietenkin yhdessä ja kalliimmista henkilökohtaisista ostoksista keskustellaan yhdessä, vaikka sellaisia ei kyllä yleensä hirveästi ole (lähinnä tietokoneet tai kalliimmat vaatteet/kengät). Pienempiä henkilökohtaisia ostoksia (yksittäiset vaatteet, satunnaiset herkut jne) molemmat saavat ostaa vapaasti, mutta kummallakaan ei ole suurta tarvetta sellaisiin. Varsinaista "omaa rahaa" molemmat käyttävät ehkä 20-30e kuussa, kaikki loput käytetään yhteisesti elämiskustannuksiin, yhteiseen juhlimiseen/vapaa-ajan käyttöön tai laitetaan säästöön.

Olemme tuttavapiirimme ainoat, joilla on 100% yhteistalous, kyllä tämä joskus herättää ihmetystä. Itse taas ihmettelen pariskuntia, joilla on täysin erilliset taloudet -pienistäkin lainoista pidetään kirjaa ja jäädään toiselle velkaa, ihan käsittämätöntä. Kertaakaan ei ole toisen tarvinnut jäädä pois esim. elokuvista tai festareilta siksi, että vain toisella on rahaa ostaa lippu -kaveripiirissäni tätä tuntuu tapahtuvan tosi usein, että epätasaisen rahatilanteen takia vain toinen osapuoli lähtee bilettämään vaikka toinenkin olisi halunnut. Itse en edes halua lähteä juhlimaan jos puolisoni joutuu jäämään yksin kotiin, vaikka olisi halunnut myös juhlia.

Yhteinen taloutemme ja se, että minä tuon siihen selkeästi enemmän rahaa tuntuu häiritsevän vain minun äitiäni. Tappelemme asiasta jatkuvasti ja hän ennustaa suhteellemme koko ajan loppua, että tämä on miehelle vain väliaikainen etappi jonka tarkoituksena on käyttää minua hyväksi ja elää minun rahoillani. Hänen mielipidettään ei muuta se, että olemme seurustelleet kohta kolme vuotta, meille on tulossa lapsi ja olemme menossa syksyllä naimisiin. Äitini pahin pelko on tuo naimisiinmeno, jolloin minun omaisuudestani puolet kuuluu virallisesti miehelleni. Harmi, että jotkut ihmiset osaavat ajatella vain rahaa.

[/quote]

Äitisi on fiksu! Sinä sen sijaan vaikutat melko sinisilmäiseltä...

[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 19:45"]

 Tämä systeemi on muuten hyvä äkillisen kuolemantapauksen takia. Jos mieheni kuolee, jäädytetään kuolinpäivästä aikaen kaikki pankkitilit, joissa on mieheni nimi, siis myös yhteinen säästötilimme. Jos oma palkkani menisi tälle yhteiselle tilille, en saisi käyttää tiliä, ennen kuin perunkirja on tehty ja perikunnalta siihen lupa (lapset tai lasten edunvalvoja). Kannattaa siis yhteisrahatalouksissakin ehdottomasti laittaaa palkka omalle tilille ja sieltä sitten siirrellä tarpeellisia rahoja muille tileille. On nimittäin aika ahdistavaa tuollaisessa tilanteessa vielä miettiä, mistä sen seuraavan aterian saisi.

[/quote]

Tämä ei muuten pidä ihan täysin paikkaansa, tai siis kai jokainen järkevä ihminen laittaa näihin tileihin tilin omistajaks maija virtanen TAI heikki virtanen. Jos siellä on maija virtanen JA heikki virtanen, näin todellakin käy, eli mitään et sieltä nosta.

Lisäksi kuoleman varalla kannattaa muistaa se, että henkilön kuollessa saman pankkipäivän aikana siirtoja pystyy vielä tekemään jos on käyttöoikeus tiliin ja/tai pankkitunnukset. Meillä on omat tilit ja muutama yhteinen, asuntolainatili ja sijoitustilejä säästämistä varten ja kaikki ovat tietenkin TAI ja molemmilla on toistemme pankkitunnukset.

T. yhteiset rahat mutta omat palkkatilit

[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 09:16"]

[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 08:23"]

[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 08:11"]

Omat rahat, ja se tilanne ei tule muuttumaan ikinä. Kummallakin epäsäännölliset tulot, mutta sillälailla että pulaa ei ole ikinä rahasta.

Mies maksaa talon kulut, mä ruoat, ja kumpikin sitten tietysti omat menonsa. Vaikea olis kuvitella jotain yhteisraha tai taloustili- systeemeitä meille. Ei olla kumpikaan niin pilkun päälle tarkkoja kumpi makselee niitä yhteisiä reissuja ja menoja, ei koskaan ole ollut raha-asioista mitään kiistoja/vääntöä.

[/quote]

Hmm... Toivottavasti olette naimisissa, ettei käy niin, että eron tullessa jäät puille paljaille...

[/quote]

Juu, ollaan naimisissa ja avioehto on, talo on miehen ja hänellä on pari sijoitusasuntoa, joista mä en tietenkään edes haluaisi osingoille jos erottais. Eli ihan oman pankkitilini kanssa lähden ulos siitä huushollista jos näin epätodennäköinen tilanne tulee. Kahden "vanhuksen" liitto, eli ei tule riitoja rahoista eikä lapsista.

[/quote]

Eli toisin sanoen jos eroatte, sinä olet maksanut perheenne ruuat ja sinulle jää hyvä mieli siitä, että saittepa silloin vatsanne täyteen. Miehesi puolestaan on maksanut talonne ja hänelle jää talo. Onpa reilua joo, saathan ihan oman pankkitilisi pitää...

[quote author="Vierailija" time="07.08.2013 klo 11:23"]

[quote author="Vierailija" time="07.08.2013 klo 11:08"]

On se vaikeaa tuo elämä joillakin, kun pitää niin tarkkaan varoa, mitä puhuu. Ei saa etukäteen varsinkaan sanoa, että "ajattelin käydä tänään ostamassa uuden läppärin" tai vielä pahempi jos kysyy, että " kannattaiskohan mun ostaa tässä kuussa uus läppäri". Siihen toinen oman tilin omaava alkaisi kirkumaan, että älä kysele ja yritä alistaa minua, minä haluan olla itsenäinen, enkä halua tietää sinun ostoksista mitään. Kyllä minä huomaan joku päivä, että läppäri on ilmestynyt taloon.

[/quote]

Johan on käsittämätön olkiukko.

[/quote]

Mutta s eyhdessä neuvotteluhan vei itsenäistymisen oman tilin omaavalta. Eli kun on omat tilit, kumpikin tupertaa rahansa, mihin haluaa ja niistä ei saa kysellä. Ja jos toinen on nyreissään toisen tuhlaamisesta, siihen ei saa puuttua, koska se on itsenäisyyden menetystä-

Eli puolisoista toinen voi olla persaukinen, kun on pannut rahansa laukkuihin ja kosmetiikkaan. Toinen ei auta rahallisesti, vaikka loppukuun olisi perse auki.

Toisaalta itselläkin on tästä kokemuksia, kun vanhemmillani oli omat rahat. Isä maksoi auton ja omat menonsa. Me lapset kuuluimme äidille. Eli minä en saanut harrastaa ja vaatteetkin oli välillä mitä sattui, kun äidillä ei ollut töitä. Isä oli esimiesasemassa, joten hänellä oli rahaa. Mutta ne oli hänen rahojaan, ei perheen yhteisiä. Talon ja auton maksoi ja osti stereot ja televisiot ja ne oli hänen vehkeitään. Minä sitten paikkailin toppatakkia, kun äidillä ei ollut omaa rahaa ja varaa ostaa uutta.

Ja kyllä, isä lähti yksin ulkomaille lomalle, kun äiti oli työttömänä ja hänellä ei ollut varaa maksaa omia lentojaan.

Yhteiset rahat toimii varmaan parhaiten niillä, joilla on suurinpiirtein samanlaiset tavat käyttää rahaa. Meillä näin ei ole. Olemme ihan hyvätuloisia ja katsoneet, että kahden aikuisen ja yhden kouluikäisen lapsen juokseviin menoihin täytyy riittää 5000 €/kk. Kumpikin meistä laittaa siis yhteiselle tilille 2500 €/kk. Loput rahansa kumpikin pitää itse omilla tileillään.

Mieheni on auto-, vene-, moottoripyörä- ja elektroniikkahullu. Jos hän saisi vaikuttaa minunkin rahankäyttööni, rahani menisivät uuteen autoon (minulla ei muuten ole edes ajokorttia) eivätkä siihen, että haluan maksaa omani, lapseni ja  pienituloisen yh-siskoni ja hänen lastensa lomamatkan Kreikkaan.

Luotamme toisiimme siinä, että kumpikin laittaa yhteiselle tilille sovitun summan eikä kumpikaan siltä tililtä maksele mitään sellaista, mikä olisi riskinä rahojen riittävyydelle tai mistä toinen voisi olla eri mieltä. Omilla tileillämme olevien rahojen käytöstä kumpikin päättää itse eikä kummankaan tarvitse miettiä, että tuollakin rahalla olisi voinut hankkia sitä taikka tätä, mutta pölvästi puoliso käytti ne toisin kuin minä olisin käyttänyt :D

[quote author="Vierailija" time="07.08.2013 klo 11:24"]

Äitisi on fiksu! Sinä sen sijaan vaikutat melko sinisilmäiseltä...

[/quote]

Enpä tiedä siitä, mieheni on kuitenkin tehnyt myös paljon uhrauksia suhteemme eteen (muita kuin rahallisia, minä taas olen joutunut tekemään lähinnä rahallisia). Haluaisin vielä täsmentää, että emme siis todellakaan ole rikkaita, emme yksin emmekä yhdessä. Minä tienaan noin 2000e kuussa ja mieheni 600-700e. Suhteemme alussa vain minä tienasin. Tämä on täysin riippuvaista meidän erilaisista koulutus- ja työtaustoista, uravalinnoista, ei sen kummempaa.

Minä en koe menettäväni rahojani siksi, että voisin elättää miestäni. Minä koen menettäväni rahojani siksi, että voin elää mieheni kanssa. Kaksi täysin eri asiaa, kukin voi itse priorisoida rahan ja rakkauden haluamaansa järjestykseen. Minä en näe itseäni onnellisena tulevaisuudenkuvassa, jossa minulla on enemmän rahaa käytössäni mutta ei miestäni. Minä olen onnellinen nyt, onnellisempi kuin koskaa olen ollut. Rahalla ei ole minulle merkitystä, kunhan sitä on sen verran että saan katon pääni päälle ja terveellistä, laadukasta ruokaa suuhuni. Olisin mieluummin mieheni kanssa niin, ettei kummallakaan ole mitään tuloja kuin yksin rahojeni kanssa.

t. 140

[quote author="Vierailija" time="05.08.2013 klo 20:27"]

Ei samassa taloudessa voi olla erilaisia elintasoja. Yhteinen elämä -yhteiset rahat!

[/quote]

Mutta mikä on erilaista elintasoa? Jos toinen haluaa ostella kalliita vaatteita ja toinen ei piittaa uusista vaatteista, niin enpä nyt sanoisi, että sen ostelijan elintaso on korkeampi. Hänellä on tarve, jonka hän tyydyttää, kun toisella ei edes tällaista tarvetta ole - ja molemmat ovat onnellisia. Minulle elintasoa on se, että voin ommella ja kulkea joka päivä luonnossa kodin lähellä. Kumpikaan noista ei vaadi ihmeellisiä varoja ja se, että mieheni harrastukset ovat kalliimpia, ei närkästytä minua millään tavalla. Esimerkiksi kun menemme yhdessä matkoille, emme laske menoja siellä niin, että se joka on kuluttanut enemmän arkena, joutuisi matkamaan matkasta enemmän tai muuta yhtä pöljää.

[quote author="Vierailija" time="07.08.2013 klo 11:13"]

TAI-TILI
+ Joustava, koska kumpikin voi nostaa rahaa ilman toisen suostumusta.
+ Sopii päivittäisten raha-asioiden hoitamiseen.
+  Jos toinen puolisoista kuolee, leski voi yhä käyttää tiliä.

Eli jos on tai-tili, tiliä ei jäädytetä puolison kuoleman jälkeen

[/quote]

Jaa, meille kyllä väitettiin pankissa että yhteinen tili jäädytetään toisen kuollessa, johon totesin että jos minulle sattu jotain, nosta heti tili tyhjäksi, raha-asiat ehtii selvitellä sitten vähän myöhemmin.

Tuon varalta meillä on myös omat tilit, jossa on sen verran rahaa että ei ole ihan heti pulassa jos yhteinen tili jostain syystä menee käyttökieltoon.

Yhteinen tili sopii pariskunnalle, joka haluaa jakaa taloutensa, jotka eivät riitele rahasta ja kumpikin on vastuullisia rahan käyttäjiä ja kohtuullisia toisiaan kohtaan.

[quote author="Vierailija" time="07.08.2013 klo 10:52"]

Meillä ei ole yhteistä tiliä, eikä tule. Armosta mies maksaa jotain laskuja. kun rahani ei riitä. On hakemassa HUONOpalkkaisempaan työhön, koska hänen logiigan mukaan "jos kerta kaikki raha menee muualle (perhe) mitä sitä kannattaa hankkia. kun ei jää itselle mitään"   Mies omistaa yksin talomme, 3 autoamme. 2venettä,  mönkijän, moottorikelkan, kaikki kotimme elektroniikan, sekä sijoitus salkun. Mutta kuten sanottu, Hän ei ole saanut työllään mitään itselleen. Rahasta riitelemme noin 3viikkoa kuukaudessa. Olen miettinyt, kuinka paljon tämmöinen rahasta riitely on yleisempää niillä, jotka ovat suoraan äidin helmoista tulleet parisuhteeseen. Esim meillä mies ei osaa sanoa mitä kaikkea kuuluu arjen kuluihin. Hän sentään jo kohta 40v.

[/quote]'

Uuuuh, ehana suomimies, tahdon tuollaisen.

[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 12:49"]

Mikä on sitä itsenäisyyttä jonka menettää yhteisen tilin myötä? Jää kiinni jos  maksaa hotellihuoneita päiväpanon kanssa?

Meillä ei ole mitään salattavaa, toinen voi katsoa toisen tiliotteen läpi jos huvittaa, eipä ole huvittanut.

Meillä molemmilla omat tilit ja lisäksi yksi yhteinen. Molemmat siirtävät saman summan rahaa kuukausittain yhteiselle tilille. Jos tulot olisivat eri suuruiset, niin toki olisi mietittävä esim. tietyn prosenttiosuuden laittamista yhteiselle tilille.

Yhteiseltä tililtä maksetaan asumiseen, vakuutuksiin ja esim. lapsen harrastuksiin liittyvät kulut. Molemmat osallistuvat ruokakuluihin suurin piirtein yhtä paljon omilta tileiltään. Yhteiselle tilille kertyy ajan mittaan säästöjä, koska siirrettävä määrä on laskettu niin, ettei se pääse menemään koskaan tyhjäksi.

Tämä toimii hyvin. Jos jommallakummalla loppuu rahat, niin toki toiselta yleensä löytyy. Näitä ei lasketa eurolleen, eikä tarvitsekaan. Tärkeää on, että yhteiset menot tulee hoidettua. Omilla tuloillaan kumpikin voi tehdä mitä lystää.

Minä en ainakaan olisi valmis luopumaan itsenäisyydestäni ja omien rahojeni hallintaoikeudesta, vaikka avioliitossa ja lapsiperheen äitinä elänkin. Käyn töissä ja minulla kuuluu olla myös omaa rahaa. Tämä ei silti tarkoita, että tuhlaisin tai shoppailisin ne rahat. Niin, ja avioehto meillä toki myös on.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="07.08.2013 klo 11:50"]

[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 12:49"]

Mikä on sitä itsenäisyyttä jonka menettää yhteisen tilin myötä? Jää kiinni jos  maksaa hotellihuoneita päiväpanon kanssa?

Meillä ei ole mitään salattavaa, toinen voi katsoa toisen tiliotteen läpi jos huvittaa, eipä ole huvittanut.

Meillä molemmilla omat tilit ja lisäksi yksi yhteinen. Molemmat siirtävät saman summan rahaa kuukausittain yhteiselle tilille. Jos tulot olisivat eri suuruiset, niin toki olisi mietittävä esim. tietyn prosenttiosuuden laittamista yhteiselle tilille.

Yhteiseltä tililtä maksetaan asumiseen, vakuutuksiin ja esim. lapsen harrastuksiin liittyvät kulut. Molemmat osallistuvat ruokakuluihin suurin piirtein yhtä paljon omilta tileiltään. Yhteiselle tilille kertyy ajan mittaan säästöjä, koska siirrettävä määrä on laskettu niin, ettei se pääse menemään koskaan tyhjäksi.

Tämä toimii hyvin. Jos jommallakummalla loppuu rahat, niin toki toiselta yleensä löytyy. Näitä ei lasketa eurolleen, eikä tarvitsekaan. Tärkeää on, että yhteiset menot tulee hoidettua. Omilla tuloillaan kumpikin voi tehdä mitä lystää.

Minä en ainakaan olisi valmis luopumaan itsenäisyydestäni ja omien rahojeni hallintaoikeudesta, vaikka avioliitossa ja lapsiperheen äitinä elänkin. Käyn töissä ja minulla kuuluu olla myös omaa rahaa. Tämä ei silti tarkoita, että tuhlaisin tai shoppailisin ne rahat. Niin, ja avioehto meillä toki myös on.

[/quote]

[/quote]

Meillä on yhteinen tili ja silti voin tehdä omilla rahoillani yhteiseltä tililtämme, mitä lystään :)

Mutta kuten on jo aiemmin kirjoitettu, yhteiset rahat ei sovi kaikille. Jos on käsitys siitä, että se, mikä on yhteistä, on itsenäisyyden menetys ja jos rahankäytöstä tulee riitaa, kannattaa pitää se oma tili itsenäisyyden osoitukseksi.

Jos on tarve ajatella, että tämä on minun, minun ja minä kuljen töissä ja tämä raha on minun, kannattaa pitää omat rahat.

Jos ajattelee, että käyn töissä ja palkkani, kuten miehenikin palkka on perheen yhteistä tuloa, on yhteiset rahat hyvä ratkaisu.

Jos koet, että et voisi yhteisistä rahoista tuhlata itseesi kaikkea, mitä haluat, niin silloin kannattaa pitää omat rahat. Ja jos liität omaan tiliin itsenäisyyden, niin silloin se myös on oma ratkaisu.

Minä kyllä koen olevani ihan itsenäinen ihminen, vaikka minun ja mieheni palkat menevät yhteiselle tilille.  Kerro, miten olisin itsenäisyyteni siinä menettänyt.

[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 11:44"]

Minä huolehdin omasta osuudestani perheen laskuista. Eli tietenkin pidän huolen, että tililläni on aina rahaa pakollisiin menoihini ennen laukkujen ostamista. En kuitenkaan kyttää, että miehelläni on omalla tilillään oma osuutensa, vaan luotan häneen että hän hoitaa itsenäisesti leiviskänsä. Koska rahaa nyt vaan on tililläni useampi tonni ylimääräistä, hoidan minä kerran kuussa yhteiset laskut ja lähetän miehelleni sähköpostilla yhteenvedon hänen osuudestaan. Hän sitten siirtää rahaa minulle. Aina on toiminut hyvin, koskaan ei ole kummaltakaan jäänyt oma osuus maksamatta ja laukkuja on saanut ostella sydämensä kyllyydestä ilman neuvotteluja.

[/quote]

Ziiizuz miten työlästä ja monimutkaista ja aikaa vievää.

Meillä menee palkat yhteiselle käyttelytillle, lisäksi on omat tilit joissa on pari tonnia hätävarana ja sitten vielä yhteinen säästötili jonne kerätään rahaa suurempiin hankintoihin.

Tilipäivät on niin että toisen tili tulee kuun puolessa välissä ja toisella kuun lopussa. Lainojen lyhennykset menee tilipäiviniä automaattisesti tuolta yhteiseltä tililtä ja samoin kaikki laskut maksetaan tilipäivinä. Lopulla rahalla hoidetaan talousmenot ja rahatilanteesta riippuen kumpikin saa ostaa kohtuulliset hankintansa toiselta mitään kyselemättä ja informoimatta. Sillä rahalla pelataan mitä tilillä on ja tämä on toiminut loistavasti jo 25 vuotta.

Ennen tilipäivää tili yleensä lähestyy nollaa, mutta jos sinne on jäänyt vaikka tonni, niin silloin voidaan vähän keskustella että olisiko tarve ostaa jotain vähän kalliimpaa (jommallekummalle, lapsille, asuntoon tms.).

Miellän perheen vähän niin kuin yrityskonserniksi. Eihän yrityksessäkään ole niin että osto-osasto tekee tappiota ja myynti voittoa, kyllä se ratkaiseen mitä jää viimeisen viivan alle.

Minä olin se, joka mainitsi Mulberryn laukut jossain aikaisemmassa viestissä. Meillä molemmilla on rahaa vieviä harrastuksia, tosin minulla enemmän sellaisia jatkuvia ns. pikkusummia (100-300 euroa) kuluttavia, kun taas mieheni päräyttää sitten kerralla useamman tonnin omiinsa. En ole koskaan laskenut, kuinka tasoihin lopulta kulutustottumuksemme menevät. Siksi en myöskään koe, että yhteiset rahat olisi ideaali ratkaisu meidän tapauksessamme. Koska kumpikin haluaa kustantaa omat humputuksensa, järkevintä ja kaikin puolin helpointa on pitää kulutusrahat erillään.

Elintasomme on kuitenkin täysin sama eli syömme samaa ruokaa, käymme samoissa ravintoloissa ja matkustamme samoissa lomakohteissa - silloin, kun ei mennä omien kavereidemme kanssa. Jos rahamme olisivat yhteisellä tilillä, niin ainakin minun kulutustani ja elämistäni se jarruttaisi huomattavasti. En nimittäin halua elää mieheni siivellä, enkä jaksaisi pitää erillistä kirjaa siitä, paljonko olen itse tuonut tuohon yhteiseen tiliimme ja paljonko olen sieltä ottanut.

[quote author="Vierailija" time="07.08.2013 klo 11:59"]

[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 11:44"]

Minä huolehdin omasta osuudestani perheen laskuista. Eli tietenkin pidän huolen, että tililläni on aina rahaa pakollisiin menoihini ennen laukkujen ostamista. En kuitenkaan kyttää, että miehelläni on omalla tilillään oma osuutensa, vaan luotan häneen että hän hoitaa itsenäisesti leiviskänsä. Koska rahaa nyt vaan on tililläni useampi tonni ylimääräistä, hoidan minä kerran kuussa yhteiset laskut ja lähetän miehelleni sähköpostilla yhteenvedon hänen osuudestaan. Hän sitten siirtää rahaa minulle. Aina on toiminut hyvin, koskaan ei ole kummaltakaan jäänyt oma osuus maksamatta ja laukkuja on saanut ostella sydämensä kyllyydestä ilman neuvotteluja.

[/quote]

Ziiizuz miten työlästä ja monimutkaista ja aikaa vievää.

Meillä menee palkat yhteiselle käyttelytillle, lisäksi on omat tilit joissa on pari tonnia hätävarana ja sitten vielä yhteinen säästötili jonne kerätään rahaa suurempiin hankintoihin.

Tilipäivät on niin että toisen tili tulee kuun puolessa välissä ja toisella kuun lopussa. Lainojen lyhennykset menee tilipäiviniä automaattisesti tuolta yhteiseltä tililtä ja samoin kaikki laskut maksetaan tilipäivinä. Lopulla rahalla hoidetaan talousmenot ja rahatilanteesta riippuen kumpikin saa ostaa kohtuulliset hankintansa toiselta mitään kyselemättä ja informoimatta. Sillä rahalla pelataan mitä tilillä on ja tämä on toiminut loistavasti jo 25 vuotta.

Ennen tilipäivää tili yleensä lähestyy nollaa, mutta jos sinne on jäänyt vaikka tonni, niin silloin voidaan vähän keskustella että olisiko tarve ostaa jotain vähän kalliimpaa (jommallekummalle, lapsille, asuntoon tms.).

Miellän perheen vähän niin kuin yrityskonserniksi. Eihän yrityksessäkään ole niin että osto-osasto tekee tappiota ja myynti voittoa, kyllä se ratkaiseen mitä jää viimeisen viivan alle.

[/quote]

Mikä tästä tekee työlään ja monimutkaisen? Kerran kuussa istun koneelle ja maksan kaikki laskut. Ynnään laskujen loppusumman ja jaan sen kahdella. Lähetän miehelleni sähköpostissa tuon luvun. Hän käy omalla tilillään ja siirtää rahan minulle. Ensi kuussa sama uudestaan. Tähän vaaditaan siis molemmilta yksi verkkopankkiasiointi ja sähköposti kerran kuussa. Ei todellakaan kauhean monimutkaista, jos on vähänkään älliä päässä.

[quote author="Vierailija" time="07.08.2013 klo 12:09"]

Minä olin se, joka mainitsi Mulberryn laukut jossain aikaisemmassa viestissä. Meillä molemmilla on rahaa vieviä harrastuksia, tosin minulla enemmän sellaisia jatkuvia ns. pikkusummia (100-300 euroa) kuluttavia, kun taas mieheni päräyttää sitten kerralla useamman tonnin omiinsa. En ole koskaan laskenut, kuinka tasoihin lopulta kulutustottumuksemme menevät. Siksi en myöskään koe, että yhteiset rahat olisi ideaali ratkaisu meidän tapauksessamme. Koska kumpikin haluaa kustantaa omat humputuksensa, järkevintä ja kaikin puolin helpointa on pitää kulutusrahat erillään.

Elintasomme on kuitenkin täysin sama eli syömme samaa ruokaa, käymme samoissa ravintoloissa ja matkustamme samoissa lomakohteissa - silloin, kun ei mennä omien kavereidemme kanssa. Jos rahamme olisivat yhteisellä tilillä, niin ainakin minun kulutustani ja elämistäni se jarruttaisi huomattavasti. En nimittäin halua elää mieheni siivellä, enkä jaksaisi pitää erillistä kirjaa siitä, paljonko olen itse tuonut tuohon yhteiseen tiliimme ja paljonko olen sieltä ottanut.

[/quote]

Teille ei varmasti yhteiset rahat ajattelu edes sopisi. Et mainitse onko teillä lapsia, mutta omasta mielestäni lapset jo pelkästään räjäyttävät omat rahat -ajattelun taivaan tuuliin, tai ainakin tekevät siitä tosi työlästä. Ensinnäkin jo vanhempainvapaat mielestäni oikeuttavat sen kotona olevan puolison vähän elämään sen toisen siivellä, jos näin halutaan ajatella. Lapset on yhteisiä, mutta väistämättä se niitä enemmän hoitava osapuoli siinä taloudellisesti vähän häviää, riippuen siitä, kuinka monta lasta ja kuinkapitkään on kotona.

Sitten kun lapset kasvavat, tulee harrastus-, harrastusväline-, -elektroniikka-, vaate yms. maksuja, joita on kuukausitasolla ainakin meidän perheessämme aika vaikea arvioida, tosin meillä lapset harrastavat paljon ja myös välineisiin menee paljon rahaa. Ei siis puhuta jostain 100 € / kausi satujumpasta ja jumppapuvusta, jotka on helppo jakaa ja ennakoida sen yhteisen taloustilin kautta.

Tässä meidän yhtälössä kulujen tiliöiminen ja yhteenvetojen meilaaminen toiselle osapuolelle olisi yksinkertaisesti niin työlästä, että olemme todenneet sen yhteisen "potin" parhaaksi vaihtoehdoksi. Meilläkin on ne puskurirahastot, mutta emme kumpikaan halua käyttää niitä ellei ole todellinen pakko, joten jatkuva "mä ostin Minnalle kilpailupuvun 200 € ja sä maksoit Kallen jäät viime kuussa, eli olen velkaa yhteisiin menoihin 30 €, mutta toisaalta maksoin Minnan lisenssin ja sä taas vakuutuksen...". Ja rahaa valitettavasti kuluu kuussa vähintään sen yhden Mulberryn laukun verran, mutta laskemme homman sen arvoiseksi =)

Meillä on täysin yhteiset rahat. Ollaan pienituloisia, koska vain mies käy töissä ja minä olen kotona kotihoidontuella eli saan kuussa vain muutaman satasen. Kummallakin on oma tili, mutta minulla on kortti myös miehen tiliin.

Meillä eri taloudet, minä pienmpituloinen ja siksi mies haluaa pitää rahat erillään. Jos ei ole rahaa, ei ole. Sen verran mies on kitsas, ettei jeesinyt edes bussilippua, kun piti mennä töihin, vaan lähti autollaan itse. Minä kävelin sitten lähikauppaan pari kilsaa, ja vein pulloja sinne, että oisin päässyt stadiin täältä lähiöstä. Pikkuisen kirveli mieltä. Mies on todennut, ettei ole hänen tehtävänsä avittaa ketään, jokainen hoitaa tonttinsa itse. Joo-o, hän myös kerää kaikki kuitit, jotka arvelee sopivan yhteisiksi menoiksi, ja esittää ne minulle  puolen vuoden välein, että maksa puolet. Minäkin sitten tulostelin koneelta kauppakuitit muutamalta kuukaudelta(maksan pääsääntöisesti ruokakulut) ja pyysin maksmamaan. On kuulemma ihan eri asia? Kuin mikä? Itara on itara, ja sellaisena pysyy. Ja jos joku  ihmettelee tätä menoa, voin sanoa että olipa ainutlaatuinen kokemus elämässäni, mutta toisenlaistakin on ollut. En oikein jaksa ymmärtää näitä -laitetaan kaikki puoliksi- joissa kytätään toisen menoja ja laskutetaan jälkikäteen kuluja, Selkeintä todella olisi yhteinen tili, jonne kummatkin laittavat sopimansa määrän. Eräs tunnettu parisuhdeneuvoja piti kohtuullisena, huom kohtuullisena, että menot jyvitetään suhteessa  kummankin tuloihin. Kuulostaa minun korvaani aika fiksulta.