Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ovatko pariskunnat, joilla on 100 % yhteiset rahat
05.08.2013 |
todennäköisemmin vähävaraisia kuin me, jotka maksamme yhteisesti vain yhteiset menot? Minulla ja miehelläni on molemmilla vakityö, josta saamme suurin piirtein saman verran palkkaa. Meille on ollut aina luontevaa laittaa rahaa yhteiselle taloustilille vuokraa, ruokaa jne. varten ja käyttää itse loput, kuten haluamme.
Molemmilla on kalliita harrastuksia, emmekä halua tuhlata energiaa niistä vänkäämiseen. Minusta me emme tarvitse uutta espressolaitetta, mutta mies saa ilomielin sellaisen ostaa, koska hänen rahojaan ne ovat. Vastaavasti en ole koskaan joutunut kuulemaan yhtäkään kommentteja sinänsä turhista vaateostoksistani.
Toisaalta jos vain toinen olisi töissä tai tienaisimme tosi vähän, erillistileissä ei olisi paljon järkeä, koska ei pakollisten jälkeen jäisi muutenkaan paljon mitään. Onko tämä juuri tilanne teillä?
Kommentit (257)
[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 07:31"]
[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 06:39"]
[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 06:17"]
[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 03:32"]
Tämän ketjun perusteella voi tehdä johtopäätöksen: enemmistöllä suomalaisista miehistä on puolisona huora, jolle pitää maksaa joka kk osa palkasta ("käyttöoikeus tiliin", "yhteiset rahat", "perheen hyväksi" jne.) eri verukkeilla.
Miksi esitätte jotain parisuhdetta, kun oikeasti olette seksityöläisiä ja töissä miehillänne?
[/quote]
Olipa taas typerä provosointiyritys.
Väsynyt ja vanha
Miten te aina jaksattekin
[/quote]
Ei provo vaan tasa-arvoa kannattavan miehen mielipide.
[/quote] Eli suoraan sanottuna pihin miehen aivopieru.
[/quote]
Entäs sit jos nainen tienaa paremmin ja miehellä on tilinkäyttöoikeus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaimo tienaa noin 30 tonnia vuodessa ja minä noin 60 tonnia. Meillä on ollu ihan alusta asti yhteiset rahat ja homma on toiminut hyvin, kumpikaan ei törsää turhuuteen ja voi ostaa mitä itse tarvii. Lähes kaikki raha menee kuitenkin arjen pyörittämiseen (ruoka, asuminen, liikkuminen, lasten harrastukset yms.).
Siinä mielessä tuo vähävaraisuus voi pitää paikkaansa, että ihan alussa piti aina siirrellä rahaa toisen tilille että sai vuokran maksettua, joten hyvin nopeasti päädyttiin yhteiseen tiliin, jonne kummankin vähäiset tulot (iltatyöt ja opintotuki) ohjattiin, jotta sieltä saatiin maksettua asumiskulut.
Minua lähinnä naurattaa tuollaiset yhteinen tili jutut. En voisi kuvitella että puolisollani ja minulla olisi sellainen.
Naimisissa ollaan ja oltu kauan mutta olemme kuitenkin kaksi yksilöä omine tileinemme.
Kun lapset oli pieniä silloin toinen hoiti asimiskulut ja laskut toinen ruuat ja lasten tarvikkeet.
Nyt kun olemme kahdestaan, yhteiset menot puoliksi ja kumpikin omat laskunsa, autot, puhelimet ym.. Minusta se on oikeudenmukaista ja luonnollista ja tasa-arvoa.
Minä olen tähän asti, yli 10 vuotta tienannut miestäni enemmän, mutta nyt on tilanne vaihtumassa. Koskaan en ole sen varjolla ostellut enemmän itselleni, että minulla on isompi palkka, vaan meillä on perhe, jonka hyväksi teemme kumpikin töitä. En ikinä olisi suostunut elämään erillisissä talouksissa saman perheen sisällä. Se olisi omituista. Palkat tulevat erillisille tileille, mutta sillä ei ole mitään merkitystä kuluttamisen kannalta.
[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 08:44"]
[quote author="Vierailija" time="05.08.2013 klo 21:15"]
[quote author="Vierailija" time="05.08.2013 klo 21:10"]
19, eihän teillä ole omat rahat, jos teillä ei lasketa, kuka maksaa mitäkin, eikä menoja laiteta tasan. Tuo kysymys oli niille perheille, joissa oikeasti on tärkeää, että kumpikin laittaa tasan yhtä paljon rahaa talouteen. Olisi kiva tietää, miten sitten lastenhoito ja muut kotityöt onnistutaan tasaamaan.
[/quote]
Mielestäni meillä on koska kummallakaan ei ole käyttöoikeutta toisen tiliin ja kummankaan ei tarvitse tehdä selkoa/neuvotella toisen kanssa mihin rahansa laittaa.
[/quote]
Noin meilläkin on ollut, mutta silti rahat ovat yhteiset. -ohis
[/quote]
Sama meillä. Yhteiset rahat ja nettipankissa pääsy myös toisen omalle tilille, joita käytetään lähinnä siihen että pidetään siellä rahaa pahan päivän varalle.
Kumpikin ostaa mitä tarvitsee, en edes muista milloin olisi viimeksi riidelty rahasta, ei ehkä koskaan. Sitä on joskus surkuteltu yhdessä kun kaikki rahat tuntuu menevän pakkollisiin menoihin eikä jää rahaa tuhlattavaksi.
t. Mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 09:55"]
Minua lähinnä naurattaa tuollaiset yhteinen tili jutut. En voisi kuvitella että puolisollani ja minulla olisi sellainen.
Naimisissa ollaan ja oltu kauan mutta olemme kuitenkin kaksi yksilöä omine tileinemme.
...kun olemme kahdestaan, yhteiset menot puoliksi ja kumpikin omat laskunsa, autot, puhelimet ym.. Minusta se on oikeudenmukaista ja luonnollista ja tasa-arvoa.
[/quote]
No sama täällä, mutta tuntuu olevan joillekin ihan mahdotonta ymmärtää että tuo toimii. Ja on nimenomaan tasa-arvoista. No tietty mulla eri asia kun ei ole niitä mukuloita ikinä ollut itsellä eikä miehellä, tietysti äitiysloma- ym. ajat on vähän eri asia.
[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 09:55"]
Minua lähinnä naurattaa tuollaiset yhteinen tili jutut. En voisi kuvitella että puolisollani ja minulla olisi sellainen.
Naimisissa ollaan ja oltu kauan mutta olemme kuitenkin kaksi yksilöä omine tileinemme.
Kun lapset oli pieniä silloin toinen hoiti asimiskulut ja laskut toinen ruuat ja lasten tarvikkeet.
Nyt kun olemme kahdestaan, yhteiset menot puoliksi ja kumpikin omat laskunsa, autot, puhelimet ym.. Minusta se on oikeudenmukaista ja luonnollista ja tasa-arvoa.
[/quote]
Minua taas naurattaa tuollaiset omat rahat ja yhteisten menojen jakaminen.
Maillä avioliitto on merkinnyt sitä että olemme yksikkö joka tekee asiat yhdessä. Yhteinen tili on paljon helpompi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 09:42"]
[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 07:31"]
[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 06:39"]
[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 06:17"]
[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 03:32"]
Tämän ketjun perusteella voi tehdä johtopäätöksen: enemmistöllä suomalaisista miehistä on puolisona huora, jolle pitää maksaa joka kk osa palkasta ("käyttöoikeus tiliin", "yhteiset rahat", "perheen hyväksi" jne.) eri verukkeilla.
Miksi esitätte jotain parisuhdetta, kun oikeasti olette seksityöläisiä ja töissä miehillänne?
[/quote]
Olipa taas typerä provosointiyritys.
Väsynyt ja vanha
Miten te aina jaksattekin
[/quote]
Ei provo vaan tasa-arvoa kannattavan miehen mielipide.
[/quote] Eli suoraan sanottuna pihin miehen aivopieru.
[/quote]
Entäs sit jos nainen tienaa paremmin ja miehellä on tilinkäyttöoikeus?
[/quote]
Näin on meillä. Kun menimme yhteen miehellä oli velkaa ja minulla hyvätuloinen työ ja oma osake. Heti laitettiin velat, omaisuudet ja tulot yhteen ja hyvin on mennyt. Mies ei siis kuitenkaan ole mikään tuhlari, vaan vain pienituloisella hoitoalalla (velkaa oli tullut avioeron myötä).
En ole koskaan ajatellut, että panoksemme olisivat perheessä eriarvoiset. Molemmat tekevät sitä työtä, mihin on ollut edellytykset. Molemmat pottavat perheestä ja kodista vastuun.
On erikoista ajatella, että se, joka tuo enemmän RAHAA antaisi suuremman panoksen. Eihän se niin ole (paitsi, jos elää vain rahan kuvat silmissä). Kun molemmat tekevät raskasta työtä ja ottavat vastuuta, niin ei tarvitse koke, että kumpikaan "myy" itseään tai toinen "ostaa". Elämä ei aina ole kauppatavaraa, vaan joskus se on paljon rikkaampaa..
[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 10:00"]
[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 09:55"]
Minua lähinnä naurattaa tuollaiset yhteinen tili jutut. En voisi kuvitella että puolisollani ja minulla olisi sellainen.
Naimisissa ollaan ja oltu kauan mutta olemme kuitenkin kaksi yksilöä omine tileinemme.
...kun olemme kahdestaan, yhteiset menot puoliksi ja kumpikin omat laskunsa, autot, puhelimet ym.. Minusta se on oikeudenmukaista ja luonnollista ja tasa-arvoa.
[/quote]
No sama täällä, mutta tuntuu olevan joillekin ihan mahdotonta ymmärtää että tuo toimii. Ja on nimenomaan tasa-arvoista. No tietty mulla eri asia kun ei ole niitä mukuloita ikinä ollut itsellä eikä miehellä, tietysti äitiysloma- ym. ajat on vähän eri asia.
[/quote]
Tuota tuota... Tässähän on nyt sellainen juttu että yhteisten tilien käyttäjät ovat varmasti kokeneet myös omien tilien käyttämisen ja jostain syystä luopuneet siitä ja siirtyneet yhteisiin tileihin.
Sama juttu kuin se että lapisperheen pariskunta on kokenut myös lapsettoman pariskunnan elämän. Tai että lähes jokainen omistusasuja kokeillut myös vuokra-asumista.
Jostain syystä tässä "ensimmäisessä" kehitysvaiheessa olevat kuitenkin tuntee olevansa päteviä neuvomaan tuossa "toisessa" kehitysvaiheessa olevia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on täysin omat tilit ja omat rahat. Miehellä 3x parempi palkka ja säästöjä ja perintörahoja tilillä. Molemmilta menee taloustilille %määrä palkasta ja sieltä maksetaan asuminen, päivähoito tai uus pesukone yms. Mä höntsään kaikki rahani ja vingutan luottokorttia stockalla, käyn kyllä enemmän kaupassa ja hoidan kodin sisustukset sun muut.
Mutta jos mun auto hajoo esim. mies maksaa ilman pyytämättä korjauksen ja käy sitä aika usein tankkaamassa, hoitaa katsastukset ja huollot yms.
Meillä ei toimis kokonaan yhteisrt rahat, mä tuhluttaisin kaikki :(
Meillä omat tilit, yhteiset rahat. Säästötilille kasataan pahanpäivän varaa aina tilanteen salliessa. Vaikka on ihan hyvät tulot, kaikki pääsääntöisesti menee kolmilapsisessa perheessä jossa jokainen lapsi ja myös vanhemmat harrastavat paljon, lapset myös kalliisti ja tykätään myös matkustella. Mitään isompaa ei ostella neuvottelematta siitä yhdessä, toisaalta ikinä ei ole ollut sellaista tilannetta etti toinen olisi voinut jotain itselle tarpeellista hankintaa ostaa. Emme kumpikaan ole shoppailijoita.
Minä olen tehnyt paljon uhrauksia oman "urani" suhteen, ihan jo pelkästään äitiyslomat ja hoitovapaat lapsista, sekä 2 ulkomaankomennusta miehellä, joiden myötä me olemme perheenä vaurastuttu, mutta joista minun urani on kärsinyt. Nämä ovat olleet päätöksiä jotka olemme perheenä tehneet ja siinä mielessä en todellakaan koe epäreiluna sitä, että mies jossain määrin minua elättääkin.
Kaikki on siis yhteistä, ainoastaan kummankin vanhemman perinnöt ovat omat vanhempamme "suojanneet" niin, ettei meillä puolisoilla ole avio-oikeutta vanhempiemme perintöihin.
20 vuotta yhdessä, alusta saakka käytännössä yhteiset rahat vaikka ne ovat aina eri tileille tulleetkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 03:32"]
Tämän ketjun perusteella voi tehdä johtopäätöksen: enemmistöllä suomalaisista miehistä on puolisona huora, jolle pitää maksaa joka kk osa palkasta ("käyttöoikeus tiliin", "yhteiset rahat", "perheen hyväksi" jne.) eri verukkeilla.
Miksi esitätte jotain parisuhdetta, kun oikeasti olette seksityöläisiä ja töissä miehillänne?
[/quote]
Hah hah...meilläpä on tätä seksityöläisenä oloa vaihdeltu eli mies on ollut välillä minulle seksityöläisenä. (Minä siis olen tienannut ja mies hoitanut lapsia kotona tai opiskellut).
[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 10:06"]
[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 10:00"]
Sama juttu kuin se että lapisperheen pariskunta on kokenut myös lapsettoman pariskunnan elämän. Tai että lähes jokainen omistusasuja kokeillut myös vuokra-asumista.
Jostain syystä tässä "ensimmäisessä" kehitysvaiheessa olevat kuitenkin tuntee olevansa päteviä neuvomaan tuossa "toisessa" kehitysvaiheessa olevia.
[/quote]
Ahaa, siis tuon takia yhteinen tili on ainoa oikea systeemi, omatililäiset ovat siis jotenkin jälkeenjääneitä ja jääneet kehityksessä puolitiehen, aivan totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei ole yhteistä tiliä, eikä tule. Armosta mies maksaa jotain laskuja. kun rahani ei riitä. On hakemassa HUONOpalkkaisempaan työhön, koska hänen logiigan mukaan "jos kerta kaikki raha menee muualle (perhe) mitä sitä kannattaa hankkia. kun ei jää itselle mitään" Mies omistaa yksin talomme, 3 autoamme. 2venettä, mönkijän, moottorikelkan, kaikki kotimme elektroniikan, sekä sijoitus salkun. Mutta kuten sanottu, Hän ei ole saanut työllään mitään itselleen. Rahasta riitelemme noin 3viikkoa kuukaudessa. Olen miettinyt, kuinka paljon tämmöinen rahasta riitely on yleisempää niillä, jotka ovat suoraan äidin helmoista tulleet parisuhteeseen. Esim meillä mies ei osaa sanoa mitä kaikkea kuuluu arjen kuluihin. Hän sentään jo kohta 40v.
[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 16:39"]
Naisella tulee aina olla omat tulot ja omaa omaisuutta. On ihan turhaa jeesustelua väittää, että itsenäisyys ja autonomia eivät liittyisi rahaan. Kyllä ne liittyvät.
[/quote]
Puhut nyt eri asiasta. Kun rahat ovat yhteisiä, ne ovat miehen JA naisen, ja molemmat tekevät ihan itse päätöksiä niiden käyttämisestä.
Kai tänä minäminäminä-aikana on vaikea käsittää, että "me" ei ole sama asia kuin itsenäisyyden menettäminen, ja että se ei tarkoita sitä, että toinen päättää ja toinen alistuu.
Miksi pitää neuvotella kännykät ja muut, jos tilillä on rahaa. Tätä minä en ymmärrä erillisten rahojen omistajissa.
Esim tänä kesänä ostin 2 ipadia lapsille ja kotona kerroin miehelle, että olen ostanut ne.
Itselleni ostin heinakuussa lumian, koska edellinen tipahti maahan ja meni rikki. Illalla kotona sanoin miehelle, että ostin sitten uuden puhelimen, kun edellinen tipahti maahan. Erillisten tilien pitäjät kai salaavat tällaisetkin asiat, eivätkä hisahda lainkaan puolisolle, jos osti uuden puhelimen. Puoliso vain ihmettelee,että kenen puhelin on keittiön pöydällä. Mutta siitä ei saa kysyä, koska se on omat raha omaavan ahdistamista ja alistamista.
Mies osti mökille ns marjastusauton 700 euroa ja soitti siitä illalla, että sai edullisesti hyvän marja-auton meille, millä on hyvä ajaa metsäteitä. Eikö tätäkään tietoa olisi mies saanut ilmoittaa. Mökillä olisin ihmetellyt, että kenen lava-auto pihalla seisoo, mutta en olisi uskaltanut kysyä, ettei vain mies koe itseään nurkaan ahdetuksi.
On se vaikeaa tuo elämä joillakin, kun pitää niin tarkkaan varoa, mitä puhuu. Ei saa etukäteen varsinkaan sanoa, että "ajattelin käydä tänään ostamassa uuden läppärin" tai vielä pahempi jos kysyy, että " kannattaiskohan mun ostaa tässä kuussa uus läppäri". Siihen toinen oman tilin omaava alkaisi kirkumaan, että älä kysele ja yritä alistaa minua, minä haluan olla itsenäinen, enkä halua tietää sinun ostoksista mitään. Kyllä minä huomaan joku päivä, että läppäri on ilmestynyt taloon.
Tottakai jokaisella on oma tapansa elää ja ei siihen ole kenelläkään mitään sanomista. Silti asioista voi keskustella ja erilaisia näkemyksiä voi tuoda esiin. Niistä voi kummalle tahansa osapuolelle löytyä joskus näkökulma, jota ei ole tullut ajatelleeksi. Tosin nyt tämä keskustelu on jo monelta osin mennyt niin kärjistetyksi, että toisen näkökulmissa ei näy mitään positiivista.
Lisäksi tässä on monella mennyt sekaisin kaksi eri asiaa. Voi olla omat tilit, mutta se ei silti tarkoita, että olisi omat erilliset rahat.
Minä itse en olisi mennyt naimisiin ihmisen kanssa, johon voin luottaa 100% ja hän luottaa minuun. Meillä on siis yhteiset rahat. Tosin pankissa suositeltiin aikanaan, että tilit on erit, joten käytännössä se toimii sitten niin, että molempien tilit näkyy molempien pankkitunnusten alla. No, meille aivan sama.
Minä hoidan kaikki laskut. Joskus parisuhteen alkuaikoina, ennen avioliittoa, meillä oli linjaus siitä, mitkä laskut menee kenenkin tililtä. Noudatan pääsääntöisesti tuota kaavaa nykyisinkin. Tosin maksan laskut aina niin, että molempien tilille jää rahaa. Tai sitten siirtelen tasaiseksi. Pääasia, ettei kummankaan tarvitse kaupassa miettiä, että saanko nämä maksetuksi vai en.
Meillä ei riidellä rahasta koskaan. Vuositulot menee johonkin vähän päälle 100 000, en tiedä tarkkaan, eli ei mitään huimaa, mutta ei ihan köyhääkään. Tulot eivät tule tasaisesti, mutta kumpikin tekee työtä yhtä paljon. Toisen alalla työpanoksesta vaan saa paremman korvauksen. Koulutus molemmilla on samantasoinen. Perhevapaiden ja lasten takia työtunnit eivät tietenkään aina ole menneet tasan, mutta tulot on jaettu silloinkin yhteiseen käyttöön.
Miehellä on aina ollut harrastus, jota jatkaa edelleen. Siitä tulee ne kulut, mitä tulee. Minä harrastan epäsäännöllisemmin, mutta niistä tulee sitten ne kulut, mitä niistä tulee. Kumpikaan ei harrasta mitään luksuslaukkuja ja merkkien perässä kiertelyä (ei ole kummankaan arvomaailman mukaista), emmekä muutenkaan ihaile mitään materiaa. Tarpeeseen ostetaan eikä niistä omistaan tarvitse neuvotella, tosin keskustelemme yleensä joka tapauksessa – kuten kaikesta muustakin.
Mutta nyt ne minun kärjistetyt mietteeni:
Tuntemissani omien rahojen talouksissa on käynyt esimerkiksi tällaisia.
Samassa pöydässä mies syö eri ruokaa kuin vaimo ja lapset. Tai vastaavanlaisesti eron jälkeen mies syönyt hirmuisen tasokasta ruokaa kun aiemmin joutui köyhän vaimon kanssa syömään halpaa ruokaa ja jopa tarjouksesta ostettua lihaa.
Vaimo ei ole jaksanut jokaisesta lasten vaippapaketista, alushousuista, kintaista, ruuasta laittaa sitä puolittamislaskua miehelleen, joten lasten kulut jää kuin huomaamatta pelkästään vaimon harteille, mikä kasvattaa tuloeroa entisestään. Vain haalarit ja sitä isommat on ehkä puolitettu. Silloin mies kokee osallistuneensa, eikä näe tilanteessa mitään väärää, mutta hän ei tajua, että oikeasti lapsista tulee kuluja päivittäin.
Lapsilta on jäänyt harrastamatta, koska äidillä ei ole varaa, vaikka kuinka haluaisi. Hyvätuloinen isä taas on sitä mieltä, että lapset saavat harrastaa vasta sitten, kun itse tienaavat rahan siihen.
No, ehkä nämä esimerkit riittää, mutta näistä ei minun silmääni aina paista se lähimmäisen rakkaus ja toisen kunnioittaminen, vaikka onneksi useimmissa tapauksissa huonommalle jäävä ei itse sitä tajua, joten homma toimii.
TAI-TILI
+ Joustava, koska kumpikin voi nostaa rahaa ilman toisen suostumusta.
+ Sopii päivittäisten raha-asioiden hoitamiseen.
+ Jos toinen puolisoista kuolee, leski voi yhä käyttää tiliä.
Eli jos on tai-tili, tiliä ei jäädytetä puolison kuoleman jälkeen
Meillä on 100% yhteiset rahat, minä tienaan noin kolme kertaa enemmän kuin mieheni. Asumme minun omistamassani asunnossa. Omat tilit meillä on kyllä, mutta niiden tuloja menoja ei mitenkään erityisesti lasketa ja eritellä. Olemme asuneet yhdessä ja eläneet yhteisellä taloudella (minun tuloillani) seurustelumme ensimmäisestä päivästä asti, koska ilman yhteisen talouden perustamista minun rahoillani emme olisi koskaan voineet ollakaan yhdessä (mies oli silloin työtön ja täysin ilman tuloja, ja asui eri paikkakunnalla monen sadan kilometrin päässä).
Ruokaostokset, laskut jne menevät sen tililtä kenen tilillä sattuu olemaan rahaa. Yhteiset ostopäätökset tehdään tietenkin yhdessä ja kalliimmista henkilökohtaisista ostoksista keskustellaan yhdessä, vaikka sellaisia ei kyllä yleensä hirveästi ole (lähinnä tietokoneet tai kalliimmat vaatteet/kengät). Pienempiä henkilökohtaisia ostoksia (yksittäiset vaatteet, satunnaiset herkut jne) molemmat saavat ostaa vapaasti, mutta kummallakaan ei ole suurta tarvetta sellaisiin. Varsinaista "omaa rahaa" molemmat käyttävät ehkä 20-30e kuussa, kaikki loput käytetään yhteisesti elämiskustannuksiin, yhteiseen juhlimiseen/vapaa-ajan käyttöön tai laitetaan säästöön.
Olemme tuttavapiirimme ainoat, joilla on 100% yhteistalous, kyllä tämä joskus herättää ihmetystä. Itse taas ihmettelen pariskuntia, joilla on täysin erilliset taloudet -pienistäkin lainoista pidetään kirjaa ja jäädään toiselle velkaa, ihan käsittämätöntä. Kertaakaan ei ole toisen tarvinnut jäädä pois esim. elokuvista tai festareilta siksi, että vain toisella on rahaa ostaa lippu -kaveripiirissäni tätä tuntuu tapahtuvan tosi usein, että epätasaisen rahatilanteen takia vain toinen osapuoli lähtee bilettämään vaikka toinenkin olisi halunnut. Itse en edes halua lähteä juhlimaan jos puolisoni joutuu jäämään yksin kotiin, vaikka olisi halunnut myös juhlia.
Yhteinen taloutemme ja se, että minä tuon siihen selkeästi enemmän rahaa tuntuu häiritsevän vain minun äitiäni. Tappelemme asiasta jatkuvasti ja hän ennustaa suhteellemme koko ajan loppua, että tämä on miehelle vain väliaikainen etappi jonka tarkoituksena on käyttää minua hyväksi ja elää minun rahoillani. Hänen mielipidettään ei muuta se, että olemme seurustelleet kohta kolme vuotta, meille on tulossa lapsi ja olemme menossa syksyllä naimisiin. Äitini pahin pelko on tuo naimisiinmeno, jolloin minun omaisuudestani puolet kuuluu virallisesti miehelleni. Harmi, että jotkut ihmiset osaavat ajatella vain rahaa.
Alue: Aihe vapaa
Meillä on ollut naimisiinmenosta asti yhteiset tilit. Ainoastaan minun yritykseni rahat ovat minun nimissäni. Tuloeroa on n. 5000e/kk. Kumpikin käyttää rahaansa kuin omiaan, minä hoidan kaikki laskut ja lainat, mies usein tarkistaa minulta että "mikäs meidän rahatilanne onkaan". Ostoksista keskustellaan, ei siksi, että kontrolloidaan toisen rahankäyttöä, vaan siksi, että meillä on yhteinen koti ja hankinnat siksi yhteisiä.