Ovatko pariskunnat, joilla on 100 % yhteiset rahat

Meillä on ollut yhteiset rahat seurustelun alkumetreiltä asti. Ollaan oltu kolmisenkymmentä vuotta yhdessä ja eletty monenlaisia elämänvaiheita opiskelijaelämästä hyvin palkattuihin töihin, työttömyyteen, äitiyslomiin, yrityksen konkurssiin, uuden uran luomiseen jne. Välillä toisella on ollut enemmän rahaa, välillä molemmilla on ollut hyvät tulot. Aina on rahat olleet yhteiset, eikä rahasta ole ikinä tarvinnut riidellä. Isoista hankinnoista informoidaan toista, muuten ei juuri rahasta keskustella.

Myönnän, että olen ällistynyt, jos jonkun mielestä "omaa" on se, että saa itse päättää, minkähintaisia kuukautissuojia tai rintaliivejä ostaa. Ei uskoisi vuonna 2013, että joku nainen niin vähään itsenäisyyteen tyytyy.

Myös on ihan itseään lohdutella sillä, että erilliset rahat tarkoittaisivat oikeasti kaikkien kohdalla sitä, että pennejä lasketaan ravintopöydässä.

[quote author="Vierailija" time="09.08.2013 klo 09:41"]

Myönnän, että olen ällistynyt, jos jonkun mielestä "omaa" on se, että saa itse päättää, minkähintaisia kuukautissuojia tai rintaliivejä ostaa. Ei uskoisi vuonna 2013, että joku nainen niin vähään itsenäisyyteen tyytyy.

Myös on ihan itseään lohdutella sillä, että erilliset rahat tarkoittaisivat oikeasti kaikkien kohdalla sitä, että pennejä lasketaan ravintopöydässä.

[/quote]

Ei varmaan pidä yleistää näitä yksittäisiä esimerkkejä.

Meillä on yhteiset rahat, mutta minulla on paljonkin omaa. Raha on kuitenkin vain väline koko perheen toimeentuloon. Kun ostan niillä yhteisillä rahoillani itselleni jotakin, se on silloin minun. Yhteisillä rahoilla on esimerkiksi ostettu meille kummallekin auto, ja ne ovat kummankin omat. Samoin tietokoneita, polkupyöriä, koruja, kirjoja, lehtiä, lomamatkoja, kuntosalijäsenyyksiä,  jne. jne.  Kertokaas nyt te, joiden mielestä yhteiset rahat ovat vähentäneet minun itsenäisyyttäni tai tarkoittaneet, ettei meillä saisi olla mitään omaa, mistä olen jäänyt paitsi. Mikä on sellainen hankinta tai itsenäinen päätös, jota en ole mielestänne voinut tehdä, kun meillä on yhteiset rahat?

[quote author="Vierailija" time="08.08.2013 klo 17:00"]

 Kenties yhteiset rahat ovat päähänpinttymä sellaisille ihmisille, jotka eivät vaan voi kestää sitä ajatusta, että puolisolla olisi jotain omaa, vaan kaikki pitää jakaa tai ainakin päästä miettimään, mitä tuo toinen nyt ostaa, tekee tai minne sijoittaa.

[/quote]

Kyllä tämä on ongelma vain niille joilla on erilliset rahat.

Meillä oli yhteiset rahat. Kummallakin oma tili, oli yhteinen lainanlyhennys- ja säästötili. Kummallakin käyttöoikeudet kummankin tileihin, rahaa käytettiin sujuvasti ja yhteisymmärryksessä, isommat hankinnat keskusteltiin, sillä rahaa oli käytössä kohtuullisesti, ei paljon, eikä kaikkein niukimminkaan. Hienosti meni aina siihen asti, että toisen tulot tippuivat radikaalisti. Alkoi vääntö ja kääntö. Siitä mitä priorisoitaisiin. Toinen halusi jatkaa reissaamista ja syömistä ulkona, toinen asunnon remontointia, tarvikkeiden ostoa ja televisio/tietokone/kännykkä-osaston päivittämistä samaan tahtiin kuin ennenkin. Toinen supisti menojaan, toinen piti ne ennallaan tai jopa kasvatti. Lopputuloksenhan voi arvata. Menot olivat hetken päästä suuremmat kuin tulot. Silti tämä toinen ei ymmärtänyt sitä. Hetkellisesti saatiin säästöön rahaa, ja viuhvain toinen tuhlasi ne johonkin tärkeään, kuten kolviin tai uuteen digiboxiin. Oltiin tilanteessa, jossa työpaikkalounas oli liian kallista, mutta silti toinen tilasi tavaraa ulkomailta. Arkipäivän kaikki pieni luksus piti pistää pois. Tilanne, jossa vain toisen tärkeät asiat olivat tärkeitä, osoittautui avioliiton pattitilanteeksi. 

Voi kuulostaa siltä, että pieneenpä se tuokin avioliitto pattiintui. Mutta kun koko ajan kulutus on isompaa kuin sisään tuleva tulo, ei voi asiat päättyä hyvin. Lisäksi siihen vielä se, että tienaavampi puolisko sai käyttää rahaa vain ruokaan ja laskujen maksuun, ajoi tilannetta koko ajan pahemmille karikoille. 

Lopussa en enää jaksanut. Oli siinä muutakin, mikä sen avioliiton rusensi, mutta kyllä talousasiat olivat osallisena. En ole isosti tienaava ollut koskaan, en ollut silloinkaan. Mutta että koskaan en voinut ostaa mitään itselle enkä lapsille sellaista, mitä olisin halunnut. Aina piti tuijotella hintalappuja. Ei sitä jaksa. Ei. Kun vastapuoli ei vuosienkaan aikana oppinut mitään, ihan sama minkä verran saaransin tai mäkätin tai pyysin tai neuvottelin rahankäyttöään järkeistämään. Ei. Aina oli sama lopputulos. 

Tänä päivänä rahani riittävät kaikkeen, mitä tarvitsen. Jos haluan jotain isompaa, säästän ja ostan sitten. 

Ja jos ikinä-ikinä-ikinä menen yhteen kenenkään kanssa enää tässä elämässä, en suostu täysin yhteisiin rahoihin. En. Silti elättelen toivetta, että joku päivä löydän jonkun, jonkun jonka kanssa olla ja asua, jonkun joka ei laske senttejä, mutta ei tuhlaakaan niitä yli sen mitä voi. Jonkun, jonka kanssa elää ns. normaalia elämää. Se joku voisi astua elämääni vaikka n. viiden vuoden päästä. Silloin on erosta kulunut kymmenen vuotta ja olen luultavasti tolpillani ja vakaasti. 

Meillä on yhteiset rahat, mutta omat tilit. Tosin mulla on käyttöoikeus miehen tilille. Mies maksaa pääsääntöisesti laskut ja mä ruoat. "Ylimääräiset" rahat käytämme yhdessä johonkin. Kummallakaan ei ole omia kalliita harrastuksia, emmekä kumpikaan ostele tolkuttomasti. Kaikki rahat menevät perheen yhteiseen hyvään eli lomamatkoihin yms. Nettotulot on sunnilleen samat molemmilla. 

Tienaamme molemmat hyvin ja meillä on 100% yhteiset rahat. Toimii. 

Muuttuisko teidän tilanteenne millään tavalla, jos toinen teistä jäisikin työttömäksi pitemmäksi aikaa tai kotiin hoitamaan yhteisiä lapsianne?

Periaatteessa voi olla juuri noin, että pienituloisten rahat ovat yhteisiä, mutta miten sitten, jos perheenjäsenten tuloero on kovin suuri? Erilliset rahat johtaisivat suuriin elintasoeroihin perheen sisällä.

Meillä on molemmilla hyvät tulot ja yhteiset rahat. Neuvottelemme isommista ostoksista, emme tavallisista vaate- tai kahvinkeitinkuluista. Lomamatkoja ja kalliita ostoja maksaa aina se, jonka tilillä sillä hetkellä sattuu olemaan enemmän rahaa. Tämä toimii hyvin, toki on hyvä olla suht samanlaiset kulutustottumukset, ettei tule riitaa.

Mies ei ole koskaan kuittaillut mun vaateostoksista vaikka yhteiset rahat onkin.

Menimme naimisiin kun olin 21v ja mies 24v. Heti laitoimme rahat ja tilit yhteen. Nyt lähestymme neljääkymmentä. Välillä minä olen opiskellut ja mies on tienannut, joskus olemme säästäneet yhteiselle tilille. Olin kotona hoitovapaalla ja mies hoiti tienaamisen. Joskus taas mies oli työttömänä ja minä hoidin rahaa kotiin. Raha-asioista ei ole koskaan ollut riitaa. Nyt on seesteinen kausi. Molemmat tienaamme n. 25-30 000 vuodessa. Eli yht. 50-60 000. Hyvin toimii.

Ei samassa taloudessa voi olla erilaisia elintasoja. Yhteinen elämä -yhteiset rahat!

Me ollaan läpikäyty opiskelut ja työttömyydet, nyt menossa hyvä kausi rahallisesti. Aina rahat ovat olleet yhteiset, ei mitään yhteistä tiliä, mutta kummankin tilit yhteiskäytössä. Ikinä ei ole tatvinnut tapella rahasta tai siitä mihin käytetään. Molemmat ollaan aika harkitsevaisia eikä ostella turhaa tavaraa nurkkiin. Mies on kiinnostunut kodista ja vaatteista, joten mielelläni kuulen hänenkin mielipiteensä näihin liittyvissä asioissa. Toimii meillä 100%

Meillä on yhteiset rahat. Minä kh-tuella 350 € / kk, mies tienaa pari tonnia kuussa... Eli ei olla mitään hyvätuloisia (tällä hetkellä), muttei mies silti omi palkkaansa. Tekee kuulemma töitä perheen eteen, ei pelkästään itsensä.

Kun olimme nuoria, omaisuutta oli jonkin verran, ja tulot pieniä, yhteiset rahat toimi silloin. Nyt keski-ikäisinä, kun on isot tulot, ja paljon omaisuutta, yhteiset rahat toimii edelleen hyvin. Asenteesta se on kiinni, eikä rahan määrästä.

Mietin juuri tänään, että miten näissä erilliset rahat-perheissä jaetaan sitten kotityöt. Onko se yhtälailla tarkkaa, että molemmat tekee tasan puolet, vai tekeekö sitten lyhyempää työpäivää tekevä enemmän töitä kotona, ja saa kuitenkin vähemmän rahaa. Monesti lapsiperheessä kuitenkin toinen vanhempi mahdollistaa toisen uralla etenemisen, jos nyt puhutaan oikeasti huippu-urasta, joka vaatii paljon matkustelua, ulkomailla asumisia, ja iltamenoja.

Molemmat tienataan yli 100 000 euroa vuodessa ja yhteiset rahat toimii hyvin. Joka kuukausi jää säästöön.

Olemme olleet kauan yhdessä ja matkan varrella on ollut monenlaista taloustilannetta perheessämme. On ollut opintotukea, työmarkkinatukea, jopa toimeentulotukea, isoa ja pientä palkkaa, vanhempainetuuksia jne. Koko ajan molemmilla on ollut omat tilit ja omat säästöt mutta yhteiset rahat. Koskaan rahasta ei ole riidelty. Tilit ovat samassa pankissa joten tilien välillä rahojen siirtely onnistuu näppärästi.

[quote author="Vierailija" time="05.08.2013 klo 20:27"]

Menimme naimisiin kun olin 21v ja mies 24v. Heti laitoimme rahat ja tilit yhteen. Nyt lähestymme neljääkymmentä. Välillä minä olen opiskellut ja mies on tienannut, joskus olemme säästäneet yhteiselle tilille. Olin kotona hoitovapaalla ja mies hoiti tienaamisen. Joskus taas mies oli työttömänä ja minä hoidin rahaa kotiin. Raha-asioista ei ole koskaan ollut riitaa. Nyt on seesteinen kausi. Molemmat tienaamme n. 25-30 000 vuodessa. Eli yht. 50-60 000. Hyvin toimii.

[/quote] Aika samalla tavalla meilla. Yksi tili jolta hoidetaan raha-asiat. Ne "omat rahat" jotka naissa muissa talouksissa tuhlataan omiin mielitekoihin on meilla laitettu sijoituksiin. Joskus mennyt vahan huonommin joskus erittain hyvin, kuitenkin vuosien kuluessa korkoa koron paalle ja olemme nyt miljonaareja+. Sama elintaso kaikilla jotka tassa taloudessa asuvat. Elamme avioliitossa.

Meillä oli uusperhe ja tienasimme yhteensä 70-80 000 vuodessa bruttona. Yhteiset rahat käytössä koko yhdessäoloajan.

Edellisessä elämässäni elimme köyhää lapsiperhe-elämää ja rahat oli yhteiset - ei tosiaan mitään järkeä eritellä tuloja kun kaikki kuitenkin meni. Nyt elän vakavaraisessa liitossa ja meilläkin on yhteiset tulot. Omia menoja meillä on vähän, harrastamme asioita yhdessä joten molemmille tulee niistä menoja. Kaikki liikenevä raha laitetaan perheeseen, matkusteluun ja kotiin.