Lue keskustelun säännöt.
Äitini itki äsken puhelimessa
05.08.2013 |
rikki mennyttä pesukonettaan. Hänellä ei ole varaa ostaa uutta, mutta ei hän oikein ilmankaan pärjää (en ole eri mieltä). Talossa jossa hän asuu on kyllä maksullinen pesutupa, mutta hänen selkänsä ei kestä liinavaatteiden yms. edes takaisin kantamista.
Pitäisikö minun nyt ostaa hänelle uusi pesukone? Raha ei ole este (vaikka en rikas olekaan), voisin vaikka heti soittaa palvelevaan liikkeeseen ja viettää hänelle uuden koneen, sekä hoidattaa vanhan pois.
Kyse on siitä, että kyseessä on ihminen, joka on ollut minulle ilkeä koko 41 vuoden ajan jonka olen elänyt. Koskaan en ole ollut tarpeeksi sitä, tai sitten olen ollut liian tätä, eikä hän ole ikinä ujostellut kertoa negatiivista mielipidettään minusta minulle.
Parin viime vuoden aikana olen alkanut ottamaan häneen etäisyyttä, kukapa jaksaisi kuunnella jatkuvaa moitetta ja haukkumista. Puhumme puhelimessa harvakseltaan, äsken sain soitetuksi hänelle. Kaikesta huolimatta minä kuitenkin jotenkin säälin häntä, ja nyt mietinkin, pitäisikö minun hoitaa hänelle uusi pesukone?
Minulla on myös kaksi sisarusta, jotka eivät halua kuullakaan äidistämme mitään, saati auttaa.
Mitä teen? :[
Kommentit (95)
En osaa ehkä samaistua riittävästi (äitini tulee hyvin toimeen eikä muutenkaan odottaisi minun maksavan hänen kodinkoneitaan), mutta jos äitini olisi todella niin varaton, ettei itse pysty osamaksulla pesukonetta ostamaan, niin ostaisin sen. Vaikea kuvitella, että Suomessa pienelläkään palkalla (tai jopa sosiaaliturvalla) ei pesukonetta saisi hankittua osamaksulla. Äitisi omissa kulutustavoissa lienee korjattavaa, jos hän ei siihen pysty. Mutta kuten sanoin, ostaisin, jos se olisi hänelle ylivoimaisen vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitisi kuulostaa marttyyriäidiltä. Hänen pitää kasvaa aikuiseksi.
[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 00:41"]
Oksettaa mitä vastauksia. Äiti on äiti oli sitten mikä vaan. Ja fakta on se , että me kaikki jäämme velkaa vanhemmillemme kaikesta mitä he ovat eteemme tehneet, suurin osa näköjään on liian itsekkäitä sen huomaamaan. Loppujen lopuksi, (tämä varsinkin tulisi herättää jtn teissä joilla omia lapsia) äitisi kantoi sinua 9kk, synnytti kivuissaan, valvoi öitä sinun vuoksi, jotta sinun olisi hyvä olla, ruokki, rakasti, pesi, katsoi sinua vauvana silmiin juuri samalla tavalla kuin itse katsoit omia lapsiasi, ja tunsi jotain ennenkokematonta, rakkautta.
Jos hän tämän jälkeen on jostain syystä käyttäytynyt huonosti sinua kohtaan, EI se ole sinun syytä, eikä johdu sinusta, eikä äitisi todellakaan edes ajattele niin, hänellä on mielenterveydessä vikaa, ja sekin on sairaus siinä missä muukin, joten tämä annettakoon hänelle anteeksi. Tai voitte olla varmoja, että opetatte lapsillenne JUURI sen, miten omaa äitiä saa kohdella.
HÄVETKÄÄ
[/quote]
Häpeä itse. Sinulta puuttuu kyky asettua toisen ihmisen asemaan totaalisesti siellä hurskautesi keskellä. Kaikki äidit eivät hoivaa ja rakasta vaan esimerkiksi kaatavat omat katkeruutensa lastensa niskaan ihan vauvasta lähtien, eivät katso ihaillen vaan vihaten/masentuneena tms, laiminlyövät lapsen tunne-elämän tarpeet totaalisesti jne. Minulla meni noin 35 vuotta selvitä vanhempieni tunnevammaisuudesta. He ruokkivat, pesivät, valvoivat, maksoivat ja yrittivät parhaansa. Lopputulos oli kuitenkin joukko erittäin huonostivoivia lapsia. Vasta nyt, aikuisena olen oppinut luottamaan ihmisiin, arvostamaan itseäni jne. Ja kalliiksi on käynyt, monin tavoin. Ap:n äiti tuskin on kovin paljon parempaan pystynyt kuin omat vanhempani. Ja kyllä, olen antanut vanhemmilleni anteeksi, parhaansa yrittivät ja ostaisin heille sen pesukoneenkin, mutta ikävä kyllä en voi kovin usein tavata heitä, koska tapaamisesta toipuminen kestää niin kauan. Ja tätä taustaa vasten sinun kaikkitietävä vastauksesi on todella oksettava.
[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 11:31"]
[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 00:41"]
Oksettaa mitä vastauksia. Äiti on äiti oli sitten mikä vaan. Ja fakta on se , että me kaikki jäämme velkaa vanhemmillemme kaikesta mitä he ovat eteemme tehneet, suurin osa näköjään on liian itsekkäitä sen huomaamaan. Loppujen lopuksi, (tämä varsinkin tulisi herättää jtn teissä joilla omia lapsia) äitisi kantoi sinua 9kk, synnytti kivuissaan, valvoi öitä sinun vuoksi, jotta sinun olisi hyvä olla, ruokki, rakasti, pesi, katsoi sinua vauvana silmiin juuri samalla tavalla kuin itse katsoit omia lapsiasi, ja tunsi jotain ennenkokematonta, rakkautta.
Jos hän tämän jälkeen on jostain syystä käyttäytynyt huonosti sinua kohtaan, EI se ole sinun syytä, eikä johdu sinusta, eikä äitisi todellakaan edes ajattele niin, hänellä on mielenterveydessä vikaa, ja sekin on sairaus siinä missä muukin, joten tämä annettakoon hänelle anteeksi. Tai voitte olla varmoja, että opetatte lapsillenne JUURI sen, miten omaa äitiä saa kohdella.
HÄVETKÄÄ
[/quote]
Häpeä itse. Sinulta puuttuu kyky asettua toisen ihmisen asemaan totaalisesti siellä hurskautesi keskellä. Kaikki äidit eivät hoivaa ja rakasta vaan esimerkiksi kaatavat omat katkeruutensa lastensa niskaan ihan vauvasta lähtien, eivät katso ihaillen vaan vihaten/masentuneena tms, laiminlyövät lapsen tunne-elämän tarpeet totaalisesti jne. Minulla meni noin 35 vuotta selvitä vanhempieni tunnevammaisuudesta. He ruokkivat, pesivät, valvoivat, maksoivat ja yrittivät parhaansa. Lopputulos oli kuitenkin joukko erittäin huonostivoivia lapsia. Vasta nyt, aikuisena olen oppinut luottamaan ihmisiin, arvostamaan itseäni jne. Ja kalliiksi on käynyt, monin tavoin. Ap:n äiti tuskin on kovin paljon parempaan pystynyt kuin omat vanhempani. Ja kyllä, olen antanut vanhemmilleni anteeksi, parhaansa yrittivät ja ostaisin heille sen pesukoneenkin, mutta ikävä kyllä en voi kovin usein tavata heitä, koska tapaamisesta toipuminen kestää niin kauan. Ja tätä taustaa vasten sinun kaikkitietävä vastauksesi on todella oksettava.
[/quote]
Ja piti vielä sanomani että me EMME JÄÄ VELKAA vanhemmillemme. Vanhempien rakkaus on pyyteetön ja toimii tasan yhteen suuntaan. Lapsen ei tarvitse ansaita rakkautta vanhemmiltaan, eikä sitä mitenkään takaisin maksaa. Perhe jossa lapset kasvatetaan kiitollisuudenvelkaan vanhemmille on sairas, eikä mistään todellisesta rakkaudesta ole kysymys. Ilmeisesti tuo kirjoittaja aikoo laskuttaa omankin "äidinrakkautensa" omilta lapsiltaan?
Ap, ensinnäkin olen pahoillani siitä, mitä olet joutunut kokemaan lapsuudessasi.
Toiseksi, tilanne varmasti herättää sinussa paljon vaikeita tunteita, jotka eivät liity siihen, miten sinun "pitäisi" toimia.
Sun täytyy itse ratkaista asia, mutta mä nyt ulkopuolelta sanon, että kumpikaan ratkaisu ei ole sinänsä oikein tai väärin. Mun mielestä etusijalla täytyy olla sun oman mielenterveyden ja -rauhan.
Joten sun täytyy ennen päätöstäsi selvittää, mitä kumpikin ratkaisu merkitsee sinulle itsellesi, siis emotionaalisella tasolla. Esim. jos ostat koneen, niin joudutko jotenkin takaisin lapsuusaikaiseen vuorovaikutuskuvioon, jossa olet uhri (siis oman pääsi sisällä). Tai jos et osta, niin ajaudutko "pahiksen" rooliin ja syyttelet itseäsi jne. Taidan tarkoittaa sitä, että se ratkaisu, jonka kanssa pystyt paremmin asettumaan tilanteen yläpuolelle tai ulkopuolelle, taitaa olla oikea.
(Äitisi ei joudu mitenkään kamaliin ongelmiin, vaikka et ostaisikaan konetta. Hän voi varmasti jotenkin järjestää pyykkituvassa käymisen tai ostaa koneen osamaksulla tai pyytää sossusta avustusta tai lähetystorilta käytettyä konetta tms.)
Yksi käytännön asia mitä miettisin on myös se, että tuleeko näitä pyyntöjä lisää ja miten sitten niihin suhtautuisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.08.2013 klo 19:19"]
Minä ostaisin itselleni kunnon pesutornin. Lähettäisin äidille kuvan ja hintatiedon ja ilnoiitaisin, että mm tätä ei saa kusipäisyytensä tähden. Ja nauraisin puheliessa kitinälle.
Just revin roskiin kortinräpäleet jotka oli lähettänyt lapsilleni. Lapsille olen kertonut että ns isoäiti on kuollut.
[/quote]
Mitähän ajattelet lastesi tekevän aikanaan, kun kuulevat, että olet estänyt heiltä yhteyden isoäitiin, ja vienyt mummosta kaiki muistotkin?
Ehkä toimivat juuri, kuten äitinsä hienosti mallia näyttää...
[quote author="Vierailija" time="06.08.2013 klo 00:41"]
Oksettaa mitä vastauksia. Äiti on äiti oli sitten mikä vaan. Ja fakta on se , että me kaikki jäämme velkaa vanhemmillemme kaikesta mitä he ovat eteemme tehneet, suurin osa näköjään on liian itsekkäitä sen huomaamaan. Loppujen lopuksi, (tämä varsinkin tulisi herättää jtn teissä joilla omia lapsia) äitisi kantoi sinua 9kk, synnytti kivuissaan, valvoi öitä sinun vuoksi, jotta sinun olisi hyvä olla, ruokki, rakasti, pesi, katsoi sinua vauvana silmiin juuri samalla tavalla kuin itse katsoit omia lapsiasi, ja tunsi jotain ennenkokematonta, rakkautta.
Jos hän tämän jälkeen on jostain syystä käyttäytynyt huonosti sinua kohtaan, EI se ole sinun syytä, eikä johdu sinusta, eikä äitisi todellakaan edes ajattele niin, hänellä on mielenterveydessä vikaa, ja sekin on sairaus siinä missä muukin, joten tämä annettakoon hänelle anteeksi. Tai voitte olla varmoja, että opetatte lapsillenne JUURI sen, miten omaa äitiä saa kohdella.
HÄVETKÄÄ
[/quote]
Kuule, minä häpesin yli 30 vuotta elämästäni, ennen kuin tajusin, että minä en ole se, jonka tarvitsee hävetä vaan äitini. Juuri sinun kaltaisesi ihmisten ja heidän tuputtamiensa sairaiden asenteiden takia lapset saavat kantaakseen syyllisyyden siitä, että heitä on lapsena kohdeltu huonosti.
Minä onneksi tajusin asioiden oikean laidan ja sain oman elämäni kuntoon. Kaikille ei käy yhtä hyvin.
Sinun ja kaltaistesi tässä kuuluisi hävetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskin yksinasuvalle (?) niin hirveästi liinavaatepyykkiä kertyy, etteikö sitä voisi pienissä erissä esim. selkärepussa (paljon kätevämpi kuin kädessä raahattava kori) kantaa pyykkitupaan. Eläkeläisellä on aikaa. Lakanoita ei ole pakko vaihtaa joka päivä eikä edes joka viikko.
Tästä huolimatta voisin kyllä ostaa äidilleni pesukoneen. Tai lähettää mieheni korjaamaan, omaan koneeseemme just vaihtoi jonkin kumisen pannan, ja toimii taas hyvin.
On tää ihmeellistä tää tietäjä-ihmisten tietäminen. Joku tietää tasan tarkaan ap:n elämän ja sen miten väärin ap on sen elänyt. Joku toinen taas tietää vielä paremmin ap:n äidin elämän, mitkä vaatekappaleet hänen pitää/kannattaa pestä milloinkin tai olla pesemättä. Tai millaisia liikuntarajoitteita tms on hänen elämässään. Mä ihan vilpittömästi ihmettelen mistä kumpuaa tämä toisten elämänfaktojen tietäminen ja sekin, että tietää niin paljon siitä miten toinen on elänyt tai miten hänen piätisi elää. Tämä ketju on lievimmästä päästä, mutta silti, mitä varten on niin tärkeää päätellä ja vatvoa jokun ventovieraan elämän yksityiskohtia, joista ei todellisuudessa tiedä yhtään mitään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ostaisin koneen jos ei olisi rahasta kiinni. Kosto se harvoin kantaa mitään hedelmää.
Olen samaa mieltä ekan sivun miehen kanssa.
Itse ostaisin vastaavassa tilanteessa käytetyn pesukoneen äidille ja sanoisin, että säästä vararahat jo varalle seuraavaa konetta varten. Eli auttaisin hädässä, mutta antaisin ymmärtää, että en ole kuitenkaan pesukoneiden ostoautomaatti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä siinä konessa on vikana? Jos nukkasihti tukossa, putsataan sihti. Jos remmi poikki, uusitaan remmi. Jos ohjelmakone rikki, se korjataan tai uusitaan. Uutta konetta ei tarvitse ostaa.
Et ole äidillesi mitään velkaa, päinvastoin, äitisi on sinulle ison anteeksipyynnön velkaa. Mutta ilmeisesti on liian sairas tätä tajutakseen. Sinun kannattaa olla mahdollisimman vähän äitisi kanssa tekemisissä, tai ei ollenkaan niinkuin siskosi ja yrittää unohtaa vanhat traumat niin etteivät ne enää häiritse elämääsi. Äitisi on mikä se on eikä sille voi mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli miten ilkeä tahansa,on sinut synnyttänyt,hoitanut,ruokkinut,vaatettanut ja hommannut katon pään päälle. Hän tarvitsee sinulta apua nyt Yhteen asiaan. Minä auttaisin jos olisin sinä.
Myös ilkeälle ihmiselle voi olla ystävällinen. Siitä tulee hyvä olo. Usko pois.
Tätä minä aina välillä mietin: tuleeko meidän olla kiitollisia siitä, että vanhempamme ovat meidät halunneet aikanaan hankkia. Jos hankkii, niin eikö ole silloin velvollinen myös huolehtimaan.
osta nyt jumalauta se kone mulle
t. äiti
[quote author="Vierailija" time="05.08.2013 klo 21:25"]
[quote author="Vierailija" time="05.08.2013 klo 20:01"]
Mutta missä vaiheessa tulee se raja, kunnes huomaa olevansa juuri samanlainen kuin pahantekijänsä? Eihän tässä jeesuksia tarvitse kenenkään olla, suotavaakin ettei ole tekemisissä sen kanssa joka on ikänsä tehnyt vain pahaa. Eikä minultakaan ihan maailman laupeimpia ajatuksia varmasti olisi. :)
Mutta ehkä tuo pesutornityyppinen kosto on jo vähän siinä, että kannattaako ryhtyä. On ikävää huomata, että peilistä katsoo se, joksi ei koskaan halunnut tulla. Esim. alkoholistin tai väkivaltaisen vanhemman kasvattamana: entä jos peilistä joskus katsoo juuri se vanhempi?
Juuri näissä pienissä tilanteissa näen, että siinä yhdessä valinnassa voi olla aika iso askel omaan henkiseen kehitykseensä. Parempi tehdä valinta joka tuntuu mukavalta illalla tyynyn alla.
[/quote]
Tässä on hienosti ilmaistu se, kuinka itse juuri nyt tästä tilanteesta ajattelen ja tunnen. Kiitos sinulle!
ap
[/quote]
Minkä ratkaisun teetkin, se on taatusti se paras ja oikea. :) Onnea päätöksentekoon ja hyvää kesänloppua!
Huh huh, ihan kylmät väreet menee, kun luen näitä silmä silmästä hammas hampaasta naisten vastauksia. Tuollaisen käytösmalli toistuu varmasti myös heidän muissakin ihmissuhteissaan. Kostonhinmo on kauhea luonteenpiirre.
Vielä muutama näkökanta:
- Millainen äiti on sellainen, joka soittaa lapselleen ja itkee ja ruikuttaa tätä ostamaan koneen itselleen? Luulenpa, että harva äiti niin kehtaisi tehdä, oli tilanne mikä vaan. Normi vanhemmalla on erittäin korkea kynnys, jopa ylittämätön sellainen pyydellä lapseltaan mitään
-Mitä äiti seuraavaksi itkeee ostamaan?
-Onko tässän nyt kyseessä manipuloiva äiti ja ylikiltti tytär -tapaus?
Ja vielä ap:lle, jos olisin samanlaisessa tilanteessa olisi päätös minullekin todella vaikea. Tiedän miltä tuntuu, kun oma äiti ei välitä vaan päinvastoin.
Tottakai ostat sen pesukoneen! Ihmeellisiä ihmisiä täällä. Vihaan vastaaminen vihalla ei tuo sinulle parempaa oloa, auttaminen tuo.