Äitini itki äsken puhelimessa

Minä en ostaisi. Se että on muutaman ensimmäisen vuoden ajan valvonut ja vaihtanut vaippojasi ei korvaa 40 vuoden ilkeilyjä ym. 

Lopeta yhteydenpito kokonaan tuollaiseen ihmiseen joka vaan saa pahaa oloa sinulle. Ihan sama vaikka onkin äitisi.

Lahjoita pyykkilauta ja saippuan valmistusvälineet. Tyylii sian ihraa.

42 (ja samoilla linjoilla kulkevat) ovat minusta oikeilla raiteilla. Jos kone tulee ostettua, se on nimenomaan sinua ja omaa mielenrauhaasi varten - ei sen vuoksi, että olisit mistään velkaa tai ostaisit kiitosta tai anteeksipyyntöä. Et ehkä sellaista tule kokaan saamaan. 

32, kyllä se lapsille menee kiertoon, se oma armottomuus ja kostonhalu nimittäin. Onko se esimerkki jonka lapsille haluaa itse antaa? 
Jos kohta en edelleenkään puolla äitiä ja kehota olemaan hänen kanssaan tekemisissä tai hoitamassa aina hänen asioitaan. Mutta tietty armollisuus olisi joskus hyvästä, nimenomaan itselleen. 

Ei mene kiertoon, päinvastoin. Näkevät että olen tyytyväinen.

Miten helvetissä äiti voi olla niin köyhä, ettei pesukoneeseen ole varaa? Ja uskomaton tuo selitys, ettei pysty pesutupaan viemään lakanapyykkiä. Ei se vissiin pysty kaupassa käymään tai missään muuallakaan. Ehkä olisi tarvetta kotiavulle?

Mä en voi oikeasti ymmärtää, millaista porukkaa tällä palstalla on. Minä en tunne yhtään oikeasti köyhää mummua ja/tai vaaria. Kaikilla on sukan varressa säästöjä vaikka kansaneläkkeestä säästettynä. Tottakai ne rutisee, mutta kuten eräs alan ihminen sanoi aikanaan: "niin köyhää mummua ei olekaan, ettei vähintään sataa tonnia löytyisi tililtä..." Tämä siis markka-aikana. Omat isovanhempani olivat pienillä eläkkeillä. Kumpikin mummu kansaneläkkeellä. Ja silti tilit tursusi rahaa, käsittämättömiä määriä tuloihin nähden.

Mikään kosto maailmassa ei muuta lapsuuttani onnelliseksi, tai edes tavalliseksi, tiedän sen. Kiitostakaan en odota, minä tiedän etten sitä saa. Ajatusmaailmani ei ole kristillinen muutoin kuin tasolla "tehkää muille kuten haluatte itsellenne tehtävän", vai miten se nyt meni. No te tiedätte.

Katselin kodinkoneliikkeiden sivuja, ja muutamalla satasella saisin tarvittavan paketin. Kuten sanoin, en ole rikas, mutta kyllä minä tuosta säästöjeni turvin kevyesti selviäisin. Mieheni ei ota kantaa, vaan kehoittaa tekemään kuten parhaaksi näen.

Nyt tuntuu, että hankin hänelle pesukoneen. Olen koko aikuisikäni halunnut olla mahdollisimman erilainen kuin hän, ja tässä taas yksi tilaisuus olla sitä.

Anteeksi sekava ilmaisuni, minun on todella vaikea ilmaista ytimekkäästi mitä kaikkea mielessäni pyörii.

ap

Vittu...jako sä mitään konetta ostat. Äidit on aina kinuamassa jotain. Aivan kuin olis velkaa. Mun äiti on ainakin mollannut mua koko iän. Nollannut, niin että huono itsetunto on jättänyt mun lapsettomaksi, ja nyt vasta vanhalla iällä olen uskaltautunut suhteeseen jonka haluan. Ja tajuan nyt että äitini oli vaan kateellinen kaikesta koko ajan. Pilasi mun elämän, ja ei ole miksikikään muuttunut vieläkään, vaikka 70v.

Tekisin niin kuin itsestä hyvältä tuntuu. Saatko hyvän mielen siitä, että ostat koneen ihmiselle, joka on sinut synnyttänyt, mutta jokaon käyttäytynyt sinua kohtaan juuri päinvastoin kuin sellaisen ihmisen pitäisi?

Jotkut täällä huutelevat, että ihminen olisi kiitollisuudenvelassa pelkästään siitä, että joku on saattanut tähän maailmaan. Sellaiselta ihmiseltä pitäisi vaatia vähintään yhtä hyvää käytöstä omia lapsia kohtaan kuin muilta ns. normaaleilta aikuisilta. Äidin pitäisi huolehtia, suojella, rakastaa ja kannustaa, ei tehdä niin kuin kuvailet.

Toisaalta voi olla terapeuttista olla puuttumatta äitisi koneongelmaan. Tietyllä tavalla se voi olla viimeinen repäisy irti äidistäsi; ei ole sinun vastuullasi aikuisen ihmisen ongelmat.

Itselläni on sisko, joka on aina hakenut täyden hyödyn muista, mutta itse ei anna mitään (missään muodossa). Tarpeeksi kun lainasin ja autoin, tuli raja vastaan. Tuntui suoraan sanottuna ihan helvetin vapauttavalta sanoa tällaiselle ihmiselle "ei, en auta enää." Enkä ole katunut. Välit meni, mutta itse olen paljon tasapainoisempi ja tyytyväisempi kun ei tarvitse olla tällaisen ihmisen kanssa tekemisissä kuin pakollisissa sukujuhlissa.

Teet niin kuin sinusta parhaalta ja oikealta tuntuu. Ei se tee sinusta huonoa ihmistä, jos jätät auttamatta. Vaikutat sen verran fiksulta tyypiltä, että teet varmasti sellaisten ihmisten hyväksi asioita, jotka sen sinulta ansaitsevat.

Oletko varma ettei äitisi sitten arvostelisi saamaansa lahjaa tyyliin "kun siinä ei ole edes sitä tai tätä"? Mä voisin kuvitella että tuommoinen äiti tekisi juuri noin. 

Juu, voin jo kuulla mäkätyksen. Joka kerta hamaan hautaan vastedes. Jäkäti jäkäti vali vali.

Ehdottomasti kannattaa ostaa, jos kerran pystyy auttamaan. Pahan jatkamisesta ei ole mitään hyötyä. Tietysti kannattaa muistaa, että kiitosta ei kannata odottaa, kuten joku tuossa jo sanoikin, mutta ihan itsensä vuoksi kannattaa kuitenkin pyrkiä tekemään oikein. Kyllä kovuus ja kostamisen halu, mitä tâssä ketjussa tuli esille aika rajusti siirtyy lapsille, vaikka äiti ei sitä haluaisikaan tai edes mainitsisi ikinä. Lapset vaistoavat asioita ja sellaiset on juuri niitä "patteja" mitä sitten joutuvat itse aikuisena terapiassa selvittelemään... eli minusta huonosta taustasta eteenpäin pääseminen ja kierteen katkaiseminen tarkoittaa nimen oman siitä, että alkaa toimia täysin toisin ja lopettaa ilkeyden jatkamisen itsensä kohdalla. Omasta itsestä vaan on vastuussa ja ainoastaan siihen voi vaikuttaa, miten itse käyttäytyy ja mitä ajattelee.

Siksi ei kannata ostaa käytettyä siitä sitä virttä riittäisi loputtomiin.

Millähän tavalla ne lapset muka siitä kärsii, kun heillä ei ole edes tietoa ko kusipään olemassaolosta? 

Sitten jos ostat käytetyn, ja siinä on jotakin vikaa, tai jos sen uuden kanssa tulee ongelmia, saat varmaan siitäkin haukut. Itse ehkä tuossa tilanteessa vetäytyisin takavasemmalle ja antaisin äidin itse selvittää pyykkiongelmansa.

[quote author="Vierailija" time="05.08.2013 klo 20:01"]

Mutta missä vaiheessa tulee se raja, kunnes huomaa olevansa juuri samanlainen kuin pahantekijänsä? Eihän tässä jeesuksia tarvitse kenenkään olla, suotavaakin ettei ole tekemisissä sen kanssa joka on ikänsä tehnyt vain pahaa. Eikä minultakaan ihan maailman laupeimpia ajatuksia varmasti olisi. :) 
Mutta ehkä tuo pesutornityyppinen kosto on jo vähän siinä, että kannattaako ryhtyä. On ikävää huomata, että peilistä katsoo se, joksi ei koskaan halunnut tulla. Esim. alkoholistin tai väkivaltaisen vanhemman kasvattamana: entä jos peilistä joskus katsoo juuri se vanhempi?

Juuri näissä pienissä tilanteissa näen, että siinä yhdessä valinnassa voi olla aika iso askel omaan henkiseen kehitykseensä. Parempi tehdä valinta joka tuntuu mukavalta illalla tyynyn alla. 

[/quote]

Tässä on hienosti ilmaistu se, kuinka itse juuri nyt tästä tilanteesta ajattelen ja tunnen. Kiitos sinulle!

ap