Lue keskustelun säännöt.
Onko synnytyksen käynnistämiseen pakko suostua?
03.08.2013 |
Olen nyt rv 33, ja kävin hiljattain lääkärissä, hän totesi, että vauva on jo iso (n. 2300g) ja että voidaan suunnitella käynnistämistä rv 38 jos kasvu jatkuu tähän tahtiin. Odotan neljättä, ja kaikki vauvani ovat olleet isoja (esikoinen 4380g, toinen 3960g ja kolmas, käynnistetty 4060g). Eli viimeisin synnytykseni on käynnistetty, mutta siitä ei ole hirveän hyviä muistoja. Sairaalassa meni monta päivää, kun synnytys ei meinannut käynnistyä tableteilla (eikä käynnistynytkään vaikka ramppasin portaissa ja kävelin sairaalan pihalla kuinka paljon), vasta salissa oksitosiinitipalla ja kalvojen puhkaisulla lähti homma etenemään. En todellakaan haluaisi käynnistystä, mutta pelottaa kuinka isoksi vauva sitten ehtii kasvaa. Minulla on raskausdb (ruokavaliohoitoinen). Mutta taipumus saada isoja vauvoja lienee periytyväkin, olen itse ollut todella iso syntyessäni.
Erityisen inhottava kokemus oli viimeksi kalvojen puhkaisu kun olin n. 3cm vasta auki... en sitä haluaisi uudestaan kokea :(
Kommentit (33)
Miksi kalvojen puhkaisu on epämukavaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jäi todella ikävä maku siitä kalvojen puhkaisusta, se kävi ensinnäkin todella kipeää, eikä meinannut onnistua niin aikaisessa vaiheessa millään. Huusin hysteerisenä, ja lääkäri kysyi, kun välineet oli sisälläni, että puhkaistaanko vai lähdetkö kotiin? :( Kokemus oli inhottava.
ap
No eihän ne toisaalta tee ihan ilman syytäkään käynnistyksiä?
Synnytyksen käynnistys ei taida vaarantaa äidin terveyttä, mutta synnytyksen käynnistämättä jättäminen voi vaarantaa sekä vauvan että äidin terveyden.
Joten jossain taitaa mennä se raja että äidiltä ei enää kysytä että aletaanko synnyttämään vai ei.
Omassa tuttavapiirissä tulevat äidit ovat kyllä kaikki olleet yliajalla valmiita vaikka mihin että se raskaus loppuisi ja pienokainen syntyisi.
[quote author="Vierailija" time="03.08.2013 klo 23:07"]
Ei ole pakko suostua. Kannattaa hakea paljon tietoa netistä ja kieltää kaikki rutiinisti tehtävät toimenpiteet jotka koet tarpeettomiksi, esim toi kalvojen puhkaisu. Joskus synnärillä vaan tehdään rutiinilla toimenpiteitä jotka ehkä saattaa jouduttaa synnytystä tai sitten ei, liukuhihnameiningillä. Sulla on oikeus kieltää toimenpiteet joille ei ole lääketieteellistä pakkoa (ts. ei uhkaa vauvan tai sun terveyttä).
[/quote]
Joo kyllä nimenomaan netistä googlettamalla sitä pystyy maallikkona tekemään päätökset paremmin kuin naistentautien erikoislääkäri.
Käynnistäminen siinä vaiheessa kun lapsi on alateitse synnytettävän kokoinen, on paljon parempi vaihtoehto kuin pungertaa sitä neljä ja puolikiloista ja päätyä hätäsektioon lopuksi, ehkä päivystysaikaan. Ultra-arviot voivat heittää ainakin puoli kiloa suuntaan tai toiseen. Vauvasi saattaa olla siis vaikkapa jo 2800-grammainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta epäkypsästä tilanteesta käynnistys ei kyllä kertakaikkiaan lähde helpolla etenemään ainakaan minulla. Tableteilla tuli pientä supistelua jotka loppui sitten hetimiten. Tai olivat sen verran tuntuvia että pitivät sitten yön hereillä sairaalassa, mutta aamuyöllä loppuivat jne. Todella stressaavaa oli pyöriä se kolme päivää osastolla jo synnyttäneiden äitien seassa, kun yritettiin käynnistää. Oksitosiinitippa oli toki sitten tehokas, en tiedä kuinka suurta osaa se aikainen kalvojen puhkaisu näytteli siinä synnytyksessä, että vauva sitten siitä n. neljän tunnin kuluttua syntyi.
ap
Ei ole pakko suostua käynnistyksen. Mutta käynnistystä ei ehdoteta kovin kevein perustein. Vauvan iso koko ei ole käynnistysperuste ellei äiti ole poikkeuksellisen kapealanteinen. Sen sijaan vauvan makrosomisuus on, se on raskausdiabeteksen seurausta. Makrosomisella vauvalla on mm kohonnut kohtukuolemariski. Se, että sinä olet ollut iso syntyessäsi, todistaa vain sitä että äidilläsikin on todennäköisesti ollut radi.
käynnistystapoja on muitakin kuin mitä sinulla on käytetty. Toki sektio on mahdollisuus myöskin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi synnytystäni on päätyneet imukuppiin, ja olleet pitkiä synnytyksiä, lisäksi kahdelle ensimmäiselle on tullut se käsimurtuma, ja kolmannelle tuli vieläpä Erbin paresi joka onneksi parani täysin. Mutta muistan, että lastenlääkäri sanoi kolmannen synnytyksen jälkeen, että jatkossa kannattaa miettiä synnytystapaa, kun kaikilla vauvoilla on tullut "käsivaivaa".
ap
No silloin on ihan selvä ettei raskauksien anneta mennä loppumetreille, jos lapsillasi on ollut selkeät synnytysvauriot kookkaudesta johtuen. Iso osa diabeetikoista synnyttää keisarileikkauksella tuon takia. Ihmeellistä, että suunnittelet kieltäytyväsi käynnistyksestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ihmettelen, miten edes harkitset alatiesynnytystä. Itse vaatisin pelkosektion.
No, siksi vain, kun viimeksi ei käynnistys meinannut onnistua ennenkuin tosiaan monen päivän kypsyttelyn jälkeen. Sairaalassa ei kovin mukavaa ole päivätolkulla odotella tapahtuuko jotain vai ei. Kaksi ensimmäistä on saaneet lähteä käyntiin itsestään ja ovat menneet hieman yli lasketun ajan, muistaakseni 4-5 vrk yli la:n.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraavalla kerralla pyydät suoraan kalvojen puhkaisun. Sillä ja oksitosiinitipalla synnytys kyllä käynnistyy, kalvojen puhkaisu saa vauvan laskeutumaan kohdunsuuta vasten ja se ärsyttää kohtua supistelemaan. Tiedän kyllä että se voi epäkypsässä tilanteessa olla todella epämiellyttävää, minullakin jopa viikolla 42+2 lääkäri joutui "kaivamaan" sitä kohdunsuuta melkein kyynärpäätä myöten eikä meinannut saada koukatuksi kalvoja rikki. Montako lasta meinaat vielä synnyttää, voisitko harkita sektiota jos sitä tarjotaan vaihtoehdoksi?
minulla on vain yksi lapsi joka käynnistettiin rv 39 kun pelättiin että vauva on liian iso. itse olen todella pienikokoinen ja vauvaa arvioitiin 3,5 kg (pienempi tuli). sama kokemus kuin sinulla että ei ollut ollenkaan kivaa maata sairaalassa monta päivää pillereitä napsien eikä mitään edes tapahdu. tipalla synnytettiin. ihan siksi tätä kirjoitan kun kiinnostaa tietää, sattuuko käynnistetty synnytys supistuksineen enemmän kuin luomu? ihan tulevaisuutta ajatellen kyselen, kun itse pelkäsin paljon pahempaa kipua :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sektiokaan oikein tunnu hyvältä... kahden ekan synnytyksen (imukupit) jälkeen podin pitkään vaikeaa synnytyspelkoa, ja jouduin kolmannessa odotuksessa käymään pelkopolilla moneen kertaan ja neuvolassa puimaan synnytysasioita... olisin saanut sektion jos olisin halunnut. Mutta uskaltauduin kuitenkin yrittämään alakautta, vaikka jännitin ihan hirveästi. Muuten synnytys menikin todella hyvin, mutta se käyntiin lähteminen oli hankalaa, ja se kalvojen puhkaisu.
ap
Heh,no kalvoja ei kyllä puhkaista jos kohdunsuu on epäkypsä! Just siksi siellä osastolla pitääkin lorvia että se kohdunsuu kypsyisi edes vähän jotta muita toimenpiteitä voidaan harkita.
Mulla käynnistettu molemmat synntykset ja 4 päivää jouduin olemaan osastolla molemmilla kerroilla siinä kypsyttelyssä ja olihan se hirveän tylsää mutta minkäs teet! Mulla oli molemmat vauvat 4,5kg vaikkei mtään raskausdiabetesta edes ollut.
Niin kauan kuin vauva on äidin sisällä, ei lain keinoin voi äitiä pakottaa tekemään mitään lapsensa hyväksi, tästä esimerkkinä päihdeäidit joita ei voi pakkohoitoon laittaa raskaana ollessaan vaikka mitä aineita vetäisivät. Toki sitten syntymän jälkeen vauva voidaan ottaa huostaan. Eli eiköhän sama päde synnytyksen käynnistämiseenkin vaikka käynnistämättä jättäminen olisikin lapselle riski.
[quote author="Vierailija" time="03.08.2013 klo 23:07"]
Ei ole pakko suostua. Kannattaa hakea paljon tietoa netistä ja kieltää kaikki rutiinisti tehtävät toimenpiteet jotka koet tarpeettomiksi, esim toi kalvojen puhkaisu. Joskus synnärillä vaan tehdään rutiinilla toimenpiteitä jotka ehkä saattaa jouduttaa synnytystä tai sitten ei, liukuhihnameiningillä. Sulla on oikeus kieltää toimenpiteet joille ei ole lääketieteellistä pakkoa (ts. ei uhkaa vauvan tai sun terveyttä).
[/quote]
Joo, mä itse asiassa voisin tähän kirjoitukseeni vielä lisätä että sun tilanteessa noi käynnistelyt ja kalvojen puhkaisut vaikuttais olevan ihan perusteltuja jos jo kolmella lapsella on ollut käsiongelmia. Suosittelisin kyllä kuuntelemaan ammattilaisia. Kirjoitukseni koski normaalissa synnytyksessä rutiinilla tehtäviä toimenpiteitä joille ei ole lääketieteellistä pakkoa. Näitä on mm. rutiiniepisiotomia, oksitosiini, kalvojen puhkominen ilman kunnon syytä, pinnin tökkääminen lapsen päähän ilman vahvoja perusteita jne.
Ja koska joku urputti siitä kun käskin hakeen tietoa netistä; kyllä mun mielestä on helpompi pysyä kärryillä synnytyksessä ja jopa kysellä ja ehdottaa vaihtoehtoisia toimintatapoja synnytyksessä jos on tutustunut aiheeseen itsekin perusteellisesti. Tietää miksi jotain tehdään, mihin se vaikuttaa ja mitä vaikutuksia sillä on vauvaan ja synnytyksen etenemiseen. Esim. ap varmaan hyötyisi googlauksesta ihan siksikin kun sille edes on tullut mieleen vastustaa käynnistystä vaikka jo kolmessa synnytyksessä on ollut ongelmia lapsen koon takia. Tämähän ei aloitusviestissä selvinnyt vaan vasta näissä kommenteissa.
[quote author="Vierailija" time="04.08.2013 klo 00:05"]
Seuraavalla kerralla pyydät suoraan kalvojen puhkaisun. Sillä ja oksitosiinitipalla synnytys kyllä käynnistyy, kalvojen puhkaisu saa vauvan laskeutumaan kohdunsuuta vasten ja se ärsyttää kohtua supistelemaan. Tiedän kyllä että se voi epäkypsässä tilanteessa olla todella epämiellyttävää, minullakin jopa viikolla 42+2 lääkäri joutui "kaivamaan" sitä kohdunsuuta melkein kyynärpäätä myöten eikä meinannut saada koukatuksi kalvoja rikki. Montako lasta meinaat vielä synnyttää, voisitko harkita sektiota jos sitä tarjotaan vaihtoehdoksi?
[/quote]
Hei!
Minulla tämä viimeisin 4.raskaus käynnistettiin kun meni yliajalle. Kun kuulin, että synnytys käynnistetään kalvojen puhkaisulla, ajatuskin hirvitti. Kun lääkäri sitten tarkisti, hän sanoi, ettei puhkaisua voi tehdä, koska kohdunsuu oli vielä niin epäkypsä (auki 1-2 cm). Lääkäri laittoi sitten ballungin kohdunsuulle jonka tarkoitus on kypsyttää kohdunkaulaa niin että kalvot voidaan puhkaista. Se mikä oli parasta, pääsin kotiin odottelemaan. Seuraavana aamuna menin takaisin. Ballunki oli tehnyt tehtävänsä ja kohdunsuu oli auki 4cm ja kalvot puhkaistiin. Itse puhkaisu ei tehnyt kipeää, tunsin vain kuinka lämmin lapsivesi valahti. Tunnin kuluttua puhkaisusta laitettiin oksitosiinitippa koska supisteluja ei tullut. Loppujen lopuksi olen niin tyytyväinen tähän synnytyksen käynnistykseen, että jos vielä odotan lasta, haluaisin samanlaisen synnytyskokemuksen.
Tuo ballunki on tullut suomeen joitakin vuosia sitten, on turvallinen ja lääkkeetön kohdunsuun kypsyttäjä.
Mulle annettiin synnytyksessä oksitosiinia, ei kyselty mitään vaan lykättiin tippa menemään. Seurauksena tuli voimakas pitkäkestoinen supistus ja vauvan sydänäänet laskivat alle sadan. Että sellasta. Loppusynnytyksen (eli n. 8h tuosta) hengittelin vähän väliä puhdasta happea, kun sydänäänet heikkenivät. Jälkeenpäin mietitytti, kun muutenkin kaikki "vain tapahtui" eikä minulta kyselty mitään.
Ei ole pakko suostua. Kannattaa hakea paljon tietoa netistä ja kieltää kaikki rutiinisti tehtävät toimenpiteet jotka koet tarpeettomiksi, esim toi kalvojen puhkaisu. Joskus synnärillä vaan tehdään rutiinilla toimenpiteitä jotka ehkä saattaa jouduttaa synnytystä tai sitten ei, liukuhihnameiningillä. Sulla on oikeus kieltää toimenpiteet joille ei ole lääketieteellistä pakkoa (ts. ei uhkaa vauvan tai sun terveyttä).