Työpaikasta jäi niin paha kokemus että se vahingoitti minua lähes lopullisesti.
Olen 28v nainen ja tämä oli joku viimeinen tippa. Olin aloittanut uudessa työpaikassa, heti ensimmäisenä päivänä eräs vanhempi nainen otti minua silmätikuksi. Kun pomoni esitteli minua tälle naiselle, niin tämä nainen katsoi minua päästä varpaisiin ja huokaili. Eli tämä oli hänen tapansa tervehtiä täysin tuntematon ihminen.
Sain selkeät ja tarkat työtehtävät, kenellekkään ei ollut minun kanssa ongelmia ja minuun oltiin jopa tyytyväisiä. Hoidin kuulemma tehtäväni hyvin, ahkerasti, olin rehellinen ja aktiivinen.
no tämä nainen päivittäin tuli sabotoimaan työni, hän tuli sekoittamaan paperit ja jotenkin alkoi todella pahasti kritisoimaan työn tavat. Tämä meni yhä pahemmaksi. Alkoi menemään siihen että hän alkoi kritisoimaan ääneni, vaatteitani, tyylini, jopa kasvojen ilmeet, työkokemukseni ja lista jatkuu loputtomiin.
Kun tämä työ sitten loppui (koska oli määräaikainen) olin pelkkää varjo ittestäni. Työkaverit huolestuivat minusta ja huomaisivat. Tämä kyseinen nainen oli kuulemma muillekki aiheuttanut todella paljon mielipahaa, ja äärimmäisen epäreiluja tekoja. Kokouksissa hän 2 kertaa nousi seisomaan ja huutaamaan minulle. Tähän sitten pomot puuttuivat ja käskivät hänen lopettaa.
Kun kuukaudesta toiseen joku kokoajan kritisoi ja arvioi sun olemus, äänensävy, työntavat jne. niin jotain menee sun sisältä rikki.
En uskaltanut enää hakeutua mihinkään töihin kun ajattelin että olen tosi huono. Itkin jopa pomon huoneessa ja sanoi että meidän kolleega tuhosi minut ja pari muita. Pomo meinasi itse itkeä koska hän oli myös kiusattu.
Juttuhan on siinä että tämä nainen oli täysin tyranni ja kukaan ei tykännyt hänestä. Tämä ei yhtään lohduta koska hän onnistu tappaa minut henkisesti. Muuten vain kuin nuorena ihmisenä on kokoajan paineen alla ja joutuu tekee paljon töitä elämänsä eteen.
Jos ei riitä ymmärrystä niin jätäthän kommentoimatta. Kärsin tällä hetkellä vakavasta masennuksesta josta on todella kovaa työtä päästä ylöspäin. Olen ajatellut itsemurhan monta kertaa mutta yritän jaksaa. Yritän jokapäivä ajatella että minullakin on oikeus elää ja tehdä töitä. Yritän joka päivä ajatella että minä riitän.
Mulla valuu kyyneleet tällä hetkellä kun kirjoitan tätä tekstiä ja on pahaa olla. Olen todella rikki. Minulla kehittyi sosiaalinen fobia. En uskalla mennä mihinkään kun pelkään että minussa on joku vika.
Uskokaa kuin sanon kun joka nylkee sua henkisesti tolla tavalla, niin on pitkä matka palautua siihen mitä oli.
Kommentit (100)
Paljon pienemmästäkin voi mielenterveys ja itseluottamus alkaa luhistua, jos kokee jatkuvaa arvostelua ja aggressiota. Jos ihan päällepäin rauhallinen ja mukava ihminen voi esim. stressitilanteessa muuttua negatiiviseksi arvostelijaksi niin lähellä ja suljetun oven takana, etteivät sitä muut huomaa. On ollut pitkä toipuminen tällaisestakin. Se järkyttää kun joku alkaa pahantahtoisesti piinata.
Tämä oli viime vuonna tapahtunut? Voiko vanhoista asioista vielä tehdä jollekkin ilmoitus? Tai kannattaako entiselle pomolle soittaa?
Pahoja ihmisiä on. Heiltä on osattava suojautua, puolensa pitää. Muuten tallotaan jalkoihin.
Minkälaisia löperöitä selkärangattomia matoja te olette. Pitäisitte puolenne ja haukkukaa takaisin. Mene kiusaajan työpisteelle ja sotke paperit. Kerro kaikille kuinka tyyppi haisee pahalle- mahtaako olla elämänhallinnassa ongelmia. Työpaikka voi mennä, mutta mielenterveys säilyy.
Kannattaa alkaa äänittämään keskusteluja moisen hullun kanssa. Olla hyvin neutraali ja ammattimainen kivikasvo hänen seurassaan. Voi sanoa, että tuo on törkeää työpaikkakiusaamista ja keräät todisteita häntä vastaan.
Näiden hullujen pitäisi saada lähtöpassit, ei niiden muiden.
Vierailija kirjoitti:
Paljon pienemmästäkin voi mielenterveys ja itseluottamus alkaa luhistua, jos kokee jatkuvaa arvostelua ja aggressiota. Jos ihan päällepäin rauhallinen ja mukava ihminen voi esim. stressitilanteessa muuttua negatiiviseksi arvostelijaksi niin lähellä ja suljetun oven takana, etteivät sitä muut huomaa. On ollut pitkä toipuminen tällaisestakin. Se järkyttää kun joku alkaa pahantahtoisesti piinata.
Piinatkaa takaisin.
Eniten järkyttää tässä se että kyseinen ihminen siis saa edelleen jatkaa kyseisessä paikassa, vaikka kaikki tiedostavat hänen olevan täyspersereikä? Saanut siis kiusata muitakin ennen sinua?? Mitä ihmettä
Meidän työpaikassa tällainen ihminen viimein irtisanottiin epäasiallisen käytöksen takia! En olisi ikinä uskonut niin käyvän. Nyt on rauha tehdä töitä.
Tsemppiä ap:lle! Valitettavasti näitä kusipäitä vastaan pitää nousta, muuten tuhoavat sinut. Se on kamalaa, mutta muuta vaihtoehtoa ei ole, jos ei halua irtisanoutua.
Kokemukseni mukaan asia ei ole ihan näin yksioikoinen. Minua on yritetty kiusata ja olen sanonut kiusaajalle suoraan hänen käytöksestään. Fiksut ihmiset ovat jättäneet minut rauhaan. Tarpeeksi kusipäinen ihminen kieltää kaiken ja asettuu yläpuolelle. Häneen ei saa aitoa kontaktia. Olen suuttunutkin juuri noinkin kuten kuvailit, mutta koen sen hyvin raskaaksi. Jonkin aikaa menee toipuessa sellaisesta esiintulosta. Joskus suuttumisen jälkeen minua häirinnyt ihminen on pelästynyt niin pahasti, että välit ovat jääneet joksikin ajaksi tai pysyvästi vaivautuneiksi. Joittenkin ihmisten kanssa taas on niin läheinen ja hyvä vuorovaikutus, että saatetaan välillä ottaa tasavertaisesti yhteen ja pian nauraakin koko tilanteelle. Sitten on esimiehiä, jotka vain vähättelevät asiaa ja luistelevat tilanteesta, jos heille kertoo epäkohdista tai kiusaamisesta. Tosin on ollut sellaisiakin esimiehiä, jotka ovat välittömästi ja hienosti puuttuneet tilanteeseen.
Eli ihan kaikenlaisia reaktioita ja lopputuloksia puolustautumisiini olen nähnyt ja kokenut työurani aikana. Ei näitä nyt alituisesti tapahdu, mutta monenlaisia tapauksia on ollut n. 26 vuoden aikana.
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani siitä että sinulle sattui noin kamala ihminen työkaveriksi. Tuollaisia valitettavasti on olemassa. He nimenomaan etsivät ihmisiä jotka eivät osaa puolustaa itseään, ja iskevät heihin kahta kauheammin. Siksi olisi tärkeää että opettelisi sanomaan takaisin ja pitämään puolensa, elämässä on paljon tilanteita missä sitä tarvitaan. Tuollaisessa huokailutilanteessa olisin varmaan huokaillut oikein teatraalisesti takaisin. Samoin jos joku alkaa huutamaan, katsotaan silmiin ja korotetaan ääntä mutta ei kuitenkaan huudeta, ja sanotaan tiukasti takasin. Ei saa antaa kenenkään talloa varpailleen.
Itse olen aika hiljainen ihminen, mutta minua ei ole koskaan kiusattu. On testattu kyllä. Kun olen ehti näyttänyt kynteni kiusaajille, minut on heti jätetty rauhaan. Kukaan ei kiusaa vahvaa ihmistä, heikot valitaan aina uhreiksi.
Vierailija kirjoitti:
Pahin ristiriita oli se että muut työkaverit ja pomot kehuivat minua. Sanoivat että olin ollut ahkera, tein työt todella hyvin ja minusta oli suuri apu. Työtodistukseni on laaja ja erinomainen.
Tää yks sitten kokouksessa sai muhun raivokohtauksia. Pomo otti puhutteluun onneksi.
Jos olit ap, niin mulla ollu vastaavanlainen työ"kaveri" ja vielä luottamus"miehenä". En enää sen jälkeen palannut hoitoalalle töihin ja kartan Esperiä kuin ruttoa. Sain myöhemmin kuulla, että tämä henkilö oli sairastunu rintasyöpään melkein heti sieltä lähdettyäni.
Vierailija kirjoitti:
Eniten järkyttää tässä se että kyseinen ihminen siis saa edelleen jatkaa kyseisessä paikassa, vaikka kaikki tiedostavat hänen olevan täyspersereikä? Saanut siis kiusata muitakin ennen sinua?? Mitä ihmettä
Minä en ihmettele. Pelkään, että ap ei ole ollut kanssani samassa työpaikassa, vaan näitä on paljon.
Erehdyin takavuosina paikkaan, jossa toimistotiimin pitkäaikainen parivaljakko yhdessä atk-tädin kanssa olivat saaneet savustettua jo monta ihmistä ulos talosta tai toiselle osastolle. Kuulin noista pikkuhiljaa, kun ihmettelin heidän käytöstään.
Ei noille mitään "pystytty" tekemään, kun olivat olleet kymmeniä vuosia talossa. Minäkin lähdin pois ja olen nyt onnellinen työtön. Valitan.
Hei, hae nyt heti sairauslomaa (sitä saa vaikka olisi työtön, ja päivärahakin voi olla parempi), ja jos olet liitossa, niin soita ja kerro mitä tapahtui. Jos työnantaja tietää kiusaamisesta eikä tee asialle mitään, niin ovat vastuussa siitä että terveytesi meni. Työsuojelupiiristä voi saada myös apua. Kysy myös lääkäriltä tietääkö hän mistä voisit saada lisäapua, ainakin terapiaan pitäisi päästä, älä suostu pelkkään lääkitykseen. Sinun on saatava puhua asiasta jonkun kanssa, että pääset yli tästä!
En sano tätä aidosti mitenkään ilkeästi,mutta tässä olisi hyvä paikka kasvaa itse ihmisenä. Työelämässä valitettavasti tulee vastaan joko työyhteisössä, asiakkaissa tai muissa kohtaamisissa vastaan myös ikäviä ja vaikeita ihmisiä. Sen ei saa antaa mennä ihon alle, kärsijä olet vaan sinä itse. Aikuisena ihmisenä pitää pystyä myös rakentamaan omaa identiteettiä ja itsetuntoa, eikä ottaa henkilökohtaisesti työelämän haasteita
Vierailija kirjoitti:
Minut tuhottiin toimistotyössä, jossa itseäni vanhempi nainen haukkui ja arvioi minua päivittäin 5 vuoden ajan. 5 vuotta kestin kunnes en enää jaksanut. Ammattiliitto ja esimies olivat kädettömiä. Puhkesi masennus, sosiaalisten tilanteiden pelko ja paniikkihäiriö. Olen ollut pitkään työttömänä ja on korkea kynnys hakea töitä, koska pelkään ihmisiä.
Minulla samanlainen kokemus. Vanhempi nainen joka päätyi pomokseni halusi tuhota minut ja urani. Kehui tehneensä samaa aiemminkin alaisilleen, että jos päätti jostain syystä että joku ei firmaan sopinut, niin ei lopettanut ennenkuin oli saanut ihmisen savustettua ulos. Oli kuuluisa tästä, oli tehnyt sen monelle ihmiselle. Itse kehuskeli sillä ylpeänä. Hänelle ei riittänyt, että pääsi eroon näistä ihmisistä joista päätti olla pitämättä omasta tiimistään vaan ei lopettanut ennenkuin sai heidän uransa tuhottua koko firmassa ja yritti tehdä sitä firman ulkopuolellakin.
Aina jos joku ärsytti häntä, yleensä korkeamman koulutuksen takia tai liian etevyyden takia, niin aloitti kiusaamiskampanjan. Tarkkaili joka minuutti, seurasi kaikkea tekemistä, kyttäsi jokaista sanaa, haukkui usean kerran päivässä aivan kaikesta. Haukkui ettei osaa mitään, ei kykene mihinkään, on huono ihminen eikä kelpaa työelämään ollenkaan. Puhui pahaa ja juorusi kaikille yrityksessä siitä miten surkea alainen on. Kyttäsi jos alainen yritti hakea jotain toista työpaikkaa ja otti yhteyttä rekrytoivaan esimieheen tuhotakseen mahdollisuudet saada työpaikka. Kehuskeli minullekin, kuinka monelle ihmiselle oli onnistunut tekemään näin ja tuhoamaan sellaisten nuorten ihmisten urat, jotka kuvittelivat liikaa itsestään ja olivat liian kunnianhimoisia. Ja kahden vuoden ajan pyrki tekemään tämän myös minulle.
Sama kuin ap:lla oli itselläni, eli huippuarviot edellisistä työpaikoista ja tuosta firmasta kaikilta muilta kuin tältä naiselta. Mikä teki asioista vain pahempia, koska se suututti häntä hirveästi kun muut kehuivat minua ja yrittivät auttaa.
Päädyin itse myös romahtamaan. Kyseinen esimies hyökkäsi myös työterveyshuollon kimppuun kun yrittivät auttaa. Lopulta sain paettua mutta olin vuosikausia rauniona ja vieläkin tämä vaikuttaa. Pelkään tosi paljon koko ajan epäonnistumista työtehtävissä, en ole kunnolla työkykyinen ja kärsin pahoista sosiaalisista peloista. Mikä on täysin erilaista kuin millainen olin ennen tuota kahden vuoden kiusaamista jossa minut yritettiin täysin tuhota ja ajaa työelämän ulkopuolelle.
Et ole ainoa, ap.
Omalla kohdallani tuo firma meni konkkaan pari vuotta lähtöni jälkeen ja kyseinen nainen jäi pitkäaikaistyöttömäksi. Koska on huonosti koulutettu ja kaikki tiesivät millainen hän oli. Onnistui silti tuhoamaan monen nuoren ihmisen uran ja elämän.
Tuommoiset on usein jotain varaluottamusmiehiä ja niistä ei pääse eroon
olisit lyönyt ämmää turpaan. minulla sama juttu akka oli ensin 2vk sairaus lomalla ja sanoi itsensä irti muiden tuki oli minun takana olivat oikein odottaneet yhteen ottoa. lady oli hakenut muista todistajia olivat sanoneet että nythän sait kesto meikin mitä olet 2.v tinkannut
Voi rakas ap <3 Sinä olet arvokas ja hyvä. Tuo vanhempi nainen huomasi, että olet kiltti, joka ei helposti taistele vastaan, joten hän tiesi pystyvänsä vaikuttamaan sinuun. Tuollaisia luonnevikaisia ihmisiä on valitettavasti työelämässä. Tuo tekstisi olisi melkein voinut kuvata omaa kokemustani.
Minäkin olin määräaikaisessa työsuhteessa, jossa luottamusmies kiusasi työntekijöitä ja käytti todellista valtaa, kun heikko pomo ei uskaltanut asettaa rajoja. Hän ja kaverinsa ottivat minut heti silmätikuksi ja kyseenalaistivat kaiken persoonallisuudestani lähtien, vaikka siis olin muuten pidetty ja tein työni hyvin ja ahkerasti. Uuvuin ja masennuin lopulta ja olin kuukausien sairauslomalla. Terapian avulla sain käytyä läpi traumojani ja sain mm. kosketuksen omaan vihaani, jonka ennen aina käänsin sisäänpäin itseeni (masennus), vaikka se olisi pitänyt kääntää ulos kiusaajia kohtaan (eli jämäkkä rajojen asettaminen, kiusaamisesta puhuminen).
Itseni ja ammatillisen minäni vahvistamisen jälkeen sain sitten työpaikan, jossa minua ja osaamistani todella arvostetaan eikä kiusata. Ap, sinä nouset vielä tästä ja vahvempana kuin koskaan! Nyt keskity pitämään huolta itsestäni ja keräämään voimia. Kaikki järjestyy ❤️
Mutta ap, kyllä tuosta nousee! Ajattele niin, että se kauhea ihminen voittaa jos et nouse, kun taas menestyksesi elämässä on se pahin kosto hänelle!
- tuo toinen työpaikkakiusattu
Olen pahoillani siitä että sinulle sattui noin kamala ihminen työkaveriksi. Tuollaisia valitettavasti on olemassa. He nimenomaan etsivät ihmisiä jotka eivät osaa puolustaa itseään, ja iskevät heihin kahta kauheammin. Siksi olisi tärkeää että opettelisi sanomaan takaisin ja pitämään puolensa, elämässä on paljon tilanteita missä sitä tarvitaan. Tuollaisessa huokailutilanteessa olisin varmaan huokaillut oikein teatraalisesti takaisin. Samoin jos joku alkaa huutamaan, katsotaan silmiin ja korotetaan ääntä mutta ei kuitenkaan huudeta, ja sanotaan tiukasti takasin. Ei saa antaa kenenkään talloa varpailleen.
Itse olen aika hiljainen ihminen, mutta minua ei ole koskaan kiusattu. On testattu kyllä. Kun olen ehti näyttänyt kynteni kiusaajille, minut on heti jätetty rauhaan. Kukaan ei kiusaa vahvaa ihmistä, heikot valitaan aina uhreiksi.