Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Työpaikasta jäi niin paha kokemus että se vahingoitti minua lähes lopullisesti.
10.08.2020 |
Olen 28v nainen ja tämä oli joku viimeinen tippa. Olin aloittanut uudessa työpaikassa, heti ensimmäisenä päivänä eräs vanhempi nainen otti minua silmätikuksi. Kun pomoni esitteli minua tälle naiselle, niin tämä nainen katsoi minua päästä varpaisiin ja huokaili. Eli tämä oli hänen tapansa tervehtiä täysin tuntematon ihminen.
Sain selkeät ja tarkat työtehtävät, kenellekkään ei ollut minun kanssa ongelmia ja minuun oltiin jopa tyytyväisiä. Hoidin kuulemma tehtäväni hyvin, ahkerasti, olin rehellinen ja aktiivinen.
no tämä nainen päivittäin tuli sabotoimaan työni, hän tuli sekoittamaan paperit ja jotenkin alkoi todella pahasti kritisoimaan työn tavat. Tämä meni yhä pahemmaksi. Alkoi menemään siihen että hän alkoi kritisoimaan ääneni, vaatteitani, tyylini, jopa kasvojen ilmeet, työkokemukseni ja lista jatkuu loputtomiin.
Kun tämä työ sitten loppui (koska oli määräaikainen) olin pelkkää varjo ittestäni. Työkaverit huolestuivat minusta ja huomaisivat. Tämä kyseinen nainen oli kuulemma muillekki aiheuttanut todella paljon mielipahaa, ja äärimmäisen epäreiluja tekoja. Kokouksissa hän 2 kertaa nousi seisomaan ja huutaamaan minulle. Tähän sitten pomot puuttuivat ja käskivät hänen lopettaa.
Kun kuukaudesta toiseen joku kokoajan kritisoi ja arvioi sun olemus, äänensävy, työntavat jne. niin jotain menee sun sisältä rikki.
En uskaltanut enää hakeutua mihinkään töihin kun ajattelin että olen tosi huono. Itkin jopa pomon huoneessa ja sanoi että meidän kolleega tuhosi minut ja pari muita. Pomo meinasi itse itkeä koska hän oli myös kiusattu.
Juttuhan on siinä että tämä nainen oli täysin tyranni ja kukaan ei tykännyt hänestä. Tämä ei yhtään lohduta koska hän onnistu tappaa minut henkisesti. Muuten vain kuin nuorena ihmisenä on kokoajan paineen alla ja joutuu tekee paljon töitä elämänsä eteen.
Jos ei riitä ymmärrystä niin jätäthän kommentoimatta. Kärsin tällä hetkellä vakavasta masennuksesta josta on todella kovaa työtä päästä ylöspäin. Olen ajatellut itsemurhan monta kertaa mutta yritän jaksaa. Yritän jokapäivä ajatella että minullakin on oikeus elää ja tehdä töitä. Yritän joka päivä ajatella että minä riitän.
Mulla valuu kyyneleet tällä hetkellä kun kirjoitan tätä tekstiä ja on pahaa olla. Olen todella rikki. Minulla kehittyi sosiaalinen fobia. En uskalla mennä mihinkään kun pelkään että minussa on joku vika.
Uskokaa kuin sanon kun joka nylkee sua henkisesti tolla tavalla, niin on pitkä matka palautua siihen mitä oli.
Kommentit (100)
Paljon voimia aloittajalle! Tiedän hyvin tunteesi... olen minäkin ollut narsistisen kollegan kynsissä mutta tiedätkö mitä? Tajusin etten ollut sen p*skan arvoinen. Se m*lkku ansaitsi opetuksen... jatkoin elämääni niin ettei mitään olisi tapahtunutkaan. Hengitän ilmaa ja en suostu enää kantamaan sitä painolastia. Jos sinussa on pientäkään itsearvostusta, anna sen hellitellä sinua. Sitä tarvitaan silloin kun sinua kohdellaan huonosti. Jos olet toiminut niinkuin kunnon ihminen toimii, sinulla ei ole mitään menetettävää. Opettele rakastamaan itseäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo voi ihan hyvin olla sellainen tapaus jonka voi puida oikeudessa asti. Vainoaminen on rikos nimittäin. Tee see ja masennuksesi hellittää. Tuollainen on väärin yksiselitteisesti. Naisen pitäisi hoitaa mielenterveyttään muuten kuin toisia alas painamalla. Tee rikosilmoitus ja hanki taakse ihmisiä jotka tajuavat asian. Annan sivutukea jo täältä. Jos alistut masennut. Älä tee niin itsellesi. Hae oikeutta vaan. halia ja tsempit.
Olet aivan oikeassa, mutta pieni varoituksen sananen. Itse lähdin hakemaan oikeutta, mutta narsisti oli liian korkeassa asemassa ja liian vaikutusvaltainen. Yritin puolustaa itseäni, mutta lokakampanjan jälkeen kukaan ei uskonut ja tulin vain entistä pahemmin nöyryytetyksi. Siitä lähtien olen kärsinyt pahasta masennuksesta ja alkanut saada paniikkikohtauksia. Elämä ei tunnu elämisen arvoiselta enää, koska vääryys ja paha aina voittaa.
Voi ystävä hyvä, olen todella pahoillani. Aivan hirveä kokemus. Luonnehäiriöiset ovat usein ovelia ketkuja, jotka kylvävät tuhoa tielleen. Vääryys ja paha voittavat joitakin taisteluja, mutta usko pois, nuo pahantekijät eivät saavuta onnea elämässään, koska tuhoavat kaikki aidot ihmissuhteensa. Onneksi maailmassa nuo ovat vähemmistössä. Elämä on aina elämisen arvoista, se on sinun ainutkertainen elämäsi. Voit aina valita parantaa itseäsi näistä vaikeista koettelemuksista. Suosittelen terapiaa, se pelasti minun elämäni. Olen lukuisten masennuskausien, väkivallan ja kiusaamisen kokemusten jälkeen vapaa ja onnellinen.
Vierailija kirjoitti:
Jos kymmenen ihmistä on kehunut sinua ja yksi haukkunut, eiköhän ole kaikille aika selvää kenen korvien välissä se vika on. Ei sinun eikä mukavien työkavereitten päässä ja taidoissa ole vikaa.
Koeta myos ajatella niin että nyt heität romukoppaan niiden muiden mukavien ja pätevien ihmisten arvioinnit sinun taidoistasi ja annat ainoastaan sen yhden kajahtaneen mielipiteelle arvoa. Miksi arvostat työkavereiden ja pomosi mielipiteen taidoistasi niin alas ja yhden sekopäisen kaverin mielipiteen niin korkealle? Etkö usko että ne muut osaavat hommansa ja tietävät myös milloin joku toinen on pätevä työssään?
Parasta olisi jos tuollaiset ihmiset saataisiin pois työpaikalta. Se vaan tuppaa olemaan hankalaa saada niille potkut vaikka olisikin hyvin perusteltua. Pomosi oli myös varmaan mukava ihminen mutta ei tarpeeksi jämäkkä puuttumaan lujasti asiattomaan käytökseen.
Voi olla, ettei pomo halua puuttua, koska tietää itsekin kuinka hankala ja inhottava tapaus kyseessä.
Muualla maailmassa on kyllä tehty enemmän sen eteen, että on alettu tiedostaa ja seuloa selvästi luonnehäiriöisiä pois aiheuttamasta vahinkoa työyhteisössä. Nämä maksaa työnantajille ja koko firman maineelle paljon. Koskakohan tämä ymmärretään Suomessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kymmenen ihmistä on kehunut sinua ja yksi haukkunut, eiköhän ole kaikille aika selvää kenen korvien välissä se vika on. Ei sinun eikä mukavien työkavereitten päässä ja taidoissa ole vikaa.
Koeta myos ajatella niin että nyt heität romukoppaan niiden muiden mukavien ja pätevien ihmisten arvioinnit sinun taidoistasi ja annat ainoastaan sen yhden kajahtaneen mielipiteelle arvoa. Miksi arvostat työkavereiden ja pomosi mielipiteen taidoistasi niin alas ja yhden sekopäisen kaverin mielipiteen niin korkealle? Etkö usko että ne muut osaavat hommansa ja tietävät myös milloin joku toinen on pätevä työssään?
Parasta olisi jos tuollaiset ihmiset saataisiin pois työpaikalta. Se vaan tuppaa olemaan hankalaa saada niille potkut vaikka olisikin hyvin perusteltua. Pomosi oli myös varmaan mukava ihminen mutta ei tarpeeksi jämäkkä puuttumaan lujasti asiattomaan käytökseen.
Voi olla, ettei pomo halua puuttua, koska tietää itsekin kuinka hankala ja inhottava tapaus kyseessä.
Muualla maailmassa on kyllä tehty enemmän sen eteen, että on alettu tiedostaa ja seuloa selvästi luonnehäiriöisiä pois aiheuttamasta vahinkoa työyhteisössä. Nämä maksaa työnantajille ja koko firman maineelle paljon. Koskakohan tämä ymmärretään Suomessa?
Meidän firmassa uuden työntekijän valehtelu ja manipulointi ja epäterve huomiohakuisuus oli tiedossa ja silti vakinaistettiin. Pomo, HR-päällikkö ja varmaan kaikki työntekijät huomasivat tämän, mutta firmassa tarvitsivat kipeästi työntekijää, joten pomot uummistivat silmänsä. Helvetin raskasta tehdä töitä hänen kanssaan, kun järjestää jatkuvaa draamaa ja ihan valehtelee päin näköä toisinaan.
Aivan kuin olisit ollut minun entisessä työpaikassani!
Meillä ongelmana oli, että kiusaaja oli pomon kaveri. Pomo oli noussut esimieheksi suoraan samasta tiimistä, ja oli nyt siis kavereidensa esimies. Kaikki kavereiden hänelle syöttämät jutut menivät ihan täysillä läpi miten aina vuorotellen joku ei tehnyt koskaan yhtään mitään (töitä). Jos yritti sanoa, että täällä tiimissä on työpaikkakiusaamista, vastaus oli "en minä ole huomannut mitään".
Kaikki laskevat vuosia siihen, että ko. kiusaaja jää eläkkeelle. Sitä ennen sinne ei tule rauhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Fiksua tuhota tällä tavalla nuoria aikuisia jotka ovat työelämän alussa. Tiedän yhden tyypin joka meni aivan sekasin, oli hoitotyössä jossa vanhemmat naiset kiusasivat hänet työkyvyttömäksi. Tää tyyppi ei ole edes 30v vielä. Lopetti täysin elämisen eikä edes käy enää suihkussa.
Ja sitten nää boomerikiusaajat vielä ihmettelee, miten voi nuori ihminen päätyä sairaseläkkeelle...
Onkohan se kateus, tuo suomalainen perisynti, joka tekee ihmisistä kiusaajia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eniten järkyttää tässä se että kyseinen ihminen siis saa edelleen jatkaa kyseisessä paikassa, vaikka kaikki tiedostavat hänen olevan täyspersereikä? Saanut siis kiusata muitakin ennen sinua?? Mitä ihmettä
Minä en ihmettele. Pelkään, että ap ei ole ollut kanssani samassa työpaikassa, vaan näitä on paljon.
Erehdyin takavuosina paikkaan, jossa toimistotiimin pitkäaikainen parivaljakko yhdessä atk-tädin kanssa olivat saaneet savustettua jo monta ihmistä ulos talosta tai toiselle osastolle. Kuulin noista pikkuhiljaa, kun ihmettelin heidän käytöstään.
Ei noille mitään "pystytty" tekemään, kun olivat olleet kymmeniä vuosia talossa. Minäkin lähdin pois ja olen nyt onnellinen työtön. Valitan.
Kuinkakohan monen "vapaaehtoisesti" työttömän taustalla on tämmöinen kokemus.
Ihmistä ei ikinä pitäisi ahdistaa nurkkaan, jossa joutuu valitsemaan joko oman mielenterveyden, hyvinvoinnin ja elämänlaadun, tai työpaikan. Kyllä sen työn pitäisi olla osa merkityksellistä ja ihmisarvoista elämää eikä asia, joka riistää nämä ihmiseltä.
Kiusaamisesta ja asiattomasta käytöksestä pitäisi jakaa paljon enemmän varoituksia ja usean varoituksen jälkeen vaan potkut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut kahden narsistipomon (lähiesimies ja hänen esimies) pompoteltavana 3 vuotta. Nyt olen saamassa potkut, minua on yritetty savustaa ulos viimeiset 3,5 vuotta em.toimesta. Enkä enää välitä, kun en jaksa enää. Itsetuntoni, omanarvontuntontoni,ammattitaitoni ja mielenterveyteni on viety. Joudun myymään asuntoni ja muuttamaan pois eli olen kohta ehkä myös koditon. En tiedä , moten.selviän
Olen jopa miettinyt itsemurhaa
HSEn adonis kirjoitti:
Onpas nynnyä porukkaa täällä. Joku yksittäinen tyyppi on ilkeä ja teidän elämä menee säpäileiksi :D Toki kannustan käyttäytymään työpaikalla ja noudattamaan lakeja, mutta ei noin nyhverö saa olla - ehkä hyvä että pääsivät eroon sinusta?
Miten paljon ajattelit, että tämä ilkkuva kommettisi auttaa ap:tä tai meitä muita kiusattuja? Liian kiltit ihmiset eivät alistu nynnyyttään tai tyhmyyttään. Minustakin se oma tahto on HAKATTU lapsena ja nuorena pois. Nyt sitten aikuisena olen joutunut opettelemaan sitä miten puolia pidetään traumaterapiassa. Jos ei ole mitään kehittävää sanottavaa, niin voi olla ihan hiljaa ja siirtyä johonkin sinulle sopivampaan keskusteluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eniten järkyttää tässä se että kyseinen ihminen siis saa edelleen jatkaa kyseisessä paikassa, vaikka kaikki tiedostavat hänen olevan täyspersereikä? Saanut siis kiusata muitakin ennen sinua?? Mitä ihmettä
Minä en ihmettele. Pelkään, että ap ei ole ollut kanssani samassa työpaikassa, vaan näitä on paljon.
Erehdyin takavuosina paikkaan, jossa toimistotiimin pitkäaikainen parivaljakko yhdessä atk-tädin kanssa olivat saaneet savustettua jo monta ihmistä ulos talosta tai toiselle osastolle. Kuulin noista pikkuhiljaa, kun ihmettelin heidän käytöstään.
Ei noille mitään "pystytty" tekemään, kun olivat olleet kymmeniä vuosia talossa. Minäkin lähdin pois ja olen nyt onnellinen työtön. Valitan.
Kuinkakohan monen "vapaaehtoisesti" työttömän taustalla on tämmöinen kokemus.
Ihmistä ei ikinä pitäisi ahdistaa nurkkaan, jossa joutuu valitsemaan joko oman mielenterveyden, hyvinvoinnin ja elämänlaadun, tai työpaikan. Kyllä sen työn pitäisi olla osa merkityksellistä ja ihmisarvoista elämää eikä asia, joka riistää nämä ihmiseltä.
Kiusaamisesta ja asiattomasta käytöksestä pitäisi jakaa paljon enemmän varoituksia ja usean varoituksen jälkeen vaan potkut.
Sotealalla on paljon kiusaamista ja yleensä kiusaaja on esimies. Hierarkkinen organisaatio tekee sen, että pomolla on mahdollisuus pompottaa ja kiusaamisen toteen näyttäminen on haasteellista. Hyvä veli-verkostot tekevät sen, että pomot suojelevat toisiaan. Työntekijä on yksin. Monikaan ei jaksa taistella, vaan sanoo itsensä irti ja jää ilman ansiosidonnaista jopa. Kyllä ylemmässä johdossa on tiedossa että.kuka kiusaa ja miten, mutta halukkuutta oikeasti puuttua asioihin, eli kiusaavan pomon irtisanomiseen ei ole, koska on niin hankalaa, kun virassa olevan ihmisen irtisanominen on niin vaikeaa. Helpompaa on erottaa kiusatut- heidäthän on helposti korvattavissa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kymmenen ihmistä on kehunut sinua ja yksi haukkunut, eiköhän ole kaikille aika selvää kenen korvien välissä se vika on. Ei sinun eikä mukavien työkavereitten päässä ja taidoissa ole vikaa.
Koeta myos ajatella niin että nyt heität romukoppaan niiden muiden mukavien ja pätevien ihmisten arvioinnit sinun taidoistasi ja annat ainoastaan sen yhden kajahtaneen mielipiteelle arvoa. Miksi arvostat työkavereiden ja pomosi mielipiteen taidoistasi niin alas ja yhden sekopäisen kaverin mielipiteen niin korkealle? Etkö usko että ne muut osaavat hommansa ja tietävät myös milloin joku toinen on pätevä työssään?
Parasta olisi jos tuollaiset ihmiset saataisiin pois työpaikalta. Se vaan tuppaa olemaan hankalaa saada niille potkut vaikka olisikin hyvin perusteltua. Pomosi oli myös varmaan mukava ihminen mutta ei tarpeeksi jämäkkä puuttumaan lujasti asiattomaan käytökseen.
Voi olla, ettei pomo halua puuttua, koska tietää itsekin kuinka hankala ja inhottava tapaus kyseessä.
Muualla maailmassa on kyllä tehty enemmän sen eteen, että on alettu tiedostaa ja seuloa selvästi luonnehäiriöisiä pois aiheuttamasta vahinkoa työyhteisössä. Nämä maksaa työnantajille ja koko firman maineelle paljon. Koskakohan tämä ymmärretään Suomessa?
Meidän firmassa uuden työntekijän valehtelu ja manipulointi ja epäterve huomiohakuisuus oli tiedossa ja silti vakinaistettiin. Pomo, HR-päällikkö ja varmaan kaikki työntekijät huomasivat tämän, mutta firmassa tarvitsivat kipeästi työntekijää, joten pomot uummistivat silmänsä. Helvetin raskasta tehdä töitä hänen kanssaan, kun järjestää jatkuvaa draamaa ja ihan valehtelee päin näköä toisinaan.
Miksiköhän se työntekijän tarve oli niin kipeä? Oliko muut lähteneet ovet paukkuen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsempit ap:lle! Tuli oma hieman samantyylinen kokemus mieleen. Onneksi oli vain väliaikainen työ ja palasin takaisin täyspäisten työkavereideni luo. Mutta sekin lyhyt työpesti oli todella ahdistava kokemus (kärsin sosiaalisesta fobiasta julkisilla paikoilla jonkin aikaa mutta pääsin niistä masennuslääkkeiden avulla, eivätkä ne enää palanneet lääkityksen loputtua). Muistan yhä miten kamalalta työpaikalle meneminen tuntui ihan joka aamu.
Viimeisellä viikolla narrasin, että puolisoni oli harkinnut hakevansa kyseiseen paikkaan johtotehtäviin. Kiusaajieni ilme oli korvaamaton. Ai ai, vieläkin vähän hymyilyttää. :D
Tuollaista epäammattimaisuutta ei tarvitse sietää, etenkään kun kyseessä ei ole pomo. Jos joku alkaa huutamaan niin heti valitus pomolle, tuollainen toiminta ei kuulu työpaikalle. On myös parempi mennä työterveyteen juttelemaan vielä työsuhteessa ollessa, niin menee firman piikkiin. Tosi ikävää että olet tuollaisen taakan sieltä saanut mukaasi! Kunpa olisit jättänyt sen painolastin sinne, edes osittain. Muista että koeaika on myös sua varten jos et voi hyvin uudessa paikassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kellään tarinoita siitä kun tällaisia "kritisoijia" on pistetty ojennukseen ja nöyryytetty totaalisesti?
Ihana tarina❤️
silmät mustiks kirjoitti:
olisit lyönyt ämmää turpaan. minulla sama juttu akka oli ensin 2vk sairaus lomalla ja sanoi itsensä irti muiden tuki oli minun takana olivat oikein odottaneet yhteen ottoa. lady oli hakenut muista todistajia olivat sanoneet että nythän sait kesto meikin mitä olet 2.v tinkannut
Kuulostaa ihan Devil wears prada tyyppiseltä
Kuulostaa ihan Devil wears prada tyyppiseltä
Minulla myös pari huonoa kokemusta, onneksi kuitenkin jäivät lyhyiksi. Ensimmäinen: Haastattelu meni hyvin, pomo sanoi että ottaa minut ja paperit voin allekirjoittaa seuraavalla viikolla. Työparistani hän sanoi jotenkin että "persoonallinen" ja "räväkkä". Menimme sitten tapaamaan tätä työparia haastattelun lopuksi. Kananpersetukkainen 50 + nainen tuijotti minua kyin halpaa makkaraa. lalla pomo soitti perään, etteivät ota minua koska tämän työparin mielestä olin liian kokematon työhön. Paikan todellinen pomo oli siis tuo "räväkkä" tyyppi.
Toinen: Taas 50 + nainen. Ei puhunut, ei katsonut päin, ei tervehtinyt, kokouksissa kertoi kaikille työtavoistani nimeä mainitsematta "huonona esimerkkinä". Olin juuri aloittanut ja nuori. Yhtenä aamuna en vaan enää mennyt töihin. Oli koeaika, etsin uuden työn koska en halunnut jäädä kiusattavaksi.
Todella inhottavaa kun vanhemmat naiset kiusaavat nuoria! Onneksi minulla on enemmän hyviä kokemuksia ja nyt jo ikääkin. Olen oppinut ja saanut paljon kannustusta vanhemmilta kollegoilta ja nyt pyrin siirtämään sitä eteenpäin.
Äh mitä helevetiä näitä vaivaa?! Minkä takia ovat aina nämä 50v naiset jotka tekevät muiden elämästä tuskaa?!
Miten niin monilla on tätä samaa kokemus että ne eivät tervehdi ja arvostelevat ulkonäön perusteella?
Alue: Aihe vapaa
Jos kymmenen ihmistä on kehunut sinua ja yksi haukkunut, eiköhän ole kaikille aika selvää kenen korvien välissä se vika on. Ei sinun eikä mukavien työkavereitten päässä ja taidoissa ole vikaa.
Koeta myos ajatella niin että nyt heität romukoppaan niiden muiden mukavien ja pätevien ihmisten arvioinnit sinun taidoistasi ja annat ainoastaan sen yhden kajahtaneen mielipiteelle arvoa. Miksi arvostat työkavereiden ja pomosi mielipiteen taidoistasi niin alas ja yhden sekopäisen kaverin mielipiteen niin korkealle? Etkö usko että ne muut osaavat hommansa ja tietävät myös milloin joku toinen on pätevä työssään?
Parasta olisi jos tuollaiset ihmiset saataisiin pois työpaikalta. Se vaan tuppaa olemaan hankalaa saada niille potkut vaikka olisikin hyvin perusteltua. Pomosi oli myös varmaan mukava ihminen mutta ei tarpeeksi jämäkkä puuttumaan lujasti asiattomaan käytökseen.