Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Työpaikasta jäi niin paha kokemus että se vahingoitti minua lähes lopullisesti.
10.08.2020 |
Olen 28v nainen ja tämä oli joku viimeinen tippa. Olin aloittanut uudessa työpaikassa, heti ensimmäisenä päivänä eräs vanhempi nainen otti minua silmätikuksi. Kun pomoni esitteli minua tälle naiselle, niin tämä nainen katsoi minua päästä varpaisiin ja huokaili. Eli tämä oli hänen tapansa tervehtiä täysin tuntematon ihminen.
Sain selkeät ja tarkat työtehtävät, kenellekkään ei ollut minun kanssa ongelmia ja minuun oltiin jopa tyytyväisiä. Hoidin kuulemma tehtäväni hyvin, ahkerasti, olin rehellinen ja aktiivinen.
no tämä nainen päivittäin tuli sabotoimaan työni, hän tuli sekoittamaan paperit ja jotenkin alkoi todella pahasti kritisoimaan työn tavat. Tämä meni yhä pahemmaksi. Alkoi menemään siihen että hän alkoi kritisoimaan ääneni, vaatteitani, tyylini, jopa kasvojen ilmeet, työkokemukseni ja lista jatkuu loputtomiin.
Kun tämä työ sitten loppui (koska oli määräaikainen) olin pelkkää varjo ittestäni. Työkaverit huolestuivat minusta ja huomaisivat. Tämä kyseinen nainen oli kuulemma muillekki aiheuttanut todella paljon mielipahaa, ja äärimmäisen epäreiluja tekoja. Kokouksissa hän 2 kertaa nousi seisomaan ja huutaamaan minulle. Tähän sitten pomot puuttuivat ja käskivät hänen lopettaa.
Kun kuukaudesta toiseen joku kokoajan kritisoi ja arvioi sun olemus, äänensävy, työntavat jne. niin jotain menee sun sisältä rikki.
En uskaltanut enää hakeutua mihinkään töihin kun ajattelin että olen tosi huono. Itkin jopa pomon huoneessa ja sanoi että meidän kolleega tuhosi minut ja pari muita. Pomo meinasi itse itkeä koska hän oli myös kiusattu.
Juttuhan on siinä että tämä nainen oli täysin tyranni ja kukaan ei tykännyt hänestä. Tämä ei yhtään lohduta koska hän onnistu tappaa minut henkisesti. Muuten vain kuin nuorena ihmisenä on kokoajan paineen alla ja joutuu tekee paljon töitä elämänsä eteen.
Jos ei riitä ymmärrystä niin jätäthän kommentoimatta. Kärsin tällä hetkellä vakavasta masennuksesta josta on todella kovaa työtä päästä ylöspäin. Olen ajatellut itsemurhan monta kertaa mutta yritän jaksaa. Yritän jokapäivä ajatella että minullakin on oikeus elää ja tehdä töitä. Yritän joka päivä ajatella että minä riitän.
Mulla valuu kyyneleet tällä hetkellä kun kirjoitan tätä tekstiä ja on pahaa olla. Olen todella rikki. Minulla kehittyi sosiaalinen fobia. En uskalla mennä mihinkään kun pelkään että minussa on joku vika.
Uskokaa kuin sanon kun joka nylkee sua henkisesti tolla tavalla, niin on pitkä matka palautua siihen mitä oli.
Kommentit (100)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En sano tätä aidosti mitenkään ilkeästi,mutta tässä olisi hyvä paikka kasvaa itse ihmisenä. Työelämässä valitettavasti tulee vastaan joko työyhteisössä, asiakkaissa tai muissa kohtaamisissa vastaan myös ikäviä ja vaikeita ihmisiä. Sen ei saa antaa mennä ihon alle, kärsijä olet vaan sinä itse. Aikuisena ihmisenä pitää pystyä myös rakentamaan omaa identiteettiä ja itsetuntoa, eikä ottaa henkilökohtaisesti työelämän haasteita
Ei tuollaista käytöstä, mitä ap on joutunut kohtaamaan tarvi kenenkään sietää. Työpaikalla on oltava työrauha ja koskemattomuus niin fyysisesti kuin henkisesti. Tätähän ne kiusaajat haluaakin, että kiusattua syyllistetään ja vika on kiusatussa. Näin ei todellakaan saa olla eikä tuollainen käytös työpaikalla ole normaalia eikä sitä tarvitse sietää tai "kasvaa henkisesti. "
Kyllähän se vika on kiusatussa jos ei tee mitään kiusaamisen lopettamiseksi. Voit hakea toista työpaikkaa. Siirtyminen paikasta toiseen on helpimpaa kuin saada töitä työttömänä. Voit kerätä todisteet kiysaamisesta ja viedä asian työsuojeluvaltuutetulke tai esimiehelle. Kovempiluonroinen antaa kiusaajalle takaisin niin että tämänkin käytökselle rajat löytyy. Tai sitten voit uhriutua omaan surkeuteesi.
Oletpa idiootti. Ja todella naiivi. No, ehkä sinäkin jonkin verran joskus koet elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi tuollaisia hulluja pidetään töissä? Yleensä he ovat vielä huonoja työntekijöitä.
Eli sun kiusaajalla mielenterveysongelma, mutta eihän sen toteaminen auta kun kukaan ei tee mitään.
Itse olin myös naisvaltaisella alalla ja tajusin melkein heti määräaikaisuuden alettua, että en pysty siellä jatkamaan.
Eli mua opasti työhön nainen joka haukkui minut esimiehelle. Opastustilanteissa hän ei kertaakaan sanonut mitä tein väärin. Sen jälkeen hän alkoi tasaisin väliajoin sabotoimaan. Esim varasti töistä, mutta onneksi huomasin heti kun tulin töihin mistä kyse.
Toinen määräaikainen oli myös todella huono työkaveri.
Henkilöstöpäällikkö juorusi kaikki asiat eteenpäin.
Työni tein hyvin eikä tullut valituksia, mutta henkisesti voin huonosti.
Puuttuminen on yleensä lähes mahdotonta. Teoriassa on keinot puuttua mutta ei käytännössä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En sano tätä aidosti mitenkään ilkeästi,mutta tässä olisi hyvä paikka kasvaa itse ihmisenä. Työelämässä valitettavasti tulee vastaan joko työyhteisössä, asiakkaissa tai muissa kohtaamisissa vastaan myös ikäviä ja vaikeita ihmisiä. Sen ei saa antaa mennä ihon alle, kärsijä olet vaan sinä itse. Aikuisena ihmisenä pitää pystyä myös rakentamaan omaa identiteettiä ja itsetuntoa, eikä ottaa henkilökohtaisesti työelämän haasteita
Ei tuollaista käytöstä, mitä ap on joutunut kohtaamaan tarvi kenenkään sietää. Työpaikalla on oltava työrauha ja koskemattomuus niin fyysisesti kuin henkisesti. Tätähän ne kiusaajat haluaakin, että kiusattua syyllistetään ja vika on kiusatussa. Näin ei todellakaan saa olla eikä tuollainen käytös työpaikalla ole normaalia eikä sitä tarvitse sietää tai "kasvaa henkisesti. "
Kyllähän se vika on kiusatussa jos ei tee mitään kiusaamisen lopettamiseksi. Voit hakea toista työpaikkaa. Siirtyminen paikasta toiseen on helpimpaa kuin saada töitä työttömänä. Voit kerätä todisteet kiysaamisesta ja viedä asian työsuojeluvaltuutetulke tai esimiehelle. Kovempiluonroinen antaa kiusaajalle takaisin niin että tämänkin käytökselle rajat löytyy. Tai sitten voit uhriutua omaan surkeuteesi.
Oletpa idiootti. Ja todella naiivi. No, ehkä sinäkin jonkin verran joskus koet elämää.
Aivan aina kannattaa valita se uhriutuminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En sano tätä aidosti mitenkään ilkeästi,mutta tässä olisi hyvä paikka kasvaa itse ihmisenä. Työelämässä valitettavasti tulee vastaan joko työyhteisössä, asiakkaissa tai muissa kohtaamisissa vastaan myös ikäviä ja vaikeita ihmisiä. Sen ei saa antaa mennä ihon alle, kärsijä olet vaan sinä itse. Aikuisena ihmisenä pitää pystyä myös rakentamaan omaa identiteettiä ja itsetuntoa, eikä ottaa henkilökohtaisesti työelämän haasteita
Ei tuollaista käytöstä, mitä ap on joutunut kohtaamaan tarvi kenenkään sietää. Työpaikalla on oltava työrauha ja koskemattomuus niin fyysisesti kuin henkisesti. Tätähän ne kiusaajat haluaakin, että kiusattua syyllistetään ja vika on kiusatussa. Näin ei todellakaan saa olla eikä tuollainen käytös työpaikalla ole normaalia eikä sitä tarvitse sietää tai "kasvaa henkisesti. "
Kyllähän se vika on kiusatussa jos ei tee mitään kiusaamisen lopettamiseksi. Voit hakea toista työpaikkaa. Siirtyminen paikasta toiseen on helpimpaa kuin saada töitä työttömänä. Voit kerätä todisteet kiysaamisesta ja viedä asian työsuojeluvaltuutetulke tai esimiehelle. Kovempiluonroinen antaa kiusaajalle takaisin niin että tämänkin käytökselle rajat löytyy. Tai sitten voit uhriutua omaan surkeuteesi.
Oletpa idiootti. Ja todella naiivi. No, ehkä sinäkin jonkin verran joskus koet elämää.
Ajattelet, että ongelma katoaa itsekseen? Joku muu korjaa asian, vai mikä?
Itse olen asiallinen ja ystävällinen, mutta minun nenälleni ei hypitä.
Seuraavalla kerralla sanot heti, että "suksi ämmä ***tuun."
Eiköhän päänaukominen vähene, kun alkaa itse käyttäytyä törkeästi. Toki uuteen työpaikkaan tullessa on vaikea tietää, onko tämä kiusaaja kaikkien muiden suojeluksessa.
Vaikka tulisi varoitus tai irtisanominen, niin ei ole ainakaan tarvinnut sietää vuositolkulla kiusaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä sinä kaikille hulluille voit?
Ilmoita aviin
Avi on täysin hampaaton kaikenlaisen työpaikakiusaamisen suhteen. Koettu on. Lopulta piti mennä oikeuteen.
Ja silloinkin kun nämä menevät oikeuteen asti ja vaikka sieltä tulisi tuomio työpaikkakiusaajalle, niin se on vuosien prosessi. Ja se aika ja energia on muusta pois.
Joten ap, tilanteesi on jo tosi hyvä, kun olet tuolta pois! Nyt sinun pitää kerätä voimasi ja itseluottamuksesi, muistaa että tuo oli yksi kusipäinen ihminen joka teki tuon oman surkeutensa takia ja sillä ei ole mitään arvoa - muitten mielestä olit huipputyyppi ja he ovat ne, jotka ovat oikeassa!
Kyseessä on ollut henkinen väkivalta, mutta se toinen oli se huono ja heikko, sinä pystyt nousemaan tuon yläpuolelle koska olet huipputyyppi kuten kaikki muut työkaverit sanoivat!
Kannattaa äänittää kiusaajan käytöstä ja puhetta ja lähettää se äänitiedostona esimiehelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt sitten kannattaa miettiä ihan tosissaan, että löytyisikö se taistelutahto jostain, ettei tarvitse tehdä itsemurhaa tai pilata loppuelämäänsä jonkun törpön pätijän vuoksi.
Toivon, ap, että löydät sen ja osaat asettaa asiat mittasuhteisiinsa.
Ja ihan rauhassa ole järkyttynyt ja masentunut, mutta pidä takaraivossa se, että tämä on vaan nyt reagointia ja sitten oikea elämä jatkuu viikon tai kuukauden tai puolen vuoden kuluttua.
Vierailija kirjoitti:
Seuraavalla kerralla sanot heti, että "suksi ämmä ***tuun."
Eiköhän päänaukominen vähene, kun alkaa itse käyttäytyä törkeästi. Toki uuteen työpaikkaan tullessa on vaikea tietää, onko tämä kiusaaja kaikkien muiden suojeluksessa.
Vaikka tulisi varoitus tai irtisanominen, niin ei ole ainakaan tarvinnut sietää vuositolkulla kiusaamista.
Minun kiusaajani lopetti, kun tein meilin, jossa oli esitetty se, mitä törkeää hän teki. Jakeluna kiusaaja ja pomo ja tarvittaessa voi lisätä vielä jonkun. Kun kiusaaja menetti kasvonsa, hän ensin vaikeni ja sitten häipyi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi sua <3 Sinussa ei ole vikaa vaan siinä kiusaajassa on. Jos joku saa aiheutettua toiselle tuollasta kärsimystä niin voi vaan kuvitella miten ahdistava sen henkilön sisäinen maailma on.
Sä olet hyvä ja tärkeä just sellaisena kun olet <3
Tosiaan vikahan ei ainakaan nyt ollut sinussa, vaan tässä melskaajassa. Tuota se huono itsetunto(ko?) teettää. Jos hän ei kiusannut ihan kaikkia, hän oivalsi että olit sopiva kohde hänen oireyhtymälleen. Sikäli munasit että hankit itsellesi alistuvan itkupillin maineen. Seuraavan kerran jos kohtaat tällaista, kiellät puuttumasta asioihisi ja tarkkailet myös mitä virheitä hän itse tekee. Jos se ei auta, puntaroi työsuojelun mahdollisuuksia. Ei tarvitse rähjätä. Masennus on nyt turhaa, nuorella ihmisellä.
Niin kuin jo aiemmin otsikoin ei tämä ole herkkien ja hyvien ihmisten maailma. Ihmiset ovat vielä täysin eläimiä ja joku pitää ristiinnaulista pahan olon tähden, edelleen.
Itse olen vain sellainen, että jos kiusataan, niin saatan kostaa niin, että pelottaa jos linnaan vielä päätyy. Mutta sen olen päättänyt, täältä pesee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä sinä kaikille hulluille voit?
Ilmoita aviin
Avi on täysin hampaaton kaikenlaisen työpaikakiusaamisen suhteen. Koettu on. Lopulta piti mennä oikeuteen.
Ja silloinkin kun nämä menevät oikeuteen asti ja vaikka sieltä tulisi tuomio työpaikkakiusaajalle, niin se on vuosien prosessi. Ja se aika ja energia on muusta pois.
Joten ap, tilanteesi on jo tosi hyvä, kun olet tuolta pois! Nyt sinun pitää kerätä voimasi ja itseluottamuksesi, muistaa että tuo oli yksi kusipäinen ihminen joka teki tuon oman surkeutensa takia ja sillä ei ole mitään arvoa - muitten mielestä olit huipputyyppi ja he ovat ne, jotka ovat oikeassa!
Kyseessä on ollut henkinen väkivalta, mutta se toinen oli se huono ja heikko, sinä pystyt nousemaan tuon yläpuolelle koska olet huipputyyppi kuten kaikki muut työkaverit sanoivat!
Eihän tämä pystynyt nousemaan asian yläpuolelle kun antoi savustaa itsensä työttömäksi ja kiusaaja jatkaa kaikessa rauhassa toimiaan.
Voimia sinulle, ap. Älä todellakaan kuuntele noita, jotka syyllistävät sinua tai käskevät kasvamaan ihmisenä. Tuollainen kohtelu on väärin, eikä sellaista tarvitse oppia hyväksymään. Sinussa ei ole mitään vikaa vaan kiusaaja on se, joka toimii väärin. Luultavasti tuo tyyppi on jatkanut sitä vuosia. Kukaan ei vaan uskalla tai osaa puuttua siihen kunnolla. Olen itse kokenut saman ja se vei itsetunnon viimeisetkin rippeet.
Olen ollut ihan samoissa tunnelmissa ja tiedän, miten pahalta se tuntuu. Sinua kyllä auttaisi varmasti, kun pääsisit uuteen työpaikkaan ja terveeseen työyhteisöön. Itsetuntosi palautuisi pikku hiljaa ja saat huomata, että sinäkin olet arvokas ja tärkeä työntekijä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP, saat sympatiani, olen kokenut saman viime kesänä kun olin ensimmäistä kertaa harjoittelussa uudella alallani. Olen 30v, mutta pienikokoinen/tyttömäinen rimpula. Minua luultiin siis helpoksi saaliiksi työpaikan hapannaamojen, työtään inhoavien kiusaajien silmissä. Luulivat, että olen naiivi räkänokka jolle helppo delegoida kuukausien täydeltä pelkkää kakkaa. Mutta... toisin kävi 😇. Yrittivät itse lusmuilla ja tehdä päivistäni surkeita. Mutta eräänä päivänä... päätin heittää enkelinhymyni nurkkaan räjähtää takaisin! Vetää rajat! Kertoa pomolle heidän lusmuilustaan ja työni vaikeuttamisesta. Siinäpä valahtivat valkoiseksi ja loppui se simputus. Kummasti löytyi se molemminpuolinen kunnioitus. Yrittivät vielä tulla kostamaan kahden kesken mutta pysyin hyytävänä ja sanoin että EI, nyt tekin teette työnne. Hommat jaetaan tasan!
Vinkkini onkin: vaikka olisit ujo, vaikka olisit herkkä, kuten minä aina olin, ÄLÄ KOSKAAN anna muiden kiusata sinua tai hyväksy asiatonta kohtelua. Se on TYRANNIAA, joka ei lopu ennen kuin näytät, että sinullakin on hampaat. Jokaiselle ujolle tekee hyvää näyttää, että minäkin voin olla luja ja vaarallinen. Kun näytät ettei sinua murreta, sinuakin kunnioitetaan. Jos kiusaaja on esimies, vaihda työpaikkaa. Jos se on kollega, anna tilaisuus antaa palautetta. Tilaisuus muutokselle.
Eli usko itseesi AP. Sinäkin voit olla (hyvällä tavalla) hurja ja hirveä: juuri niille jotka sen ansaitsevat. Nuo uhrejaan etsivät hyeenat eivät valitettavasti muuten usko. Mukavat ja neutraalit, kunnon ihmiset taas ovat asia erikseen :). Heille voit antaa takaisin kaikkea hyvää!
Vierailija kirjoitti:
AP, saat sympatiani, olen kokenut saman viime kesänä kun olin ensimmäistä kertaa harjoittelussa uudella alallani. Olen 30v, mutta pienikokoinen/tyttömäinen rimpula. Minua luultiin siis helpoksi saaliiksi työpaikan hapannaamojen, työtään inhoavien kiusaajien silmissä. Luulivat, että olen naiivi räkänokka jolle helppo delegoida kuukausien täydeltä pelkkää kakkaa. Mutta... toisin kävi 😇. Yrittivät itse lusmuilla ja tehdä päivistäni surkeita. Mutta eräänä päivänä... päätin heittää enkelinhymyni nurkkaan räjähtää takaisin! Vetää rajat! Kertoa pomolle heidän lusmuilustaan ja työni vaikeuttamisesta. Siinäpä valahtivat valkoiseksi ja loppui se simputus. Kummasti löytyi se molemminpuolinen kunnioitus. Yrittivät vielä tulla kostamaan kahden kesken mutta pysyin hyytävänä ja sanoin että EI, nyt tekin teette työnne. Hommat jaetaan tasan!
Vinkkini onkin: vaikka olisit ujo, vaikka olisit herkkä, kuten minä aina olin, ÄLÄ KOSKAAN anna muiden kiusata sinua tai hyväksy asiatonta kohtelua. Se on TYRANNIAA, joka ei lopu ennen kuin näytät, että sinullakin on hampaat. Jokaiselle ujolle tekee hyvää näyttää, että minäkin voin olla luja ja vaarallinen. Kun näytät ettei sinua murreta, sinuakin kunnioitetaan. Jos kiusaaja on esimies, vaihda työpaikkaa. Jos se on kollega, anna tilaisuus antaa palautetta. Tilaisuus muutokselle.
Eli usko itseesi AP. Sinäkin voit olla (hyvällä tavalla) hurja ja hirveä: juuri niille jotka sen ansaitsevat. Nuo uhrejaan etsivät hyeenat eivät valitettavasti muuten usko. Mukavat ja neutraalit, kunnon ihmiset taas ovat asia erikseen :). Heille voit antaa takaisin kaikkea hyvää!
Oot ihana
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP, saat sympatiani, olen kokenut saman viime kesänä kun olin ensimmäistä kertaa harjoittelussa uudella alallani. Olen 30v, mutta pienikokoinen/tyttömäinen rimpula. Minua luultiin siis helpoksi saaliiksi työpaikan hapannaamojen, työtään inhoavien kiusaajien silmissä. Luulivat, että olen naiivi räkänokka jolle helppo delegoida kuukausien täydeltä pelkkää kakkaa. Mutta... toisin kävi 😇. Yrittivät itse lusmuilla ja tehdä päivistäni surkeita. Mutta eräänä päivänä... päätin heittää enkelinhymyni nurkkaan räjähtää takaisin! Vetää rajat! Kertoa pomolle heidän lusmuilustaan ja työni vaikeuttamisesta. Siinäpä valahtivat valkoiseksi ja loppui se simputus. Kummasti löytyi se molemminpuolinen kunnioitus. Yrittivät vielä tulla kostamaan kahden kesken mutta pysyin hyytävänä ja sanoin että EI, nyt tekin teette työnne. Hommat jaetaan tasan!
Vinkkini onkin: vaikka olisit ujo, vaikka olisit herkkä, kuten minä aina olin, ÄLÄ KOSKAAN anna muiden kiusata sinua tai hyväksy asiatonta kohtelua. Se on TYRANNIAA, joka ei lopu ennen kuin näytät, että sinullakin on hampaat. Jokaiselle ujolle tekee hyvää näyttää, että minäkin voin olla luja ja vaarallinen. Kun näytät ettei sinua murreta, sinuakin kunnioitetaan. Jos kiusaaja on esimies, vaihda työpaikkaa. Jos se on kollega, anna tilaisuus antaa palautetta. Tilaisuus muutokselle.
Eli usko itseesi AP. Sinäkin voit olla (hyvällä tavalla) hurja ja hirveä: juuri niille jotka sen ansaitsevat. Nuo uhrejaan etsivät hyeenat eivät valitettavasti muuten usko. Mukavat ja neutraalit, kunnon ihmiset taas ovat asia erikseen :). Heille voit antaa takaisin kaikkea hyvää!
Oot ihana <3 Minäkin olen joutunut nyt opettelemaan olemaan hurja ja hirveä kiusaajilleni, ymmärtämään että minun ei tarvitse ottaa vastaan kaikkea p-kaa ja hymyilemään vaikka sattuu. Kun itse haluaisi olla kohtelias kaikille niin sitä joutuu oikeasti opettelemaan olemaan inhottava jos toinenkin on. Alistuminen ei auta.
Kun me kiltit aletaan parantua, niin on hyvin tavallista, että ensin siirrytään toiseen äärilaitaan. Ei-liiallinen alistuvuus ja kiltteys eli terveiden rajojen asettaminen ei ole kuitenkaan inhottavuutta ja hirveyttä. Se on pikemminkin kohteliasta jämäkkyyttä. Ilmaistaan niitä omia rajoja varmasti ja jämäkästi, mutta samalla kohteliaasti. Tämä toimii parhaiten, koska silloin on itse aina asiallinen, mutta ilmaisee mikä on ok ja mikä ei ole. Näin voi olla varma ettei kenelläkään ole valittamista omista toimintatavoista. Tätä rajojen asettamista joutuu tiettyjen ihmisten kanssa harjoittamaan paljon, mutta siitä tulee automaatio. Täytyy vaan pysähtyä tilanteiden äärelle, pysähtyä ja miettiä ja vasta sitten reagoida ja antaa vastauksensa, jotta tämä malli alkaa sujua automaattisemmin.
Vierailija kirjoitti:
Tuo voi ihan hyvin olla sellainen tapaus jonka voi puida oikeudessa asti. Vainoaminen on rikos nimittäin. Tee see ja masennuksesi hellittää. Tuollainen on väärin yksiselitteisesti. Naisen pitäisi hoitaa mielenterveyttään muuten kuin toisia alas painamalla. Tee rikosilmoitus ja hanki taakse ihmisiä jotka tajuavat asian. Annan sivutukea jo täältä. Jos alistut masennut. Älä tee niin itsellesi. Hae oikeutta vaan. halia ja tsempit.
Olet aivan oikeassa, mutta pieni varoituksen sananen. Itse lähdin hakemaan oikeutta, mutta narsisti oli liian korkeassa asemassa ja liian vaikutusvaltainen. Yritin puolustaa itseäni, mutta lokakampanjan jälkeen kukaan ei uskonut ja tulin vain entistä pahemmin nöyryytetyksi. Siitä lähtien olen kärsinyt pahasta masennuksesta ja alkanut saada paniikkikohtauksia. Elämä ei tunnu elämisen arvoiselta enää, koska vääryys ja paha aina voittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eniten järkyttää tässä se että kyseinen ihminen siis saa edelleen jatkaa kyseisessä paikassa, vaikka kaikki tiedostavat hänen olevan täyspersereikä? Saanut siis kiusata muitakin ennen sinua?? Mitä ihmettä
Minä en ihmettele. Pelkään, että ap ei ole ollut kanssani samassa työpaikassa, vaan näitä on paljon.
Erehdyin takavuosina paikkaan, jossa toimistotiimin pitkäaikainen parivaljakko yhdessä atk-tädin kanssa olivat saaneet savustettua jo monta ihmistä ulos talosta tai toiselle osastolle. Kuulin noista pikkuhiljaa, kun ihmettelin heidän käytöstään.
Ei noille mitään "pystytty" tekemään, kun olivat olleet kymmeniä vuosia talossa. Minäkin lähdin pois ja olen nyt onnellinen työtön. Valitan.
Kuinkakohan monen "vapaaehtoisesti" työttömän taustalla on tämmöinen kokemus.
Kuulostaa hyvin tutulta, mä katsoin sitä menoa pari viikkoa ja ensimmäisen kerran kun palaverissa mulle korotettiin ääntä tiesin että se oli siinä- hain muualla ja lähdin (tuosta meni vielä 1,5kk että tein koeajan purun) HRlle kerroin syyn suoraan mutta yhä tämä kiusaaja ämmä siellä on, oli saanut juuri ylennyksenkin ennenkuin astuin taloon. Kollegani ITKI minulle sitä historiaa mitä siellä on ollut.....Ihan hirveää miten ihmisten annetaan porskuttaa ja tuhota toisen elämänhalua, kukaan ei ole korvaamaton että pitäisi pitää töissä. Koko homma alkoi sillä että hänen piti perehtyttää, veteli tietokoneella sellaista miljoonavauhtia tiuskien että niin ja näin ja pitää sitä ja tätä ja tässä olisikin sulle eka homma että mene tekemään. Jälkeenpäin selvisi että mulle ekaksi annettu homma oli niin kompleksinen että sellaisia ei firmassa ole kuin muutama vuodessa. Ei hänellä ollut sitten kuitenkaa aikaa neuvoa, ja sen verran hyvin pärjäsin, että yhdessä vaiheessa kävi hakemassa paperit ja meni itse sekoittaan systeemissä siihen tehdyt kirjaukset ja syytti siitä sitten kovin suurieleisesti minua että " ei tästä mitään tule " ja hän nyt ystävällisyyttään hoitaa..... tämä siis ensimmäisenä päivänä, ja aloin epäilemään omaa mielenterveyttä että onko tämä nyt ihan todellista että hän selkeästi ensi näkemältään vihaa mua syyttä näin paljon. Olen yli 40v, tämä nainan lähemmän 60v, enkä mä jää tuollaisia katselemaan. Suosittelen muillekin että ottaa irti mitä saa, ja lähtee muualle töihin.
Alue: Aihe vapaa
Miesvaltaisella alalla olisi saanut turpaan jo monta kertaa.