Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Työpaikasta jäi niin paha kokemus että se vahingoitti minua lähes lopullisesti.
10.08.2020 |
Olen 28v nainen ja tämä oli joku viimeinen tippa. Olin aloittanut uudessa työpaikassa, heti ensimmäisenä päivänä eräs vanhempi nainen otti minua silmätikuksi. Kun pomoni esitteli minua tälle naiselle, niin tämä nainen katsoi minua päästä varpaisiin ja huokaili. Eli tämä oli hänen tapansa tervehtiä täysin tuntematon ihminen.
Sain selkeät ja tarkat työtehtävät, kenellekkään ei ollut minun kanssa ongelmia ja minuun oltiin jopa tyytyväisiä. Hoidin kuulemma tehtäväni hyvin, ahkerasti, olin rehellinen ja aktiivinen.
no tämä nainen päivittäin tuli sabotoimaan työni, hän tuli sekoittamaan paperit ja jotenkin alkoi todella pahasti kritisoimaan työn tavat. Tämä meni yhä pahemmaksi. Alkoi menemään siihen että hän alkoi kritisoimaan ääneni, vaatteitani, tyylini, jopa kasvojen ilmeet, työkokemukseni ja lista jatkuu loputtomiin.
Kun tämä työ sitten loppui (koska oli määräaikainen) olin pelkkää varjo ittestäni. Työkaverit huolestuivat minusta ja huomaisivat. Tämä kyseinen nainen oli kuulemma muillekki aiheuttanut todella paljon mielipahaa, ja äärimmäisen epäreiluja tekoja. Kokouksissa hän 2 kertaa nousi seisomaan ja huutaamaan minulle. Tähän sitten pomot puuttuivat ja käskivät hänen lopettaa.
Kun kuukaudesta toiseen joku kokoajan kritisoi ja arvioi sun olemus, äänensävy, työntavat jne. niin jotain menee sun sisältä rikki.
En uskaltanut enää hakeutua mihinkään töihin kun ajattelin että olen tosi huono. Itkin jopa pomon huoneessa ja sanoi että meidän kolleega tuhosi minut ja pari muita. Pomo meinasi itse itkeä koska hän oli myös kiusattu.
Juttuhan on siinä että tämä nainen oli täysin tyranni ja kukaan ei tykännyt hänestä. Tämä ei yhtään lohduta koska hän onnistu tappaa minut henkisesti. Muuten vain kuin nuorena ihmisenä on kokoajan paineen alla ja joutuu tekee paljon töitä elämänsä eteen.
Jos ei riitä ymmärrystä niin jätäthän kommentoimatta. Kärsin tällä hetkellä vakavasta masennuksesta josta on todella kovaa työtä päästä ylöspäin. Olen ajatellut itsemurhan monta kertaa mutta yritän jaksaa. Yritän jokapäivä ajatella että minullakin on oikeus elää ja tehdä töitä. Yritän joka päivä ajatella että minä riitän.
Mulla valuu kyyneleet tällä hetkellä kun kirjoitan tätä tekstiä ja on pahaa olla. Olen todella rikki. Minulla kehittyi sosiaalinen fobia. En uskalla mennä mihinkään kun pelkään että minussa on joku vika.
Uskokaa kuin sanon kun joka nylkee sua henkisesti tolla tavalla, niin on pitkä matka palautua siihen mitä oli.
Kommentit (100)
Vierailija kirjoitti:
Mutta ap, kyllä tuosta nousee! Ajattele niin, että se kauhea ihminen voittaa jos et nouse, kun taas menestyksesi elämässä on se pahin kosto hänelle!
- tuo toinen työpaikkakiusattu
Kannattaa ajatella aivan niin kuin itsestä tuntuu parhaimmalta ja mikä vain auttaa eniten. Minä taas en ajattele koston kautta, koska se sitoo vihaan ja tämän vihan kohteeseen eikä ole eteenpäin vievää. Minusta yksinkertaisesti tässä on kyse ap:n (ja meidän kaikkien kiusattujen) omasta ainutkertaisesta elämästä, jonka ohjakset nyt otamme itse haltuumme. Meitä ja sorreta enää koskaan ja me ilmaisemme sen rohkeasti ja teemme valintoja, joilla luomme itsellemme parempaa elämää. Sellaista, johon eivät tuollaiset toksiset ihmiset kuulu, vaan hyvät ja rakastavat ihmiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
silmät mustiks kirjoitti:
olisit lyönyt ämmää turpaan. minulla sama juttu akka oli ensin 2vk sairaus lomalla ja sanoi itsensä irti muiden tuki oli minun takana olivat oikein odottaneet yhteen ottoa. lady oli hakenut muista todistajia olivat sanoneet että nythän sait kesto meikin mitä olet 2.v tinkannut
Tässäpä vuoden paras idea ja parhaiten kirjoitettu teksti.
Juuri tuollaista se töissä käyminen on. Ensin sanovat että mene pummi töihin, mutta sitten savustus ulos alkaa heti kun menet. Minullekin sanoivat aina, että hommasi hoidit hyvin, mutta sehän ei mihinkään riitä.
Minä pätkin aina suoraan turpaan, jos joku tuli töissä vinkumaan. Sitten hirvee haloo ja potkut tietysti, mutta no can do.
Vierailija kirjoitti:
En sano tätä aidosti mitenkään ilkeästi,mutta tässä olisi hyvä paikka kasvaa itse ihmisenä. Työelämässä valitettavasti tulee vastaan joko työyhteisössä, asiakkaissa tai muissa kohtaamisissa vastaan myös ikäviä ja vaikeita ihmisiä. Sen ei saa antaa mennä ihon alle, kärsijä olet vaan sinä itse. Aikuisena ihmisenä pitää pystyä myös rakentamaan omaa identiteettiä ja itsetuntoa, eikä ottaa henkilökohtaisesti työelämän haasteita
Ei tuollaista käytöstä, mitä ap on joutunut kohtaamaan tarvi kenenkään sietää. Työpaikalla on oltava työrauha ja koskemattomuus niin fyysisesti kuin henkisesti. Tätähän ne kiusaajat haluaakin, että kiusattua syyllistetään ja vika on kiusatussa. Näin ei todellakaan saa olla eikä tuollainen käytös työpaikalla ole normaalia eikä sitä tarvitse sietää tai "kasvaa henkisesti. "
Ajattele, että silläkin hetkellä, kun se yksi mellasti, kaikki muut työkaverisi pitivät sinua hyvänä työntekijånä ja ihmisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidän työpaikassa tällainen ihminen viimein irtisanottiin epäasiallisen käytöksen takia! En olisi ikinä uskonut niin käyvän. Nyt on rauha tehdä töitä.
Tsemppiä ap:lle! Valitettavasti näitä kusipäitä vastaan pitää nousta, muuten tuhoavat sinut. Se on kamalaa, mutta muuta vaihtoehtoa ei ole, jos ei halua irtisanoutua.
Nämä tosiaan saa jatkaa kaikkien hiljaisella siunauksella kun kukaan ei nosta kissaa pöydälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta ap, kyllä tuosta nousee! Ajattele niin, että se kauhea ihminen voittaa jos et nouse, kun taas menestyksesi elämässä on se pahin kosto hänelle!
- tuo toinen työpaikkakiusattu
Kannattaa ajatella aivan niin kuin itsestä tuntuu parhaimmalta ja mikä vain auttaa eniten. Minä taas en ajattele koston kautta, koska se sitoo vihaan ja tämän vihan kohteeseen eikä ole eteenpäin vievää. Minusta yksinkertaisesti tässä on kyse ap:n (ja meidän kaikkien kiusattujen) omasta ainutkertaisesta elämästä, jonka ohjakset nyt otamme itse haltuumme. Meitä ja sorreta enää koskaan ja me ilmaisemme sen rohkeasti ja teemme valintoja, joilla luomme itsellemme parempaa elämää. Sellaista, johon eivät tuollaiset toksiset ihmiset kuulu, vaan hyvät ja rakastavat ihmiset.
Itse asiassa tuo oli hyvin paljon se, mitä itsekin tarkoitin. En itse halunnut lähteä käyttämään energiaa siihen, että olisin lähtenyt taistelemaan jotain "rangaistusta"työpaikkakiusaamisesta (tyyliin AVI:n kautta tms.) vaan koin parhaaksi päättää, että minähän pärjään ja olen taas onnellinen ja menestyn, ja tuo ihminen ei ole sen arvoinen, että antaisin hänellä enää olla vaikutusta elämääni. Eli se auttoi sisuuntumaan että minähän en anna periksi. Mutta tietysti ap valitsee sen ajatustavan mikä häntä auttaa.
- tuo joka oli savustettu firmasta ulos ja esimies oli halunnut tuhota uran
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En sano tätä aidosti mitenkään ilkeästi,mutta tässä olisi hyvä paikka kasvaa itse ihmisenä. Työelämässä valitettavasti tulee vastaan joko työyhteisössä, asiakkaissa tai muissa kohtaamisissa vastaan myös ikäviä ja vaikeita ihmisiä. Sen ei saa antaa mennä ihon alle, kärsijä olet vaan sinä itse. Aikuisena ihmisenä pitää pystyä myös rakentamaan omaa identiteettiä ja itsetuntoa, eikä ottaa henkilökohtaisesti työelämän haasteita
Ei kannata sälyttää taakkaa tuon kokeneen selkään lisää vaan keventää kuormaansa tukemalla ja sanomalla että tuo on väärin tehty hänelle, ja neuvoa miten tilannetta voisi oikaista. Se tervehdyttää tässä ei se että asianomainen kovettuu tai muuttuu itse rikollisesti toimivaksi. Hänen ei tarvitse muuttua vaan sen tekijän. Hän voi oppia tästä mutta tuskin mitään hyvää elämäänsä. Se hyvä tulee vasta kun oikeutta saa.
No kaikesta uhriutuminen on toki yksi vaihtoehto. Mutta se, että ottaa omat tunteensa ja kokemuksensa omikseen ja kasvattaa paksumman nahan, ei ole yhtään huono vaihtoehto. Muuten niitä hankalia ihmisiä on lopun elämää. Ei se työ niin vakavaa ole, että yhden k-pään kannattaa antaa noin ihon alle mennä että puhutaan lopullisesta vahingosta.
Muaki koetettiin lytätä kun olin saanut vakipaikan ja olin nuorimpia duunipaikassa. En vaan välittänyt ja ajattelin että annetaan kateellisten akkojen jauhaa. Ne ei ole enää täällä mutta Mä olen, ja ole saanut uusia kivoja duuneja muutaman vuoden välein
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua kiusattiin työpaikalla kahden kollegan toimesta. Puutuin asiattomaan käytökseen, sanoin siitä suoraan näille kollegoille. Kiusaaminen paheni. Kaikenlaisia lässynlää palavereja käytiin minun, näiden kahden kollegan ja työnjohdon kanssa. Kiusaaminen ei loppunut, se vain muutti muotoaan. Aloin olla sairauslomakunnossa, mutta jostain sain voimia hakeutua uuteen työpaikkaan. Pääsin sinne, se pelasti minut. Kokemani kiusaaminen oli kauhea kokemus, näen siitä edelleenkin painajaisia toisinaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En sano tätä aidosti mitenkään ilkeästi,mutta tässä olisi hyvä paikka kasvaa itse ihmisenä. Työelämässä valitettavasti tulee vastaan joko työyhteisössä, asiakkaissa tai muissa kohtaamisissa vastaan myös ikäviä ja vaikeita ihmisiä. Sen ei saa antaa mennä ihon alle, kärsijä olet vaan sinä itse. Aikuisena ihmisenä pitää pystyä myös rakentamaan omaa identiteettiä ja itsetuntoa, eikä ottaa henkilökohtaisesti työelämän haasteita
Ei kannata sälyttää taakkaa tuon kokeneen selkään lisää vaan keventää kuormaansa tukemalla ja sanomalla että tuo on väärin tehty hänelle, ja neuvoa miten tilannetta voisi oikaista. Se tervehdyttää tässä ei se että asianomainen kovettuu tai muuttuu itse rikollisesti toimivaksi. Hänen ei tarvitse muuttua vaan sen tekijän. Hän voi oppia tästä mutta tuskin mitään hyvää elämäänsä. Se hyvä tulee vasta kun oikeutta saa.
No kaikesta uhriutuminen on toki yksi vaihtoehto. Mutta se, että ottaa omat tunteensa ja kokemuksensa omikseen ja kasvattaa paksumman nahan, ei ole yhtään huono vaihtoehto. Muuten niitä hankalia ihmisiä on lopun elämää. Ei se työ niin vakavaa ole, että yhden k-pään kannattaa antaa noin ihon alle mennä että puhutaan lopullisesta vahingosta.
Typerä kommentti. Eivät ne ainoat vaihtoehdot ole uhriutuminen tai sietäminen. Vaan ne rajat pitää vetää sille väärin käyttäytyvälle ja tehdä selväksi vähintään itselleen että se toisen käytös oli paskamaista ja väärin ja itsessä ei ollut vikaa vaan siinä toisessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi tuollaisia hulluja pidetään töissä? Yleensä he ovat vielä huonoja työntekijöitä.
Eli sun kiusaajalla mielenterveysongelma, mutta eihän sen toteaminen auta kun kukaan ei tee mitään.
Itse olin myös naisvaltaisella alalla ja tajusin melkein heti määräaikaisuuden alettua, että en pysty siellä jatkamaan.
Eli mua opasti työhön nainen joka haukkui minut esimiehelle. Opastustilanteissa hän ei kertaakaan sanonut mitä tein väärin. Sen jälkeen hän alkoi tasaisin väliajoin sabotoimaan. Esim varasti töistä, mutta onneksi huomasin heti kun tulin töihin mistä kyse.
Toinen määräaikainen oli myös todella huono työkaveri.
Henkilöstöpäällikkö juorusi kaikki asiat eteenpäin.
Työni tein hyvin eikä tullut valituksia, mutta henkisesti voin huonosti.
Mulla oli vähän aikaa sitten aika samanlainen tilanne, kun ap:lla. Jostain kummasta sain rohkeutta, juttelin esimieheni kanssa ja pidimme palaverin, jossa olimme kaikki. Tyyppi on nyt toisessa yksikössä, koska on kurmoottanut muitakin, kuin minua. Useampikin työkaveri oli myös puolellani tässä asiassa. Ap:lle ja muille annan neuvon, että kerätkää porukkaa ja todisteita tueksenne. Ja - helpommin sanottu kuin tehty--ole mahdollisimman rauhallinen, kun joudut ko. tyypin kanssa tekemisiin. Koska jos vastapuoli on hiukkaakaan narsismiin taipuvainen, haluaa hän saada "vastustajan" pois tolaltaan. Asetelma kääntyy toisin päin, jos ja kun uhri onkin kylmän rauhallinen ja asiallinen. Silloin (yleensä) tämä ikävä tyyppi menettää malttinsa, alkaa itkemään, yrittää saada itsensä uhrin asemaan, ja näin paljastaa todelliset kasvonsa. Tsemppiä ja jaksamista kaikille em. ongelmien kanssa painiville ❤️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En sano tätä aidosti mitenkään ilkeästi,mutta tässä olisi hyvä paikka kasvaa itse ihmisenä. Työelämässä valitettavasti tulee vastaan joko työyhteisössä, asiakkaissa tai muissa kohtaamisissa vastaan myös ikäviä ja vaikeita ihmisiä. Sen ei saa antaa mennä ihon alle, kärsijä olet vaan sinä itse. Aikuisena ihmisenä pitää pystyä myös rakentamaan omaa identiteettiä ja itsetuntoa, eikä ottaa henkilökohtaisesti työelämän haasteita
Ei tuollaista käytöstä, mitä ap on joutunut kohtaamaan tarvi kenenkään sietää. Työpaikalla on oltava työrauha ja koskemattomuus niin fyysisesti kuin henkisesti. Tätähän ne kiusaajat haluaakin, että kiusattua syyllistetään ja vika on kiusatussa. Näin ei todellakaan saa olla eikä tuollainen käytös työpaikalla ole normaalia eikä sitä tarvitse sietää tai "kasvaa henkisesti. "
Kyllähän se vika on kiusatussa jos ei tee mitään kiusaamisen lopettamiseksi. Voit hakea toista työpaikkaa. Siirtyminen paikasta toiseen on helpimpaa kuin saada töitä työttömänä. Voit kerätä todisteet kiysaamisesta ja viedä asian työsuojeluvaltuutetulke tai esimiehelle. Kovempiluonroinen antaa kiusaajalle takaisin niin että tämänkin käytökselle rajat löytyy. Tai sitten voit uhriutua omaan surkeuteesi.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli vähän aikaa sitten aika samanlainen tilanne, kun ap:lla. Jostain kummasta sain rohkeutta, juttelin esimieheni kanssa ja pidimme palaverin, jossa olimme kaikki. Tyyppi on nyt toisessa yksikössä, koska on kurmoottanut muitakin, kuin minua. Useampikin työkaveri oli myös puolellani tässä asiassa. Ap:lle ja muille annan neuvon, että kerätkää porukkaa ja todisteita tueksenne. Ja - helpommin sanottu kuin tehty--ole mahdollisimman rauhallinen, kun joudut ko. tyypin kanssa tekemisiin. Koska jos vastapuoli on hiukkaakaan narsismiin taipuvainen, haluaa hän saada "vastustajan" pois tolaltaan. Asetelma kääntyy toisin päin, jos ja kun uhri onkin kylmän rauhallinen ja asiallinen. Silloin (yleensä) tämä ikävä tyyppi menettää malttinsa, alkaa itkemään, yrittää saada itsensä uhrin asemaan, ja näin paljastaa todelliset kasvonsa. Tsemppiä ja jaksamista kaikille em. ongelmien kanssa painiville ❤️
Kaikki eivät ole noin vahvoja henkisesti, mutta neuvo on erittäin hyvä.
Toinen vaihtoehto on vaihtaa työpaikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En sano tätä aidosti mitenkään ilkeästi,mutta tässä olisi hyvä paikka kasvaa itse ihmisenä. Työelämässä valitettavasti tulee vastaan joko työyhteisössä, asiakkaissa tai muissa kohtaamisissa vastaan myös ikäviä ja vaikeita ihmisiä. Sen ei saa antaa mennä ihon alle, kärsijä olet vaan sinä itse. Aikuisena ihmisenä pitää pystyä myös rakentamaan omaa identiteettiä ja itsetuntoa, eikä ottaa henkilökohtaisesti työelämän haasteita
Ei tuollaista käytöstä, mitä ap on joutunut kohtaamaan tarvi kenenkään sietää. Työpaikalla on oltava työrauha ja koskemattomuus niin fyysisesti kuin henkisesti. Tätähän ne kiusaajat haluaakin, että kiusattua syyllistetään ja vika on kiusatussa. Näin ei todellakaan saa olla eikä tuollainen käytös työpaikalla ole normaalia eikä sitä tarvitse sietää tai "kasvaa henkisesti. "
Ei tuollaista tarvitsekaan tietenkään sietää. Mutta se ettei anna tuollaisten ihmisten päästä liikaa oman ihon alle on taas eri asia. Itselläni on aiheesta kokemusta, olen kiltti ja hiljainen ihminen ja sitä on niin monet kerrat käytetty hyväksi niin kouluaikana kuin työelämässä. Yhden työpaikkakiusaamistapauksen jälkeen tajusin että jos meinaan selvitä tässä elämässä ylipäänsä niin minun täytyy oppia pitämään puoleni enkä saa antaa kiusaajien pilata elämääni. Jos joku yrittää nykyään jotain niin jätän sen ihmisen ja sanomisensa omaan nojaansa, teen oman työni hyvin ja pidän huolta siitä että liittolaisia löytyy. Kyllä oma elämä on helpottunut paljon kun tuon tajusi. Mutta joo, mikään kiusaaminen töissä tai muuallakaan ei ole ok, noita kiusaajia vaan riittää ja oman kokemuksen mukaan niistä on vaikea päästä eroon. -eri
On se kyllä ihmeellistä, että ihminen ei saa tehdä töitä rauhassa!
Vierailija kirjoitti:
Minkä sinä kaikille hulluille voit?
Ilmoita aviin
Avi on täysin hampaaton kaikenlaisen työpaikakiusaamisen suhteen. Koettu on. Lopulta piti mennä oikeuteen.
Tsemppä sinulle.
Aloita tietoisesti kehumaan itseäsi: olen luotettava, olen ahkera jne. Lopulta sisäinen puheesi keskittyy vain näihin positiivisiin asioihin.
Suosittelen töihin hakeutumista. Korvaava, eheyttävä kokemus auttaa. Eli kun pääset normaaliin työpaikkaan, niin alat pikkuhiljaa luottamaan siihen kokemukseen: töissä on kivaa!
Alue: Aihe vapaa
Ei kannata sälyttää taakkaa tuon kokeneen selkään lisää vaan keventää kuormaansa tukemalla ja sanomalla että tuo on väärin tehty hänelle, ja neuvoa miten tilannetta voisi oikaista. Se tervehdyttää tässä ei se että asianomainen kovettuu tai muuttuu itse rikollisesti toimivaksi. Hänen ei tarvitse muuttua vaan sen tekijän. Hän voi oppia tästä mutta tuskin mitään hyvää elämäänsä. Se hyvä tulee vasta kun oikeutta saa.