Lue keskustelun säännöt.
Yhteinen ruuanlaitto ei onnistu, koska poikaystävä ei tykkää "aikuisten ruuista"
09.08.2020 |
Poikaystävä ei tykkää sienistä, oliiveista, katkaravuista, aurajuustosta (tai oikeastaan mistään Oltermannia voimakkaammasta juustosta). Tuliset ja voimakkaasti maustetut ruuatkin on ehdoton ei.
Miten te olette ratkaisseet ruuanlaiton, jos sinun ja miehen maku eroaa suuresti? Kokkaileeko kumpikin omat ruuat? Aikaisemmissa parisuhteissa olen tykännyt yhteisestä ruuanlaitosta ja kyllähän se helpottaa, kun molemmat voi syödä samaa ruokaa.
Kommentit (135)
Vierailija kirjoitti:
Nämä erikoisista ruoista vouhkaajat eivät ymmärrä että joidenkin ihmisten makuaisti on herkempi kuin toisten.
Ja lisäksi kun te jatkuvasti syötte niitä teidän supertulisia ja maustettuja ruokianne, teidän makuaistinne turtuu ja heikentyy. Siksi perusruoat eivät teistä enää maistu miltään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos mies syö sieniä, oliiveja ja katkarapuja, niin tarkista sen vuosikerta, nuo on 50-luvulla syntyneiden nousukkaiden lemppareita.
Mieluummin 1950-luvun nousukas kuin 1990-luvun persukas
Niin rasittavaa olla jonkun kanssa, joka on nirso. Itse olen kasvissyöjä, useimmissa suhteissa olen pärjännyt sillä, että paistaa pihvin tai laittaa makkaran siihen kasvisruuan kylkeen. Usein mies on ollut myös ihan tyytyväinen pelkkään kasvisruokaankin, lähinnä iloinen, että joku on kokannut. Mutta yksi ex oli aivan valmispitsa, makaroni, ranskalainen ja liha - ihminen. Kurkkua ja tomaattia söi pitkin hampain. Lihoin varmaan 15kg tuon suhteen aikana, kun tosi usein oli noita pitsoja ja ranskalaisia. Oppi kyllä pikkuhiljaa maistelemaan kasvisruokiakin, esim lasagne meni ihan yhtä hyvin soijalla kuin jauhelihallakin. Ja söi suhteen lopussa jopa salaattia ruuan kanssa vapaaehtoisesti.
Minun neuvo on, että teet vaan niitä sinun ruokia, tarjoat niitä ruokapöydässä ja jos ei kelpaa, niin mies voi syödä vaikka makkaraa. Ja silloin kun hän tekee ruuan voi tehdä makaronimössöä.
Eikö voida sopia että silloin kun on jotain mistä toinen ei pidä, laitetaan kumpikin omat ruuat, jos kuitenkin on muuta, jota voidaan jakaa. Vaikka salaatti ja jälkkäri mutta pääruoka omat.
Eniten minua kauhistuttaisi huono käytös ja yököttely. Aikuinen ihminen ei sano noin ruuasta. Sivistymättömyys on makuasia mutta tuo on suoranaista töykeyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä erikoisista ruoista vouhkaajat eivät ymmärrä että joidenkin ihmisten makuaisti on herkempi kuin toisten.
Ja lisäksi kun te jatkuvasti syötte niitä teidän supertulisia ja maustettuja ruokianne, teidän makuaistinne turtuu ja heikentyy. Siksi perusruoat eivät teistä enää maistu miltään.
Nämä makuja pelkäävät syövät pääasiassa paskaa ja lisäksi heillä on kurkussa siivilä, johon esim. persilja tarttuu.
Makuaisti ei turru.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on sikäli erilaiset ruokavaliot, että minä syön lähes täysin vegaanisesti ja puoliso taas on ihan perinteinen sekasyöjä. Ei ole ollut ongelmaa yhdistää ruokavalioita. Minä tykkään kokkaamisesta ja moni ruoka on sellainen, että siinä voi tehdä saman "pohjan" ruualle ja sitten vain proteiininlähteeksi toiselle lihaa tai kalaa, toiselle kikherneitä, papuja, tofua tms.
Miks oot sen kanssa? Munaa saa muiltakin ja parasta niiltä, jotka ymmärtää aistillisuuden päälle mukaanlukien ruoka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En lukenut koko ketjua, mutta minulla on avopuolisoni kanssa sama ”ongelma”. Sushi, oliivit, sienet, juustot (paitsi kermajuusto), viinit, kaprikset, pesto nyt joitakin mainitakseni.
Tein tänään itselleni ruuaksi uunipunajuuria (yök), jotka maustoin mm. tilkalla balsamiviinietikkaa (yök), paahdoin pannulla pinjansiemeniä (yök), ja paistoin kiekon vuohenjuustoa (yök yök yök).
Mies haki lähimmästä kebab-pizzeriasta pizzan.
Turha varmaan mainitakaan, että emme juurikaan tee yhdessä ruokaa. Lohikeitto ja makkarakeitto poikkeuksena, mutta maustepippurit on myös yök.
Hyvä kun muistutit - vuohenjuusto unohtui ällötyslistastani. Samoin lampaan. Ne maistuvat samalta kuin miltä vuohet ja lampaat haisevat. Kenen mielestä niiden haju herättää ruokahalun? Olen mieluummin paastolla päiväkausia kuin söisin vuohenjuustoa. Maistettu on, useampaan kertaan, ja aina yhtä kamalaa se on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut koko ketjua, mutta minulla on avopuolisoni kanssa sama ”ongelma”. Sushi, oliivit, sienet, juustot (paitsi kermajuusto), viinit, kaprikset, pesto nyt joitakin mainitakseni.
Tein tänään itselleni ruuaksi uunipunajuuria (yök), jotka maustoin mm. tilkalla balsamiviinietikkaa (yök), paahdoin pannulla pinjansiemeniä (yök), ja paistoin kiekon vuohenjuustoa (yök yök yök).
Mies haki lähimmästä kebab-pizzeriasta pizzan.
Turha varmaan mainitakaan, että emme juurikaan tee yhdessä ruokaa. Lohikeitto ja makkarakeitto poikkeuksena, mutta maustepippurit on myös yök.
Hyvä kun muistutit - vuohenjuusto unohtui ällötyslistastani. Samoin lampaan. Ne maistuvat samalta kuin miltä vuohet ja lampaat haisevat. Kenen mielestä niiden haju herättää ruokahalun? Olen mieluummin paastolla päiväkausia kuin söisin vuohenjuustoa. Maistettu on, useampaan kertaan, ja aina yhtä kamalaa se on.
Mä tykkään! Maistuu ihanalta tomaattikeitossa ja broilerin kanssa. Ja koska tykkään, ei hajukaan häiritse. Sama valkosipulin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nirsoilu on henkistä kehityymättömyyttä. Ruoan suhteen lapsen tasolla oleva ihminen on luultavasti sitä monessa muussakin asiassa.
Mikään ”makuaistin herkkyys” ei ole selitys. Siinä toki on eroja, mutta esim hyvin herkkäaistiset huippukokit eivät juuri nirsoile vaan ovat totuttautuneet todella laajaan makuvalikoimaan ja nauttivat hyvästä ruoasta lähes mistä vaan aineksista tehtynä. Tai jossain Nepalissa on turha sössöttää aistiherkkyydestään kun sikäläinen yhtä aistiherkkä vetää kumminkin sitä jälkipoltin-chilisapuskaa hyvällä ruokahalulla. Se on vaan totuttelukysymys.
Vielä erikseen lampaista ja vuohista. Juu, joka elukalla on ominaisarominsa. Se maistui lihassa ja se tuoksuu eläimessä. Sialla ja naudalla on se myös. Kuten merenelävissä, kasveissa, ihan kaikessa. Ihmisessäkin varmasti. Se että jonkun mielestä yhden tai kahden eläimen ominaisaromi on paha, on OK ja normaalia nirsoilua, mutta on lapsellista yleistää ettäkö muidenkin pitäisi jakaa sama kumma tulkinta. Itsehän pidän sekä vuohesta että lampaista juustoineen juuri maukkuuden takia. Esim nauta on niihin verraten laimea ja vähän tympeä. Naudanliha on mauton täyteliha tai sitten ei salli ruokaan juurikaan muita makuja erottuakseen. Erillisenä pihvinä jotenkin menettelee.
Miksi elämänsä pitäisi tuhlata asioihin, joista ei pidä ?
Väkisin vaan vääntää naamaansa, jos vaihtoehtojakin on...
Ettei vaan olisi "nirso", mitä väliä vaikka oksennus tulisi kunhan toinen on tyytyväinen ja nauttii ruuastaan tms.
Joko hyväksyt toisen erilaisuuden tai jatkat "ongelman" paisuttelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä seurustelin joskus miehen kanssa, joka ei suostunut syömään tuoreita vihanneksia, ja paistettuja/keitettyjäkin söi pitkin hampain. Hän sanoi, että äitinsä oli yrittänyt saada häntä syömään salaattia lapsena, mutta hän ei suostunut, eikä ole sen koommin salaattia syönyt. Isänsä oli kuulemma samanlainen. Mies ei myöskään syönyt esim. tuoreita sieniä tai kalaa.
Tosi vaikeaa oli ruoanlaitto, kun kokonainen ravintoympyrän osa piti jättää pois. Mies itse ei kokannut, vaan söi lähes yksinomaan pakasteita ja eineksiä.
Että onnea vaan valitulla tiellä. Verisuonet varmaan muuttuneet sementiksi viimeistään nelikymppisenä.
Minulla ja vaimolla on tapana tehdä kotitekoinen pizza niin että lisukkeet menee puoliksi. En itsekään juuri pidä aurajuustosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään syö sieniä, äyriäisiä tai oliiveja. Ei kyllä ole koskaan ongelma ollut ”aikuisten” ruuan tekeminen meillä. Kai sitä muitakin raaka-aineita voi käyttää?
Vierailija kirjoitti:
En lukenut koko ketjua, mutta minulla on avopuolisoni kanssa sama ”ongelma”. Sushi, oliivit, sienet, juustot (paitsi kermajuusto), viinit, kaprikset, pesto nyt joitakin mainitakseni.
Tein tänään itselleni ruuaksi uunipunajuuria (yök), jotka maustoin mm. tilkalla balsamiviinietikkaa (yök), paahdoin pannulla pinjansiemeniä (yök), ja paistoin kiekon vuohenjuustoa (yök yök yök).
Mies haki lähimmästä kebab-pizzeriasta pizzan.
Turha varmaan mainitakaan, että emme juurikaan tee yhdessä ruokaa. Lohikeitto ja makkarakeitto poikkeuksena, mutta maustepippurit on myös yök.
Meillä myös mennään hyvin samalla tyylillä. Lisäksi minä olen ainoa perheestä, joka ei syö lihaa, joten usein teen itselleni eri ruuan kuin muille. Ei tämä minusta mikään suuri ongelma ole, vaikka olisihan se mukava joskus kokata yhdessä. Tosin ei siihen nyt olisi oikein aikaa eikä jaksamista, joten meillä syödään yleensä puolivalmisteita ja nopeasti valmistettavia ruokia.
Ai täytyykö pitää sienistä ja aurajuustosta jotta on aikuinen?
Voi hyvänen aika. Eikö näillä nirsoilijoilla oo ikinä NÄLKÄ? Itse harrastan kestävyysurheilua ja mulla on välillä niin nälkä, että saatan iltapäivällä vielä kaapia ensi hätään kylmät kaurapuuron jämät hellalle jääneen kattilan pohjasta. Kaikki menee, vaikkei olis niin hyvääkään - kuivat leivänkannikat ja tummuneet banaanit. Pääasia, että nälkä siirtyy vähän. Ei tulis mieleenkään nirsoilla.
Jos saan valita, syön kasviksia ja kalaa. Jos en saa, syön mitä vaan.
Vierailija kirjoitti:
Nirsoilu on henkistä kehityymättömyyttä. Ruoan suhteen lapsen tasolla oleva ihminen on luultavasti sitä monessa muussakin asiassa.
Mikään ”makuaistin herkkyys” ei ole selitys. Siinä toki on eroja, mutta esim hyvin herkkäaistiset huippukokit eivät juuri nirsoile vaan ovat totuttautuneet todella laajaan makuvalikoimaan ja nauttivat hyvästä ruoasta lähes mistä vaan aineksista tehtynä. Tai jossain Nepalissa on turha sössöttää aistiherkkyydestään kun sikäläinen yhtä aistiherkkä vetää kumminkin sitä jälkipoltin-chilisapuskaa hyvällä ruokahalulla. Se on vaan totuttelukysymys.
Vielä erikseen lampaista ja vuohista. Juu, joka elukalla on ominaisarominsa. Se maistui lihassa ja se tuoksuu eläimessä. Sialla ja naudalla on se myös. Kuten merenelävissä, kasveissa, ihan kaikessa. Ihmisessäkin varmasti. Se että jonkun mielestä yhden tai kahden eläimen ominaisaromi on paha, on OK ja normaalia nirsoilua, mutta on lapsellista yleistää ettäkö muidenkin pitäisi jakaa sama kumma tulkinta. Itsehän pidän sekä vuohesta että lampaista juustoineen juuri maukkuuden takia. Esim nauta on niihin verraten laimea ja vähän tympeä. Naudanliha on mauton täyteliha tai sitten ei salli ruokaan juurikaan muita makuja erottuakseen. Erillisenä pihvinä jotenkin menettelee.
Tieteellisesti tiedetään, että saman ruoan aistielämykset eivät ole identtiset kahdessa eri suussa. Mutta ei sitä kyetä mittaamaan samalla tavalla kuin näkökykyä. On vain viitteitä, kuten klassinen tuore korianteri.
Toki kaikilla on ruokia joista ei niin pidä, mutta liika nirsous on oikeesti rasittavaa.
Meillä kävi viikonloppuna ystäväperhe syömässä, ja täytyy sanoa että huikan ihmettelin kun perheen isä alkoi kertomaan että heidän Nikopetteri 11v ei sitten ole tottunut syömään sen paremmin perunaa kun naudan pihviäkään. Kuulemma pitää olla pizzaa tai jauhelihamakaronimössöä. Uskomatonta. Ei suostunut edes maistamaan.
Komppailen. Etenkin lapsiperhe-elämässä sitä jaksamista tarvitaan, jos sellaista suunnittelee. Se jauhelihamiehen ex