Yhteinen ruuanlaitto ei onnistu, koska poikaystävä ei tykkää "aikuisten ruuista"
Poikaystävä ei tykkää sienistä, oliiveista, katkaravuista, aurajuustosta (tai oikeastaan mistään Oltermannia voimakkaammasta juustosta). Tuliset ja voimakkaasti maustetut ruuatkin on ehdoton ei.
Miten te olette ratkaisseet ruuanlaiton, jos sinun ja miehen maku eroaa suuresti? Kokkaileeko kumpikin omat ruuat? Aikaisemmissa parisuhteissa olen tykännyt yhteisestä ruuanlaitosta ja kyllähän se helpottaa, kun molemmat voi syödä samaa ruokaa.
Kommentit (135)
Makkarakeittoa, ja pöytämausteeksi auramuruja ja jauhettua chiliä.
Ai mä kuvittelin että se syö vaan jotain ranskiksia ja nakkeja ketsupin kanssa. Mutta ei syö niin kuin sä haluat, voi kauhistus.
Kyllä minulla menisi maku (heheh) tuollaisesta miehestä. En voisi pitää kovin miehekkäänä, jos perus raaka-aineille nyrpistää nokkaansa.
Onko se sellaista "en ole koskaan maistanut/tottunut syömään, joten en tykkää"-tyyppistä? Koska silloin voisitte yhdessä tehdä noista aineksista hyvää ruokaa ja voisi niitä oppia maistelemaan.. Jos taas ei ihan tosissaan tykkää yhtään mistään, niin parempi varmaan että kumpikin tekee omat ruokansa.
Mä en enää toista kertaa olisi nirson kanssa.
Ai. Minulla on sama "maku" kuin poikkiksellasi ja keksin silti vaikka mitä "aikuisten" ruokia syötäväksi.
Vierailija kirjoitti:
Onko se sellaista "en ole koskaan maistanut/tottunut syömään, joten en tykkää"-tyyppistä? Koska silloin voisitte yhdessä tehdä noista aineksista hyvää ruokaa ja voisi niitä oppia maistelemaan.. Jos taas ei ihan tosissaan tykkää yhtään mistään, niin parempi varmaan että kumpikin tekee omat ruokansa.
Täyspäiset ihmiset käyvät nuo jutut läpi alle 10 vuoden ikäisinä vanhempiensa opastuksella.
Pysykää erossa näistä mieslapsista.
Mitä se yhteiselo on ilman ruuan jakamista?
Joko elää sen kanssa että suhde on heikko ja kumppani henkisesti etäinen tai on pakko oppia toisiltanne kokkaamaan yhdessä.
Kyl se vähän säätämällä onnistuu. Tai jos ei molemmat voi joustaa niin tuskin onnistuu suhdekkan.
Haetko sinä, ap, yhteistä kokemusta vai helpotusta arkeen?
Oletko miettinyt, kumpi teistä on se hankala? Mies, joka ei pysty syömään sinun ruokiasi vai sinä, joka pystyt syömään miehen ruokia?
Tuollaiset lauantaimakkararanskanleipätyypit kannattaa jättää taakseen.
Meillä syötäisiin joka päivä pihviä ja perunakroketteja, ohessa paahdettua parsakaalia. Aikuisten ruokaa toisin kuin oliivit ja katkaravut, ne on vintagehipstersseille.
Einesperheessä tai täysin uusavuttomassa perheessä kasvaneet eivät osaa syödä normaalia ruokaa.
Jos mies syö sieniä, oliiveja ja katkarapuja, niin tarkista sen vuosikerta, nuo on 50-luvulla syntyneiden nousukkaiden lemppareita.
Eksä oli samanlainen. Itse tykkään maistella erilaisia makuja, mutta hänelle kelpasi vain "kouluruoat". En jaksanut syödä joka päivä makaronilaatikkoa tai pyttipannua, vaan haluan välillä muutakin kalaa kuin kalapuikkoja ja erilaisia ruokia muutenkin, joten usein tehtiin omat ruoat. Harmillista oli kun isoon ääneen arvosteli minun "erikoisia" ruokiani nyrpistellen kuin pikkulapsi, vaikka itselleen oli ne tutut ja turvalliset makaronimössöt.
Äyriäiset ja sienet ovat itsellekin jyrkkä ei. Ongelma on ratkaistu sillä, että minä teen kaikki ruoat.
Kannattaa heittää tuollaiset kehittymättömät sintit takaisin kasvamaan.
Syökö vain soseita ja juo mehua nokkamukista?
Mun mies on tommonen ja sen takia se valmistaakin meidän ruoat. Pääsee helpommalla, koska itse syön melkein kaikkea.
Tuollaiset aikuiset mieslapset kannattaa päästää kasvamaan. Tuollaiset ovat pelkkä taakka elämään. Been there, done that.