Lue keskustelun säännöt.
Miesystäväni vaimo (pian ex-) kontrolloi elämäämme
02.08.2013 |
Siis pakko avautua, kun ottaa niin paljon päähäni. Olen tavannut elämäni miehen ja olemme seurustelleet kohta kaksi vuotta. Mies on kuitenkin vielä teknisesti ottaen naimisissa exänsä kanssa, ja heillä on lapsia. Tämä nainen ei kuitenkaan hyväksy vallitsevaa tilannetta, vaan pistää kapuloita rattaisiin minkä voi. Mies, joka on tosi herkkä eikä halua pahoittaa kenenkään mieltä, ei osaa pitää puoliaan vaan alistuu sitten näihin tämän naisen vaateisiin.
Ärsyttää, kun oli puhetta että lähtisimme autoilemaan Ruotsiin nyt elokuussa, mutta mies joutuukin viettämään viikon tulevan exänsä ja lasten kanssa mökillä. Kyllähän mä ymmärrän, että lasten kannalta on tärkeää että isä viettää heidän kanssaan aikaa, mutta silti ottaa pannuun.
No, tilanne muuttuu sitten kun mies ottaa eron ja voimme muuttaa yhteen. Taloudellisista syistä se on vain juuri tällä hetkellä mahdotonta.
Onko muita jotka ovat joutuneet jakamaan rakkaimpansa toisen naisen kanssa? Miten teillä on tarina päättynyt?
Kommentit (176)
Siis, on eronnut? Eroamassa, paperit viet käräjäoikeuteen, ensimmäinen vaihe menossa? Vai vielä aviossa?
Mä sanoisin että mies ei teknisesti ottaen eroa koskaan, vaan seilaa teidän välillä. Ja todennäköisesti selittää vamolleen että pääsee ihan kohtasinusta eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 15:45"]
[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 15:36"]
Kyllä on naurettavaa kun mammat röhkii naamat punaisena selkeälle provolle peläten oman miehen olevan/joutuvan samassa/samaan tilanteessa/tilanteeseen. Turhaan te provolle hikoilette! Antakaa olla!
[/quote]
Jos mä itse olisin vaimona tuossa tilanteessa niin mä todellakin toivoisin, että mies mut jättäisi. Ja mitä pikimmin. Sattuishan se varmaan, mutta ainakin mä voisin surra suruni ja sitten etsiä uuden miehen. Eikä tuhlata sitä elämää johonkin kuviteltuun perhe-elämään ja onneen. Joka vääjäämättä tulee päättymään jättämiseen.
Provo tai ei, niin näitä naisia oikeasti on. Näitä jotka uskovat milloin minkäkin selityksen ja odottavat turhaan sitä yhteistä elämää. Jota ei ole koskaan tulossa. Jotka ei rakkaudeltaan näe eivätkä edes halua nähdä todellista tilannetta ja sen toivottomuutta.
[/quote]
miksi et itse jättäisi miestä?
[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 15:45"]
[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 15:36"]
Kyllä on naurettavaa kun mammat röhkii naamat punaisena selkeälle provolle peläten oman miehen olevan/joutuvan samassa/samaan tilanteessa/tilanteeseen. Turhaan te provolle hikoilette! Antakaa olla!
[/quote]
Jos mä itse olisin vaimona tuossa tilanteessa niin mä todellakin toivoisin, että mies mut jättäisi. Ja mitä pikimmin. Sattuishan se varmaan, mutta ainakin mä voisin surra suruni ja sitten etsiä uuden miehen. Eikä tuhlata sitä elämää johonkin kuviteltuun perhe-elämään ja onneen. Joka vääjäämättä tulee päättymään jättämiseen.
Provo tai ei, niin näitä naisia oikeasti on. Näitä jotka uskovat milloin minkäkin selityksen ja odottavat turhaan sitä yhteistä elämää. Jota ei ole koskaan tulossa. Jotka ei rakkaudeltaan näe eivätkä edes halua nähdä todellista tilannetta ja sen toivottomuutta.
[/quote]
miksi et itse jättäisi miestä?
[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 15:45"]
[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 15:36"]
Kyllä on naurettavaa kun mammat röhkii naamat punaisena selkeälle provolle peläten oman miehen olevan/joutuvan samassa/samaan tilanteessa/tilanteeseen. Turhaan te provolle hikoilette! Antakaa olla!
[/quote]
Jos mä itse olisin vaimona tuossa tilanteessa niin mä todellakin toivoisin, että mies mut jättäisi. Ja mitä pikimmin. Sattuishan se varmaan, mutta ainakin mä voisin surra suruni ja sitten etsiä uuden miehen. Eikä tuhlata sitä elämää johonkin kuviteltuun perhe-elämään ja onneen. Joka vääjäämättä tulee päättymään jättämiseen.
Provo tai ei, niin näitä naisia oikeasti on. Näitä jotka uskovat milloin minkäkin selityksen ja odottavat turhaan sitä yhteistä elämää. Jota ei ole koskaan tulossa. Jotka ei rakkaudeltaan näe eivätkä edes halua nähdä todellista tilannetta ja sen toivottomuutta.
[/quote]
miksi et itse jättäisi miestä?
[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 15:45"]
[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 15:36"]
Kyllä on naurettavaa kun mammat röhkii naamat punaisena selkeälle provolle peläten oman miehen olevan/joutuvan samassa/samaan tilanteessa/tilanteeseen. Turhaan te provolle hikoilette! Antakaa olla!
[/quote]
Jos mä itse olisin vaimona tuossa tilanteessa niin mä todellakin toivoisin, että mies mut jättäisi. Ja mitä pikimmin. Sattuishan se varmaan, mutta ainakin mä voisin surra suruni ja sitten etsiä uuden miehen. Eikä tuhlata sitä elämää johonkin kuviteltuun perhe-elämään ja onneen. Joka vääjäämättä tulee päättymään jättämiseen.
Provo tai ei, niin näitä naisia oikeasti on. Näitä jotka uskovat milloin minkäkin selityksen ja odottavat turhaan sitä yhteistä elämää. Jota ei ole koskaan tulossa. Jotka ei rakkaudeltaan näe eivätkä edes halua nähdä todellista tilannetta ja sen toivottomuutta.
[/quote]
miksi et itse jättäisi miestä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 10:56"]
[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 10:46"]
olemme seurustelleet kohta 2 vuotta" Sua ei siis haittaa että tää sun elämäsi rakkaus pettää sua vaimonsa kanssa? ;)
[/quote]
Pikkuisen nyt matikkataitoja mukaan. Jos lapsi on 1-vuotias, hän voi hyvin olla vaikkapa 1v. 11 kk. Ja silti edelleen yksivuotias. Minkä lisäksi lapsilla on taipumus kypsyä kohdussa se noin 9 kk ennen syntymäänsä.
[/quote]
Pakko tähän vielä puuttua. Jos joku on vaikka 10v 11 kk, sillon hän ilmoittaa iäksään 10 vuotta. Tuossa iässä, ja myös vanhemmalla iällä, ei ole niin eroa niiden kuukausien ja vuosienkaan välillä. Mutta. Jos sanoo, että lapsi on 1 vuotta, silloin hän on korkeintaan joku 1v 3kk. Koska tuossa iässä nuo kuukaudetki merkitsee. 1-vuotias ei välttämättä kävele, puhu, syö itse, ole kuiva jne. Mutta 1v 11kk - tuon ikäinen osaa jo ehkä tehdäkin nuo.
Eli jos lapsi on, sanotaan sen MIEHEN mukaan(tuskin ap on itse lapsi nähny, jotta tietäisi iät itse) 1 vuotta, ei hän silloin ole lähemmäs 2 vuotta ;)
Tiedän kyllä tasan tarkkaan miten miehen ja lapsen äidin suhde on päättynyt ja mitä he ovat toisilleen tehneet; järkyttäviä asioita puolin ja toisin. Kuitenkin minusta on asiatonta puhua lapselle mitään elämän pilaamisesta kun kaikilla menee nyt hyvin, niin isällä kuin äitilläkin.
En haluaisi loukata miesystävääni. Tiedän, että hän murtuisi täysin jos kuulisi tämän. Lapsi on hänelle kaikki kaikessa. Asia ei minulle kuulu, tiedän, mutta varmasti ymmärrätte että tämä painaa mieltäni kovasti.
ap AP mitähän sä nyt oikeen teet kun löysin toisesta viestiketjusta tämän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä meni 12 vuotta ennenkuin "tilanne oli otollinen" joten varaudu odottelemaan.
Miehenä pakko sanoa sulle, hyvä aloittaja, että unohda nyt se mies, käy koulusi loppuun ja muuta sinne Ouluun ihan itse.
Pääset vähimmällä.
Se mies ei 80% varmuudella ole jättämässä vaimoaan sun takia, vaikka tietysti sulle semmoisia puhuukin.
Antaisitko sille muka siinä tapauksessa, että hän kertoisi jatkavansa normaalia avio-elämää niinkuin ennenkin, kunhan nyt käy paneskelemassa sinua luppoaikoinaan, kun kotona ei saa enää niin paljon kuin ennen?
Haluatko sitäpaitsi ihan oikeasti parisuhteeseen tyypin kanssa, jonka tiedät kykeneväksi pettämään sinua ihan tuosta vaan, vaikkapa pari vuotta putkeen?
M40
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 10:37"]
Onko muita jotka ovat joutuneet jakamaan rakkaimpansa toisen naisen kanssa? Miten teillä on tarina päättynyt?
[/quote]
No mutta sähän OLET se toinen nainen, ei se vaimo.
Täältä tulee vasemmalta ja oikealta neuvoja jättää mun mieheni. En sitä kuitenkaan ole tekemässä. Me ollaan oikeasti luotu toisiamme varten, sielunkumppanit, täydellinen pari (henkisesti, fyysisesti ja jopa astrologisesti). Ei mikään suhde kuitenkaan ruusuilla tanssimista pelkästään ole, ja meille sattui vähän vaikeampi alku. Kun nämä järjestelyasiat saadaan kuntoon, niin meidän onnemme aika koittaa.
Mutta silti harmittaa tuo alkuperäinen avautumiseni aihe, eli peruuntunut Ruotsin-reissu.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 16:01"]
[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 15:45"]
[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 15:36"]
Kyllä on naurettavaa kun mammat röhkii naamat punaisena selkeälle provolle peläten oman miehen olevan/joutuvan samassa/samaan tilanteessa/tilanteeseen. Turhaan te provolle hikoilette! Antakaa olla!
[/quote]
Jos mä itse olisin vaimona tuossa tilanteessa niin mä todellakin toivoisin, että mies mut jättäisi. Ja mitä pikimmin. Sattuishan se varmaan, mutta ainakin mä voisin surra suruni ja sitten etsiä uuden miehen. Eikä tuhlata sitä elämää johonkin kuviteltuun perhe-elämään ja onneen. Joka vääjäämättä tulee päättymään jättämiseen.
Provo tai ei, niin näitä naisia oikeasti on. Näitä jotka uskovat milloin minkäkin selityksen ja odottavat turhaan sitä yhteistä elämää. Jota ei ole koskaan tulossa. Jotka ei rakkaudeltaan näe eivätkä edes halua nähdä todellista tilannetta ja sen toivottomuutta.
[/quote]
miksi et itse jättäisi miestä?
[/quote]
Varmaan jättäisinkin, jos tietäisin siitä toisesta. Usein nää tarinat on vaan sellaisia, ettei vaimolle kerrota mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP Miten niin kirjotat ihan puutaheinää, toisessa ketjussa kirjotat ihan toista jne
Ei ole mitään toista ketjua. Tämä on ensimmäinen kerta kun avaudun aiheesta netissä.
ap
ja 142: MINULLA ON MIES JA HYVÄ MIES ONKIN! Se on vain menneisyytensä kahleissa vielä jonkin aikaa. Henkisesti olemme sitoutuneet jo toisiimme ja lupautuneet toisillemme. YRITÄ YMMÄRTÄÄ SE!
ap
[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 16:25"]
Täältä tulee vasemmalta ja oikealta neuvoja jättää mun mieheni. En sitä kuitenkaan ole tekemässä. Me ollaan oikeasti luotu toisiamme varten, sielunkumppanit, täydellinen pari (henkisesti, fyysisesti ja jopa astrologisesti). Ei mikään suhde kuitenkaan ruusuilla tanssimista pelkästään ole, ja meille sattui vähän vaikeampi alku. Kun nämä järjestelyasiat saadaan kuntoon, niin meidän onnemme aika koittaa.
Mutta silti harmittaa tuo alkuperäinen avautumiseni aihe, eli peruuntunut Ruotsin-reissu.
AP
[/quote]
"järjestelyasiat". Heh.
Missä kuplassa sä elät? Jos ette parissa vuodessa ole saaneet noita asioita kuntoon, niin tuskin edes saatte. Epäilen ettei mies edes yritä, ja tarjoaa syyksi lapsia, vaimon mt-ongelmia (keksittyjä luultavasti), raha-asioita, sun opintoja.. Vaihtelevassa järjestyksessä, yhdessä ja erikseen.
Herätys, maa kutsuu!
http://www.vauva.fi/keskustelu/3841184/ketju/miesystavani_4v_lapsi_kertoi_minulle_tanaan_isastaan_seuraavanlaista Mitäs helvettiä tämä sitten on?
Ei tällä ole mitään tekemistä tämän mun jutun kanssa. Ihan eri asia.
ap
[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 15:36"]
Kyllä on naurettavaa kun mammat röhkii naamat punaisena selkeälle provolle peläten oman miehen olevan/joutuvan samassa/samaan tilanteessa/tilanteeseen. Turhaan te provolle hikoilette! Antakaa olla!
[/quote]
Jos mä itse olisin vaimona tuossa tilanteessa niin mä todellakin toivoisin, että mies mut jättäisi. Ja mitä pikimmin. Sattuishan se varmaan, mutta ainakin mä voisin surra suruni ja sitten etsiä uuden miehen. Eikä tuhlata sitä elämää johonkin kuviteltuun perhe-elämään ja onneen. Joka vääjäämättä tulee päättymään jättämiseen.
Provo tai ei, niin näitä naisia oikeasti on. Näitä jotka uskovat milloin minkäkin selityksen ja odottavat turhaan sitä yhteistä elämää. Jota ei ole koskaan tulossa. Jotka ei rakkaudeltaan näe eivätkä edes halua nähdä todellista tilannetta ja sen toivottomuutta.