Miesystäväni vaimo (pian ex-) kontrolloi elämäämme
Siis pakko avautua, kun ottaa niin paljon päähäni. Olen tavannut elämäni miehen ja olemme seurustelleet kohta kaksi vuotta. Mies on kuitenkin vielä teknisesti ottaen naimisissa exänsä kanssa, ja heillä on lapsia. Tämä nainen ei kuitenkaan hyväksy vallitsevaa tilannetta, vaan pistää kapuloita rattaisiin minkä voi. Mies, joka on tosi herkkä eikä halua pahoittaa kenenkään mieltä, ei osaa pitää puoliaan vaan alistuu sitten näihin tämän naisen vaateisiin.
Ärsyttää, kun oli puhetta että lähtisimme autoilemaan Ruotsiin nyt elokuussa, mutta mies joutuukin viettämään viikon tulevan exänsä ja lasten kanssa mökillä. Kyllähän mä ymmärrän, että lasten kannalta on tärkeää että isä viettää heidän kanssaan aikaa, mutta silti ottaa pannuun.
No, tilanne muuttuu sitten kun mies ottaa eron ja voimme muuttaa yhteen. Taloudellisista syistä se on vain juuri tällä hetkellä mahdotonta.
Onko muita jotka ovat joutuneet jakamaan rakkaimpansa toisen naisen kanssa? Miten teillä on tarina päättynyt?
Kommentit (176)
Ei ole olemassakaan sellaista avioliittoa jossa kaikki on aina ruusunpunaista olemista. Välillä on kausia jolloin ollaan onnettomia, mutta niistä hetkistä kun ylös päästään ilman että joku tunkee siihen väliin niin liitto on sitäkin vahvemmalla pohjalla. Minua suuresti harmittaa kun sinä olet kanssa ollut hyvin laskelmoiva asian suhteen. Minulta et ainankaan sääliä saa. Luulen että sinä tykkäät tästä pelistä. Sinä olet kodinrikkoja ja onnenonkija. Miehessäkin tietysti vikaa, mutta et ole yhtään sen puhtosempi sinäkään.
[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 13:31"]
Musta on tosi hävytöntä, että kirjoitat 95 noin törkeästi mun miehestä,
[/quote]
Paitsi että se ei ole sun mies. Sen vaimonsa mies, sä olet sille pelkkä lelu.
Hyvin tuo vielä päättyy. Mies jättää sen entisen horon, sinä pääset naimisiin ja voitte perustaa 8-lapsisen lessuperheen! Tsemppiä vain! :)
Toistan kysymykseni: asuuko tämä mies perheensä kanssa?
[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 14:35"]
Lukemani mukaan kyllä asuu.
[/quote]
Missä kohdassa luki?
Ap, ketähän tässä on petetty ja kuka on toinen nainen? Asia on niin, että se mies ei ole sinun miehesi. Se on sinun miesystäväsi. Sillä miehellä on vaimo. Sinä olet sen miehen toinen nainen, rakastajatar. Mies on pettänyt vaimoaan eli hän on pettäjä, huorintekijä, ja sinä haluat itsellesi miehen, joka pettää vaimoaan. Miksi kuvittelet, ettei hän pettäisi sinuakin jonkun toisen tai kolmannen kanssa? Olet joko provo tai erityisen naivi pikkutyttö.
Tarkoitan että olen teksteistä saanut sellaisen käsityksen.
[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 13:31"]
Musta on tosi hävytöntä, että kirjoitat 95 noin törkeästi mun miehestä, kun et edes tunne sitä. Et ehkä ymmärrä sitä, että joskus elämässä käy niin että suhde kuolee ja uusi rakkaus löytyy. Ei se avioero "rehdisti ja reilusti" ole aina niin helppoa. Tai ehkä siellä Hesassa on, mutta ei täällä missä me asumme. Lisäksi minun mielestäni mieheni todellakin kantaa vastuunsa lapsista odottamalla avioeron kanssa. Minunkin pitäisi saada opintoni loppuun ja etsiä uusi työpaikka että voisimme julkistaa avioeron. Nykyisessä tilanteessa se ei varmastikaan onnistuisi.
AP
[/quote]
Lapsista huolehtiminen ja vastuun kantaminen tuossa tilanteessa tarkoittaa sitä, että huolehtii parisuhteestaan ja varmistaa, että todella haluaa sen eron. Näin ollen rehti ja reilu mies menisi pariterapiaan, jättäisi sinut ja yrittäisi saada avioliiton tolpilleen, ja jos näin ei onnistuisi, hakisi eron ja vasta sitten ottaisi sinut mukaan kuvioon. Tässä ei edes ole mitään vaikeuksia tai paikkakuntaeroja vaan tällainen toimintatapa on järkevää ja reilua kaikille osapuolille.
Sinä itse et nyt tajua, et näe ja olet hyväuskoinen. Lisäksi olet tunkenut parisuhteeseen, kun perheeseen on odotettu toista lasta etkä edes tajua hävetä, vaikka suku ja ystävät selvästi puolestasi niin tekevät. Tosirakkaus ei ole likaista eikä ratsasta likaisilla tempuilla. Jos mies todella olisi rakastunut sinuun eikä vain seksiin kanssasi, hän olisi pyytänyt sinua odottamaan ja olisi toiminut liittonsa suhteen niin, että vaimo ja lapset kärsivät vähiten (ehkä olisi yrittänyt pariterapiaa tai vielä saada kipinää liittoon tai sitten olisi ottanut siistin ja selkeän eron ilman kolmansia osapuolia kärkkymässä ja valittamassa, että vaimo hankaloittaa meidän elämäämme...).
Ai niin, ja minusta SINÄ hankaloitat miehen ja hänen vaimonsa elämää, ja jos kenellä tässä olisi valittamista ja ihan oikeutetusti, niin juuri vaimolla, kun väkisin olet tunkenut kiilaa hänen liittoonsa. Toistan vielä, tosirakkaus ei ratsasta toisten pahoinvoinnilla eikä tarkoitus pyhitä keinoja.
[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 14:37"]
[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 14:35"]
Lukemani mukaan kyllä asuu.
[/quote]
Missä kohdassa luki?
[/quote]
Nimittäin jos mies asuu perheensä luona niin tämä juttu on kyllä täyttä pässinlihaa. Luulin, että menee "vain viikon mökkilomalle" vaimon kanssa, mutta jos he asuvatkin yhdessä niin kyseessähän on ihan tavallinen avioliitto.
Nyt kyllä AP: nkannalta vaikuttaa aika ikävältä tämä tilanne.Mieshän elää ihan normi avioelämää (mihin kuuluu aivan varmasti myös nukkuminen samassa sängyssä vaimon kanssa).
Voi voi.
Ap, uskon, että mies tuntuu elämäsi mieheltä. Ystävälläni on hyvin samanlainen kuvio, se on jatkunut jo yli 10 vuotta. Mies erosi muutama vuosi sitten, mutta hänen vanhan suhteensa ongelmat, siis esim. se, että ongelmista ei voi puhua, ovat nyt osa ystäväni parisuhdetta. Tai siis, ulkopuolisen näkökulmasta mitään parisuhdetta ei ole, sillä he eivät asu yhdessä, he eivät puhu yhdessä, he eivät tee mitään yhdessä. Paitsi että heillä on nyt lapsi. Ja vielä: miehen ollessa edellisessä parisuhteessa, johtuivat KAIKKI ONGELMAT vaimosta, tietenkin.
Minun näkökulmastani ystäväni on nyt enemmän tai vähemmän heittänyt yli 10 vuotta elämästään hukkaan odottaessaan tuota elämänsä (hukkaavaa, minun lisäykseni) miestä. Hän on hyvä äiti ja hän "ansaitsi" ehdottomasti lapsen, mutta lapsen lisäksi olisin suonut hänelle myös tasavertaisen kumppanin, jonka kanssa lasta kasvattaa, jonka kanssa jakaa arkea jne.
Älä kaiva itsellesi kuoppaa, josta et enää pääse ylös. Aika kuluu nopeasti etkä saa sitä enää takaisin. Vaikka mies tuntuu nyt kaikista ihanimmalta, en usko, että hänen ilmeisesti nykyisen parisuhteensa ongelmat johtuvat pelkästään vaimosta. Irrottautuminen ei ole helppoa, mutta se voisi olla silti helpompi ratkaisu kuin jatkaa tilanteessa, löysässä hirressä, roikkumista.
Täällä on sekä asiallisia kirjoituksia (kiitos niistä!) että turhaa hurskastelua ja syyllistämistä. Tosiasia on se, että olen löytänyt elämäni miehen. Se, että hän asuu vielä entisen perheensä kanssa, on vain väliaikainen ratkaisu. Meidän onnemme voi vielä hetken odottaa, että tilanne on kaikkien kannalta parempi.
Käytännössä meidän yhteinen elämämme varmaan tulee vaatimaan paikkakunnalta muuttoa. Emme voi jatkaa samassa yrityksessä, emmekä varmaan halua olla ikuisesti "se pariskunta". Kun olen saanut kouluni päätökseen, muutamme sitten johonkin suurempaan kaupunkiin, vaikkapa Ouluun, jossa ihmiset eivät kyttää samalla lailla ja sotkeudu toisten asioihin.
Puhuin juuri mieheni kanssa ja itkin sille, kuinka julmia ihmiset voivat olla. Minusta on hämmentävää, etteivät edes toiset naiset osaa iloita toisen rakkaudesta.
ap
Olen pahoillani.., mutta minäkin suosittelen unohtamaan miehen. Itse elin samankaltaisessa tilanteessa muutaman vuoden. Uskoin ja luotin että silloinen miesystävä jättää avokkinsa sekä lapset. Syyt hänellä muuttui vuosien varrella..., ensin oli lapset niin pieniä, sitten avovaimolla mt ongelmia. Välillä syyt oli taloudelliset ja vaikka mitä... ONNEKSI silmäni avautuivat, harmittaa vaan että uhrasin parhaimmat vuoteni turhaan odotteluun.
Kiitos ap, pelastit usean naisen päivän antamalla kunnon naurut! :D
Mistä keksitkään näitä tarinoita aina, sinulla mahtaa olla hyvä mielikuvitus!
Taas on mukava lähteä lenkkipolulle ja hymyssä suin, kiitos ap:n! :)
Miten tilanne voisi olla myöhemmin parempi? Kenelle nyt on hyväksi se, että mies pyörittää kahta naista? No, sille miehelle tietenkin, ei muille.
Puhut reiluudesta ja kuinka avioero pitää tehdä reilusti. Onko lapsille tai vaimolle tai rakastajattarelle oikein, että tilanne on tuo? Miten luulet että lapsiin vaikuttaa, kun he asuvat isän kanssa, joka juoksee vieraissa, mutta näennäisesti elää perhe-elämää vaimonsa ja lastensa kanssa?
Jos mies haluaisi, hän hoitaisi tilanteen asiallisesti heti.
Mikä on asiallinen tapa hoitaa tilanne? Jättää vaimo ja lapset, ja lähteä tämän nuoren misukan matkaan? Dumpata horo ja jatkaa avioelämää niin kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan?
Älkää olko niin kiivaita arvostelemaan muiden elämää kun teillä ei ole kuitenkaan selkeitä ratkaisuja tarjota.
Kyllä on naurettavaa kun mammat röhkii naamat punaisena selkeälle provolle peläten oman miehen olevan/joutuvan samassa/samaan tilanteessa/tilanteeseen. Turhaan te provolle hikoilette! Antakaa olla!
Mikä entinen perhe? Sehän on nykyinen perhe. Sinä olet siinä se ylimääräinen. Sinä et ole osa mitään virallista etkä todennäköisesti myöskään mitään pysyvää. Joko mies kyllästyy tilanteeseen ja palaa kiltisti ruotuun tai sitten (toivottavasti) sinä kasvat vielä aikuiseksi. Se kolmas vaihtoehto eli petturimies ja riitaisan avioliiton pienet lapset yksinkertaisella uusäidillä on se kaikkein huonoin vaihtoehto. Toki voi olla, että pikkulapsivaiheen jälkeen ja asiaa pohdittuaan se nykyinen vaimo mielelläänkin potkii tuollaisen munattoman vässykän jonkun toisen riesaksi ja rahastaa maksimielarit lastensa hyväksi. Näin minä ainakin tekisin.
Mikäs mikäs mikäs Candy+Mikko -tarina tämä nyt taas on?
Ap, oletko Candy? Vai joku Candy-wannabe?
Luuletko, että se tilanne kylillä miksikään muuttuu? Mies on kusipää edelleen, sinä olet avioliiton rikkonut lapsellinen lutka edelleen. Ei se status siitä avioerosta paljon muutu, kun totuus on kaikkien tiedossa, etenkin tuollaisella seudulla.