Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Älykkäänä kumppanin löytäminen on oikeasti haastavaa
En nyt kritisoi vähemmän älykkäitä, mutta jos äo on 137, se rajaa ulkopuolelle suurimman osan ihmisistä. En tiedä tapailukumppanien älykkyysosamääriä, mutta sen huomaa helposti, jos toinen on täysin eri viivalla. Käytännössä ehkä 3% vastakkaisen sukupuolen edustajista voisin kelpuuttaa älyllisen kapasiteetin suhteen, mutta moniko näistä asuu lähellä, moniko on sinkku, monenko kanssa muuten kemiat kohtaavat?
Mistä voi löytää kumppanin, jos ei halua seurustella taviksen kanssa?
Ja ei, en pidä itseäni parempana kuin muut, mutta fakta on se, että sosiaalinen kanssakäyminen on liian uuvuttavaa suurimman osan kanssa - minulle.
Kommentit (1624)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sosiaalinen kanssakäyminen "tyhmempien" kanssa on uuvuttavaa? Taidat itse olla sellainen, joka viljelee tarpeettomia sivistyssanoja joka väliin ja ihmettelet miksi vastapuoli ei tajua mistä puhut.
Mulla ainakin on se, että mä yleensä arvaan mitä toinen on sanomassa jo ennen kuin se on edes puolivälissä. Ja se juttu on semmoista, että mä en saa siitä itse mitään. Sama kuin kuuntelisi jonkun känniläisen sössötystä noin hiukan karrikoiden.
Sit ne keskustelun aiheet on, siis mua ei yleensä kiinnosta ne. Ja jos puhutaan vaikka ilmakehän lämpenemisestä niin toisen osapuolen argumentit on luettu Hesarista eikä mitään omaa ajattelua ole mukana.
Joo, mä oon aika yksinäinen kyllä ja hyvä juttuseura olis joskus mukavaa.
Olet malliesimerkki ajatuksen vinoumista. Imartelet itseäsi ja syytät muita kun olet syrjäytynyt. Sinun kaltaisiasi älykkäitä löytyy 13 tusinasta.
Ihan miten vaan. Siis kyllä mä osaan näytellä ja töissä ja muiden ihmisten kanssa teen sitä jatkuvasti. Olisi vaan mukava olla joskus ihan oma ittensä.
ps Päällikkötasolla ollaan.
Epäilen, että korkea älykkyys ei ole sinun ensisijainen ongelmasi. Itse olen tuntenut pari todella loistavan älykästä tyyppiä (kaksi matemaatikkoa ja yhden kielineron) ja heitä yhdistää se, ettei heitä motivoi näytteleminen eikä hierarkioissa kiipiminen. Tekevät omia juttujaan, toinen välillä ilman palkkaa ja toinen taas ei ikinä viitsinyt edes tehdä uraa. Näistä toinen on tohtori Oxfordin yliopistosta, toinen jätti teoreettisen fysiikan opinnot kesken Aalto-yliopistossa. Tohtorin pitkäaikainen naisystävä on myös tohtori.
Tämä vaikuttaisi tohtorispariskunnan osalta aivan perinteiseltä koiranhommalta. Käskystä läähätetään ja nylkytetään taidokkaasti, täten kivutaankin hierarkiassa korkealle. Mitään erityisen älykästö se ei ole ja kaistalepäinen luonteikkuus ajavana voimana on kuitenkin lopulta tehokkaampaa, jos vain osuu ja välttää karikkoja.
Mitä niillä kahdelle mielenkiintoisemman kuuloiselle älykölle tapahtui? Toinen vaikuttaisi ainakin tippuneen kesken jutun kerronnan, joten liekkö jysähti oikeassakin elämässään hajamielisyyttään monttuun. Kohtalo koettelee kaikkia vuorollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naisellinen luonne estää älyn. Te naiset olette ihan samanlaisia pulla-aivoja ja tyrkkyjä sillä älyllä. Ette missään osaa tehdä järkeviä valintoja. Se Mensa-akkakin ottaa aviomiehen nimen, vaikka se kohtaa tyttöjen syrjintään. Naisen älyllä ei konkreettisesti tee mitään. Te vain toistatte sitä samaa kanalauman höttöä aivottomasti ja leikitte kriittisiä.
Nainen on aina keskisuorittaja, lattea ja yllätyksetön. Nainen on heikko, pelokas ja kykenemätön kritisoimaan miehiä.
Sanotko tämän kasvotusten naiselle?
Vierailija kirjoitti:
Totta kai, tämähän on itsestäänselvyys. Jos suunnilleen ”sopivasti samalla älykkyystasolla” määritellään vaikkapa yhden normaalijakauman suuruiseksi, niin keskimääräisellä ihmisellä (ÄO=100) noin 68% kaikista ihmisistä mahtuu tähän haarukkaan. Siis kaksi kolmesta on riittävän samalla tasolla. Samoilla kriteereillä huippuälykäs joka ylittää nipin napin Mensan rajan, kokee vain 14% kaikista ihmisistä riittävän saman tasoikseksi. Itse olen virallisen testituloksen perusteella vielä vähän korkeammalla eli sopivia kumppaneita tässä suhteessa on vielä vähemmän. Koko väestöstä noin kymmenesosa tai vähemmän on minusta keskihajonnan sisällä. Samalla tasolla tai älykkäämpiä on alle prosentti kaikista.
Haaste on samaa luokkaa kuin yrittäisi etsiä kumppanin, jonka silmät ovat eri väriset tai on yli kaksimetrinen. Onhan heitä olemassa, mutta rajaus on tiukka. Erotuksena se, että älyä ei näe päältä päin eikä yleensä laiteta deitti-ilmoituksiin. Pitää tutustua ensin, ja se on paljon työläämpää kuin arvioida pituus ensi kohtaamisella.
Usein deitti-ilmoituksen tekstistä voi jo päätellä jotain.
Normaaliälykkäät alkavat alemmuudentunnossaan aina sönköttää sosiaalisesta älykkyydestä, vakuutellakseen itselleen että he ovat kuitenkin ihan yhtä hyviä kuin älykkäämmät joilla on sitten ehkä sosialisoimisessa haasteita. Juujuu, olette ihan yhtä hyviä.
Mutta kun. Älykkyys on pelkkää prosessoritehoa. Sen pituinen se. Se on se mitä mitataan Mensan ja psykologien kuviopäättelyteksteillä. Ei sosiaalista nerokkuutta, kineettistä lahjakkuutta, vaan prosessoritehoa.
Se mitä alemmuuskompleksiset eivät ymmärrä on, että yleisälykkyydestä on elämässä myös suunnilleen yhtä paljon hyötyä kuin tietokoneelle prosessoritehosta. Eli on siitä hyötyä, mutta ei rajattomasti eikä se tee yli-ihmiseksi. Jos ajattelee että kulttuuri on ihmistietokoneen softa, niin huomataan että älykkäiden elämää rajoittaa jo se, että ohjelmistot eli maailma suunnitellaan keskinkertaisten toimesta keskinkertaisille. Jos on älykäs, osa siitä menee pakostakin hukkaan ellei sitten keskity 100% johonkin kapeaan osaamisalueeseen ja perusta sinne kuplaa jossa elää.
Sosiaalisesti hyödyllisintä ja elämässä menestymisen kannalta "parasta" on olla hieman muttei liikaa keskivertoa älykkäämpi. Sellaisen on helpointa menestyä koska saa nauttia älykkyyden eduista mutta kommunikointi on yhä täysin sujuvaa eikä ole uhkaavalla tavalla poikkeava. Semmoinen 105-120. Sen yli jos menee, alkaa älykkyydestä olla myös sosiaalisesti haittaa ja turhautumista. Etenkin nämä haitat korostuvat naisilla joiden kohdalla älykkyyttä on pidetty pitkään merkityksettömänä ja jolta älykkyyttä tai yksilöllisyyttä ei edelleenkään odoteta samalla lailla kuin miehiltä.
Pariutuminen on ehkä se elämänalue jossa vanhat rooliodotukset ja ihanteet istuvat sitkeimmässä. Siksi se on vaikea rasti, ei siksi että älykkäät naiset sinänsä olisivat jotenkin kyvyttömiä sillä alueella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on pikemmin se tunne, että älykästä naista eivät keskivertomiehet halua, koska tuntevat itsensä huonoksi tai epävarmaksi. Kukapa sellaista elämää haluaisi.
Ei pidä paikkaansa. Kyllä ne todelliset syyt ovat jossain muualla.
Kyllä pitää. Voin vahvistaa ihan elämänkokemuksella ja onhan siitä tutkimuksiakin, että älykkyys nostaa naisen viehättävyyttä vain 120 asti, sen. Jälkeen miehet kokee sen vastenmielisenä. Nainen saa siis olla sopivasti älykäs, mutta ei liian.
Tuokin riippuu luultavasti siitä populaatiosta minkä silmissä viehättävyyttä arvioidaan. Siis jos puhutaan keskiarvomiehistä, silloin asia on luultavasti näin. Kuten aikaisemmin esitin, jos ihmisten välilllä 30 pistettä tai enemmän älykkyyseroa, tyhmempi ei enää kykene ymmärtämään älykkäämpää.
Ja koska keskiarvoälykkyys on sadan pisteen tuntumassa, silloin 120 p. nainen koetaan vielä viehättävän älykkäänä. Keskiarvomies kokee hänet älykkäänä, ja pystyy vielä ymmärtämään häntä.
Mutta jos miesotanta on huomattavasti keskivertoa älykkäämpää, silloin oletettavasti myös naisen älykkyys saa olla huomattavasti korkeampi.
Samaten ihmisillä on taipumus äänestää poliitikkoja jotka ovat heitä itseään jonkin verran älykkäämpiä, mutta ei liian paljon älykkäämpiä. Koska jos älykkyyseroa on liikaa, äänestäjät eivät koe ehdokasta miellyttävä eivätkä hänen puheitaan järkevinä, vaan he kokevat hänet kummallisena ja hänen puheensa outoina.
Tämäkö on syynä, että Halla-ahon puoluetta eivät naiset yleensä äänestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelmana ei ole se ettetkö löytäisi älykästi miestä, vaan se että älykkyys oikeasti tarkoittaa seuraavia:
- miehellä on korkeakoulututkinto ja korkea sosioekonominen status
- mies on sukkela seuramies joka osaa laukoa jotain salamannopeasti aiheesta kuin aiheesta
Miehissä, paljon enemmän kuin naisissa, on älykkäitä jotka eivät käytä älykkyyttään etenemiseen opinnoissa ja työelämässä "niin kuin kuuluu tehdä". Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä että miehet ovat jo synnynnäisesti vähemmän mukautuvia (kts. Big Five persoonallisuuspiirteet, agreeable/disagreeable, naiset vs miehet).
Toisekseen miesten mielenkiinto suntautuu useammin yhteen asiaa kuin laaja-alaiseen tiedon hankkimiseen.
On siis paljon huippuälykkäitä miehiä joilta puuttuu korkeakoulututkinto tai jotka keskittävät energiansa esimerkiksi johonkin harrastukseen työelämän kustannuksella.
Jos kuitenkin haluat rimaperiaatteen (miehen sosioekonominen status ei saa olla naisen vastaavaa alhaisempi) mukaisesti vain niitä opinnoissa/työelämässä menestyviä ja sosiaalisesti sukkelia miehiä, heitä haluavat muutkin naiset ja siksi kilpailu on kovaa.
Oletko varma, ettet vain yliarvioi omaa älykkyyttäsi ja suhtaudu toisiin ihmisiin sillä ennakko-oletuksella, että he varmasti ovat sinua tyhmempiä? Tajuatko, että on olemassa monenlaista älykkyyttä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älykkyys on yksinkertaisesti sitä, että kun kaksi lihaksikasta parhaassa iässä olevaa jannua astuu sisään häkkiin tappelemaan, niin ulos kävelee älykkäin.
Tästä on älykkyydessä lopulta kyse.
Älykkyys on maailman nykyinen tila. Älykkyys on ydinpommit.
Älykkäät kehittää jatkuvasti uusia inhovaatioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä olenko oikeastaan älykäs, mutta olin älykkyystestissä lapsena ja sen mukaan minun pitäisi olla huippuälykäs. Aikuisena en ole käynyt testissä eikä kiinnostakaan.
Kumppanin löytäminen on kieltämättä vaikeaa, mutta on vaikea sanoa johtuuko se älykkyydestä. En osaa kovin hyvin arvioida tapaamieni ihmisten älykkyyttä, joskus saatan kyllä huomata että joku on tyhmä, mutta sen huomaamiseen tahtoo mennä aikaa. Ihmisten kanssa keskustelu on sinänsä turhauttavaa, esim. jos yritän ottaa puheeksi jonkin tietyn asian. Usein se epäonnistuu, koska toinen osapuoli joko vaikenee tai sitten takertuu johonkin epäoleelliseen sivuseikkaan ja rupeaa puhumaan siitä.
Jos tuota tapahtuu monen eri ihmisen kanssa niin vika on sinussa. Joko olet päässäsi käynyt läpi "käsikirjoituksen" miten keskustelun pitäisi edetä (ja "pikkuseikkaan takertuminen" ei ollut käsiksessäsi) tai et osaa selittää asiaasi kunnolla.
Tässä ketkussa lienee kymmeniä mukaälykkäiden kirjoittamia viestejä, joihin vastauksesi olisi pätenyt, aloitus mukaanlukien , mutta haukkunet nyt väärää puuta. Ero esimerkiksi aloitukseen on pieni, mutta huomattava. Aloittaja ei ole eri viivalla, vaan katsoo asioita eri lähtokodista, siinä missä lainattu todennäköisesti kykenee argumentoimaan vakuuttavasti, koska reagointi on reagoimattomuus ja turhautuminen on odotettavissa oleva reaktio.
eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ongelmana ei ole se ettetkö löytäisi älykästi miestä, vaan se että älykkyys oikeasti tarkoittaa seuraavia:
- miehellä on korkeakoulututkinto ja korkea sosioekonominen status
- mies on sukkela seuramies joka osaa laukoa jotain salamannopeasti aiheesta kuin aiheestaMiehissä, paljon enemmän kuin naisissa, on älykkäitä jotka eivät käytä älykkyyttään etenemiseen opinnoissa ja työelämässä "niin kuin kuuluu tehdä". Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä että miehet ovat jo synnynnäisesti vähemmän mukautuvia (kts. Big Five persoonallisuuspiirteet, agreeable/disagreeable, naiset vs miehet).
Toisekseen miesten mielenkiinto suntautuu useammin yhteen asiaa kuin laaja-alaiseen tiedon hankkimiseen.
On siis paljon huippuälykkäitä miehiä joilta puuttuu korkeakoulututkinto tai jotka keskittävät energiansa esimerkiksi johonkin harrastukseen työelämän kustannuksella.
Jos kuitenkin haluat rimaperiaatteen (miehen sosioekonominen status ei saa olla naisen vastaavaa alhaisempi) mukaisesti vain niitä opinnoissa/työelämässä menestyviä ja sosiaalisesti sukkelia miehiä, heitä haluavat muutkin naiset ja siksi kilpailu on kovaa.
ps. tämä on myös ongelma miehille.
Itse en ole huippuälykäs (kuten ap), enkä oikeastaan pidä itseäni kovinkaan älykkäänä. Tosiasiassa kuitenkin ÄÖ:ni on melko korkea ja opin asioita helposti.
Parisuhteen löytämisen kannalta tämä on myrkkyä. Naisissa on vähemmän meitä "alisuorittajia", ja alisuorittajanaisilla on itse asiassa tapana etsiä kumppaniksi jotain muuta kuin heidän kaltaisiaan alisuorittajamiehiä. Yleensä jotain erilaista, jännittävää, ja samalla hankalaa.
Minä kelpaisin vain naisille joiden kanssa puuttuu henkinen yhteys, koska he haluaisivat Perusäijän. Minä olisin aihio josta muokata sellainen vaihtamalla salaatit makkaraan ja "ufot harrastukset" nikkarointiin pihavajassa six-packin kera.
Vierailija kirjoitti:
Oletko varma, ettet vain yliarvioi omaa älykkyyttäsi ja suhtaudu toisiin ihmisiin sillä ennakko-oletuksella, että he varmasti ovat sinua tyhmempiä? Tajuatko, että on olemassa monenlaista älykkyyttä?
Edelleenkään ei ole. On olemassa monenlaista lahjakkuutta, mutta älykkyys on pelkkää ongelmanratkaisutehoa. Se on älykkyyden määritelmä. Kun aletaan puhua sosiaalisesta älykkyydestä yms. puhutaan lahjakkuudesta.
Ihminen joka on sosiaalisesti hyvin taitava, on varmasti myös kohtuullisen älykäs. Mutta ne ovat eri ominaisuuksia.
Se että sinä arvotat älykkyyden ohi kaikkien muiden lahjakkuuksien, on sitten eri asia. Niin ei ole pakko tehdä, vaan voidaan järkevästi ajatella että älykkäät, sosiaalisesti lahjakkaat ja taiteellisesti lahjakkaat ihmiset ovat yhtä "erinomaisia". Mutta ei se tarkoita että kyseessä olisi vain yksi ja sama ominaisuus. Älykäs ei välttämättä osaa piirtää kuin tikku-ukkoja. Taiteellisesti lahjakas ei välttämättä osaa ratkaista monimutkaisempia kuviopäättelytehtäviä. Eri asioita. Niin yksinkertaista, niin vaikea...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älykkyys keskustelussa voidaan määritellä kykenevyytenä, vaikka olen samaa mieltä kuin 110 että se oikeasti on prosessoritehoa: sitä miten nopeasti langat aivoissa yhdistyy.
Sain tuloksen kuulumisesta älykkäimpään 0,1 prosenttiin, ja ikisinkkunainen.
Mä en ole itse kuulu tähän älykäs-kategoriaan, mutta mulla on ystävä joka kuuluu. Hänen kanssaan keskustelu on rasittavaa siinä mielessä, että hän haluaa a. Päteä, joka asiassa (vaikka aina ei ihan tietäisinkään) b. Hän syrjäyttää muiden yritykset keskustella jostain muusta (varsinkin aiheet mistä hän ei tiedä on vaan niiiiin tylsää) c. Jos joku kertoo jotain hauskaa juttua, hän ei voi ottaa sitä vaan hauskana juttuna vaan pitää alkaa esittämään tarinan epäloogisuuksia, jotka me kaikki huomattiin kyllä, mutta se on vaan tarina. Hänen kanssaan on kuitenki mukava jutella aiheista, joista hän tietää, koska hän kyllä selittää juurta jaksain jos et tajua jotain.
Eli uskon kyllä, että tämä on oikea ongelma, mutta jos ajatellaan, että 30 on se raja (joku väitti näin), että tulee ongelmia, niin sehän tarkoittaisi kuitenkin 107-167 välistä vaihtelua. Ja toi 107 taitaa mennä ihan normaaliälykkyyden rajoihin.
Mä ensin kyl katsoisin, että ihmisellä on samat kiinnostuksen kohteet, koska se voi olla jo tosi yhdistävä tekijä.
Onnea etsintää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on pikemmin se tunne, että älykästä naista eivät keskivertomiehet halua, koska tuntevat itsensä huonoksi tai epävarmaksi. Kukapa sellaista elämää haluaisi.
Ei pidä paikkaansa. Kyllä ne todelliset syyt ovat jossain muualla.
Kyllä pitää. Voin vahvistaa ihan elämänkokemuksella ja onhan siitä tutkimuksiakin, että älykkyys nostaa naisen viehättävyyttä vain 120 asti, sen. Jälkeen miehet kokee sen vastenmielisenä. Nainen saa siis olla sopivasti älykäs, mutta ei liian.
Yli 120 AO:n miehiä on noin 15% naisia enemmän... Yli 137 puolet naisia enemmän.
Surullista, ettei kukaan heistä koskaan kirjoita tällä palstalla. Olisi kiinnostavaa keskustella älykkään tai älykkäiden miesten kanssa.
Olet todennäköisesti keskustellut huippyälykkään miehen kanssa tällä palstalla, ja todennköisesti myös haukkunut häntä vähintään naisia saamattomaksi luuseriksi.
Kumppanin puutetta valittaa ne sosiaaliset älyköt joiden pitää saada alvariinsa läpättää juttuja omissa sfääreissään. Autistinen ei niin välitä.
Tässäkin keskustelussa nähdään miksi älykkäät eivät yleensä pidä itsestään ääntä. Heti alkaa jotkut mollaamaan tai puhumaan jostain tunneälykkyydestä. Älykkyyteen kuuluu hyvä mielikuvitus ja toinen puoli siitä kolikosta on epävarmuus itsestä.
Olisi tosiaan hyvä löytää jostain älykkäiden ihmisten kerho. Siis sellainen paikka minne saisi tulla omana väsyneenä itsenään eikä kukaan olisi mollaamassa.
Vierailija kirjoitti:
Älykkyys keskustelussa voidaan määritellä kykenevyytenä, vaikka olen samaa mieltä kuin 110 että se oikeasti on prosessoritehoa: sitä miten nopeasti langat aivoissa yhdistyy.
Sain tuloksen kuulumisesta älykkäimpään 0,1 prosenttiin, ja ikisinkkunainen.
No sitä (nopeutta) se ei kyllä ole. Prosessointiteho on eri asia kuin prosessointinopeus. Muistan erään todistettavasti maailman älykkäimmistä kuvailleen itseään hidasälyiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Älykkyys keskustelussa voidaan määritellä kykenevyytenä, vaikka olen samaa mieltä kuin 110 että se oikeasti on prosessoritehoa: sitä miten nopeasti langat aivoissa yhdistyy.
Sain tuloksen kuulumisesta älykkäimpään 0,1 prosenttiin, ja ikisinkkunainen.
Näin. Koska kykenevyys ei ole vakioitavissa oleva ominaisuus vaan riippuvainen kulloisestakin olosuhteista, kulttuurista jne. Kykenevällä on eniten niitä piirteitä jotka ovat hyödyllisiä kulloisissakin olosuhteissa.
Älykkyys taas on prosessoritehoa. Se voi auttaa jossain määrin sopeutumaan, mutta on silti eri asia. Toisissa tilanteissa se on yhdentekevää (kuten naisille suuren osan historiaa), tai peräti haitallista (esim. aikoina joina vallanpitäjät ovat lahdanneet älykköjä).
Jos älykkyydestä keskustellaan niin että mukaan mahdutetaan mahdollisimman paljon eri ominaisuuksia ettei kellekään tule paha mieli vaan jokainen voi kokea olevansa jollain tavalla poikkeuksellisen älykäs, keskustelu vesittyy täysin.
Jos keskustellaan prosessoritehosta, sitten päästään keskustelemaan myös ap:n esiin nostamasta ilmiöstä, eli siitä että (etenkin) naisten jotka ovat poikkeuksellisen älykkäitä on vaikea löytää kumppania, sekä pohtia tämän ilmiön syitä ja mahdollisia ratkaisuja.
Tässä on tullut esiin muutama mielenkiintoinen näkökulma:
-erot kommunikaatiotyylissä ja ajattelussa verrattuna enemmistöön
-introversion yhteys älykkyyteen
-älykkyyden alhainen arvostus /sen herättämä kateus ja aggressiot pariutumistilanteessa
-se miten houkuttelevina eri ominaisuuksia riippuen henkilön sukupuolesta/seksuaalisesta suuntautumisesta
Onkos nyt ihan varma ettei ongelma ole vaan introverttiys? Tutkijan hommissa, onnellisesti naimisissa, samoin kuin valtaosa kolleegoista. Kenenkään testituloksia tosin en tiedä, ehkä ne dosentit onkin kaikki keskivertoa tyhmempiä. Älykäs ihminen nimenomaan osaa mukautua erilaisiin sosiaalisiin tilanteisiin ja ihmisiin. Omahyväiset ja joustamattomat eivät halua ja sosiaalisesti kyvyttömät ei osaa
Ei älykkyys itsessään ole mikään tae sivistyksestä, tietämyksestä tai osaamisesta. Monesti on vastaan tullut ihan muuta sorttia "älykästä".
Runsas netin käyttö on yksi tehokkaimmista keinoista, ihan tutkimusten mukaan. Mitä enemmän käyttää, sitä tehokkaampaa. Ensin menee keskittymiskyky ja muisti, ja niiden myötä muutkin kognitiiviset toiminnot heikkenevät.