Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Älykkäänä kumppanin löytäminen on oikeasti haastavaa
En nyt kritisoi vähemmän älykkäitä, mutta jos äo on 137, se rajaa ulkopuolelle suurimman osan ihmisistä. En tiedä tapailukumppanien älykkyysosamääriä, mutta sen huomaa helposti, jos toinen on täysin eri viivalla. Käytännössä ehkä 3% vastakkaisen sukupuolen edustajista voisin kelpuuttaa älyllisen kapasiteetin suhteen, mutta moniko näistä asuu lähellä, moniko on sinkku, monenko kanssa muuten kemiat kohtaavat?
Mistä voi löytää kumppanin, jos ei halua seurustella taviksen kanssa?
Ja ei, en pidä itseäni parempana kuin muut, mutta fakta on se, että sosiaalinen kanssakäyminen on liian uuvuttavaa suurimman osan kanssa - minulle.
Kommentit (1624)
Älykkäänä - tekstisi perusteella pikemminkin "ylimielisenä kumppanin löytäminen on oikeasti haastavaa."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ÄO:ni on Mensan vanhan testin mukaan 160,5. Kävin testissä joskus 2000-luvun alkuvuosina. Silloin jäsenyyden rajana oli 148. Kuinka nämä korreloivat noihin nykyisiin ÄO:n arvoihin? Ellen väärin muista niin tuo 160,5 tarkoitti korkeampaa lukemaa kuin 99,5%:lla väestöstä ja jäsenyyden rajana oli 98%.
Vierailija kirjoitti:
Huuuutista!! :D
Nauru ja itku ovat oikeasti ihan naurettavan/itkettävän lähellä toisiaan. Nämä huutonaurajat/itkijät säälittävät minua ja ovat hyvin noloja tapauksia.
Niinhän sitä myös sanotaan, että se huutaa joka pelkää.
Tässä vielä top 5 typerimmät palsta töräytykset:
5: Otahan lääkkeet/mee hoitoon!
4: Porvoossa tapahtui
3: Sellainen miesvihasatu siellä!
2: Oma vika mitäs läksit!
1: Huuuutista! :D
Vierailija kirjoitti:
Älykkäänä - tekstisi perusteella pikemminkin "ylimielisenä kumppanin löytäminen on oikeasti haastavaa."
Sekö on ylimielistä kun toteaa tosiasiat ja joku kateellinen paskiainen pahoittaa siitä mielensä kun ei millään voi hyväksyä sitä, ettei itse pysty samaan?
Vierailija kirjoitti:
ÄO:ni on Mensan vanhan testin mukaan 160,5. Kävin testissä joskus 2000-luvun alkuvuosina. Silloin jäsenyyden rajana oli 148. Kuinka nämä korreloivat noihin nykyisiin ÄO:n arvoihin? Ellen väärin muista niin tuo 160,5 tarkoitti korkeampaa lukemaa kuin 99,5%:lla väestöstä ja jäsenyyden rajana oli 98%.
Riittäisikö tämä ap:lle? Siitä vaan matoa koukkuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älykkäänä - tekstisi perusteella pikemminkin "ylimielisenä kumppanin löytäminen on oikeasti haastavaa."
Et taida olla kovinkaan älykäs, vaan juuri näitä kuormittavan hitaita tapauksia, joihin kalikka on nyt kalahtanut.
Ei siinä ole mitään ylimielistä jos haluaa sellaisen kumppanin jonka kanssa juttu luistaa, eikä tarvitse koko ajan amputoida itseään ja hidastaa, selittää, hengitellä ja sopeutua.
Olen kuullut että jo parikymmentä pistettä eroa äo:ssa tekee sen, että mielekäs kanssakäyminen on mahdotonta/hankalaa toisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älykkäänä - tekstisi perusteella pikemminkin "ylimielisenä kumppanin löytäminen on oikeasti haastavaa."
Sekö on ylimielistä kun toteaa tosiasiat ja joku kateellinen paskiainen pahoittaa siitä mielensä kun ei millään voi hyväksyä sitä, ettei itse pysty samaan?
Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei olisi mitään sitä vastaan että kumppani on vähemmän älykäs, hyvässä parisuhteessahan ihmisten vahvuudet voivat täydentää toisiaan.
MUTTA. Joka.ikinen.kerta. kun olen tällä asenteella lähtenyt deittailemaan, on tulos ollut pettymys. Ei siksi että toisen älykkyyden puute olisi alkanut rasittamaan minua, vaan siksi että minä olen alkanut rasittaa häntä. Brassailen "tahallani" puhumalla asioista joita hän ei voikaan ymmärtää, vaikka omasta mielestäni keskustelen normaalisti. Kiinnostuksenkohteet liian erilaisia, ts. toinen ei jaksa kiinnostua mistään minkä minä koen virikkeenä ja päinvastoin minä en jaksa kiinnostua tosi-tv:n töllöttämisestä. Ei halua kokeilla uusia asioita. Jos on joku pulma eikä se heti ratkea, ei jaksa alkaa miettimään ratkaisua esim. 5 minuuttia vaan luovuttaa heti, hyvä jos ei suutu. Ei opi virheistään vaan toistaa samoja käyttäytymismalleja mitkä myöntää haitallisiksi.
Akateemisuus ei takaa älykkyyttä, olen tavannut sekä ei-akateemisia älykkäitä että akateemisia tyhjäpäitä.
Minä koitan oppia virheistäni sen verran, että jatkossa pysyttelen sinkkuna jos en löydä ihmistä jonka kanssa on normaali olo -molemmin puolin. Uskon, että jos sopiva vielä löytyy, niin hänen kanssaan haluaa pysyä koska molemmat tiedostavat mikä onnenpotku se on.
Tää on hyvä kommentti. Mun miesystävän kaveri, silloin jo melkein 50v etsi kuumeisesti puolisoa jonka kanssa hankkia lapsia. Kävi meillä esittelemässä muutaman naisen ja jälkeenpäin sitten pohti näiden naisten älykkyyttä sen kautta, pystyikö heille puhumaan bisnesmaailman koukeroista jne. Muilla piirteillä ei tuntumut olevan niin suurta merkitystä. Yksinhuoltajat menivät edelle, koska he todistetusti voisivat saada hänenkin kanssaan lapsia. Uskaltauduin siinä sitten pohtimaan ääneen, meneekö se niin, että naisen pitää todistaa menestyneelle miehelle älykkyytensä osaamalla samat aiheet mitä mies hinkuttaa ja jankuttaa. Vai voisiko älykkyydestä ja sivistyneestä ihmisestä (nää on mun mielestä kaksi eri asiaa) kertoa kutenkin se, että nainen on kiinnostunut kuuntelemaan mitä mies puhuu? Ja jos naisella on, kuten kaikilla esitellyillä naisilla oli, korkeakoulututkinto ja jo elämää takana, onko mies kiinnostunut näistä asioista/aloista laisinkaan? Itse en ole peruskoulua parempaa koulutusta saanut, mutta rakastan kuunnella ihmistä joka on innostunut jostain asiasta ja haluaa jakaa asioita kanssani. Rakastan kertoa omasta maailmankatsomuksestani ja pohtia maailmaa filosofisesti tai ihan vain oppiakseni uutta. Siksi olen ollut naimisissa akateemisten miesten kanssa, joilta löytyy myös sydämen sivistystä. Tällä hetkellä liitto natisee liitoksistaan, mutta uskon vielä viittäkymppiä lähestyessänikin löytäväni miehen joka tykkää keskustella (ei vain minusta) ja arvostaa halukkuuteni oppia uutta.
Vierailija kirjoitti:
Itse asiassa älykkään on helpompi löytää haluamansa puoliso kuin tyhmän. Äly nimenomaan korreloi ongelmanratkaisuvalmiuksien ja loogisen ajattelukyvyn kanssa. Siten älykäs pystyy kyllä melko helposti päättelemään esim. mistä hänen kannattaa kumppania etsiä, minkälaisilla kriteereillä lähteä liikkeelle ja miten pitää kiinni hyvästä puolisoehdokkaasta. Samoin hän voi ymmärtää, ettei edes halua puolisoa.
Tyhmän on paljon vaikeampi onnistua, koska hänellä voi olla täysin epärealistiset odotukset, vaikeuksia tehdä vaikutusta kehenkään millään henkisellä ominaisuudellaan kuten huumori ja viihdyttävä keskustelu, sekä usein myös huonot elintavat, joista johtuen ulkonäkökään ei aina ole kovin häävi.
Fiksut pärjää aina, myös parinvalinnassa. Sitähän älykkyys vähän niin määritelmällisesti tarkoittaa.
Mitä fiksuus tarkoittaa? Minulla on korkea äo, mutta itsetunto oli nuorempana aivan pohjalla, lapsuuden kaltoinkohtelun seurauksena. Olin kynnysmatto ja alistuin, kun en muusta tiennyt. Kärsimystä ollut siksi ja alisuorittajaksi jäin. Trauma on vienyt keskittymiskyvyn, esim en halua ajaa autoa.
Sillä että ratkaisen palikkatestit ja kaaviot noin yhdellä vilkaisulla, ei ole minun tapauksessani ollut mitään hyötyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, kuinka älykäs olen, mutta kumppaniani älykkäämpi (ainakin semmoinen tunne on) ja olen siis nainen. Mietin usein asioita pitkälle, esimerkiksi rahankäyttöä, lemmikkien turvallisuutta yms. Kumppanini taas toimii usein impulsiivisesti, eikä kuuntele neuvojani. Sitten jälkikäteen myöntää, että olin taas oikeassa, kun virhe on jo tehty. Minua ärsyttää tehdä asioita hankalammalla tavalla, jos on olemassa parempi ratkaisu.
Käytännön juttujen lisäksi kumppanini ei ole se ihminen, jonka kanssa jutella politiikasta tai minua kiinnostavista syvällisemmistä asioista, koska kumppanini ei siihen pysty. Hän saattaa heittää jonkun mielipiteen, jota ei sitten halua perustella millään tavalla tai vain alkaa provosoimaan. Ei pysty keskustelemaan asioista asioina, vaan ne kääntyy helposti henkilökohtaisiksi. Onneksi on sentään fiksuja kavereita, joiden kanssa pohtia asioita.
Aloitus oli niin huonosti kirjoitettu, että tulee mieleen joku netti-ÄÖ-testaaja, jolla ei kuitenkaan käy flaxi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän että nainen voi tulla valituksi vain ulkonäkönsä perusteella. Mutta mihin perustuu, jos älykäs ja kauniskin nainen ottaa vähä-älyisen miehen? Onko hän niin ulkonäkökeskeinen? Vai sääliikö vähä-älyistä niin paljon, että tahtoo naida tämän? Vai onko luonteessa jotain, mikä ei sovi älykkäälle miehelle? Onko oma isä ollut äitiä heikompi? Vai mistä on oikein kyse. Helppoudesta?
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan tehnyt Mensan testejä, joten en osaa sen perusteella sanoa mihin persentiiliin minun älykkyys osuu, mutta on minulla kuitenkin väitöskirja kohtuullisen teoreettiselta alalta jonkinlaisena todisteena. Itse etsin älykästä JA mukavaa naista jonka kanssa ei tarvitsisi hirveästi kotona kuluttaa energiaa. Että sen naisen älykkyys ja draivi olisi kohdistunut ajamaan yhteisiä asioita ja yhteistä etua ja että nainen olisi ratkaisukeskeinen ja -halukas ja pystyisi myös joustamaan ja sopimaan asioista. Moni kohtaamani älykäs nainen olisi suoraan sanottuna monessakin mielessä melko haastava kumppani:
1) Ovat hyvin vakuuttuneita omasta erehtymättömyydestään ja kompromissihalukkuutta ja -kykyä ei ole nimeksikään.
2) Ovat yleensä myös hyvin vaativia kumppaniensa suhteen. Etsivät sitä täydellistä yksisarvista. Tuntuu että todennäköisyys sen oikean löytämiselle olisi korkeintaan yksi miljoonasta.
3) Eivät osaa valita taistelujaan, vaan ihan kaikki riidat ja väittelyt pienistä isoimpiin pitää voittaa ja jos eivät voita, niin kantavat siitä pitkään kaunaa.
Näistä syistä etsinkin nykyään ensisijaisesti mukavaa naista ja älykkyys on vain toissijainen bonus.
Nämä kuvaamasi naiset eivät selvästikään ole älykkäitä, tai ainakaan älykkyys ei tee heistä tuollaisia. Kuvasit käyttäytymistä, jota ilmenee ihan kaikilla älykkyystasoilla, epäilen että jopa enemmän vähemmän älykkäillä.
Tai sitten tulkintasi on jotenkin värittynyt tai asenteinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse asiassa älykkään on helpompi löytää haluamansa puoliso kuin tyhmän. Äly nimenomaan korreloi ongelmanratkaisuvalmiuksien ja loogisen ajattelukyvyn kanssa. Siten älykäs pystyy kyllä melko helposti päättelemään esim. mistä hänen kannattaa kumppania etsiä, minkälaisilla kriteereillä lähteä liikkeelle ja miten pitää kiinni hyvästä puolisoehdokkaasta. Samoin hän voi ymmärtää, ettei edes halua puolisoa.
Tyhmän on paljon vaikeampi onnistua, koska hänellä voi olla täysin epärealistiset odotukset, vaikeuksia tehdä vaikutusta kehenkään millään henkisellä ominaisuudellaan kuten huumori ja viihdyttävä keskustelu, sekä usein myös huonot elintavat, joista johtuen ulkonäkökään ei aina ole kovin häävi.
Fiksut pärjää aina, myös parinvalinnassa. Sitähän älykkyys vähän niin määritelmällisesti tarkoittaa.
Mitä fiksuus tarkoittaa? Minulla on korkea äo, mutta itsetunto oli nuorempana aivan pohjalla, lapsuuden kaltoinkohtelun seurauksena. Olin kynnysmatto ja alistuin, kun en muusta tiennyt. Kärsimystä ollut siksi ja alisuorittajaksi jäin. Trauma on vienyt keskittymiskyvyn, esim en halua ajaa autoa.
Sillä että ratkaisen palikkatestit ja kaaviot noin yhdellä vilkaisulla, ei ole minun tapauksessani ollut mitään hyötyä.
En ole psykologi, joten suosittelen keskustelemaan ammattilaisen kanssa. Sellaisen, joka auttaa sua pääsemään lapsuuden kaltoinkohtelun ansasta. Siitä, joka vie sulta sen kapasiteetin, jolla voisit olla enemmän. Joka tapauksessa se vaatii sulta lopullisen sinetin. Tsemppiä!
Nojaa. Minulle tuo ei ollut vaikeaa. Useasti opiskeluporukoista löytää kumppanin, siellä tuppaa olemaan muitakin älykkäitä ihmisiä. Ennen luulin olevani maapallon ainoa älykäs ihminen. Ala-asteella ja yläasteella oli välillä tuskastuttavaa kun saman henkisiä ihmisiä ei löytyntyt ja olisin kaivannut älyllistä haastetta. Näin 30-vuotiaana olen ymmärtänyt sen, että älykkyyksiä on hyvin monenlaisia ja jokaiselta ihmiseltä voi oppia jotakin kun käyttää itse omaa älyään. Toki ymmärrän, että niin läheisessä suhteessa kuin parisuhde, ihminen haluaa tulla kohdatuksi ja ymmärretyksi kokonaisvaltaisesti, mutta ei älykkään kumppanin löytäminen ole niin mahdotonta kuin mitä esität. Kukaan ei myöskään ole kaikessa älykäs koko ajan. Sopiva kumppani tulee kyllä. Sillä välin kannattaa suhtautua ihmisiin avoimin mielin, vaikka he eivät älyllään ensinäkemällä loistaisi. Kuulostinpas paatokselliselta ja isälliseltä/äidilliseltä. Ei ollut tarkoitus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei olisi mitään sitä vastaan että kumppani on vähemmän älykäs, hyvässä parisuhteessahan ihmisten vahvuudet voivat täydentää toisiaan.
MUTTA. Joka.ikinen.kerta. kun olen tällä asenteella lähtenyt deittailemaan, on tulos ollut pettymys. Ei siksi että toisen älykkyyden puute olisi alkanut rasittamaan minua, vaan siksi että minä olen alkanut rasittaa häntä. Brassailen "tahallani" puhumalla asioista joita hän ei voikaan ymmärtää, vaikka omasta mielestäni keskustelen normaalisti. Kiinnostuksenkohteet liian erilaisia, ts. toinen ei jaksa kiinnostua mistään minkä minä koen virikkeenä ja päinvastoin minä en jaksa kiinnostua tosi-tv:n töllöttämisestä. Ei halua kokeilla uusia asioita. Jos on joku pulma eikä se heti ratkea, ei jaksa alkaa miettimään ratkaisua esim. 5 minuuttia vaan luovuttaa heti, hyvä jos ei suutu. Ei opi virheistään vaan toistaa samoja käyttäytymismalleja mitkä myöntää haitallisiksi.
Akateemisuus ei takaa älykkyyttä, olen tavannut sekä ei-akateemisia älykkäitä että akateemisia tyhjäpäitä.
Minä koitan oppia virheistäni sen verran, että jatkossa pysyttelen sinkkuna jos en löydä ihmistä jonka kanssa on normaali olo -molemmin puolin. Uskon, että jos sopiva vielä löytyy, niin hänen kanssaan haluaa pysyä koska molemmat tiedostavat mikä onnenpotku se on.
Tää on hyvä kommentti. Mun miesystävän kaveri, silloin jo melkein 50v etsi kuumeisesti puolisoa jonka kanssa hankkia lapsia. Kävi meillä esittelemässä muutaman naisen ja jälkeenpäin sitten pohti näiden naisten älykkyyttä sen kautta, pystyikö heille puhumaan bisnesmaailman koukeroista jne. Muilla piirteillä ei tuntumut olevan niin suurta merkitystä. Yksinhuoltajat menivät edelle, koska he todistetusti voisivat saada hänenkin kanssaan lapsia. Uskaltauduin siinä sitten pohtimaan ääneen, meneekö se niin, että naisen pitää todistaa menestyneelle miehelle älykkyytensä osaamalla samat aiheet mitä mies hinkuttaa ja jankuttaa. Vai voisiko älykkyydestä ja sivistyneestä ihmisestä (nää on mun mielestä kaksi eri asiaa) kertoa kutenkin se, että nainen on kiinnostunut kuuntelemaan mitä mies puhuu? Ja jos naisella on, kuten kaikilla esitellyillä naisilla oli, korkeakoulututkinto ja jo elämää takana, onko mies kiinnostunut näistä asioista/aloista laisinkaan? Itse en ole peruskoulua parempaa koulutusta saanut, mutta rakastan kuunnella ihmistä joka on innostunut jostain asiasta ja haluaa jakaa asioita kanssani. Rakastan kertoa omasta maailmankatsomuksestani ja pohtia maailmaa filosofisesti tai ihan vain oppiakseni uutta. Siksi olen ollut naimisissa akateemisten miesten kanssa, joilta löytyy myös sydämen sivistystä. Tällä hetkellä liitto natisee liitoksistaan, mutta uskon vielä viittäkymppiä lähestyessänikin löytäväni miehen joka tykkää keskustella (ei vain minusta) ja arvostaa halukkuuteni oppia uutta.
Kunhan toista ei pakota filosofisiin keskusteluihin. Edes oman oppimishalun nimissä.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on pikemmin se tunne, että älykästä naista eivät keskivertomiehet halua, koska tuntevat itsensä huonoksi tai epävarmaksi. Kukapa sellaista elämää haluaisi.
Älä valehtele itsellesi:D Miehet eivät halua itseään älykkääksi luulevaa naista koska saisivat elää jatkuvassa myötähäpeän tunteessa.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän että nainen voi tulla valituksi vain ulkonäkönsä perusteella. Mutta mihin perustuu, jos älykäs ja kauniskin nainen ottaa vähä-älyisen miehen? Onko hän niin ulkonäkökeskeinen? Vai sääliikö vähä-älyistä niin paljon, että tahtoo naida tämän? Vai onko luonteessa jotain, mikä ei sovi älykkäälle miehelle? Onko oma isä ollut äitiä heikompi? Vai mistä on oikein kyse. Helppoudesta?
Miehiä on vain kahdenlaisia: niitä jotka kannustaa ja haluaa puolisollekin vain hyvää. Sitten on näitä joiden pitää koko ajan saada vähän nakertaa ja nokitella, lannistaa. Maisteri voi olla häikäilemätön hyväksikäyttäjä. Yksinkertainen maalaismies hyväsydäminen ja käytännöllinen.
Eli tietysti se joka kannustaa on parempi, ei haittaa vaikka olisi "juntti" vaatetus tms.
En usko omaavani kovinkaan suurta älykkyysosamäärää mutta olen aina pätjännyt erittäin hyvin työelämässä, sekä tienannut hyvin urani aikana.
Uskon, että älykkyysosamäärällä ei esimerkiksi saada aina parasta työpaikkaa tai edetä uralla nousujohteisesti. Huippusuuniin palkatsan monesti hyviä tyyppejä joilla on tunneälyä ja viisautta.
Älykkyyttä on monenlaista: . Kirjaviisautta tai vaikka soaiaalisesti älykästä viisautta.
Mitä teidän mielestä on älykkyys?
Onko se sitä että osaat laskea kaikenmaailman kaavat ja puhua sivistyssanoin? Vai onko se sitä, että tajuat miten bisnestä tehdään tai sitä että on ilmiömäisen hyvä myymään?
Jos joku ei löydä puolisoa siksi ettei ole tarpeeksi älykkäitä tarjolla-katsoisin ihan ensimmäisenä peiliin ja miettisin pitäisikö omaa käytöstä vähän parannella.
Nythän sentään tyhmimmät on helppo rajata pois koska heillä ei ole maskia naamalla ja/tai noudattavat turvavälejä korkeintaan silloin kun se heille itselleen sattuu sopimaan ja se on helppoa.