Vaimon tunteet väljähtyneet?

[quote author="Vierailija" time="11.12.2013 klo 15:22"]

Teen kaikkeni ja silti vaimo on täysin passiivinen. Teen 2/3 kotitöistä, huomion, kehun, maksan asumisen ja ruoan täysin, ihailen vaimoani ihan aidosti ja annan hänen kuulla siitä päivittäin, järjestelen aikatauluni niin että pääsee neljästi viikossa harrastamaan ja väliin ilmoitan työpaikalle vietävien ruusujen lukumäärällä, että kuinka monen tunnin päästä olen kotona. Lapset tulee viereeni yöllä jotta hän saa nukkua yöt rauhassa ja niin edelleen...

Tulos? No eipä juuri mitään. Ei koskaan lähestymistä, ei koskaan kiitosta mistään, ei koskaan "ihana kun olet siinä" tai mitään muutakaan kommenttia, ei koskaan aloitetta joka edes JOSKUS naisenkin tekemänä saisi miehen tuntemaan itsensä halutuksi. Ei koskaan.

Olen aivan puhki.

[/quote]

Vaimosi ei hyvän päälle tajua. Jos olisi joskus ollut jonkun tosi kusipään kanssa, ymmärtäisi mikä helmi olet. 

ehkä paras ja toimivin konsti saada vaimosi huomio on tuoda kotiin joku toinen nainen näytille..paras jos se on vaimosi paras ystävä..ja naida häntä vaimosi silmienalla vaikka keittiön pöydällä..ainakin meillä toimi hyvin ärsykkeenä ja nyt olemme onnellisia ja seksikin luistaa jopa vaimon aloitteesta..tapahtumasta ei ole sen koomin puhuttu..ja kyllä tämä asia on tosi asia..toimi meillä mutta kaikkihan ovat erilaisia.ellei muu auta niin hakee sen läheisyyden sitten muualta..sitä mitä kotoa ei saa niin haetaan muualta..

Läheisyyden tarve löytyy olemalla lähellä. Seksin tarve löytyy panemalla. Tätähän nainen ei usko, vaan luulee, että korvien välissä jokin naksahtaa satumaisesti kohdalleen.

Lukekaa vaikka mistä pariterapiajutusta jne. Tai käykää siellä terapiassa juttelemassa ja kuuntelemassa, ehkä se nainenkin sitten uskoo.

Siis niin että läheisyys ja seksin harrastaminen lisäävät tarvetta ja kaipuuta molempiin.

Miehelle, joka kaipasi yhteisiä suihkuhetkiä: osaatko lopettaa hellimisen ja olla menemättä seksiin asti? Vai viekö tilanne sitten niin mukanaan, että jos nainen suostuu hellittäväksi, yrität painostaa hänet aktiin?

Antakaa naiselle vastuu tekemisistään. Kertokaa, että ette kestä tässä tilanteessa ja että harkitsette pettämistä. Nainen todennäköisesti suuttuu ja itkee, pelästyy pysyvän parisuhteen puolesta. Mutta eipä se nainenkaan varmaan onnellinen ole! Pyytäkää naiselta selkeitä tekoja. "Kehu minua kerran päivässä." Tee itse samoin. Ole myös itse se muutos, jota haluat. MUTTA kerro naisellesi ne asiat, joista kirjoitat täällä. Ja jos hän ei halua kuulla, pakottakaa kuuntelemaan. Jos olet onneton, etkä aio jatkaa samoin niin naisella on oikeus ja velvollisuus kuulla se. Kerro, että olet valmis auttamaan häntä millä tavoin tahansa, mutta kerro selkeästi myös se, mitä itse tarvitset. Jos nainen ei halua myöntyä ehtoihin, on ehkä aika siirtyä eteenpäin. Parisuhde on kuitenkin kahden kauppa, vastavuoroinen ja niin edelleen. Ei naisilla ole oikeutta asettaa elämän raameja - varsinkin kun hän ei usein ole niissä puitteissa kuitenkaan onnellinen. Sitä toista ihmistä (miestä) on vaan niin paljon helpompi syyttää kaikesta kuin ottaa vastuu omasta elämästä. Tämä koskee myös miehiä!

Synnytyksen jälkeisestä elämästä ei ole kokemusta, mutta voisin olettaa, että jonkinlainen tauko on usein olemassa. Mutta kuulin myös, että nautintoon voi opetella uudelleen, että ehkä ei teekään niin mieli ennen kuin aloittaa seksin harrastamisen uudelleen ja tavallaan löytää itsestään naisen, joka uhkaa jäädä äitiyden alle.

olen #34 ja #54...

Pakko kommentoida vielä tuota viimeistä... läheisyyden tarve syntyy olemalla ihanasti & ehdoitta lähekkäin ja seksi (pitäisi herätä) harrastamalla hyvää seksiä. Kaikkeen tarvitaan kaksi, yksin tehden tuo kaikki ei ole parisuhdetta vaan yksisuhdetta. Samaa mieltä...

Menen kuuntelemalla ja hyvällä pieteetillä eteenpäin illoissa niitä sen enempää suunnittelematta tai millään tapaa "aina seksiä odottaen". Mutta, jossain kohtaa nainenkin voisi "tietää mitä haluaa", "haluta edes jotain" ja tulla mukaan tähän elämään jota itse elän ja tarjoan ihan täysillä. Ei voi aina vain olla väsynyt, haluta olla rauhassa tai vaikka "nauttia yksinolosta".

WTF oikeasti, kuinka paljon pitää näinkin hyvänkuntoisen, menestyvän ja erittäin aktiivisen perheenisän oikeasti ottaa paskaa niskaansa jotta pääsee niin lähelle toista kuin tässä maailmassa on mahdollista?

Ei voi olla, että kun on syöty laittamani illallinen minun laitettuani lapset nukkumaan lämmittämäni saunan jälkeen, että siivoamassani olkkarissa hellän niskaan antamani suudelman ja "tuu, mennään tekemään sinulle ihana olo" - kuiskaukseni jälkeen vastataan "höh..." ja käännytään vain mukavampaan asentoon. Siis oikeasti, HÖH??? Sitten jos sattuu olemaan se kuukausi kun ehkä rakastellaan, niin teema on että käytetään 12 vuotta naimisissa olleina kumia... "se on niin mukavaa kun ei tartte pestä". Itse ajattelin sitten taas joskus jos ehkä kun seksi on taas ajankohtaista, ilmoittaa että olen lopettanut kumin käytön, piste. "Se on niin mukavaa kun ei tarvitse pukeutua seksiin" heko heko...

Olisi kiva tietää, että missä kohtaa puolison itsekkyys tavallaan menee täyden kierroksen ympäri jolloin se tukehtuu omaan mahdottomuuteensa??

[quote author="Vierailija" time="22.12.2013 klo 00:18"]

Niin sama tilanne alkupään kirjoittajien kanssa. Kolme lasta, koulussa / päiväkodissa. perusarkea, molemmat käymme töissä, taloudellisesti ei ongelmia. Kaikenlaista olen yrittänyt, mihinkään ei lämmetä. kosketus torjutaan määrätietoisesti. Kotitöistä kannan vastuuni, teen enemmän kuin puolet. Oman käden kanssa on joutunut pitkään jo helpotukset hoitamaan. Vaimo sanoo rakastavansa mutta mitä rakkautta se on kun ei edes koskea saa. Tässä tilanteessa olen flirttaillut vieraiden naisten kanssa tilaisuuden tullen, ihanaa saada vastakaikua, naurua, iloa. Sitten meni kerran tässä liian pitkälle, sorruin vieraaseen petiin, mutta voi veljet että oli mahtavaa, olipahan nainen, voiko tuollaisia ollakkaan. Sen yön jälkeinen morkkis on kuitenkin kova. todella kova. Mitähän tässä pitäisi tehdä...

[/quote]

Kirjoitit sitten minun tarinani tänne ja ihan sama kaksijakoinen fiilis on nyt. 

Kuitenkin päätin roikkua paskassa liitossa koska olen nuo lapset hommannut ja niiden parasta pitää vain ja ainoastaan ajatella. Eli kämppiselämää vaimon kanssa, silloin tällöin tuulettumaan muualle niin jaksaa taas jääkaappilämmintä emäntää kotona. Kai sillä on omatkin säädöt jonkun kanssa, sen verta enemmän on ruvettu panostamaan ulkonäköön töihin lähtiessä. Mutta minä se en ole joka ensin eroa hakee.

[quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 15:16"]

olen #34 ja #54...

Pakko kommentoida vielä tuota viimeistä... läheisyyden tarve syntyy olemalla ihanasti & ehdoitta lähekkäin ja seksi (pitäisi herätä) harrastamalla hyvää seksiä. Kaikkeen tarvitaan kaksi, yksin tehden tuo kaikki ei ole parisuhdetta vaan yksisuhdetta. Samaa mieltä...

Menen kuuntelemalla ja hyvällä pieteetillä eteenpäin illoissa niitä sen enempää suunnittelematta tai millään tapaa "aina seksiä odottaen". Mutta, jossain kohtaa nainenkin voisi "tietää mitä haluaa", "haluta edes jotain" ja tulla mukaan tähän elämään jota itse elän ja tarjoan ihan täysillä. Ei voi aina vain olla väsynyt, haluta olla rauhassa tai vaikka "nauttia yksinolosta".

WTF oikeasti, kuinka paljon pitää näinkin hyvänkuntoisen, menestyvän ja erittäin aktiivisen perheenisän oikeasti ottaa paskaa niskaansa jotta pääsee niin lähelle toista kuin tässä maailmassa on mahdollista?

Ei voi olla, että kun on syöty laittamani illallinen minun laitettuani lapset nukkumaan lämmittämäni saunan jälkeen, että siivoamassani olkkarissa hellän niskaan antamani suudelman ja "tuu, mennään tekemään sinulle ihana olo" - kuiskaukseni jälkeen vastataan "höh..." ja käännytään vain mukavampaan asentoon. Siis oikeasti, HÖH??? Sitten jos sattuu olemaan se kuukausi kun ehkä rakastellaan, niin teema on että käytetään 12 vuotta naimisissa olleina kumia... "se on niin mukavaa kun ei tartte pestä". Itse ajattelin sitten taas joskus jos ehkä kun seksi on taas ajankohtaista, ilmoittaa että olen lopettanut kumin käytön, piste. "Se on niin mukavaa kun ei tarvitse pukeutua seksiin" heko heko...

Olisi kiva tietää, että missä kohtaa puolison itsekkyys tavallaan menee täyden kierroksen ympäri jolloin se tukehtuu omaan mahdottomuuteensa??

[/quote]

Itse ainakin jatkuvien pakkien seurauksena lopetin seksin pyytämisen vaimolta. Silloin kun sitä itse aktiivisesti yritti niin kerran kuussa saattoi hyvällä lykyllä saada omalta vaimolta. Nyt kun vaimo on silmin nähden tyytyväinen kun seksiä ei kärtetä niin hän haluaa sitä itse n.4 krt vuodessa. Eli naisetkin ilmeisesti haluavat seksiä joskus.

Kotitöitä teen minäkin 2/3 kaikesta, haen ja vien lapset päiväkotiin ja herätän isommat kouluun ja hoidaan aamupalat ja päivällisen. Se että naiset vouhkaavat tuosta tee-kotitöitä-niin-jaksan-paremmin-ja-saat-seksiä on ihan paskapuhetta. Tähän on tyytyminen ja mitä pitempään on ollut puutteessa niin sen vähemmän itselläkin haluttaa, kaikkeen tottuu paitsi jääpuikkoon perseessä.

Ajattelin alkaa elämään itsekkäämpää elämää. Kun vaimo nonsaleeraa tarpeeksi pitkään, niin sitten on vain alettava tekemään valintoja omalta osalta. Pettäminen, ja turha riiteleminen itseltäni täysin poissuljettuina aiheina saa vähitellen seurakseen myös läheisyyden yrittämisen. Ei voi olla niin, että aidon huomioiva käytös yhdessä terveiden elämäntapojen ja kivan perheläheisen asenteen kanssa ei riitä siihen, että vaimo ottaisi minut ikinä millään tapaa huomioon. Ei ole normaalia harrastaa jonkinmuotoista sääliseksiä kerran kahdessa kuukaudessa - mielummin olen kokonaan ilman, kuin näen vaimon selvästi vaivautuvan ehkä aina parillisina kuukausina olemaan oikea nainen yhden illan. Kun seuraava kerta tulee, ajattelin ilmoittaa ettei kiinnosta kun kerran on noin vaikeaa.

Aloitukseen viitaten on pakko sanoa, että kun vaimo haluaa liitossa olla ja jatkaa yhdessäeloa, niin kyllä siihen jonkinlainen inhimillisyys ja parisuhteen kanssa yrittäminen pitäisi kuulua. Ei se nyt niin mene, että halutaan olla yhdessä eikä silti tehdä mitään asian eteen muuta kuin odotetaan miehen tekevän ihmeitä joka päivä.

Alan siis harrastamaan ja elämään. Uskollisesti, mutta itsekkäämmin. Ei ole aikaa laittaa ruokaa, ei ole aikaa siivota, ei ole aikaa tehdä sitä ja tätä. On vain aikaa minulle itselleni ja lapsilleni kun kerran kaikki parisuhteen kanssa yrittäminen tehdään ihan mahdottomaksi.

Kaikessa ymmärtämättömyydessään naisten kannattaisi ymmärtää itsekin yrittää ajoissa. Kohta joku kommentoi, että ehkä vaimosi kokee seksin vastenmieliseksi kanssasi... no sitten kannattaa lähteä samantien menemään eikä kiusata uskollisia ja parhaansa yrittäviä miehiä.

Kyllä naisella on oikeus lakata haluamasta miestään, sulkeutua mieheltään ja alkaa unelmoimaan uudesta miehestä. Samalla mies saa yrittää parhaansa perheen eteen, mutta jos ei ole Pratt Bid niin ihan on oma vika!!!

[quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 12:31"]

Kyllä naisella on oikeus lakata haluamasta miestään, sulkeutua mieheltään ja alkaa unelmoimaan uudesta miehestä. Samalla mies saa yrittää parhaansa perheen eteen, mutta jos ei ole Pratt Bid niin ihan on oma vika!!!

[/quote]

Mikä oikeus? Oikeudestahan on aina vähintään 2 eri näkemystä. Elämässä ei ole pakko tehdä tai jättää tekemättä yhtään mitään. Vain kuolema on pakollinen.

[quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 12:31"]

Kyllä naisella on oikeus lakata haluamasta miestään, sulkeutua mieheltään ja alkaa unelmoimaan uudesta miehestä. Samalla mies saa yrittää parhaansa perheen eteen, mutta jos ei ole Pratt Bid niin ihan on oma vika!!!

[/quote]

ja koita jo sinäkin tajuta, että se on PITT EIKÄ BID. On jo huomautettu kerran aiemmin. Tässäkö kulminoituu mammapalstalaisten taso? Ei edes lueta mitään vastauksia tai sitten päässä on vain sahajauhoa ja keltaista nestettä.