Isovanhemmat kantavat opiskelemaan lähtevälle nuorelle vanhaa roinaa mitä hän ei halua

Vierailija kirjoitti:

Käytätkö sinä veitsiä ja haarukoita, jotka olivat käytössä jo isovanhemmillasi? Minä käytän, hyvää tavaraa ei kannata turhaan vaihtaa uuteen.

Minä en, mutta teinini kyllä. Käytössä on äitini 80-luvulla ostamat savoniat, jotka sain 90-luvulla mukaani muuttaessani omilleni. Onhan ne naarmuiset, mutta parempia malliltaan ei ole vielä vastaan tullut.

En kyllä yhtään tiedä mihin omien isovanhempieni haarukat on päätyneet... Ei tainnut meille tulla silloin 1977 kun mummo kuoli.

Tuttua on. Mummoni tyrkytti jämäastiansa, joista suurimmasta osasta oli lähtenyt pala, vanhat vuodevaatteensa, taulunsa jne. Aluksi otin, sitten aloin sanoa, ettei mahdu, on niin pienet tilat. Pitkään mainosti koko suvulle, miten paljon minua auttoi. Onneksi oli eräs toinen sukulainen, joka vain kysyi, olisiko hänellä jotain tarpeeseen. Tyrkytyselementti puuttui. Häneltä sain itse valita esim. runkopatjasängyn ja muutaman kivan maton.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin. Nuorethan kuulemma ovat huolissaan maapallon tilasta ja kannattavat kierrätystä. Tosiasiassa he haluavat kaiken uutena, uudet puhelimet joka vuosi, rajattomasti matkustelua jne. Heillä on valtava hillijalanjälki.

Mutta tässäkin ketjussa syyllistetään isovanhempia, jotka ovat eläneet kierrättäen ja erittäin pienellä hiilijalanjäljellä.

Nuoret ovat sekä tekopyhiä että pahansuopia.

Ai nuori on pahansuopa, kun ei halua 20 vuotta vanhoja täkkejä ja tyynyjä? Nuohan on jo terveysriski. Samoin naarmuiset astiat, muovikipot ym.

Jos vanhuksilla on jotain hienoa, sitä ne eivät anna.

Meillä on yli 50 vuotta vanhat täkit, ne sellaiset toiselta puolen satiinipintaiset ja toiselta puuvillaa. Miniä on monta kertaa pyytänyt niitä heille, mutta täytyykin sanoa, että ovat terveysriski, ei voi semmoisia muille antaa.

Miniäsi ei tasan tarkkaan halua ikäloppuja hikisiä täkkejä. Keksi parempi.

Miksi ne olisi hikisiä? Vaikka sinä et osaa pestä tekstiilejä, niin moni muu osaa.

Eihän nämä Greta Thunbergin opetuslapset mitään käytettyä hyväksy. Uutta sen olla pitää. Sitten voi mennä taas eduskuntatalon rappusille kohkaamaan ilmastonmuutoksesta, jos nyt etelänlentojen väliin jää aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoret ei oikeastaan halua kierrättää, joten turha olettaa, että heille kelpaisi mikään, mikä on ollut muiden käytössä ellei se satu olemaan muodikas tiikkinen lipasto. Puheissa vaaditaan maapallon luonnonvarojen tuhlaamisen lopettamista, mutta yksilötasolla halveksitaan sitä mummoa, joka elää säästäväisesti. Moniko tänäkin syksynä sisustaa kotinsa aasialaisella halpakrääsällä vain siksi, että mummon tyrkyttämissä juomalaseissa oli ruma vihreä sävy.

Miksi mummo luopuisi omista laseistaan? Ei kai vaan tarkoitus ole ostaa uusia? Vai osteliko mummo nuorena liikaa astioita?

Mummolla on kaksi lasisarjaa: ne sulatejuustoista aikanaan kerätyt 7 kpl ja sitten ns. vieraslasit, vihreät, 6 kpl, joita on viimeisen 20 vuoden aikana käytetty ehkä 8 kertaa ja noiden mummo nyt arvelee olevan valmiita matkaamaan uuteen kotiin. Tuossa mallikuva:

https://www.asadonaarteet.net/tuotteet.html?id=28/442051

Mutta sävy on ihan väärä, ei käy!

Mummo voi myydä lasit nettikirpparilla hyvään hintaan sellaiselle, joka keräilee tuota sarjaa. Sen lisäksi nuorella voi jo olla juomalasit, joiden särkymistä ei tarvitse pelätä.

Eipä ole käynyt mielessä tyrkyttää mitään, mutta en minä rahaakaan ole antanut saati lainannut autoa muuttoa varten. Nuoren pitää itsenäistyä ja jos ei ole varaa johonkin, niin jättää jonkun toisen asian ostamatta. Sitten voi säästää ja jonain päivänä saa juuri sen paistinpannun, josta nyt haaveilee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoret ei oikeastaan halua kierrättää, joten turha olettaa, että heille kelpaisi mikään, mikä on ollut muiden käytössä ellei se satu olemaan muodikas tiikkinen lipasto. Puheissa vaaditaan maapallon luonnonvarojen tuhlaamisen lopettamista, mutta yksilötasolla halveksitaan sitä mummoa, joka elää säästäväisesti. Moniko tänäkin syksynä sisustaa kotinsa aasialaisella halpakrääsällä vain siksi, että mummon tyrkyttämissä juomalaseissa oli ruma vihreä sävy.

Miksi mummo luopuisi omista laseistaan? Ei kai vaan tarkoitus ole ostaa uusia? Vai osteliko mummo nuorena liikaa astioita?

Mummolla on kaksi lasisarjaa: ne sulatejuustoista aikanaan kerätyt 7 kpl ja sitten ns. vieraslasit, vihreät, 6 kpl, joita on viimeisen 20 vuoden aikana käytetty ehkä 8 kertaa ja noiden mummo nyt arvelee olevan valmiita matkaamaan uuteen kotiin. Tuossa mallikuva:

https://www.asadonaarteet.net/tuotteet.html?id=28/442051

Mutta sävy on ihan väärä, ei käy!

Mummo voi myydä lasit nettikirpparilla hyvään hintaan sellaiselle, joka keräilee tuota sarjaa. Sen lisäksi nuorella voi jo olla juomalasit, joiden särkymistä ei tarvitse pelätä.

Nuo taitaa olla konepestävät, ei kai ne sen heikompaa lasia ole kuin muutkaan?

Mummo laittaa lasit edelleen senkin alakaappiin ja sieltä ne sitten perunkirjoituksen jälkeen löytyvät ja niistä tapellaan vimmatusti.

Ilmoittakaa samalla isovanhemmille, että mahdolliset perinnöt voi ohjata vaikka köyhien vanhusten tukemiseen. Kiistämättömät kakarat eivät niitä tarvitse.

Eivät isovanhemmat tätä ilkeyttään tai vallankäyttö mielessään tee. He ovat itse muuttaneet omilleen aikana, jolloin tavarat nuoren aikuisen rahatilanteeseen nähden olivat huikeasti kalliimpia kuin nykyisin, ja he olivat oikeasti kiitollisia jokaisesta käytetystä tavarasta, jonka saivat valmiina. Joillakin on vielä muistoissa pula-aika. Osan sen ikäpolven ihmisistä on vaikea ymmärtää, että nykyisin kodissa tarvittavat tavarat ovat selvästi halvempia ja monilla nuorilla on varaa hankkia tarvitsemansa mieleiset tavarat uusina.

En silti tarkoita, että tarpeetonta tavaraa pitäisi ottaa vastaan. Kyllä siitä kannattaa kieltäytyä ystävällisesti, mutta tiukasti.

Vierailija kirjoitti:

Ilmoittakaa samalla isovanhemmille, että mahdolliset perinnöt voi ohjata vaikka köyhien vanhusten tukemiseen. Kiistämättömät kakarat eivät niitä tarvitse.

Älä hulluja puhu, nämä hyeenat tappelevat verissä päin joka kiposta kunhan mummot kupsahtaa.

Kannattaa pitää silmät kuitenkin auki niiden mummon esineiden kanssa. Omani antoi minulle ikivanhan (ruman) pöytälampun, kun muutin pois kotoa. Sanoi että lampunjalan oli joku tuttu tehnyt lapsena itse savesta. Käytin sitä muutaman vuoden, ja annoin eteenpäin. No, pari vuotta sitten luin iltasanomista, että se oli italialainen designtuote! Hiton mummo sanoi että se on jotain itse tehtyä rihkamaa!

Tätä nykyä en pitäisi sitä esinettä enää niin kauheen rumanakaan, maku on aika paljon muuttunut 15 vuodessa. Nykyään otan ihan mielellään vastaan mummun antamia esineitä. Ne on aina jotenkin persoonallisia, eikä mitään Ikea-esineitä, joita löytyy joka toisesta kotitaloudesta (vaikka on meillä paljon niitäkin.)

Tätini raahasi ulkomaille asti matkalaukullisen vanhoja lakanoitaan koska hänen mielestään loma-asuntoni oli oikea paikka niiden loppusijoitukseen.

Osa nuorista on kiinnostunut kierrättämisestä, osa ei. Ei nuoriso ole mikään homogeeninen ryhmä, niin kuin ei vaikka vanhuksetkaan. Kuulostatte suorastaan ikälopuilta valittaessanne nuorisosta!

Toisekseen, oman asuntonsa voi sisustaa mieleisekseen, vaikka hankkisi kaiken käytettynä. Intohimoisimmankaan kierrättäjän kun ei tarvitse ottaa omaan kotiinsa tavaraa, mitä sinne ei halua. Käytetyssä tavarassa sitä valinnanvaraa todellakin on.

T. 39-v

Meidän lasten mummi on vartavasten ostanut mitä erilaisempia kippoja nimenomaan sitä varten, että saisi antaa omilleen muuttaville lastenlapsilleen niitä. Nyt on jo 5 lastenlasta muuttanut omilleen, ja vieläkin on kippoja jäljellä, kun ei ne kelpaa nuorisolle. Ei onneksi ole ainakaan vielä kiukutellut minulle asiasta. Ilmeisesti ne on ostettu aikanaan "kultapojan" lapsille, joille ne eivät kelvanneet, ja nyt meidänkin lapset saavat ottaa sieltä mitä tarvitsevat. Eipä ole meidän teinit paljon mitään sieltä ottaneet. Yhden kipon ihan kohteliaisuuttaan ehkä, jotta mummille ei tulisi niin paha mieli. Olen pyrkinyt pysymään mahdollisimman kaukana siitä astianjakohommasta, jotta sitä kieltäytymistä ei laitettaisi minun syykseni.

Vierailija kirjoitti:

Eihän nämä Greta Thunbergin opetuslapset mitään käytettyä hyväksy. Uutta sen olla pitää. Sitten voi mennä taas eduskuntatalon rappusille kohkaamaan ilmastonmuutoksesta, jos nyt etelänlentojen väliin jää aikaa.

Kyllä nuorille käytetyt tavarat kelpaavat, kunhan ne ovat ehjiä ja tarpeellisia. Se toiselle tarpeeton tavara voi olla tarpeetonta nuorellekin, eikä sitä tarvitse ottaa vastaan. Vanhoja täkkejä ja tyynyjä en itse edes ilkeäisi tyrkyttää kenellekään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoret ei oikeastaan halua kierrättää, joten turha olettaa, että heille kelpaisi mikään, mikä on ollut muiden käytössä ellei se satu olemaan muodikas tiikkinen lipasto. Puheissa vaaditaan maapallon luonnonvarojen tuhlaamisen lopettamista, mutta yksilötasolla halveksitaan sitä mummoa, joka elää säästäväisesti. Moniko tänäkin syksynä sisustaa kotinsa aasialaisella halpakrääsällä vain siksi, että mummon tyrkyttämissä juomalaseissa oli ruma vihreä sävy.

Miksi mummo luopuisi omista laseistaan? Ei kai vaan tarkoitus ole ostaa uusia? Vai osteliko mummo nuorena liikaa astioita?

Mummolla on kaksi lasisarjaa: ne sulatejuustoista aikanaan kerätyt 7 kpl ja sitten ns. vieraslasit, vihreät, 6 kpl, joita on viimeisen 20 vuoden aikana käytetty ehkä 8 kertaa ja noiden mummo nyt arvelee olevan valmiita matkaamaan uuteen kotiin. Tuossa mallikuva:

https://www.asadonaarteet.net/tuotteet.html?id=28/442051

Mutta sävy on ihan väärä, ei käy!

Miksi näitä aarteita tuputetaan aina jollekin tyhmille teineille, joilla ei ole mitään hajua minkään arvosta? Jos joku tarjoaisi noita minulle, nappaisin kainaloon ja juoksisin ennenkuin antaja ehtii muuttaa mieltään. Olisin ottanut ne varmaan vastaan 18-vuotiaanakin, ja rikkonut ne kaikki muutamassa vuodessa, kuten kävi sillekin vihreälle lasisetille, jotka itse ostin. :(

Katsoin juuri ympärilleni ja keittiön ja olohuoneen kalusteet ovat melkein pelkästään mummuni ja pappani vanhoja. Jossain vaiheessa minulla oli heidän vanha sängynrunkonsakin (patjat toki uudet), mutta luovuin siitä kun hommasin futonin.

Sohva on päällystetty mummun äidin kutomalla vanhalla päiväpeitolla. Taitaa lankakin olla kotona kehrättyä. Sohvatyynyt on kyllä uudet.

Vanhempieni luona varastossa on vielä lukuisia mummun ja papan isovanhempien aikaisia huonekaluja, joita himoitsen. Valitettavasti ne ovat liian isoja kerrostalokämppään.

Tietysti jos isovanhemmilta saa vain lastulevyä, ymmärrän ettei kukaan tahdo ottaa vastaan.

Mun lähipiirissä on ihmisiä jotka kierrättää sukulaisille esim. Vanhoja tyynyjä tai muita epäkäytännöllidiä tavaroita vaatteita. Olemme näitä joskus ottaneet vastaan ja nakanneet suoraan roskiin).

Nuori muuttaa soluun, eikä hän ole koskaan ollut tavaroiden perään. Viikosta toiseen tuputetaan vanhoja astiastoja, kymmentä kattilaa yms, vaikka on sanottu ettei mahdu. Neljä lautasta, neljä kuppia, pari kattilaa ja paistinpannu jne riittää.

Isovanhemmalta ei tahdo löytyä ymmärrystä ja hymähdellään, vaikka toki osataan arvostaa anteliaisuutta. Tarjottu tavara on hyvää, ei roskaa, mutta sitä vain on niin valtavan paljon. Nuori on siis ottanut vastaan kaikki käytettynä mitä on löytynyt sekä etsinyt kirppareilta, mutta ei millään uskota että ei tahdo raahata omakotitalon verran roinaa mukaan toiselle paikkakunnalle. Minusta nuori on järkevä, ja mummonsa kohtuuton. Ehkä vanhemmilla sukupolvilla on vain erilainen suhde tavaraan ja sen haalimista pidetään tärkeänä.

Vierailija kirjoitti:

Ilmoittakaa samalla isovanhemmille, että mahdolliset perinnöt voi ohjata vaikka köyhien vanhusten tukemiseen. Kiistämättömät kakarat eivät niitä tarvitse.

Lapsenlapset eivät peri, jos vanhemmat ovat elossa. Miksei ne vanhemmat ota omien vanhempiensa tarpeetonta tavaraa säilytykseen kotiinsa?