Isovanhemmat kantavat opiskelemaan lähtevälle nuorelle vanhaa roinaa mitä hän ei halua

Minulla ja puolisollani lähes kaikki tavarat on miehen sukulaisilta saatuja. Mukavaa että ollaan saatu, mutta siinä vaiheessa menee yli kun anoppi tuo meille pakolla tavaraa mikä ei mahdu mihinkään ja mitä ei tarvita. Meillä on pieni asunto ja vähän säilytystilaa, joten ärsyttää kun ei uskota että me ei haluta kassikaupalla vanhoja joulukoristeita, verhoja, pelejä mitä ei koskaan pelata, työkaluja mitä ei koskaan käytetä, pöytäliinoja, kuntoiluvälineitä ja muuta tarpeetonta tavaraa. Ne ei yksinkertaisesti mahdu meille, ovat vaan tukkeena. Toivoisin että ensin kysytään että halutaanko, eikä vaan roudata rompetta pakolla ja loukkaannuta jos sanotaan ettei tarvita.

"Osta ennemmin nuorelle muutama peruslaatuinen asiallinen käyttöastia, sanoisin, että Arabian valkoisella Teemalla ei voi mennä pahasti pieleen, koska joku voi ne käytettynäkin nuorelta ostaa, jos myöhemmin päätyy keräämään jotakin muuta sarjaa."

Teema ei ole enää samaa laatua kuin ennen, todella nopeasti tulee jälkiä ruokailuvälineistä.

Mitä Ikean kalusteisiin tulee, ne ovat lähes täyttä roskaa, joita ei uskalla edes kierrätyspisteisiin viedä selvittämättä. Normaali lastulevy menee puujätteisiin, mutta nuo helposti hajoavat liimamössöt ovat todella epäilyttäviä. Sukulaistytön uudehkoja tavaroita vietiin Ämmässuon kaatopaikalle...[/quote]

Selitätkö, mikä juuri Ikean kalusteista tekee epäilyttäviä? Eikö samanlaisia myydä myös muissa huonekaluliikkeissä, Sotkassa, Askossa, Jyskissä, Maskussa jne.? Mistä liimamössöstä puhut?

Minulla ei onneksi ollut tuota ongelmaa kun halusinkin kaikkea tavaraa mitä isovanhemmilta jäi jälkeensä. Iittalan mustaa kiltaa, jota täydensin mustalla teemalla ja lasisarjana iittalan solarista, kastehelmeä ja ultima thulea. Laadukas ja kaunis ruokapöytä tuoleineen. Oli mummolassa vain juhlakäytössä. Myös sohvaryhmä oli mieluinen minulle, kun ne käytettiin uudelleen päällystämässä. Jälkeenpäin olen saanut äidiltäni pöytäliinoja, jotka hän säästi mummolta, ja jotka pienellä googletuksella osoittautuivat aika arvokkaiksi. Onneksi mummollani oli hyvin samanlainen maku kuin minulla.

Ymmärrän kyllä myös muiden nuorten ajatuksen, miten ärsyttävää on jos kotiaan ei saa oman näköisekseen. Mieheni mukana tuli tavaraa, joka piti säilöä pieneen varastoomme, kun äitinsä pakotti meidät ottamaan tietynlaisen roikkuvan rottinki keinun, jota ei edes voi vuokra-asunnon kattoon kiinnittää, mutta pakko oli kuulemma se ottaa säilöön.