Isovanhemmat kantavat opiskelemaan lähtevälle nuorelle vanhaa roinaa mitä hän ei halua

Tuttua, kaikkea tyrkytettiin ja hirveä voivottelu, kun en ihan kaikkea huolinut. Paljon oli joukossa hyvin vanhanaikaista tavaraa, ja kun säilytystilat ovat yksiössä rajalliset, ymmärrettävästi otin vain oikeasti tarpeellista ja jokseenkin mieluisaa.

Mutta sinänsä minusta kyllä nuoren ihmisen kannattaa ottaa vastaan tarpeellinen ja hyväkuntoinen käyttötavara, jos sellaista tarjoomuksissa on, sillä maailma hukkuu jo tavaraan ja kierrättäminen on erittäin suotavaa.

Hankala asia, kun iäkkäät ihmiset sitten loukkaantuvat, jos eivät tuomiset kelpaa. Seurustelun alkuvaiheessa anoppi toi meille kysymättä mattoja, verhoja ja muuta ja laitteli ne paikoilleen, kun en ollut paikalla. Ei siinä muuten mitään, mutta värit ja kuosit riitelivät pahasti keskenään. Oli iso kirkkaanpunainen matto ison kirkkaankeltaisen vieressä, pienempi vihreä matto ja vielä taisi ruskeakin olla. Yksiön lattia oli täysin vuorattu matoilla. Ikkunoissa paksut tekokuituiset verhot, joissa valtaisat oranssit auringonkukat. Hyvä tarkoitus auttaa nuoria, mutta ei ollut ihan nykymakuun sisustustyyli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harvalla mummolla on oikeasti niitä arvokkaita ja kestäviä romuja antaa. Se on sitä lastulevy- ja muoviroskaa vuosilta 70-90. Se että vanhempi sukupolvi tuhlaillut rahansa ja keränneet nurkat täyteen kaikenmaailman rättiä ja ryysyä ei tarkoita sitä että nuorten pitäisi kantaa vastuu niistä.

Toivottavasti ilkeät ja pahantahtoista isovanhemmat käyttävät rahansa viimeiseen euroon, jotta ei jää jälkipolville vaivaa niiden osalta.

En muista milloin olisin törmännyt kiittämättömämpään ja kerskakulutusta suosivampaan ketjuun kuin tämä.

Älähän viitsi. Ihan asiantuntijatkin sanovat, että jälkeläisten ei tarvitse ottaa vanhempiensa ja isovanhempiensa tavaroita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kquote=Vierailija]Suu auki ja sanotaan "ei kiitos". Jos siitä loukkaantuu, se on vain ja ainoastaan henkilökohtainen ongelma. Toinen vaihtoehto hukkua turhaan krääsään. 

Tuohon tulee lisäksi voimakas syyllistäminen ja lapselle kerrotaan, miten ukille tulee nyt paha mieli ja mummoa ihan syömmestä ottaa moinen kiittämättömyys. Nuori saa olla kovaluontoinen, jos tuon kestää.

Ja kuinka enää ei ole minkäänlaisia arvoja, ollaan niin kiittämättömiä.

(Mun äitini lempilausahdus asiaan kuin asiaan, KUN EI OLE ARVOJA.)

Just. Ja oikeita arvoja ovat vain äitimuorin omat, otaksun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän näissä on kyse juuri siitä, että halutaan romut pois omista nurkista, mutta ei raatsita heittää niitä roskiin tai edes kierrätykseen. Sittenhän joku ostaisi halvalla nämä tunnearvoltaan mittaamattomat roinat, semmoinen ei nyt vaan käy.

Siksi se saajakaan ei saa heittää niitä pois tai kierrättää. "Näin hyvät lasit! Olisit tyytyväinen, kun saat nämä!"

Minä päätin justiinsa, että parin vuoden päästä omilleen muuttavalle nuorelle ostan kaikki astiat yms. yhteensopivana sarjana Ikeasta. Lähteköön siitä kasvattamaan omaa makuaan ja tyyliään. Kotoa en anna mitään roinaa mukaan, ellei nyt jotain erikseen pyydä, tietysti.

Ikeasta :D

No siitä onkin hyvä lähteä kasvattamaan sarjaa. Osta ennemmin nuorelle muutama peruslaatuinen asiallinen käyttöastia, sanoisin, että Arabian valkoisella Teemalla ei voi mennä pahasti pieleen, koska joku voi ne käytettynäkin nuorelta ostaa, jos myöhemmin päätyy keräämään jotakin muuta sarjaa. Ikean astioilla ei oikein ole käytettynä kuin yksi osoite, ja se ei ole kirppis.

Joskus päälle parikymppisenä olin astiakaupassa katselemassa, ja kuulin siellä sivukorvalla, miten n. 80v pariskunta sanoi myyjälle että ovat valitsemassa astiastoa valmistujaislahjaksi lapsenlapselleen. Teki mieli kiljua että "ette prkl valitse", mutta olen liian ujo siihen.

Se ei ole kenenkään muun homma valita mitä astiastoa nuori alkaa itselleen keräämään. Se ei välttämättä halua alkaa kerätä mitään, eikä todennäköisesti ainakaan sitä, mistä omat isovanhemmat tykkää. Kysy aina nuoren omaa mielipidettä, ennenkuin hankit sille 12 hengen astiaston! Minulta ei kukaan kysynyt, mutta onneksi olen vanhemmiten kasvanut sietämään mummoni makua. Itse en olisi kyllä sitä astiastoa missään nimessä valinnut, ja ne 12 pikkiriikkistä kahvikuppia on kyllä jääneet täysin käyttöä vaille.

Lautasia kyllä käytän kun tulee vieraita, koska meillä on niiden lisäksi vain eriparisia lautasia arkikäyttöön. Miksikö eriparisia? Siksi, että astiat tuppaavat menemään rikki opiskeluaikana, kun on kaikenlaisia kämppiksiä, juhlia, ja runsaasti muuttoja. Ja lisäksi asuntoja, joissa on liian pienet keittiöt, joissa on vaikeaa tiskata.

Se valkoinen Teema olisi hyvä valinta siinä mielessä, että niitä saa aina lisää, jos joku menee rikki. Mutta toisaalta, jos nuori ei niistä mitenkään erityisesti tykkää, niin aika turhaa rahanmenoa hankkia niin kalliita lautasia rikottavaksi, kun paljon halvemmallakin saisi. En myöskään usko, että valkoisella Teemalla on ihan kauhea jälleenmyyntiarvo. Niitä saa kaupasta ostettua naarmuttomina koska tahansa, joten miksi kukaan ostaisi niitä käytettynä, paitsi jos ne on lähes ilmaisia? Helpommin niistä Ikean lautasistakin pääsee eroon, kun pistää Facebookissa ilmaiseksi jakoon. Joka kerta kun olen siellä jotain ilmaiseksi antanut, joku on tullut välittömästi hakemaan. Mutta sitten jos pitäisi eurokin maksaa, niin saat odotella viikkotolkulla ostajaa...

Vierailija kirjoitti:

Myin kenellekään kelpaamattomat kahvikupit hintaan 75 euroa/2 kpl. 

Terveisin Mummo

Hyvän hinnan sait. Joku noita perintöastioina arvostava mummo ei ehkä olisi ilahtunut, jos lapsenlapsi olisi myynyt kahvikupit eteenpäin heti ne saatuaan. Vanhuksetkin ovat kiintyneet tavaroihinsa eikä osa ymmärrä, jos heidän antamiaan aarteitaan myydään muualle.

Vierailija kirjoitti:

Nuorilla puheet on yhtä, teot toista. Tärkeintä on kuitenkin se, että syyllinen ei koskaan ole oma sukupolvi vaan vanhemmat tai isovanhemmat. Muutot tehdään pakettiautolla sen sijaan että pyöräntarakalla ympäristöystävällisesti kuljetettaisiin pahvilaatikot. Heti sen jälkeen riennetään mielenosoitukseen vaatimaan yksityisautoilun lopettamista.

Lääkkeet.

Lähtiessäni opiskelemaan mummini antoi minulle veivattavan raastimen ylistävien puheiden kera. Yritin pitää pokkaa. Kaikissa muutoissa kannoin sitä mukanani. 20 vuotta myöhemmin aloin sitä myös käyttää ja on pakko todeta, että ylistys oli ja on paikallaan.

Vierailija kirjoitti:

Ikeasta :D

No siitä onkin hyvä lähteä kasvattamaan sarjaa. Osta ennemmin nuorelle muutama peruslaatuinen asiallinen käyttöastia, sanoisin, että Arabian valkoisella Teemalla ei voi mennä pahasti pieleen, koska joku voi ne käytettynäkin nuorelta ostaa, jos myöhemmin päätyy keräämään jotakin muuta sarjaa. Ikean astioilla ei oikein ole käytettynä kuin yksi osoite, ja se ei ole kirppis.

Vähän samoilla linjoilla. Miksi niiden ensimmäisten astioiden pitäis olla jotain ankeaa Ikeaa? Varsinkin jos säilytystilaa on vähän, niin eihän niitä asioita nyt ihan tuhottomasti tarvitse. Muutamalla satasella pääsee alkuun ihan hyvin ja saa laadukkaat ja kestävät astiat. 

Me hankittiin noita asioita viimeisen vuoden aikana muutamassa erässä, alennusmyyntejä kärkkyen. Tykkään itse astioista, mutta en osta niitä yli tarpeen. Se kun lapsi oli muuttamassa omilleen, oli pitkästä aikaa ensimmäinen tilaisuus päästä ostamaan astioita tarpeeseen. Tykkäsin kovasti! Ja oli jotenkin tosi kiva nähdä, millaisista asioista tytär tykkää. Jotkut valinnat olivat hieman yllättäviäkin. Iittalan myymälästä ostettiin melkein kaikki. Yksi muki ostettiin Retronomista (90-lukua ja vähän sitä uudempaa) ja Pentikistä pari mukia. Aterimet ostettiin jälkimarkkinoilta, koska valmistus lopetettu, mutta ei niihinkään varmaan kahta sataa enempää mennyt,  kun kotoa annettiin jonkin verran.

Asun itse HOASin taloa vastapäätä ja siellä kun on muuttopäivä, niin näitä kertakäyttöisiä huonekaluja ja muuta roinaa ilmaantuu roskiksen viereen. En näe mitään järkeä ostaa Ikean huonekaluja edes opiskelijalle. Mieluummin laadukasta ja kestävää. Inhottaa tuo kertakäyttökulttuuri, että ostetaan halvalla huonolaatuista ja heitetään sitten lyhyen käytön jälkeen roskiin/kadulle.

Onko IKEA välttämättä huonolaatuista ja kertakäyttöistä? Olen katsonut sieltä huonekaluja ja on massiivipuisiakin myynnissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikeasta :D

No siitä onkin hyvä lähteä kasvattamaan sarjaa. Osta ennemmin nuorelle muutama peruslaatuinen asiallinen käyttöastia, sanoisin, että Arabian valkoisella Teemalla ei voi mennä pahasti pieleen, koska joku voi ne käytettynäkin nuorelta ostaa, jos myöhemmin päätyy keräämään jotakin muuta sarjaa. Ikean astioilla ei oikein ole käytettynä kuin yksi osoite, ja se ei ole kirppis.

Vähän samoilla linjoilla. Miksi niiden ensimmäisten astioiden pitäis olla jotain ankeaa Ikeaa? Varsinkin jos säilytystilaa on vähän, niin eihän niitä asioita nyt ihan tuhottomasti tarvitse. Muutamalla satasella pääsee alkuun ihan hyvin ja saa laadukkaat ja kestävät astiat. 

Me hankittiin noita asioita viimeisen vuoden aikana muutamassa erässä, alennusmyyntejä kärkkyen. Tykkään itse astioista, mutta en osta niitä yli tarpeen. Se kun lapsi oli muuttamassa omilleen, oli pitkästä aikaa ensimmäinen tilaisuus päästä ostamaan astioita tarpeeseen. Tykkäsin kovasti! Ja oli jotenkin tosi kiva nähdä, millaisista asioista tytär tykkää. Jotkut valinnat olivat hieman yllättäviäkin. Iittalan myymälästä ostettiin melkein kaikki. Yksi muki ostettiin Retronomista (90-lukua ja vähän sitä uudempaa) ja Pentikistä pari mukia. Aterimet ostettiin jälkimarkkinoilta, koska valmistus lopetettu, mutta ei niihinkään varmaan kahta sataa enempää mennyt,  kun kotoa annettiin jonkin verran.

Asun itse HOASin taloa vastapäätä ja siellä kun on muuttopäivä, niin näitä kertakäyttöisiä huonekaluja ja muuta roinaa ilmaantuu roskiksen viereen. En näe mitään järkeä ostaa Ikean huonekaluja edes opiskelijalle. Mieluummin laadukasta ja kestävää. Inhottaa tuo kertakäyttökulttuuri, että ostetaan halvalla huonolaatuista ja heitetään sitten lyhyen käytön jälkeen roskiin/kadulle.

Että ihan vaan 400 euroa 18-vuotiaan astioihin, joihin se suurella todennäköisyydellä joka tapauksessa kyllästyy 15 vuoden kuluessa. Halpaa kuin saippua.

Ja tämä nyt on oma mielipide, mutta valkoinen Teema on muuten ankein mahdollinen lautanen, yksikään lautanen Ikeassa ei ole yhtä kova ja kalsea.

Mä sanoin kaikkeen kyllä kiitos.

Opiskelin Tampereella ja lähellä Koskikeskusta oli kirppis, joka antoi opiskelijoille provikkapaikan.

Varmaan 2 v mulla oli putkeen paikka ja joka viikko hain reilu satasen ( markkaa ).

Muistan, kun ystäviä tuli käymään, hekin toivat vanhemmiltaan mulle kirppistavaraa.

Kun opiskelijat vaihtuivat, oli käytössä sellainen löytönurkkaus. Sieltä sain vaikka kuinka paljon myytävää.

Kerran vanhemmat kävivät. Auto oli täynnä rompetta.

Helppoa kierrätystä. Koti, kirppis ja koulu olivat km sisällä.

Minun piti sanoa tiukasti äidille, että lopettaa lahjojen ostamisen minulle. Hirveää avata paketteja, kun siellä on joko jotain kivaa, nättiä ja hyödyllistä, TAI jotain mikä ei ole tippaakaan minun tyyliäni. Olen sanonut sata kertaa, että hänen makunsa ei ole minun makuni. Ja että minä sisustan kotini ihan itse.

Turhauttavaa on se, että hän osaa ostaa myös tosi hyödyllisiä juttuja, esimerkiksi oli ostanut minulle niskahierontalaitteen, sähköllä toimivan. Tosin sen sain vasta aikojen kuluttua, vihdoin uskallettuani mennä käymään. Pelkään sitä, että hänellä on hirveä kasa jotain kamaa, jota en vain halua.

Niin tuo hierontalaite on ollut kovassa käytössä ja auttanut niskajumeihin ja migreeniin tosi hyvin. Miksi pitää ostaa jotain tarpeetonta, kun osaisi ostaa myös oikeasti kivoja juttuja. Minut on harvinaisen helppo lahjoa: tummapaahtoista kahvia, palmuöljytöntä suklaata ja vaikka lahjakortti johonkin.

Omat lapset sai muuttaessa uutta ja käytettyä. Omin nokkineni en ostanut kuin siivoustarvikkeita, kaikesta muusta kysyin, kelpaako. Esikoiselle sain lähes kaikki keittiöön kuuluvat tarvikkeet pienen pitopalvelun lopettaessa toimintansa. Ne oli ihan omiaan soluasuntoon ja osa niistä löysi kodin nuoremman muuttaessa niin ikään soluun. Pyyhkeet ja petivaatteetkin ostettiin niin, että lapsi itse valitsi, minä maksoin. Vaikka toisen romu on toisen aarre, niin toisen aarre voi olla toiselle romu. Jokaisella on oikeus valita itse, mitä omaan kotiinsa haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän näissä on kyse juuri siitä, että halutaan romut pois omista nurkista, mutta ei raatsita heittää niitä roskiin tai edes kierrätykseen. Sittenhän joku ostaisi halvalla nämä tunnearvoltaan mittaamattomat roinat, semmoinen ei nyt vaan käy.

Siksi se saajakaan ei saa heittää niitä pois tai kierrättää. "Näin hyvät lasit! Olisit tyytyväinen, kun saat nämä!"

Minä päätin justiinsa, että parin vuoden päästä omilleen muuttavalle nuorelle ostan kaikki astiat yms. yhteensopivana sarjana Ikeasta. Lähteköön siitä kasvattamaan omaa makuaan ja tyyliään. Kotoa en anna mitään roinaa mukaan, ellei nyt jotain erikseen pyydä, tietysti.

Ikeasta :D

No siitä onkin hyvä lähteä kasvattamaan sarjaa. Osta ennemmin nuorelle muutama peruslaatuinen asiallinen käyttöastia, sanoisin, että Arabian valkoisella Teemalla ei voi mennä pahasti pieleen, koska joku voi ne käytettynäkin nuorelta ostaa, jos myöhemmin päätyy keräämään jotakin muuta sarjaa. Ikean astioilla ei oikein ole käytettynä kuin yksi osoite, ja se ei ole kirppis.

Joskus päälle parikymppisenä olin astiakaupassa katselemassa, ja kuulin siellä sivukorvalla, miten n. 80v pariskunta sanoi myyjälle että ovat valitsemassa astiastoa valmistujaislahjaksi lapsenlapselleen. Teki mieli kiljua että "ette prkl valitse", mutta olen liian ujo siihen.

Se ei ole kenenkään muun homma valita mitä astiastoa nuori alkaa itselleen keräämään. Se ei välttämättä halua alkaa kerätä mitään, eikä todennäköisesti ainakaan sitä, mistä omat isovanhemmat tykkää. Kysy aina nuoren omaa mielipidettä, ennenkuin hankit sille 12 hengen astiaston! Minulta ei kukaan kysynyt, mutta onneksi olen vanhemmiten kasvanut sietämään mummoni makua. Itse en olisi kyllä sitä astiastoa missään nimessä valinnut, ja ne 12 pikkiriikkistä kahvikuppia on kyllä jääneet täysin käyttöä vaille.

Lautasia kyllä käytän kun tulee vieraita, koska meillä on niiden lisäksi vain eriparisia lautasia arkikäyttöön. Miksikö eriparisia? Siksi, että astiat tuppaavat menemään rikki opiskeluaikana, kun on kaikenlaisia kämppiksiä, juhlia, ja runsaasti muuttoja. Ja lisäksi asuntoja, joissa on liian pienet keittiöt, joissa on vaikeaa tiskata.

Se valkoinen Teema olisi hyvä valinta siinä mielessä, että niitä saa aina lisää, jos joku menee rikki. Mutta toisaalta, jos nuori ei niistä mitenkään erityisesti tykkää, niin aika turhaa rahanmenoa hankkia niin kalliita lautasia rikottavaksi, kun paljon halvemmallakin saisi. En myöskään usko, että valkoisella Teemalla on ihan kauhea jälleenmyyntiarvo. Niitä saa kaupasta ostettua naarmuttomina koska tahansa, joten miksi kukaan ostaisi niitä käytettynä, paitsi jos ne on lähes ilmaisia? Helpommin niistä Ikean lautasistakin pääsee eroon, kun pistää Facebookissa ilmaiseksi jakoon. Joka kerta kun olen siellä jotain ilmaiseksi antanut, joku on tullut välittömästi hakemaan. Mutta sitten jos pitäisi eurokin maksaa, niin saat odotella viikkotolkulla ostajaa...

Ja sitten päädyt asumaan puolison kanssa, joka tuo tullessaan oman mummolta saamansa astiaston ja toteaa napakasti, että hänen omaisuuttaan ei kaatopaikalle tai kierrätykseen viedä vain siksi, että et siitä tykkää. Siinä se sitten on, kierrätysastiasto ja mummin ynnä vaarin häälahja vuodelta 1962.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoret ei oikeastaan halua kierrättää, joten turha olettaa, että heille kelpaisi mikään, mikä on ollut muiden käytössä ellei se satu olemaan muodikas tiikkinen lipasto. Puheissa vaaditaan maapallon luonnonvarojen tuhlaamisen lopettamista, mutta yksilötasolla halveksitaan sitä mummoa, joka elää säästäväisesti. Moniko tänäkin syksynä sisustaa kotinsa aasialaisella halpakrääsällä vain siksi, että mummon tyrkyttämissä juomalaseissa oli ruma vihreä sävy.

Miksi mummo luopuisi omista laseistaan? Ei kai vaan tarkoitus ole ostaa uusia? Vai osteliko mummo nuorena liikaa astioita?

Mummolla on kaksi lasisarjaa: ne sulatejuustoista aikanaan kerätyt 7 kpl ja sitten ns. vieraslasit, vihreät, 6 kpl, joita on viimeisen 20 vuoden aikana käytetty ehkä 8 kertaa ja noiden mummo nyt arvelee olevan valmiita matkaamaan uuteen kotiin. Tuossa mallikuva:

https://www.asadonaarteet.net/tuotteet.html?id=28/442051

Mutta sävy on ihan väärä, ei käy!

Mummo voi myydä lasit nettikirpparilla hyvään hintaan sellaiselle, joka keräilee tuota sarjaa. Sen lisäksi nuorella voi jo olla juomalasit, joiden särkymistä ei tarvitse pelätä.

Nuo taitaa olla konepestävät, ei kai ne sen heikompaa lasia ole kuin muutkaan?

Mummo laittaa lasit edelleen senkin alakaappiin ja sieltä ne sitten perunkirjoituksen jälkeen löytyvät ja niistä tapellaan vimmatusti.

Niin, lasithan tunnetusti kestää vaihtuvat kämppikset ja lukuisat muutot muutaman vuoden aikana. Samoin pienet säilytystilat, jossa laseja säilytetään sisäkkäin.

Kämppikset on niin mennyttä aikaa! Ei enää solussa asu kuin ne kaikkein köyhimmät.

Miksi on trendikästä hakea parittomia kahvikuppeja kierrätyskeskuksesta, mutta mummon antamana ne on kaatopaikkakamaa?

Miehen isoäiti kuoli, kukaan perikunnasta ei halunnut tyhjentää asuntoa, joten lopulta se jäi miehelle ja minulle sillä ehdolla, että emme laskuta keneltäkään mitään, perillisille ei saa tulla kuluja.

Nettikirppiksellä, Hietalahden kirppiksellä ja paikallisella rompetorilla tienattiin kahdessa kuukaudessa vähän yli 10 000 e. Marimekon ja Metsovaaran verhot, vanhat emaliastiat, "pahviset" matkalaukut jne. kaikki teki kauppansa. Siis nimenomaan se "homeinen krääsä", jota yksikään lapsenlapsista ei halunnut.

Onko opiskelijoiden tuet liian suuret, kun käyttökelpoisesta tavarasta kieltäydytään.

Se mummeli on voinut ajatella vuosikausia antavansa nuo esineet opiskelemaan lähtevälle.

Mun lukiolainen meni 2 viikoksi asumaan yhteen kerrostaloasuntoon samaan kaupunkiin. Äitini antoi hänelle suuren kasan 60-luvun alussa mankeloimiaan pyyhkeitä ja paljon ruokailuvälineitä (yli kymmenen satsia)

Suuttui ja loukkaantui ja sanoi heittävänsä ne roskiin, kun sanoin, että älä anna vielä. Ne täytyy viedä sinne ja tuoda 2 viikon päästä takaisin, kun muutakin tavaraa pitää kuljetella. Mulle tuli surullinen olo. Hän oli pantannut niitä vuosikausia ja on jo niin vanha, että halusi varmistaa, että saa antaa nuo arvokkaat kapiot.

Vierailija kirjoitti:

Mun tytär on esteetikko ja haluaa sisustaa pikkuisen yksiönsä mieleisekseen. Hänellä on 15000e säästöt, joista laittaa 1000-2000e tähän tarkoitukseen. Mun vanhemmat ei mitenkään tajua uuden ostamista, kierrätettävää romua pitäisi kaiken olla. Menee varmaan välit tämän takia...

Toisaalta meillä on kyllä hienoja klassikoitakin, joita jotkut nuoret osaa arvostaa.

Jos osaa, vintage-sisustus voi olla todella tyylikäs. Vanhat ruusukupit eivät ehkä nuoria miehiä kiinnosta eikä todellakaan vuodevaatteet, ihan hygieenisyyssyistä. Luin eräästä aikakausilehdestä, että nuorten naisten keskuudessa on mummoilu muodissa. Siihenhän nuo sopivat erinomaisesti.  

Mitä Ikean kalusteisiin tulee, ne ovat lähes täyttä roskaa, joita ei uskalla edes kierrätyspisteisiin viedä selvittämättä. Normaali lastulevy menee puujätteisiin, mutta nuo helposti hajoavat liimamössöt ovat todella epäilyttäviä. Sukulaistytön uudehkoja tavaroita vietiin Ämmässuon kaatopaikalle...