Minkälaiset tuntemasi 25+ naiset ovat aina vaan sinkkuja?

[quote author="Vierailija" time="30.07.2013 klo 09:10"]

...Monesti myös heidän ikäisensä vapaat miehet ovat joko ikuisia pelimiehiä joita ei suhde kiinnosta tai juuri eronneita joita ei suhde kiinnosta. Ne vapaat miehet, jotka voisivat vakiintua eivät kelpaa, liian lihava, ei tarpeeksi koulutettu tai jotain muuta kuten esim tyhmät vaatteet. Tai ei heti sukat pyöri eka treffeillä Ihastuksesta.

[/quote]

Tätähän se juuri on. Omat tutut sinkut ovat juurikin liian kranttuja.

Oikein mikään ei kelpaa kun niitä miehiä aikansa katselee.

Liian sitä, liian tätä, liian vähän, ei tarpeeksi...

Niillä kriteereillä ei kyllä tarvitsekaan pelätä, että saisi jonkun miehen vaivoikseen.

Oma ikäluokkaani kun seurasin, niin 25 sinkut oli yleensä kauniita ja opiskelivat ja matkustelivat. Heillä oli yleensä muita haaveita, kuin "päästä naimisiin ja saada lapsia". Ehkä olivat tarkkojakin miesten suhteen. Hyvin pärjäsivät ilmankin, joten ei tarvinnut tarkertua ensimäiseen.

Ne, jotka nuorena pariutuivat, olivat yleensä kouluttamattomampia ja heille oli tärkeää päästä kotoa pois ja leikkimään aikuista miehen kanssa.

Nyt viiskymppisenä kun samoja ihmisiä näkee, niin nämä +25 sinkut pariutuivat sitten myöhemmin, kun oli koulutus ja työpaikka. Tekivät lapset päälle 30v ja ovat yleensä edelleen naimisissa sen ensimäisen kanssa. Eli elävät ydinperheessä.

Ne, jotka kiirehtivät parisuhteeseen, ovat toisessa tai kolmannessa liitossa. Lapsia on parille, kolmelle miehelle tai nyt eletään yksin eronneena ja eletään ns. villiä nuoruutta, eli ryypätään ja vaihdetaan miestä kuin pipoa.

Kauheaa yleistämistä 47. Kaikki nuorena pariutuneet eivät eroa eivätkä kaikki ole huonosti koulutettuja. On niitäkin, jotka ovat koko ikänsä saman kumppanin kanssa. Tämä palsta on siitä kumma paikka, että täällä 25-vuotiaana naimisiin mennyttä pidetään ihan pentuna, vaikka monissa maissa mennään naimisiin tätäkin aiemmin. Tämän ikäinenhän on aikuinen siinä missä kolmekymppinen! 25-vuotiaalla voi olla tutkinto, asunut useita vuosia omassa asunnossa, 7vuotta takana täysi-ikäisyyttä. 

[quote author="Vierailija" time="30.07.2013 klo 11:16"]

Kauheaa yleistämistä 47. Kaikki nuorena pariutuneet eivät eroa eivätkä kaikki ole huonosti koulutettuja. On niitäkin, jotka ovat koko ikänsä saman kumppanin kanssa. Tämä palsta on siitä kumma paikka, että täällä 25-vuotiaana naimisiin mennyttä pidetään ihan pentuna, vaikka monissa maissa mennään naimisiin tätäkin aiemmin. Tämän ikäinenhän on aikuinen siinä missä kolmekymppinen! 25-vuotiaalla voi olla tutkinto, asunut useita vuosia omassa asunnossa, 7vuotta takana täysi-ikäisyyttä. 

[/quote]

Hänhän kirjoittaa "yleensä"...

[quote author="Vierailija" time="30.07.2013 klo 11:16"]

Kauheaa yleistämistä 47. Kaikki nuorena pariutuneet eivät eroa eivätkä kaikki ole huonosti koulutettuja. On niitäkin, jotka ovat koko ikänsä saman kumppanin kanssa. Tämä palsta on siitä kumma paikka, että täällä 25-vuotiaana naimisiin mennyttä pidetään ihan pentuna, vaikka monissa maissa mennään naimisiin tätäkin aiemmin. Tämän ikäinenhän on aikuinen siinä missä kolmekymppinen! 25-vuotiaalla voi olla tutkinto, asunut useita vuosia omassa asunnossa, 7vuotta takana täysi-ikäisyyttä. 

[/quote]

Minä puhuin oman ikäluokkani naisista. Eli 62-65 syntyneistä erään keskisuuren kaupungin naisista. Nyt kun olen heitä tavannut ja esim. fb-ryhmän kautta kuullut kuumisia, tämä on sellainen näppituntuma niistä, miten käyttäytyy ne naiset, joille on tärkeää löytää mies nuorena ja niille, joille ei ole niin kiirettä.

Ja kyllä, kauniin ja itsevarman ei tarvitse ottaa ensimäistä, vaan kestää ollakin hiukan nirso.

[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 12:50"]

Tuntemani yli 25-vuotiaat sinkut ovat ihan tavallisia tyyppejä. Nättejä, fiksuja, ihan tavallisia. Heillä ei ole ollut onnea löytää ihmistä, johon rakastua ja joka rakastaisi takaisin kovin pitkään

Vai pitäisikö tähän sanoa, että he ovat hankalia ihmisiä, jotka eivät osaa miellyttää ketään, joille ei mikään kelpaa ja jotka eivät saa edes miestä pidettyä? Yhtä hankalia ovat kaikki parisuhteessakin elävät, he vain ovat löytäneet ihmisen, jonka kanssa on mukava elää hankaluuksista huolimatta.

[/quote]

Totta turiset. Ei ne suhteessa olevatkaan ole täydellisiä aina. Itse asiassa ainakin minun kaveri/tuttavapiirin hankalimmat ja itsekäimmät tyypit ovat kaikki kihloissa...

Mä tunnen 2 tällaista ja molemmat on sinkkuja nirsoutensa takia.

Tapaus 1. 32-vuotias, naamasta nätti mutta ylipainoinen, pukeutuu jotenkin halvasti ja rivosti. Puhuukin usein tosi härskejä ja juo liikaa. Haaveissa on bisnesmiestyyppi, joka hoikka, komea ja mieluiten tumma herrasmies. Pahaa pelkään että ne hänen kuolaamansa pukumiehet etsii ihan eri tyylisiä naisia, jos vakisuhteesta on kyse.

Tapaus 2. 38-vuotias hoikka ja hyvännäköinen, akateemisesti koulutettu nainen. Huippuälykkään oloinen ja hyvin rauhallisella ja tasapainoisella tavalla mukava ihminen. Ajattelin aina, että hän ei varmaan edes ole koskaan miestä kaivannut, kun vaikuttaa niin tyyväiseltä itsekseen, mutta kerran vähän juovuksissa paljasti että haaveilee miehestä, mutta ei tahdo missään nimessä suomalaista vaan italialainen tai espanjalainen pitäisi olla. Lisäksi miehen pitäisi viedä hänet kotimaahansa asumaan, koska hän on aina haaveillut noissa maissa asumisesta muttei yksin uskalla muuttaa. 

Mä olin pitkään sinnku (28v asti), Varmaan hiukan liian korkeat kriteerit kun itse olen kuitenkin tällainen vähävarainen löysäläski tavis ilman kiinnostavia harrastuksia tai mullistavia seksitaitoja jne. No, nyt olen "tyytynyt" parin vuoden ajan ihan kivaan mieheen (ei alko- väkivalta- tms ongelmia, kotitöissä ja raha-asioissa tarkempi kuin minä, ei pettäjätyyppiä, ihan ok näköinen ikäisekseen eli toisin sanoen selvästi minua vanhempi, ärsyttävän saamaton ja kunnianhimoton ja erittäin matalasti koulutettu, työpaikka on muttei minkäänlaista uraa tai halua edetä, oppia, kokea uutta, elää vain harrastuksilleen) enkä kyllä koe olevani yhtään sen onnellisempi tai tyytyväisempi kuin sinkkuna, eli ehkä paluu sinkkuelämään on piankin edessä. Olen myös melkoisen ujo, minun on vaikea antaa minkäänlaisia kiinnostuksen signaaleja kun ajattelen etten kelpaa ja teen itsestäni naurunalaisen osoittamalla pitäväni jostakusta miehestä.

Kaverini oli sinkku 29-vuotiaaksi, täytyy sanoa että harvinaisen negatiivinen ihminen. Aina ensin keroti mihin sattuu, kuinka paljon on sairastanut jne. Hymy harvinainen vieras ja hän myös tunteidenilmaisussaan pidättyväistä sorttia. No, salamarakastui sitten kun oikea mies osui kohdalle ja nyt on okt:t ja lemmikkieläimet, laoset tilauksessa ja häät tulossa.

Nainen, 31, yksi pidempi parisuhde, sekalaisia säätöjä.
Omakohtaisesti voin todeta, että kaunis, eteerinen ja klassisella tavalla näyttävä ulkonäkö pelottaa ison osan tolkun miehiä pois. Luulevat ettei ole mahkuja ja siksi eivät lähesty ollenkaan. (Ördääjäurpot kylläkin lähestyvät, tai vain seksin perässä olevat.) Mulla ei puolestani ole mitään merkittäviä ulkonäkökriteereitä miehelle. Riittää että synkkaa.

Itse lähestyn miehiä, jotka ovat riittävän älykkäitä, kunnianhimoisia ja ymmärtävät taiteellista ja syvää luonteenlaatuani. Tuollaisia tyyppejä vaan ei kasva joka kadunkulmassa. En ole mitenkään erityisen hankala ihminen arjessa, joskin minuun on vaikea tutustua koska olen herkkä. Kumppanina olen varsin jees ja yleensä lähden suhteeseen kun siinä on "sitä jotain". Vähempään en voi tyytyä. Kuten jo sanoin - ainoa vaatimukseni suhteelta on sielunkumppanuus, ilman että tuolle on ladattu mitään selviä ennakko-oletuksia. Muut suhteet eivät kiinnosta, olen mieluummin ilman.

Jos joku sanoo, että minussa on joku "vika", niin lähinnä säälittää sanojansa suppeaa maailmankuva.
Jokainen meistä on jotenkin hauras ja vajaavainen. Osa valitettavasti älyllisesti. ;)

Akateemiset, isosta kaupungista, omillaan pärjäävät. Vaativaiset, todella tasokkaat, tai sitoutumuspelkoiset.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin sellaiset joilla on vähän kokemuksia. He eivät osaa vaihtaa sujuvasti suhteesta toiseen.

No hyi. Sehän se vasta epätoivoisten hommaa onkin.

Vierailija kirjoitti:

Nainen, 31, yksi pidempi parisuhde, sekalaisia säätöjä.

Omakohtaisesti voin todeta, että kaunis, eteerinen ja klassisella tavalla näyttävä ulkonäkö pelottaa ison osan tolkun miehiä pois. Luulevat ettei ole mahkuja ja siksi eivät lähesty ollenkaan. (Ördääjäurpot kylläkin lähestyvät, tai vain seksin perässä olevat.) Mulla ei puolestani ole mitään merkittäviä ulkonäkökriteereitä miehelle. Riittää että synkkaa.

Itse lähestyn miehiä, jotka ovat riittävän älykkäitä, kunnianhimoisia ja ymmärtävät taiteellista ja syvää luonteenlaatuani. Tuollaisia tyyppejä vaan ei kasva joka kadunkulmassa. En ole mitenkään erityisen hankala ihminen arjessa, joskin minuun on vaikea tutustua koska olen herkkä. Kumppanina olen varsin jees ja yleensä lähden suhteeseen kun siinä on "sitä jotain". Vähempään en voi tyytyä. Kuten jo sanoin - ainoa vaatimukseni suhteelta on sielunkumppanuus, ilman että tuolle on ladattu mitään selviä ennakko-oletuksia. Muut suhteet eivät kiinnosta, olen mieluummin ilman.

Jos joku sanoo, että minussa on joku "vika", niin lähinnä säälittää sanojansa suppeaa maailmankuva.

Jokainen meistä on jotenkin hauras ja vajaavainen. Osa valitettavasti älyllisesti. ;)

Tai sitten se johtuu siitä että olet aika leuhka.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="30.07.2013 klo 11:38"]

[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 12:50"]

Tuntemani yli 25-vuotiaat sinkut ovat ihan tavallisia tyyppejä. Nättejä, fiksuja, ihan tavallisia. Heillä ei ole ollut onnea löytää ihmistä, johon rakastua ja joka rakastaisi takaisin kovin pitkään

Vai pitäisikö tähän sanoa, että he ovat hankalia ihmisiä, jotka eivät osaa miellyttää ketään, joille ei mikään kelpaa ja jotka eivät saa edes miestä pidettyä? Yhtä hankalia ovat kaikki parisuhteessakin elävät, he vain ovat löytäneet ihmisen, jonka kanssa on mukava elää hankaluuksista huolimatta.

Totta turiset. Ei ne suhteessa olevatkaan ole täydellisiä aina. Itse asiassa ainakin minun kaveri/tuttavapiirin hankalimmat ja itsekäimmät tyypit ovat kaikki kihloissa...

Näin. Ja jos mietin tuntemiani mielenterveysongelmista kärsiviä ihmisiä, suurempi osuus heistäkin on pitkissä suhteissa kuin sinkkuina...

Näin minunkin tuttavapiirissäni. Sinkut ostelevat asuntoja, kun parisuhteissa olevat makselevat kalliita pääkaupunkiseudun vuokria, eikä omaan ole varaa kun on se työtön/opiskeleva kumppani elätettävänä.

Up