Minkälaiset tuntemasi 25+ naiset ovat aina vaan sinkkuja?

Joillakin voi olla liian kovat vaatimukset itselleenkin. Ja sitten syömis- ja muita mt-ongelmia.

Jaa että 25v +sinkut ovat mielenterveysongelmaisia??!! :D Herranjestas tätä porukkaa. Ongelmat taitavat nyt olla ihan jossain muualla........

Omat 25+ sinkkuystäväni ovat itsevarmoja, joilla on omia harrastuksia ja kiinnostuksen kohteita. Kauniitakin he ovat ja käyvät kuntosalilla ja huolehtivat itsestään ja lähes kaikilla on vakituinen työpaikka. Ja AP:lle kiitti alotuksesta, itse oon miettiny samaa. Oon ehkä itsekin mieleltäni sinkku. jotenki ahistaa yhdistää ketään miestä vakituisesti elämään ja siltikin oon parisuhteessa. Tuntuu vaan että mun parisuhde on toistaiseksi voimassa olevaa sorttia, koska hän on niin ihana etten voi jättääkkään. Oon kai löytänyt kaltaiseni :P :) :D

[quote author="Vierailija" time="29.07.2013 klo 00:40"]

Jaa että 25v +sinkut ovat mielenterveysongelmaisia??!! :D Herranjestas tätä porukkaa. Ongelmat taitavat nyt olla ihan jossain muualla........

[/quote]

Eihän kukaan sanonut mielenterveysongelmien olevan kaikkien syy sinkkuuteen aikuisiällä, tässähän puhuttiin omasta tuttavapiiristä. Älä suotta hermostu turhasta.

Omista tuttavistani yli 25 vuotiaita sinkkunaisia löytyy pitkistä suhteista eronneita, välivaiheen naisia (pitkilläkin välivaiheilla), monipuolisen ihania kranttuja sekä tahattomasti mutta totaalisesti vääriin miehiin ihastujia, sekä alkoholi- ja/tai mielenterveysongelmaisia, tai muuten henkisesti liian rikkinäisiä naisia. Jotkut vain viihtyvät itsekseen paremmin. Joukkoon ei kuitenkaan kuulu yhtään sellaista naista, joka olisi sinkku siksi, että hän olisi liian ruma tai lihava tai muutoin epäviehättävä, useimmin syyt ovat syvemmällä.

En voi oikein tehdä yleistyksiä "minkälaiset", kun vain kaksi ikisinkkua tulee mieleen.

1) ujo, seiniin sulautuva, ainakin 120-kiloinen. Ei meikkaa, ei laita tukkaansa, valitsee vaatteet käytännöllisyyden mukaan. Tuskin uskaltaa puhua miehille yhtään mitään, harrastaa vain naisvaltaisia lajeja. Sääli, koska on sitten kun uskaltaa avata suunsa oikein mukava ihminen.

2) hyvin kaunis, urheilullinen, ulospäinsuuntautunut ja itsevarma seuraihminen, jolla paljon naispuolisia ystäviä ja aina baarissa miehet pörrää kuin herhiläiset ympärillä. On narsisti-isän traumatisoima ja sitten vielä aikuisena raiskattu, ja juoksee aina pää kolmantena jalkana karkuun heti, kun huomaa kiinnostuvansa jostakin. Tosin on saanut ongelmiinsa terapiaa ja on mun uskoakseni mieleltään sen seurauksena nykyään terveempi kuin useimmat, joten pariutuu varmaan jossain vaiheessa kuitenkin.

Minä olen, tai no en ole ja olen silti. Siis roikun huonossa miehessä viidettä vuotta jo, koska en osaa jättää tätä. Ollut on/off suhde siis viimeiset viisi vuotta ja mies on täydellinen paskiainen ja rumin kehen koskaan olen koskenut. Paljon paremmatkin kosiskelleet ja puhuneet järkeä, mutta en saa itseäni ulos huonosta suhteesta ( suhdetta ei edes ole nyt, vain alistava fuckbuddy jäänyt kuvioihin hieman liian pitkäksi aikaa siis nyt). Olen hakeutunut terapiaan, itsetuntoni on nollilla ja pelkään 24/7, vaikken ole tehnyt mitään väärää. Kuvio on vain nöyryyttävä ollut koko ajan ja kyseinen mies siis itse etsii innokkaasti uutta rakkautta itselleen ja joskus näitä löytänytkin, mutta samalla ollut omistushaluinen ja sen verran sairas, että puuttunut elämääni ( olen hätävara tälle/turvaverkko tms. jos tämän viritelmät eivät onnistu) jos itse yritän samaa. Sama mies silti ilkeyttään kiusaa minua siitä, että näytän aina olevan sinkku ym. koska itse tuhonnut kaikki orastavat suhteeni heti alussa uhkaamalla jopa väkivallalla näitä/minua. Vikaa toki minussakin ihan siinä, missä Iholla Venlassakin, mutta vielä enemmän tässä häirikössä, josta kuitenkin jollain tasolla yhä välitän enkä taida päästä eroon helpolla enää. Tajuan tarvitsevani ammattiapua jo omankin pääni suhteen.

Yhden tunnen. Hänellä paljon kaikenlaisia ongelmia. Lisäksi ei mikään viehättävä ulkonäkö. Mutta luulisin, että ei ongelmiensa takia saa miestä.

[quote author="Vierailija" time="30.07.2013 klo 11:55"]

Mä tunnen 2 tällaista ja molemmat on sinkkuja nirsoutensa takia.

Tapaus 1. 32-vuotias, naamasta nätti mutta ylipainoinen, pukeutuu jotenkin halvasti ja rivosti. Puhuukin usein tosi härskejä ja juo liikaa. Haaveissa on bisnesmiestyyppi, joka hoikka, komea ja mieluiten tumma herrasmies. Pahaa pelkään että ne hänen kuolaamansa pukumiehet etsii ihan eri tyylisiä naisia, jos vakisuhteesta on kyse.

Tapaus 2. 38-vuotias hoikka ja hyvännäköinen, akateemisesti koulutettu nainen. Huippuälykkään oloinen ja hyvin rauhallisella ja tasapainoisella tavalla mukava ihminen. Ajattelin aina, että hän ei varmaan edes ole koskaan miestä kaivannut, kun vaikuttaa niin tyyväiseltä itsekseen, mutta kerran vähän juovuksissa paljasti että haaveilee miehestä, mutta ei tahdo missään nimessä suomalaista vaan italialainen tai espanjalainen pitäisi olla. Lisäksi miehen pitäisi viedä hänet kotimaahansa asumaan, koska hän on aina haaveillut noissa maissa asumisesta muttei yksin uskalla muuttaa. 

[/quote]

Tapaus yksi on ihan kuin minä vielä muutama vuosi sitten. :D Muutama vuosi sitten, koska löysin " pukumiehen", jolle kelpasin hyvin. "Pukumiehet" ei ole yhtenäinen joukko, jolla on yhtenäinen naismaku. Me Bridget Jonesia muistuttavat säälittävät punkerotkin voidaan löytää sellainen oikeassakin elämässä. Onnea kaverillesi! :)

Minulla on siitä oma teoriani, mutta en nyt sitä tänne kirjoita kun asia ei minulle kuulu. Mutta ei liity mihinkään traumoihin tai ongelmiin.

[quote author="Vierailija" time="29.07.2013 klo 22:16"]

[quote author="Vierailija" time="29.07.2013 klo 22:08"]

 Toinen on sanonut, ettei halua seurustella (hänellä olisi todellakin vientiä), en tiedä miksi.

[/quote]

Mitä luulet?

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="30.07.2013 klo 11:38"]

[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 12:50"]

Tuntemani yli 25-vuotiaat sinkut ovat ihan tavallisia tyyppejä. Nättejä, fiksuja, ihan tavallisia. Heillä ei ole ollut onnea löytää ihmistä, johon rakastua ja joka rakastaisi takaisin kovin pitkään

Vai pitäisikö tähän sanoa, että he ovat hankalia ihmisiä, jotka eivät osaa miellyttää ketään, joille ei mikään kelpaa ja jotka eivät saa edes miestä pidettyä? Yhtä hankalia ovat kaikki parisuhteessakin elävät, he vain ovat löytäneet ihmisen, jonka kanssa on mukava elää hankaluuksista huolimatta.

[/quote]

Totta turiset. Ei ne suhteessa olevatkaan ole täydellisiä aina. Itse asiassa ainakin minun kaveri/tuttavapiirin hankalimmat ja itsekäimmät tyypit ovat kaikki kihloissa...

[/quote]

Näin. Ja jos mietin tuntemiani mielenterveysongelmista kärsiviä ihmisiä, suurempi osuus heistäkin on pitkissä suhteissa kuin sinkkuina...

Itse tuntemistani: pitää vääränlaisista miehistä. On itse pikkuisen "aikuispissis" -tyyppiä, eli ehkä vähemmän syvällinen tyyppi. 

On vaikea ottaa kantaa näihin ja toisaalta vaikea ymmärtää sitä, että "mukava, kaunis ja fiksu" nainen ei löydä puolisoa, koska itselleni on ollut aina miehiä tarjolla, ja olen nähnyt ympärilläni paljon potentiaalisia miehiä. Minulle kun riittää tavallinen mies, joka on luotettava, kunnollinen ihminen. Jos sattuu synkkaamaan ja silmiin ei satu katsoessa. Ajattelisin itse, että ns. epätoivoisissa naissinkuissa on parisuhteen estäviä ominaisuuksia itsessään. Ne voivat olla sellaisia, joista miehet eivät pidä, tai sellaisia, ettei itse kelpuuta ketään.

Onhan 47 joo ihan varmasti osittain oikeassa siinä, että ne, jotka on menneet naimisiin ekan miehen kanssa, ovat monesti jo eronneet 40-50-v iässä. Mutta on mielenkiintoista, miksi 47 esittää asian niin ilkeässä mielessä "oli kiire leikkimään kotia" ja nyt "eletään menetettyä nuoruutta" tms. No daa, 47? Oletko ajatellut, että ihmisiä ohjaa sitoutumaan jo nuorena hieman muut asiat kuin lapsellisuus ja tarve leikkiä kotia? Ehkä aika usein on niinkin, että näillä aikaisin pariutuneilla on ollut hieman ikätovereitaan varhaisemmassa vaiheessa tarve lopettaa nuoruuden rellestys ja perustaa perhe? Ovat olleet henkisesti kypsempiäkin jopa tuolloin? Onko se kotileikkiä? Tuskin. 

On hyvää tuuria, jos pystyy vielä 50-vuotiaana olemaan onnellinen saman puolison kanssa, kuin jonka valitsi 20-vuotiaana tai alle. Ainakin se on varmasti vaatinut kovaa työtä. Monessa tutkimuksessa on todettu, että ihmisen identiteetti kypsyy vasta kolmen kympin tietämillä, jolloin sitoutuminen olisi huomattavasti järkevämpää kuin teini-iän myöhäisvuosina. Siksi myöhemmin pariutuneilla voi olla parempi ennuste avioliitolleen.

Kuitenkin lähtökohdasta, jossa on menty naimisiin nuoruudenrakkauden kanssa parikymppisenä ja erottu keski-iässä tai sitä ennen, on aivan helppoa ymmärtää, että vapaudesta osataan ja halutaan tuolloin nauttia. Varsinkin, jos uutta puolisoa ei heti pukkaa ovista ja ikkunoista, on luonnollista hetken aikaa vaikka bilettää. Oletko kateellinen, sinä myöhemmin pariutunut, vai miksi puhut noista ihmisistä noin ilkeästi?

[quote author="Vierailija" time="30.07.2013 klo 11:27"]

[quote author="Vierailija" time="30.07.2013 klo 11:16"]

Kauheaa yleistämistä 47. Kaikki nuorena pariutuneet eivät eroa eivätkä kaikki ole huonosti koulutettuja. On niitäkin, jotka ovat koko ikänsä saman kumppanin kanssa. 

Minä puhuin oman ikäluokkani naisista. Eli 62-65 syntyneistä erään keskisuuren kaupungin naisista. Nyt kun olen heitä tavannut ja esim. fb-ryhmän kautta kuullut kuumisia, tämä on sellainen näppituntuma niistä, miten käyttäytyy ne naiset, joille on tärkeää löytää mies nuorena ja niille, joille ei ole niin kiirettä.

Ja kyllä, kauniin ja itsevarman ei tarvitse ottaa ensimäistä, vaan kestää ollakin hiukan nirso.

[/quote]

Kaupunkilaiset

Up

No ei noita ole tuttavapiirissä montaa, mutta sanoisin että semmoset joilla on paska maku miesten suhteen. Jumahtavat sille semmoselle linjalle, mistä haaviin jää saaliiksi ainoastaan jotain itserakkaita pettäjäsikoja, eivätkä opi virheistään. Aina samanlaisia ukkoja.

Hankala luonne, joka tulee ilmi parisuhteessa. Samoin eronneet.

Tunnen 2 lähemmin (n. 27v). Molemmat ovat kauniita, aidosti kivoja, korkeakoulutettuja, todella sosiaalisia, itsevarmoja ja iloisia. Toisella on ns. haku päällä jatkuvasti ja luulen, että hän ei vain ole löytänyt sopivaa (vientiä kyllä olisi). Toinen on sanonut, ettei halua seurustella (hänellä olisi todellakin vientiä), en tiedä miksi.

Sitten yksi tuttu on kyllä nyt seurustellut vuoden mutta oli tosi pitkään sinkku (on 32), ja hän on korkeakoulutettu, minun mielestäni ärsyttävä, tietyllä tavalla yksinkertainen, jää aina jankkaamaan asian vierestä, kehuu saavutuksillaan, ns. besserwisser pahimmasta päästä (keskeyttää muiden juttuja kertoakseen turhia nippelitietoja jne.), tavallisen näköinen.

Mulla on yks jo lähemmäs 40-kymppinen sinkku ystävätär. Hän on mukava, tyylikäs ja ihan nättikin. Aikoinaan mietimme tyttöporukassa mikä ihme siinä on, ettei miehet oikein tahdo pysyä. Yksi toisensa jälkeen häipyi takavasemmalle vähin äänin. Syy selvisi myöhemmin, ystäväni on äärimmäisen tarkka ja sairaalloisen siisti. Hänen kanssaa toimeentulee vain samanlainen perfektionisti. Yksikään normi mies ei viihdy putipuhtaassa valkoisessa huushollissa, jossa ei oikeastaan saa tehdä yhtään mitään ilman jatkuvaa valvontaa :)

[quote author="Vierailija" time="29.07.2013 klo 22:08"]

 Toinen on sanonut, ettei halua seurustella (hänellä olisi todellakin vientiä), en tiedä miksi.

[/quote]

Mitä luulet?

Mulla on muutamia hurmaavia, sosiaalisesti lahjakkaita ja villejä ysäviä sinkkuina. Ongelma on ehkä se (olen itsekseni analysoinut), että ovat niin "paketteja", ettei heitä yritä kuin _HYVIN_ itsevarmat miehet, jotka usein ovat aika uratykkejä tai puhtaasti sikoja. Uratykeille ei oikein sovi heidän elämäntyyli - jossain vaiheessa tulee ylitsepääsemätön ongelma ja siat nyt on sikoja.