Kelalla ei ole mitään laihduttamiseen keskittyvää kuntoutusta

[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 21:52"]

Hyvä ap.

Pidät mm. sokerikoukkua syyllisenä lihavuuteesi ja laihduttamisen vaikeuteen. Oletko pohtinut MIKÄ sinut on ajanut siihen koukkuun? Mikä saa sinut syömään liikaa, mitä ruoka sinulle merkitsee? Mitä se korvaa, mitä tunnetta hoidat sillä tai mitä tunnetta pakenet? On helpompi syödä suklaata ja saada siitä aivokemian kautta hetkeksi hyvä olo, kuin kohdata se tunne johon lähdit sitä makeaa syömään alunperin. Helpompi on toimia näin, kun tunne-elämässä on jokin ongelma, joka estää käsittelemästä terveellä tavalla epämiellyttävät tunteet. Mistähän sinun vauriosi on syntynyt? Mietippä hetki lapsuuttasi, alkoholisti-isääsi ja omaa rooliasi. Myös sitä roolia jota noudatit alkoholisti-eksäsi kanssa. Solmi vähän lankoja yhteen, lue kirjallisuutta, esim. Tommy Helstenin Virtahepo olohuoneessa voisi olla hyvä alku. 

Toivon sinulle antoisaa löytöretkeä itseesi ja kaikkea hyvää, sinä olet rakkauden arvoinen ja arvaa kenen rakkauden kaikkein eniten? Kyllä, sinun itsesi. Älä luovuta, vaikka löytäisit kipupisteitä joita on vaikea kestää: kasvaminen sattuu aina, mutta se myös palkitsee. Älä suhtaudu itseesi äläkä ruokaan vihollisena, näe kuinka ruoka on ollut sinun kainalosauvasi tällä taipaleella paremman puutteessa. Nyt se vain on käynyt raskaaksi ja haitaksi sinulle, sauva on kivireki jota vedät. Sinä voit vapautua siitä ja se on mahdollista sinullekin, vaikka olisit kuinka "heikko", "tahdonvoimaton" ja "epäonnistuja". Sillä sinähän olet paljon muutakin. Sinä olet selviytyjä. Parantuminen voi alkaa jo huomenna :)

[/quote]

En meinaa nähdä kirjoittaa kyyneliltä, sekin jo kertoo että jotain on pahasti vialla jossain. Olen pohtinut noita asioita, mutta mihinkään lopulliseen ratkaisuun en ole siinä mielessä päässyt, että olisin pystynyt parhaan ystäväni suklaan jättämään. Exästä aloin eroa tekemään kun huomasin että olin hänestä liian riippuvainen, olin nuori ja rakkauden nälkäinen, ja tämä mies oli ensimmäinen joka halusi minut. Luulin silloin että kuolisin jos hän jättäisi minut, en kertakaikkiaan kestäisi. Valmistuin koulusta suoraan kortistoon, ja masennuin, silloin paino nousi lyhyessä ajassa ainakin 20kg, jopa äitini suorastaan pelästyi kun näki minut puolen vuoden jälkeen. Esikoisen syntymän aikoihin olin vielä todella haavoittuvainen, mutta kun huomasin että pärjään kyllä lapsen kanssa, hän on täysin minusta ja minun vahvuudestani riippuvainen, tajusin että en tarvi juoppoa miestä sotkemaan omaa ja lapseni elämää, rakkaus alkoi hiipua, minä kypsyin ja kehityin, mies ei, hän jäi teinin tasolle vaikka oli jo lähempänä keski-ikää kuin teiniä. Exällä oli ollut rankka kasvatus, ja ymmärsin tavallaan sen juomisen, mutta sitä en hyväksynyt että se meni perheen edelle. Hän ei edes myöntänyt olevansa alkoholisti, vaikka päivääkään ei pärjännyt ilman, hänen mielestään työnsä hoitava ihminen ei voi olla alkoholisti.

No ei siitä sen enenpää, mutta mulla on ollut sellainen elämä että stressiä on piisannut, ja on täytynyt olla vahva. On tullut kierrettyä muutakin kuin kampea, ja se kai näkyy jo pahasti. Ihmiset pitävät minua luultavasti aika vahvana ihmisenä, nyt viimeaikoina kun tämä uupumus on vaan pahentunut, olen alkanut puhua siitä kaikille joita vaan kiinnostaa. Edellinen suuri painonnousukausi oli taas toinen suuri elämänmuutos, siitä on tullut jo 30kg, edes sen kun saisi pois painamasta harteita...

ap

[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 19:58"]

[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 16:08"]

[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 14:50"]

[quote author="Vierailija" time="26.07.2013 klo 00:10"]

vaikka täällä moni on niin väittänyt, kunnonkohotusta on olemassa, myös diabeetikoille on kuntuotusta, mutta pelkästään sairaaloisen läskille, jolla ei ole mitään pahoja tauteja, ei ole mitään.

Laitoin kyselyn kelalle, ja sieltä oikein virkailija soitti, ja keskusteltiin pitkään. Myös hän oli sitä mieltä että jonkun tahon pitäisi järjestää lihaville katkaisuhoitoa, alkoholistien ja narkomaanien tapaan.

[/quote]

Vai että uusavuttomille läskeille pitäisi olla jo valtion laihdutusohjelmakin! Ettekö te vitut pysty olemaan edes syömättä ilman, että valtio sanoo niin?

[/quote]

Kyllä minä pystyn olemaan syömättä ihan helvetin helposti, mutta en pysty syömään oikein, oikeita ruokia. Jos jättää kokonaan syömättä, menee kyllä aika nopeasti sairaalakuntoon. Sinä et ymmärrä yhtään mistä sairaaloisessa lihavuudessa on kyse, se on henkinen ongelma, ei älyllinen. Ei tarvi valtion tulla sanomaan että älä syö suklaata, ihan yhtä vähän kuin tupakoitsijalle sanomaan että älä polta tupakkaa. Silti tupakoitsijoille on kaikenmaailman lääkehoitoja ja ohjelmia, vaikka se tupakoinnin lopettaminen on niin helvetin helppoa. Jos laihduttaminen olisi niin yksinkertaista ja helppoa, ei suomalaisistakaan puolet olisi ylipainoisia, ja 7% sairaaloisen lihavia. Ei kukaan halua olla läski. Ei kai kukaan halua olla alkoholisti tai narkkari, tai keuhkosyöpäpotilas. 

Miksi ihminen saa olla masentunut, ja siihen saa psykiatrista hoitoa ja kaikenlaista kannustusta, mutta jos sen masennuksen yksi seuraus on lihavuus, niin sitten ei kyllä auteta mitenkään? Mikä tahansa muukin henkinen sairaus on ihan ok, kunhan vaan ei ole lihava. Eikä niitä katkaisuhoitoja tarvikaan kaikille läskeille olla, vaan esim. niille joilla lihavuus oikeasti on sairaaloista, haittaa elämää merkittävästi ja on vakava kuoleman riski.

ap

[/quote]

Ihan mielenkiinnosta, mitä tarkoitat tässä yhteydessä katkaisuhoidolla? Että sinun pitäisi oleskella jossain kuntoutuslaitoksessa niin pitkään, että pääsisit suklaa- tms. riippuvuudestasi?

Entäs sitten jatkosssa? Esim. suklaaseen kuntörmää pakosta kaupassa kuin kaupassa? Esim. huumeiden kanssahan näin ei ole.

[/quote]

Joo, erittäin vaikeaa se on, jos se olisi helppoa, ei läskejä olisi. ap

[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 20:25"]

Ja kyllähän sitä apua saa nytkin, jos on valmis juuri esimerkiksi maksamaan siitä! Kyllä lihaville on ravitsemusterapeuttia, tavallista terapeuttia, psykiatria, psykologia, valmentajia, kunto ohjelmia yms yms, kuinka helvetin avuttomaksi aiot heittäytyä?? 

Ja luuletko todella, että katkaisuhoito suljetussa laitoksessa olisi joku taivaan lahja ongelmaasi?? Ja vitut...

[/quote]

Joo, luulen juuri niin. Lähes kaikkea muuta on tullut jo kokeiltua, jopa hypnoosia. Olen käynyt myös kaikenlaisissa hoidoissa, esim. sähköimpulssihoidossa jonka piti saada aineenvaihdunta vilkastumaan, samaa lupasi hoito jossa siveltiin jotain ainetta koko kroppaan, käärittiin kelmuun, ja siinä maattiin sitten tiukassa paketissa :D ja silloin oli vielä 30-40kg hoikempi kuin nyt. Kuntosalille olen maksanut vuosia yli 50€/kk, siellä on valmentajat ja muut... Kaalisoppaa on syöty, jauhepusseja on syöty... ap

[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 20:37"]

Oletko ap katsonut löytyisikö läheltäsi oa-ryhmää? Käsittääkseni nykyään on myös nettiryhmä jos ei sellaista ryhmää löydy johon pääsisit käymään.

Entäs oletko lukenut esim. Bitten Jonssonin ja Pia Nordströmin kirjan Sokeripommi. Ruotsissa sokeririippuvaisuuteen suhtaudutaan huomattavasti asiallisemmin ja ymmärtäväisemmin kuin täällä meidän terveydenhuollossamme.

Itselläni on ahmimishäiriö ja tiedän hyvin, että siinä ei kaikki maailman tieto auta mitään jos itse ongelma on korjaamatta. Alkukesä meni ruokailujen ja sokerin suhteen paremmin kuin voisin kuvitellakaan kun olimme isolla porukalla matkoilla, vuokrasimme talon ja minä olin päävastuussa ruokailuista. Tein kaikkea terveellistä ja hyvää ruokaa jota sitten söimme suuren pöydän ääressä ja vietimme hauskoja päiviä yhdessä.

Kotiinpaluun jälkeen alkoi arki, mies lähti työmatkoille ja jäin yksin lasten kanssa. Heti ensimmäisenä iltana lasten käytyä nukkumaan sorruin ja mässäilin vaikka se roska jolla mässäilen oksetti minua jo alusta alkaen. Lapsien vuoksi sentään teen päivittäin kunnon ruokaa, muuten tilanteeni olisi paljon pahempi.

Tsemppiä sinulle ap, toivottavasti löydät itsellesi oikean avun ongelmaasi. Mitään et menetä jos kokeilet vaikka oa:ta. Päivä kerrallaan...

[/quote]

Kiitos! En ole lukenut tuota kirjaa, mutta olen kyllä aikonut, nykyään ei tahdo ehtiä lukea niin kuin ennen, pari laihdutuskirjaa oottaa vuoroaan hyllyssä.

ap

[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 21:19"]

On törkeää verrata sokeria huumeisiin, huumeiden lopettaminen voi tappaa, sokerin jättäminen tietääkseni ei aiheuta sydämmenpysähdystä tai kouristelua, pikemminkin kofeiiniin verrattavat oireet. Pitäisikö sitten kofeiiniriippuvaistenkin saada kelan tukea ja kenen kaikkien muiden??

[/quote]

Ei se ole törkeää, vaan tutkittua tietoa, ja suklaassa on aineita jotka vaikuttaa aivoissa samoihin juttuihin kuin huumeet, en nyt muista tarkemmin, mutta se oli se idea. Monet tutkijat ovat sitä mieltä että jos sokeri keksittäisiin nyt, se kiellettäisiin vaarallisena. Toiset kestää sitä paremmin kuin toiset, samoin kuin viinaa, mulla on huono "sokeripää"

ap

[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 21:52"]

Semmoinen läskileiri, vaikka ihan omakustanteisena tai osittain tuettuna voisi kyllä tulla tarpeeseen. Toisille tekee ihan hyvää nähdä konkreettisesti paljonko oikeasti syö ja mikä on vaikkapa normaaliannoskoko. Se kipinä liikkumiseenkin voi löytyä oikean lajin kokeilemisen myötä mutta, jos ei kiinnosta etsiä eikä tiedä mitä kokeilla, niin se laji voi jäädä löytämättä. Joltain leiriltä taas voi käteen jäädä uusi harrastus mistä ei ole aiemmin kuullutkaan. 

Ainoa mitä äkkiseltään löysin netistä on PHT:n järjestämä 1. Askel aikuisille -leiri. Viikon leiri maksaa työttömälle reilu 100 euroa, sisältäen täysihoidon, joten se ei todellakaan ole kallis kokeilu. Sieltä voisi saada eväitä jatkoon.

[/quote]

Kiitos vinkistä. Olen tuota joskus jo katsonutkin "silläsilmällä" mutta tuo yksi lause huolestuttaa kun mulla on todella huono kunto, en jaksa tehdä juuri mitään, puutarhahommissakin pitää pitää nykyään taukoja, alkaa huimata ja pää tulee kipeäksi.. "On erityisen tärkeää, että sinulla ei ole liikuntaa estäviä rajoitteita tai sairauksia. "

Kela järjesti ennen kuntoutusta ylipainoisille, mutta sen tulokset olivat huonoja. Kela ei järjestä kuntoutusta myöskään esimerkiksi alkoholisteille, vaan se on kuntien vastuulla. Kunnilla on usein terveysasemilla laihdutusryhmiä, joten mahdollisuuksia on, mutta ei Kelan kautta. T: Kelan täti

Sulla on ap joka ehdotukseen joku tekosyy.

Raskaus ja lapset ne varsinkin on itseaiheutettuja. Lopetetaan niiden hoito verovaroin.

Terv.Sarkassissos

[quote author="Vierailija" time="28.07.2013 klo 00:53"]

[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 21:33"]

Ikävää ettei moni täällä vastannut ota ongelmaasi vakavasti, mutta älä lannistu. Tämä on asia josta pääsee yli, mutta työtä sen eteen pitää tehdä. Jos omat voimavarat ei juuri nyt riitä, hakeudu ensin lääkäriin ja netissä on ainakin vertaistukea tarjolla, ryhmiä yms. Kaikista vaikeinta on aloittaminen, mutta kun pääset alkuun ja uuden ruokavalion ja elämäntyylin makuun, olo on paljon terveempi, virkeämpi ja jaksavampi.

[/quote]

Nimenomaan, kun pääsisi alkuun, eli irti koukusta. Se miksi haluaisin "suurin pudottaja" tyyppiseen paikkaan, edes viikoksi. hyödyttäisi niin monella tasolla, mutta sitä eivät ymmärrä näköjään kovin moni. Mulla esimerkiksi on stressi päällä ihan koko ajan, ja millä hoidan sitä, no suklaalla, siitä tulee parempi mieli, se rauhoittaa. Olen työtön, uupunut, rahat ei riitä, ei ole ystäviä joiden kanssa puhua, miehen kanssa ei ole koskaan kahdenkeskistä aikaa, seksiä on liian harvoin, lasten kanssa kotona 24/7 ja siihen menee joskus hermot, tekemättömiä töitä on niin pitkä lista että hirvittää, ja mitään ei jaksa tehdä, kaikenlaisia fyysisiä oireita, mutta mitään tautia ei lääkärit löydä, eli mitään apua ei saa mihinkään, ei voi lääkitä tervettä mutta läskiä ihmistä mitenkään. Minä tarvitsisin omaa aikaa, keskittyä siihen järjettömän suureen elämänmuutokseen, tietysti pitäisi olla ammattiapua myös. Jos ei tarvitsisi ajatella mitään muuta kuin sitä että nyt syön terveellisesti, ja liikun vähän, voisi oikeasti päästä alkuun. Kaikki laihduttaneet sanoo että se on helppoa kun vaan pääsee alkuun.

Ja kyllä, joskus suorastaan vituttaa tämä oma elämä, tuntuu että mistään päästä en saa mitään aukeamaan, ja kyllä siinä alkaa joskus sääliä itseään kun tulee tunne että tulevaisuudessa ei ole odotettavissa kuin sairauksia ja kuolema.

ap

[/quote]

Olet saamaton. Mitään muuta ei ole vikana. Jos olet työttömänä niin iakaahan sinulla on vaikka miten paljon. Se että sinulla ei ole ystäviä on sinun vikasi. tai että ei ole työtä.

Kukaan muu ei sinua voi auttaa kuin sinä itse. Ihmettelen paljon että miksi miehesi ei jätä sinua. Ei tuollaisen kanssa kannata olla

Minä olin sairaalloisen lihava mutta en omannut mitään sairautta. Ei lihavuus ole mikään sairaus eikä se kela sitä selkärankaa rakenna vaan kyllä se lähtee ihan itsestä. Tiedän mistä puhun minulla oli bmi yli 40 ja nyt se on 25. Ihan itse söin itseni siihen pisteeseen ja ihan itse myös itseni siitä kuopasta nostin. Syömishäiriöt erikseen mutta ei se ettei viitsi/halua syödä niin kuin pitää vaan mieluummin mässää ole syömishäiriö!

[quote author="Vierailija" time="28.07.2013 klo 00:53"]

[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 21:33"]

Ikävää ettei moni täällä vastannut ota ongelmaasi vakavasti, mutta älä lannistu. Tämä on asia josta pääsee yli, mutta työtä sen eteen pitää tehdä. Jos omat voimavarat ei juuri nyt riitä, hakeudu ensin lääkäriin ja netissä on ainakin vertaistukea tarjolla, ryhmiä yms. Kaikista vaikeinta on aloittaminen, mutta kun pääset alkuun ja uuden ruokavalion ja elämäntyylin makuun, olo on paljon terveempi, virkeämpi ja jaksavampi.

[/quote]

Nimenomaan, kun pääsisi alkuun, eli irti koukusta. Se miksi haluaisin "suurin pudottaja" tyyppiseen paikkaan, edes viikoksi. hyödyttäisi niin monella tasolla, mutta sitä eivät ymmärrä näköjään kovin moni. Mulla esimerkiksi on stressi päällä ihan koko ajan, ja millä hoidan sitä, no suklaalla, siitä tulee parempi mieli, se rauhoittaa. Olen työtön, uupunut, rahat ei riitä, ei ole ystäviä joiden kanssa puhua, miehen kanssa ei ole koskaan kahdenkeskistä aikaa, seksiä on liian harvoin, lasten kanssa kotona 24/7 ja siihen menee joskus hermot, tekemättömiä töitä on niin pitkä lista että hirvittää, ja mitään ei jaksa tehdä, kaikenlaisia fyysisiä oireita, mutta mitään tautia ei lääkärit löydä, eli mitään apua ei saa mihinkään, ei voi lääkitä tervettä mutta läskiä ihmistä mitenkään. Minä tarvitsisin omaa aikaa, keskittyä siihen järjettömän suureen elämänmuutokseen, tietysti pitäisi olla ammattiapua myös. Jos ei tarvitsisi ajatella mitään muuta kuin sitä että nyt syön terveellisesti, ja liikun vähän, voisi oikeasti päästä alkuun. Kaikki laihduttaneet sanoo että se on helppoa kun vaan pääsee alkuun.

Ja kyllä, joskus suorastaan vituttaa tämä oma elämä, tuntuu että mistään päästä en saa mitään aukeamaan, ja kyllä siinä alkaa joskus sääliä itseään kun tulee tunne että tulevaisuudessa ei ole odotettavissa kuin sairauksia ja kuolema.

ap

[/quote]Nyt hyvä ihminen kaiva se selkäranka kaapista ja ota itseäsi niskasta ennen  kuin syöt itsesi hengiltä. Sullahan on lapsia...haluatko nähdä lapsenlapses? Terv. Se joka oli bmi yli 40 , nyt 25

[quote author="Vierailija" time="28.07.2013 klo 01:15"]

[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 20:25"]

Ja kyllähän sitä apua saa nytkin, jos on valmis juuri esimerkiksi maksamaan siitä! Kyllä lihaville on ravitsemusterapeuttia, tavallista terapeuttia, psykiatria, psykologia, valmentajia, kunto ohjelmia yms yms, kuinka helvetin avuttomaksi aiot heittäytyä?? 

Ja luuletko todella, että katkaisuhoito suljetussa laitoksessa olisi joku taivaan lahja ongelmaasi?? Ja vitut...

[/quote]

Joo, luulen juuri niin. Lähes kaikkea muuta on tullut jo kokeiltua, jopa hypnoosia. Olen käynyt myös kaikenlaisissa hoidoissa, esim. sähköimpulssihoidossa jonka piti saada aineenvaihdunta vilkastumaan, samaa lupasi hoito jossa siveltiin jotain ainetta koko kroppaan, käärittiin kelmuun, ja siinä maattiin sitten tiukassa paketissa :D ja silloin oli vielä 30-40kg hoikempi kuin nyt. Kuntosalille olen maksanut vuosia yli 50€/kk, siellä on valmentajat ja muut... Kaalisoppaa on syöty, jauhepusseja on syöty... ap

[/quote]

Kun kerran olet jo laittanut noinkin paljon rahaa laihdutusyrityksiisi niin miksi et itse kustantaisi itsellesi tuollaista "katkaisuhoitoa"? Ihan varmasti löytyisi täältä Suomestakin (tai miksei vaikkapa läheltä Virosta) jokin hotelli/kylpylä, johon voisi mennä viikoksi-kahdeksi syömään terveellisesti ("pakettiin" ei kuuluisi mitään herkkuja tms.) ja liikkumaan ohjatusti.

Älä turhaan odota, että kela tms. sinut "pelastaa". Sen voit tehdä pysyvästi VAIN sinä itse.

[quote author="Vierailija" time="28.07.2013 klo 01:26"]

[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 21:52"]

Semmoinen läskileiri, vaikka ihan omakustanteisena tai osittain tuettuna voisi kyllä tulla tarpeeseen. Toisille tekee ihan hyvää nähdä konkreettisesti paljonko oikeasti syö ja mikä on vaikkapa normaaliannoskoko. Se kipinä liikkumiseenkin voi löytyä oikean lajin kokeilemisen myötä mutta, jos ei kiinnosta etsiä eikä tiedä mitä kokeilla, niin se laji voi jäädä löytämättä. Joltain leiriltä taas voi käteen jäädä uusi harrastus mistä ei ole aiemmin kuullutkaan. 

Ainoa mitä äkkiseltään löysin netistä on PHT:n järjestämä 1. Askel aikuisille -leiri. Viikon leiri maksaa työttömälle reilu 100 euroa, sisältäen täysihoidon, joten se ei todellakaan ole kallis kokeilu. Sieltä voisi saada eväitä jatkoon.

[/quote]

Kiitos vinkistä. Olen tuota joskus jo katsonutkin "silläsilmällä" mutta tuo yksi lause huolestuttaa kun mulla on todella huono kunto, en jaksa tehdä juuri mitään, puutarhahommissakin pitää pitää nykyään taukoja, alkaa huimata ja pää tulee kipeäksi.. "On erityisen tärkeää, että sinulla ei ole liikuntaa estäviä rajoitteita tai sairauksia. "

[/quote]

Huomaatko ap? Sinulle on ehdotettu jo vaikka mitä ihan olemassa olevaa kurssia tms. Aina sinulla kuitenkin tuntuu olevan jokin mutta: "Mutta kun mulla ei ole aikaa." "Mutta kun mulla on näitä rajoitteita." "Mutta kun mulla on tämä huumeriippuvaisuuteen verrattavissa oleva sokeririippuvuus." Jne., jne.

Ennenkun lopetat tuon selittelyn ei sulla ole todellista toivoa laihtua ja kuntoutua. Joku "suurin pudottaja" -leiri voisi ehkä auttaa sen aikaa kun olisit siellä, mutta nykyisellä tyylilläsi palaisit varmaan kotiin päästyäsi takaisin tuolle mutta-linjallesi.

Olin muutama vuosi sitten Kelan kuntoutuksessa, joka oli suunnattu ylipainoisille tuki- ja liikuntaelinongelmaisille. Ryhmässämme oli alle kymmenen henkilöä. Kuuntelimme luentoja, keskustelimme, kävimme jumpassa, kuntosalilla, kävelyllä ja uimassa. Luen paljon ja liikun normaalitilanteessa runsaasti, joten en saanut mitään uutta informaatiota. Paikka oli mukava ja pidin muista kuntoutujista. En pystynyt istumaan, koska kärsin vaikeasta välilevyongelmasta. Selkäkipuni oli estänyt liikunnan kahdeksan kuukauden ajan, joten painoni oli noussut entisestään 15 kiloa. Voin todella huonosti. Pakotin itseni kävelylle joka aamu ennen ryhmän kokoontumista ja jatkoin myöhemmin pitkiä kävelylenkkejä kotona. Seuraavaan tapaamiseen oli neljä kuukautta. Laihduin lisääntyneen liikunnan avulla 12 kiloa. Laihtumiseni jatkui myöhemmin kotona. Toinen ryhmän jäsen laihtui kahdeksan kiloa. Muutama ryhmäläinen laihtui kolme kiloa. Kolmella paino ei pudonnut lainkaan. He totesivat syöneensä ohjeiden mukaan. Enpä usko, koska herkut - ja alkoholi - maistuivat heille. Suosittelen sinulle liikunnan lisäämistä, koska liikunta parantaa mielialaasi. Tee useampi lyhyt kävelylenkki päivässä. Pyri pidentämään matkaa. Aiempana suklaa-addiktina neuvon sinua syömään makeita nektariineja tai mansikoita suklaan sijaan. Minä en syö enää lainkaan suklaata, koska tiedän aineen koukuttavuuden. Suosittelen, että noudatat ateriavälejä. Minä opettelin syömään kolmen tunnin välein. Laihduttajat vetoavat aina stressiin, joka estää laihtumisen. Kenen elämässä ei ole ongelmia? Tarvitset laihtumiseesi vain ja ainoastaan yhden ihmisen päätöksen. Sinun omasi. Toivotan onnea laihtumiseesi.

[quote author="Vierailija" time="28.07.2013 klo 01:26"]

[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 21:52"]

Semmoinen läskileiri, vaikka ihan omakustanteisena tai osittain tuettuna voisi kyllä tulla tarpeeseen. Toisille tekee ihan hyvää nähdä konkreettisesti paljonko oikeasti syö ja mikä on vaikkapa normaaliannoskoko. Se kipinä liikkumiseenkin voi löytyä oikean lajin kokeilemisen myötä mutta, jos ei kiinnosta etsiä eikä tiedä mitä kokeilla, niin se laji voi jäädä löytämättä. Joltain leiriltä taas voi käteen jäädä uusi harrastus mistä ei ole aiemmin kuullutkaan. 

Ainoa mitä äkkiseltään löysin netistä on PHT:n järjestämä 1. Askel aikuisille -leiri. Viikon leiri maksaa työttömälle reilu 100 euroa, sisältäen täysihoidon, joten se ei todellakaan ole kallis kokeilu. Sieltä voisi saada eväitä jatkoon.

[/quote]

Kiitos vinkistä. Olen tuota joskus jo katsonutkin "silläsilmällä" mutta tuo yksi lause huolestuttaa kun mulla on todella huono kunto, en jaksa tehdä juuri mitään, puutarhahommissakin pitää pitää nykyään taukoja, alkaa huimata ja pää tulee kipeäksi.. "On erityisen tärkeää, että sinulla ei ole liikuntaa estäviä rajoitteita tai sairauksia. "

[/quote]

Sun kannattaisi etsiä joku 'valittamalla laihaksi' ohjelma. Se tuntuisi sopivan sulle kuin suklaa suuhusi.

[quote author="Vierailija" time="28.07.2013 klo 01:26"]

[quote author="Vierailija" time="27.07.2013 klo 21:52"]

Semmoinen läskileiri, vaikka ihan omakustanteisena tai osittain tuettuna voisi kyllä tulla tarpeeseen. Toisille tekee ihan hyvää nähdä konkreettisesti paljonko oikeasti syö ja mikä on vaikkapa normaaliannoskoko. Se kipinä liikkumiseenkin voi löytyä oikean lajin kokeilemisen myötä mutta, jos ei kiinnosta etsiä eikä tiedä mitä kokeilla, niin se laji voi jäädä löytämättä. Joltain leiriltä taas voi käteen jäädä uusi harrastus mistä ei ole aiemmin kuullutkaan. 

Ainoa mitä äkkiseltään löysin netistä on PHT:n järjestämä 1. Askel aikuisille -leiri. Viikon leiri maksaa työttömälle reilu 100 euroa, sisältäen täysihoidon, joten se ei todellakaan ole kallis kokeilu. Sieltä voisi saada eväitä jatkoon.

[/quote]

Kiitos vinkistä. Olen tuota joskus jo katsonutkin "silläsilmällä" mutta tuo yksi lause huolestuttaa kun mulla on todella huono kunto, en jaksa tehdä juuri mitään, puutarhahommissakin pitää pitää nykyään taukoja, alkaa huimata ja pää tulee kipeäksi.. "On erityisen tärkeää, että sinulla ei ole liikuntaa estäviä rajoitteita tai sairauksia. "

[/quote]

Noniin, sopiva leiri on löytynyt. Mitä, jos ottaisit vaikka tavoitteeksi päästä tuonne leirille. Selvitä kuinka hyvä kunto siellä on oltava. Unohda vaikka aluksi se suklaakoukku ja keskity siihen, että pystyt tekemään puutarhahommia ilman pahaa oloa. Huonokuntoinen voi olla laihana tai lihavana samoin hyväkuntoinen. Mieti mikä olisi sellainen pikkujuttu millä saisit kuntosi kohoamaan pienillä teoilla. Olet jo tehnyt selväksi, että liikunta ei ole juttusi. Löytyisikö esimerkiksi puutarhanhoidosta apua? Siirrä vaikka vesipiste mahdollisimman kauas kasteltavista, jolloin joudut kävelemään hakemaan vettä. En jaksa uskoa, että tuolla leirillä täytyisi olla erinomaisessa kunnossa mutta sen verran hyvässä, että voi osallistua kaikkeen ohjelmaan. Uskoisin, että jo vartti liikuntaa tekisi ihmeitä, voisit ottaa sen jopa omana aikanasi. Ajatella vain itseäsi, vaikka pienellä kävelyllä korttelin ympäri. Se auttaisi varmasti myös stressiisi.

Taidat tarvita laihdutuksen ja syömisen opettelun ohella myös muun elämänhallinnan opettelua. Sanot että olet uupunut, eikä sinulla ole kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa. Saisitko lapset vaikka yhdeksi yöksi tai päiväksi hoitoon? Voisitte viettää miehen kanssa mukavan päivän kahdestaan ja keskustella vaikka tilanteestasi. Jos lapset ovat sen ikäisiä, että pärjäävät kotona kahdestaan voisitte vaikka ottaa miehen kanssa yhteiseksi tavaksi käydä pienellä kävelyllä kahdestaan. Eihän se seksiä korvaa mutta ette ainakaan etääntyisi toisistanne. 

Tee myös se lista tekemättömistä asioista, vaikka se tuntuisi kuinka kauhealle tahansa. Merkkaa vaikka viidelle päivälle yksi asia, jonka teet siitä listasta. Isommat työt kuten ikkunan pesut voi jakaa vaikka kahdelle päivälle. Ota myös lapset auttamaan, jos mahdollista. Tehdyn homman saa vedettyä listasta ja näkee konkreettisesti miten hommat pikkuhiljaa vähenevät.  Selvitä olisiko alueellanne mitään mihin saisit lapset vietyä päivisin. Ohjattua puistotoimintaa tai muuta vastaavaa. Ehkä jotain mihin voisit itsekin osallistua, jotta saisit niitä ystäviä. 

Katso UKK sivut ja netistä löytyy laihdutusryhmää esim.keventäjää. Paras jos liityt jollekki yksityiselle kuntosalille ja alkaa paino tippuu ku personal trainer neuvoo kaiken. Ps. ei kela enään kuntouta ketään kunnolla se hyvä sillä monet sairaudet on sellaisia ettei vk tai kahden höpö,höpö jaksot kuitenkaan auta.Itse urheilen 5krt viikossa kuntosalilla joten suurin syy monilla vaan puhdas laiskuus netistä löytyy apua ja jopa terveyskeskuslääkäritki neuvovat.

minäkin olen sitä mieltä, että jotain tuollaista tarvittaisiin. Itse en ole ylipainoinen enkä olisi sitä nyt itselleni tahtomassa.

Olen vierestä seurannut kaverin taistelua kiloja vastaan ja onhan se ihan kauheaa että siihen pohjimmaiseen ongelmaan (riippuvuuteen, ahmimiseen jne) ei ole hoitoa. Hänelle on tehty se laihdutusleikkaus mutta eihän se mitään auta koska vatsaa saa venytettyä isommaksi ja sama kierre on päällä. Liikunta ei onnistu niillä kiloilla, tai sitten muita syitä löytyy. Maallikoista tai kuntosaleista ei ole mitään apua.

Jos kerran syyt ovat psyykkisiä, pitää hakeutua psykoterapiaan. Siihen saa Kelan tukea.