Veljen vaimo ei enää käy synttäreillä yms

Vierailija kirjoitti:

Minä olen juuri tämmöinen..sen verran oon saanut miehen suvulta niskaan kaikkea ettei kiinnosta..aiemmin sentään yritin ja skarppasin nuo isoimmat juhlat yms..nyt en mee ollenkaan. Mies kyllä saa mennä ja käy välillä lasten kanssa😊Ja en oo eroamassa, elämä on liian lyhyt siihen et vietän aikaa ihmisten kanssa ketkä ei selkeesti hyväksy minua. Tämä koskee myös muita ympärillä esim.omaan siskoon en pidä yhteyttä ollenkaan kun on niin raskas ihminen. En ole masentunut enkä erakko, ystäviä on kyllä ympärillä muuten.

Meidän pitäis varmaan järkätä yhteiset juhlat 😁🥳

Me ollaan ainakin miehen kanssa sovittu, että kumpikin hoitaa pääasiassa oman sukunsa kekkerit ja osallistutaan vaan silloin tällöin toisen suvun juhliin. Tämä siksi, että niitä on niin paljon ja muutenkin on raskasta sekä oma aika kortilla. Kuitenkaan ne sukulaiset ei niin ole edes kiinnostuneita niistä puolisoista, joten ei mikään pakko kaikkien osallistua kaikeen. Tiedän, että jotkut kyräilee, mutta ei voi mitään. Ehkä kannattaisi kääntää kalenteri nykyaikaan ja alkaa ymmärtämään kuinka kova kiire ihmisillä nykypäivänä on.

Sukulaisten synttäreille ja juhliin kyllä osallistun, mutta muuten vain anoppilan sunnuntaipäivällisillä käyn enää harvakseltaan, mies menee lasten kanssa. Tykkään kovin miehen suvusta, mutta nämä on ihan oikeasti ainoita hetkiä ikinä, kun voin olla kolmisen tuntia yksikseni kotona. Se on kultaa kalliimpaa pikkulasten äidille.

Tämä on kyllä hyvä vertaistukiketju. Osalla sellaista juttua takana, ettei ihmisten typeryyttä voi käsittää. Mutta ihmekös tuo, kyllä tämä näkyy ihan ihmisten parissa liikkumalla ja tekemisissä olemalla. Osa ihmisistä on poskettomia. Onneksi aika usein voi valita kenen kanssa tekemisissä.

Minä jätän parhaani mukaan menemättä miehen perheen / suvun tapaamisiin, koska he ovat yksinkertaisesti niin raskaita ihmisiä. Ei ole kiva, kun tapaamisten jälkeen on niin väsynyt fiilis, että tarvitsee monta päivää palautumisaikaa. Mielestäni aikuinen ihminen saa päättää, keiden kanssa viettää aikaa. Itse ainakin olen sitä mieltä, että elämä on liian lyhyt epämiellyttävien ihmisten kanssa oleiluun. Jokainen saa itse päättää, ketkä lukee perheeksi. Minulle jotkut ystävät ovat sen sijaan niin rakkaita, että lasken heidät perheenjäseniksi.

Vierailija kirjoitti:

Onko nämä jotain maalaisjuttuja, mutta en ymmärrä miksi pitäisi kiinnostaa jonkun randomin vauva?

Ei kai se nyt ihan randomin vauva ole.

Omien lasten serkku kuitenkin.

Minä olen kyllä saanut miehen suvusta ystäviä ja hyviä tuttavia itsellenikin.

Mutta vähän pitää tietenkin itsekin nähdä vaivaa.

Ei sillä että aina pitäisi mennä joka tilaisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaisissa juhlissa te olette kun ilmeisesti kaikki ovat samassa seurueessa koko ajan, jossa tahalleen paha, "emäntä" johtaa keskustelua ja jakaa puheenvuoroja sallituista aiheista??

Minä olen tottunut siihen, että jakaannutaan pienempiin porukoihin, joihin on vapaus hakeutua itse ja jopa valita itse puheenaiheet. Aatelkaa!

Se ulkopuolisuus voi olla ihan oma valintakin. Varmaan monelle onkin. Ensin hakeudutaan nurkkaan ja sit kitistään miehelle kaks viikkoo ku oli ulkopuolinen olo eikä enää koskaan halua lähteä minnekään.

Kantakaa oma vastuu ihmissuhteista. Sama metsä vastaa huutoon-hokema koskee myös näitä veemäisiä kälyjä

Eli siellä suvussa ei kenelläkään ole edes normaaleja käytöstapoja. Mihin pieneen porukkaan sen uuden ihmisen tulee jakautua? Ihmettelen kyllä miksi kukaan jaksaisi pahoittaa mieltään jos v-mäinen käly ei tule-luulisi että se oli enemmänkin helpotus.

Ihan voi kuule vapaasti valita aloittaa keskustelua vaikka yhden ihmisen kanssa kerrallaan! Voi jestas tätä junttien ihmemaata. Miten te pärjäätte yhtään missään sosiaalisissa tilanteissa koskaan? Eikö samat "ongelmat" ole muutenkin elämässä kohdattavissa? Ja eikö se uusi ihminenkin ole uusi vain sen yhden kerran? Sen jälkeen ollaan jo vähän tutumpia, olettaen, että tämä uusikin on vähän nähnyt itsekin vaivaa tutustumisen eteen.

Mut ku "ei mun tarvi/en mä jaksa/viitti/halua muuta ku istuu naama elukanperseellä koko iltaa" ja sit haukutaan kaikki siihen päälle.

Kantakaa vastuu omasta viihtyvyydestänne.

Peilistä löytyy usein vastaus moneen ongelmaan.

Martat:

Olennaisinta on, miten otat vieraat vastaan ja huomioit heidät juhlan aikana. Se vieras, jota juuri sillä hetkellä tervehdit, on tärkein. Huomioi hänet täysillä. Ei väliä, vaikka joku merkkihenkilö tulisi samaan aikaan ovesta sisään.

Kun isäntäväki on ottanut vieraat vastaan, kannattaa liikkua ihmisten joukossa ja ottaa kaikki tasaveroisesti huomioon. On tylsää, jos isäntäväki linnoittautuu keittiöön. – Johdata ihmisiä yhteen ja esittele heitä toisilleen. Muista etenkin ihmiset, jotka eivät tunne porukasta ennestään ketään. Kun esittelet ihmisiä, kerro, mistä yhteydestä tunnet kummankin, tapakouluttaja Helena Valonen neuvoo.

Pienissä juhlissa voi järjestää erillisen tutustumiskierroksen, mutta isommassa tilaisuudessa se voi olla vähän väkinäinen. Juhlatila kannattaa järjestää niin, että vieraat pysyvät tiiviissä ryhmässä. Tutustuminen sujuu luontevammin, kun ei tarvitse nousta ja lähteä kovin kauas jutellakseen jonkun kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun sinä et tiedä, emme me muutkaan voi tehdä muuta kuin arvailla.

Minä en voi käydä veljeni luona sen vuoksi, että vuosien työttömyys on tehnyt minusta rutiköyhän. Veljeni luokse pääsee vain omalla autolla, ja vaikka minulla onkin yhä auto, sillä ei saa ajaa. Minulla ei ole rahaa ostaa edes pieniä lahjoja synttäreitä tai rippi- ja YO-juhliin, kun ei aina ole rahaa edes omaan ruokaan (olen sosiaaliturvan väliinputoaja). Muistissani ovat myös vielä ne kerrat, kun veljeni lapset viattomuuksissaan kysyivät minulta "miksi sinä olet täällä" ja kun kälyni tuolloin hieman mustasukkaisista kasvoista näkyi, keneltä kysymys oli oikeasti peräisin.

Veljeni tietää tilanteesta osan, ei koko karmeutta. En usko, että hän on maininnut asiasta mitään vaimolleen. En halua kälyni tai nyt jo täysi-ikäisyyttä hipovien veljeni lasten tietävänkään totuutta.

Jollei sinulle kerrota syytä kälysi etäisyyteen, sinun vain ei haluta tietävän siitä. Selityksiä kuitenkin on enemmän kuin vain se, että kälysi on hankala tai että sinä olet hankala. Älä etene sillä mielellä, että pahimmat selitykset olisivat tosia.

"Muistissani ovat myös vielä ne kerrat, kun veljeni lapset viattomuuksissaan kysyivät minulta "miksi sinä olet täällä" ja kun kälyni tuolloin hieman mustasukkaisista kasvoista näkyi, keneltä kysymys oli oikeasti peräisin."

Miltä ihmeeltä tuollaiset kasvot voivat näyttää, jolta saat kaiken tuon informaation?

Etkö hieman tulkitse omiasi..etkö edes ole harkinnut, että se voisi olla mahdollista?

Ehkä lapset kysyivät, koska olet harvinainen näky tapahtumissa?

Nyt en ymmärrä. Siis kälysi, veljesi vaimo, on mustasukkainen sinulle,siskolle?? Tuota, tarkoittaako tämä sitä, että sinulla on sukurutasuhde veljeesi? Ennemmin ymmärtäisin, jos sinä olisit mustasukkainen, kun pelkäät miehesi pitävän veljesi vaimoa viehättävänä. Lisäksi heitä yhdistää perheen mahdollinen "ulkopuolisuus". Ja aika sama makukin heillä voi olla: onhan veljesikin ihastunut häneen, ja sinä olet samoja geenejä, joihin miehesi on ihastunut.. Mutta siis että veljesi vaimo on mustasukkainen sinusta??? Voisitko täsmentää..Kuulostaa nimittäin aika huoökestuttavalta ja hieman,, hmm,,sairaalta.

Mun veljen ex-tyttöystävä oli nimenomaan minusta mustasukkainen. Hän itse todisti sen sillä, kun veljeni kanssa härnäsimme toisiamme tahallaan niin siihen veljen ex tyttöystävä tokaisi näin: Muista, siskosi on vielä sakkolihaa.

Olin tuolloin ehkä 14-vuotias ja veljeni oli parikymppinen. Koko perhe kuuli tämän kommentin ja uskon että veljeä hävetti. Heh, itseä oksettaa tuo ajatus ja tilanne. Hyi hitto.

Ilmeisesti siinä sitten oli jotakin sellaisen näköistä, että kommentti oli "paikallaan"? Onhan niitä kaikenlaisia sukuja, ja joissakin ei ole opittu tai opetettu järkeviä rajoja. esimerkiksi, jotkut vanhemmat pakottavat pilkan voimalla murrosikäiset samaan saunaan ja pesutiloihin, vaeikkei murkusta tunnu hyvältä. Tai jopa harrastavat seksiä kotona niin, että lapset tai nuoriso näkee ja tai kuulee. Sellaisten on oikeasti vaikea tajuta, missä menee normaalit rajat-

No, me emme edes käy saunassa ja harvoin edes näimme tuolloin, sillä veljeni ei asunut kotona enää. Mielestäni täytyy olla jotenkin sairas että tollanen edes käy mielessä :D Täysin normaalia että sisarukset härnäävät tai vittuilevat toisilleen leikkimieliseen sävyyn.

Ymmärrän kyllä että kaikki ovat erilaisia ja jotkut eivät ole läheisiä sisaruksien kanssa. Ymmärrän mustasukkaisuudenkin. Mutta tuollaiset sakkoliha kommentit jättäisin kumppanin perheen edessä sanomattomaksi, ja keskustelisin asiasta kumppanin kanssa kahdestaan.

Nimittäin tosta kommentista tuli erittäin kiusallinen tilanne ja minä, vielä melko nuorena olin hämmästynyt siitä että veljen tyttöystävä seksualisoi tilannetta.

Mutta on toki niitäkin että sisarukset voivat olla suhteessa keskenään tai ihastuneita/rakastuneita toisiinsa. Mutta meidän tilanne ei ollut sellainen, puhdasta pelleilyä mitä on myös siskojenkin välillä :)

Tullut siihen ikään että suku alkanut vaan ketuttamaan. Omassakin suvussa on tarpeeksi kestämistä. Monta vaihtoehtoa tässä eikä oikeastaan kuulu teille... ehkä mies ei käy hänen suvun juhlissa ja ovat sopineet ettei kumpikaan käy kuin oman suvun kinkereissä jos ei keksi syytä jäädä pois... itse olen myös kyllästynyt sukukekkereihin. Ei kiinnosta käydä omankaan suvun juhlissa. Koko ajan olisi jtn ristiäisiä sun muita lastenkutsuja. Ollaan myös lapsettomia joten ei oikeastaan kiinnosta. Miehen suku myös vähän elitistinen, jonka vuoksi en oikein tunne oloani mukavaksi...mies itse ei ole yhtään sellainen. Voiko siis hänestä tuntua että ette pidä hänestä? Ja meillä ei myöskään tarvitse ravata kylässä...ei loukkaannuta eikä tarvita mitään lahjoja keneltäkään, nelikymppiset ihmiset.. jotkut ihmiset menee kohteliaisuudesta vaikka on pakkopullaa, mutta on niitäkin ihmisiä ettei jaksa enää teeskennellä että kiinnostaisi. Ja meidän parisuhde voi mainiosti, ellei jopa paremmin ilman suvun sekaantumisia ja tappeluita sukujuhlista. Onneksi monet asuvat eri kaupungissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun sinä et tiedä, emme me muutkaan voi tehdä muuta kuin arvailla.

Minä en voi käydä veljeni luona sen vuoksi, että vuosien työttömyys on tehnyt minusta rutiköyhän. Veljeni luokse pääsee vain omalla autolla, ja vaikka minulla onkin yhä auto, sillä ei saa ajaa. Minulla ei ole rahaa ostaa edes pieniä lahjoja synttäreitä tai rippi- ja YO-juhliin, kun ei aina ole rahaa edes omaan ruokaan (olen sosiaaliturvan väliinputoaja). Muistissani ovat myös vielä ne kerrat, kun veljeni lapset viattomuuksissaan kysyivät minulta "miksi sinä olet täällä" ja kun kälyni tuolloin hieman mustasukkaisista kasvoista näkyi, keneltä kysymys oli oikeasti peräisin.

Veljeni tietää tilanteesta osan, ei koko karmeutta. En usko, että hän on maininnut asiasta mitään vaimolleen. En halua kälyni tai nyt jo täysi-ikäisyyttä hipovien veljeni lasten tietävänkään totuutta.

Jollei sinulle kerrota syytä kälysi etäisyyteen, sinun vain ei haluta tietävän siitä. Selityksiä kuitenkin on enemmän kuin vain se, että kälysi on hankala tai että sinä olet hankala. Älä etene sillä mielellä, että pahimmat selitykset olisivat tosia.

"Muistissani ovat myös vielä ne kerrat, kun veljeni lapset viattomuuksissaan kysyivät minulta "miksi sinä olet täällä" ja kun kälyni tuolloin hieman mustasukkaisista kasvoista näkyi, keneltä kysymys oli oikeasti peräisin."

Miltä ihmeeltä tuollaiset kasvot voivat näyttää, jolta saat kaiken tuon informaation?

Etkö hieman tulkitse omiasi..etkö edes ole harkinnut, että se voisi olla mahdollista?

Ehkä lapset kysyivät, koska olet harvinainen näky tapahtumissa?

Nyt en ymmärrä. Siis kälysi, veljesi vaimo, on mustasukkainen sinulle,siskolle?? Tuota, tarkoittaako tämä sitä, että sinulla on sukurutasuhde veljeesi? Ennemmin ymmärtäisin, jos sinä olisit mustasukkainen, kun pelkäät miehesi pitävän veljesi vaimoa viehättävänä. Lisäksi heitä yhdistää perheen mahdollinen "ulkopuolisuus". Ja aika sama makukin heillä voi olla: onhan veljesikin ihastunut häneen, ja sinä olet samoja geenejä, joihin miehesi on ihastunut.. Mutta siis että veljesi vaimo on mustasukkainen sinusta??? Voisitko täsmentää..Kuulostaa nimittäin aika huoökestuttavalta ja hieman,, hmm,,sairaalta.

Huh, mitä tekstiä. Voin toki täsmentää.

Minä ja veljeni olemme tunteneet toisemme taaperoiästä lähtien, kohta viisikymmentä vuotta. Olimme tiiviisti yhdessä alusta lähtien, koska noina aikoina ei käyty päivähoidossa tai muutenkaan oltu erossa sisaruksista. Meillä on taustallamme siis 25 vuotta enemmän yhteisiä tapahtumia kuin veljelläni ja hänen vaimollaan. Me pystymme viimeistelemään toistemme ajatukset ja esimerkiksi hymyilemään vitsille, jota kukaan ei ole kertonut ääneen mutta jonka me kumpikin muistamme ja tiedämme toistemme muistavan asiayhteydestä. Pystymme välittämään ajatuksia yhdellä katseella tai kulmakarvojen liikkeellä. Me olemme sekä sisä- että ulkopuolelta hyvin samanlaisia ja meidät tunnistaa heti sisaruksiksi. Tunnistaa myös puheesta ja jopa puheäänestä, vaikka olemmekin eri sukupuolta.

Kälyni on mustasukkainen minulle juuri tämän erityisen läheisen sisaruussuhteen ja yhteisen historian vuoksi. Viehättävyydellä tai muillakaan mainitsemillasi asioilla ei ole tässä mitään tekemistä.

37 ja 74

Vahvistit käsitykseni. Jos juutut tuohon, et tule koskaan päästämään veljestäsi irti niin, että hän saa ja pystyy lähentymään vaimonsa kanssa kuten kuuluu. Sinä olet silti edelleen olemassa siskona, mutta et voi ajatella asemaasi noin. Huolestuttavia ovat sellaiset appiperheiden jäsenet, jotka hokevat; mutta kun me ollaan niin LÄHEISIÄ. Onko itselläsi miestä ja millainen suhde sinulla onhäneen ja hänen perheeseen`Mitä siedät tai sietäsit hänen siskoltaan tai vanhemmiltaan?Toivoisitko, etteivät puuttuisi elämäänne ja arvostaisivat sinun ja miehesi läheistä suhdetta?

Mitä helvettiä? :D

Minä ja veljeni olemme aina olleet läheisiä ja olemme tästedekin. Veljeni löysi itselleen rakkaan vaimon. Silti minä ja veljeni olemme läheisiä. Tässä ei ole mitään muuta ongelmaa kuin se, että veljeni vaimo on aivan turhaan mustasukkainen. Hänellä on vanhemmat naapurissa näköetäisyydellä sekä sisko ja veli, joita hän tapaa monta kertaa kuukaudessa ja joiden kanssa hän tekee pari kolme ulkomaanmatkaa vuosittain, mutta se ei näytä olevan heistä kellekään mikään ongelma. Minä olen ollut pitkään yhteyksissä veljeni kanssa vain puhelimella, mutta hänen vaimolleen se on ongelma.

Miten ihmeellisen kiero ajattelutapa sinulla ja muutamalla muulla on? Yksi kuvittelee jo sukurutsaa ja muut riekkuvat perässä siitä, että minä olen muka juuttunut johonkin tilaan enkä päästä veljestäni irti? Miten minun pitäisi päästää hänestä irti? Lopettaa puhelimessakin puhuminen kokonaan, vai?

37 ja 74

Aiemmin kävin enemmän miehen suvun juhlissa ja kylässä appivanhemmilla, mutta nykyisin olen vähentänyt etenkin appivanhemmilla käyntiä reilusti. Syy on se, että anoppi ja appi ovat niin uskomattoman puheliaita, ettei heidän kanssaan pysty käymään vastavuoroista keskustelua lainkaan. Johonkin väliin onnistun ehkä jotain sanomaan ennen kuin tulen jyrätyksi. En jaksa tuollaista enää. Puhukoot keskenään.

Ei kai nyt korona-aikana järkkäillä juhlia. Täytyy olla aika vähän järkeä päässä jos epidemia-aikana pakko juhlia ja pakottaa mummot ja vanhukset kun paikalle, ei voi tajuta.

t.lekuri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun sinä et tiedä, emme me muutkaan voi tehdä muuta kuin arvailla.

Minä en voi käydä veljeni luona sen vuoksi, että vuosien työttömyys on tehnyt minusta rutiköyhän. Veljeni luokse pääsee vain omalla autolla, ja vaikka minulla onkin yhä auto, sillä ei saa ajaa. Minulla ei ole rahaa ostaa edes pieniä lahjoja synttäreitä tai rippi- ja YO-juhliin, kun ei aina ole rahaa edes omaan ruokaan (olen sosiaaliturvan väliinputoaja). Muistissani ovat myös vielä ne kerrat, kun veljeni lapset viattomuuksissaan kysyivät minulta "miksi sinä olet täällä" ja kun kälyni tuolloin hieman mustasukkaisista kasvoista näkyi, keneltä kysymys oli oikeasti peräisin.

Veljeni tietää tilanteesta osan, ei koko karmeutta. En usko, että hän on maininnut asiasta mitään vaimolleen. En halua kälyni tai nyt jo täysi-ikäisyyttä hipovien veljeni lasten tietävänkään totuutta.

Jollei sinulle kerrota syytä kälysi etäisyyteen, sinun vain ei haluta tietävän siitä. Selityksiä kuitenkin on enemmän kuin vain se, että kälysi on hankala tai että sinä olet hankala. Älä etene sillä mielellä, että pahimmat selitykset olisivat tosia.

"Muistissani ovat myös vielä ne kerrat, kun veljeni lapset viattomuuksissaan kysyivät minulta "miksi sinä olet täällä" ja kun kälyni tuolloin hieman mustasukkaisista kasvoista näkyi, keneltä kysymys oli oikeasti peräisin."

Miltä ihmeeltä tuollaiset kasvot voivat näyttää, jolta saat kaiken tuon informaation?

Etkö hieman tulkitse omiasi..etkö edes ole harkinnut, että se voisi olla mahdollista?

Ehkä lapset kysyivät, koska olet harvinainen näky tapahtumissa?

Nyt en ymmärrä. Siis kälysi, veljesi vaimo, on mustasukkainen sinulle,siskolle?? Tuota, tarkoittaako tämä sitä, että sinulla on sukurutasuhde veljeesi? Ennemmin ymmärtäisin, jos sinä olisit mustasukkainen, kun pelkäät miehesi pitävän veljesi vaimoa viehättävänä. Lisäksi heitä yhdistää perheen mahdollinen "ulkopuolisuus". Ja aika sama makukin heillä voi olla: onhan veljesikin ihastunut häneen, ja sinä olet samoja geenejä, joihin miehesi on ihastunut.. Mutta siis että veljesi vaimo on mustasukkainen sinusta??? Voisitko täsmentää..Kuulostaa nimittäin aika huoökestuttavalta ja hieman,, hmm,,sairaalta.

Huh, mitä tekstiä. Voin toki täsmentää.

Minä ja veljeni olemme tunteneet toisemme taaperoiästä lähtien, kohta viisikymmentä vuotta. Olimme tiiviisti yhdessä alusta lähtien, koska noina aikoina ei käyty päivähoidossa tai muutenkaan oltu erossa sisaruksista. Meillä on taustallamme siis 25 vuotta enemmän yhteisiä tapahtumia kuin veljelläni ja hänen vaimollaan. Me pystymme viimeistelemään toistemme ajatukset ja esimerkiksi hymyilemään vitsille, jota kukaan ei ole kertonut ääneen mutta jonka me kumpikin muistamme ja tiedämme toistemme muistavan asiayhteydestä. Pystymme välittämään ajatuksia yhdellä katseella tai kulmakarvojen liikkeellä. Me olemme sekä sisä- että ulkopuolelta hyvin samanlaisia ja meidät tunnistaa heti sisaruksiksi. Tunnistaa myös puheesta ja jopa puheäänestä, vaikka olemmekin eri sukupuolta.

Kälyni on mustasukkainen minulle juuri tämän erityisen läheisen sisaruussuhteen ja yhteisen historian vuoksi. Viehättävyydellä tai muillakaan mainitsemillasi asioilla ei ole tässä mitään tekemistä.

37 ja 74

Vahvistit käsitykseni. Jos juutut tuohon, et tule koskaan päästämään veljestäsi irti niin, että hän saa ja pystyy lähentymään vaimonsa kanssa kuten kuuluu. Sinä olet silti edelleen olemassa siskona, mutta et voi ajatella asemaasi noin. Huolestuttavia ovat sellaiset appiperheiden jäsenet, jotka hokevat; mutta kun me ollaan niin LÄHEISIÄ. Onko itselläsi miestä ja millainen suhde sinulla onhäneen ja hänen perheeseen`Mitä siedät tai sietäsit hänen siskoltaan tai vanhemmiltaan?Toivoisitko, etteivät puuttuisi elämäänne ja arvostaisivat sinun ja miehesi läheistä suhdetta?

Mitä helvettiä? :D

Minä ja veljeni olemme aina olleet läheisiä ja olemme tästedekin. Veljeni löysi itselleen rakkaan vaimon. Silti minä ja veljeni olemme läheisiä. Tässä ei ole mitään muuta ongelmaa kuin se, että veljeni vaimo on aivan turhaan mustasukkainen. Hänellä on vanhemmat naapurissa näköetäisyydellä sekä sisko ja veli, joita hän tapaa monta kertaa kuukaudessa ja joiden kanssa hän tekee pari kolme ulkomaanmatkaa vuosittain, mutta se ei näytä olevan heistä kellekään mikään ongelma. Minä olen ollut pitkään yhteyksissä veljeni kanssa vain puhelimella, mutta hänen vaimolleen se on ongelma.

Miten ihmeellisen kiero ajattelutapa sinulla ja muutamalla muulla on? Yksi kuvittelee jo sukurutsaa ja muut riekkuvat perässä siitä, että minä olen muka juuttunut johonkin tilaan enkä päästä veljestäni irti? Miten minun pitäisi päästää hänestä irti? Lopettaa puhelimessakin puhuminen kokonaan, vai?

37 ja 74

Sivusta; olen samaa mieltä tästä! Todella sairas ajatusmaailma pitää olla jos noin ajattelee!!!... herranjumala 😅 kun mietin omaa miestäni en voisi kuvitellakaan olevani mustis hänen siskostaan tai muistakaan naissukupuolisista sukulaisista! Johonkin terapiaan pitäisi tuollaisen ihmisen mennä... ja olen kuitenkin ollut mustiskin miehestäni, se nainen ei vaan ollut hänelle sukua.. 🤔😂

Minä oon ja yks veljen vaimo ja ymmärrän hyvin tätä toista. Miehellä kaks siskoa ja äiti. Anoppia vielä jotenkin siedän, mutta ne siskot...

Kun lapset olivat pieniä, käytiin synttäreillä ja oltiin paljonkin tekemisissä, nyt ei juuri yhtään. Suku pitää yhtä ja toimii omalla tavallaan, oon erilainen enkä niin pidetty.  Olen älykäs, tyylikäs ja hyvin koulutettu. Meillä on hieno auto. Nämä ovat syitä, joiden vuoksi minusta ei tässä suvussa tykätä. Miehen siskot ovat huonopalkkaisissa hommissa ja ajavat vanhoilla autoilla. Ja heidän tyhmät jutut ei yhtään minua kiinnosta. Jos olisi joku mittari, jolla voisi älyä mitata, heiltä tulisi aika pienet lukemat.

Meillä on yksinkertaisesti niin, että miehen sisarukset ovat niin erilaisia kuin minä, että olen päättänyt viettää heidän kanssaan mahdollisimman vähän aikaa. Ahdistun heidän seurastaan, meillä ei ole mitään yhteistä. Olen iloinen siitä, että vihdoin olen päässyt velvollisuudentunteesta ja vietän aikaani vain ihmisten kanssa, joiden seurassa viihdyn. Oli sukulaisia tai ei. Miehelleni tämä on varsin ok, en minäkään velvoita häntä viettämään aikaa minun sukulaisteni kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

on

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun sinä et tiedä, emme me muutkaan voi tehdä muuta kuin arvailla.

Minä en voi käydä veljeni luona sen vuoksi, että vuosien työttömyys on tehnyt minusta rutiköyhän. Veljeni luokse pääsee vain omalla autolla, ja vaikka minulla onkin yhä auto, sillä ei saa ajaa. Minulla ei ole rahaa ostaa edes pieniä lahjoja synttäreitä tai rippi- ja YO-juhliin, kun ei aina ole rahaa edes omaan ruokaan (olen sosiaaliturvan väliinputoaja). Muistissani ovat myös vielä ne kerrat, kun veljeni lapset viattomuuksissaan kysyivät minulta "miksi sinä olet täällä" ja kun kälyni tuolloin hieman mustasukkaisista kasvoista näkyi, keneltä kysymys oli oikeasti peräisin.

Veljeni tietää tilanteesta osan, ei koko karmeutta. En usko, että hän on maininnut asiasta mitään vaimolleen. En halua kälyni tai nyt jo täysi-ikäisyyttä hipovien veljeni lasten tietävänkään totuutta.

Jollei sinulle kerrota syytä kälysi etäisyyteen, sinun vain ei haluta tietävän siitä. Selityksiä kuitenkin on enemmän kuin vain se, että kälysi on hankala tai että sinä olet hankala. Älä etene sillä mielellä, että pahimmat selitykset olisivat tosia.

"Muistissani ovat myös vielä ne kerrat, kun veljeni lapset viattomuuksissaan kysyivät minulta "miksi sinä olet täällä" ja kun kälyni tuolloin hieman mustasukkaisista kasvoista näkyi, keneltä kysymys oli oikeasti peräisin."

Miltä ihmeeltä tuollaiset kasvot voivat näyttää, jolta saat kaiken tuon informaation?

Etkö hieman tulkitse omiasi..etkö edes ole harkinnut, että se voisi olla mahdollista?

Ehkä lapset kysyivät, koska olet harvinainen näky tapahtumissa?

Nyt en ymmärrä. Siis kälysi, veljesi vaimo, on mustasukkainen sinulle,siskolle?? Tuota, tarkoittaako tämä sitä, että sinulla on sukurutasuhde veljeesi? Ennemmin ymmärtäisin, jos sinä olisit mustasukkainen, kun pelkäät miehesi pitävän veljesi vaimoa viehättävänä. Lisäksi heitä yhdistää perheen mahdollinen "ulkopuolisuus". Ja aika sama makukin heillä voi olla: onhan veljesikin ihastunut häneen, ja sinä olet samoja geenejä, joihin miehesi on ihastunut.. Mutta siis että veljesi vaimo on mustasukkainen sinusta??? Voisitko täsmentää..Kuulostaa nimittäin aika huoökestuttavalta ja hieman,, hmm,,sairaalta.

Huh, mitä tekstiä. Voin toki täsmentää.

Minä ja veljeni olemme tunteneet toisemme taaperoiästä lähtien, kohta viisikymmentä vuotta. Olimme tiiviisti yhdessä alusta lähtien, koska noina aikoina ei käyty päivähoidossa tai muutenkaan oltu erossa sisaruksista. Meillä on taustallamme siis 25 vuotta enemmän yhteisiä tapahtumia kuin veljelläni ja hänen vaimollaan. Me pystymme viimeistelemään toistemme ajatukset ja esimerkiksi hymyilemään vitsille, jota kukaan ei ole kertonut ääneen mutta jonka me kumpikin muistamme ja tiedämme toistemme muistavan asiayhteydestä. Pystymme välittämään ajatuksia yhdellä katseella tai kulmakarvojen liikkeellä. Me olemme sekä sisä- että ulkopuolelta hyvin samanlaisia ja meidät tunnistaa heti sisaruksiksi. Tunnistaa myös puheesta ja jopa puheäänestä, vaikka olemmekin eri sukupuolta.

Kälyni on mustasukkainen minulle juuri tämän erityisen läheisen sisaruussuhteen ja yhteisen historian vuoksi. Viehättävyydellä tai muillakaan mainitsemillasi asioilla ei ole tässä mitään tekemistä.

37 ja 74

Vahvistit käsitykseni. Jos juutut tuohon, et tule koskaan päästämään veljestäsi irti niin, että hän saa ja pystyy lähentymään vaimonsa kanssa kuten kuuluu. Sinä olet silti edelleen olemassa siskona, mutta et voi ajatella asemaasi noin. Huolestuttavia ovat sellaiset appiperheiden jäsenet, jotka hokevat; mutta kun me ollaan niin LÄHEISIÄ. Onko itselläsi miestä ja millainen suhde sinulla onhäneen ja hänen perheeseen`Mitä siedät tai sietäsit hänen siskoltaan tai vanhemmiltaan?Toivoisitko, etteivät puuttuisi elämäänne ja arvostaisivat sinun ja miehesi läheistä suhdetta?

Mitä helvettiä? :D

Minä ja veljeni olemme aina olleet läheisiä ja olemme tästedekin. Veljeni löysi itselleen rakkaan vaimon. Silti minä ja veljeni olemme läheisiä. Tässä ei ole mitään muuta ongelmaa kuin se, että veljeni vaimo on aivan turhaan mustasukkainen. Hänellä on vanhemmat naapurissa näköetäisyydellä sekä sisko ja veli, joita hän tapaa monta kertaa kuukaudessa ja joiden kanssa hän tekee pari kolme ulkomaanmatkaa vuosittain, mutta se ei näytä olevan heistä kellekään mikään ongelma. Minä olen ollut pitkään yhteyksissä veljeni kanssa vain puhelimella, mutta hänen vaimolleen se on ongelma.

Miten ihmeellisen kiero ajattelutapa sinulla ja muutamalla muulla on? Yksi kuvittelee jo sukurutsaa ja muut riekkuvat perässä siitä, että minä olen muka juuttunut johonkin tilaan enkä päästä veljestäni irti? Miten minun pitäisi päästää hänestä irti? Lopettaa puhelimessakin puhuminen kokonaan, vai?

Kuka tässä sukurutsaa miettii, paitsi korkeintaan sinä. Sinun ei yksinkertaisesti kuulu olettaa, että hän olisi mustasukkainen. Mieti ennemminkin omaa käytössäsi ja asennettasi. Oletko vähätellyt, puhunut veljelle vaimosta jotakin epämääräistä. Soitteletko vain veljelle, mutta vaimonsa huomioiminen ei kiinnosta.

37 ja 74

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun sinä et tiedä, emme me muutkaan voi tehdä muuta kuin arvailla.

Minä en voi käydä veljeni luona sen vuoksi, että vuosien työttömyys on tehnyt minusta rutiköyhän. Veljeni luokse pääsee vain omalla autolla, ja vaikka minulla onkin yhä auto, sillä ei saa ajaa. Minulla ei ole rahaa ostaa edes pieniä lahjoja synttäreitä tai rippi- ja YO-juhliin, kun ei aina ole rahaa edes omaan ruokaan (olen sosiaaliturvan väliinputoaja). Muistissani ovat myös vielä ne kerrat, kun veljeni lapset viattomuuksissaan kysyivät minulta "miksi sinä olet täällä" ja kun kälyni tuolloin hieman mustasukkaisista kasvoista näkyi, keneltä kysymys oli oikeasti peräisin.

Veljeni tietää tilanteesta osan, ei koko karmeutta. En usko, että hän on maininnut asiasta mitään vaimolleen. En halua kälyni tai nyt jo täysi-ikäisyyttä hipovien veljeni lasten tietävänkään totuutta.

Jollei sinulle kerrota syytä kälysi etäisyyteen, sinun vain ei haluta tietävän siitä. Selityksiä kuitenkin on enemmän kuin vain se, että kälysi on hankala tai että sinä olet hankala. Älä etene sillä mielellä, että pahimmat selitykset olisivat tosia.

"Muistissani ovat myös vielä ne kerrat, kun veljeni lapset viattomuuksissaan kysyivät minulta "miksi sinä olet täällä" ja kun kälyni tuolloin hieman mustasukkaisista kasvoista näkyi, keneltä kysymys oli oikeasti peräisin."

Miltä ihmeeltä tuollaiset kasvot voivat näyttää, jolta saat kaiken tuon informaation?

Etkö hieman tulkitse omiasi..etkö edes ole harkinnut, että se voisi olla mahdollista?

Ehkä lapset kysyivät, koska olet harvinainen näky tapahtumissa?

Nyt en ymmärrä. Siis kälysi, veljesi vaimo, on mustasukkainen sinulle,siskolle?? Tuota, tarkoittaako tämä sitä, että sinulla on sukurutasuhde veljeesi? Ennemmin ymmärtäisin, jos sinä olisit mustasukkainen, kun pelkäät miehesi pitävän veljesi vaimoa viehättävänä. Lisäksi heitä yhdistää perheen mahdollinen "ulkopuolisuus". Ja aika sama makukin heillä voi olla: onhan veljesikin ihastunut häneen, ja sinä olet samoja geenejä, joihin miehesi on ihastunut.. Mutta siis että veljesi vaimo on mustasukkainen sinusta??? Voisitko täsmentää..Kuulostaa nimittäin aika huoökestuttavalta ja hieman,, hmm,,sairaalta.

Huh, mitä tekstiä. Voin toki täsmentää.

Minä ja veljeni olemme tunteneet toisemme taaperoiästä lähtien, kohta viisikymmentä vuotta. Olimme tiiviisti yhdessä alusta lähtien, koska noina aikoina ei käyty päivähoidossa tai muutenkaan oltu erossa sisaruksista. Meillä on taustallamme siis 25 vuotta enemmän yhteisiä tapahtumia kuin veljelläni ja hänen vaimollaan. Me pystymme viimeistelemään toistemme ajatukset ja esimerkiksi hymyilemään vitsille, jota kukaan ei ole kertonut ääneen mutta jonka me kumpikin muistamme ja tiedämme toistemme muistavan asiayhteydestä. Pystymme välittämään ajatuksia yhdellä katseella tai kulmakarvojen liikkeellä. Me olemme sekä sisä- että ulkopuolelta hyvin samanlaisia ja meidät tunnistaa heti sisaruksiksi. Tunnistaa myös puheesta ja jopa puheäänestä, vaikka olemmekin eri sukupuolta.

Kälyni on mustasukkainen minulle juuri tämän erityisen läheisen sisaruussuhteen ja yhteisen historian vuoksi. Viehättävyydellä tai muillakaan mainitsemillasi asioilla ei ole tässä mitään tekemistä.

37 ja 74

Vahvistit käsitykseni. Jos juutut tuohon, et tule koskaan päästämään veljestäsi irti niin, että hän saa ja pystyy lähentymään vaimonsa kanssa kuten kuuluu. Sinä olet silti edelleen olemassa siskona, mutta et voi ajatella asemaasi noin. Huolestuttavia ovat sellaiset appiperheiden jäsenet, jotka hokevat; mutta kun me ollaan niin LÄHEISIÄ. Onko itselläsi miestä ja millainen suhde sinulla onhäneen ja hänen perheeseen`Mitä siedät tai sietäsit hänen siskoltaan tai vanhemmiltaan?Toivoisitko, etteivät puuttuisi elämäänne ja arvostaisivat sinun ja miehesi läheistä suhdetta?

Mitä helvettiä? :D

Minä ja veljeni olemme aina olleet läheisiä ja olemme tästedekin. Veljeni löysi itselleen rakkaan vaimon. Silti minä ja veljeni olemme läheisiä. Tässä ei ole mitään muuta ongelmaa kuin se, että veljeni vaimo on aivan turhaan mustasukkainen. Hänellä on vanhemmat naapurissa näköetäisyydellä sekä sisko ja veli, joita hän tapaa monta kertaa kuukaudessa ja joiden kanssa hän tekee pari kolme ulkomaanmatkaa vuosittain, mutta se ei näytä olevan heistä kellekään mikään ongelma. Minä olen ollut pitkään yhteyksissä veljeni kanssa vain puhelimella, mutta hänen vaimolleen se on ongelma.

Miten ihmeellisen kiero ajattelutapa sinulla ja muutamalla muulla on? Yksi kuvittelee jo sukurutsaa ja muut riekkuvat perässä siitä, että minä olen muka juuttunut johonkin tilaan enkä päästä veljestäni irti? Miten minun pitäisi päästää hänestä irti? Lopettaa puhelimessakin puhuminen kokonaan, vai?

Kuka tässä sukurutsaa miettii, paitsi korkeintaan sinä. Sinun ei yksinkertaisesti kuulu olettaa, että hän olisi mustasukkainen. Mieti ennemminkin omaa käytössäsi ja asennettasi. Oletko vähätellyt, puhunut veljelle vaimosta jotakin epämääräistä. Soitteletko vain veljelle, mutta vaimonsa huomioiminen ei kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Ihmeellistä syyllistämistä ja syiden etsintää. Hänellä ei ole mitään velvollisuutta nähdä teitä. On lakannut teeskentelemästä. Nostan hattua vahvalle ihmiselle.

Tämä. Itse lakkasin 10 vuotta sitten käymästä missään sukujuhlissa, oman tai miehen suvun. Sekuntiakaan en ole katunut.

Eikä kiinnosta pätkääkään mitä joku kälyn serkku asiasta ajattelee.

Hankkikaa ihmiset oma elämä, niin ei tarvitse päätään vaivata muiden asioilla.

P.S. Jos saisin tietää että joku tuntemani ihminen kirjoittelee minusta vauviksella, menisi kyllä välit poikki siitä paikasta. Että ap:n ei kannata ihmetellä miksei sinua haluta tavata.

Itseäni ei sinänsä oikein lasten juhlat tai lasten näkeminen kiinnosta. Skippaan tästä syystä suvun lasten juhlat, joissa se muksu on keskipisteenä, vaikka mitään henkilökohtaista ei ketään vastaan olekaan. Mies toki menee, ainakin oman sukunsa juhliin. Tein hänelle tosin alusta alkaen selväksi, etten ole mikään sukuloijapuoliso vaan viihdun enemmän omissa oloissani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

on

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun sinä et tiedä, emme me muutkaan voi tehdä muuta kuin arvailla.

Minä en voi käydä veljeni luona sen vuoksi, että vuosien työttömyys on tehnyt minusta rutiköyhän. Veljeni luokse pääsee vain omalla autolla, ja vaikka minulla onkin yhä auto, sillä ei saa ajaa. Minulla ei ole rahaa ostaa edes pieniä lahjoja synttäreitä tai rippi- ja YO-juhliin, kun ei aina ole rahaa edes omaan ruokaan (olen sosiaaliturvan väliinputoaja). Muistissani ovat myös vielä ne kerrat, kun veljeni lapset viattomuuksissaan kysyivät minulta "miksi sinä olet täällä" ja kun kälyni tuolloin hieman mustasukkaisista kasvoista näkyi, keneltä kysymys oli oikeasti peräisin.

Veljeni tietää tilanteesta osan, ei koko karmeutta. En usko, että hän on maininnut asiasta mitään vaimolleen. En halua kälyni tai nyt jo täysi-ikäisyyttä hipovien veljeni lasten tietävänkään totuutta.

Jollei sinulle kerrota syytä kälysi etäisyyteen, sinun vain ei haluta tietävän siitä. Selityksiä kuitenkin on enemmän kuin vain se, että kälysi on hankala tai että sinä olet hankala. Älä etene sillä mielellä, että pahimmat selitykset olisivat tosia.

"Muistissani ovat myös vielä ne kerrat, kun veljeni lapset viattomuuksissaan kysyivät minulta "miksi sinä olet täällä" ja kun kälyni tuolloin hieman mustasukkaisista kasvoista näkyi, keneltä kysymys oli oikeasti peräisin."

Miltä ihmeeltä tuollaiset kasvot voivat näyttää, jolta saat kaiken tuon informaation?

Etkö hieman tulkitse omiasi..etkö edes ole harkinnut, että se voisi olla mahdollista?

Ehkä lapset kysyivät, koska olet harvinainen näky tapahtumissa?

Nyt en ymmärrä. Siis kälysi, veljesi vaimo, on mustasukkainen sinulle,siskolle?? Tuota, tarkoittaako tämä sitä, että sinulla on sukurutasuhde veljeesi? Ennemmin ymmärtäisin, jos sinä olisit mustasukkainen, kun pelkäät miehesi pitävän veljesi vaimoa viehättävänä. Lisäksi heitä yhdistää perheen mahdollinen "ulkopuolisuus". Ja aika sama makukin heillä voi olla: onhan veljesikin ihastunut häneen, ja sinä olet samoja geenejä, joihin miehesi on ihastunut.. Mutta siis että veljesi vaimo on mustasukkainen sinusta??? Voisitko täsmentää..Kuulostaa nimittäin aika huoökestuttavalta ja hieman,, hmm,,sairaalta.

Huh, mitä tekstiä. Voin toki täsmentää.

Minä ja veljeni olemme tunteneet toisemme taaperoiästä lähtien, kohta viisikymmentä vuotta. Olimme tiiviisti yhdessä alusta lähtien, koska noina aikoina ei käyty päivähoidossa tai muutenkaan oltu erossa sisaruksista. Meillä on taustallamme siis 25 vuotta enemmän yhteisiä tapahtumia kuin veljelläni ja hänen vaimollaan. Me pystymme viimeistelemään toistemme ajatukset ja esimerkiksi hymyilemään vitsille, jota kukaan ei ole kertonut ääneen mutta jonka me kumpikin muistamme ja tiedämme toistemme muistavan asiayhteydestä. Pystymme välittämään ajatuksia yhdellä katseella tai kulmakarvojen liikkeellä. Me olemme sekä sisä- että ulkopuolelta hyvin samanlaisia ja meidät tunnistaa heti sisaruksiksi. Tunnistaa myös puheesta ja jopa puheäänestä, vaikka olemmekin eri sukupuolta.

Kälyni on mustasukkainen minulle juuri tämän erityisen läheisen sisaruussuhteen ja yhteisen historian vuoksi. Viehättävyydellä tai muillakaan mainitsemillasi asioilla ei ole tässä mitään tekemistä.

37 ja 74

Vahvistit käsitykseni. Jos juutut tuohon, et tule koskaan päästämään veljestäsi irti niin, että hän saa ja pystyy lähentymään vaimonsa kanssa kuten kuuluu. Sinä olet silti edelleen olemassa siskona, mutta et voi ajatella asemaasi noin. Huolestuttavia ovat sellaiset appiperheiden jäsenet, jotka hokevat; mutta kun me ollaan niin LÄHEISIÄ. Onko itselläsi miestä ja millainen suhde sinulla onhäneen ja hänen perheeseen`Mitä siedät tai sietäsit hänen siskoltaan tai vanhemmiltaan?Toivoisitko, etteivät puuttuisi elämäänne ja arvostaisivat sinun ja miehesi läheistä suhdetta?

Mitä helvettiä? :D

Minä ja veljeni olemme aina olleet läheisiä ja olemme tästedekin. Veljeni löysi itselleen rakkaan vaimon. Silti minä ja veljeni olemme läheisiä. Tässä ei ole mitään muuta ongelmaa kuin se, että veljeni vaimo on aivan turhaan mustasukkainen. Hänellä on vanhemmat naapurissa näköetäisyydellä sekä sisko ja veli, joita hän tapaa monta kertaa kuukaudessa ja joiden kanssa hän tekee pari kolme ulkomaanmatkaa vuosittain, mutta se ei näytä olevan heistä kellekään mikään ongelma. Minä olen ollut pitkään yhteyksissä veljeni kanssa vain puhelimella, mutta hänen vaimolleen se on ongelma.

Miten ihmeellisen kiero ajattelutapa sinulla ja muutamalla muulla on? Yksi kuvittelee jo sukurutsaa ja muut riekkuvat perässä siitä, että minä olen muka juuttunut johonkin tilaan enkä päästä veljestäni irti? Miten minun pitäisi päästää hänestä irti? Lopettaa puhelimessakin puhuminen kokonaan, vai?

Kuka tässä sukurutsaa miettii, paitsi korkeintaan sinä. Sinun ei yksinkertaisesti kuulu olettaa, että hän olisi mustasukkainen. Mieti ennemminkin omaa käytössäsi ja asennettasi. Oletko vähätellyt, puhunut veljelle vaimosta jotakin epämääräistä. Soitteletko vain veljelle, mutta vaimonsa huomioiminen ei kiinnosta.

37 ja 74

Ilmeisesti tuo kursiivilla merkitsemäni pätkä on sinun kommenttisi. Lainaa tästedes oikein, jooko?

Sukurutsan toi esiin heti ensimmäinen minun kirjoitustani kommentoinut henkilö. Hänen tekstinsä näkyy tässä ketjunpätkässä tuolla ylempänä; huomaat sen varsin erikoisesta välimerkkien käytöstä.

Minä tiedän kälyni olevan mustasukkainen. Se ei ole mikään salaisuus edes hänen sukunsa kesken. Kälyni on pienestä pitäen ollut tunnettu ärhäkkäästä luonteestaan, ja kun hän ei jostakusta pidä, hän ei sitä jaksa peitellä.

Mikä sinut ajaa väittämään, että ongelma on minussa? Sinä et tiedä tästä tapauksesta mitään, mutta minä olen tuntenut kälyni jo 25 vuotta ja tunnen hänen touhunsa. Usko pois, joskus se aviomiehen siskokin voi olla ihan viaton osapuoli. Onko sinulla omasi kanssa jonkinlaisia vaikeuksia, kun niin heijastelet tunteitasi minuun? :)

37 ja 74