Veljen vaimo ei enää käy synttäreillä yms

Voi toki, tuonkaltainen veljen vaimo tässä on ollut elämässäni mukana minullakin kuvioissa,  niin että veljen vaimo eli kälyni itse aloittamansa toran jälkeen aikoinansa  jätti käymättä meillä eli minun perheeni perhejuhlissa jne. vuosien ajan ennen kuin hän sittemin sairastui ja kuoli.   Pitkää vihaansa pidettyään veljeni vaimo kuitenkin oli kanssakäymisissä ja kävi kaikissa juhlissamme noin parisenkymmentä vuotta ennen aloittamaansa riitaa, että sepä siitä sitten, ja jos hän kuvitteli eläissään, että asia hirveästi olisi haitannut minua, niin toki ei haitannut, sillä jo kuollut veljeni oli minua kohtaan ns. "rikollinen" paskiainen lapsuuteni tiettynä aikana, että eipä haitanutkaan yhtään, vaikka välit olivatkin poikki kälyskäni kanssa vuosien ajan.

Itse en enää lähtenyt miehen suvun ja kavereiden juhliin ym kekkereihin, kun mieskään ei koskaan lähtenyt minun sukuni kissanristiäisiin.

Tällä hetkellä en mene minäkään kenenkään synttäreille ihan koronan vuoksi ja satunpa kuulumaan vielä riskiryhmään. Saa nyt juhlat jäädä juhlimatta. 

Itse lopetin käymästä mieheni sukulaisilla ja juhlissa, kun kyllästyin olemaan seinäruusu.

En minäkään lähtisi yksiinkään muijan sukulaisten kekkereihin, ellen tietäisi hänen pahoittavan siitä mielensä. Sen verran kuitenkin kumppaniani arvostan, että hänen vuokseen voin sen verran venyä. Pelkkää hänen perhettään tapaan ihan mielellään, mutta kun niissä kekkereissä on ties mitä tuttavaa aina mukana ja en ole ihan mukavuusalueellani sellaisissa seurueissa, missä en oikein suurinta osaa jengistä tunne.

Miehen suvun juhlat on tasan ainoa paikka mihin mies kykenee lasten kanssa lähtemään omaa pihaa pidemmälle ilman minua. Tai viitsii. Ne keskimäärin kaksi tuntia vuidessa haluan olla yksin kotona.

- Käyttekö te aktiivisesti veljesi vaimon järjestämissä juhlissa?

- Käykö veljesi eli hänen miehensä, vaimon suvun juhlissa?

- Aviokriisi?

- Osaako sukunne lapset käyttäytyä niin, että juhlien päätteeksi ei ole migreeni päällä?

- Kärsiikö hän sosiaalisten tilanteiden pelosta?

- Kahvikuppineuroosi voi iskeä milloin vain ja voi estää osallistumisen kahvittelutilaisuuksiin.

- Kokeeko hän ulkopuolisuutta juhlissa?

Itse en enää kovin mielellään osallistu miehen suvun juhliin. Jotkut sukulaiset ovat puhuneet minusta ikäviä (keksittyjä) juttuja selän takana enkä koe oloani kovinkaan tervetulleeksi. Nyt sitten juoruillaan, että miksi en enää käy kylässä tai osallistu juhliin. Kammottavaa porukkaa. Mieheni onneksi ymmärtää asian täydellisesti. Tapaan edelleen joitain miehen mukavia sukulaisia, kuten appivanhempiani, mieheni isovanhempia, serkkuja sekä joitain tätejä ja setiä. Isompiin juhliin en vain enää osallistu. Aloittajankin tapauksessa voi olla jotain tällaista taustalla.

Mä en myöskään vieraile miehen veljen luona, koska hänellä v-mäinen vaimo. Monta vuotta kävin kunnes tajusin, että eihän mun ole pakko!

Veli ei ole halunnut kertoa että ovat eronneet

Ongelmahan näissä kahden tai vielä useamman suvun yhteisissä juhlissa on se, että porukkaa on kuin pipoa, kaikkia ei tunne eikä haluakaan tuntea, meteli on hirveä ja lapset ovat omissa oloissaan, kuten pitääkin. Aikuiset sitten yrittävät keksiä jotakin keskusteltavaa, jotta pari tuntia jotenkin kuluisi. 

Juhlissa ei voi pitää yhteyttä lapsiin, joten heihin pitää kyllä tutustua kutsumalla perhe kerrallaan vaikka viikonloppuvierailuille. 

Jos vuodessa on 52 viikonloppua, ei noista vain haluaisi kymmentä viikonloppua uhrata miehen sukulaisten lasten tai muiden sukulaisten synttäreille, kun omakin suku vaatii aivan liikaa aikaa. Suuressa suvussa on setiä, tätejä, kumminkaimoja yms aivan hirveä määrä. Itse käyn joskus omien sukulaisten juhlissa, harvemmin miehen sukulaisten. Alle 10-vuotiaiden synttäreillä kävin kyllä aina.  

Välit poikki anoppinsa kanssa.

Itse en jaksa enää käydä tapaamassa muutamaaa miehen kaveria (perheellisiä), kun minulla ja heillä ei ole mitään yhteistä puhuttavaa ja ilmapiiri on jostain syystä aina hyvin nihkeä, halveksuva ja jäätävä. Kymmenen vuotta yritin. Nyt en jaksa enää pinnistellä ja näytellä. En yksinkertaisesti jaksa enää kuunnella sitä epäsuoraa arvostelua. Mulla on raskas työ ja vähän vapaa-aikaa. Käytän mielelläni vähäisen vapaa-aikani heidän kanssaan, jotka nauttivat seurastani ja välittäminen ja yhteydenpito on vastavuoroista. Mies ja lapsi tapaavat heitä ja suon sen ilomielin. Yhdessä perheenä vietämme aikaa sitten muiden yhteisten ystäviemme kanssa.

En minäkään haluaisi aina lähteä mukaan ja mies sitten ruikuttaa. Miehen sukulaiset on niin äänekkäitä ja uteliaita. Sen jälkeen täytyy saada hetki täydellistä hiljaisuutta.

Se tunne, kun haet postin ja löydät laskujen välistä valkean kirjekuoren johon on kauniilla käsialalla kirjoitettu sinun ja puolisosi nimi ja toteat "voi vit.u".

Korona?

Jospa ap:n veljellä ja vaimollaan on mennyt sukset muutenkin ristiin ja vaimo haaveilee erosta. Sellaisessa tilanteessa ei kyllä näe mitään intressiä lähteä enää ukkonsa sukulaisikaan tapaamaan. Samoista syistä itsekään en ole ukkoni sukua tavannut vuosiin kuin silloin vaan, kun tulevat meille käymään. Silloin ei auta kuin sietää ja teeskennellä, vaikka esim. ukkoni sisko on yhtä V**maisen oloinen kuin ukkokin.

Korona ei ole ohi vielä, vaikka ihmiset eivät viitsikään enää suosituksia noudattaa.

No minulla oli kausi kun en käynyt miehen suvun juhlissa, syynä riita anopin kanssa ja riidan syynä Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä -ketjun jutut. Samalla meni sukset ristiin muunkin perheen kanssa, erolta silloin vältyttiin. Nykyään osallistun vain tärkeisiin juhliin kuten ristiäiset tai häät. Parin tunnin kahvittelu ja sitten kotiin. Miehen perhe on kovin erilainen omaani verrattuna, ei ole yhteistä keskusteltavaa, tunnelma on vaivaantunut ja minulla on ulkopuolinen olo. Siinä syitä...

Ei teidän kanssa ole pakko seurustella.