Veljen vaimo ei enää käy synttäreillä yms

Meillä meni niin että veljen vaimo koki sukumme vähäarvoiseksi ja juntiksi joten miksi hänen ylhäisyytensä tulisi paikalle.

Pyöritti mm. silmiään kun joku hänelle jotain puhui ja pakeni lasten kanssa eri huoneeseen ettei vaan tarvinnut muiden seurassa olla.

Tämä tarina on tosi. Jätti lopulta kutsumatta veljen lasten synttäreille kun pari aiempaa vuotta pyysi eri aikaan kuin muut.

Ovat nyttemmin eronneet. Kaipa puolison juntti suku oli turn offi. Hänellä itsellään vain hienoja sukulaisia.

Emme kohdelleet huonosti, otimme mukaan. Meidän suku ei edes ole kauhean yhtenäinen.

Semmosia akat on. Ei suostu tulemaan miehen sukulaisten luo mutta kuitenkin vaaditaan että miehen pitäisi tulla akan sukulaisten luo. Sitten porataan kun miestä ei saa mukaan mihinkään. Eikä itsessä tietenkään ole vikaa.

Vierailija kirjoitti:

Ihmeellistä syyllistämistä ja syiden etsintää. Hänellä ei ole mitään velvollisuutta nähdä teitä. On lakannut teeskentelemästä. Nostan hattua vahvalle ihmiselle.

Kun edesmennyt sukulainen alkoi käyttäytyä noin, syyksi ei paljastunut mikään henkinen vahvuus, vaan alkanut alkoholiongelma. Oli ilmeisesti aina krapulassa, ja sitä piti salata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaisissa juhlissa te olette kun ilmeisesti kaikki ovat samassa seurueessa koko ajan, jossa tahalleen paha, "emäntä" johtaa keskustelua ja jakaa puheenvuoroja sallituista aiheista??

Minä olen tottunut siihen, että jakaannutaan pienempiin porukoihin, joihin on vapaus hakeutua itse ja jopa valita itse puheenaiheet. Aatelkaa!

Se ulkopuolisuus voi olla ihan oma valintakin. Varmaan monelle onkin. Ensin hakeudutaan nurkkaan ja sit kitistään miehelle kaks viikkoo ku oli ulkopuolinen olo eikä enää koskaan halua lähteä minnekään.

Kantakaa oma vastuu ihmissuhteista. Sama metsä vastaa huutoon-hokema koskee myös näitä veemäisiä kälyjä

Eli siellä suvussa ei kenelläkään ole edes normaaleja käytöstapoja. Mihin pieneen porukkaan sen uuden ihmisen tulee jakautua? Ihmettelen kyllä miksi kukaan jaksaisi pahoittaa mieltään jos v-mäinen käly ei tule-luulisi että se oli enemmänkin helpotus.

Ihan voi kuule vapaasti valita aloittaa keskustelua vaikka yhden ihmisen kanssa kerrallaan! Voi jestas tätä junttien ihmemaata. Miten te pärjäätte yhtään missään sosiaalisissa tilanteissa koskaan? Eikö samat "ongelmat" ole muutenkin elämässä kohdattavissa? Ja eikö se uusi ihminenkin ole uusi vain sen yhden kerran? Sen jälkeen ollaan jo vähän tutumpia, olettaen, että tämä uusikin on vähän nähnyt itsekin vaivaa tutustumisen eteen.

Mut ku "ei mun tarvi/en mä jaksa/viitti/halua muuta ku istuu naama elukanperseellä koko iltaa" ja sit haukutaan kaikki siihen päälle.

Kantakaa vastuu omasta viihtyvyydestänne.

Peilistä löytyy usein vastaus moneen ongelmaan.

Tuolla asenteella on turha mitään juhlia tai muutakaan järjestää. Kas kun jokaisen ei tarvitse tuoda vielä omat ruuatkin mukanaan. Kannattaa vaikkapa aloittaa lukemalla jostain käytösoppaasta isännän ja emännän velvollisuudet ja tehtävät. Toki ei ole pakko ihmisiä kutsua mihinkään jos ei osaa vieraidensa viihtymisestä huolehtia.

Vierailija kirjoitti:

On huonotapainen. Kateellinen teille ja alemmuuskompleksi. Ei omaa käytöstapoja. Osoittaa mieltään jostain turhasta. Uhkailee varmaan miestä erolla ”jos mies menee”. Todella nolo eukko ja käytös...

N38

Sinä olet nolo ja huonokäytöksinen.

Ilmoittaudun. Olen juuri tuollainen. Olen sanonut miehelleni, että hän saa mun puolestani mennä tapaamaan sukulaisiaan ja mielellään vielä lastemme kanssa, mutta minä en välttämättä tule mukaan. (En myöskään velvoita miestäni tulemaan omien sukulaisteni kekkereille tms.) Valitettavasti mieheni ei mene ilman minua, enkä saa edes sitä aikaa olla itsekseni yksin kotona. Toivoisin, että menisi(vät)!

Toinen syy, miksi en erityisesti halua tavata mieheni sukulaisia, on se, että en pidä heistä. Varsinkin suurena laumana he ovat mielestäni tukalaa seuraa. He ovat loukanneet minua useamman kerran, tosin en tiedä oliko tietoista vai vain silkkaa hölmöyttä.

Omat kälyni ovat vuosien varrella huomautelleet meidän lasten pukeutumisesta, silmälasien puhtauden asteesta, kasvatuksesta (liian tiukkaa, liian löysää), meidän perheen asuntovalinnoista ja varsinkin he ovat nälvineet miestäni. Pahin kommentti oli, että "mun veli ei kyllä ansaitse sua". Siis että olen liian hyvä.

Ei sellaista jaksa.

Lisäksi anoppi jaksaa vähän väliä muistella heidän edesmennyttä koiraansa, joka oli minun kaimani. Siinä sitten kuuntelen korvat punaisena "Tiina-koiran" edesottamuksia.

Ja heillä on todella outo perhe dynamiikka. Yksi sisar ei tee lapsuudenkodissaan mitään muuta, kuin odottaa palvelua ja hoitaa yhdessö miehebsä kanssa omia lapsiaan. He ovat hyvin tarkkoja rutiineista ja huomauttavat heti, jos muut poikkeaa heidän tavasta toimia.

Toinen sisar auttaa keittiössä ja katsoo myös muiden lasten perään, ja hän onkin mukava.

Mutta kumpikaan ei koskaan soita kuulumisia eikä käy kylässä, eikä pyydä kylään. Nähdään vain miehen lapsuuden kodissa tai jonkun lapsen synttäreillä. Minusta en ole velvollinen enää käymään missään, kun mitään muuta yhteyttä ei pidetä, ja kun nähdään, tunnelma on kireä. Se voi tietysti johtua minustakin, mutta olen yrittänyt olla normaali ja joustava.

Vierailija kirjoitti:

Semmosia akat on. Ei suostu tulemaan miehen sukulaisten luo mutta kuitenkin vaaditaan että miehen pitäisi tulla akan sukulaisten luo. Sitten porataan kun miestä ei saa mukaan mihinkään. Eikä itsessä tietenkään ole vikaa.

Eikö se riitä, että sietää junttia ukkoa? Miksi pitäisi sietää sen typeriä ja vielä juntimpia sukulaisia?

Vierailija kirjoitti:

Omat kälyni ovat vuosien varrella huomautelleet meidän lasten pukeutumisesta, silmälasien puhtauden asteesta, kasvatuksesta (liian tiukkaa, liian löysää), meidän perheen asuntovalinnoista ja varsinkin he ovat nälvineet miestäni. Pahin kommentti oli, että "mun veli ei kyllä ansaitse sua". Siis että olen liian hyvä.

Ei sellaista jaksa.

Lisäksi anoppi jaksaa vähän väliä muistella heidän edesmennyttä koiraansa, joka oli minun kaimani. Siinä sitten kuuntelen korvat punaisena "Tiina-koiran" edesottamuksia.

Ja heillä on todella outo perhe dynamiikka. Yksi sisar ei tee lapsuudenkodissaan mitään muuta, kuin odottaa palvelua ja hoitaa yhdessö miehebsä kanssa omia lapsiaan. He ovat hyvin tarkkoja rutiineista ja huomauttavat heti, jos muut poikkeaa heidän tavasta toimia.

Toinen sisar auttaa keittiössä ja katsoo myös muiden lasten perään, ja hän onkin mukava.

Mutta kumpikaan ei koskaan soita kuulumisia eikä käy kylässä, eikä pyydä kylään. Nähdään vain miehen lapsuuden kodissa tai jonkun lapsen synttäreillä. Minusta en ole velvollinen enää käymään missään, kun mitään muuta yhteyttä ei pidetä, ja kun nähdään, tunnelma on kireä. Se voi tietysti johtua minustakin, mutta olen yrittänyt olla normaali ja joustava.

Kaikista ihmisistä nyt ei vaan tule sydänystäviä ja miksi pitäisikään. Siedetään pakolliset yhdessäolot ja muuten jokainen elää elämäänsä omissa ympyröissään omien sukulaisten ja ystävien kanssa.

Meillä miehellä ei ole juuri sukulaisia, joiden kanssa olisi tekemisissä. Itse taas asun kaukana muusta suvustani. Ehkä kerran vuodessa tavataan esim. Sisarusteni perheitä ja äitiäni. Yhteyttä pidetään puhelimitse silloin tällöin.

Itse en halua tavata avomiehen äitiä tai siskoa, koska, no, eivät ole ihan normaaleja ihmisiä. Mielestäni voin valita aikuisena ihmisenä kenen kanssa olen tekemisissä ja kenen en.

Ja harva ihminen on niin lapsirakas, että on kiinnostunut joka ikisen sukuun putkahtavan vauvan näkemään.

Miehen veli ei ole enää vuosiin kyennyt käymään missään sukujuhlissa, ei edes omien lastensa. Taustalla psyykkisiä ongelmia, joiden laatu ei minulle eikä muille ihan ole selvillä eikä niistä puhuta, vaikka toki monet uteliaat asiasta kyselevät. Huolissamme toki olemme hänestä.

Samoin on ystäväperhe, jonka perheen äitiä emme ole vuosiin nähneet. Miestä ja lapsia kyllä tapaamme. Jotain ahdistuneisuutta sielläkin ilmeisesti taustalla. Eivät halua puhua asiasta eikä toki tarvitse. Mielelläni toki tätä naistakin tapaisin, mukava ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Miksi se on sinusta kurjaa? Luultavasti hänellä on henkilökohtaisia syitä, joita ei kannata udella. Suku- ja perhetapaamiset voivat olla puolisoille raskaita, vaikka ei olisikaan mitään ketään tiettyjä ihmisiä vastaan. Jos haluat tavata, on varmasti parempi pyytää häntä suoraan kahville tai kylään, silloin kun muu suku ei ole paikalla. Tai voit kysyä asiaa positiivisen kautta veljeltäsi, tyyliin "Oispa kiva nähdä Liisaa pitkästä aikaa! Tehdäänkö jotain yhdessä?"

Itse tykkään puolisoni perheenjäsenistä kyllä, mutta silloin kun kaikki ovat paikalla on dynamiikka todella raskas "ulkopuoliselle". Lastenjuhlat tms. kokoontumiset jätän aina väliin kun vain kehtaan.

Sehän se tässä just on: onko hän "ulkopuolinen"? Jos on, niin miksi? Miten olette toimineet, että tilanne on sellainen? Ymmärrättekö hänet oikein, vai vähöttelettekö ja väännätte kaikesta jotain negaa tulkintaa?

Hän voi myös olla masentunut. Oletteko pahentaneet asiaa, vai olleet tukena? Todennäköisesti jollakin teistä on melko huonoja asenteita tai puutytte asioihinsa. Oletteko koskaan miettineet, ettei hän ehkä ole lainkaan sellainen henkilö, millaiseksi haluatte hänet maalata? Vähättelettekö, koska se on sisarten liiankin yleinen tapa. Kadehditte, vertaatte? Vähemmästäkin masentuu.

Miettikää sitä, että hänellä oli elämä jo ennen teitä. Te ette ehkä tunnusta ollenkaan hänen oikeaa luonnettaan ja elämäänsä. Ehkä jopa veljenne vähättelee häntä ja tekemisiään teille, koska pelkää, että latte vähättelyn mikä pahentaa vaimon oloa entisestään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmeellistä syyllistämistä ja syiden etsintää. Hänellä ei ole mitään velvollisuutta nähdä teitä. On lakannut teeskentelemästä. Nostan hattua vahvalle ihmiselle.

Kun edesmennyt sukulainen alkoi käyttäytyä noin, syyksi ei paljastunut mikään henkinen vahvuus, vaan alkanut alkoholiongelma. Oli ilmeisesti aina krapulassa, ja sitä piti salata.

Samanlaisia kokemuksia, tosin ao henkilö on vielä hengissä, mutta huoli on suuri. Ryyppyputkien aikana ei vastaa edes puhelimeen.

Alkoholi- tai mielenterveysongelma todennäköisesti. Tai sitten olette loukanneet häntä jotenkin.

Koronan takia tietysti.

Minä en käy sisareni perheen luona. Hänellä on törkeällä tavalla käyttäytyvä aviomies ja anoppi, jonka toiminta ja jatkuva kritisointi on kuvottavaa. Pidän yhteyttä sisareeni, mutta miksi ihmeessä menisin sellaisten ihmisten luo, joiden käytös on ala-arvoista?

Johtuisiko koronasta? Ei halua nyt pandemia-aikana tavata ketään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu ei meilläkään käly enää käy juhlissa, jää mieluummin kotiin lappaamaan hevosen skeidaa.

Parempi ettei tulekaan, mitä enemmän oppinut tuntemaan, sen vähemmän hänen kanssaan haluaa olla tekemisissä. Neuroottinen manipuloija jonka mielestä kaikki pyörii hänen ja hevostensa ympärillä.

Ja sitten ihmetteletkin vielä miksei halua käydä kun haukut täälläkin neuroottiseksi manipuloijaksi... Minäkin lappaisin mieluummin sitä hevosen skeidaa.

No, sanotaan että tarinassa on hieman enemmän kuin tuossa kirjoittamassani viestissä...

Yritin kyllä tulla toimeen, todella yritin...

Minä sain kestää vaikka mitä miehen äidiltä, toiselta siskolta ja jopa tämän pojalta. Eipä paljon jaksa olla tekemisissä. Tässä esimerkkiä.

Isäni sairastui dementiaan johon anoppi että hän on kiitellyt siitä, ettei kellään koko suvussa päässä vikaa. Yritin sanoa, ettei varsinaisesti päässä vikaa edes, vaan lähtöisin sepelvaltimotaudista (eroaa hieman ”normidementiasta”). Tähän anoppi taas, että no päässä kuitenkin vika. Miehen sisko taas kovasti kiittelee minulle, jos joku selväjärkisenä nukkunut pois. Se loukkaa. Ei isä valinnut dementiaa. Kun sain lapset, meillä oli kaikki muka aina huonosti. Todellisuudessa neuvolassa kehuttiin, miten hienosti kasvavat ja kehittyvät. Nyt koulussa kympin oppilaita. Kun sain syöpäkasvaimen, kun lapset pieniä, se oli heidän mielestä pikkujuttu ja minä yliherkkä ja huumorintajuton. Miehen siskon silloin jo aikuinen poika teki lapsemme synttäreillä

terävän huomion, että sukulaisen koira on taitavampi kuin meidän lapsi. Kukaan ei korjannut asiaa. Huumoriahan tuo vaan. Anoppi taas kertoi minulle aikanaan, että lapsi pitää häntä äitinään. Joka juhlissa ym nokittelua, ilkeilyä, piilovittuilua. Omahyväisyys paistaa näistä kilometrien päähän. Nyt minä sitten mielisairas, kun en heitä tapaa. No, en ole. Vietämme rankkojen vuosien jälkeen onnellista elämää tehden kaikkea kivaa yhdessä perheenä ja ystävien kera.

Anteeksi, en jaksanut lukea koko ketjua.

Itse lopetin käymästä ex-puolisoni suvun juhlissa n. puoli vuotta ennen avioeroa. Minulla ei ollut mitään henkilökohtaista exäni sisaruksia kohtaan, mutta ex-appivanhempani kävivät kovastikin hermoon muutenkin haastavassa tilanteessa.

Annathan siis ymmärrystä. Ihmiset elävät erilaisia elämänvaiheita.