Veljen vaimo ei enää käy synttäreillä yms

Voi olla esimerkiks mielenterveysongelmia, niistä voi joutua kärsimään pitkään, ja kaikki suvut ei ole sellaisia joissa tällasista voi tai uskaltaa puhua. Sit tuli mieleen, et ehkä siellä on joku tai useampikin henkilö, joiden kanssa vaimo ei tule toimeen syystä tai toisesta. Tiedän tapauksia joissa puolison suvussa on todella arvostelevia ihmisiä, ja jossain vaiheessa se saattaa alkaa käydä liian raskaaksi

Avioero tulossa. Mä teen tuota samaa, miehellä on jo uusi. Suhde oli jatkunut jo jonkin aikaa ennen kuin sain tietää siitä. En ala mitään kulissisuhdetta esittämään vaikka naimisissa vielä ollaankin ja lasten vuoksi yhdessä. 

Niitä sukulaisten ja kavereiden lastensynttäreitä yms. perhejuhlia riittää ainakin itsellä jo omasta takaa useita vuodessa, ja jos siihen päälle laitetaan vielä puolison lähipiirin juhlat, niin siinähän saa käyttää hyvin paljon vapaa-aikaansa tilaisuuksiin jotka ovat lopulta toistensa kanssa identtisiä. Ja joissa on usein kökkö tunnelma, koska monet juhliin osallistujista eivät tunne toisiaan.  Ymmärrän täysin että hän jää mieluummin kotiin, ehkä heillä on puolisonsa kanssa siitä diili. Ylipäätään lasten synttäreitä järjestetään nykyään liian laajalle porukalle - oman perheen, kavereiden ja kummien kanssa juhlimisen tulisi riittää. 

Itse olen tällainen veljen vaimo. Mieluusti jäisin pois kaikesta kanssakäymisestä mieheni siskon kanssa, mutta toistaiseksi olen ollut mukana juhlissa yms.

Ihan seurustelumme alusta asti sisko on tehnyt selväksi, että olen ylimääräinen suvussa. Luettelee tehtäviä minulle kuin piialle, eikä minulla saa olla mielipiteitä asioihin.

Harvoin vastaa viesteihini, puheluihin vielä harvemmin.

Näemme nykyään onneksi melko harvoin ja lyhyen aikaa kerrallaan.

Eniten harmittaa isovanhempien puolesta. He haluaisivat, että vietämme yhdessä Isolla porukalla jouluja muita juhlapyhiä. Mutta tämän yhden henkilön takia ollaan yritetty keksiä muuta ohjelmaa nykyään näihin kohtiin.

Voisko johtua järkeyydestä eli siitä että korona aikaan ei halua tulla hakemaan tautia sukujuhlista.

Minä päätin vuodenvaihteessa ryhtyä samaan. Syynä se, ettei kukaan koskaan kysy kuulumisiani, eivätkä aloittamani keskustelut ja kuulumisten kyselyt etene. Päädyn yleensä vain lasten seuraan. Ihanan vapauttavaa, ettei tarvitse mennä enää paikalle tuntemaan itseään ulkopuoliseksi! Parisuhde voi loistavasti ja mieheni ymmärtää täysin ratkaisuni.

Vierailija kirjoitti:

Minä päätin vuodenvaihteessa ryhtyä samaan. Syynä se, ettei kukaan koskaan kysy kuulumisiani, eivätkä aloittamani keskustelut ja kuulumisten kyselyt etene. Päädyn yleensä vain lasten seuraan. Ihanan vapauttavaa, ettei tarvitse mennä enää paikalle tuntemaan itseään ulkopuoliseksi! Parisuhde voi loistavasti ja mieheni ymmärtää täysin ratkaisuni.

Niin samaistun tähän! Kun juhliin osallistujat ovat panostaneet aikaa ja rahaa synttäreihin osallistumiseksi, niin isäntäväen tulisi keskustella kaikkien vieraiden kanssa ja kysellä kuulumisia. Mutta yleensä näin ei tapahdu, vaan heidän aikansa menee härdellin pyörittämiseen. 

Sukulaiseni puolisolla  on niin suuri suku, että nämä tilaisuudet ovat oikeasti vaivaannuttavia. Kellonajat on kutsuihin jaettu eri ryhmille, mutta tietysti läheisimmät viettävät juhlissa koko päivän ja edes istumaan ei sovi. Kun lapset ovat kasvaneet on jääty usein pois aluksi kaikenlaisilla tekosyillä.

Siis mukavia ihmisiä ovat, eikä mitään riitaa ole ollut, mutta ei vain kiinnosta lähteä ajamaan sataa kilometriä juttelemaan enimmäkseen tuntemattomien ihmisten kanssa. Itsekään eivät juuri meillä käy, kun on kuulema niin pitkä matka, miksi meidänkään pitäisi? Ei siihen sen syvempää analyysiä tarvitse. Joillekin kaukaisetkin sukulaiset ovat tärkeitä tavata jatkuvasti. Joillekin ei.

Minusta tuntuu, että joillekin on jopa raskasta järjestellä niitä suuria koko suvun juhlia, ehkä olisi viisainta ihan lähipiirissä pitää ne juhlat joskus, varsinkin kun lapset jo alkavat olla siinä iässä, että selvästi kärsivät sukulaisten pakkoseurasta.

Ja nyt vielä riskiryhmäys sekä korona, mikä ihana tekosyy.

Up

Extrovertti vaimo, jolla hyvin introvertti mies xD kirjoitti:

No huhhuh. Onneks eioo tommosia ongelmia, olen toki itse hyvin alotteellinen yhteydenpidossa mieheni sukuun. Hän kerran sanoikin että vasta kun minut tapasi on hän alkanut nähdäuseammin sukulaisiaan. Koska minä hoidan kaiken yhteydenpidon, hänen sukulaiset sopivatkin nykyään suoraan minun kanssani esim kyläilystä. Ovat tyytyväisiä, kun muuten jäisivät ulos miehenielämästö. Miehestä tämä on hyvä diili.

Minä taas olen kieltäytynyt tästä pestistä. Voin kyllä laittaa kutsut esim. lasten synttäreille, mutta kieltäydyn siitä että äiti ja poika lopettavat viimeisetkin kommunikoinnin rippeet siksi että äiti asioi minun kauttani. Jos haluaa poikansa äitienpäivänä kahville, voi laittaa kutsun pojalle. Jos poika haluaa selvittää tuleeko äiti tänäkin jouluna lounaalle, hän voi laittaa ihan itse sen viestin eikä odottaa että minä hoidan asian hänen puolestaan. Ja miten ihmeessä se voi olla minun vastuullani että anopilla on jonkinlaiset 70-vuotisjuhlat, eikö todella kukaan, yksikään hänen (poika)lapsistaan halua tehdä mitään asian eteen? En voi ymmärtää meidän kulttuurissa tätä että pariskunnan pimpillisen osapuolen vastuulla olisi aina kysyä Martti-enon kuulumiset ja laittaa joulukortit koko porukalle - eiköhän se ole miehen itsensä valinta miten tiiviin sukukontaktin haluaa tai viitsii järjestää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko nämä jotain maalaisjuttuja, mutta en ymmärrä miksi pitäisi kiinnostaa jonkun randomin vauva?

Ymmärsin, että aloittajalla ja tämän veljellä on lisäksi sisko, jolla on vauva. Oman puolison sisaruksen lapsi ei kyllä ole ” jonkun randomin” vauva.

Ihmisillä on niin erilaisia näkemyksiä. En tiedä onko tässä minkä verran tuota maaseutu/kaupunki -jaottelua.

Itse omassa 9v suhteessani olen tavannut miehen vanhemmat ehkä kahdesti ja samoin hänen veljensä. Mies ei tavannut minun äitiäni tai sisartani kertaakaan. Itsekään landelta opiskelemaan 19-vuotiaana lähteneenä en tapaa sukulaisiani kuin 1-2 krt vuodessa sen muutaman tunnin kerrallaan ja kun olen nykyään 37v niin täytyy todeta ettei meillä ole juurikaan enää puhuttavaa, kyllä sitä parissakymmenessä vuodessa vieraantuu. Veikkaan että äitini ja siskoni eivät edes oikrin tiedä missä olen töissä. Minun yhteisöni ja lähipiirini on ystäväni, eivät sukulaiseni eivätkä todellakaan miehen sukulaiset. Hädin tuskin muista siskon miehen nimeä, puhelinnumeroa tms ei todellakaan ole ja joka vuosi joudun paniikissa selvittelemään minkä ikäinen siskontyttö on kun en koskaan muista.

Äitini ja siskoni asuvat molemmat taas edelleen siellä maalla ja alle 500m päässä toisistaan ja meininki on ihan erilainen. Tapaavat ja puhuvat monta kertaa viikossa, äitini hoitaa siskon lasta tosi usein ja hakee hoidosta jne, siskon mies myös käy äitini luona kuin kotonaan.

Up

Höh

Jos sinulla itselläsi on ikävä häntä, niin soita ja kysy, että voitko poiketa. Mutta sinun ei tarvitse välittää siitä (eikä sinulle kuulukaan), että onko hän nähnyt sen ja sen sukulaisen tai osallistunut siihen tai siihen juhlaan/tapaamiseen.

Syitä voi olla monia.

Up