Veljen vaimo ei enää käy synttäreillä yms

En jaksanut lukea koko ketjua, mutta olen juuri sellainen, ettei pätkääkään enää kiinnosta mennä miehen kanssa minnekään. Menen tietysti joskus, mutta aina ei huvita. Ja miksi? No meidän suhde on ihan paska - ei tehdä mitään yhdessä, mies vaan pelaa. Ja sitten haluaa esittää muille, että hyvin menee ja mennä minun kanssa kaikenmaailman kissanristiäisiin. Olen sanonut, että tulen sitten, kun ensin rupeaa viettämään minun kanssa aikaani muullakin tavoin. Muuten en. Että mieti aloittaja voisiko syy olla jopa veljessäsi.

No joku syyhän siihen on. Itse en enää käy veljen luona, koska olen myös kautta rantain kuullut, mitä kaikkea tuubaa minusta ja perheestäni ollaan siellä puhuttu. On parempi pysyä pois jo omankin mielenrauhan takia, kuin vierailla näennäisen kohteliaassa, mutta vihamielisessä paikassa. Eikä ole mitään järkeä ajella toiselle puolen Suomea puhumaan säästä ja muusta neutraalista, kun sen voisi tehdä puhelimitsekin. Hiljaista on ollut, kun en minäkään ole soittanut, ja taitaa veljeni tietää syynkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en mene mieheni sukujuhliin, koska välttelen anoppiani. Poikkeuksena häät ja hautajaiset, tai jos tiedän anoppini jäävän pois juhlista. Sitä jatkuvaa piiloilkeilyä ja mun lasten esittelyä ja heidän erinomaisuudellaan ylpeilyä ei jaksa katsella. Onhan ne mun lapset kauniita ja fiksuja, mutta se taas ei ole anopin ansiota yhtään. Eivät näe edes joka kuukausi.

Mieheni on kovin erakko, eikä hän halua mennä sukujuhliin ilman minua. Ja lapset sen verran pieniä, ettei he voi mennä keskenään. Joten ollaan pois koko perhe. Muuten ollaan jonkin verran tekemisissä lähimpien kanssa, jotka kyllä ymmärtävät tilanteen.

Todella itsekeskeistä. Nimenomaan sinulta. Sua ei kiinnosta v-ttuakaan se juhlan järjestäjä. Haluat vaan näpäyttää anoppia, jonka suurin synti on -mikä??- OLLA YLPEÄ LAPSENLAPSISTAAN.

Viet tän sairauden jo ihan omiin sfääreihin.

Ylpeilee, ei oikeasti ole ylpeä. Ja lastenlasten erinomaisuus on anopin mukaan hänen ansiotaan, ja voi kuinka hän hoitaa miltei yksin lapset ja kuinka hän on vastuussa siitä kun mun esikoinen oppi lukemaan 4-vuotiaana jne. Todellisuudessa näkevät n. viidesti vuodessa. On mulle ja pojalleen ilkeä, valehtelee tukevansa meitä taloudellisesti, kertoilee ihmeellisiä tarinoita meidän elämästä vaikka mitään todellisuuspohjaa. Hänen kanssaan on niin vaikeaa olla, ettei todellakaan tee mieli katsella sitä maailmannapaa sukujuhlissa. Ja kuten aiemmin mainitsin, niiden sukulaisten kanssa tulen toimeen, ja ollaan yhteyksissä muuten. Ja se anoppi on tunnetusti vaikea tapaus sukulaisten kun mielestä, mutta "kuuluu kalustoon", joten kutsutaan, vaikka ei häntä kukaan erityisesti kaipaa.

Mieheni isän uusi vaimo toimii samalla tavalla. Emme ole nähneet häntä aikoihin, koska ei enää osallistu perheen yhteisiin tapaamisiin eikä tule miehensä mukana juuri mihinkään - peruu siis viime hetkellä, vaikka ensin olisi kovasti tulossa. Menimme miehen kanssa vuosi sitten naimisiin, eikä osallistunut niihinkään, kortin kyllä lähetti ja kovasti terveisiä.

Emme enää ihmettele tuota, olemme miehen kanssa vain todenneet, että kai hänellä joku syy tuohon on. Masennus tai ahdistushäiriö ehkä.

Vierailija kirjoitti:

En jaksanut lukea koko ketjua, mutta olen juuri sellainen, ettei pätkääkään enää kiinnosta mennä miehen kanssa minnekään. Menen tietysti joskus, mutta aina ei huvita. Ja miksi? No meidän suhde on ihan paska - ei tehdä mitään yhdessä, mies vaan pelaa. Ja sitten haluaa esittää muille, että hyvin menee ja mennä minun kanssa kaikenmaailman kissanristiäisiin. Olen sanonut, että tulen sitten, kun ensin rupeaa viettämään minun kanssa aikaani muullakin tavoin. Muuten en. Että mieti aloittaja voisiko syy olla jopa veljessäsi.

Tai sitten, esitän nyt näinkin radikaalin ajatuksen, vika voi olla siinä kälyssäkin!

Täällä on jo haukuttu tämä ap:n suku ja ap ja nyt siis velikin tuotu esiin, mut käly on vaan kaiken uhri?

Itse olin kolme kuukautta "poissa pelistä" kun odotin esikoista. Takana rankat lapsettomuushoidot, joten emme halunneet kenellekään kertoa miksi jäin pois sukujuhlista. Mies tietenkin meni ja vastasi välttelevästi kysymyksiin miksi en tullut paikalle. Pidän kovasti miehen suvusta, joten ei sen syyn aina tarvitse olla negatiivinen.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni isän uusi vaimo toimii samalla tavalla. Emme ole nähneet häntä aikoihin, koska ei enää osallistu perheen yhteisiin tapaamisiin eikä tule miehensä mukana juuri mihinkään - peruu siis viime hetkellä, vaikka ensin olisi kovasti tulossa. Menimme miehen kanssa vuosi sitten naimisiin, eikä osallistunut niihinkään, kortin kyllä lähetti ja kovasti terveisiä.

Emme enää ihmettele tuota, olemme miehen kanssa vain todenneet, että kai hänellä joku syy tuohon on. Masennus tai ahdistushäiriö ehkä.

Tuohan on erinomainen tilanne. 

Päihteiden käyttö lähtenyt käsistä. Ei voi tulla koska aineissa.

Veljesi vaimo on tottunut parempaan. Ei jaksa teeskennellä innostuvansa teidän tarjoiluista. Oletko muuten ajattelut vähentää painoasi ja kiinnittää huomiota ulkoasuusi?

Vierailija kirjoitti:

Päihteiden käyttö lähtenyt käsistä. Ei voi tulla koska aineissa.

Juurikin näin! Alkonarkeilla on alkonarkkien ongelmat.

Mieheni suvussa minä olen miniä ja sitten on ex-miniä (ja nykyinen miniä).

Anopilla on taipumusta ex-miniän nälvimiseen, tätä tapahtuu myös kun olen itse paikalla. Minä koitan tahallani torpata näitä sanomalla puolestaan jotain positiivista. Aivan tietyn "miniälojaalisuuden" takia, koska voin kuvitella kuinka paljon minua itseäni haukuttaisiin siinä vaiheessa jos minusta tulisi ex-miniä.

(Voihan olla että haukutaan jo nyt, en vaan sitä onneksi tiedä.)

Eli ymmärrän hyvin että halutaan jäädä pois jos yhtään epäillään sitä että anoppi ja tyttärensä haukkuvat miniää porukalla....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei saakeli mitä vastauksia.

Erittäin suurella tödennäköisyydellä syy on se että olette kohdelleet veljen vaimoa PASKASTI. Ei halua tulla kuuntelemaan nälvintää ja loukkauksia.

Näin kävi myös meillä, ja nyt anoppi ja miehen sisko ihmettelevät miksen käy. Ihan itse kiusasivat mua 10 vuoden ajan ensin.

Tosiaan kaikkien kannattaa muistaa, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Mikäli miehen suvun tapaamiset ja juhlat ovat ikävä kokemus niin aika äkkiä niitä oppii välttämään. Lattanamatokin oppii välttämään sokkelossa käytävää, jossa saa sähköiskun.

Minä kyllä vältän miehen suvun juhlia, vaikkei minulla ole mitään ketään vastaan. Minä vain nautin silloin omasta ajasta yksin kotona. Meillä ei muutenkaan ole mitään sosiaalista pakkoa osallistua toistemme sukujen juhliin, itse en tällä iällä viitsi kokea mitään sosiaalista pakkoa enää. Menen juhliin/tilaisuuksiin, joihin haluan ja joiden juhlakalu on minulle tärkeä, muihin pönötyksiin en lähde. Juu kutsut ovat vähentyneet, mikä on vain hyvä. Merkitykselliset ihmiset tuntevat minut ja  miehen sukulaisetkin ovat tuntuneet ymmärtävän, ettemme ole mikään käsi kädessä kulkeva yksikkö. 

Voiko vastavuoroisesti sun mies vältellä sinun vanhempien tapaamisia ja sukujuhlia? Vai onko se oikeus sinulla, ei miehellä ja raahaat miehesi eri tapaamisiin ja pidät sitä itsestään selvänä. Näin omassa tuttavapiirissä muutamalla.

Vastauksen kysymykseesi kerroin jo lainaamassasi viestissä. "Meillä ei muutenkaan ole mitään sosiaalista pakkoa osallistua toistemme sukujen juhliin."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaisissa juhlissa te olette kun ilmeisesti kaikki ovat samassa seurueessa koko ajan, jossa tahalleen paha, "emäntä" johtaa keskustelua ja jakaa puheenvuoroja sallituista aiheista??

Minä olen tottunut siihen, että jakaannutaan pienempiin porukoihin, joihin on vapaus hakeutua itse ja jopa valita itse puheenaiheet. Aatelkaa!

Se ulkopuolisuus voi olla ihan oma valintakin. Varmaan monelle onkin. Ensin hakeudutaan nurkkaan ja sit kitistään miehelle kaks viikkoo ku oli ulkopuolinen olo eikä enää koskaan halua lähteä minnekään.

Kantakaa oma vastuu ihmissuhteista. Sama metsä vastaa huutoon-hokema koskee myös näitä veemäisiä kälyjä

Eli siellä suvussa ei kenelläkään ole edes normaaleja käytöstapoja. Mihin pieneen porukkaan sen uuden ihmisen tulee jakautua? Ihmettelen kyllä miksi kukaan jaksaisi pahoittaa mieltään jos v-mäinen käly ei tule-luulisi että se oli enemmänkin helpotus.

Ihan voi kuule vapaasti valita aloittaa keskustelua vaikka yhden ihmisen kanssa kerrallaan! Voi jestas tätä junttien ihmemaata. Miten te pärjäätte yhtään missään sosiaalisissa tilanteissa koskaan? Eikö samat "ongelmat" ole muutenkin elämässä kohdattavissa? Ja eikö se uusi ihminenkin ole uusi vain sen yhden kerran? Sen jälkeen ollaan jo vähän tutumpia, olettaen, että tämä uusikin on vähän nähnyt itsekin vaivaa tutustumisen eteen.

Mut ku "ei mun tarvi/en mä jaksa/viitti/halua muuta ku istuu naama elukanperseellä koko iltaa" ja sit haukutaan kaikki siihen päälle.

Kantakaa vastuu omasta viihtyvyydestänne.

Peilistä löytyy usein vastaus moneen ongelmaan.

Kyllä minä juhlien järjestäjänä koen vastuuta vieraiden viihtymisestä. Eli jos joku on yksinään ja keskusteluista syrjässä, niin yrittää jutustella tämän kanssa ja saada mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Mä lakkasin käymästä miehen suvun luona, koska ne vierailut kesti aina ihan hiton kauan enkä jaksanut negatiivistä ilmapiiriä

Tämä.

En jaksa pohjustaa motiivejani tekojeni takana, mutta lopetin siinä vaiheessa kokonaan käymästä kylässä kun perheeltä alkoi tulla suoranaisia kommentteja ruokapöydässä siitä, että mikä minua vaivaa tai miksi en osallistu keskusteluun heidän kanssaan. Tällöin koko pöytä hiljeni kuuntelemaan vastaustani ja minä olin spottivalossa. Mitä siinä tilanteessa voisi edes vastata? Ahdistuin vain enemmän kuoreeni ja ulkopuolisuuden tunne vahvistui.

Että anteeksi vain jos en jaksa huutaa puheenvuorosta ja pysyä puheenaiheiden perässä jotka vaihtuvat silmän räpäytyksessä.

Joudun oikeasti korottamaan ääntäni jos haluan että se keskusteluissa kuuluisi, sillä olen muutenkin melko rauhallinen olemukseltani.

Kerta en saa olla oma itseni, en tule sitten ollenkaan. Olen se hiljainen ja rauhallinen persoona ja se on okei. Kaikki eivät ole kovaäänisiä ja pulputa kuin kanat konsanaan.

Ei mitään heitä vastaan, mutta en vain jaksa olla heidän kanssaan paljoa tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä lakkasin käymästä miehen suvun luona, koska ne vierailut kesti aina ihan hiton kauan enkä jaksanut negatiivistä ilmapiiriä

Tämä.

En jaksa pohjustaa motiivejani tekojeni takana, mutta lopetin siinä vaiheessa kokonaan käymästä kylässä kun perheeltä alkoi tulla suoranaisia kommentteja ruokapöydässä siitä, että mikä minua vaivaa tai miksi en osallistu keskusteluun heidän kanssaan. Tällöin koko pöytä hiljeni kuuntelemaan vastaustani ja minä olin spottivalossa. Mitä siinä tilanteessa voisi edes vastata? Ahdistuin vain enemmän kuoreeni ja ulkopuolisuuden tunne vahvistui.

Että anteeksi vain jos en jaksa huutaa puheenvuorosta ja pysyä puheenaiheiden perässä jotka vaihtuvat silmän räpäytyksessä.

Joudun oikeasti korottamaan ääntäni jos haluan että se keskusteluissa kuuluisi, sillä olen muutenkin melko rauhallinen olemukseltani.

Kerta en saa olla oma itseni, en tule sitten ollenkaan. Olen se hiljainen ja rauhallinen persoona ja se on okei. Kaikki eivät ole kovaäänisiä ja pulputa kuin kanat konsanaan.

Ei mitään heitä vastaan, mutta en vain jaksa olla heidän kanssaan paljoa tekemisissä.

Huh, symppaan sua. Olen kaltaisesi enkä todellakaan jaksaisi tuollaista seuraa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni isän uusi vaimo toimii samalla tavalla. Emme ole nähneet häntä aikoihin, koska ei enää osallistu perheen yhteisiin tapaamisiin eikä tule miehensä mukana juuri mihinkään - peruu siis viime hetkellä, vaikka ensin olisi kovasti tulossa. Menimme miehen kanssa vuosi sitten naimisiin, eikä osallistunut niihinkään, kortin kyllä lähetti ja kovasti terveisiä.

Emme enää ihmettele tuota, olemme miehen kanssa vain todenneet, että kai hänellä joku syy tuohon on. Masennus tai ahdistushäiriö ehkä.

Tuohan on erinomainen tilanne. 

Kuinka niin?

Tuloillaan olevaa avioeroa veikkaisin myös. 

Itse en nähnyt veljeni vaimoa lähes vuoteen ja sen jälkeen he ilmoittivat erostaan. Veli kävi kyllä kylässä kuten ennenkin ja mekin heillä, vaimolla oli vaan aina joku homma muualla. 

Itse en ole enää miehen perheen kanssa tekemisissä, koska aina sai stressata että mistä aletaan seuraavaksi valittamaan. Miehellä vain siskoja eivätkä he tulleet kovin hyvin mieheni kanssa toimeen. Appivanhempien kanssa pystyi rupattelemaan mutta välillä ihmettelin niiden puheita.

Enää ei tarvitse ihmetellä. Paha olo siitä tuli kun yritti miellyttää perhettä ja olla itse kieli keskellä suuta koko ajan. Eipä ne varmaan vieläkään tiedä mistä johtuu mutta en koe että ansaitsisivat minkäänlaista selitystä, varsinkin kun ottaisivat vaan itteensä ja sen jälkeen minä olisin pahis.

Jos ei olis ihan pakko niin en todellakaan tapaisi mieheni vanhempia. Miestäni kohtelivat huonosti hänen ollessaan lapsi. Pakkopullaa nähdä pari kertaa vuodessa.

Luulenpa että veljelläsi ja vaimollaan ero tulossa. Veljesi on voinut myös kertoa vaimolleen mitä pidätte hänestä, jos olette jotain negaa joskus veljellä sanoneet.

Kuulostaa siltä, että ap:n veli on eroamassa piakkoin