Onko mitään keinoa millä alkoholistin saa lopettamaan?

Vierailija kirjoitti:

Tilaatteko netistä jostain juomia, sillai et tulis esim kotiovelle tai vois hakea postista?  Tekis mieli itekkin ruveta alkoholistiksti mut ei jaksais koko aika rampata kaupassa, hävettää kassajonossa.

Ei se kauaa enää hävetä. Itse haen aina tuosta lähi Alepasta vaan ja ihan sama mitä jotkut kassatytöt minusta ja ostoksistani ajattelee.

Ei ketään toista voi pakottaa raitistumaan. Itsekin tissuttelen joka arki-iltanakin ja tiedostan kyllä ongelmani. Syy miksi en ota itseäni niskasta kiinni ja lopeta on Mikko Alatalon sanoin: "kai vaadin liikaa enkä itseäni kestä selvinpäin"

Vierailija kirjoitti:

Ei ketään toista voi pakottaa raitistumaan. Itsekin tissuttelen joka arki-iltanakin ja tiedostan kyllä ongelmani. Syy miksi en ota itseäni niskasta kiinni ja lopeta on Mikko Alatalon sanoin: "kai vaadin liikaa enkä itseäni kestä selvinpäin"

Olisiko valmis luopumaan läheisistäsi että voisit vaan jatkaa jos kaikki jättäis sut?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ketään toista voi pakottaa raitistumaan. Itsekin tissuttelen joka arki-iltanakin ja tiedostan kyllä ongelmani. Syy miksi en ota itseäni niskasta kiinni ja lopeta on Mikko Alatalon sanoin: "kai vaadin liikaa enkä itseäni kestä selvinpäin"

Olisiko valmis luopumaan läheisistäsi että voisit vaan jatkaa jos kaikki jättäis sut?

Ap

Ei minulla ole ketään läheisiä.

Suurin osa alkoholisteista käy töissä. Pelasta itsesi ja eroa. Se on iso vika, jos toinen juo usein. Sun kärsimys vaan jatkuu. Raittiita tai hyvin harvoin juovia miehiäkin vielä löytyy 😍

Vierailija kirjoitti:

Niin en tiedä mitä avun hakeminen itselle hyödyttää jos ainut keino lopettaa tämä on ero. Ap

Kannattaa hakea silti itselleen apua. Alkoholistin lähellä vahingoittuu jokainen ja lopulta tavallaan hukkaa itsensä, kun elämä pyörii vain sen juovan ympärillä. Ilo ja unelmat kuolevat, kyynistyy ja katkeroituu. Jos ei hae apua ja tajua, millaisessa pyörityksessä on ollut on vaarana hakeutua samalla tavalla tai jopa pahemmin vahingolliseen suhteeseen, eli ojasta allikkoon. Eli "Apua alkoholistien läheisille".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ketään toista voi pakottaa raitistumaan. Itsekin tissuttelen joka arki-iltanakin ja tiedostan kyllä ongelmani. Syy miksi en ota itseäni niskasta kiinni ja lopeta on Mikko Alatalon sanoin: "kai vaadin liikaa enkä itseäni kestä selvinpäin"

Olisiko valmis luopumaan läheisistäsi että voisit vaan jatkaa jos kaikki jättäis sut?

Ap

Ei minulla ole ketään läheisiä.

Surullista. Mulla olis mun miehen kanssa kaikki mitä ihminen tarvitsee, talo, lapset, vakityöt, autot, mökki ja yhteys toisiimme, rakkautta, luottamus, hyvää seksiä. Loputon lista.

Juominen on ainut asia mistä riitelemme, oikeesti. Siksi tämä on niin lohdutonta. Mutta en jaksa jokaista sunnuntai ajelua niin että pitää olla eväät mukana. Kohta kaikki haihtuu kun mua alkaa liikaa vituttaa. Ap

Isäni oli alkoholisti ja veikkaisin että aiheuttajana ovat osittain geenit, eli alkoholi tuo 'alkoholistigeeniä' kantaville suurempaa mielihyvää mitä muille, ja osittain tyhjyyden tunne/masennus. Alkoholistit usein tuntuvat pitävän elämää jo valmiiksi tylsänä ja merkityksettömänä. Isänikin teki samaa yksitoikkoista työtä vuosikaudet, kotona sitten tarvitsi aina iltaisin juotavaa, määrät kasvoi hiljalleen. Kaveritkin olivat jääneet matkasta kauan sitten, ja oli sellainen perus juro suomalainen, joka ei osannut kertoa tunteistaan kuin kännissä.

Jotkut tosiaan raitistuu kun tulevat uskoon, kai se tuo ihan uutta merkitystä elämään. Useimmat eivät raitistu koskaan, jos juominen on edennyt pitkälle. Isäni ei koskaan raitistunut, kuoli kun olin parikymppinen. Silloin kun aletaan ottamaan aamuryyppyjä tilanne on niin paha että elämä alkaa mennä vauhdilla alaspäin, sitä ennen se on hiljaisempaa menoa, mutta menoa kuitenkin. Jos mies tietää että olet jättämässä jos ei lopeta juomista ja jatkaa silti, on aika vaikea enää tehdä mitään. Alkoholistin on pakko itse päättää että raitistuu, muuten se ei onnistu. Kamala sairaus. Tulen varmasti loppuelämäni pelkäämään että joku läheiseni siihen sairastuu. Siitä on niin vaikea parantua.

Alkoholistille on tärkeintä löytää puoliso, joka ei saa ravintoa elämäänsä alkoholistin vajoamisesta. Tällainen ihminen on vahva. Se on jotain ihan muuta kuin nykykäsitys vahvuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ketään toista voi pakottaa raitistumaan. Itsekin tissuttelen joka arki-iltanakin ja tiedostan kyllä ongelmani. Syy miksi en ota itseäni niskasta kiinni ja lopeta on Mikko Alatalon sanoin: "kai vaadin liikaa enkä itseäni kestä selvinpäin"

Olisiko valmis luopumaan läheisistäsi että voisit vaan jatkaa jos kaikki jättäis sut?

Ap

Ei minulla ole ketään läheisiä.

Surullista. Mulla olis mun miehen kanssa kaikki mitä ihminen tarvitsee, talo, lapset, vakityöt, autot, mökki ja yhteys toisiimme, rakkautta, luottamus, hyvää seksiä. Loputon lista.

Juominen on ainut asia mistä riitelemme, oikeesti. Siksi tämä on niin lohdutonta. Mutta en jaksa jokaista sunnuntai ajelua niin että pitää olla eväät mukana. Kohta kaikki haihtuu kun mua alkaa liikaa vituttaa. Ap

Oma vikansa, jos/kun ei tiedä mitä menettää.

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa alkoholisteista käy töissä. Pelasta itsesi ja eroa. Se on iso vika, jos toinen juo usein. Sun kärsimys vaan jatkuu. Raittiita tai hyvin harvoin juovia miehiäkin vielä löytyy 😍

Ei mulle ole miestä. Olen liian kova luu naiseksi ja moni mies "pelkää" mua enkä kestä sellaista. Omani on kovaluu ja herkkis sisältä. Oon huomannut että joko mies on mulle liian nössö tai sitten just tämän tyylin ongelmaa. Olen ja pysyn yksin jos tästä lähden. "Mun miehet" vietiin kun olin 20v. Ap

Vierailija kirjoitti:

Isäni oli alkoholisti ja veikkaisin että aiheuttajana ovat osittain geenit, eli alkoholi tuo 'alkoholistigeeniä' kantaville suurempaa mielihyvää mitä muille, ja osittain tyhjyyden tunne/masennus. Alkoholistit usein tuntuvat pitävän elämää jo valmiiksi tylsänä ja merkityksettömänä. Isänikin teki samaa yksitoikkoista työtä vuosikaudet, kotona sitten tarvitsi aina iltaisin juotavaa, määrät kasvoi hiljalleen. Kaveritkin olivat jääneet matkasta kauan sitten, ja oli sellainen perus juro suomalainen, joka ei osannut kertoa tunteistaan kuin kännissä.

Jotkut tosiaan raitistuu kun tulevat uskoon, kai se tuo ihan uutta merkitystä elämään. Useimmat eivät raitistu koskaan, jos juominen on edennyt pitkälle. Isäni ei koskaan raitistunut, kuoli kun olin parikymppinen. Silloin kun aletaan ottamaan aamuryyppyjä tilanne on niin paha että elämä alkaa mennä vauhdilla alaspäin, sitä ennen se on hiljaisempaa menoa, mutta menoa kuitenkin. Jos mies tietää että olet jättämässä jos ei lopeta juomista ja jatkaa silti, on aika vaikea enää tehdä mitään. Alkoholistin on pakko itse päättää että raitistuu, muuten se ei onnistu. Kamala sairaus. Tulen varmasti loppuelämäni pelkäämään että joku läheiseni siihen sairastuu. Siitä on niin vaikea parantua.

Nappiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ketään toista voi pakottaa raitistumaan. Itsekin tissuttelen joka arki-iltanakin ja tiedostan kyllä ongelmani. Syy miksi en ota itseäni niskasta kiinni ja lopeta on Mikko Alatalon sanoin: "kai vaadin liikaa enkä itseäni kestä selvinpäin"

Olisiko valmis luopumaan läheisistäsi että voisit vaan jatkaa jos kaikki jättäis sut?

Ap

Ei minulla ole ketään läheisiä.

Surullista. Mulla olis mun miehen kanssa kaikki mitä ihminen tarvitsee, talo, lapset, vakityöt, autot, mökki ja yhteys toisiimme, rakkautta, luottamus, hyvää seksiä. Loputon lista.

Juominen on ainut asia mistä riitelemme, oikeesti. Siksi tämä on niin lohdutonta. Mutta en jaksa jokaista sunnuntai ajelua niin että pitää olla eväät mukana. Kohta kaikki haihtuu kun mua alkaa liikaa vituttaa. Ap

Niin no, ehkä minä en tissuttelisikaan jos minulla olisi ollut läheisiä. Tai no oli minulla vanhemmat jotka ei minua halunneet ja huostaanhan minut aikanaan otettiinkin ja lapsuus ja nuoruus meni kaikenmaailman laitoksissa ja sijaisperheissä. Laitoksessa ollessa oli kavereita, helvetin hyviäkin, mutta kaikkien noiden tavat eivät olleet ihan sieltä parhaimmasta päästä. Siitä olen kuitenkin tyytyväinen itseeni että käyn kuitenkin töissä ja ikinä en ole krapulan vuoksi töistä ollut pois.

Vierailija kirjoitti:

Isäni oli alkoholisti ja veikkaisin että aiheuttajana ovat osittain geenit, eli alkoholi tuo 'alkoholistigeeniä' kantaville suurempaa mielihyvää mitä muille, ja osittain tyhjyyden tunne/masennus. Alkoholistit usein tuntuvat pitävän elämää jo valmiiksi tylsänä ja merkityksettömänä. Isänikin teki samaa yksitoikkoista työtä vuosikaudet, kotona sitten tarvitsi aina iltaisin juotavaa, määrät kasvoi hiljalleen. Kaveritkin olivat jääneet matkasta kauan sitten, ja oli sellainen perus juro suomalainen, joka ei osannut kertoa tunteistaan kuin kännissä.

Jotkut tosiaan raitistuu kun tulevat uskoon, kai se tuo ihan uutta merkitystä elämään. Useimmat eivät raitistu koskaan, jos juominen on edennyt pitkälle. Isäni ei koskaan raitistunut, kuoli kun olin parikymppinen. Silloin kun aletaan ottamaan aamuryyppyjä tilanne on niin paha että elämä alkaa mennä vauhdilla alaspäin, sitä ennen se on hiljaisempaa menoa, mutta menoa kuitenkin. Jos mies tietää että olet jättämässä jos ei lopeta juomista ja jatkaa silti, on aika vaikea enää tehdä mitään. Alkoholistin on pakko itse päättää että raitistuu, muuten se ei onnistu. Kamala sairaus. Tulen varmasti loppuelämäni pelkäämään että joku läheiseni siihen sairastuu. Siitä on niin vaikea parantua.

Mun mies ei juurikaan kestä yhtään tylsyyden tunnetta. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa alkoholisteista käy töissä. Pelasta itsesi ja eroa. Se on iso vika, jos toinen juo usein. Sun kärsimys vaan jatkuu. Raittiita tai hyvin harvoin juovia miehiäkin vielä löytyy 😍

Ei mulle ole miestä. Olen liian kova luu naiseksi ja moni mies "pelkää" mua enkä kestä sellaista. Omani on kovaluu ja herkkis sisältä. Oon huomannut että joko mies on mulle liian nössö tai sitten just tämän tyylin ongelmaa. Olen ja pysyn yksin jos tästä lähden. "Mun miehet" vietiin kun olin 20v. Ap

On varmasti joku, jonka kanssa voit hioa särmiä vastakkain. Tarvitset kuitenkin oman elämän, itsesi kasvamista ennen kuin löydät sellaisen. Muuten jatkat entiseen malliin.

Sinun tyylisesi voisi olla pinnalta tyyni, mutta sitkeä mies. Sellainen joka hoitaa hommansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ketään toista voi pakottaa raitistumaan. Itsekin tissuttelen joka arki-iltanakin ja tiedostan kyllä ongelmani. Syy miksi en ota itseäni niskasta kiinni ja lopeta on Mikko Alatalon sanoin: "kai vaadin liikaa enkä itseäni kestä selvinpäin"

Olisiko valmis luopumaan läheisistäsi että voisit vaan jatkaa jos kaikki jättäis sut?

Ap

Ei minulla ole ketään läheisiä.

Surullista. Mulla olis mun miehen kanssa kaikki mitä ihminen tarvitsee, talo, lapset, vakityöt, autot, mökki ja yhteys toisiimme, rakkautta, luottamus, hyvää seksiä. Loputon lista.

Juominen on ainut asia mistä riitelemme, oikeesti. Siksi tämä on niin lohdutonta. Mutta en jaksa jokaista sunnuntai ajelua niin että pitää olla eväät mukana. Kohta kaikki haihtuu kun mua alkaa liikaa vituttaa. Ap

Niin no, ehkä minä en tissuttelisikaan jos minulla olisi ollut läheisiä. Tai no oli minulla vanhemmat jotka ei minua halunneet ja huostaanhan minut aikanaan otettiinkin ja lapsuus ja nuoruus meni kaikenmaailman laitoksissa ja sijaisperheissä. Laitoksessa ollessa oli kavereita, helvetin hyviäkin, mutta kaikkien noiden tavat eivät olleet ihan sieltä parhaimmasta päästä. Siitä olen kuitenkin tyytyväinen itseeni että käyn kuitenkin töissä ja ikinä en ole krapulan vuoksi töistä ollut pois.

Tsemppiä! Eipä ole kovin hyvät elämän eväät olleet. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ketään toista voi pakottaa raitistumaan. Itsekin tissuttelen joka arki-iltanakin ja tiedostan kyllä ongelmani. Syy miksi en ota itseäni niskasta kiinni ja lopeta on Mikko Alatalon sanoin: "kai vaadin liikaa enkä itseäni kestä selvinpäin"

Olisiko valmis luopumaan läheisistäsi että voisit vaan jatkaa jos kaikki jättäis sut?

Ap

Ei minulla ole ketään läheisiä.

Surullista. Mulla olis mun miehen kanssa kaikki mitä ihminen tarvitsee, talo, lapset, vakityöt, autot, mökki ja yhteys toisiimme, rakkautta, luottamus, hyvää seksiä. Loputon lista.

Juominen on ainut asia mistä riitelemme, oikeesti. Siksi tämä on niin lohdutonta. Mutta en jaksa jokaista sunnuntai ajelua niin että pitää olla eväät mukana. Kohta kaikki haihtuu kun mua alkaa liikaa vituttaa. Ap

Laita kova kovaa vasten. Sinun ei tarvi sietää. Joko hän valitsee elämän raittiina tai sitten valitsee viinan ja samalla menettää sinut ja lapset ja lopulta kaiken muunkin.

Liian usein läheinen mahdollistaa itse alkoholismin. Sinä teet niin nyt. Miksi katsot enää hetkeäkään? "Koska rakkaus ja läpälää". Sinä rakastat häntä, mutta hän ei rakasta sinua jos jatkaa noin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isäni oli alkoholisti ja veikkaisin että aiheuttajana ovat osittain geenit, eli alkoholi tuo 'alkoholistigeeniä' kantaville suurempaa mielihyvää mitä muille, ja osittain tyhjyyden tunne/masennus. Alkoholistit usein tuntuvat pitävän elämää jo valmiiksi tylsänä ja merkityksettömänä. Isänikin teki samaa yksitoikkoista työtä vuosikaudet, kotona sitten tarvitsi aina iltaisin juotavaa, määrät kasvoi hiljalleen. Kaveritkin olivat jääneet matkasta kauan sitten, ja oli sellainen perus juro suomalainen, joka ei osannut kertoa tunteistaan kuin kännissä.

Jotkut tosiaan raitistuu kun tulevat uskoon, kai se tuo ihan uutta merkitystä elämään. Useimmat eivät raitistu koskaan, jos juominen on edennyt pitkälle. Isäni ei koskaan raitistunut, kuoli kun olin parikymppinen. Silloin kun aletaan ottamaan aamuryyppyjä tilanne on niin paha että elämä alkaa mennä vauhdilla alaspäin, sitä ennen se on hiljaisempaa menoa, mutta menoa kuitenkin. Jos mies tietää että olet jättämässä jos ei lopeta juomista ja jatkaa silti, on aika vaikea enää tehdä mitään. Alkoholistin on pakko itse päättää että raitistuu, muuten se ei onnistu. Kamala sairaus. Tulen varmasti loppuelämäni pelkäämään että joku läheiseni siihen sairastuu. Siitä on niin vaikea parantua.

Mun mies ei juurikaan kestä yhtään tylsyyden tunnetta. Ap

Se on alkoholismin syy ja seuraus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kärsin samasta ja vaimo sekä perhe myös.

Join koska koin että palkkani on liian alhainen ja työtäni ei arvosteta.

Tienasin 9e tunti ja työ oli raskasta.

Sitten jouduinkin työttömäksi. Siitä se sitten lähti ja raitistuin pariksi vuodeksi kunnes sain taas töitä ja työ oli inhoittavaa. Taas matalasti palkattua ja buukattu täyteen mahdottomia työtehtäviä, josta vain teräsmies voisi selvitä. Aloin taas juoda, että saisin unta ja vastenmielisyys työpäivästä siirtyisi pois.

Sitten pääsin taas työttömäksi ja raitistuin taas. Nyt olen ollut raittiina jo viisi vuotta ja en ajatellut mennä koskaan töihin. Ehkä jos palkat kohoaa inhimilliselle tasolle ja työolosuhteet paranee kaikissa Suomen työpaikoilla, niin ehkä sitten.

T: Herra 33v

Olet kuin mun mies patsi ettei sillä ole paska palkka mutta inhoaa työtään. Kuulemani perusteella työ ei minusta pitäisi olla niin kuluttavaa. Ap

Jotkut ihmiset vain väsyy työnteosta. Se aiheuttaa stressiä ja alkoholilla se hoidetaan pois.

Työttömyys on lääke siihen. Sinulle ei varmasti työtön mies kelpaa. Haluat rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa alkoholisteista käy töissä. Pelasta itsesi ja eroa. Se on iso vika, jos toinen juo usein. Sun kärsimys vaan jatkuu. Raittiita tai hyvin harvoin juovia miehiäkin vielä löytyy 😍

Ei mulle ole miestä. Olen liian kova luu naiseksi ja moni mies "pelkää" mua enkä kestä sellaista. Omani on kovaluu ja herkkis sisältä. Oon huomannut että joko mies on mulle liian nössö tai sitten just tämän tyylin ongelmaa. Olen ja pysyn yksin jos tästä lähden. "Mun miehet" vietiin kun olin 20v. Ap

On varmasti joku, jonka kanssa voit hioa särmiä vastakkain. Tarvitset kuitenkin oman elämän, itsesi kasvamista ennen kuin löydät sellaisen. Muuten jatkat entiseen malliin.

Sinun tyylisesi voisi olla pinnalta tyyni, mutta sitkeä mies. Sellainen joka hoitaa hommansa.

En usko sellaisen löytymiseen. Olen niin erikoinen persoona. Oma mieheni jonka kanssa olen ollut muutamia vuosia on ensimmäinen jota kohtaan olen tuntenut jotain. Olisi aika tuuria jos löytäisin raittiin samanlaisen, en oikein usko siihen. Ap