Miksi korkeasti koulutetuillakin on vaikeuksia kyseenalaistaa lemmikkieläinten pitämisen eettisyys?

Vierailija kirjoitti:

Nää keskustelut täyttyy aina ihmisistä, joiden on pakko päästä kertomaan oma hyvyytensä oikein korostaen miten maailman onnellisimpia ne omat lemmikit on. Eikä siinä mitään, hyvähän se on että on vastuullinen omistaja ja pitää huolta lemmikistä ja aktivoi sitä oikein. Joka tapauksessa me kaikki tässä ketjussa tiedetään että on ihan järkyttävän paljon ihmisiä joilla ei missään nimessä pitäisi edes olla lemmikkejä mutta niilläpä vaan on.

Monella nuorellan naisella on kissoja, jotka kirjaimellisesti on vankina jossain 20m2 asunnossa ja päivän ainut aktiviteetti on niiden ruokinta. En ole kissa, mutta oon aika varma että tälläisissä olosuhteissa se kissa mielummin karkais luontoon ja kokeilis mahdollisuuksiaan siellä. Samalla tavalla on paljon ihmisiä jotka ottaa huskyja, saksanpaimenkoiria tai muita vastaavia koirarotuja kerrostaloasuntoihin asumaan. Ei noille koirille riitä mikään muutaman tunnin kävely päivässä, ja jos totta puhutaan niin suurinosa ei tee sitäkään. Mutta onhan se husky söpö niin oli pakko ottaa se kaveriksi sinne itsemurhayksiöön keskelle Helsinkiä. On siinä koiralla elämää ku saa asua pienessä huoneessa ja pari kertaa päivässä pääsee vartin lenkille Helsingin betoniviidakkoon..

Mutta kun omistajan mielestä on niin kiva rankan työpäivän jälkeen silitellä sitä misseä/murrea. Sehän laskee tutkitusti verenpainettakin. Mitä nyt eläimen hyvinvoinnista. Paitsi että se eläinhän voi omistajan mielestä hyvin kun oltuaan koko päivän yksin se heiluttaa iloisesti häntää tai tulee puskemaan jalkoja omistajan tullessa kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkukoira on jalostanut itse itsensä hyötymällä ihmisestä siitä hyvästä, että pysyy ihmisen lähellä. Olisi väärin tuhota tämä hieno luonnonllinen symbioosi. Toki sairaista roduista pitäisi päästä eroon, koska ne ovat alkukoirasta kaukana.

Lemmikinomistamista pitäisi viedäkin enemmän tuohon luonnollisempaan suuntaa, jossa se koira/kissa on apuna siellä maalla. Eikä jatkaa tätä nykysuuntausta, jossa joka toisesta kerrostaloasunnosta löytyy kissa/koira

No mutta kun ei kaikilla ole mahdollista asua maalla vaikka haluaisikin. Eikä koira/kissa saa automaattisesti parempaa kohtelua maalla.

No ei todellakaan saa. Mulla paljon kokemusta siitä lapsena maalla asuneena. Metsästyskoiraa pidetty pienessä tarhassa tai lyhyen ketjun nokassa koko elämänsä. Kissat kulkenut vapaana koska "niillä on tehtävänsä" ja kun ei kissaa kuulu kotiin niin hommataan uusi. Sitten on näitä jäniksen perässä jäihin pudonneita ja suden suuhun joutuneita. Tai muuten vaan kummasti kadonneita. Kummasti ne lemmikit vain "katoilivat" mun lapsuudessani, oikeaa syytä ei aina kerrottu..

Itselläni on ollut 5 koiraa ja nykyään 2 kissaa kerrostalossa ja väitän, että aika hyvinvoivia ovat olleet ja eläneetkin ihan överivanhoiksi terveinä ja elämäniloisina kaikki. Joka vuosi käyty terveystarkastuksissa ja jos jotain on hoidettavissa, se hoidetaan. Jos ei, niin päästetään pois kivuistaan nopeasti. Kun vierekkäin aina ollaan, huomaa heti jos jotain muutosta on voinnissa.  Ei ole mitään "hupsista" juttuja tapahtunut saati pitänyt hankkia uusi objekti tilalle, vaan ihan loppuun asti on vastuu kannettu jokaisen kohdalla. 

Kissatkin nauttii kun käymme näin kesäisin mökillä ja kyllä ne sielläkin on päässeet sisälle tunkevia hiiriä saalistamaan. Jos ei, niin kissojen kanssahan kuuluu leikkiä. Siksi niille niitä leluja ja kiipeilytelineitä tehdään, että niitä aktivoidaan. Ihan samoin kuin koirienkin kanssa harrastetaan asioita. Tarkoitus ei ole antaa lemmikkien vain olla möllöttää, eihän kukaan ihminenkään sellaista kestäisi.

Mun koirat ja kissat ovat ovat olleet valittuja sellaisista roduista, joissa ei ole jalostus mennyt liian pitkälle. Eikä kaikki ole puhdasrotuisia olleetkaan, mutta olen kuitenkin varsinkin koirien kohdalla halunnut tietää edes mitä rotuja niissä on mukana. Ihan vaan tietääkseni mitä tarkotusta varten ne on luotu. Itse en esimerkiksi ole halunnut metsästysviettistä/taisteluhaluista rotua, vaan olen enemmänkin seurakoiratyyppistä hakenut. Ne ovat sopineet tarkoituksiini ja hyvin on mennyt.

Mun mielestä ei vaan kuulosta kauhean luonnolliselta tuo tilanne, että kissoille ja muille lemmikeille tehdään kasa kaupalla kiipeilytelineitä ja muita leluja etteivät ne vaan pääse kyllästymään

Entä kuulostaako se luonnolliselta, että lehmiä pidetään navetoissa, hevosia talleissa ja kanoja kanaloissa?

Entä se, että tuodaan alunperin Afrikassa syntynsä saanut aavikkoeläin kylmään pohjoiseen, jossa se selviää hengissä vain, koska sillä on joku lämmin paikka mihin mennä ja jossa se saa säännöllisesti ruokansa? Monet aavikkoeläimistä eivät edes pysty ulkoilemaan talvisin, kun on liian kylmä, mutta tällöin tämä on täysin luonnollista monen mielestä, että se eläin "haluaa" olla vain sisällä. Joopajoo.

Ainoastaan kissa on aina se, joka kertakaikkiaan kärsii, jos ei pääse itsekseen ulos. Onneksi tähänkin on tullut asennemuutos, tämänkin keskustelun nuolista näkee, ettei kissan vapaanaulkoiluakaan ihan ehdoitta enää hyväksytä.

Haluatko tulla ulkoiluttamaan sisäkissani? Se menee piiloon jos näkee valjaat, kiipeää olkapäällesi, huutaa kuin syötävä ja tarttuu ovenkarmeihin koko voimallaan jos yrität viedä sitä ulos.

Jotenkin näistä heikoista epäselvistä signaaleista olen päätellyt että se tykkää olla ihan vaan sisällä. Sillä on yksi verkotettu ikkuna jossa se saa istua ja kytistää lintuja ja naapureita raikkaan ilman äärellä :)

Et voi kuitenkaan väittää, etteikö kissasi olisi onnellisempi jos olisi paremmilla hermoilla varustettu, eikä tavallinen maailma pelottaisi sitä niin perkeleesti, että luulee kuolevansa jos se viedään ulos. Kissaparka :( Ei se vapaahetoisesti ole sisälläoloa valinnut, vaan kärsii luonneviasta, liiallisesta arkuudesta ja peloista, jonka vuoksi se ei kykene menemään ulos, vaikka haluaisikin.

Kyllähän eläimet mielellään sisälle tulevat. Tykkäävät siitä että on lämmintä ja ruokaa riittää. Turvallisuuttakin arvostavat.

Eläimet ovat mukavuudenhaluisia ihan niinkuin ihmisetkin.

Se luonnonmukainen elämä metsässä tai muualla luonnossa on raakaa. Se on kovaa taistelua selviytymisestä.

Viime talvena oli lehdissä jonkin verran uutisia siitä kuinka maataloissa yritettiin estää lintujen pääsy navettaan. Sen kanssa kamppailtiin monella tilalla.

Tintit lensivät sisälle navettaan kun ovet avattiin. Ne tulivat sinne nokkimaan maitoa/rasvaa lehmien utareista. Se on lehmille hyvin tuskallista ja voi aiheuttaa pahoja tulehduksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin pitkään, kun maailmassa on kodintarpeessa olevia koiria, ihan hyvällä omallatunnolla tarjoan kodin.

Ja niin kauan kun pelastajia on roskabisnes lemmikkien ympärillä jatkuu. Kun ihminen lakkaa "pelastamasta" esim niitä pentutehtaan uhreja jne. myös tarjonta lakkaa. 

En jätä auttamatta elossa olevaa eläintä tai ihmistä sen vuoksi, että siihen saattaa liittyä jotain epämääräistä. Koirani tuli seitsemänvuotiaana minulle. Se on ehkä tuotettu epäeettisesti, ehkä ollut vahinkopentu, mitä lie, mutta se, että tarjoan vahenevalle koiralle kodin ja loppuelämän, on sen ainutkertaisessa elämässä valtavan merkityksellinen asia.

Niin olisi epäeettistä jättää eläin pelastamatta, ymmärrän kyllä. =) Ikävää vaan että samalla tavallaan tuet ko toimintaa. 

En jätä koiraa kurjaan elämään siksi, että se on omaa syyttään tilanteessa. Pentutehtailijaa kiinnostaa se, että se saa pennut maailmalle, ei sitä kiinnosta kouran kodinvaihto aikuisena. Eli mielestäni "tuen" ihmisen mahdollisuutta hylätä aikuinen koira. Toinen koirani tuli minulle omistajansa kuoltua.

Koen erittäin vieraana ajatuksena pennun ostamisen kasvattajalta, koska minusta sekin on mikrotason pentutehtailua.

Millä tavalla?

Niin kauan kun ihmiset kaltoinkohtelevat lemmikkejään sinulla on "eettisiä lemmikkejä" mistä valita.

Nartut pakkoastutetaan valitun uroksen kanssa ja painotetaan milloin mitäkin ominaisuutta. Rotukoiratkaanneivät ole terveitä eivätkä kaikki kennelitkään puhtaita esim. välipentueita voidaan jättää rekisteröimättä tai pentueita, joissa on viallisia pentuja. Eikä minusta vaan ole eettistä, että voisin ostaa haluamaani rotua edustavan minua tai toista ostajaa varten tuotetun pennun. Maailmaan ei tarvitse tuottaa lisää koiria minun mielestäni.

Pakkoastutuksiakin tapahtuu, mutta eivät kaikki sellaisia tee, jos uros ja narttu ei hyväksy toisiaan niin moni hyväksyy tämän ja vaihtaa urosta. Poikkeuksena englanninbulldogit, jotka eivät edes kykene astumaan ilman että ihminen auttaa, jos astuvat ollenkaan, voidaan myös keinosiementää.

Edelleen en pidä eettisenä, että voin ostaa minua varten maailmaan tuotetun elollisen olennon. En pentutehtaasta enkä vastuulliseltakaan kasvattajalta.

Eikö ole hyvä, että joku suostuu pitämään huolta toisten "ylijäämistä". Osalle ihmisiä on oletusarvoisen tärkeää saada koira pentuna.

Niin, pidät eettisenä sitä että voit ostaa jollekin toiselle ihmiselle maailmaan tuotetun elollisen olennon. Melko tekopyhää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin pitkään, kun maailmassa on kodintarpeessa olevia koiria, ihan hyvällä omallatunnolla tarjoan kodin.

Ja niin kauan kun pelastajia on roskabisnes lemmikkien ympärillä jatkuu. Kun ihminen lakkaa "pelastamasta" esim niitä pentutehtaan uhreja jne. myös tarjonta lakkaa. 

En jätä auttamatta elossa olevaa eläintä tai ihmistä sen vuoksi, että siihen saattaa liittyä jotain epämääräistä. Koirani tuli seitsemänvuotiaana minulle. Se on ehkä tuotettu epäeettisesti, ehkä ollut vahinkopentu, mitä lie, mutta se, että tarjoan vahenevalle koiralle kodin ja loppuelämän, on sen ainutkertaisessa elämässä valtavan merkityksellinen asia.

Niin olisi epäeettistä jättää eläin pelastamatta, ymmärrän kyllä. =) Ikävää vaan että samalla tavallaan tuet ko toimintaa. 

En jätä koiraa kurjaan elämään siksi, että se on omaa syyttään tilanteessa. Pentutehtailijaa kiinnostaa se, että se saa pennut maailmalle, ei sitä kiinnosta kouran kodinvaihto aikuisena. Eli mielestäni "tuen" ihmisen mahdollisuutta hylätä aikuinen koira. Toinen koirani tuli minulle omistajansa kuoltua.

Koen erittäin vieraana ajatuksena pennun ostamisen kasvattajalta, koska minusta sekin on mikrotason pentutehtailua.

Millä tavalla?

Niin kauan kun ihmiset kaltoinkohtelevat lemmikkejään sinulla on "eettisiä lemmikkejä" mistä valita.

Nartut pakkoastutetaan valitun uroksen kanssa ja painotetaan milloin mitäkin ominaisuutta. Rotukoiratkaanneivät ole terveitä eivätkä kaikki kennelitkään puhtaita esim. välipentueita voidaan jättää rekisteröimättä tai pentueita, joissa on viallisia pentuja. Eikä minusta vaan ole eettistä, että voisin ostaa haluamaani rotua edustavan minua tai toista ostajaa varten tuotetun pennun. Maailmaan ei tarvitse tuottaa lisää koiria minun mielestäni.

Pakkoastutuksiakin tapahtuu, mutta eivät kaikki sellaisia tee, jos uros ja narttu ei hyväksy toisiaan niin moni hyväksyy tämän ja vaihtaa urosta. Poikkeuksena englanninbulldogit, jotka eivät edes kykene astumaan ilman että ihminen auttaa, jos astuvat ollenkaan, voidaan myös keinosiementää.

Edelleen en pidä eettisenä, että voin ostaa minua varten maailmaan tuotetun elollisen olennon. En pentutehtaasta enkä vastuulliseltakaan kasvattajalta.

Eikö ole hyvä, että joku suostuu pitämään huolta toisten "ylijäämistä". Osalle ihmisiä on oletusarvoisen tärkeää saada koira pentuna.

Niin, pidät eettisenä sitä että voit ostaa jollekin toiselle ihmiselle maailmaan tuotetun elollisen olennon. Melko tekopyhää.

Olen ottanut ilmaiseksi viisi koiraa, joista kaksi olisi kuollut muuten välittlmästi. Yksi kahden viikon kuluttua ja kaksi häkissä loppuelämänsä viettäen.

Jos tällaiset koirat loppuvat, pidän todennäköisenä, etten ota uusia koiria. En halua olla tuottamassa maailmaan lisää koiria, vaikka ihania ovatkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nää keskustelut täyttyy aina ihmisistä, joiden on pakko päästä kertomaan oma hyvyytensä oikein korostaen miten maailman onnellisimpia ne omat lemmikit on. Eikä siinä mitään, hyvähän se on että on vastuullinen omistaja ja pitää huolta lemmikistä ja aktivoi sitä oikein. Joka tapauksessa me kaikki tässä ketjussa tiedetään että on ihan järkyttävän paljon ihmisiä joilla ei missään nimessä pitäisi edes olla lemmikkejä mutta niilläpä vaan on.

Monella nuorellan naisella on kissoja, jotka kirjaimellisesti on vankina jossain 20m2 asunnossa ja päivän ainut aktiviteetti on niiden ruokinta. En ole kissa, mutta oon aika varma että tälläisissä olosuhteissa se kissa mielummin karkais luontoon ja kokeilis mahdollisuuksiaan siellä. Samalla tavalla on paljon ihmisiä jotka ottaa huskyja, saksanpaimenkoiria tai muita vastaavia koirarotuja kerrostaloasuntoihin asumaan. Ei noille koirille riitä mikään muutaman tunnin kävely päivässä, ja jos totta puhutaan niin suurinosa ei tee sitäkään. Mutta onhan se husky söpö niin oli pakko ottaa se kaveriksi sinne itsemurhayksiöön keskelle Helsinkiä. On siinä koiralla elämää ku saa asua pienessä huoneessa ja pari kertaa päivässä pääsee vartin lenkille Helsingin betoniviidakkoon..

Mutta kun omistajan mielestä on niin kiva rankan työpäivän jälkeen silitellä sitä misseä/murrea. Sehän laskee tutkitusti verenpainettakin. Mitä nyt eläimen hyvinvoinnista. Paitsi että se eläinhän voi omistajan mielestä hyvin kun oltuaan koko päivän yksin se heiluttaa iloisesti häntää tai tulee puskemaan jalkoja omistajan tullessa kotiin.

Osa suomalaisista on aljanut elää täydellisyysharhassa. Sen mukaan yritetään curlingoida lapselle helppo ja hyvä elämä jne.

Totuus on se, että juuri yksikään ihminen, villieläin tai lemmikkieläin elä täydellistä elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nää keskustelut täyttyy aina ihmisistä, joiden on pakko päästä kertomaan oma hyvyytensä oikein korostaen miten maailman onnellisimpia ne omat lemmikit on. Eikä siinä mitään, hyvähän se on että on vastuullinen omistaja ja pitää huolta lemmikistä ja aktivoi sitä oikein. Joka tapauksessa me kaikki tässä ketjussa tiedetään että on ihan järkyttävän paljon ihmisiä joilla ei missään nimessä pitäisi edes olla lemmikkejä mutta niilläpä vaan on.

Monella nuorellan naisella on kissoja, jotka kirjaimellisesti on vankina jossain 20m2 asunnossa ja päivän ainut aktiviteetti on niiden ruokinta. En ole kissa, mutta oon aika varma että tälläisissä olosuhteissa se kissa mielummin karkais luontoon ja kokeilis mahdollisuuksiaan siellä. Samalla tavalla on paljon ihmisiä jotka ottaa huskyja, saksanpaimenkoiria tai muita vastaavia koirarotuja kerrostaloasuntoihin asumaan. Ei noille koirille riitä mikään muutaman tunnin kävely päivässä, ja jos totta puhutaan niin suurinosa ei tee sitäkään. Mutta onhan se husky söpö niin oli pakko ottaa se kaveriksi sinne itsemurhayksiöön keskelle Helsinkiä. On siinä koiralla elämää ku saa asua pienessä huoneessa ja pari kertaa päivässä pääsee vartin lenkille Helsingin betoniviidakkoon..

Mutta kun omistajan mielestä on niin kiva rankan työpäivän jälkeen silitellä sitä misseä/murrea. Sehän laskee tutkitusti verenpainettakin. Mitä nyt eläimen hyvinvoinnista. Paitsi että se eläinhän voi omistajan mielestä hyvin kun oltuaan koko päivän yksin se heiluttaa iloisesti häntää tai tulee puskemaan jalkoja omistajan tullessa kotiin.

Osa suomalaisista on aljanut elää täydellisyysharhassa. Sen mukaan yritetään curlingoida lapselle helppo ja hyvä elämä jne.

Totuus on se, että juuri yksikään ihminen, villieläin tai lemmikkieläin elä täydellistä elämää.

Ai että huono ja kärsimystä aiheuttava elämä on ihan ok juttu koska täydellisyyttä ei voi saavuttaa? Ajatteletko noin omasta elämästäsikin?

Eläinten ostaminen kasvattajilta se vasta oksettavaa touhua on. Bisnestä, samaan aikaan kun Suomessakin eläimiä kuolee siihen, kun ei ole kotia. Mutta pitäähän sitä uusia tehdä, koska mä voin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nää keskustelut täyttyy aina ihmisistä, joiden on pakko päästä kertomaan oma hyvyytensä oikein korostaen miten maailman onnellisimpia ne omat lemmikit on. Eikä siinä mitään, hyvähän se on että on vastuullinen omistaja ja pitää huolta lemmikistä ja aktivoi sitä oikein. Joka tapauksessa me kaikki tässä ketjussa tiedetään että on ihan järkyttävän paljon ihmisiä joilla ei missään nimessä pitäisi edes olla lemmikkejä mutta niilläpä vaan on.

Monella nuorellan naisella on kissoja, jotka kirjaimellisesti on vankina jossain 20m2 asunnossa ja päivän ainut aktiviteetti on niiden ruokinta. En ole kissa, mutta oon aika varma että tälläisissä olosuhteissa se kissa mielummin karkais luontoon ja kokeilis mahdollisuuksiaan siellä. Samalla tavalla on paljon ihmisiä jotka ottaa huskyja, saksanpaimenkoiria tai muita vastaavia koirarotuja kerrostaloasuntoihin asumaan. Ei noille koirille riitä mikään muutaman tunnin kävely päivässä, ja jos totta puhutaan niin suurinosa ei tee sitäkään. Mutta onhan se husky söpö niin oli pakko ottaa se kaveriksi sinne itsemurhayksiöön keskelle Helsinkiä. On siinä koiralla elämää ku saa asua pienessä huoneessa ja pari kertaa päivässä pääsee vartin lenkille Helsingin betoniviidakkoon..

Mutta kun omistajan mielestä on niin kiva rankan työpäivän jälkeen silitellä sitä misseä/murrea. Sehän laskee tutkitusti verenpainettakin. Mitä nyt eläimen hyvinvoinnista. Paitsi että se eläinhän voi omistajan mielestä hyvin kun oltuaan koko päivän yksin se heiluttaa iloisesti häntää tai tulee puskemaan jalkoja omistajan tullessa kotiin.

Osa suomalaisista on aljanut elää täydellisyysharhassa. Sen mukaan yritetään curlingoida lapselle helppo ja hyvä elämä jne.

Totuus on se, että juuri yksikään ihminen, villieläin tai lemmikkieläin elä täydellistä elämää.

Ai että huono ja kärsimystä aiheuttava elämä on ihan ok juttu koska täydellisyyttä ei voi saavuttaa? Ajatteletko noin omasta elämästäsikin?

Joillekin ei näytä riittävän riittävän hyvä, vaan pitäisi olla parempi, ideaali. Kenellä on? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nää keskustelut täyttyy aina ihmisistä, joiden on pakko päästä kertomaan oma hyvyytensä oikein korostaen miten maailman onnellisimpia ne omat lemmikit on. Eikä siinä mitään, hyvähän se on että on vastuullinen omistaja ja pitää huolta lemmikistä ja aktivoi sitä oikein. Joka tapauksessa me kaikki tässä ketjussa tiedetään että on ihan järkyttävän paljon ihmisiä joilla ei missään nimessä pitäisi edes olla lemmikkejä mutta niilläpä vaan on.

Monella nuorellan naisella on kissoja, jotka kirjaimellisesti on vankina jossain 20m2 asunnossa ja päivän ainut aktiviteetti on niiden ruokinta. En ole kissa, mutta oon aika varma että tälläisissä olosuhteissa se kissa mielummin karkais luontoon ja kokeilis mahdollisuuksiaan siellä. Samalla tavalla on paljon ihmisiä jotka ottaa huskyja, saksanpaimenkoiria tai muita vastaavia koirarotuja kerrostaloasuntoihin asumaan. Ei noille koirille riitä mikään muutaman tunnin kävely päivässä, ja jos totta puhutaan niin suurinosa ei tee sitäkään. Mutta onhan se husky söpö niin oli pakko ottaa se kaveriksi sinne itsemurhayksiöön keskelle Helsinkiä. On siinä koiralla elämää ku saa asua pienessä huoneessa ja pari kertaa päivässä pääsee vartin lenkille Helsingin betoniviidakkoon..

Mutta kun omistajan mielestä on niin kiva rankan työpäivän jälkeen silitellä sitä misseä/murrea. Sehän laskee tutkitusti verenpainettakin. Mitä nyt eläimen hyvinvoinnista. Paitsi että se eläinhän voi omistajan mielestä hyvin kun oltuaan koko päivän yksin se heiluttaa iloisesti häntää tai tulee puskemaan jalkoja omistajan tullessa kotiin.

Osa suomalaisista on aljanut elää täydellisyysharhassa. Sen mukaan yritetään curlingoida lapselle helppo ja hyvä elämä jne.

Totuus on se, että juuri yksikään ihminen, villieläin tai lemmikkieläin elä täydellistä elämää.

Ai että huono ja kärsimystä aiheuttava elämä on ihan ok juttu koska täydellisyyttä ei voi saavuttaa? Ajatteletko noin omasta elämästäsikin?

Joillekin ei näytä riittävän riittävän hyvä, vaan pitäisi olla parempi, ideaali. Kenellä on? 

Asiathan on mustavalkoisia ja koska eläimellä ei voi olla täydellinen elämä, ei voi mitenkään arvostella sen pitämistä pienessä asunnossa pitkiä aikoja päivittäin yksin ja vähillä virikkeillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nää keskustelut täyttyy aina ihmisistä, joiden on pakko päästä kertomaan oma hyvyytensä oikein korostaen miten maailman onnellisimpia ne omat lemmikit on. Eikä siinä mitään, hyvähän se on että on vastuullinen omistaja ja pitää huolta lemmikistä ja aktivoi sitä oikein. Joka tapauksessa me kaikki tässä ketjussa tiedetään että on ihan järkyttävän paljon ihmisiä joilla ei missään nimessä pitäisi edes olla lemmikkejä mutta niilläpä vaan on.

Monella nuorellan naisella on kissoja, jotka kirjaimellisesti on vankina jossain 20m2 asunnossa ja päivän ainut aktiviteetti on niiden ruokinta. En ole kissa, mutta oon aika varma että tälläisissä olosuhteissa se kissa mielummin karkais luontoon ja kokeilis mahdollisuuksiaan siellä. Samalla tavalla on paljon ihmisiä jotka ottaa huskyja, saksanpaimenkoiria tai muita vastaavia koirarotuja kerrostaloasuntoihin asumaan. Ei noille koirille riitä mikään muutaman tunnin kävely päivässä, ja jos totta puhutaan niin suurinosa ei tee sitäkään. Mutta onhan se husky söpö niin oli pakko ottaa se kaveriksi sinne itsemurhayksiöön keskelle Helsinkiä. On siinä koiralla elämää ku saa asua pienessä huoneessa ja pari kertaa päivässä pääsee vartin lenkille Helsingin betoniviidakkoon..

Mutta kun omistajan mielestä on niin kiva rankan työpäivän jälkeen silitellä sitä misseä/murrea. Sehän laskee tutkitusti verenpainettakin. Mitä nyt eläimen hyvinvoinnista. Paitsi että se eläinhän voi omistajan mielestä hyvin kun oltuaan koko päivän yksin se heiluttaa iloisesti häntää tai tulee puskemaan jalkoja omistajan tullessa kotiin.

Osa suomalaisista on aljanut elää täydellisyysharhassa. Sen mukaan yritetään curlingoida lapselle helppo ja hyvä elämä jne.

Totuus on se, että juuri yksikään ihminen, villieläin tai lemmikkieläin elä täydellistä elämää.

Ai että huono ja kärsimystä aiheuttava elämä on ihan ok juttu koska täydellisyyttä ei voi saavuttaa? Ajatteletko noin omasta elämästäsikin?

Joillekin ei näytä riittävän riittävän hyvä, vaan pitäisi olla parempi, ideaali. Kenellä on? 

Asiathan on mustavalkoisia ja koska eläimellä ei voi olla täydellinen elämä, ei voi mitenkään arvostella sen pitämistä pienessä asunnossa pitkiä aikoja päivittäin yksin ja vähillä virikkeillä.

Ohis, mutta täydellisyyden ja tuon mainitsemasi skenaarion välille mahtuu aika paljon kaikenlaista. En ole koskaan kuullut kenenkään sanovan että eläimen pitäminen pienessä asunnossa pitkiä aikoja päivittäin yksin vähillä virikkeillä olisi hyvää eläimenpitoa.

/98

Eli siis kotikissa lajina pitää ajaa sukupuuttoon? Kotikissahan katsotaan nykyisin omaksi lajikseen, se kun eroaa villikissoista geneettisesti jo niin paljon. Sun mielestä yksi eläinlaji on tuhottava kokonaan? Laji joka on on ollut olemassa jo n. 11 000-10 000 vuotta. Sitten tulee ap joka sanoo, että nyt loppu tää touhu ja kas, kotikissaa ei enää ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nää keskustelut täyttyy aina ihmisistä, joiden on pakko päästä kertomaan oma hyvyytensä oikein korostaen miten maailman onnellisimpia ne omat lemmikit on. Eikä siinä mitään, hyvähän se on että on vastuullinen omistaja ja pitää huolta lemmikistä ja aktivoi sitä oikein. Joka tapauksessa me kaikki tässä ketjussa tiedetään että on ihan järkyttävän paljon ihmisiä joilla ei missään nimessä pitäisi edes olla lemmikkejä mutta niilläpä vaan on.

Monella nuorellan naisella on kissoja, jotka kirjaimellisesti on vankina jossain 20m2 asunnossa ja päivän ainut aktiviteetti on niiden ruokinta. En ole kissa, mutta oon aika varma että tälläisissä olosuhteissa se kissa mielummin karkais luontoon ja kokeilis mahdollisuuksiaan siellä. Samalla tavalla on paljon ihmisiä jotka ottaa huskyja, saksanpaimenkoiria tai muita vastaavia koirarotuja kerrostaloasuntoihin asumaan. Ei noille koirille riitä mikään muutaman tunnin kävely päivässä, ja jos totta puhutaan niin suurinosa ei tee sitäkään. Mutta onhan se husky söpö niin oli pakko ottaa se kaveriksi sinne itsemurhayksiöön keskelle Helsinkiä. On siinä koiralla elämää ku saa asua pienessä huoneessa ja pari kertaa päivässä pääsee vartin lenkille Helsingin betoniviidakkoon..

Mutta kun omistajan mielestä on niin kiva rankan työpäivän jälkeen silitellä sitä misseä/murrea. Sehän laskee tutkitusti verenpainettakin. Mitä nyt eläimen hyvinvoinnista. Paitsi että se eläinhän voi omistajan mielestä hyvin kun oltuaan koko päivän yksin se heiluttaa iloisesti häntää tai tulee puskemaan jalkoja omistajan tullessa kotiin.

Osa suomalaisista on aljanut elää täydellisyysharhassa. Sen mukaan yritetään curlingoida lapselle helppo ja hyvä elämä jne.

Totuus on se, että juuri yksikään ihminen, villieläin tai lemmikkieläin elä täydellistä elämää.

Ai että huono ja kärsimystä aiheuttava elämä on ihan ok juttu koska täydellisyyttä ei voi saavuttaa? Ajatteletko noin omasta elämästäsikin?

Joillekin ei näytä riittävän riittävän hyvä, vaan pitäisi olla parempi, ideaali. Kenellä on? 

Asiathan on mustavalkoisia ja koska eläimellä ei voi olla täydellinen elämä, ei voi mitenkään arvostella sen pitämistä pienessä asunnossa pitkiä aikoja päivittäin yksin ja vähillä virikkeillä.

Ohis, mutta täydellisyyden ja tuon mainitsemasi skenaarion välille mahtuu aika paljon kaikenlaista. En ole koskaan kuullut kenenkään sanovan että eläimen pitäminen pienessä asunnossa pitkiä aikoja päivittäin yksin vähillä virikkeillä olisi hyvää eläimenpitoa.

/98

Siitä huolimatta sellainen eläimenpito on hyvin yleistä. Täyttä työpäivää tekevät ihmiset pitävät lemmikkikoiria ja kissoja ja eläimet ovat yli kahdeksan tuntia päivässä yksinään. Samat ihmiset pitävät itseään hyvinä ja vastuullisina omistajina.

Mun kissat on onnellisia ja tyytyväisiä. On koko talo käytössä, uloskin pääsee verkotettuun tarhaan. Aina on joku kotona, ruoka on laadukasta, vessoja useampia, oma lajitoveri seurana, virikkeitä löytyy. Silti vissiin noi kissat pitäis tappaa. Jos ne osais itse vastata niin varmasti sanoisivat, että kyllä he mieluummin elää kuin kuolee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ihminen pysty antamaan eläimelle (oli sitten tuotantoeläin tai lemmikki) luonnollista tai eettistä ympäristöä. Vangittu eläin on aina vangittu, oli se sitten navetassa, tarhassa tai yksiössä. 

Voisiko joku alapeukuttaja perustella? =)

Tai kertoa, miten tarjoat esimerkiksi hamsterille, kissalle tai sialle luonnollisen ympäristön? 

Mikä on kissan, sian tai hamsterin luonnollinen elinympäristö? Mitä luulet niille käyvän kun tyrkkäät ne ulos ovesta ja toivotat mukavaa loppuelämää onnellisesti vapaudessa?

Ne ovat lemmikkieläimiä, eivät villieläimiä. Niiden luonnollinen ympäristö on se jonka ihminen niille tarjoaa.

/98

Ei vangittueläin enään luonnossa toimikkaan =D Aiemmin ketjussa pohdittiin luonnollista ympäristöä eläimille ja näillä eläimillä on kaikilla sellainen, mutta ei tietenkään enään kun ihminen on asian muuttanut. Se oli vaan toteamus, että ei näille eläimille ihminen voi antaa niiden ihanne ympäristöä. Kommentti oli saanut alapeukkuja, joten siksi utelin. 

No, kerran vielä:

lemmikkieläin ei ole sama kuin vankeudessa elävä ja/tai kesytetty villieläin. Lemmikkieläin on geeneiltään kesy. Vrt. kesykissa = Felis catus domestica, villikissa (josta kesykissa polveutuu) = Felis silvestris lybica.

Kyseessä on eri lajit.

/98

MUTTA, lajille ominaiset tarpeet ovat hyvin pitkälle säilyneet! Ihan viis siitä mitä lajia on! Sialla tonkiminen, lehmällä laiduntaminen, hamsterilla kaivaminen jne.

Niin, ja hyvä lemmikinomistaja tarjoaa lemmikilleen mahdollisuuden näihin puuhiin. Tuotantoeläimillähän nämä eivät toteudu, lihantuotantoa vastustan itsekin.

/98

Tuotantoeläimillä osilla tiloilla paremmin mitä lemmikeillä ikinä!!  Ihan noin mustavalkoinen asia ei ole.  

Molemmista, sekä lemmikkieläimistä että tuotantoeläimistä löytyy tasan niitä jolla tämä ei toteudu, ei ole ainoastaa tuotantoeläinten ongelma. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nää keskustelut täyttyy aina ihmisistä, joiden on pakko päästä kertomaan oma hyvyytensä oikein korostaen miten maailman onnellisimpia ne omat lemmikit on. Eikä siinä mitään, hyvähän se on että on vastuullinen omistaja ja pitää huolta lemmikistä ja aktivoi sitä oikein. Joka tapauksessa me kaikki tässä ketjussa tiedetään että on ihan järkyttävän paljon ihmisiä joilla ei missään nimessä pitäisi edes olla lemmikkejä mutta niilläpä vaan on.

Monella nuorellan naisella on kissoja, jotka kirjaimellisesti on vankina jossain 20m2 asunnossa ja päivän ainut aktiviteetti on niiden ruokinta. En ole kissa, mutta oon aika varma että tälläisissä olosuhteissa se kissa mielummin karkais luontoon ja kokeilis mahdollisuuksiaan siellä. Samalla tavalla on paljon ihmisiä jotka ottaa huskyja, saksanpaimenkoiria tai muita vastaavia koirarotuja kerrostaloasuntoihin asumaan. Ei noille koirille riitä mikään muutaman tunnin kävely päivässä, ja jos totta puhutaan niin suurinosa ei tee sitäkään. Mutta onhan se husky söpö niin oli pakko ottaa se kaveriksi sinne itsemurhayksiöön keskelle Helsinkiä. On siinä koiralla elämää ku saa asua pienessä huoneessa ja pari kertaa päivässä pääsee vartin lenkille Helsingin betoniviidakkoon..

Mutta kun omistajan mielestä on niin kiva rankan työpäivän jälkeen silitellä sitä misseä/murrea. Sehän laskee tutkitusti verenpainettakin. Mitä nyt eläimen hyvinvoinnista. Paitsi että se eläinhän voi omistajan mielestä hyvin kun oltuaan koko päivän yksin se heiluttaa iloisesti häntää tai tulee puskemaan jalkoja omistajan tullessa kotiin.

Osa suomalaisista on aljanut elää täydellisyysharhassa. Sen mukaan yritetään curlingoida lapselle helppo ja hyvä elämä jne.

Totuus on se, että juuri yksikään ihminen, villieläin tai lemmikkieläin elä täydellistä elämää.

Ai että huono ja kärsimystä aiheuttava elämä on ihan ok juttu koska täydellisyyttä ei voi saavuttaa? Ajatteletko noin omasta elämästäsikin?

Edesmenneestä koirastani sanottiin, että se oli varmaan kulmakunnan parhaiten hoidettu eläin. Myös eläinlääkäri sanoi, että olen ihan harvinaisen sitoutunut lemmikkini hyvinvoinnista huolehtimiseen ja se konkretisoitui pitkänä elämänä, josta moni ihminen sanoi, ettei ole nähnyt niin vanhaa koiraa ja niin hyvässä kunnossa. Huolehdin koiran tarpeista hyvin, mutta miten olisin voinut tarjota sille täydellisen ja virheettömän ja murheettoman elämän? En mitenkään. Ei omakaan elämäni ole täydellistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nää keskustelut täyttyy aina ihmisistä, joiden on pakko päästä kertomaan oma hyvyytensä oikein korostaen miten maailman onnellisimpia ne omat lemmikit on. Eikä siinä mitään, hyvähän se on että on vastuullinen omistaja ja pitää huolta lemmikistä ja aktivoi sitä oikein. Joka tapauksessa me kaikki tässä ketjussa tiedetään että on ihan järkyttävän paljon ihmisiä joilla ei missään nimessä pitäisi edes olla lemmikkejä mutta niilläpä vaan on.

Monella nuorellan naisella on kissoja, jotka kirjaimellisesti on vankina jossain 20m2 asunnossa ja päivän ainut aktiviteetti on niiden ruokinta. En ole kissa, mutta oon aika varma että tälläisissä olosuhteissa se kissa mielummin karkais luontoon ja kokeilis mahdollisuuksiaan siellä. Samalla tavalla on paljon ihmisiä jotka ottaa huskyja, saksanpaimenkoiria tai muita vastaavia koirarotuja kerrostaloasuntoihin asumaan. Ei noille koirille riitä mikään muutaman tunnin kävely päivässä, ja jos totta puhutaan niin suurinosa ei tee sitäkään. Mutta onhan se husky söpö niin oli pakko ottaa se kaveriksi sinne itsemurhayksiöön keskelle Helsinkiä. On siinä koiralla elämää ku saa asua pienessä huoneessa ja pari kertaa päivässä pääsee vartin lenkille Helsingin betoniviidakkoon..

Mutta kun omistajan mielestä on niin kiva rankan työpäivän jälkeen silitellä sitä misseä/murrea. Sehän laskee tutkitusti verenpainettakin. Mitä nyt eläimen hyvinvoinnista. Paitsi että se eläinhän voi omistajan mielestä hyvin kun oltuaan koko päivän yksin se heiluttaa iloisesti häntää tai tulee puskemaan jalkoja omistajan tullessa kotiin.

Osa suomalaisista on aljanut elää täydellisyysharhassa. Sen mukaan yritetään curlingoida lapselle helppo ja hyvä elämä jne.

Totuus on se, että juuri yksikään ihminen, villieläin tai lemmikkieläin elä täydellistä elämää.

Ai että huono ja kärsimystä aiheuttava elämä on ihan ok juttu koska täydellisyyttä ei voi saavuttaa? Ajatteletko noin omasta elämästäsikin?

Joillekin ei näytä riittävän riittävän hyvä, vaan pitäisi olla parempi, ideaali. Kenellä on? 

Asiathan on mustavalkoisia ja koska eläimellä ei voi olla täydellinen elämä, ei voi mitenkään arvostella sen pitämistä pienessä asunnossa pitkiä aikoja päivittäin yksin ja vähillä virikkeillä.

Ohis, mutta täydellisyyden ja tuon mainitsemasi skenaarion välille mahtuu aika paljon kaikenlaista. En ole koskaan kuullut kenenkään sanovan että eläimen pitäminen pienessä asunnossa pitkiä aikoja päivittäin yksin vähillä virikkeillä olisi hyvää eläimenpitoa.

/98

Siitä huolimatta sellainen eläimenpito on hyvin yleistä. Täyttä työpäivää tekevät ihmiset pitävät lemmikkikoiria ja kissoja ja eläimet ovat yli kahdeksan tuntia päivässä yksinään. Samat ihmiset pitävät itseään hyvinä ja vastuullisina omistajina.

Koirissakin on eroja. Erästä koiraani ei taatusti hetkauttanut kahdeksan tunnin yksinolo, uskon sen jopa nauttineen rauhasta. Toinen koirani taas ei pitänyt pitkistä päivistä yksin, joten jäin sen vuoksi etätöihin jo kuusi vuotta sitten. 

Koirat (ja kissat) ovat eläneet symbioosissa ihmisten kanssa aina, joten ne ovat asia erikseen. Sen sijaan mitä tulee muihin lemmikkeihin, niin en tunne yhtäkään akateemisesti koulutettua joka puuhastelisi vaikka hamstereiden, käärmeiden tai liskojen kanssa (tai edes asuisi jossain kerrostalokopissa). Enemmän sellaiset eläimet ovat vähemmmän koulutettujen harrastuksia ja niitä löytyy enemmän halvoista vuokra-asunnoista kuin miljoonataloista.

Vierailija kirjoitti:

Alkukoira on jalostanut itse itsensä hyötymällä ihmisestä siitä hyvästä, että pysyy ihmisen lähellä. Olisi väärin tuhota tämä hieno luonnonllinen symbioosi. Toki sairaista roduista pitäisi päästä eroon, koska ne ovat alkukoirasta kaukana.

Alkukoira? Siis tarkoitatko susi?

Kiinalaisiltakin kannattaisi kommarivihreä kysellä.

Kyllä se niin päin meni että kissat ja koirat ja muut alkoivat viihtyä ihmisen suojissa.