Toivotteko koskaan, että kumppani olisi välillä poissa, jotta voisi herkutella kunnolla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me herkuttelemme yhdessä, paitsi suklaata puoliso syö yksinään, koska itse en välitä. Nyt kun mietin, niin en oikein tiedä miten herkuttelen. Ehkä se on pizzan syöminen pari kertaa kuukaudessa tai harvemmin, ja melkein joka päivä, yleensä kerran päivässä, syön korvapuustin tai kakkupalan tai marjapiirakkapala. Mitä nyt olen sattunut leipomaan tai mitä pakastimessa on. Joskus irtokarkkeja, hyvin harvoin. Minun pääasialliset herkut ovat hedelmät ja marjat, ja niitä kuluukin paljon.

Hedelmistä mun herkkua on banaanit. Varsinkin sellaset melko pehmeät. Marjat sopii minustakin moneen mukaan, mutta ihan yksinään en niitä syö pelkästään. Jogurtin kanssa ovat parhaimmillaan.

Harvempi ei taida pitää suklaasta? Joku tuttava sanoi joskus ostavansa tummaa suklaata, että saa syödä yksin.

Minä en enää erityisemmin pidä suklaasta. Kaupassa katson niitä pakkauksia  ja ajattelen että noista kuuluisi herahtaa vesi kielelle ja kuuluisi pitää, pakkaukset ovat edelleenkin houkuttelevia. Sitten muistan miltä se suklaa maistuu suussa, kovalta rasvalta ja jotenkin mauttomalta. Ei ole enää sellaista huumeentapaista herkkua kuin joskus teininä ja nuorena aikuisena. Lienee makuaisti turtunut.  Hedelmäkarkit ja suolaiset syötävät maistuvat paremmin. Ja juuri varsinkin jos saa joskus pari tuntia omaa aikaa ja mussuttaa vaikka elokuvaa tai dokkaria katsellen tai kirjaa lukien. Kukaan muu ei änkeä apajille.

Herkuttelen myös miehen kanssa.

Mutta se fiilis, kun saa yksin olla kotona ja syödä juuri niitä herkkuja kun haluaa ja juuri niin paljon kuin pystyy on vaan aivan mahtavaa.

Toisinaan siihen riittää ihan oma lempiruoka ja toisinaan taas vaatii jäätelöä ja sipsejä ja muuta epäterveellistä.

Eipä näitä yksinäisiä päiviä myöskään usein ole.

Kyllä mä kehtaa tehdä mitä tahansa kun kumppani on paikalla ja nautinto on vaan sitä suurempi kun tehdään asioita yhdessä. Hirveän huonovointiseksi en kyllä itseäni tykkää syödä, mutta ollaan vedetty prinsessakakku puoliksi esimerkiksi. Tai muuten possuiltu pikaruoalla tms... Toivon kyllä että mies olisi pakosti joskus muualla, että sitä tulisi edes joskus ikävä. Voisihan sen ihan siitä syystä passittaa reissuun, muttei sitä saa aikaiseksi kun se ei ole pakollista. Nytkin on kaverin kanssa urheilemassa, mutta iltapäivällä taas kotona. Ja joo en käy itsekään ikinä missään kun en kelpaa muuta kuin miehelle ystäväksi, jalat irti maasta kun on.

Vierailija kirjoitti:

Herkuttelen myös miehen kanssa.

Mutta se fiilis, kun saa yksin olla kotona ja syödä juuri niitä herkkuja kun haluaa ja juuri niin paljon kuin pystyy on vaan aivan mahtavaa.

Toisinaan siihen riittää ihan oma lempiruoka ja toisinaan taas vaatii jäätelöä ja sipsejä ja muuta epäterveellistä.

Eipä näitä yksinäisiä päiviä myöskään usein ole.

Mitkä on sun lempiruokia? Mulla pannukakku.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä kehtaa tehdä mitä tahansa kun kumppani on paikalla ja nautinto on vaan sitä suurempi kun tehdään asioita yhdessä. Hirveän huonovointiseksi en kyllä itseäni tykkää syödä, mutta ollaan vedetty prinsessakakku puoliksi esimerkiksi. Tai muuten possuiltu pikaruoalla tms... Toivon kyllä että mies olisi pakosti joskus muualla, että sitä tulisi edes joskus ikävä. Voisihan sen ihan siitä syystä passittaa reissuun, muttei sitä saa aikaiseksi kun se ei ole pakollista. Nytkin on kaverin kanssa urheilemassa, mutta iltapäivällä taas kotona. Ja joo en käy itsekään ikinä missään kun en kelpaa muuta kuin miehelle ystäväksi, jalat irti maasta kun on.

Sulla on varmaan aika sopiva kumppani, kun ei tarvitse estellä tekemisiään. Pystytkö ennakoimaan milloin liika on liikaa? Mulle kävi joskus sillai etten hahmottanut etukäteen mitä siitä seuraa. Silmät ja suu halusivat enemmän kuin mitä mahtui. Nykyään ei tahdo riittää syövät että tuntuisi jossain. Mahtavalta se silti tuntuu....

Vierailija kirjoitti:

Jengin täällä ei tarvitsisi ahtaa nameja yksin olleessaan, jos kehtaisivat syödä tarpeeksi ruoka-aikana. Jos jatkuvasti pidätte itseänne nälässä, niin tietysti peptidihormonikiertonne menee sekaisin ja ahmitte.

Ei itsellä ole tarvetta mättää ainakaan mitenkään jatkuvasti, mutta kyllä tuo toinen voisi edes kerran viikossa "karkkipäivänä" olla mulkoilematta ja kuittailematta, kun pontso haluaa vähän mässäillä ja juoda limpparia. Sitten noita ikäviä tilanteita välttääkseni ahmin yksin ollessa. Laihdutusta ei kerran viikossa tapahtuva herkkuhetki ole tähän mennessä pilannut millään tavoin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jengin täällä ei tarvitsisi ahtaa nameja yksin olleessaan, jos kehtaisivat syödä tarpeeksi ruoka-aikana. Jos jatkuvasti pidätte itseänne nälässä, niin tietysti peptidihormonikiertonne menee sekaisin ja ahmitte.

Ei itsellä ole tarvetta mättää ainakaan mitenkään jatkuvasti, mutta kyllä tuo toinen voisi edes kerran viikossa "karkkipäivänä" olla mulkoilematta ja kuittailematta, kun pontso haluaa vähän mässäillä ja juoda limpparia. Sitten noita ikäviä tilanteita välttääkseni ahmin yksin ollessa. Laihdutusta ei kerran viikossa tapahtuva herkkuhetki ole tähän mennessä pilannut millään tavoin. 

Pontso kuulostaa hellyyttävältä nimitykseltä.... :)

Syön vähemmän ja terveellisemmin yksin kuin seurassa. Yksin herkuttelu kuulostaa yhtä surulliselta kuin uksin ryyppääminen.

Tykkäisin syödä enemmän, kuin mihin on mahdollisuus. Terveellinen ruoka ei ole poissuljettua. Vaatii vaan enemmän vaivannäköä. Olisi tietysti hyvä, jos kumppani ymmärtäisi tämän.