Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Toivotteko koskaan, että kumppani olisi välillä poissa, jotta voisi herkutella kunnolla?
06.08.2020 |
Tekisi mieli vain röhnöttää sängyssä kun olen hakenut herkkuja kaupasta ihan vain itselleni juuri niin paljon kun tahdon tai saisi edes syödä juuri niin paljon kun tahtoo kotiruokaa.
En vain kehtaa syödä isoja annoksia, se on taloudellisestikin typerää enkä näe nälkää.
Tekee vain mieli tankata joskus kunnolla ilman huonoa omatuntoa mistään.
Joskus vain toivoisi yhden päivän sinkkuna ilman mitään häiriöö tai toisia miettimättä.
Kommentit (109)
Vierailija kirjoitti:
Minä ja pappa ollaan oltu yhdessä yli 30 vuotta. Yhteisestä sopimuksesta hankittiin omat asunnot 15 vuotta sitten. Oma tupa, oma lupa -periaatteella. Kummankin huushollissa pitää olla se kahvimuki ihan just omalla paikallaan.
https://i.pinimg.com/originals/e9/7a/ef/e97aef7b96aad9bd53d0fddb69e0e85…
Parhaat ystävät ollaan toisillemme 😊Itse olen introvertti taiteilijaluonne ja pappa ylisosiaalinen johtajaluonne (Rapu/Oinas).
Minulla pulahti juuri oksennusta suuhun. Onnea päivän imelimmästä kommentista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko "herkuttelu" peitenimi jollekin muulle kuin tavanomaiselle syömiselle? Porsasteletteko te tosiaan niin mahdottomasti, että sivulliset kauhistuisivat?
Ei todellakaan tule mieleenkään, että en voisi mättää puolen kilon suklaalevyä milloin vaan, vaikka kuinka olisi ollut mies ja lapset kotona.
En kyllä ymmärrä mitään ylenmääräistä ahtamista. Mielestäni ihan sama kuin "nytpä vedetään ihan täysperseet!". Huh.
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ymmärrä mitään ylenmääräistä ahtamista. Mielestäni ihan sama kuin "nytpä vedetään ihan täysperseet!". Huh.
Vedän myös täysperseet silloin harvoin kun saan olla yksin. Mässäilyn lisäksi tietenkin.
Ymmärrän, ap. Mun mies ei harrasta herkuttelua. Seurustelun alkuaikoina, jos ostin irtokarkkeja meille, hän otti vain muutaman ja aikoi säästää loput myöhemmäksi. Ällistyin! Itse olen ennemmin "kaikki tai ei mitään". Kun mies on poissa, saatan ostaa sipsipussin ja pakastepitsaa ja vetää ne yksin. Jos mies näkisi, varmasti valittaisi. Hän ei vaan ymmärrä sellaista. Toki SAISIN syödä, mutta ei se ole kivaa toisen motkottaessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli tuo sama ongelma parikymppisenä eli silloinen mies ei tietenkään kieltänyt herkkujen syömistä, mutta sitä ei vaan jotenkin kehdannut tehdä sen (eikä tietty muidenkaan) nähden. Tietenkään en tiedä mitä sekään olisi sanonut jos olisi vetänyt jotkut kunnon porsastelut..
Ylipäätään tuo "kehtaamattomuus" sen ja tämän suhteen oli asia joka sai jossain vaiheessa ymmärtämään että olen onnellisempi yksiasuvana ikisinkkuna kuin parisuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ja pappa ollaan oltu yhdessä yli 30 vuotta. Yhteisestä sopimuksesta hankittiin omat asunnot 15 vuotta sitten. Oma tupa, oma lupa -periaatteella. Kummankin huushollissa pitää olla se kahvimuki ihan just omalla paikallaan.
https://i.pinimg.com/originals/e9/7a/ef/e97aef7b96aad9bd53d0fddb69e0e85…
Parhaat ystävät ollaan toisillemme 😊Itse olen introvertti taiteilijaluonne ja pappa ylisosiaalinen johtajaluonne (Rapu/Oinas).
Minulla pulahti juuri oksennusta suuhun. Onnea päivän imelimmästä kommentista!
Tuohan oli herttainen kommentti.
30 vuotta yhdessä
Papatelkoot ja mammatelkoot rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko "herkuttelu" peitenimi jollekin muulle kuin tavanomaiselle syömiselle? Porsasteletteko te tosiaan niin mahdottomasti, että sivulliset kauhistuisivat?
Ei todellakaan tule mieleenkään, että en voisi mättää puolen kilon suklaalevyä milloin vaan, vaikka kuinka olisi ollut mies ja lapset kotona.
Oih, mistä saa 1/2 kg suklaalevyjä?
Minä olen sinkkuäiti ja kun lapsi on harvoin pois niin ostan kotipizzasta kebab-pizzan tuplakoon, siis niinku perhepizza extravalkosipulilla ja nautiskelen yksin. Monesti. Ihanaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun ex mies kommentoi usein mun herkuttelua ja mun mielestä se oli hyvä asia vaan. Pysyin hoikkana ja terveenä.
En erikseen haaveile, että mies olisi pois, että saisin syöpötellä, mutta silloin kun hän on jossain reissussa, mä kyllä yleensä haen herkkuja ja röhnötän sohvalla koko ajan niitä syöden 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai ai, saisipa olla taas pitkästä aikaa vuorokauden yksin. Hakisin karvakäsipizzan lempparitäytteillä, Lakumix-pussin ja pari pulloa punkkua. Sitten syöpöttelisin, juopottelisin, katselisin romanttisia leffojen ja nyyhkisin antaumuksella. Kaipaan tätä taas!
Kehtaamattomuus voi johtua siitä kun lapsena on arvosteltu syömisistä tai nuorena parisuhteessa. Mutta oikeasti hyvässä suhteessa pitää voida syödä sen minkä haluaa- ilman pelkoja kommentoinnista. Kauhea elämä jos ei edes kotona voi tehdä niinkuin haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ahmin kotona pienenä aina salaa herkkuja. Nykyään saatan ostaa itselleni salaa mikropitsaa tai jotain muuta ällöä herkuksi, ja syödä kun mies on poissa. Olen normaalipainoinen, mutta koen olevani tosi kuvottava, jos syön herkkuja. Yhteisessä leffaillassa aina vaan vihqnnesdippiä tai itsetehtyä salsaa/guacamolea ja naturel tortillasipsejä!
Kiitos vertaistuesta :)
Mun traditio oli sunnuntaisin syödä ihan överit. Tilasin yleensä roskaruokaa ja söin makeaa perään, vuorotellen. Katsoin dokkareita yms. Sain omassa rauhassa pierrä, nukahdella keskellä päivää, syödä, olla likainen ja rumissa vaatteissa. Kerran viikossa, miten ihana päivä.
Se oli sinkkuaikoina ja nyt seurustelevana tullut vanhat traumat pintaan ja ahdistus omasta olemisesta ja tekemisestä toisten mahdollisten arvostelevien silmien alla.
Ihan syystäkin kyllä, olen herkkä ja mies taas ei juuri lainkaan.
Haaveilen yksin asumisesta kovin usein, oma työntäyteinen elämä ilman häpeää tai paineita(omassa kodissa) oli oikeastaan aika hemmetin kivaa.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ja pappa ollaan oltu yhdessä yli 30 vuotta. Yhteisestä sopimuksesta hankittiin omat asunnot 15 vuotta sitten. Oma tupa, oma lupa -periaatteella. Kummankin huushollissa pitää olla se kahvimuki ihan just omalla paikallaan.
https://i.pinimg.com/originals/e9/7a/ef/e97aef7b96aad9bd53d0fddb69e0e85…
Parhaat ystävät ollaan toisillemme 😊Itse olen introvertti taiteilijaluonne ja pappa ylisosiaalinen johtajaluonne (Rapu/Oinas).
Pappa...
🤢
Vierailija kirjoitti:
Ei mies tietenkään kiellä mutta pelkään arvostelevia katseita tai kommentointia myöhemmin. On kritisoinut painoani useaan kertaan ilkeästi.
-ap
No sitten kannattaisi varmaan laihduttaa eikä herkutella.
Ymmärrän ap:ta. En tiedä miksi oon niin herkkä, mutta viime viikollakin loukkaannuin kun mies totesi että ”taasko sä syöt”. Mies on itse urheilija ja laskee kaloreita liiankin kanssa.
Olen ihan normaalipainoinen, jopa hoikka (170/61 kg). Silti jotenkin hävettää herkutella miehen läsnäollessa. Kun mies on poissa niin haen pizzaa, syön ilman mitään ruokatapoja ja ehkä vedän suklaakakunkin jälkkäriksi.
Haa! Muita samoissa mietteissä. Just pari päivää sitten mietin, että jos saisin miehen ja lapset yhdeksi yöksi pihalle niin voisin vetää herkkuöverit. Lempparikiinalaistani (söisin koko annoksen yksin), levy Fazerin sinistä ja pullo kuohuvaa. Tämän lisäksi polttaisin tupakkaa, poltan pari kertaa vuodessa ja tätä en halua lasten nähden tehdä.
Alue: Aihe vapaa
Minulla on diagnosoimaton syömishäiriö ja minulle oli tosi iso juttu, että kehtasin juoda suklaapirtelön silloisen miesystävän seurassa. Tiesin miten älytöntä se on, mutta sairaus on sairaus. Ruokapolitiikkani ei ole tänäkään päivänä normaali.