Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Toivotteko koskaan, että kumppani olisi välillä poissa, jotta voisi herkutella kunnolla?
06.08.2020 |
Tekisi mieli vain röhnöttää sängyssä kun olen hakenut herkkuja kaupasta ihan vain itselleni juuri niin paljon kun tahdon tai saisi edes syödä juuri niin paljon kun tahtoo kotiruokaa.
En vain kehtaa syödä isoja annoksia, se on taloudellisestikin typerää enkä näe nälkää.
Tekee vain mieli tankata joskus kunnolla ilman huonoa omatuntoa mistään.
Joskus vain toivoisi yhden päivän sinkkuna ilman mitään häiriöö tai toisia miettimättä.
Kommentit (109)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluan herkutella pääasiassa yksin, koska tuntuu siltä ettei tätä oikein kukaan ymmärrä. Ainakaan läheisistä.
Olen kyllä toisinaan miettinyt, onko olemassa toista hlöä jolla olisi samanlaisia mielitekoja tai -haluja, jolloin seura voisi olla mukavaakin.
Nyt lähinnä tuntuu siltä, ettei voi näyttää ulkopuolisille miten tästä nauttii ja ei voi täysin antaa vaan mennä halujen mukaan.
Toivon tosiaan, että saisin syödä enemmän kuin mitä nykyään voin.
Senkun herkuttelet vaan joskus omassa rauhassasi. Se on erittäin nautinnollista. Lupaa sun ei tarvitse kysyä keneltäkään eikä potea huonoa omaatuntoa. Jos lihomista suret niin katso ettet tee sitä kovin usein. Täällä nämä itsensä - ja toisten ruoskijat yrittää opettaa sua kalvinismiin. Antaa niiden elää tavallaan, niistä ei tarvi piitata.
Mä valitsisin mieluummin miehen joka osaa nauttia hyvästä ruoasta ja välillä herkuistakin kuin miehen joka tarkkailee fanaattisesti painoaan ja huomauttelee mulle kiloistani. Arvatkaa kummalta löytyy huumorintajua, avarakatseisuutta ja hyvää seksiä? Just niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa samalta kun omat ajatukset, itsellä ahmimishäiriö ja ahdistuneisuutta taustalla.
En tykkää syödä tai herkutella seurassa, se on ihan pakkopullaa, mulla olisi mukavampaa ilman yhteisiä herkkuja, ei mitään yhteisen ruokailun nautintoa. Sen sijaan yksin mättäminen tuo nautintoa.
Vierailija kirjoitti:
Hmm, itse nautin miehen poissaolosta ruokamielessä siksi, että voin hyvällä omallatunnolla laittaa kasvisruokaa. Mies aina vähän nyrpistelee tofulle, pavuille jne ja itse söisin niitä niin mielelläni. Monesti ruokailu on vähän kompromissi sitten, kun toinen haluaa pihviä ja toinen ihan päinvastaista. Toki monesti tehdään niin, että yhteinen lisuke ja miehelle lihaa, itselle kasviksia.
Mutta kun hän on poissa, ei tarvitse tällaisia miettiä. Mässäilyä voimme tehdä yhdessä, jos sellainen fiilis on.
Sulla on oikeus nauttia linsseistäsi täysin rinnoin miehenkin seurassa. :D Seuraavan kerran kun tulee ruoallesi nyrpistelemään niin sen sijaan että vetäydyt laitat sille linssit kurkkuun!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ostan aina ”lapsille” herkkuja. Niitä voi sitten samaan aikaan lasten kanssa mussuttaa. Puolisolle sanon että pelastan hänet herkuilta kun syön hänenkin osuuden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju on jotenkin lohdulllinen mulle, varsinkin ap:n kuvailema tilanne. Ajattelin että oon ainut joka haaveilee tällaisesta.
Olen 37, ja vasta reilu vuosi sitten tavannut mieheni, siihen asti ollut pääosin yksin. Pidin jo itseäni vanhanapiikana, joka ei koskaan löydä ketään. Olen introvertti ja kaipaisin aina välillä paria päivää ypöyksin, tapaamatta ketään. Mies on ihana ja rakas, mutta aika ajoin tunnen että mun ihan pakko saada omaa aikaa, jotta en tukehdu. On ollut muutenkin paljon totuttelemista siihen että toinen oon arjessa mukana.
Ennen miestä mun ruokailut oli paljon epäsäännöllisempiä, kokkaava mies toi tullessaan enemmän kotiruokia elämääni. Kuitenkin haikailen välillä niitä sinkkuajan sunnuntaipäiviä kun korvasin päivän ruuat sipsipussilla, jätskillä ja suklaalla. Nyt en kehtaa tehdä niin kun toinen kokkailee huolehtivaisesti mulle kaikkea. Toki herkutellaan yhdessäkin, mutta yksin herkuttelua (ilman ruokia) mä kaipaan.
En haaveile miehen poissaolosta herkuttelun takia, vaan pysyäkseni tervejärkisenä, minä ja meidän suhdekin kukoistaa kun oon ladannut välillä akkujani yksinololla.
Nyt tänä viikonloppuna mies lähtee mökilleen, olis toivonut mut mukaan, mutta sanoin että nyt on pakko saada ne kaksi yksinäistä päivää, jotta meidän suhde voisi paremmin. Hän jo suunnitteli mitä tekisi mulle ruoaksi viikonlopuksi ennen lähtöään (mikä kultakimpale), mutta kielsin ja aion viettää herkkuviikonlopun.
Voi kyllä, ymmärrän täysin sinua.
Itsekin introvertti ja tämäkin vielä suhteellisen tuore suhde
Paljon on ollu totuttelemista vielä kun aina on kotona joku ja asuin kuitenkin pitkään yksin. Saan ehkä jonkinmoisia hermoromahduksia toisinaan koska kaipaan yksinoloa joskus niin paljon. Se johtaa yksin itkemiseen sekä masennusoireisiin.
Vie voimia kun herkkänä ihmisenä myös tunnen kokevani toisten läsnäolon jatkuvasti vaikka eri huoneissa olisimmekin.
Paljon sopeutumista ollut ja olen jopa alkanut miettimään, että pitäisikö tosiaan sinkuksi ryhtyä koska olen niin tarvitsevainen yksin olemiseen.
Voin paljon paremmin omalla ajallani.Teidän suhde kuulostaa ihanalta, onneksi mies ei pahastu jos tarvitset hieman enemmänkin omaa aikaa välillä :)
-ap
Se että voit paremmin omalla ajalla kuin miehen kanssa johtuu siitä että hän on ilmeisesti henkisesti väkivaltainen jos on jo tuoreen suhteen aikana kommentoinut painoasi useampaan kertaan (vaikka se tuskin on hirveästi ensitapaamisestanne muuttunut). Sellainen kontrollointi ei ole rakkautta eikä normaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinuna vetäisin sen sunnuntain mässypäivän kaikkineen vaikka mies olisi paikalla. Jos alkaisi kauhistelemaan, kommentoimaan ja nalkuttamaan niin kysyisin millä oikeudella ja vetäisin omat johtopäätökset. Ei parisuhde tarkoita 24/7 vieraskoreutta, jos et kelpaa sellaisena kuin olet niin miksi siinä olisit.
Mitäs tämä on? Totta kai kuuluu olla kurissa ja nuhteessa. Ei mitääääään ylimääräistä herkkuilua. Vaatimaton aamupala ja niukka iltapala. Ehkä kupillinen teetä lisäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Outoa ettei voi herkutella puolison nähden.
Vierailija kirjoitti:
Outoa ettei voi herkutella puolison nähden.
On varmaankin valinnut väärän puolison, niin kuin monet meistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko se noin vaikeaa järjestää yksi yö yksin? Sanoa miehelle vaikka että mene mökille tai kaveris mökille (ja lapset mukaan), tai ottaa itse yksi yö hotellissa. Jos vaan tekisi niin?
Itselläni, vaikka olen introvertti ja kaipaan omaa rauhaa, menee ruokahalu yksin. Käkistelen alas jotain leipää ja jugurttia siinä vaiheessa kun tuntuu että pyörtyy. Perheen kanssa syön normaalisti.
Herkuttelu olis ihanaa, mutta tarvisin apua niiden saamiseen kotiin asti.
Sellanen kumppani olisi mahtava, joka ymmärtäisin tuoda niitä kotiin, eikä surisi vaikka ne häviää
Vierailija kirjoitti:
Jos ei puoliso anna koskaan herkutella ja löhötä niin vaihtoon vaan.
Ei se ole siitä kiinni, että salliiko joku toinen jotakin.
Minulla on kyse siitä, että on kiva ihan ittekseni olla välillä.
Mä töllötön tekkkaria ja juon teetä ja tummaa suklaata syön. Voin tehdä niitä ukonkin kanssa, mutta joskus on vaan kiva olla itsekseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei puoliso anna koskaan herkutella ja löhötä niin vaihtoon vaan.
Ei se ole siitä kiinni, että salliiko joku toinen jotakin.
Minulla on kyse siitä, että on kiva ihan ittekseni olla välillä.
Mä töllötön tekkkaria ja juon teetä ja tummaa suklaata syön. Voin tehdä niitä ukonkin kanssa, mutta joskus on vaan kiva olla itsekseen.
Toisinaan on ihanaa vaan olla.
Me herkuttelemme yhdessä, paitsi suklaata puoliso syö yksinään, koska itse en välitä. Nyt kun mietin, niin en oikein tiedä miten herkuttelen. Ehkä se on pizzan syöminen pari kertaa kuukaudessa tai harvemmin, ja melkein joka päivä, yleensä kerran päivässä, syön korvapuustin tai kakkupalan tai marjapiirakkapala. Mitä nyt olen sattunut leipomaan tai mitä pakastimessa on. Joskus irtokarkkeja, hyvin harvoin. Minun pääasialliset herkut ovat hedelmät ja marjat, ja niitä kuluukin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Me herkuttelemme yhdessä, paitsi suklaata puoliso syö yksinään, koska itse en välitä. Nyt kun mietin, niin en oikein tiedä miten herkuttelen. Ehkä se on pizzan syöminen pari kertaa kuukaudessa tai harvemmin, ja melkein joka päivä, yleensä kerran päivässä, syön korvapuustin tai kakkupalan tai marjapiirakkapala. Mitä nyt olen sattunut leipomaan tai mitä pakastimessa on. Joskus irtokarkkeja, hyvin harvoin. Minun pääasialliset herkut ovat hedelmät ja marjat, ja niitä kuluukin paljon.
Hedelmistä mun herkkua on banaanit. Varsinkin sellaset melko pehmeät. Marjat sopii minustakin moneen mukaan, mutta ihan yksinään en niitä syö pelkästään. Jogurtin kanssa ovat parhaimmillaan.
Harvempi ei taida pitää suklaasta? Joku tuttava sanoi joskus ostavansa tummaa suklaata, että saa syödä yksin.
Alue: Aihe vapaa
En koska olen sinkku. - ja olen tehny empiirisen havainnon,että ruoka maistuu usein paremmala hyvässä seurassa kuin yksin. Jos mahd. kumppanini haluaisi huomauttaa syömisesäni, niin kirkasotsaisesti kuvitelen, että hänellä olsi varmaankin joku syy siihen.
Joitain aikoja siten täällä joku kyseli voisitko miehenä olla parisuheessa itseäsi tukevamman kanssa. Minä voisin luultavasti olla; mut olisihan se hyvin haastavaa, jos kumppanilla olisi aivan er käsitys syömisestä kuin itsellä.